Pyhen Mattheusen Euangelion.
XX. Lucu.
20:1 SIlle Taiuaan waldakunda ombi Perenisenen wertainen/ ioca warha' homenelta wlgoslexi/ palcaman töweki henen winatarhans.
Sillä taiwaan waltakunta ompi perheenisännän wertainen/ joka warhain huomenelta ulosläksi/ palkkaamaan työwäki hänen wiinitarhaansa.
20:2 Ja quin hen oli mären tehnyt tömiestens cansa/ wissist päiwe penningist/ lehetti hen heijen winatarhans.
Ja kuin hän oli määrän tehnyt työmiestensä kanssa/ wissist päiwä penningistä/ lähetti hän heidät wiinitarhaans.a
20:3 Nin hen wlgosmeni/ liki colmanel hetkel/ näki hen mwita seisouan turulla ioutilassa/ ia sanoi heille/
Niin hän ulosmeni/ liki kolmannella hetkellä/ näki hän muita seisowan turulla joutilassa/ ja sanoi heille/
20:4 Menget mös tö minun winatarhan/ ia mite cochtolinen on/ mine annan teille. Nin he menit sinne.
Menkäät myös te minun wiinitarhaan/ ja mitä kohtuullinen on/ minä annan teille. Niin he menit sinne.
20:5 Ja taas hen wlgosmeni liki cudhenel ia yhdexenel hetkel/ ia teki samallamoto.
Ja taas hän ulosmeni liki kuudennella ja yhdeksännellä hetkel/ ja teki samalla muotoa.
20:6 Mutta yhdelletoistakymenelle hetkelle/ hen wlgoslexi/ ia leysi mwita ioutilassa seisomast/ ia sanoi heille/ Mixi te tesse caiken päiuen ioutilassa seisotta?
Mutta yhdennellätoistakymmenellä hetkellä/ hän ulosläksi/ ja löysii muita joutilassa seisomasta/ ja sanoi heille/ Miksi te tässä kaiken päiwän joutilassa seisotte?
20:7 He wastasit/ Sille ettei kengen ole meite palcanut. Hen sanoi heille/ Menget te mös minun winatarhani/ ia mite cochtus on/ sen pite teiden saama'.
He wastasit/ Sillä ettei kenkään ole meitä palkannut. Hän sanoi heille/ Menkäät te myös minun wiinitarhaani/ ja mitä kohtuus on/ sen pitää teidän saaman.
20:8 Coska nyt echto tuli/ sanoi winatarha' Herra henen Perenhaltiallens/ Cutzu töueki/ ia maxa heiden palcans/ ruueten wimeisist haman ensimeisin asti.
Koska nyt ehtoo tuli/ sanoi wiinitarhan Herra hänen perheenhaltijallensa/ Kutsu työwäki/ ja maksa heidän palkkansa/ ruweten wiimeistä hamaan ensimmäisiin asti.
20:9 Ja quin he tulit/ iotca liki ychte toistakyme'de hetke tulleet olit/ ia sait cukin peiue palcan.
Ja kuin he tulit/ jotka liki yhtä toistakymmentä hetkeä tulleet olit/ ja sait kukin päiwäpalkan.
20:10 Coska nyt ne ensimeiset tulit/ lulit he enäme' saua's.
Koska nyt ne ensimmäiset tulit/ luulit he enemmän saawansa.
20:11 Ja he mös cukin sait peiue palcans Ja quin he sait/ napitzit he Pere'isendet wastan/ ia sanoit/
Ja he myös kukin sait päiwäpalkkansa. Ja kuin he sait/ napisit he perheen isäntää wastaan/ ja sanoit/
20:12 Nämet wimeiset olit yhde' hetke' töese/ ia sine teghit heiden meide' werdaxem/ iotca olema candanuuat peiuen corman ia helten.
Nämät wiimeiset olit yhden hetken työssä/ ja sinä teit heidän meidän werraksemme/ jotka olemme kantaneet päiwän kuorman ja helteen.
20:13 Nin hen wastasi yhdelle heiste ia sanoi/ Ysteuen/ en teghe mine sinun wärytt/ Etkö sine märenyt minun cansani wissist päiue pe'ningist?
Niin hän wastasi yhdelle heistä ja sanoi/ Ystäwän/ en tee minä sinun wääryyttä/ Etkö sinä määrännyt minun kanssani wissiste päiwää penningistä?
20:14 Ota se quin sinu' tule/ ia mene matcaas. Mine tahdo' mös täme' wimeisen anda ninquin sinungin.
Ota se kuin sinun tulee/ ja mene matkaasi. Minä tahdon myös tämä wiimeisen antaa niinkuin sinunkin.
20:15 Waij engö mine mahda tehdä minun calustani/ mite mine tahdo'? Taicka catzocos sentedhe' carsast/ että mine hyue olen?
Wai enkö minä mahda tehdä minun kalustani/ mitä minä tahdon? Taikka katsotkos sentähden karsaasti/ että minä hywä olen?
20:16 Nin wimeset tuleuat ensimeisix/ ia ensimeiset wimesix. Sille että monda ouat cutzuttut/ mutta haruat ouat wlgoswalitut.
Niin wiimeiset tulewat ensimmäisiksi/ ja ensimmäiset wiimeisiksi. Sillä että monta owat kutsutut/ mutta harwat owat uloswalitut.
20:17 Ja Iesus ylesastui Jerosoliman/ ia otti caxitoistakymende Opetuslastans erinens tiellä tygens.
Ja Jesus ylösastu Jerusalemiin/ ja otti kaksitoistakymmentä opetuslastansa erinensä tiellä tykönsä.
20:18 Ja sanoi heille/ Catzo/ me ylesastum Jerusalemin/ Ja Inhimisen Poica pite ylenannettaman pappein pämiehille/ ia kijrianoppenuille/ ia he domitzeuat henen colemaan/
Ja sanoi heille/ Katso/ me ylösastumme Jerusalemiin/ Ja Ihmisen Poika pitää ylenannettaman pappein päämiehille/ ja kirjanoppineille/ ja he tuomitsewat hänen kuolemaan/
20:19 Ja he ylenandauat henen pacanoille pilcatta/ ia rooskitta/ ia ristinnaulitta/ ia colmandena peiuen hen ylesnousepi.
Ja he ylenantawat hänen pakanoille pilkattaa/ ja ruoskittaa/ ja ristiinnaulita/ ja kolmantena päiwän hän ylösnouseepi.
20:20 Silloin edheskeui henen tygens Zebedeusen poicain eitei poikinens/ cumartadhen/ ia anodhen iotain henelde.
Silloin edeskäwi hänen tykönsä Zebedeuksen poikain äiti poikinensa/ kumartaen/ ja anoen jotain häneltä.
20:21 Ja hen sanoi henelle/ Mites tahdot? Sanoi hen henelle/ Sanos ette nämet caxi minun poicani istuisit yxi sinun oikial kädhelles/ ia toinen sinun wasemalles sinun waldakunnasas.
Ja hän sanoi hänelle/ Mitäs tahdot? Sanoi hän hänelle/ Sanos että nämät kaksi minun poikaani istuisit yksi sinun oikealla kädelläsi/ ja toinen sinun wasemmallasi sinun waltakunnassasi.
20:22 Nin Iesus wastaden sanoi/ Ette te tiede mite te annotta. Woittaco ioodha sen * Calkin/ ionga minun pite iooman? ia castetta sille castel/ iolla mine castetan?
Niin Jesus wastaten sanoi/ Ette te tiedä mitä te anotte. Woitteko juoda sen kalkin/ jonka minun pitää juoman? ja kastettaa sillä kasteella/ jolla minä kastetaan?
20:23 He sanoit henelle/ Me woima. Hen sanoi heille/ Minun Calkin tosin te iootta/ ia sille castel/ iolla mine castetan/ te castetan. Mutta istua minun oikeal kädhelen/ taicka wasemalla/ ei ole minun andaminen mutta ioille walmistettu ombi minun Iseldeni.
He sanoit hänelle/ Me woimme. Hän sanoi heille/ Minun kalkin te tosin juotte/ ja sillä kasteella/ jolla minä kastetaan/ te kastetaan. Mutta istua minun oikealla kädelläni/ taikka wasemmalla/ ei ole minun antaminen mutta joille walmistettu ompi minun Isältäni.
20:24 Coska nyt ne kymmenen sen cwlit/ närckestyt he nijstä cahdest weliest.
Koska nyt ne kymmenen sen kuulit/ närkästyit he niistä kahdesta weljestä.
20:25 Mutta Iesus cutzui heidet tygens/ ia sanoi/ Te tiedhette/ että pacanaiden pämiehet heite waltauat/ ia iotca ialot ouat/ he wallan harioittauat heiden pälens.
Mutta Jesus kutsui heidät tykönsä/ ja sanoi/ Te tiedätte/ että pakanoiden päämiehet heitä waltaawat/ ja jotka jalot owat/ he wallan harjoittawat heidän päällänsä.
20:26 Ei nin pidhe oleman teiden keskenen/ mutta cuka ikenens tactoisi teiden seghasan ialo olla/ se olkan teiden paluelian.
Ei niin pidä oleman teidän keskenän/ mutta kuka ikänänsä tahtoisi teidän seassan jalo olla/ se olkaan teidän palwelijan.
20:27 Ja ioca tactoisi teiden seghasan ensimeinen olla/ se olcon teiden drengine.
Ja joka tahtoisi teidän seassan ensimmäinen olla/ se olkoon teidän renkinne.
20:28 Ninquin Inhimisen Poica ei tullut että hende piti palueltama'/ mutta että hen paluelis/ ia annais henen Hengens lunastuxexi monen edheste.
Niinkuin Ihmisen Poika ei tullut että häntä piti palweltaman/ mutta että hän palwelisi/ ja antaisi hänen henkensä lunastukseksi monen edestä.
20:29 Ja heide' wlgoskieudesens Jerichost/ seurasi he'de palio Ca'ssa.
Ja heidän ulos käydessänsä Jerikosta/ seurasi häntä paljon kansaa.
20:30 Ja catzo/ Caxi sokiata istuit tijen ohes. Coska he cwlit/ että Iesus keui/ hwdhit he sanodhen/ O Herra Dauidin Poica armadha meite/
Ja katso/ Kaksi sokeata istuit tien ohessa. Koska he kuulit/ että Jesus käwi/ huusit he sanoen/ Oi Herra Dawidin Poika armahda meitä.
20:31 Nin Canssa nuchteli heite waickeneman. Mutta he enämin hwsit sanodhen/ O Herra Dauidin Poica armadha meite.
Niin kansa nuhteli heitä waikenemaan. Mutta he enemmin huusit sanoen/ Oi Herra Dawidin Poika armahda meitä/
20:32 Ja Iesus seisatti/ ia cutzui heite tygens/ ia sanoi/ Mite te tahdot että minu' pite teide' tekeme'?
Ja Jesus seisahti/ ja kutsui heitä tykönsä/ ja sanoi/ Mitä te tahdot että minun pitää teidän tekemän?
20:33 Sanoit he henelle/ Herra/ että meiden silmen aukenisit.
Sanoit he hänelle/ Herra/ että me meidän silmäin aukenisit.
20:34 Nin Iesus armachti heiden pälens/ rupeisi heiden silmijnse. Ja cocta heiden silmens sait näghön/ Ja he seurasit hende.
Niin Jesus armahti heidän päällensä/ rupesi heidän silmiinsä. Ja kohta heidän silmänsä sait näön/ Ja he seurasit häntä.
* Calkin ) Se on/ Kerssimisen ia pijnan.
Mutta Liha tachtopi aina ennen cunnialisexi tulla/ quin hen ristijnnaulitan ia waiuatan/ ia ennen ylistettä/ quin hen olis alattu.