PSALMI 102

Rukous hävitetyn Siionin puolesta. Katumuspsalmi.

1. Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen.

1. Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa.

1. Radollisen rucous cosca hän murehisans on ja hänen walituxens HERran eteen wuodatta.

1. Yxi sen Radholisen Rucous/ quin hen mureisans on/ ia henen Walitoxens HERRAN eteen vloswodhatta. (Yksi sen raadollisen rukous/ kuin hän murheissansa on/ ja hänen walituksensa HERRAN eteen uloswuodattaa.)

1 Hear my prayer, O Jehovah and let my cry come to you.

1. A Prayer of the afflicted, when he is overwhelmed, and poureth out his complaint before the LORD.Hear my prayer, O LORD, and let my cry come unto thee.

1. En elendigs Bøn, naar han forsmægter og udøser sin Klage for Herrens Ansigt.

1. En Bön dens eländas, när han bedröfvad är, och sin klagan för Herranom utgjuter.

1. Ühhe willetsa palwe, kui ta wägga kurb on, ja omma kaebdust Jehowa ette wäljawallab.

1. Viešpatie, išgirsk mano maldą, ir mano šauksmas tepasiekia Tave.

1. Ein Gebet des Elenden, so er betrübt ist und seine Klage vor dem HERRN ausschüttet. HERR, höre mein Gebet und laß mein Schreien zu dir kommen!

1. Prière de l'affligé, lorsqu'il est abattu et qu'il répand sa plainte devant l'Éternel.

1. Oración del pobre, cuando fuere atormentado, y delante de Jehová derramare su queja. JEHOVÁ, oye mi oración, y venga mi clamor a tí.

1 Een gebed des verdrukten, als hij overstelpt is, en zijn klacht uitstort voor het aangezicht des HEEREN. (102:2) O HEERE! hoor mijn gebed, en laat mijn geroep tot U komen.

1. (Modlitwa utrapionego, gdy będąc w ucisku, przed Panem wylewa żądość swoję.)

1. A nyomorultnak imádsága, a mikor eleped és kiönti panaszát az Úr elé.

1 (101:1) Молитва страждущего, когда он унывает и изливает пред Господом печаль свою. (101:2) Господи! услышь молитву мою, и вопль мой да придет к Тебе.

1. Молитва нужденного, що, униваючи серцем, виливає жаль свій перед Господом. Господи, почуй молитву мою, і прийми жаль мій!

2. Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

(H102:2) Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

2. HERra cuuldele minun rucouxeni ja anna minun parcuni tulla tygös.

2. HERRA cwldele minun Rucouxeni/ ia anna minun Parcuni sinun tyges tulla. (HERRA kuuntele minun rukouksessani/ ja anna minun parkuni sinun tykösi tulla.)

2 Do not hide your face from me in the day of my distress. Incline your ear to me. Answer me speedily in the day when I call.

2. Hide not thy face from me in the day when I am in trouble; incline thine ear unto me: in the day when I call answer me speedily.

2. Herre ! Hør min Bøn og lad mit Raab komme til dig.

2. Herre, hör mina bön, och låt mitt ropande till dig komma.

2. Jehowa! kule mo palwe, ja mo kissendaminne tulgo so ette.

2. Neslėpk savo veido nuo manęs tą dieną, kai esu varge. Palenk į mane savo ausį, kai šaukiuosi, skubėk man atsakyti.

2. Verbirg dein Antlitz nicht vor mir in der Not, neige deine Ohren zu mir; wenn ich dich anrufe, so erhöre mich bald!

2. Éternel, écoute ma prière, et que mon cri parvienne jusqu'à toi!

2. No escondas de mí tu rostro: en el día de mi angustia inclina a mí tu oreja; el día que te invocare, apresúrate a responderme.

2 (102:3) Verberg Uw aangezicht niet voor mij, neig Uw oor tot mij ten dage mijner benauwdheid; ten dage als ik roep, verhoor mij haastelijk.

2. Panie! wysłuchaj modlitwę moję, a wołanie moje niechaj przyjdzie do ciebie.

2. Uram, hallgasd meg az én imádságomat, és [1†] kiáltásom jusson te hozzád!

2 (101:3) Не скрывай лица Твоего от меня; в день скорби моей приклони комне ухо Твое; в день, когда воззову к Тебе , скоро услышь меня;

2. Не ховай лиця твого в день тїсноти моєї; прихили ухо до мене; в день, коли призиваю тебе, не гайся, вислухай мене.

3. Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

2. Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

3. Älä caswoas minulda peitä hädäsä callista corwas minun puoleeni cosca minä sinua rucoilen nijn cuuldele pian minua.

3. Ele sinun Casuoas minulda poispeite/ Hädhesse callista sinun Coruas minun poleni/ Coska mine sinua auxenihudhan/ nin cwldele pian minua. (Älä sinun kaswojasi minulta pois peittää/ Hädässä kallista sinun korwasi minun puoleeni/ Koska minä sinua awukseni huudan/ niin kuuntele pian minua.)

3 Because my days consume away like smoke and my bones are burned as a firebrand.

3. For my days are consumed like smoke, and my bones are burned as an hearth.

3. Skjul ikke dit Ansigt for mig, paa den Dag, jeg er i Angest; bøj dit øre til mig; paa den Dag jeg paakalder, skyld dig og bønhør mig!

3. Fördölj icke ditt ansigte för mig; i nödene böj dina öron till mig; när jag åkallar, så bönhör mig snarliga.

3. Ärra pañe omma pallet mitte warjule miño eest sel aial, kui mul kitsas kä on ; pöra om̃a körwa mo pole, kule mind pea sel päwal, kui ma hüan.

3. Mano dienos pranyksta kaip dūmai, mano kaulai kaip židinys dega.

3. Denn meine Tage sind vergangen wie ein Rauch, und meine Gebeine sind verbrannt wie ein Brand.

3. Ne me cache point ta face; au jour de ma détresse, incline vers moi ton oreille; au jour que je t'invoque, hâte-toi, réponds-moi!

3. Porque mis dias se han consumido como humo; y mis huesos son quemados como en hogar.

3 (102:4) Want mijn dagen zijn vergaan als rook, en mijn gebeenten zijn uitgebrand als een haard.

3. Nie ukrywaj oblicza twego przedemną; w dzieó ucisku mego nakłoó ku mnie ucha twego; w dzieó którego cię wzywam, prędko mię wysłuchaj.

3. Ne rejtsd el a te orczádat tőlem; mikor szorongatnak engem, hajtsd hozzám a te füledet; mikor kiáltok, hamar hallgass meg engem!

3 (101:4) ибо исчезли, как дым, дни мои, и кости мои обожжены, как головня;

3. Бо днї мої, як дим, улїтають, і костї мої, як у жарі, тлїють.

4. Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

3. Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

4. Sillä minun päiwäni owat culunet nijncuin sawu ja minun luuni owat poldetut nijncuin kekäle.

4. Sille minun Peiueni ouat culuneet ninquin Sauu/ Ja minun Lwni ouat poltetut ninquin kekäle. (Sillä minun päiwäni owat kuluneet niinkuin sawu/ Ja minun luuni owat poltetut niinkuin kekäle.)

4 My heart is struck like grass and withered, because I forget to eat my bread.

4. My heart is smitten, and withered like grass; so that I forget to eat my bread.

4. Thi mine Dage ere gaaede op i Røg, og mine Ben ere betændte som et Brandsted.

4. Ty mine dagar äro bortgångne såsom en rök, och mine ben äro förbrände såsom en brand.

4. Sest mo päwad on löpnud nenda kui suits, ja mo lukondid on ärrapöllend kui leed.

4. Kaip pakirsta žolė mano širdis džiūsta; aš pamirštu valgyti.

4. Mein Herz ist geschlagen und verdorrt wie Gras, daß ich auch vergesse, mein Brot zu essen.

4. Car mes jours s'en vont comme la fumée, et mes os sont brûlés comme un foyer.

4. Mi corazón fué herido, y se secó como la yerba; por lo cual me olvidé de comer mi pan.

4 (102:5) Mijn hart is geslagen en verdord als gras, zodat ik vergeten heb mijn brood te eten.

4. Albowiem niszczeją jako dym dni moje, a kości moje jako ognisko wypalone są.

4. Mert elenyésznek az én napjaim, mint [2†] a füst, és csontjaim, mint valami tűzhely, üszkösök.

4 (101:5) сердце мое поражено, и иссохло, как трава, так что я забываю есть хлеб мой;

4. Як билина, серце моє обгоріло та ізсохло, вже забув я хлїб мій їсти.

5. Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.

4. Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

5. Minun sydämen on lyöty ja cuiwettunut nijncuin heinä nijn että minä myös unohdan minun leipäni syödä.

5. Minun sydhemen ombi lööty ia quiuettunut/ ninquin Heine/ Nin ette mine mös vnohdan minun (Minun sydämeni ompi lyöty ja kuiwettunut/ niinkuin heinä/ Niin että minä myös unohdan minun.)

5 Because of the voice of my groaning my bones cling to my flesh.

5. By reason of the voice of my groaning my bones cleave to my skin.

5. Mit Hjerte er rammet og tørret som en Urt; thi jeg har glemt at æde mit Brød.

5. Mitt hjerta är slaget, och förtorkadt såsom hö; så att jag ock förgäter äta mitt bröd.

5. Mo südda on mahhalödud ja ärrakuinud kui rohhi, et ma unnustan omma leiba sömatta.

5. Nuo skaudžių aimanų oda prilipo prie mano kaulų.

5. Mein Gebein klebt an meinem Fleisch vor Heulen und Seufzen.

5. Mon cœur a été frappé, et s'est desséché comme l'herbe; tellement que j'ai oublié de manger mon pain.

5. Por la voz de mi gemido mis huesos se han pegado a mi carne.

5 (102:6) Mijn gebeente kleeft aan mijn vlees, vanwege de stem mijns zuchtens.

5. Porażone jest jako trawa, i uwiędło serce moje, tak, żem zapomniał jeść chleba swego.

5. Letaroltatott és megszáradt, mint a fű az én szívem; még kenyerem megevéséről is elfelejtkezem.

5 (101:6) от голоса стенания моего кости мои прильпнули к плоти моей.

5. Від голосу мого стогнання пристали костї мої до тїла.

6. Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.

5. Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

6. Minun luuni takistuwat tuscalla minun lihaani itkemisest ja huocamisesta.

6. Minun Lwni tuskalla takistuuat minun Lihahani/ itkemisest ia Hocamisest. (Minun luuni tuskalla takistuwat minun lihaani/ itkemisestä ja huokaamisesta.)

6 I am like a pelican of the wilderness. I have become as an owl of the waste places.

6. I am like a pelican of the wilderness: I am like an owl of the desert.

6. Formedelst mine Klageraab hænge mine Ben ved mit Kød.

6. Mine ben låda vid mitt kött, af gråtande och suckande.

6. Minno luud on mo lihha külge kinni sanud, mo öhkamisse heäle pärrast.

6. Esu panašus į dykumų pelikaną, į pelėdą griuvėsiuose.

6. Ich bin wie eine Rohrdommel in der Wüste; ich bin gleich wie ein Käuzlein in den verstörten Stätten.

6. A force de crier en gémissant, mes os sont attachés à ma chair.

6. Soy semejante al pelícano del desierto: soy como el buho de las soledades.

6 (102:7) Ik ben een roerdomp der woestijn gelijk geworden, ik ben geworden als een steenuil der wildernissen.

6. Od głosu wzdychania mego przylgnęły kości moje do ciała mego.

6. Nyögésemnek szavától csontom a húsomhoz [3†] ragadt.

6 (101:7) Я уподобился пеликану в пустыне; я стал как филин на развалинах;

6. Я, мов пеликан в пустинї, мов сова на руїнах.

7. Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.

6. Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

7. Minä olen aewa nijncuin ruogonpäristäjä corwesa minä olen nijncuin Hyypiä häwitetyisä Caupungeisa.

7. Mine olen iuri quin Pellicani Coruesa/ Mine olen ninquin iocu Hypie nijsse häuitetyis Caupungeissa. (Minä juuri kuin pelikaani korwessa/ Minä olen niinkuin joku hyypiö niissä häwitetyissa kaupungeissa.)

7 I watch and have become like a sparrow that is alone upon the house-top.

7. I watch, and am as a sparrow alone upon the house top.

7. Jeg er bleven lig en Rørdrum i Ørken; jeg er bleven som en Ugle i det øde.

7. Jag är lika som en pelikan i öknene; jag är lika som en stenuggla uti de förstörda städer.

7. Ma ollen körwe liñno sarnatseks sanud, ma ollen kui ökul paljaks tehtud kohtade sees.

7. Nemiegu ir esu vienišas kaip paukštis ant stogo.

7. Ich wache und bin wie ein einsamer Vogel auf dem Dache.

7. Je ressemble au pélican du désert; je suis comme la chouette des masures.

7. Velo, y soy como el pájaro solitario sobre el tejado.

7 (102:8) Ik waak, en ben geworden als een eenzame mus op het dak.

7. Stałem się podobnym pelikanowi na puszczy; jestem jako puhacz na pustyniach.

7. Hasonló vagyok a pusztai pelikánhoz; olyanná lettem, mint a bagoly a romokon.

7 (101:8) не сплю и сижу, как одинокая птица на кровле.

7. Не сплю і став, як одинока пташина на криші.

8. Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.

7. Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

8. Minä walwon ja olen nijncuin yxinäinen lindu caton päällä.

8. Mine waluon/ ia olen ninquin Yxineinen Lindu Caton päle/ (Minä walwon/ ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä/)

8 My enemies reproach me all the day. Those who are mad against me curse by me.

8. Mine enemies reproach me all the day; and they that are mad against me are sworn against me.

8. Jeg vaager og er bleven som en enlig Spurv paa Taget.

8. Jag vakar, och är såsom en ensam fogel på taket.

8. Ma walwan ja ollen kui üksik lind kattusse peäl.

8. Priešai mane užgaulioja, ir mano vardas jiems tapo keiksmažodžiu.

8. Täglich schmähen mich meine Feinde; und die mich verspotten, schwören bei mir.

8. Je veille, et je suis semblable à un passereau solitaire sur le toit.

8. Cada día me afrentan mis enemigos; los que se enfurecen contra mí, conspiran contra mí.

8 (102:9) Mijn vijanden smaden mij al den dag; die tegen mij razen, zweren bij mij.

8. Czuję, a jestem jako wróbel samotny na dachu.

8. Virrasztok és olyan vagyok, mint a magános madár a háztetőn.

8 (101:9) Всякий день поносят меня враги мои, и злобствующие на меня клянут мною.

8. Цїлий день кепкують з мене вороги мої; кленуться мною ті, що проти мене лютують.

9. Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.

8. Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

9. Jocapäiwä häwäisewät minun wiholliseni minua ja jotca minua syljeskelewät wannowat minun cauttani.

9. Jocapeiue häueiseuet minun Wiholiseni minua/ Ja iotca minua sylieskeleuet/ he wannouat minun cauttani. (Joka päiwä häwaisewät minun wiholliseni minua/ Ja jotka minua syljeskelewät/ he wannowat minun kauttani.)

9 Because I have eaten ashes like bread and mingled my drink with weeping,

9. For I have eaten ashes like bread, and mingled my drink with weeping,

9. Mine Fjender have haanet mig den ganske Dag, de, som rase imod mig, sværge ved mlig.

9. Dagliga försmäda mig mine fiender, och de som mig bespotta, svärja vid mig.

9. Mo waenlased laimawad mind keige se päwa: kes kui hullud mo peäle käiwad, need wanduwad mo nimmega .

9. Pelenus valgau kaip duoną ir su ašaromis maišau savo gėrimą

9. Denn ich esse Asche wie Brot und mische meinen Trank mit Weinen

9. Tous les jours mes ennemis m'outragent, et mes adversaires en fureur jurent par mon nom.

9. Por lo cual yo como la ceniza a manera de pan; y mi bebida mezclo con lloro,

9 (102:10) Want ik eet as als brood, en vermeng mijn drank met tranen.

9. Przez cały dzieó urągają mi nieprzyjaciele moi, a naśmiewcy moi przeklinają mię.

9. Minden napon gyaláznak engem ellenségeim, csúfolóim esküsznek én reám.

9 (101:10) Я ем пепел, как хлеб, и питье мое растворяю слезами,

9. Попіл став для мене хлїбом, а напиток мій з сльозами мішаю,

10. Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä

9. Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

10. Sillä minä syön tuhca nijncuin leipä ja secoitan minun juoman itculla.

10. Sille mine söön Tuchka ninquin Leipe/ Ja secoitan minun Joomani itkulla. (Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää/ ja sekoitan minun juomani itkulla.)

10 because of your indignation and your wrath. Because you have taken me up and cast me away.

10. Because of thine indignation and thy wrath: for thou hast lifted me up, and cast me down.

10. Thi jeg har tæret Aske som Brød og blandet min Drik med Graad

10. Ty jag äter asko såsom bröd, och blandar min dryck med gråt;

10. Sest ma söön tuhka kui leiba, ja seggan omma jomaaega nuttoga,

10. dėl Tavo rūstybės ir pykčio, nes Tu mane pakėlei ir nubloškei žemėn.

10. vor deinem Drohen und Zorn, daß du mich aufgehoben und zu Boden gestoßen hast.

10. Car j'ai mangé la cendre comme le pain, et j'ai mêlé ma boisson de pleurs,

10. A causa de tu enojo y de tu ira: porque me alzaste, y me arrojaste.

10 (102:11) Vanwege Uw verstoordheid en Uw groten toorn; want Gij hebt mij verheven, en mij weder nedergeworpen.

10. Bo jadam popiół jako chleb, a napój mój mięszam ze łzami,

10. Bizony a port eszem kenyér gyanánt, és italomat könyekkel vegyítem,

10 (101:11) от гнева Твоего и негодования Твоего, ибо Ты вознес меня и низверг меня.

10. Задля гнїву твого і яростї твоєї; ти бо підняв мене, і кинув мене.

11. sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

10. Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

11. Sinun uhcauxes ja wihas tähden ettäs minun nostanut olet ja paiscannut maahan.

11. Sinun vhkauxes ia wihas teden/ Ettes minun ottanut olet/ ia pohian alaspaiskasit. (Sinun uhkauksesi ja wihasi tehdän/ ettäs minun ottanut olet/ ja pohjaan alaspaiskasit.)

11 My days are like a shadow that declines and I am withered like grass.

11. My days are like a shadow that declineth; and I am withered like grass.

11. for din Vredes og din Fortørnelses Skyld; thi du løftede mig op og kastede mig bort.

11. För ditt hots och vredes skull; att du hafver upphöjt mig, och i grund nederslagit mig.

11. Sinno sure melepahhandusse ja so wihha pärrast; sest sa olled mind üllestöstnud, ja mind wasto maad wiskand.

11. Mano dienos yra tartum ištįsęs šešėlis, ir aš lyg žolė džiūstu.

11. Meine Tage sind dahin wie Schatten, und ich verdorre wie Gras.

11. A cause de ton indignation et de ton courroux; car tu m'as enlevé et jeté au loin.

11. Mis dias son como la sombra que se va: y yo como la yerba me he secado.

11 (102:12) Mijn dagen zijn als een afgaande schaduw, en ik verdor als gras.

11. Dla rozgniewania twego, i dla zapalczywości gniewu twego; albowiem podniósłszy mię porzuciłeś mię.

11. A te felindulásod és búsulásod miatt; mert felemeltél engem és földhöz vertél engem.

11 (101:12) Дни мои – как уклоняющаяся тень, и я иссох, как трава.

11. Днї мої, як тїнь зникають, і як трава я сохну.

12. Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.

11. Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

12. Minun päiwäni owat culunet nijncuin warjo ja minä cuiwetun nijncuin ruoho.

12. Minun peiueni ouat cvluneet ninquin Wario/ ia mine poisquiuan ninquin Roho. (Minun päiwäni owat kuluneet niinkuin warjo/ ja minä poiskuiwun niinkuin ruoho.)

12 But you, O Jehovah, will abide everlasting and your memorial to all generations.

12. But thou, O LORD, shalt endure for ever; and thy remembrance unto all generations.

12. Mine Dage ere som en Skygge, der hælder, og jeg tørres som en Urt.

12. Mine dagar äro framgångne såsom en skugge, och jag borttorkas såsom gräs.

12. Mo päwad on kui warri, mis pitkemaks lähhäb, ja minna kuiwan ärra kui rohhi.

12. Bet Tu, Viešpatie, pasiliksi per amžius; Tave minės visos kartos.

12. Du aber, HERR, bleibst ewiglich und dein Gedächtnis für und für.

12. Mes jours sont comme l'ombre à son déclin, et je deviens sec comme l'herbe.

12. Mas tú, Jehová, para siempre permanecerás; y tu memoria para generación y generación.

12 (102:13) Maar Gij, HEERE! blijft in eeuwigheid, en Uw gedachtenis van geslacht tot geslacht.

12. Dni moje są jako cieó nachylony, a jam jako trawa uwiądł;

12. Napjaim olyanok, mint a [4†] megnyúlt árnyék; magam pedig, mint a fű, megszáradtam.

12 (101:13) Ты же, Господи, вовек пребываешь, и память о Тебе в род и род.

12. Ти ж, Господи, будеш по віки, і память твоя з роду в рід.

13. Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

12. Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

13. Mutta sinä HERra pysyt ijancaickisest ja sinun muistos sucucunnasta sucucundaan

13. Mutta sine HERRA pysyt ijancaikisesta/ ia sinun Muistos sucukunnasta sucukundaan. (Mutta sinä HERRA pysyt iankaikkisesti/ ja sinun muistosi sukukunnasta sukukuntaan.)

13 You will arise and have mercy upon Zion, because it is time to have pity upon her, yes, the set time has come.

13. Thou shalt arise, and have mercy upon Zion: for the time to favour her, yea, the set time, is come.

13. Men du, Herre ! bliver evindelig, og din Ihukommelse fra Slægt til Slægt.

13. Men du, Herre, blifver evinnerliga, och din åminnelse ifrå slägte till slägte.

13. Agga sinna Jehowa! jääd iggawest, ja sinno mällestus pölwest pölweni.

13. Tu pakilsi ir pasigailėsi Siono, nes atėjo metas jam suteikti malonę.

13. Du wollest dich aufmachen und über Zion erbarmen; denn es ist Zeit, daß du ihr gnädig seist, und die Stunde ist gekommen.

13. Mais toi, Éternel, tu règnes à perpétuité, et ta mémoire dure d'âge en âge.

13. Tú levantándote habrás misericordia de Sión, porque es tiempo de tener misericordia de ella: porque el plazo es llegado.

13 (102:14) Gij zult opstaan, Gij zult U ontfermen over Sion, want de tijd om haar genadig te zijn, want de bestemde tijd is gekomen.

13. Ale ty, Panie! trwasz na wieki, a pamiątka twoja od narodu do narodu.

13. De te Uram örökké megmaradsz, és a te emlékezeted nemzetségről nemzetségre áll.

13 (101:14) Ты восстанешь, умилосердишься над Сионом, ибо время помиловать его, – ибо пришло время;

13. Ти встанеш, змилосердишся над Сионом; час бо вже, помилувати їх, прийшов бо визначений час.

14. Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.

13. Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

14. Nouse sijs ja armahda Zionita sillä aica on händä armahta ja aica on tullut.

14. Ylesnouse sis ia armadha sinuas Zionin ylitze/ Sille aica ombi/ ettes hende armadhaisit/ Ja se aica on tullut. (Ylösnouse siis ja armahda sinuas Zionin ylitse/ Sillä aika ompi/ ettäs häntä armahtaisit/ Ja se aika on tullut.)

14 Because your servants take pleasure in her stones and have pity upon her dust.

14. For thy servants take pleasure in her stones, and favour the dust thereof.

14. Du vil gøre dig rede, du vil forbarme dig over Zion; thi det er paa Tide, at du er den naadig; thi den bestemte Tid er kommen.

14. Statt upp, och förbarma dig öfver Zion; ty det är tid, att du äst nådelig, och stunden är kommen.

14. Kül sa toused ülles ja hallastad Sioni peäle: sest aeg on, et sa temma peäle armo heidad, sest seätud aeg on kätte sanud.

14. Tavo tarnams jo akmenys meilūs, jiems gaila jo dulkių.

14. Denn deine Knechte wollten gerne, daß sie gebaut würde, und sähen gerne, daß ihre Steine und Kalk zugerichtet würden,

14. Tu te lèveras, tu auras compassion de Sion; car il est temps d'en avoir pitié; car le moment est venu.

14. Porque tus siervos amaron sus piedras: y del polvo de ella tuvieron compasión.

14 (102:15) Want Uw knechten hebben een welgevallen aan haar stenen, en hebben medelijden met haar gruis.

14. Ty powstawszy zmiłujesz się nad Syonem; boć czas, żebyś się zlitował nad nim, gdyż przyszedł czas naznaczony.

14. Te kelj fel, könyörülj a Sionon! Mert ideje, hogy könyörülj rajta, mert eljött a [5†] megszabott idő.

14 (101:15) ибо рабы Твои возлюбили и камни его, и о прахе его жалеют.

14. Твої бо слуги полюбили каміння його, і жаль їм розвалин його.

15. Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.

14. Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

15. Sillä sinun palwelias halajawat sitä raketta ja näkisit mielelläns että hänen kiwens ja calckins walmit olisit.

15. Sille sinun Paluelias halaiauat site raketta/ ia näkisit sen kernasti/ ette henen Kiuens ia Calkins walmijt olisit. (SIllä sinun palwelijasi halajawat sitä rakentaa/ ja näkisit sen kernaasti/ että hänen kiwensä ja kalkkinsa walmiit olisit.)

15 So the nations will fear the name of Jehovah and all the kings of the earth your glory.

15. So the heathen shall fear the name of the LORD, and all the kings of the earth thy glory.

15. Thi dine Tjenere hænge med Behag ved dens Stene, og de have Medynk med dens Støv.

15. Ty dine tjenare ville gerna, att det skulle bygdt varda, och sågo gerna, att dess sten och kalk tillredd vorde;

15. Sest sinno sullastel on hea meel temma kiwwast, ja neil on halle meel temma pörmo pärrast.

15. Tavo vardo, Viešpatie, bijos pagonys ir Tavo šlovės­pasaulio karaliai.

15. daß die Heiden den Namen des HERRN fürchten und alle Könige auf Erden dein Ehre,

15. Car tes serviteurs sont affectionnés à ses pierres, et ils ont pitié de sa poussière.

15. Y temerán las naciones el nombre de Jehová: y todos los reyes de la tierra tu gloria.

15 (102:16) Dan zullen de heidenen den Naam des HEEREN vrezen, en alle koningen der aarde Uw heerlijkheid.

15. Albowiem upodobały się sługom twoim kamienie jego, i nad prochem jego zmiłują się;

15. Mert kedvelik a te szolgáid annak köveit, [6†] és a porát is kímélik.

15 (101:16) И убоятся народы имени Господня, и все цари земные – славы Твоей.

15. І побояться народи імені Господа, і слави твоєї всї царі землї.

16. Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,

15. Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

16. Että pacanat HERra sinun nimes pelkäisit ja caicki Cuningat maan päällä sinun cunniatas.

16. Ette ne Pacanat HERRA sinun Nimees pelkeisit/ ia caiki Kuningat Maan päle sinun Cunniatas. (Että ne pakanat HERRA sinun nimeäsi pelkäisit/ ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaasi.)

16 Because Jehovah has built up Zion. He has appeared in his glory.

16. When the LORD shall build up Zion, he shall appear in his glory.

16. Og Hedningerne skulle frygte Herrens Navn, og alle Kongerne paa Jorden din Ære;

16. Att Hedningarna måtte frukta ditt Namn, Herre, och alle Konungar på jordene dina äro;

16. Siis wötwad pagganad Jehowa nimme karta, ja keik Ma kunningad sinno au:

16. Kai Viešpats atstatys Sioną, Jis pasirodys savo šlovėje;

16. daß der HERR Zion baut und erscheint in seiner Ehre.

16. Alors les peuples craindront le nom de l'Éternel, et tous les rois de la terre, ta gloire;

16. Por cuanto Jehová habrá edificado a Sión; y será visto en su gloria.

16 (102:17) Als de HEERE Sion zal opgebouwd hebben, in Zijn heerlijkheid zal verschenen zijn,

16. Aby się bali poganie imienia Paóskiego, a wszyscy królowie ziemscy chwały twojej;

16. És félik a népek [7†] az Úrnak nevét, és e földnek minden királya a te dicsőségedet;

16 (101:17) Ибо созиждет Господь Сион и явится во славе Своей;

16. Коли Господь відбудує, явиться в славі своїй.

17. kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,

16. Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

17. Että HERra rakenda Zionin ja ilmandu hänen cunniasans.

17. Ette HERRA rakendapi Zion/ Ja ilmandupi henen Cunniasans. (Että HERRA rakentaapi Zionin/ ja ilmaantuupi hänen kunniassansa.)

17 He has regarded the prayer of the destitute and has not despised their prayer.

17. He will regard the prayer of the destitute, and not despise their prayer.

17. thi Herren har bygget Zion og har lndet sig se i sin Herlighed.

17. Att Herren bygger Zion, och låter se sig i sin äro.

17. Kui Jehowa saab Sioni ehhitanud, ja nähtud omma au sees.

17. apleistųjų maldas Jis išklausys, jų prašymų nepaniekins.

17. Er wendet sich zum Gebet der Verlassenen und verschmäht ihr Gebet nicht.

17. Quand l'Éternel aura rebâti Sion, qu'il aura paru dans sa gloire,

17. Habrá mirado a la oración de los solitarios: y no habrá desechado el ruego de ellos.

17 (102:18) Zich gewend zal hebben tot het gebed desgenen, die gans ontbloot is, en niet versmaad hebben hunlieder gebed;

17. Gdy pobuduje Pan Syon, i okaże się w chwale swojej;

17. Mivelhogy az Úr megépítette a Siont, megláttatta magát az ő dicsőségében.

17 (101:18) призрит на молитву беспомощных и не презрит моления их.

17. Він прихилиться до молитви понижених, і молитвою їх не погордує.

18. kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

17. Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

18. Hän käändä idzens hyljättyiden rucousten puoleen ja ei cadzo heidän rucoustans ylön.

18. Hen käendepi itzens ninen Ylenannettudhen Rucouxen polen/ Ja ei ylencatzo heiden Rucoustans. (Hän kääntääpi itsens niiden ylenannettujen rukouksen puoleen/ Ja ei ylenkatso heidän rukoustansa.)

18 This will be written for the generation to come. And a people which will be created will praise Jehovah.

18. This shall be written for the generation to come: and the people which shall be created shall praise the LORD.

18. Han har vendt sit Ansigt til den enliges Bøn og ikke foragtet dere: Bøn.

18. Han vänder sig till de öfvergifnas bön, och försmår icke deras bön.

18. Kui ta saab waatnud nende palwe peäle, kes üksi jäetud, ja nende palwet mitte laitnud.

18. Tai tebūna užrašyta ateisiančiai kartai, kad tauta, kuri bus sukurta, girtų Viešpatį.

18. Das werde geschrieben auf die Nachkommen; und das Volk, das geschaffen soll werden, wird den HERRN loben.

18. Qu'il aura écouté la requête des désolés, et n'aura pas dédaigné leur supplication.

18. Escribirse ha esto para la generación postrera: y el pueblo que se criará, alabará a JEHOVÁ.

18 (102:19) Dat zal geschreven worden voor het navolgende geslacht; en het volk, dat geschapen zal worden, zal den HEERE loven;

18. Gdy wejrzy na modlitwę poniżonych, nie gardząc modlitwą ich.

18. Oda fordult a gyámoltalanok imádsága felé, és azoknak imádságát meg nem útálta.

18 (101:19) Напишется о сем для рода последующего, и поколение грядущеевосхвалит Господа,

18. Буде се написано для будучих потомків; і нарід наново сотворений буде Господа хвалити.

19. Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

18. Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

19. Sen pitä kirjoitettaman tulewaisille sucucunnille ja se Canssa cuin luodan pitä kijttämän HERra.

19. Sen pite kirioitettaman Tuleuaisille Sucukunnille/ Ja se Canssa quin loodhahan sen pite kijttemen HERRA. (Sen pitää kirjoitettaman tulewaisille sukukunnille/ Ja se kansa kuin luodahan sen pitää kiittämän HERRAA.)

19 Because he has looked down from the height of his sanctuary. From heaven Jehovah beheld the earth,

19. For he hath looked down from the height of his sanctuary; from heaven did the LORD behold the earth;

19. Dette skal skrives for den kommende Slægt; og det Folk, som skabes, skal love Herren.

19. Det varde beskrifvet för de efterkommande; och det folk, som skall skapadt varda, skall lofva Herran.

19. Sedda peab kirja pandama tullewa pölwe-rahwale: siis se rahwas, mis luakse, woib Jehowat kita.

19. Iš savo šventos aukštybės Viešpats pažvelgė žemyn, iš dangaus pažiūrėjo į žemę,

19. Denn er schaut von seiner heiligen Höhe, und der HERR sieht vom Himmel auf die Erde,

19. Cela sera écrit pour la génération à venir; et le peuple qui sera créé, louera l'Éternel.

19. Porque miró de lo alto de su santuario: Jehová miró desde los cielos a la tierra,

19 (102:20) Omdat Hij uit de hoogte Zijns heiligdoms zal hebben nederwaarts gezien; dat de HEERE uit den hemel op de aarde geschouwd zal hebben;

19. To zapiszą dla narodu potomnego, a lud, który ma być stworzony, chwalić będzie Pana,

19. Irattassék meg ez a következő nemzedéknek, és a teremtendő nép dicsérni fogja [8†] az Urat.

19 (101:20) ибо Он приникнул со святой высоты Своей, с небес призрелГосподь на землю,

19. Він бо глянув з висоти сьвятинї своєї, Господь споглянув з неба на землю,

20. että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,

19. Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

20. Sillä hän cadzele pyhästä corkeuxestans ja HERra näke taiwasta maan päälle.

20. Sille hen catzelepi henen pyheste Corkiuxistans/ Ja HERRA näkepi Taiuahasta Maan päle. (Sillä hän katseleepi hänen pyhästä korkeuksistansa/ Ja HERRA näkeepi taiwaasta maan päälle.)

20 to hear the sighing of the prisoner, to loose those who are appointed to death,

20. To hear the groaning of the prisoner; to loose those that are appointed to death;

20. Thi han saa ned fra sin Helligdorns Højsæde; Herren saa fra Himmelen til Jorden

20. Ty han skådar af sine helga högd, och Herren ser af himmelen på jordena;

20. Sest temma on üllewelt ommast pühhast paigast paigast näinud, Jehowa on taewast waatnud Ma peäle,

20. kad išgirstų belaisvių dejones, išlaisvintų mirčiai skirtuosius,

20. daß er das Seufzen des Gefangenen höre und losmache die Kinder des Todes,

20. Parce qu'il aura regardé du lieu élevé de sa sainteté, et que des cieux l'Éternel aura jeté les yeux sur la terre,

20. Para oir el gemido de los presos: para soltar a los sentenciados a muerte:

20 (102:21) Om het zuchten der gevangenen te horen, om los te maken de kinderen des doods;

20. Że wejrzał z wysokości świątnicy swojej, że z nieba na ziemię spojrzał;

20. Mert alátekintett az ő szentségének magaslatáról; a mennyekből a földre nézett le az Úr.

20 (101:21) чтобы услышать стон узников, разрешить сынов смерти,

20. Щоб почути стогнаннє невільника, щоб розкувати дїтей смертї.

21. kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,

20. Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

21. Että hän cuule fangein huocauxet ja kirwotta cuoleman lapset.

21. Ette henen pite cwleman ninen Fangein Hocauxet/ Ja kiruottaman ne Cooleman Lapset. (Että hänen pitää kuuleman niiden wankein huokaukset/ Ja kirwottaman ne kuoleman lapset..)

21 that men may declare the name of Jehovah in Zion and his praise in Jerusalem,

21. To declare the name of the LORD in Zion, and his praise in Jerusalem;

21. for at høre den bundnes Jamren, for at løse Dødsens Børn,

21. Att han skall höra dens fångnas suckande, och förlossa dödsens barn;

21. Et ta wangide äggamist wottaks kuulda, ja lahti peästa surma lapsed,

21. kad Sione būtų skelbiamas Viešpaties vardas ir girtų Jį Jeruzalėje,

21. auf daß sie zu Zion predigen den Namen des HERRN und sein Lob zu Jerusalem,

21. Pour entendre les gémissements des captifs, pour délivrer ceux qui sont voués à la mort;

21. Porque publiquen en Sión el nombre de Jehová: y su alabanza en Jerusalem,

21 (102:22) Opdat men den Naam des HEEREN vertelle te Sion, en Zijn lof te Jeruzalem;

21. Aby wysłuchał wzdychania więźniów, i rozwiązał na śmierć skazanych;

21. Hogy meghallja a fogolynak nyögését, és hogy feloldozza [9†] a halálnak fiait.

21 (101:22) дабы возвещали на Сионе имя Господне и хвалу Его – в Иерусалиме,

21. Щоб звіщали імя його на Сионї і хвалу його в Ерусалимі,

22. jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,

21. Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

22. Että he saarnawat HERran nime Zionis ja hänen kijtostans Jerusalemis.

22. Senpäle ette heiden pite HERRAN Nimen Zionis sarnaman/ ia henen Kijtostans Jerusalemis. (Senpäälle että heidän pitää HERRAN nimen Zionin saarnaaman/ ja hänen kiitostansa Jerusalemissa.)

22 when the peoples are gathered together and the kingdoms to serve Jehovah.

22. When the people are gathered together, and the kingdoms, to serve the LORD.

22. for at de kunde forkynde Herrens Navn i Zion og hans Pris i Jerusalem,

22. På det de skola i Zion predika Herrans Namn, och hans lof i Jerusalem;

22. Et nemmad Sionis peawad juttustama Jehowa nimme ja Jerusalemmas tem̃a kitust:

22. kai susiburs karalystės ir tautos tarnauti Viešpačiui.

22. wenn die Völker zusammenkommen und die Königreiche, dem HERRN zu dienen.

22. Afin qu'on célèbre en Sion le nom de l'Éternel, et sa louange dans Jérusalem,

22. Cuando los pueblos se congregaren en uno, y los reinos para servir a Jehová.

22 (102:23) Wanneer de volken samen zullen vergaderd worden, ook de koninkrijken, om den HEERE te dienen.

22. Aby opowiadali na Syonie imię Paóskie, a chwałę jego w Jeruzalemie,

22. Hogy hirdessék a Sionon az Úrnak nevét, és az ő dicséretét Jeruzsálemben.

22 (101:23) когда соберутся народы вместе и царства для служения Господу.

22. Коли разом зберуться народи і царства, щоб Господеві служити.

23. kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.

22. Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

23. Cosca Canssat coconduwat ja waldacunnat HERra palweleman.

23. Coska Canssat cocondeuat/ Ja Kuningasten Waldakunnat HERRA palueleman. (Koska kansat kokoontuwat/ Ja kuningasten waltakunnat HERRAA palweleman.)

23 He weakened my strength in the way. He shortened my days.

23. He weakened my strength in the way; he shortened my days.

23. naar folkene samles til Hobe og Rigerne til at tjene Herren.

23. När folken sammankomma, och Konungariken, till att tjena Herranom.

23. Kui rahwas ühtlase koggutakse, ja kunningrigid, et nemmad Jehowa teniwad.

23. Jis susilpnino mane kelionėje, sutrumpino mano gyvenimo dienas.

23. Er demütigt auf dem Wege meine Kraft; er verkürzt meine Tage.

23. Quand tous les peuples s'assembleront, et tous les royaumes, pour servir l'Éternel.

23. El afligió mi fuerza en el camino, acortó mis dias.

23 (102:24) Hij heeft mijn kracht op den weg ter neder gedrukt; mijn dagen heeft Hij verkort.

23. Gdy się pospołu zgromadzą narody i królestwa, aby służyły Panu.

23. Mikor egybegyűlnek a népek mindnyájan, és az országok, hogy szolgáljanak az Úrnak.

23 (101:24) Изнурил Он на пути силы мои, сократил дни мои.

23. Він змучив в дорозї силу мою; вкоротив днї мої.

24. Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.

23. Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

24. Hän nöyryttä tiesä minun woimani hän lyhendä minun päiwäni.

24. Hen neurittepi Tiesse minun Woimani/ Hen lyhendepi minun peiueni. (Hän nöyryyttääpi tiessä minun woimani/ Hän lyhentääpi minun päiwäni.)

24 I said, O my God, do not take me away in the midst of my days. Your years are throughout all generations.

24. I said, O my God, take me not away in the midst of my days: thy years are throughout all generations.

24. Han har ydmyget min Kraft paa Vejen, han har forkortet mine Dage.

24. Han tvingar på vägenom mina kraft; han förkortar mina dagar.

24. Ehk temma kül mo rammo tee peäl rammaks teind, ja mo päwad lühhendanud;

24. Aš sakiau: ‘‘Mano Dieve, neatimk manęs įpusėjus mano amžiui, Tavo metai tęsiasi per visas kartas.

24. Ich sage: Mein Gott, nimm mich nicht weg in der Hälfte meiner Tage! Deine Jahre währen für und für.

24. Il a abattu ma force en chemin; il a abrégé mes jours.

24. Dije: Dios mío, no me cortes en el medio de mis dias; por generación de generaciones son tus años.

24 (102:25) Ik zeide: Mijn God! neem mij niet weg in het midden mijner dagen; Uw jaren zijn van geslacht tot geslacht.

24. Utrapił w drodze siłę moję, ukrócił dni moich;

24. Megsanyargatta az én erőmet ez útban, megrövidítette napjaimat.

24 (101:25) Я сказал: Боже мой! не восхити меня в половине дней моих. Твоилета в роды родов.

24. Я сказав: Боже мій, не возьми мене в половинї днїв моїх! Від роду до роду лїта твої!

25. Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.

24. Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

25. Minä sanoin: minun Jumalan älä minua ota pois minun keski ijäsäni.

25. Mine sanoin/ Minun Jumalan ele minua poisota/ minun peiueini keskijes. (Minä sanoin/ Minun Jumalan älä minua poisota/ minun päiwäini keski-iässä.)

25 You laid of old the foundation of the earth and the heavens are the work of your hands.

25. Of old hast thou laid the foundation of the earth: and the heavens are the work of thy hands.

25. Jeg siger: Min Gud! tag mig ikke bort midt i mine Dage; dine Aar vare fra Slægt til Slægt.

25. Jag säger: Min Gud, tag mig icke bort i mina halfva dagar; dina år vara evinnerliga.

25. Siiski ütlen minna: Mo Jummal! ärra korrista mind mitte ärra kesk mo ea sees; sinno aastad kestwad pölwest pölweni.

25. Kadaise Tu sukūrei žemę ir dangūs yra Tavo rankų darbas.

25. Du hast vormals die Erde gegründet, und die Himmel sind deiner Hände Werk.

25. J'ai dit: Mon Dieu, ne m'enlève pas au milieu de mes jours. Tes années sont d'âge en âge.

25. Tú fundaste la tierra antiguamente, y los cielos son obra de tus manos.

25 (102:26) Gij hebt voormaals de aarde gegrond, en de hemelen zijn het werk Uwer handen;

25. Ażem rzekł; Boże mój! nie bierz mię w połowie dni moich; od narodu bowiem aż do narodu trwają lata twoje.

25. Ezt mondám: Én Istenem! Ne vígy el engem az én napjaimnak felén; [10†] a te esztendeid nemzedékek nemzedékéig tartanak.

25 (101:26) В начале Ты, основал землю, и небеса – дело Твоих рук;

25. З нащаду сьвіта ти утвердив землю, і небеса - твориво рук твоїх.

26. Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.

25. Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

26. Sinun wuosicautes owat ijancaickiset sinä olet maan perustanut ja taiwat owat sinun käsialas.

26. Sinun woosicaudhes ouat ijancaikiset/ Sine olet ennen Maan perustanut/ Ja Taiuat ouat sinun käsialas. (Sinun wuosikautesi owat iankaikkiset/ Sinä olet ennen maan perustanut/ Ja taiwaat owat sinun käsialaasi.)

26 They will perish, but you will endure. Yes, all of them will grow old like a garment. As a raiment you will change them and they will be changed,

26. They shall perish, but thou shalt endure: yea, all of them shall wax old like a garment; as a vesture shalt thou change them, and they shall be changed:

26. Du grundfæstede fordum Jorden. og Himlene er dine Hænders Gerning.

26. Du hafver tillförene grundat jordena, och himlarna äro dina händers verk.

26. Sa olled jo wannast male allust pannud, ja taewad on so kätte tö.

26. Jie pražus, bet Tu pasiliksi. Jie visi susidėvės kaip drabužis, kaip rūbą juos pakeisi, ir jie bus pakeisti.

26. Sie werden vergehen, aber du bleibest. Sie werden veralten wie ein Gewand; sie werden verwandelt wie ein Kleid, wenn du sie verwandeln wirst.

26. Tu as jadis fondé la terre, et les cieux sont l'ouvrage de tes mains.

26. Ellos perecerán, y tú permanecerás; y todos ellos como un vestido se envejecerán, como una ropa de vestir los mudarás, y serán mudados:

26 (102:27) Die zullen vergaan, maar Gij zult staande blijven; en zij alle zullen als een kleed verouden; Gij zult ze veranderen als een gewaad, en zij zullen veranderd zijn.

26. I pierwej niżeliś założył ziemię, i niebiosa, dzieło rąk twoich.

26. Régente fundáltad a földet, s az egek [11†] is a te kezednek munkája.

26 (101:27) они погибнут, а Ты пребудешь; и все они, как риза, обветшают, и,как одежду, Ты переменишь их, и изменятся;

26. Вони перейдуть, ти ж останешся, вони всї, як одежа, зостаріються; як шати переміниш їх, і вони переміняться.

27. Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.

26. Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

27. Ne catowat mutta sinä pysyt ne caicki wanhenewat nijncuin waate ne muuttuwat nijncuin waate cosca sinä heitä muuttelet.

27. Ne pite catoman/ Mutta sine pysyt/ Ne caiki pite wanhaneman ninquin Waate/ Ne mwttuuat/ ninquin Pucuwaate/ coska sine heite mwttelet. (Ne pitää katoaman/ Mutta sinä pysyt/ Ne kaikki pitää wanheneman niinkuin waate/ Ne muuttuwat/ niinkuin pukuwaate/ koska sinä heitä muuttelet.)

27 but you are the same and your years will have no end.

27. But thou art the same, and thy years shall have no end.

27. De skulle forgaa; men du bestaar; og de skulle alle blive gamle som et Klædebon; du skal omskifte dem som en Klædning, og de omskiftes.

27. De måste förgås, men du blifver; de skola alle föråldras såsom ett kläde; de skola förvandlade varda såsom en klädnad, när du förvandlar dem.

27. Nemmad lähhäwad hukka, agga sinna jääd seisma, ja keik need sawad wannaks kui kuub: sa wottad neid muta nenda kui ride, ja nemmad sawad mudetud.

27. Bet Tu esi tas pats ir Tavo metai nesibaigs.

27. Du aber bleibest, wie du bist, und deine Jahre nehmen kein Ende.

27. Ils périront, mais toi tu subsisteras; ils vieilliront tous comme un vêtement; tu les changeras comme un habit, et ils seront changés.

27. Mas tú, el mismo, y tus años no se acabarán.

27 (102:28) Maar Gij zijt Dezelfde, en Uw jaren zullen niet geeindigd worden.

27. One pominą, ale ty zostajesz; wszystkie te rzeczy jako szata zwiotszeją, jako odzienie odmienisz je, i odmienione będą.

27. Azok elvesznek, de [12†] te megmaradsz; mindazok elavulnak, mint a ruha; mint az öltözetet, elváltoztatod azokat, és elváltoznak.

27 (101:28) но Ты – тот же, и лета Твои не кончатся.

27. Ти ж все той самий, і лїтам твоїм нема кінця.

28. Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.

27. Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

28. Mutta sinä pysyt nijncuins olet ja sinun wuotes ei lopu.

28. Mutta sine pysyt ninkuttas olet/ Ja sinun Woodhes euet loppua saa. (Mutta sinä pysyt niinkuins olet/ Ja sinun wuotesi eiwät loppua saa.)

28 The sons of your servants will continue and their seed will be established before you.

28. The children of thy servants shall continue, and their seed shall be established before thee.

28. Men du er den samme, og dine Aar faa ingen Ende. Dine Tjeneres Børn skulle fæste Bo, og deres Sæd skal stadfæstes for dit Ansigt.

28. Men du blifver såsom du äst, och dine år taga ingen ända. Dina tjenares barn varda blifvande, och deras säd skall trifvas för dig.

28. Agga sinna olled sesamma, ja so aastad ei löppe mitte ärra.

28. Tavo tarnų vaikai gyvens ir jų palikuonys įsitvirtins Tavo akivaizdoje’‘.

28. Die Kinder deiner Knechte werden bleiben, und ihr Same wird vor dir gedeihen.

28. Mais toi, tu es toujours le même, et tes années ne finiront point.

28. Los hijos de tus siervos habitarán, y su simiente será afirmada delante de tí.

28 (102:29) De kinderen Uwer knechten zullen wonen, en hun zaad zal voor Uw aangezicht bevestigd worden.

28. Ale ty tenżeś zawżdy jest, a lata twoje nigdy nie ustaną.

28. De te ugyanaz vagy, és a te esztendeid el nem fogynak.

28 (101:29) Сыны рабов Твоих будут жить, и семя их утвердится пред лицем Твоим.

28. Сини слугів твоїх будуть жити, і насїннє їх не загине перед тобою.

29. Sinun palvelijasi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.

28. Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.

29. Sinun palweliais lapset pysywät ja heidän sikiäns sinun edesäs menestywät.

29. Sinun Palueliais Lapset pysymen pite/ Ja heiden Sikiens pite sinun edesses menestymen. (Sinun palwelijaisi lapset pysymän pitää/ Ja heidän sikiönsä pitää sinun edessäsi menestymän.)

29. So sullaste lapsed sawad ello-asset, ja nende suggu peab sinno ees kinnitud sama.

29. Les enfants de tes serviteurs habiteront en repos, et leur postérité sera affermie devant toi.

29. Synowie sług twoich, u ciebie mieszkać będą, a nasienie ich zmocni się przed tobą.

29. A te szolgáidnak fiai megmaradnak, és az ő magvok erősen [13†] megáll előtted.

БКуліш