29 luku

Jobin loppupuhe: Hän muistelee entisiä onnellisia aikoja, jolloin hän nautti kaikkien kunnioitusta sorrettujen auttajana ja murheellisten lohduttajana.

1. Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:

1. Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:

1. HIob puhui taas sananlascuns ja sanoi:

1 And Job again took up his discourse and said,

1. Moreover Job continued his parable, and said,

1. Und Hiob hob abermals an seine Sprüche und sprach:

1. Y TORNÓ Job a tomar su pará- bola, y dijo:

1 И продолжал Иов возвышенную речь свою и сказал:

2. Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,

2. Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,

2. Ah jos minä olisin nijncuin endisinä Cuucausina nijnä päiwinä jona Jumala minun kätki.

2 O that I were as in the months of long-ago, as in the days when God watched over me,

2. Oh that I were as in months past, as in the days when God preserved me;

2. O daß ich wäre wie in den vorigen Monden, in den Tagen, da mich Gott behütete;

2. ¡Quién me tornase como en los meses pasados, como en los dias cuando Dios me guardaba!

2 о, если бы я был, как в прежние месяцы, как в те дни, когда Бог хранил меня,

3. jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!

3. Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,

3. Cosca hänen walkeudens paisti minun pääni päälle ja minä käwin pimeis hänen walkeudesans.

3 when his lamp shone upon my head and by his light I walked through darkness,

3. When his candle shined upon my head, and when by his light I walked through darkness;

3. da seine Leuchte über meinem Haupt schien und ich bei seinem Licht in der Finsternis ging;

3. Cuando hacía resplandecer su candela sobre mi cabeza, a la luz de la cual yo caminaba en la oscuridad.

3 когда светильник Его светил над головою моею, и я при свете Его ходил среди тьмы;

4. Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,

4. Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;

4. Nijncuin minä olin nuorna ollesani cosca Jumalan salaisus oli minun majani päällä.

4 as I was in the ripeness of my days, when the friendship of God was upon my tent,

4. As I was in the days of my youth, when the secret of God was upon my tabernacle;

4. wie war ich in der Reife meines Lebens, da Gottes Geheimnis über meiner Hütte war;

4. Como fuí en los dias de mi mocedad, cuando Dios era familiar en mi tienda;

4 как был я во дни молодости моей, когда милость Божия была над шатром моим,

5. jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,

5. Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;

5. Cosca Caickiwaldias oli wielä minun cansani ja minun poicani minun ymbärilläni.

5 when the Almighty was yet with me and my sons were about me,

5. When the Almighty was yet with me, when my children were about me;

5. da der Allmächtige noch mit mir war und meine Kinder um mich her;

5. Cuando aun el Omnipotente estaba conmigo, y mis mozos al derredor de mí;

5 когда еще Вседержитель был со мною, и дети мои вокруг меня,

6. jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!

6. Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;

6. Cosca minä pesin minun tieni woilla ja callio wuoti minulle öljywirrat.

6 when my steps were washed with butter and the rock poured out streams of oil to me,

6. When I washed my steps with butter, and the rock poured me out rivers of oil;

6. da ich meine Tritte wusch in Butter und die Felsen mir Ölbäche gossen;

6. Cuando yo lavaba mis caminos con manteca, y la piedra me derramaba ríos de aceite;

6 когда пути мои обливались молоком, и скала источала для меня ручьи елея!

7. Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,

7. Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;

7. Cosca minä menin Caupungin porteille ja annoin walmista istuimeni cujille.

7 when I went forth to the gate to the city, when I prepared my seat in the street.

7. When I went out to the gate through the city, when I prepared my seat in the street!

7. da ich ausging zum Tor in der Stadt und mir ließ meinen Stuhl auf der Gasse bereiten;

7. Cuando salía a la puerta a juicio, y en la plaza hacía aparejar mi silla:

7 когда я выходил к воротам города и на площади ставил седалищесвое, –

8. niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,

8. Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,

8. Cosca nuoret näit minun nijn he pakenit ja wanhat nousit minun edesäni.

8 The young men saw me and hid themselves and the aged rose up and stood.

8. The young men saw me, and hid themselves: and the aged arose, and stood up.

8. da mich die Jungen sahen und sich versteckten, und die Alten vor mir aufstanden;

8. Los mozos me veían, y se escondían, y los viejos se levantaban, y estaban en pié.

8 юноши, увидев меня, прятались, а старцы вставали и стояли;

9. päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.

9. Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,

9. Cosca ylimmäiset lackaisit puhumast ja panit kätens suuns päälle.

9 The rulers refrained from talking and laid their hand on their mouth.

9. The princes refrained talking, and laid their hand on their mouth.

9. da die Obersten aufhörten zu reden und legten ihre Hand auf ihren Mund;

9. Los príncipes detenían sus palabras, y ponían la mano sobre su boca.

9 князья удерживались от речи и персты полагали на уста свои;

10. Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.

10. Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.

10. Cosca Ruhtinasten äni kätki hänens ja heidän kielens lakeen tartui.

10 The voice of the ranking men was hushed and their tongue stuck to the roof of their mouth.

10. The nobles held their peace, and their tongue cleaved to the roof of their mouth.

10. da die Stimme der Fürsten sich verkroch und ihre Zunge am Gaumen klebte!

10. La voz de los principales se ocultaba, y su lengua se pegaba a su paladar.

10 голос знатных умолкал, и язык их прилипал к гортани их.

11. Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;

11. Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.

11. Sillä kenen corwa minun cuuli hän kijtti minua onnellisexi ja jonga silmä minun näki hän todisti minusta.

11 For when the ear heard (me), then it blessed me and when the eye saw (me), it gave witness to me.

11. When the ear heard me, then it blessed me; and when the eye saw me, it gave witness to me:

11. Denn wessen Ohr mich hörte, der pries mich selig; und wessen Auge mich sah, der rühmte mich.

11. Cuando los oidos que me oían, me llamaban bienaventurado, y los ojos que me veían, me daban testimonio;

11 Ухо, слышавшее меня, ублажало меня; око видевшее восхваляло меня,

12. minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.

12. Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.

12. Sillä minä autin köyhä cuin huusi ja orwoja jolla ei auttajata ollut.

12 Because I delivered the poor who cried, also the fatherless who had none to help him.

12. Because I delivered the poor that cried, and the fatherless, and him that had none to help him.

12. Denn ich errettete den Armen, der da schrie, und den Waisen, der keinen Helfer hatte.

12. Porque libraba al pobre que gritaba, y al huérfano que carecía de ayudador.

12 потому что я спасал страдальца вопиющего и сироту беспомощного.

13. Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.

13. Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.

13. Nijden siunaus cuin catomallans olit tuli minun päälleni ja minä ilahutin leskein sydämen.

13 The blessing of him who was ready to perish came upon me and I caused the widow's heart to sing for joy.

13. The blessing of him that was ready to perish came upon me: and I caused the widow's heart to sing for joy.

13. Der Segen des, der verderben sollte, kam über mich; und ich erfreute das Herz der Witwe.

13. La bendición del que se iba a perder venía sobre mí, y al corazón de la viuda hacía cantar de alegría.

13 Благословение погибавшего приходило на меня, и сердцу вдовы доставлял я радость.

14. Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.

14. Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.

14. Wanhurscaus oli minun pucun jonga minä päälleni pujin nijncuin waatten ja minun oikeuten oli minun caunistuxen.

14 I put on righteousness and it clothed me. My justice was as a robe and a diadem.

14. I put on righteousness, and it clothed me: my judgment was as a robe and a diadem.

14. Gerechtigkeit war mein Kleid, das ich anzog wie einen Rock; und mein Recht war mein fürstlicher Hut.

14. Vestíame de justicia, y ella me vestía como un manto, y mí toca era juicio.

14 Я облекался в правду, и суд мой одевал меня, как мантия и увясло.

15. Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.

15. Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.

15. Minä olin sokian silmä ja onduwan jalca.

15 I was eyes to the blind and I was feet to the lame.

15. I was eyes to the blind, and feet was I to the lame.

15. Ich war des Blinden Auge und des Lahmen Fuß.

15. Yo era ojos al ciego, y piés al cojo.

15 Я был глазами слепому и ногами хромому;

16. Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.

16. Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.

16. Minä olin köyhäin Isä ja jonga asiata en minä ymmärtänyt sen minä wisust tutkein.

16 I was a father to the needy and I searched out the case of he whom I did not know.

16. I was a father to the poor: and the cause which I knew not I searched out.

16. Ich war ein Vater der Armen; und die Sache des, den ich nicht kannte, die erforschte ich.

16. A los menesterosos era padre, y de la causa que no entendía, me informaba con diligencia.

16 отцом был я для нищих и тяжбу, которой я не знал, разбирал внимательно.

17. Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.

17. Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,

17. Minä särjin wäärän syömähambat ja otin saalin hänen hambaistans.

17 And I broke the jaws of the unrighteous and plucked the prey out of his teeth.

17. And I brake the jaws of the wicked, and plucked the spoil out of his teeth.

17. Ich zerbrach die Backenzähne des Ungerechten und riß den Raub aus seinen Zähnen.

17. Y quebraba los colmillos del inicuo; y de sus dientes hacía soltar la presa.

17 Сокрушал я беззаконному челюсти и из зубов его исторгал похищенное.

18. Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.

18. Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.

18. Minä ajattelin: minä cuolen minun pesäni ja teen minun päiwäni nijncuin sannan.

18 Then I said, I will die in my nest and I will multiply my days as the sand.

18. Then I said, I shall die in my nest, and I shall multiply my days as the sand.

18. Ich gedachte: "Ich will in meinem Nest ersterben und meiner Tage viel machen wie Sand."

18. Y decía: En mi nido moriré, y como arena multiplicaré dias.

18 И говорил я: в гнезде моем скончаюсь, и дни мои будут многи, как песок;

19. Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.

19. Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.

19. Minun juuren putcahti weden tykönä ja caste pysyi minun laihoni päällä.

19 My root is spread out to the waters and the dew lays all night upon my limb(s).

19. My root was spread out by the waters, and the dew lay all night upon my branch.

19. Meine Wurzel war aufgetan dem Wasser, und der Tau blieb über meinen Zweigen.

19. Mi raíz está abierta junto a las aguas, y en mis ramas permanecerá rocío.

19 корень мой открыт для воды, и роса ночует на ветвях моих;

20. Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'

20. Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.

20. Minun cunnialisuden udistui minun edesäni ja minun joudzen muuttui minun kädesäni.

20 My glory is fresh in me and my bow is renewed in my hand.

20. My glory was fresh in me, and my bow was renewed in my hand.

20. Meine Herrlichkeit erneute sich immer an mir, und mein Bogen ward immer stärker in meiner Hand.

20. Mi honra se renueva conmigo, y mi arco se renueva en mi mano.

20 слава моя не стареет, лук мой крепок в руке моей.

21. He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.

21. He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.

21. He cuulit minun ja waickenit ja odotit minun neuwoni. Minun sanain jälken ei yxikän enämbätä puhunut ja minun puheni tiuckui heidän päällens.

21 To me men gave ear and waited and kept silence for my counsel.

21. Unto me men gave ear, and waited, and kept silence at my counsel.

21. Sie hörten mir zu und schwiegen und warteten auf meinen Rat.

21. Oíanme y esperaban, y callaban a mi consejo.

21 Внимали мне и ожидали, и безмолвствовали при совете моем.

22. Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.

22. Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.

22. He odotit minua nijncuin sadetta.

22 After my words they spoke not again and my speech distilled upon them.

22. After my words they spake not again; and my speech dropped upon them.

22. Nach meinen Worten redete niemand mehr, und meine Rede troff auf sie.

22. Tras mi palabra no replicaban: mas mi razón destilaba sobre ellos.

22 После слов моих уже не рассуждали; речь моя капала на них.

23. He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.

23. He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.

23. Ja awaisit suuns nijncuin ehtosadetta wastan.

23 And they waited for me as for the rain. And they opened their mouth wide (as) for the latter rain.

23. And they waited for me as for the rain; and they opened their mouth wide as for the latter rain.

23. Sie warteten auf mich wie auf den Regen und sperrten ihren Mund auf als nach dem Spätregen.

23. Y esperábanme como a la lluvia, y abrían su boca como a la lluvia tardía.

23 Ждали меня, как дождя, и, как дождю позднему, открывали уста свои.

24. Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.

24. Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.

24. Jos minä nauroin heidän puoleens ei he luottanet sen päälle eikä tohtinet minua murheseen saatta.

24 I smiled on them when they had no confidence and they did not cast down the light of my countenance.

24. If I laughed on them, they believed it not; and the light of my countenance they cast not down.

24. Wenn ich mit ihnen lachte, wurden sie nicht zu kühn darauf; und das Licht meines Angesichts machte mich nicht geringer.

24. Si me reía a ellos, no lo creían; ni derribaban la luz de mi rostro.

24 Бывало, улыбнусь им – они не верят; и света лица моего они не помрачали.

25. Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa.

25. Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.

25. Cosca minä tulin heidän cocouxijns nijn minun täydyi istua ylimbänä. Ja asuin nijncuin Cuningas sotawäen keskellä lohduttaisan murhellisia.

25 I chose out their way and sat (as) chief and dwelt as a king in the army, as a man who comforts the mourners.

25. I chose out their way, and sat chief, and dwelt as a king in the army, as one that comforteth the mourners.

25. Wenn ich zu ihrem Geschäft wollte kommen, so mußte ich obenan sitzen und wohnte wie ein König unter Kriegsknechten, da ich tröstete, die Leid trugen.

25. Aprobaba el camino de ellos, y sentábame en cabecera; y moraba como el rey en el ejército, como el que consuela llorosos.

25 Я назначал пути им и сидел во главе и жил как царь в кругу воинов, как утешитель плачущих.