Pyhen Mattheusen Euangelion.
XXV. Lucu.
25:1 SIlloin pite Taiuan waldakunnan oleman Kymenen Neitzen caltainen/ iotca otit heiden Lampuns/ ia wlgosmenit ylke wastan.
Silloin pitää taiwaan waltakunnan oleman kymmenen neitseen kaltainen/ jotka otit heidän lamppunsa/ ja ulosmenit ylkää wastaan.
25:2 Mutta wijsi heiste olit tyhmet/ ia wijsi wijsast.
Mutta wiisi heistä olit tyhmät/ ja wiisi wiisasta.
25:3 Ne tyhmet otit heiden Lampuns/ ia ei öliu mötens.
Ne tyhmät otit heidän lamppunsa/ ja ei öljy myötänsä.
25:4 Mutta ne wijsat otit ölijun heiden astians ynne * Lampuden cansa.
Mutta ne wiisaat otit öljyn heidän astiansa ynnä lamppujen kanssa.
25:5 Coska nyt Ylke wiwuyij/ tulit he caiki wneliaxi ia macaisit.
Koska nyt ylkä wiipyi/ tulit he kaikki uneliaiksi ja makasit.
25:6 Mutta poliööne hwto tuli/ Catzo/ Ylke tule/ wlgosmenget hende wastan.
Mutta puoli yönnä huuto tuli/ Katso/ Ylkä tulee/ ulosmenkäät häntä wastaan.
25:7 Nin ylesnousit caicki nämet Neitzet/ ia walmistit heiden Lampuns.
Niin ylösnousit kaikki nämät neitseet/ ja walmistit heidän lamppunsa.
25:8 Nin sanoit ne tyhmet nijlle wijsaille. Andacat meille teiden öliustan/ sille meiden Lampudh sammuuat.
Niin sanoit ne tyhmät niille wiisaille. Antakaat meille teidän öljystän/ sillä meidän lamput sammuwat.
25:9 Nin wastasit ne wijsat/ sanoden. Eiswingan/ senpäle ettei meille ia teille pide pwttuman/ Mutta menget paramin nijnen tyge/ iotca Myuet/ ia ostakat itzellen.
Niin wastasit ne wiisaat/ sanoen. Ei suinkaan/ sen päälle ettei meillä ja teillä pidä puuttuman/ Mutta menkäät paremmin niiden tykö/ jotka myywät/ ja ostakaat itsellen.
25:10 Nin coska he menit ostaman/ tuli Ylke. Ja iotca walmit olit sisellekeuit henen cansans Häihin/ ia Oui kinisaluattin.
Niin koska he menit ostamaan/ tuli ylkä. Ja jotka walmiit olit sisälle käwit hänen kanssansa häihin/ ja owi kiinni salwattiin.
25:11 Wimein tulit nekin toiset Neitzet/ ia sanoit/ Herra/ Herra/ aua meiden eteen.
Wiimein tulit nekin toiset neitseet/ ja sanoit/ Herra/ Herra/ awaa meidän eteen.
25:12 Mutta hen wastasi/ ia sanoi/ Totisesta sanon mine teille/ En tunne mine teitä.
Mutta hän wastasi/ ja sanoi/ Totisesti sanon minä teille/ En tunne minä teitä.
25:13 Walwocat sentehden/ sille ette te tiedhe peiwe eike hetke/ iona Inhimisen Poica tulepi.
Walwokaat sentähden/ sillä että te tiedä päiwää eikä hetkeä/ jona Ihmisen Poika tuleepi.
25:14 Sille ninquin yxi Inhiminen muille maille lechteisens/ cutzui henen Paluelians/ ia annoi heille Tauarans.
Sillä niinkuin yksi ihminen muille maille lähteissänsä/ kutsui hänen palwelijansa/ ja annoi heille tawaransa.
25:15 Ja yhdelle hen annoi wijsi * Leiuiske/ mutta toiselle caxi/ ia colmanelle yhden/ ia iocahitzelle oman taghansa ielkin/ Ja meni cocta matkans.
Ja yhdelle hän annoi wiisi leiwiskää/ mutta toiselle kaksi/ ja kolmannelle yhden/ ja jokaiselle oman tapansa tawansa jälkeen/ Ja meni kohta matkaansa.
25:16 Nin poiskeui se/ ioca Wijsi Leiwisket oli ottanut/ ia caupitzi ninen cautta/ ia woitti toiset wijsi Leiuiske.
Niin pois käwi se/ joka wiisi leiwiskät oli ottanut/ ja kaupitsi niiden kautta/ ja woitti toiset wiisi leiwiskää.
25:17 Samalamodholla mös se/ ioca caxi oli ottanut/ woitti hen mös toiset caxi.
Samalla muodolla myös se/ joka kaksi olit ottanut/ woitti hän myös toiset kaksi.
25:18 Mutta se/ ioca yhden oli ottanut/ poiskeui ia caiwoi mahan/ ia ketki Herrans rahan.
Mutta se/ joka yhden oli ottanut/ pois käwi ja kaiwoi maahan/ ja kätki Herransa rahan.
25:19 Nin pitken aigan peräst/ tuli ninen Palueliain Herra/ ia laski luku heiden cansans.
Niin pitkän ajan perästä/ tuli niiden palwelijan Herra/ ja laski lukua heidän kanssansa.
25:20 Ja edheskeui se/ ioca oli ottanut wijsi Leiwisket/ ia edheskannoi toiset wijsi Leiwiske/ sanoden. Herra/ Wijsi Leiwisket sine annoit minulle/ Catzo/ mine olen toiset wijsi Leiwiske nijnen cautta woittanut.
Ja edeskäwi se/ joka oli ottanut wiisi leiwiskät/ ja edeskannoi toiset wiisi leiwiskää/ sanoen. Herra/ Wiisi leiwiskäät sinä annoit minulle/ Katso/ minä olen toiset wiisi leiwiskää niiden kautta woittanut.
25:21 Sanoi henen Herrans henelle/ Aha sine hyue ia wskolinen paluelia/ wähen päle sine olit wskolinen/ mine panen sinun palion päle/ Sisellemene sinun Herras iloon.
Sanoi hänen Herransa hänelle/ Aha sinä hywä ja uskollinen palwelija/ wähän päälle sinä olit uskollinen/ minä panen sinun paljon päälle/ Sisälle mene sinun Herrasi iloon.
25:22 Nin mös se edheskeui/ ioca oli ottanut caxi Leiwisket/ ia sanoi. Herra/ Caxi Leiwiske sine annoit minulle/ Catzo/ toiset caxi mine olen ninen cautta woittanut.
Niin myös se edeskäwi/ joka oli ottanut kaksi leiwiskät/ ja sanoi. Herra/ kaksi leiwiskää sinä annoit minulle/ Katso/ toiset kaksi minä olen niiden kautta woittanut.
25:23 Sanoi henen Herrans henelle/ Aha sine hyue ia wskolinen paluelia/ wähen päle sine olit wskolinen/ mine panen sinun palion päle/ sisellemene sinun Herras iloon.
Sanoi hänen Herransa hänelle/ Aha sinä hywä ja uskollinen palwelija/ wähän päälle sinä olit uskollinen/ minä panen sinun paljon päälle/ sisälle mene sinun Herrasi iloon.
25:24 Nin mös se edheskeui ioca yhden Leiwisken oli ottanut/ ia sanoi/ Herra/ mine tiesin/ ettäs angara mies olet/ Sine nijtedh cuhungas edh kyluenyt/ ia sielde sine cokot/ cuhungas edh haijottanut/
Niin myös se edeskäwi joka yhden leiwiskän oli ottanut/ ja sanoi/ Herra/ minä tiesin/ että ankara mies olet/ Sinä niität kuhunkas et kylwänyt/ ja sieltä sinä kokoat/ kuhunkas et hajottanut/
25:25 Ja mine pelieten poismenin ia ketkin sinun Leiwiskes mahan.
Ja minä peljäten pois menin ja kätkin sinun leiwiskäsi maahan.
25:26 Catzo/ tesse on sinun omas. Mutta henen Herrans wastasi/ ia sanoi henelle. Sine paha ia laiska paluelia/ tiesickös että mine nijtän cuhunga en kylue/ ia cokoon sielde cuhunga en ole haiottanut/
Katso/ tässä on sinun omasi. Muttta hänen Herransa wastasi/ ja sanoi hänelle. Sinä paha ja laiska palwelija/ tiesitkös että minä niitän kuhunka en kylwä/ ja kokoon sieltä kuhunka en ole hajottanut/
25:27 Nin sinun sijs olis tullut/ wlgosanda minun rahan Cauppalaisten/ ia coska mine olisin tullut/ nin mine olisin tosin omani iellensesanut corghon cansa.
Niin sinun siis olis ollut/ ulos antaa minun rahan kauppalaisten/ ja koska minä olisin tullut/ niin minä olisin tosin omani jällens saanut koron kanssa.
25:28 Ottacat sis henelde se Leiwiske/ ia andacat sille/ iolla on kymenen Leiwiske.
Ottakaat siis häneltä se leiwiskä/ ja antakaat sille/ jolla on kymmenen leiwiskää.
25:29 Sille että iocahitzelle/ iolla on/ sille pite annettaman/ ia henelle pite kylle oleman. Mutta iolla ei ole/ sekin mös quin henelle on/ pite henelte poisotettaman.
Sillä että jokaisella/ jolla on/ sille pitää annettaman/ ja hänelle pitää kyllä oleman. Mutta jolla ei ole/ sekin myös kuin hänellä on/ pitää häneltä pois otettaman.
25:30 Ja se epekeluotoin paluelia heitteket wlcoisen pimeyten/ sielle pite oleman idku ia hambain kiristos.
Ja se epäkelwotoin palwelija heittäkäät ulkoiseen pimeyteen/ siellä pitää oleman itku ja hampain kiristys.
25:31 Coska nyt Inhimisen Poica tulepi henen cunniasans/ ia caiki pyhet Engelit henen cansans. Silloin hen istupi henen cunnian Stolins päle/ ia cootan henen eteens caiki Canssat.
Koska nyt Ihmisen Poika tuleepi hänen kunniassansa/ ja kaikki pyhät enkelit hänen kanssansa. Silloin hän istuupi hänen kunnian tuolinsa päälle/ ja kootaan hänen eteensä kaikki kansat.
25:32 Ja hen eroittapi heidhet/ toiset toisistans/ ninquin Paimen eroitta Lambat Wohista/
Ja hän eroittaapi heidät/ toiset toisistansa/ niinkuin paimen eroittaa lampaat wuohista/
25:33 Ja nin hen asettapi Lambat Oikeallen polellens/ mutta ne wohet Wasemallens.
Ja niin hän asettaapi lampaat oikeallen puolellensa/ mutta ne wuohet wasemmallensa.
25:34 Silloin sanopi Kuningas nijlle/ iotca henen oikealla polelans ouat. Tulcat minun Iseni hyuestisiugnatud/ omistakat se waldakunda/ ioca teille on walmistettu mailman alghusta.
Silloin sanoopi kuningas niille/ jotka hänen oikealle puolellansa owat. Tulkaa minun Isäni hywästisiunatut/ omistakaat se waltakunta/ joka teille on walmistettu maailman alusta.
25:35 Sille/ mine Isoisin/ ia te minun rokitte. Mine ianosin/ ia te minun iotitte. Mine olin Outo/ ia te minun honesenotitta.
Sillä/ minä isosin/ ja te minun ruokitte. Sairas/ ja te opitte minua. Minä olin wankina/ ja te minun huoneeseen otitte.
25:36 Mine olin Alasti/ ia te wateitit minun. Sairas/ ia te opitte minua. Mine olin Fangina/ ia te tulitta minun tykeni.
Minä olin alasti/ ja te waatetit minun. Sairas/ ja te opitte minua. Minä olin wankina/ ja te tulitte minun tyköni.
25:37 Silloin ne Wanhurskat hende wastauat/ ia sanouat. Herra/ coska me negime sinun Isouan/ ia rokim sinun/ Taicka ianouan/ ia annoime sinun ioma?
Silloin ne wanhurskaat häntä wastaawat/ ja sanowat. Herra/ koska me näimme sinun isoawan/ ja ruokimme sinun/ taikka janoawan/ ja annoimme sinun juoman?
25:38 Coska me negime sinun Outona/ ia honesen otima sinun? Taicka Alastoina/ ia wateitim sinua?
Koska me näimme sinun outona/ ja huoneeseen otimme sinun? Taikka alastonna/ ja waatetimme sinua?
25:39 Eli coska me negime sinun Sairassa/ Taicka Fangina/ ia tulima sinun tyges?
Eli koska me näimme sinun sairaassa/ taikka wankina/ ja tulimme sinun tykösi?
25:40 Nin wastapi Kuningas/ ia sanopi heille/ Totisesta sanon mine teille/ Sen quin te oletta tehneet yhdhen neiste wehimist minun Welghisteni/ sen te minun teitte.
Niin wastaapi kuningas/ ja sanoopi heille/ Totisesti sanon minä teille/ Sen kuin te olette tehneet yhden näistä wähimmistä minun weljistäni/ sen te minun teitte.
25:41 Silloin hen mös sanopi nijlle/ iotca henen wasemellans ouat. Menget pois minusta te pahastikirotudh ijancaikisen tuleen/ ioca walmistettu on Percheleen/ ia henen Engelittens.
Silloin hän myös sanoopi niille/ jotka hänen wasemmallansa owat. Menkäät pois minusta te pahasti kirotut iankaikkiseen tuleen/ joka walmistettu on perkeleen/ ja hänen enkelittensä.
25:42 Sille mine Isoisin ia ette minua rokineet. Mine Janosin/ ia ette minua iottaneet.
Sillä minä isoisin ja ette minua ruokkineet. Minä janosin/ ja ette minua juottaneet.
25:43 Mine olin Outo/ ia ette minua Honesen ottaneet. Alastoin/ ia ette minua watettaneet. Mine olin Sairas/ ia Fangina/ ia ette minua Oppineet.
Minä olin outo/ ja ette minua huoneeseen ottaneet. Alastoin/ ja ette minua waatettaneet. Minä olin sairas/ ja wankina/ ja ette minua oppineet.
25:44 Silloin mös nekin hende wastauat/ sanoden/ Herra/ coska me neim sinun Isouan/ taicka ianouan/ taicka outona/ eli Alastoina/ eli Sairana/ taicka Fangina/ ia em me sinua palueluet?
Silloin myös nekin häntä wastaawat/ sanoen/ Herra/ koska me näim sinun isoawan/ taikka janoawan/ taikka outona/ eli alastonna/ eli sairaana/ taikka wankina/ ja emme sinua palwelleet?
25:45 Nin hen wastapi heite sanoden. Totisesta sanon mine teille/ mite te ette tehnet yhden neiste wehimist/ site ette te tehneet minun.
Niin hän wastaapi heitä sanoen. Totisesti sanon minä teille/ mitä te ette tehneet yhden näistä wähimmistä/ sitä ette te tehneet minun.
25:46 Ja neinen pite silloin menemen ijancaikisen Pijnaan. Mutta ne Wanhurskat ijancaikiseen elämen.
Ja näiden pitää silloin menemään iankaikkiseen piinaan. Mutta ne wanhurskaat iankaikkiseen elämään.
* Lampudh ) Ne Lampudh ilman öliuta/ ouat ne hyuet Tödh ilman wskota/ ne caiki pite sammoman.
Mutta ölio Astiat/ on Wsko omastunnos Jumalan Armon päle.
Se tekepi hyuet tödh/ iotca pysyuet.
Mutta ninquin tesse eikengen toisen anna öliju/ nin pite mös itzecungi edhestens wskoman.
* Leiwiske ) Teme Leiwiske on Jumalen Sana/ Haltun annettu/ ioca sen hyuesti edhestootta/ henelle sijte on palio/ ia opetta monen mwun Joca sen laske macaman/ sille sijte wähe on.
Sille että itzestens se ombi yxikertainen Sana/ Mutta monicachtain cautta se enämen Hedhelme saatta/ quin mutamin.
Sentehden se cutzutan toisinans Widhexi/ toisinans cahdexi Leiwiskexi.