PSALMI 137

Baabelin virtain vierillä.

1. Baabelin virtain vierillä — siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

1. Babelin virtain tykönä me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin muistimme.

1. BAbelin wirtain tykönä me istuimme ja itkimme cosca me Zionin muistimme.

1. LIki nijte Wirtoia Babelis me istuime/ Ja idkimme/ Coska me Zionin päle muistimme. (Liki niitä wirtoja Babelissa me istuimme/ ja itkimme/ koska me Zionin päälle muistimme.)

1 We sat down there by the rivers of Babylon, yes, we wept when we remembered Zion.

1. By the rivers of Babylon, there we sat down, yea, we wept, when we remembered Zion.

1. An den Wassern zu Babel saßen wir und weinten, wenn wir an Zion gedachten.

1. JUNTO a los ríos de Babilonia, allí nos sentámos: también llorámos acordándonos de Sión.

1 (136:1) При реках Вавилона, там сидели мы и плакали, когда вспоминали о Сионе;

2. Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

2. Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siellä olivat.

2. Meidän candelem me ripustim pajuihin jotca siellä olit.

2. Meiden Candelenna me ripustimme Paiuhin/ Jotca sielle ouat. (Meidän kanteleemme me ripustimme puihin/ jotka siellä owat.)

2 We hung up our harps upon the willows in the midst of it.

2. We hanged our harps upon the willows in the midst thereof.

2. Unsere Harfen hingen wir an die Weiden, die daselbst sind.

2. Sobre los sauces que están en medio de ella colgamos nuestras arpas.

2 (136:2) на вербах, посреди его, повесили мы наши арфы.

3. Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: Veisatkaa meille Siionin virsiä.

3. Siellä he käskivät meidän veisata, jotka meitä vankina pitivät, ja iloita meidän itkussamme: Veisatkaat meille Zionin virsiä.

3. Siellä he käskit meidän weisata jotca meitä fangina pidit ja iloita meidän itcusam: Weisatcat meille Zionin weisu.

3. Sille sielle he keskit meite weisata/ iotca meite Fangina pidhit/ ia iloita meiden Idkussanna/ Weisatka meille iongun Zionin Weisu. (Sillä siellä he käskit meitä weisata/ jotka meitä wankina pidit/ ja iloita meidän itkussamme/ Weisatkaa meille jonkun Zionin weisuu.)

3 Because those who led us captive there required of us songs and those who wasted us, gladness, saying, Sing for us one of the songs of Zion.

3. For there they that carried us away captive required of us a song; and they that wasted us required of us mirth, saying, Sing us one of the songs of Zion.

3. Denn dort hießen uns singen, die uns gefangen hielten, und in unserm Heulen fröhlich sein: "Singet uns ein Lied von Zion!"

3. Cuando nos pedían allí, los que nos cautivaron, las palabras de la canción, colgadas nuestras arpas de alegría: Cantádnos de las canciones de Sión.

3 (136:3) Там пленившие нас требовали от нас слов песней, и притеснителинаши – веселья: „пропойте нам из песней Сионских".

4. Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

4. Kuinka me veisaisimme Herran veisun vieraalla maalla?

4. Cuinga me weisaisim HERran weisun wieralla maalla ?

4. Quinga me Weisasim HERRAN Weisun/ Wieralla Maalla? (Kuinka me weisasimme HERRAN weisuun/ wieraalla maalla?)

4 How will we sing Jehovah's song in a foreign land?

4. How shall we sing the LORD'S song in a strange land?

4. Wie sollten wir des HERRN Lied singen in fremden Landen?

4. ¿Cómo cantaremos canción de Jehová en tierra de extraños?

4 (136:4) Как нам петь песнь Господню на земле чужой?

5. Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.

5. Jos minä unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu.

5. Jos minä unhodan sinua Jerusalem nijn olcon minun oikia käten unohdettu.

5. Jos mine vnodhan sinua Jerusalem/ Nin olcoon minun Oikia käten vnodhettu. (Jos minä unohdan sinua Jerusalem/ niin olkoon minun oikea käteni unohdettu.)

5 If I forget you, O Jerusalem, let my right hand forget.

5. If I forget thee, O Jerusalem, let my right hand forget her cunning.

5. Vergesse ich dein, Jerusalem, so werde ich meiner Rechten vergessen.

5. Si me olvidare de tí, o! Jerusalem, mi diestra sea olvidada.

5 (136:5) Если я забуду тебя, Иерусалим, – забудь меня десница моя;

6. Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

6. Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen minä tee Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni.

6. TArttucon minun kielen suuni lakeen ellen minä sinua muista ellen minä tee Jerusalemita minun ylimmäisexi iloxeni.

6. Kijnitartucon minun Kielen minun kitaani/ Ellen mine sinun päles muista/ Ellen mine tee Jerusalemit minun ylimeisexi iloxeni. (Kiinni tarttukoon minun kieleni minun kitaani/ ellen minä sinun päällesi muista/ ellen minä tee Jerusalemia minun ylimmäiseksi ilokseni.)

6 Let my tongue cling to the roof of my mouth, if I do not remember you, if I do not prefer Jerusalem above my chief joy.

6. If I do not remember thee, let my tongue cleave to the roof of my mouth; if I prefer not Jerusalem above my chief joy.

6. Meine Zunge soll an meinem Gaumen kleben, wo ich nicht dein gedenke, wo ich nicht lasse Jerusalem meine höchste Freude sein.

6. Mi lengua se pegue a mi paladar, si no me acordare de tí: si no hiciere subir a Jerusalem en el principio de mi alegría.

6 (136:6) прилипни язык мой к гортани моей, если не буду помнить тебя, если не поставлю Иерусалима во главе веселия моего.

7. Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!

7. Herra, muista Edomin lapsia Jerusalemin päivänä, jotka sanovat: repikäät maahan hamaan hänen perustukseensa asti.

7. HERra muista Edomin lapsia Jerusalemin päiwänä jotca sanowat: raadelcat raadelcat caicki haman hänen perustuxens asti.

7. HERRA muista Edomin Lasten päle sinä Jerusalemin peiuene/ Jotca sanouat/ Ratelkat/ Ratelkat caiki haman henen Perustoxens asti. (HERRA muista Edomin lasten päälle sinä Jerusalemin päiwänä/ jotka sanowat/ Raadelkaat/ Raadelkaat kaikki hamaan hänen perustukseensa asti.)

7 Remember, O Jehovah, the day of Jerusalem against the sons of Edom, who said, Raze it, raze it, even to the foundation of it.

7. Remember, O LORD, the children of Edom in the day of Jerusalem; who said, Rase it, rase it, even to the foundation thereof.

7. HERR, gedenke der Kinder Edom den Tag Jerusalems, die da sagten: "Rein ab, rein ab bis auf ihren Boden!"

7. Acuérdate, o! Jehová, de los hijos de Edom en el día de Jerusalem; que decían: Descubríd, descubríd en ella hasta los cimientos.

7 (136:7) Припомни, Господи, сынам Едомовым день Иерусалима, когда ониговорили: „разрушайте, разрушайте до основания его".

8. Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!

8. Sinä hävitetty tytär, Babel; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin sinä meille tehnyt olet.

8. Sinä häwitetty tytär Babel autuas on se joca sinulle costa nijncuin sinä meille tehnyt olet.

8. Sine häuitetty Tyter Babel/ Autuas ombi se ioca sinulle costapi/ Ninquin sine meille tehnyt olet. (Sinä häwitetty tytär Babel/ Autuas ompi se joka sinulle kostaapi/ niinkuin sinä meille tehnyt olet.)

8 O daughter of Babylon, who is to be destroyed, he will be fortunate who rewards you as you have served us.

8. O daughter of Babylon, who art to be destroyed; happy shall he be, that rewardeth thee as thou hast served us.

8. Du verstörte Tochter Babel, wohl dem, der dir vergilt, wie du uns getan hast!

8. Hija de Babilonia destruida, bienaventurado el que te pagará tu pago, que nos pagaste a nosotros.

8 (136:8) Дочь Вавилона, опустошительница! блажен, кто воздаст тебе за то,что ты сделала нам!

9. Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!

9. Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin.

9. Autuas on se joca sinun piscuiset lapses otta ja paisca kiwijn.

9. Autuas on se ioca sinun Piskuiset lapses ottapi/ Ja paiskapi kiuihin. (Autuas on se joka sinun piskuiset lapses ottaapi/ ja paiskaapi kiwihin.)

9 He will be fortunate who takes and smashes your little ones against the rock.

9. Happy shall he be, that taketh and dasheth thy little ones against the stones.

9. Wohl dem, der deine jungen Kinder nimmt und zerschmettert sie an dem Stein!

9. Bienaventurado el que tomará, y estrellará tus niños contra las piedras.

9 (136:9) Блажен, кто возьмет и разобьет младенцев твоих о камень!