29 luku

Jobin loppupuhe: Hän muistelee entisiä onnellisia aikoja, jolloin hän nautti kaikkien kunnioitusta sorrettujen auttajana ja murheellisten lohduttajana.

1. Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:

1. Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:

1. HIob puhui taas sananlascuns ja sanoi:

1 And Job again took up his discourse and said,

1. Moreover Job continued his parable, and said,

1. Og Job blev ved at fremføre sit Billedsprog og sagde:

1. Och Job hof åter upp sitt ordspråk, och sade:

1. Ja Iob räkis weel ommad tähhendamisse-sannad ülles ja ütles:

1. Jobas tęsė savo palyginimą:

1. Und Hiob hob abermals an seine Sprüche und sprach:

1. Job continua son discours sentencieux, et dit:

1. Y TORNÓ Job a tomar su pará- bola, y dijo:

1 En Job ging voort zijn spreuk op te heffen, en zeide:

1. Jeszcze dalej Ijob prowadził rzecz swoję, i rzekł:

1. Jób pedig folytatá az ő beszédét, és monda:

1 И продолжал Иов возвышенную речь свою и сказал:

1. І повів Йов далїй поважну мову свою й говорив:

2. Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,

2. Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,

2. Ah jos minä olisin nijncuin endisinä Cuucausina nijnä päiwinä jona Jumala minun kätki.

2 O that I were as in the months of long-ago, as in the days when God watched over me,

2. Oh that I were as in months past, as in the days when God preserved me;

2. Gid jeg var som i de forrige Maaneder, som i de Dage, da Gud bevarede mig

2. Ack! att jag vore såsom uti de förra månader, uti de dagar då Gud bevarade mig.

2. Kes teeks sedda , et ma olleksin kui endiste kude sees, kui neil päiwil, kui Jum̃al mind hoidis!

2. ‘‘O kad aš būčiau kaip anksčiau, kaip tomis dienomis, kai Dievas mane saugojo.

2. O daß ich wäre wie in den vorigen Monden, in den Tagen, da mich Gott behütete;

2. Oh! que ne suis-je comme aux mois d'autrefois, comme au jour où Dieu me gardait,

2. ¡Quién me tornase como en los meses pasados, como en los dias cuando Dios me guardaba!

2 Och, of ik ware, gelijk in de vorige maanden, gelijk in de dagen, toen God mij bewaarde!

2. Któż mi to da, abym był jako za miesięcy dawnych, za dni onych, których mię Bóg strzegł;

2. Oh, vajha olyan volnék, mint a hajdani hónapokban, a mikor Isten őrzött engem!

2 о, если бы я был, как в прежние месяцы, как в те дни, когда Бог хранил меня,

2. О, коли б я був такий, як у тих місяцях, що минули, як у ті днї, коли Бог ще стеріг мене;

3. jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!

3. Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,

3. Cosca hänen walkeudens paisti minun pääni päälle ja minä käwin pimeis hänen walkeudesans.

3 when his lamp shone upon my head and by his light I walked through darkness,

3. When his candle shined upon my head, and when by his light I walked through darkness;

3. da hans Lampe lyste over mit Ho ved, da jeg gik igennem Mørke ved hans Lys;

3. Då hans lykta sken öfver mitt hufvud, och jag i mörkrena gick vid hans ljus;

3. Kui ta laskis mo Peä ülle omma lampi paista, et ma temma walgussega woiksin pimmedusses ka käia.

3. Kai Jo žiburys švietė virš mano galvos ir prie Jo šviesos vaikščiojau tamsumoje,

3. da seine Leuchte über meinem Haupt schien und ich bei seinem Licht in der Finsternis ging;

3. Quand son flambeau luisait sur ma tête, quand je marchais à sa lumière dans les ténèbres;

3. Cuando hacía resplandecer su candela sobre mi cabeza, a la luz de la cual yo caminaba en la oscuridad.

3 Toen Hij Zijn lamp deed schijnen over mijn hoofd, en ik bij Zijn licht de duisternis doorwandelde;

3. Gdy pochodnia jego świeciła nad głową moją, a przy świetle jego przechodziłem ciemności;

3. Mikor az ő szövétneke fénylett fejem fölött, s világánál jártam a setétet;

3 когда светильник Его светил над головою моею, и я при свете Его ходил среди тьмы;

3. Коли його сьвітло ще блищало в мене над головою, й я при сьвітлї (ласки) його ходив посеред темряви;

4. Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,

4. Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;

4. Nijncuin minä olin nuorna ollesani cosca Jumalan salaisus oli minun majani päällä.

4 as I was in the ripeness of my days, when the friendship of God was upon my tent,

4. As I was in the days of my youth, when the secret of God was upon my tabernacle;

4. som det var med mig i min Høsts Dage, der Guds Fortrolighed var over mit Telt;

4. Såsom jag var i min ungdoms tid, då Guds hemlighet var öfver mina hyddo;

4. Nenda kui ma ollin omma nore ea päiwil, kui Jummala sallaja wiis mo telgi ülle olli.

4. kai mano jaunystės dienomis Dievo paslaptis buvo virš mano palapinės.

4. wie war ich in der Reife meines Lebens, da Gottes Geheimnis über meiner Hütte war;

4. Comme aux jours de mon automne, quand l'amitié de Dieu veillait sur ma tente;

4. Como fuí en los dias de mi mocedad, cuando Dios era familiar en mi tienda;

4 Gelijk als ik was in de dagen mijner jonkheid, toen Gods verborgenheid over mijn tent was;

4. Jakom był za dni młodości mojej, gdy była przytomność Boża nad przybytkiem moim;

4. A mint java-korom napjaiban valék, a mikor Isten gondossága borult sátoromra!

4 как был я во дни молодости моей, когда милость Божия была над шатром моим,

4. Як в молодощах моїх ласка Божа витала понад наметом моїм;

5. jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,

5. Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;

5. Cosca Caickiwaldias oli wielä minun cansani ja minun poicani minun ymbärilläni.

5 when the Almighty was yet with me and my sons were about me,

5. When the Almighty was yet with me, when my children were about me;

5. da den Almægtige endnu var med mig, da mine Drenge vare omkring mig.

5. Då den Allsmägtige ännu med mig var, och mine tjenare allt omkring mig;

5. Kui se keigewäggewam alles mo jures olli, ja mo poisid mo ümber keiges paikas ollid .

5. Kai Visagalis dar buvo su manimi ir mano vaikai buvo šalia manęs,

5. da der Allmächtige noch mit mir war und meine Kinder um mich her;

5. Quand le Tout-Puissant était encore avec moi, et que mes jeunes gens m'entouraient;

5. Cuando aun el Omnipotente estaba conmigo, y mis mozos al derredor de mí;

5 Toen de Almachtige nog met mij was, en mijn jongens rondom mij;

5. Gdy jeszcze Wszechmocny był ze mną, a około mnie dziatki moje;

5. Mikor még a Mindenható velem volt, és körültem voltak gyermekeim;

5 когда еще Вседержитель был со мною, и дети мои вокруг меня,

5. Коли то Вседержитель був ще зо мною, а дїти мої кругом мене;

6. jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!

6. Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;

6. Cosca minä pesin minun tieni woilla ja callio wuoti minulle öljywirrat.

6 when my steps were washed with butter and the rock poured out streams of oil to me,

6. When I washed my steps with butter, and the rock poured me out rivers of oil;

6. da mine Trin badede sig i Mælk, og Klippen hos mig udgød Oliebække;

6. Då jag tvådde min väg uti smör, och hälleberget utgöt mig oljoflodar;

6. Kui ma ommad käimisse kohhad pessesin woiga, ja kui kaljo, mis mo jures, ölli jöed jooksis.

6. kai ploviau kojas piene ir uolos liejo man aliejaus upes.

6. da ich meine Tritte wusch in Butter und die Felsen mir Ölbäche gossen;

6. Quand je lavais mes pieds dans le lait, et que le rocher se fondait près de moi en torrent d'huile!

6. Cuando yo lavaba mis caminos con manteca, y la piedra me derramaba ríos de aceite;

6 Toen ik mijn gangen wies in boter, en de rots bij mij oliebeken uitgoot;

6. Gdy ścieszki moje opływały masłem, a opoka wylewała mi źródła oliwy;

6. Mikor lábaimat édes tejben mostam, és mellettem a szikla [1†] olajpatakokat ontott;

6 когда пути мои обливались молоком, и скала источала для меня ручьи елея!

6. Коли то дороги мої залиті були молоком, а скеля точила потоки олїї!

7. Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,

7. Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;

7. Cosca minä menin Caupungin porteille ja annoin walmista istuimeni cujille.

7 when I went forth to the gate to the city, when I prepared my seat in the street.

7. When I went out to the gate through the city, when I prepared my seat in the street!

7. da jeg gik ud til Porten op til Staden, da jeg lod berede mit Sæde paa Torvet.

7. Då jag utgick till stadsporten, och lät bereda mig mitt säte på gatone;

7. Kui ma wärrawa jure läksin liñnast läbbi, kui ma omma kohto-järre lasksin walmistada turro peäle.

7. Kai išeidavau prie miesto vartų, kai aikštėje paruošdavau sau vietą,

7. da ich ausging zum Tor in der Stadt und mir ließ meinen Stuhl auf der Gasse bereiten;

7. Quand je sortais pour me rendre à la porte de la ville, et que je me faisais préparer un siège dans la place publique,

7. Cuando salía a la puerta a juicio, y en la plaza hacía aparejar mi silla:

7 Toen ik uitging naar de poort door de stad, toen ik mijn stoel op de straat liet bereiden.

7. Gdym wychodził do bramy przez miasto, a na ulicy kazałem sobie gotować stolicę moję.

7. Mikor a kapuhoz mentem, fel a városon; a köztéren székemet fölállítám:

7 когда я выходил к воротам города и на площади ставил седалищесвое, –

7. Тодї виходив я, було до воріт міста*, й уставляв на майданї сїдалище себі,

8. niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,

8. Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,

8. Cosca nuoret näit minun nijn he pakenit ja wanhat nousit minun edesäni.

8 The young men saw me and hid themselves and the aged rose up and stood.

8. The young men saw me, and hid themselves: and the aged arose, and stood up.

8. De unge saa mig og trak sig tilbage, og de gamle stode op og bleve staaende.

8. Då mig ynglingar sågo, och undstungo sig, och de gamle uppstodo för mig;

8. Kui nored mehhed mind näggid, siis puggesid nemmad ärra, ja kes wägga ellatand, tousid ülles ja seisid.

8. jaunuoliai, mane pamatę, slėpdavosi, o seniai atsikėlę stovėdavo,

8. da mich die Jungen sahen und sich versteckten, und die Alten vor mir aufstanden;

8. Les jeunes gens, me voyant, se retiraient; les vieillards se levaient et se tenaient debout.

8. Los mozos me veían, y se escondían, y los viejos se levantaban, y estaban en pié.

8 De jongens zagen mij, en verstaken zich, en de stokouden rezen op en stonden.

8. Widząc mię młodzi ukrywali się, a starcy powstawszy stali.

8. Ha megláttak az ifjak, félrevonultak, az öregek is fölkeltek és állottak.

8 юноши, увидев меня, прятались, а старцы вставали и стояли;

8. Хлопцї загледять мене, й ховаються, старцї встають і стоять;

9. päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.

9. Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,

9. Cosca ylimmäiset lackaisit puhumast ja panit kätens suuns päälle.

9 The rulers refrained from talking and laid their hand on their mouth.

9. The princes refrained talking, and laid their hand on their mouth.

9. De Øverste holdt op at tale, og de lagde Haanden paa deres Mund.

9. Då de öfverste igen vände att tala, och lade sina hand på sin mun;

9. Pealikkud piddasid ommad könned kinni, ja pannid kät omma su peäle.

9. kunigaikščiai liaudavosi kalbėję ir užsidengdavo ranka savo burnas.

9. da die Obersten aufhörten zu reden und legten ihre Hand auf ihren Mund;

9. Des princes s'arrêtaient de parler, et mettaient la main sur leur bouche.

9. Los príncipes detenían sus palabras, y ponían la mano sobre su boca.

9 De oversten hielden de woorden in, en leiden de hand op hun mond.

9. Przełożeni przestawali mówić, a ręką zatykali usta swoje.

9. A fejedelmek abbahagyták [2†] a beszédet, és tenyeröket szájukra tették.

9 князья удерживались от речи и персты полагали на уста свои;

9. Значні здержуються від бесїди й кладуть палцї на уста свої.

10. Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.

10. Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.

10. Cosca Ruhtinasten äni kätki hänens ja heidän kielens lakeen tartui.

10 The voice of the ranking men was hushed and their tongue stuck to the roof of their mouth.

10. The nobles held their peace, and their tongue cleaved to the roof of their mouth.

10. Fyrsternes Røst forstummede, og deres Tunge hang ved deres Gane.

10. Då Förstarnas röst gömde sig undan, och deras tunga lådde vid deras gom.

10. Würstid omma heälega puggesid ärra, ja nende keel hakkas nende su-lakke kinni.

10. Net kilmingieji nutildavo, ir jų liežuvis prilipdavo prie gomurio.

10. da die Stimme der Fürsten sich verkroch und ihre Zunge am Gaumen klebte!

10. La voix des chefs s'éteignait, et leur langue s'attachait à leur palais.

10. La voz de los principales se ocultaba, y su lengua se pegaba a su paladar.

10 De stem der vorsten verstak zich, en hun tong kleefde aan hun gehemelte.

10. Głos książąt ucichał, a język ich do podniebienia ich przylegał.

10. A főemberek szava elnémult, és nyelvök az ínyökhöz [3†] ragadt.

10 голос знатных умолкал, и язык их прилипал к гортани их.

10. Голос старшин умовкає, а язик прилипає до піднебіння в їх.

11. Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;

11. Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.

11. Sillä kenen corwa minun cuuli hän kijtti minua onnellisexi ja jonga silmä minun näki hän todisti minusta.

11 For when the ear heard (me), then it blessed me and when the eye saw (me), it gave witness to me.

11. When the ear heard me, then it blessed me; and when the eye saw me, it gave witness to me:

11. Thi det Øre, som hørte, priste mig salig, og det Øje, som saa mig, gav mig Vidnesbyrd.

11. Ty hvilkens öra mig hörde, den prisade mig saligan; och hvilkens öga mig såg, den vittnade om mig.

11. Kui ühhegi körw mind kulis, se kitis mind önsaks, ja kelle silm mind näggi, se andis mulle head tunnistust.

11. Kas mane matė ir girdėjo, kalbėjo gera apie mane ir man pritarė,

11. Denn wessen Ohr mich hörte, der pries mich selig; und wessen Auge mich sah, der rühmte mich.

11. Car l'oreille qui m'entendait me proclamait heureux, et l'œil qui me voyait me rendait témoignage.

11. Cuando los oidos que me oían, me llamaban bienaventurado, y los ojos que me veían, me daban testimonio;

11 Als een oor mij hoorde, zo hield het mij gelukzalig; als mij een oog zag, zo getuigde het van mij.

11. Bo ucho słuchające błogosławiło mię, a oko widzące dawało o mnie świadectwo,

11. Mert a mely fül hallott, boldognak mondott engem, és a mely szem látott, bizonyságot tett [4†] én felőlem.

11 Ухо, слышавшее меня, ублажало меня; око видевшее восхваляло меня,

11. Ухо, що почує мене, вже й благословляє мене; око, що бачить мене, вже мене й величає;

12. minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.

12. Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.

12. Sillä minä autin köyhä cuin huusi ja orwoja jolla ei auttajata ollut.

12 Because I delivered the poor who cried, also the fatherless who had none to help him.

12. Because I delivered the poor that cried, and the fatherless, and him that had none to help him.

12. Thi jeg reddede den fattige, som skreg, og den faderløse, som ingen Hjælper havde.

12. Förty jag halp den fattiga, som ropade, och den faderlösa, som ingen hjelpare hade.

12. Sest ma peästsin sedda willetsat, kes kissendas, ja sedda waest last, kel ep olnud abbimeest.

12. nes aš išgelbėjau vargšą, prašantį pagalbos, ir našlaitį, kuris neturėjo kas jam padėtų.

12. Denn ich errettete den Armen, der da schrie, und den Waisen, der keinen Helfer hatte.

12. Car je délivrais l'affligé qui criait, et l'orphelin qui n'avait personne pour le secourir.

12. Porque libraba al pobre que gritaba, y al huérfano que carecía de ayudador.

12 Want ik bevrijdde den ellendige, die riep, en den wees, die geen helper had.

12. Żem wybawiał ubogiego wołającego, i sierotkę, i tego, który nie miał pomocnika.

12. Mert megmentém a kiáltozó szegényt, és az árvát, a kinek nem volt segítsége.

12 потому что я спасал страдальца вопиющего и сироту беспомощного.

12. Бо рятував терплячого, що голосив, і сироту безпомочного.

13. Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.

13. Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.

13. Nijden siunaus cuin catomallans olit tuli minun päälleni ja minä ilahutin leskein sydämen.

13 The blessing of him who was ready to perish came upon me and I caused the widow's heart to sing for joy.

13. The blessing of him that was ready to perish came upon me: and I caused the widow's heart to sing for joy.

13. Dens Velsignelse, som ellers maatte omkommet, kom over mig, og jeg frydede Enkens Hjerte.

13. Dens välsignelse, som förgås skulle, kom öfver mig; och jag tröstade enkones hjerta.

13. Selle önnistaminne, kes piddi hukka minnema, tulli mo peäle, ja lesse süddame teggin ma öiskama.

13. To, kuris būtų pražuvęs, palaiminimas pasiekė mane, ir aš suteikdavau džiaugsmo našlės širdžiai.

13. Der Segen des, der verderben sollte, kam über mich; und ich erfreute das Herz der Witwe.

13. La bénédiction de celui qui s'en allait périr venait sur moi, et je faisais chanter de joie le cœur de la veuve.

13. La bendición del que se iba a perder venía sobre mí, y al corazón de la viuda hacía cantar de alegría.

13 De zegen desgenen, die verloren ging, kwam op mij; en het hart der weduwe deed ik vrolijk zingen.

13. Błogosławieóstwo ginącego przychodziło na mię, a serce wdowy rozweselałem.

13. A veszni indultnak áldása szállt reám, az özvegynek szívét megörvendeztetém.

13 Благословение погибавшего приходило на меня, и сердцу вдовы доставлял я радость.

13. Хто погибав, того благословеннє приходило на мене, а серцю вдовицї подавав я відраду.

14. Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.

14. Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.

14. Wanhurscaus oli minun pucun jonga minä päälleni pujin nijncuin waatten ja minun oikeuten oli minun caunistuxen.

14 I put on righteousness and it clothed me. My justice was as a robe and a diadem.

14. I put on righteousness, and it clothed me: my judgment was as a robe and a diadem.

14. Jeg iførte mig Retfærdighed, og den klædte sig i mig; min Dom var mig som en Kappe og et Hovedsmykke.

14. Rättfärdighet var min klädebonad, den iklädde jag såsom en kjortel; och min dom var min skrud.

14. Öigust pannin ma ennese ümber, ja se kartis mind, minno kohhus olli kui kuub ja kübbar.

14. Teisumas man buvo rūbas, o teisingumas­apsiaustas ir vainikas galvai.

14. Gerechtigkeit war mein Kleid, das ich anzog wie einen Rock; und mein Recht war mein fürstlicher Hut.

14. Je me revêtais de la justice, et elle se revêtait de moi. Mon équité était mon manteau et ma tiare.

14. Vestíame de justicia, y ella me vestía como un manto, y mí toca era juicio.

14 Ik bekleedde mij met gerechtigheid, en zij bekleedde mij; mijn oordeel was als een mantel en vorstelijke hoed.

14. W sprawiedliwość obłoczyłem się, a ona zdobiła mię; sąd mój był jako płaszcz i korona.

14. Az igazságot [5†] magamra öltém és az is magára ölte engem; palást és süveg gyanánt volt az én ítéletem.

14 Я облекался в правду, и суд мой одевал меня, как мантия и увясло.

14. Я одягавсь у справедливість, а суд мій окрашував мене, мов мантиєю й вінцем.

15. Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.

15. Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.

15. Minä olin sokian silmä ja onduwan jalca.

15 I was eyes to the blind and I was feet to the lame.

15. I was eyes to the blind, and feet was I to the lame.

15. Jeg var den blindes Øje, og jeg var den lammes Fod.

15. Jag var dens blindas öga, och dens haltas fot.

15. Pimmedale ollin ma silmaks, ja jallaks ollin ma sellele, kes lonkas.

15. Aš buvau akys aklam ir kojos raišam.

15. Ich war des Blinden Auge und des Lahmen Fuß.

15. J'étais les yeux de l'aveugle, et les pieds du boiteux.

15. Yo era ojos al ciego, y piés al cojo.

15 Den blinden was ik tot ogen, en den kreupelen was ik tot voeten.

15. Byłem okiem ślepemu, a nogą chromemu.

15. A vaknak én szeme valék, és a sántának lába.

15 Я был глазами слепому и ногами хромому;

15. Я був очима слїпому й ногами кульгавому;

16. Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.

16. Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.

16. Minä olin köyhäin Isä ja jonga asiata en minä ymmärtänyt sen minä wisust tutkein.

16 I was a father to the needy and I searched out the case of he whom I did not know.

16. I was a father to the poor: and the cause which I knew not I searched out.

16. Jeg var de fattiges Fader, og den mig ubekendtes Retssag undersøgte jeg.

16. Jag var de fattigas fader, och hvilken sak jag icke visste, den utfrågade jag.

16. Waestele ollin ma issaks, ja selle rio-asja, mis ma ei tunnud, kulasin ma järrele.

16. Aš buvau tėvas beturčiams ir ištirdavau bylą, kurios nežinodavau.

16. Ich war ein Vater der Armen; und die Sache des, den ich nicht kannte, die erforschte ich.

16. J'étais le père des pauvres, et j'étudiais à fond la cause de l'inconnu.

16. A los menesterosos era padre, y de la causa que no entendía, me informaba con diligencia.

16 Ik was den nooddruftigen een vader; en het geschil, dat ik niet wist, dat onderzocht ik.

16. Byłem ojcem ubogich, a sprawy, którejm nie wiedział, wywiadywałem się.

16. A szűkölködőknek én atyjok valék, az ismeretlennek ügyét is [6†] jól meghányám-vetém.

16 отцом был я для нищих и тяжбу, которой я не знал, разбирал внимательно.

16. Я був батьком убогим і всяку справу незнану розбірав я розважливо.

17. Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.

17. Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,

17. Minä särjin wäärän syömähambat ja otin saalin hänen hambaistans.

17 And I broke the jaws of the unrighteous and plucked the prey out of his teeth.

17. And I brake the jaws of the wicked, and plucked the spoil out of his teeth.

17. Og jeg sønderbrød den uretfærdiges Kindtænder, og jeg gjorde, at han maatte slippe Rovet af sine Tænder.

17. Jag sönderslog dens orättfärdigas oxlatänder, och tog rofvet utu hans tänder.

17. Ja ma murdsin katki köwweratte purrihambad, ja nende hammaste wahhelt kiskusin ma saki ärra.

17. Aš sulaužydavau nedorėlio žandikaulius ir iš jo dantų išplėšdavau grobį.

17. Ich zerbrach die Backenzähne des Ungerechten und riß den Raub aus seinen Zähnen.

17. Je brisais les mâchoires de l'injuste, et j'arrachais la proie d'entre ses dents.

17. Y quebraba los colmillos del inicuo; y de sus dientes hacía soltar la presa.

17 En ik verbrak de baktanden des verkeerden, en wierp den roof uit zijn tanden.

17. I kruszyłem szczęki złośnika, a z zębów jego wydzierałem łup.

17. Az álnoknak zápfogait kitördösém, és fogai közül a prédát kiütém vala.

17 Сокрушал я беззаконному челюсти и из зубов его исторгал похищенное.

17. Злюцї торощив я челюстї і виривав із зубів у його здобичу.

18. Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.

18. Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.

18. Minä ajattelin: minä cuolen minun pesäni ja teen minun päiwäni nijncuin sannan.

18 Then I said, I will die in my nest and I will multiply my days as the sand.

18. Then I said, I shall die in my nest, and I shall multiply my days as the sand.

18. Og jeg sagde: I min Rede vil jeg opgive Aanden og have Dage mangfoldige som Sand.

18. Jag tänkte: Jag vill dö uti mitt näste, och göra mina dagar många såsom sand.

18. Sepärrast mötlesin minna: Kül ma heidan ommas pessas hinge, ja saan ni paljo päiwi, kui liwa.

18. Tuomet sakiau: ‘Mirsiu savo lizde, o mano dienų bus kaip smėlio.

18. Ich gedachte: "Ich will in meinem Nest ersterben und meiner Tage viel machen wie Sand."

18. Et je disais: Je mourrai avec mon nid, et je multiplierai mes jours comme le phénix.

18. Y decía: En mi nido moriré, y como arena multiplicaré dias.

18 En ik zeide: Ik zal in mijn nest den geest geven, en ik zal de dagen vermenigvuldigen als het zand.

18. Przetożem rzekł: W gniaździe swojem umrę, a jako piasek rozmnożę dni moje.

18. Azt gondoltam azért: fészkemmel veszek el, és mint a [7†] homok, megsokasodnak napjaim.

18 И говорил я: в гнезде моем скончаюсь, и дни мои будут многи, как песок;

18. От і мовляв я собі: Вмру я в свойму гнїздї й днїв моїх буде много, як піску;

19. Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.

19. Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.

19. Minun juuren putcahti weden tykönä ja caste pysyi minun laihoni päällä.

19 My root is spread out to the waters and the dew lays all night upon my limb(s).

19. My root was spread out by the waters, and the dew lay all night upon my branch.

19. Min Rod skal aabne sig for Vandet, og Duggen skal blive om Natten paa mine Grene.

19. Min säd gick upp af vätsko, och dagg blef öfver min årsväxt.

19. Minno juur olli lahti, et ta märga wastawöttis, ja kaste jäi keige ö mo wilja peäle.

19. Mano šaknys įleistos prie vandens, ir rasa vilgo mano šakas.

19. Meine Wurzel war aufgetan dem Wasser, und der Tau blieb über meinen Zweigen.

19. Ma racine sera exposée à l'eau, et la rosée passera la nuit dans mes branches.

19. Mi raíz está abierta junto a las aguas, y en mis ramas permanecerá rocío.

19 Mijn wortel was uitgebreid aan het water, en dauw vernachtte op mijn tak.

19. Korzeó mój rozłoży się przy wodach, a rosa trwać będzie przez noc na gałązkach moich.

19. Gyökerem [8†] a víznek nyitva lesz, és ágamon hál meg a harmat.

19 корень мой открыт для воды, и роса ночует на ветвях моих;

19. Корінь мій відкритий буде приступови води, й роси ночувати муть на галуззю мойму.

20. Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'

20. Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.

20. Minun cunnialisuden udistui minun edesäni ja minun joudzen muuttui minun kädesäni.

20 My glory is fresh in me and my bow is renewed in my hand.

20. My glory was fresh in me, and my bow was renewed in my hand.

20. Min Herlighed skal blive ny hos mig, og min Bue skal forynges i min Haand.

20. Min härlighet förnyade sig för mig, och min båge förvandlade sig i mine hand.

20. Minno au olli ikka uus mo jures, ja mo ammo sai mo kä ikka tuggewamaks.

20. Mano garbė nesensta ir lankas mano rankoje tvirtėja’.

20. Meine Herrlichkeit erneute sich immer an mir, und mein Bogen ward immer stärker in meiner Hand.

20. Ma gloire se renouvellera en moi, et mon arc se renforcera dans ma main.

20. Mi honra se renueva conmigo, y mi arco se renueva en mi mano.

20 Mijn heerlijkheid was nieuw bij mij, en mijn boog veranderde zich in mijn hand.

20. Chwała moja odmłodzi się przy mnie, a łuk mój w ręce mojej odnowi się.

20. Dicsőségem megújul velem, és kézívem erősebbé lesz [9†] kezemben.

20 слава моя не стареет, лук мой крепок в руке моей.

20. Слава моя не зостарієсь, а лук мій останесь кріпким у руцї в мене.

21. He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.

21. He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.

21. He cuulit minun ja waickenit ja odotit minun neuwoni. Minun sanain jälken ei yxikän enämbätä puhunut ja minun puheni tiuckui heidän päällens.

21 To me men gave ear and waited and kept silence for my counsel.

21. Unto me men gave ear, and waited, and kept silence at my counsel.

21. De hørte paa mig og ventede, og de tav til mit Raad.

21. De hörde mig, och tigde; och vaktade uppå mitt råd.

21. Nemmad wötsid mind kuulda ja otasid, ja ollid wait mo nouandmisse järrele.

21. Žmonės klausė manęs ir laukdavo tylėdami mano patarimo.

21. Sie hörten mir zu und schwiegen und warteten auf meinen Rat.

21. On m'écoutait, on attendait et on se taisait, jusqu'à ce que j'eusse donné mon avis.

21. Oíanme y esperaban, y callaban a mi consejo.

21 Zij hoorden mij aan, en wachtten, en zwegen op mijn raad.

21. Słuchano mię, i oczekiwano na mię, a milczano na radę moję.

21. Hallgattak és figyeltek reám, és elnémultak az én tanácsomra.

21 Внимали мне и ожидали, и безмолвствовали при совете моем.

21. Бувало, слухали мене, й дожидали мовчки поради моєї.

22. Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.

22. Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.

22. He odotit minua nijncuin sadetta.

22 After my words they spoke not again and my speech distilled upon them.

22. After my words they spake not again; and my speech dropped upon them.

22. Havde jeg talt, toge de ikke igen til Orde, og min Tale faldt som Draaber over dem;

22. Efter min ord talade ingen mer, och mitt tal dröp på dem.

22. Ei nemmad lausnud ennam sannagi pärrast minno sanna, ja minno könne tilkus kui kaste nende peäle.

22. Po mano žodžių jie nebekalbėdavo, mano kalba krisdavo ant jų.

22. Nach meinen Worten redete niemand mehr, und meine Rede troff auf sie.

22. Après que j'avais parlé, on ne répliquait pas, et ma parole découlait goutte à goutte sur eux.

22. Tras mi palabra no replicaban: mas mi razón destilaba sobre ellos.

22 Na mijn woord spraken zij niet weder, en mijn rede drupte op hen.

22. Po słowie mojem nie powtarzano, tak na nich kropiła mowa moja.

22. Az én szavaim után nem szóltak többet, s harmatként hullt rájok beszédem.

22 После слов моих уже не рассуждали; речь моя капала на них.

22. Слів моїх уже й не розбірали, слова мої капали дощиком на них.

23. He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.

23. He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.

23. Ja awaisit suuns nijncuin ehtosadetta wastan.

23 And they waited for me as for the rain. And they opened their mouth wide (as) for the latter rain.

23. And they waited for me as for the rain; and they opened their mouth wide as for the latter rain.

23. de ventede paa mig som paa en Regn, og de aabnede Munden vidt som efter den sildige Regn.

23. De vaktade på mig såsom på regn, och uppgapade med munnen såsom efter aftonregn.

23. Ja nemmad ootsid mind kui wihma, ja teggid omma suud lahti, kui hillise wihma järrele.

23. Jie laukdavo manęs kaip lietaus, plačiai išsižiodavo kaip per vėlyvąjį lietų.

23. Sie warteten auf mich wie auf den Regen und sperrten ihren Mund auf als nach dem Spätregen.

23. Ils m'attendaient comme la pluie, et ils ouvraient leur bouche comme pour une ondée tardive.

23. Y esperábanme como a la lluvia, y abrían su boca como a la lluvia tardía.

23 Want zij wachtten naar mij, gelijk naar den regen, en sperden hun mond open, als naar den spaden regen.

23. Bo mię oczekiwali jako deszczu, a usta swe otwierali jako na deszcz późny.

23. Mint az esőre, úgy vártak rám, és szájukat tátották, [10†] mint tavaszi záporra.

23 Ждали меня, как дождя, и, как дождю позднему, открывали уста свои.

23. Дожидали мене, й, як (земля) до опізненого дощу, отвирали роти свої.

24. Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.

24. Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.

24. Jos minä nauroin heidän puoleens ei he luottanet sen päälle eikä tohtinet minua murheseen saatta.

24 I smiled on them when they had no confidence and they did not cast down the light of my countenance.

24. If I laughed on them, they believed it not; and the light of my countenance they cast not down.

24. Jeg smilte til dem, der vare mistrøstige; og de bragte ikke mit Ansigts Lys til at svinde.

24. Om jag log till dem, förläto de sig intet deruppå; och torde intet bedröfva mig.

24. Kui ma naersin nende wasto, siis ei usknud nemmad sedda mitte, ja mo silmade walgust ei lasknud nemmad mitte näotumaks miñna.

24. Jei šypsodavausi jiems, jie netikėdavo, mano veido šviesos jie netemdydavo.

24. Wenn ich mit ihnen lachte, wurden sie nicht zu kühn darauf; und das Licht meines Angesichts machte mich nicht geringer.

24. Je souriais quand ils étaient désespérés; et ils n'altéraient pas la sérénité de mon visage.

24. Si me reía a ellos, no lo creían; ni derribaban la luz de mi rostro.

24 Lachte ik hun toe, zij geloofden het niet; en het licht mijns aangezichts deden zij niet nedervallen.

24. Jeźlim żartował z nimi, nie wierzyli, a powagi twarzy mojej nie odrzucali.

24. Ha rájok mosolyogtam, nem bizakodtak el, és arczom derüjét nem sötétíték be.

24 Бывало, улыбнусь им – они не верят; и света лица моего они не помрачали.

24. Бувало, всьміхнусь до них - а вони й не довіряють; веселого лиця мого нїколи не омрячили.

25. Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa.

25. Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.

25. Cosca minä tulin heidän cocouxijns nijn minun täydyi istua ylimbänä. Ja asuin nijncuin Cuningas sotawäen keskellä lohduttaisan murhellisia.

25 I chose out their way and sat (as) chief and dwelt as a king in the army, as a man who comforts the mourners.

25. I chose out their way, and sat chief, and dwelt as a king in the army, as one that comforteth the mourners.

25. jeg udvalgte deres Vej og sad øverst, og jeg boede som en Konge iblandt Hærskaren, som den, der trøster de sørgende.

25. När jag ville komma till deras handlingar, så måste jag sitta främst; och bodde såsom en Konung ibland krigsfolk, då jag hugsvalade dem som sorgfulle voro.

25. Kui ma nende teed ärrawallitsesin, siis istusin ma üllemas paikas, ja ellasin kui kunningas wäehulga seas, kui se, kes leinajad trööstib.

25. Aš parinkdavau jiems kelius ir sėdėjau garbingiausioje vietoje kaip karalius tarp kariuomenės, kaip verkiančiųjų guodėjas’‘.

25. Wenn ich zu ihrem Geschäft wollte kommen, so mußte ich obenan sitzen und wohnte wie ein König unter Kriegsknechten, da ich tröstete, die Leid trugen.

25. J'aimais à aller avec eux, et je m'asseyais à leur tête; je siégeais comme un roi au milieu de ses gardes, comme un consolateur au milieu des affligés.

25. Aprobaba el camino de ellos, y sentábame en cabecera; y moraba como el rey en el ejército, como el que consuela llorosos.

25 Verkoos ik hun weg, zo zat ik bovenaan, en woonde als een koning onder de benden, als een, die treurigen vertroost.

25. Jeźlim kiedy do nich przyszedł, siadałem na przedniejszem miejscu, i mieszkałem jako król w wojsku, a jako ten, który smutnych cieszy.

25. Örömest választottam útjokat, mint főember ültem ott; úgy laktam ott, mint király a [11†] hadseregben, mint a ki bánkódókat vigasztal.

25 Я назначал пути им и сидел во главе и жил как царь в кругу воинов, как утешитель плачущих.

25. Я назначав поступки їх, і засїдав на передньому місцї, та жив, нїби царь проміж своїм військом, як утїшитель плачучих.