5 luku

Mooseksen ja Aaronin ensimmäinen käynti faraon luona. Israelilaisten pakkotyötä kovennetaan.

1. Senjälkeen Mooses ja Aaron menivät ja sanoivat faraolle: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Päästä minun kansani viettämään minulle juhlaa erämaassa.

1. Sitte menivät Moses ja Aaron Pharaon tykö, ja sanoivat: näin sanoo Herra Israelin Jumala: päästä minun kansani pitämään minulle juhlaa korvessa.

1. SIitte menit Moses ja Aaron Pharaon tygö ja sanoit: näin sano HERra Israelin Jumala: päästä minun Canssan pitämän minulle juhla corwesa.

1 And afterward Moses and Aaron came and said to Pharaoh, Jehovah says thus, the God of Israel, Let my people go, that they may hold a feast to me in the wilderness.

1. And afterward Moses and Aaron went in, and told Pharaoh, Thus saith the LORD God of Israel, Let my people go, that they may hold a feast unto me in the wilderness.

1. Og derefter kom Mose og Aron ind til Farao og sagde: Saa siger Herren, Israels Gud: Lad mit Folk fare, og de skulle holde mig Højtid i Ørken.

1. Derefter gingo Mose och Aaron in, och sade till Pharao: Så säger Herren, Israels Gud: Släpp mitt folk, att de må hålla mig högtid uti öknene.

1. Ja pärrast tullid Moses ja Aaron ja ütlesid Warao wasto: Nenda ütleb Jehowa Israeli Jummal: Lasse mo rahwa minña, et nemmad mulle Pühha peawad körbes.

1. Mozė ir Aaronas atėję tarė faraonui: ‘‘Taip sako Viešpats Izraelio Dievas: ‘Išleisk mano tautą, kad jie aukotų man dykumoje’ ‘‘.

1. Darnach ging Mose und Aaron hinein und sprachen zu Pharao: So sagt der HERR, der Gott Israels: Laß mein Volk ziehen, daß mir's ein Fest halte in der Wüste.

1. Après cela, Moïse et Aaron vinrent et dirent à Pharaon: Ainsi a dit l'Éternel, le Dieu d'Israël: Laisse aller mon peuple, afin qu'il me célèbre une fête au désert.

1. DESPUÉS de esto Moisés y Aarón entraron a Faraón, y dijéronle: Jehová, el Dios de Israel, dice así: Deja ir mi pueblo a celebrarme fiesta en el desierto.

1 En daarna gingen Mozes en Aaron heen, en zeiden tot Farao: Alzo zegt de HEERE, de God van Israel: Laat Mijn volk trekken, dat het Mij een feest houde in de woestijn!

1. Potem tedy przyszli Mojżesz i Aaron, i mówili do Faraona: Tak mówi Pan, Bóg Izraelski: Puść lud mój, aby mi obchodzili święto na puszczy.

1. Annakutána pedig elmenének Mózes és Áron és mondának a Faraónak: Ezt mondá az Úr, Izráelnek Istene: Bocsásd el az én népemet, hogy ünnepet üljenek nékem a pusztában.

1 После сего Моисей и Аарон пришли к фараону и сказали: так говорит Господь, Бог Израилев: отпусти народ Мой, чтоб он совершил Мне праздник в пустыне.

1. Після сього ввійшов Мойсей із Ароном до Фараона та й промовили йому: Так рече Господь, Бог Ізраїлїв: Відпусти люде мої, щоб сотворили сьвято менї в степу.

2. Mutta farao vastasi: Kuka on Herra, jota minun pitäisi kuulla ja päästää Israel? Minä en tunne Herraa enkä päästä Israelia.

2. Pharao vastasi: kuka on Herra, jonka ääntä minun pitäis kuuleman, ja päästämän Israelin? En minä siitä Herrasta mitään tiedä, enkä päästä Israelia.

2. Pharao wastais: cuca on HERra jonga ändä minun pidäis cuuleman ja päästämän Israelin? en minä sijtä HERrasta mitän tiedä engä päästä Israeli.

2 And Pharaoh said, Who is Jehovah, that I should listen to his voice to let Israel go? I do not know Jehovah and moreover I will not let Israel go.

2. And Pharaoh said, Who is the LORD, that I should obey his voice to let Israel go? I know not the LORD, neither will I let Israel go.

2. Og Farao sagde: Hvo er den Herre, hvis Røst jeg skal adlyde i at lade Israel fare? jeg kender ikke den Herre, jeg vil heller ikke lade Israel fare.

2. Pharao svarade: Ho är Herren, hvilkens röst jag höra skall, och släppa Israel? Jag vet intet af Herranom, och vill ej heller släppa Israel.

2. Ja Warao ütles: Kes on Jehowa, kelle sanna ma pean kuulma, et ma Israeli pean laskma ärramiñna? ei ma tunne Jehowat, egga tahha ka mitte Israelit lasta miñna.

2. Faraonas atsakė: ‘‘Kas yra jūsų Viešpats, kad klausyčiau Jo balso ir išleisčiau Izraelį? Aš nepažįstu Viešpaties ir neišleisiu Izraelio’‘.

2. Pharao antwortete: Wer ist der HERR, des Stimme ich hören müsse und Israel ziehen lassen? Ich weiß nichts von dem HERRN, will auch Israel nicht lassen ziehen.

2. Mais Pharaon dit: Qui est l'Éternel, pour que j'obéisse à sa voix en laissant aller Israël? Je ne connais point l'Éternel, et je ne laisserai pas non plus aller Israël.

2. Y Faraón respondió: ¿Quién es Jehová, para que yo oiga su voz, y deje ir a Israel? Yo no conozco a Jehová, ni tampoco dejaré ir a Israel.

2 Maar Farao zeide: Wie is de HEERE, Wiens stem ik gehoorzamen zou, om Israel te laten trekken? Ik ken den HEERE niet, en ik zal ook Israel niet laten trekken.

2. I rzekł Farao: Któż jest Pan, żebym miał słuchać głosu Jego, i puścić Izraela? Nie znam Pana, a Izraela też nie puszczę.

2. A Faraó pedig mondá: Kicsoda az [1†] Úr, hogy szavára hallgassak, és elbocsássam Izráelt? Nem ismerem az Urat és nem is bocsátom el Izráelt.

2 Но фараон сказал: кто такой Господь, чтоб я послушался голоса Его и отпустил Израиля? я не знаю Господа и Израиля не отпущу.

2. І каже Фараон: Хто сей Господь, щоб я послухав голосу його, та відпустив сини Ізрайлеві. Не знаю Господа і не відпущу Ізраїля.

3. Niin he sanoivat: Hebrealaisten Jumala on kohdannut meitä. Anna siis meidän mennä kolmen päivän matka erämaahan uhraamaan Herralle, Jumalallemme, ettei hän rankaisisi meitä rutolla tai miekalla.

3. Ja he sanoivat: Heprealaisten Jumala on kohdannut meitä; anna siis nyt meidän mennä kolmen päivän matka korpeen uhraamaan Herralle meidän Jumalallemme, ettei hän rutolla miekalla meidän päällemme tulis.

3. Ja he sanoit: Hebrerein Jumala on cudzunut meitä anna sijs nyt meidän mennä colmen päiwän matca corpeen uhraman HERralle meidän Jumalallem ettei rutto eli miecka meidän päällem tulis.

3 And they said, The God of the Hebrews has met with us. Please, let us go, three days' journey into the wilderness and sacrifice to Jehovah our God, lest he fall upon us with pestilence, or with the sword.

3. And they said, The God of the Hebrews hath met with us: let us go, we pray thee, three days' journey into the desert, and sacrifice unto the LORD our God; lest he fall upon us with pestilence, or with the sword.

3. Og de sagde: Hebræernes Gud mødte os; lad os dog gaa tre Dages Rejse i Ørken og bringe Herren vor Gud Offer, at han ikke skal ramme os med Pest eller med Sværdet.

3. De sade: De Ebreers Gud hafver kallat oss; så låt nu gå oss tre dagsresor in uti öknena, och offra Herranom vårom Gud, att oss icke öfvergå skall pestilentie eller svärd.

3. Ja nemmad ütlesid: Ebrea-rahwa Jum̃al tulli meie wasto; lasse meie lähhäme kolme päwa teed körbe, et meie Jehowale om̃a Jummale ohwerdame, et Ta meie peäle ei tulle ei katkoga egga moögaga.

3. Jie sakė: ‘‘Hebrajų Dievas mus pašaukė. Prašome, leisk mums keliauti tris dienas į dykumą ir ten aukoti Viešpačiui, mūsų Dievui, kad Jis nebaustų mūsų maru ar kardu’‘.

3. Sie sprachen: Der Hebräer Gott hat uns gerufen; so laß uns nun hinziehen drei Tagereisen in die Wüste und dem HERRN, unserm Gott, opfern, daß uns nicht widerfahre Pestilenz oder Schwert.

3. Et ils dirent: Le Dieu des Hébreux est venu au-devant de nous; permets-nous d'aller le chemin de trois jours dans le désert, pour que nous sacrifiions à l'Éternel notre Dieu, de peur qu'il ne nous frappe par la peste ou par l'épée.

3. Y ellos dijeron: El Dios de los Hebreos nos ha encontrado: por tanto nosotros iremos ahora camino de tres dias por el desierto, y sacrificarémos a Jehová nuestro Dios: porque no nos encuentre con pestilencia, o espada.

3 Zij dan zeiden: De God der Hebreen is ons ontmoet; zo laat ons toch heentrekken, den weg van drie dagen in de woestijn, en den HEERE, onzen God, offeren, dat Hij ons niet overkome met pestilentie, of met het zwaard.

3. I odpowiedzieli: Bóg Hebrajczyków zabieżał nam, pójdziemy teraz drogą trzech dni na puszczą, abyśmy ofiarowali Panu Bogu naszemu, by snać nie przepuścił na nas moru albo miecza.

3. Ők pedig mondának: A héberek Istene megjelent nékünk; hadd mehessünk hát háromnapi útra a pusztába, hogy áldozhassunk az Úrnak a mi Istenünknek, hogy meg ne verjen minket döghalállal vagy fegyverrel.

3 Они сказали: Бог Евреев призвал нас; отпусти нас в пустыню на три дня пути принести жертву Господу,Богу нашему, чтобы Он не поразил нас язвою, или мечом.

3. І кажуть йому: Бог Єврейський зустьрів нас; так дозволь нам пійти за три днї ходи в степ і принести жертву Господеві, Богу нашому, щоб не вдарив на нас мором або мечем.

4. Mutta Egyptin kuningas vastasi heille: Miksi te, Mooses ja Aaron, pidätätte kansaa työnteosta? Menkää töihinne.

4. Niin Egyptin kuningas sanoi heille: miksi te, Moses ja Aaron, pidätte kansan heidän työstänsä? Menkäät teidän työhönne.

4. Nijn Egyptin Cuningas sanoi heille: mixi te nijn teette sinä Moses ja Aaron että tämä Canssa jättä heidän työns? mengät teidän työhön.

4 And the King of Egypt said to them, Therefore do you*, Moses and Aaron, loose the people from their works? You* get to your* burdens.

4. And the king of Egypt said unto them, Wherefore do ye, Moses and Aaron, let the people from their works? get you unto your burdens.

4. Da sagde Kongen af Ægypten til dem Mose og Aron, hvorfor ville I afdrage Folket fra deres Gerninger gaar hen til eders Byrder.

4. Då sade Konungen i Egypten till dem: Hvi gören I så, du Mose och Aaron, att detta folket öfvergifver sitt arbete? Går bort till edart arbete.

4. Ja Egiptusse kunningas ütles nende wasto: Moses ja Aaron, mispärrast tahhate teie sedda rahwast temma teggemissest lahti sata? minge omma sure raske tö kallale.

4. Egipto karalius jiems atsakė: ‘‘Moze ir Aaronai, kodėl atitraukiate žmones nuo jų darbų? Eikite savo darbų dirbti!

4. Da sprach der König in Ägypten zu ihnen: Du Mose und Aaron, warum wollt ihr das Volk von seiner Arbeit frei machen? Gehet hin an eure Dienste!

4. Et le roi d'Égypte leur dit: Moïse et Aaron, pourquoi détournez-vous le peuple de son ouvrage? Allez à vos travaux.

4. Entónces el rey de Egipto les dijo: Moisés, y Aarón: ¿Por qué hacéis cesar al pueblo de su obra? Id a vuestros cargos.

4 Toen zeide de koning van Egypte tot hen: Gij, Mozes en Aaron! waarom trekt gij het volk af van hun werken? Gaat heen tot uw lasten.

4. I rzekł do nich król Egipski: Przecz ty Mojżeszu i Aaronie odrywacie lud od robót ich? Idźcież do robót waszych.

4. Égyiptom királya pedig monda nékik: Mózes és Áron! miért vonjátok el a népet az ő munkáitól? menjetek dolgotokra.

4 И сказал им царь Египетский: для чего вы, Моисей и Аарон, отвлекаете народ от дел его? ступайте на свою работу.

4. І каже їм царь Египецький: Про що ти, Мойсею, й ти, Ароне, одвертаєте людей моїх од їх дїла? Ійдїте кожен до роботи своєї.

5. Ja farao sanoi vielä: Katsokaa, liian paljon on muutenkin joutoväkeä maassa, ja te tahdotte saattaa heidät kulkemaan työttöminä.

5. Pharao sanoi vielä: katso, ilmankin on kansaa paljo maalla, ja te vielä nyt tahdotte heitä joutilaaksi saattaa heidän töistänsä.

5. Pharao sanoi wielä: cadzo ilmangin on Canssa paljo maalla ja te wielä nyt tahdotta heitä joutilaxi saatta heidän töistäns.

5 And Pharaoh said, Behold, the people of the land are now many and you* make them rest from their burdens.

5. And Pharaoh said, Behold, the people of the land now are many, and ye make them rest from their burdens.

5. Og Farao sagde ydermere: Se, Folket er nu mangfoldigt i Landet, og I ville bringe dem Hvile for deres Byrder

5. Ytterligare sade Pharao: Si, folket är allaredo för mycket i landena; och I viljen ännu låta dem hålla upp af arbetena.

5. Weel ütles Warao: Wata sedda rahwast on jo paljo siin maal, ja teie tahhate neid sata hingada nende surest raskest tööst?

5. Matote, kiek daug žmonių yra krašte, o jūs atitraukiate juos nuo darbų’‘.

5. Weiter sprach Pharao: Siehe, des Volks ist schon zuviel im Lande, und ihr wollt sie noch feiern heißen von ihrem Dienst!

5. Et Pharaon dit: Voici, le peuple du pays est maintenant en grand nombre, et vous les faites chômer de leur travail

5. Dijo también Faraón: He aquí, el pueblo de la tierra es ahora mucho, y vosotros los hacéis cesar de sus cargos.

5 Verder zeide Farao: Ziet, het volk des lands is alreeds te veel; en zoudt gijlieden hen doen rusten van hun lasten?

5. Rzekł też Farao: Oto, wielki teraz jest ten lud w ziemi, a wy je odrywacie od robót ich.

5. Ezt is mondja vala a Faraó: Ímé a föld népe most sok, és ti elhagyatjátok velök az ő munkáikat.

5 И сказал фараон: вот, народ в земле сей многочислен, и вы отвлекаете его от работ его.

5. І каже Фараон: Се намножилось тепер народу в цїй землї, а ви хочете відтягати його від роботи.

6. Ja farao antoi sinä päivänä käskyn kansan työnteettäjille ja päällysmiehille, sanoen:

6. Sentähden käski Pharao sinä päivänä kansan teettäjille ja heidän haltioillensa, sanoen:

6. SEntähden käski Pharao sinä päiwänä Canssan teettäille ja heidän haldioillens sanoden:

6 And the same day Pharaoh commanded the taskmasters of the people and their officers, saying,

6. And Pharaoh commanded the same day the taskmasters of the people, and their officers, saying,

6. Og Farao befalede samme Dag Opsynsmændene over Folket og det Fogeder og sagde:

6. Derefter böd Pharao på samma dag fogdomen öfver folket, och deras ämbetsmän, och sade:

6. Ja Warao käskis selsammal päwal rahwa sundiad ja nende üllewatajad ja ütles:

6. Tą pačią dieną faraonas įsakė darbų prievaizdams ir vadovams:

6. Darum befahl Pharao desselben Tages den Vögten des Volks und ihren Amtleuten und sprach:

6. Pharaon donna ordre ce jour-là aux exacteurs établis sur le peuple, et à ses commissaires, en disant:

6. Y mandó Faraón aquel mismo día a los cuadrilleros del pueblo que tenían cargo del pueblo, y a los gobernadores de él, diciendo:

6 Daarom beval Farao, ten zelfden dage, aan de aandrijvers onder het volk, en deszelfs ambtlieden, zeggende:

6. Rozkazał tedy Farao onegoż dnia przystawom nad ludem, i urzędnikom jego, mówiąc:

6. Parancsolá azért a Faraó azon a napon a nép sarczoltatóinak és felvigyázóinak, mondván:

6 И в тот же день фараон дал повеление приставникам над народом и надзирателям, говоря:

6. І дав Фараон того дня наказ посїпакам та приставникам такими словами:

7. Älkää enää antako kansalle olkia tiilien tekemistä varten niinkuin ennen; he menkööt itse ja kootkoot itselleen oljet.

7. Ei teidän pidä tästälähin olkia antaman kansalle tiilejä tehdä niinkuin ennen; menkään he itse ja kootkaan itsellensä olkia.

7. Ei teidän pidä tästälähin olkia cocoman ja andaman Canssalle tijlejä polta nijncuin ennen andacat heidän idze mennä ja coota heillens olkia.

7 You* will no more give the people straw to make brick as formerly. Let them go and gather straw for themselves.

7. Ye shall no more give the people straw to make brick, as heretofore: let them go and gather straw for themselves.

7. I skulle ikke ydermere give Folket Halm til Tegl arbejdet som tilforn; lader dem selv gaa og sanke sig Halm;

7. I skolen icke härefter hemta strå tillhopa, och få folkena till att bränna teglet, såsom tillförene; låter dem sjelfva gå bort och hemta sig strå.

7. Teie ei pea selle rahwale ennam mitte ölgi andma teilis-kiwwa tehha, nenda kui eile ja enne, mingo nemmad isse ja noppigo eñestele ölgi.

7. ‘‘Nebeduokite, kaip iki šiol, žmonėms šiaudų plytoms gaminti: jie patys tegul eina ir prisirenka šiaudų.

7. Ihr sollt dem Volk nicht mehr Stroh sammeln und geben, daß sie Ziegel machen wie bisher; laßt sie selbst hingehen, und Stroh zusammenlesen,

7. Vous ne donnerez plus de paille au peuple pour faire les briques, comme auparavant; qu'ils aillent eux-mêmes, et qu'ils s'amassent de la paille.

7. De aquí a delante no daréis paja al pueblo para hacer el ladrillo, como ayer y anteayer; vayan ellos, y cójanse la paja;

7 Gij zult voortaan aan deze lieden geen stro meer geven, tot het maken der tichelstenen, als gisteren en eergisteren; laat hen zelven heengaan, en stro voor zichzelven verzamelen.

7. Już więcej nie będziecie dawać plew ludowi do czynienia cegły, jako przedtem; sami niech idą, i zbierają sobie plewy.

7. Ne adjatok többé polyvát a népnek a téglavetéshez mint ennekelőtte; hadd menjenek el ők magok és szedjenek magoknak polyvát.

7 не давайте впредь народу соломы для делания кирпича, как вчера и третьего дня, пусть они сами ходят и собирают себе солому,

7. Не давайте вже людям соломи на цеглу, як досї: нехай самі ходять і збирають собі солому.

8. Pankaa kuitenkin heidän tehtäväkseen sama tiilimäärä, jonka he ennenkin ovat tehneet, siitä mitään vähentämättä; sillä he ovat laiskoja, sentähden he huutavat näin: 'Menkäämme uhraamaan Jumalallemme!'

8. Kuitenkin se tiililuku, jonka he tekivät tähän asti, laskekaat heidän päällensä, ja älkäät siitä vähentäkö; sillä he ovat joutilaisna, sentähden he huutavat, sanoen: me tahdomme mennä uhraamaan meidän Jumalallemme.

8. Cuitengin se tijlilucu cuin he teit tähän asti laskecat heidän päällens ja älkät sijtä wähendäkö: sillä he owat joutilassa sentähden he huutawat sanoden: mengäm uhraman meidän Jumalallem.

8 And the number of the bricks, which they made formerly, you* will lay upon them. You* will not diminish any of it. For they are idle, therefore they cry, saying, Let us go and sacrifice to our God.

8. And the tale of the bricks, which they did make heretofore, ye shall lay upon them; ye shall not diminish ought thereof: for they be idle; therefore they cry, saying, Let us go and sacrifice to our God.

8. og paalægger dem alligevel at gøre det samme Tal Stene, som de have gjort hidtildags; eftergiver intet deraf; thi de ere efterladne, derfor skrige de og sige: Vi ville gaa hen, vi ville ofre til vor Gud.

8. Och samma talet på teglet skolen I likväl lägga dem uppå, såsom tillförene, och intet mindre; förty de gå fåfänge. Derföre ropa de, och säga: Vi vilje gå och offra vårom Gud.

8. Ja sedda teilis-kiwwide arro, mis nemmad eile ja enne on teinud, peate teie nende peäle pannema, teie ei pea sest mitte wähhendama: sest nemmad on laisad, sepärrast kissendawad nemmad ja ütlewad: Meie tahhame miñna ja ohwerdama omma Jummalale.

8. Tačiau reikalaukite iš jų tokio pat plytų skaičiaus, kokį jie lig šiol pagamindavo, jo nesumažinkite, nes jie dykinėja ir todėl šaukia: ‘Išleisk mus aukoti savo Dievui!’

8. und die Zahl der Ziegel, die sie bisher gemacht haben, sollt ihr ihnen gleichwohl auflegen und nichts mindern; denn sie gehen müßig, darum schreien sie und sprechen: Wir wollen hinziehen und unserm Gott opfern.

8. Mais vous leur imposerez la quantité de briques qu'ils faisaient auparavant; vous n'en retrancherez rien, car ils sont paresseux; c'est pour cela qu'ils crient, en disant: Allons sacrifier à notre Dieu!

8. Y ponerles heis la tarea del ladrillo que hacían ántes, y no les disminuireis nada; porque están ociosos, y por eso dan voces, diciendo: Vamos, y sacrificaremos a nuestro Dios.

8 En het getal der tichelstenen, die zij gisteren en eergisteren gemaakt hebben, zult gij hun opleggen; gij zult daarvan niet verminderen; want zij gaan ledig; daarom roepen zij, zeggende: Laat ons gaan, laat ons onzen God offeren!

8. A tęż liczbę cegieł, którą czynili przedtem, włożycie im, nie umniejszycie z niej; bo próżnują, dla tego oni wołają, mówiąc: Pójdziemy i będziemy ofiarować Bogu naszemu.

8. De a tégla számát, mennyit ennekelőtte csináltak, vessétek ki rájok; azt le ne szállítsátok, mert restek ők és azért kiáltoznak, mondván: Menjünk el, áldozzunk a mi Istenünknek.

8 а кирпичей наложите на них то же урочное число, какое они делали вчера и третьего дня, и не убавляйте; они праздны, потому икричат: пойдем, принесем жертву Богунашему;

8. Стілько ж цегол, як перше вироблювали, вимагайте від них; не поменьшуйте, бо вони лїниві; тим і кричать: Одпусти нас принести жертву Богу нашому!

9. Pantakoon miehille raskasta työtä, että heillä olisi siinä tekemistä ja että he eivät kuuntelisi valhepuheita.

9. Rasitettakoon kansa työllä, että heillä olis kyllä tekemistä, eikä luottaisi valhepuheisiin.

9. Rascauttacam Canssa työllä että heillä olis kyllä tekemist ja ei luottais heitäns walhepuheisijn.

9 Let heavier work be laid upon the men, that they may labor in it and do not let them regard lying words.

9. Let there more work be laid upon the men, that they may labour therein; and let them not regard vain words.

9. Lader Trældommen blive svar over Mændene, saa at de have at gøre dermed og ikke agte paa løgnagtige Ord.

9. Man må väl förtunga dem med arbete, att de något hafva till skaffa, och icke akta lögnaktigt tal.

9. Sago se teggo raskemaks nende meeste peäle, et neil seäl teggemist on, et nemmad ei panne tähhele walle-könnesid.

9. Duokite jiems daugiau darbo; tegul dirba ir nepaiso tuščių kalbų’‘.

9. Man drücke die Leute mit Arbeit, daß sie zu schaffen haben und sich nicht kehren an falsche Rede.

9. Qu'on accable ces gens de travail, et qu'ils s'y occupent, et ne regardent point à des paroles de mensonge.

9. Agrávese la servidumbre sobre ellos, para que se ocupen en ella, y no miren a palabras de mentira.

9 Men verzware den dienst over deze mannen, dat zij daaraan te doen hebben, en zich niet vergapen aan leugenachtige woorden.

9. Niech się przyczyni roboty mężom tym, a niech ją wykonywają, aby nie ufali słowom kłamliwym.

9. Nehezíttessék meg a szolgálat ezeken az embereken, hogy azzal legyen dolguk és ne hajtsanak hazug szóra.

9 дать им больше работы, чтоб они работали и не занимались пустыми речами.

9. Нехай вагонить робота на сих людях важче, щоб вони пильнували, та не вважали на марні слова.

10. Niin kansan työnteettäjät ja päällysmiehet menivät ja sanoivat kansalle: Näin sanoo farao: 'Minä en anna teille enää olkia.

10. Niin kansan teettäjät ja heidän haltiansa menivät ja puhuivat kansalle, sanoen: näin sanoo Pharao: en minä tahdo teille olkia antaa.

10. Nijn Canssan teettäjät ja heidän haldians menit ja puhuit Canssalle sanoden: näin sano Pharao: ei teille pidä olkia annettaman.

10 And the taskmasters of the people went out and their officers and they spoke to the people, saying, Thus says Pharaoh, I will not give you* straw.

10. And the taskmasters of the people went out, and their officers, and they spake to the people, saying, Thus saith Pharaoh, I will not give you straw.

10. Da udgik Folkets Opsynsmænd og dets Fogeder og sagde til Folket: Saa siger Farao: Jeg giver eder ikke Halm.

10. Då gingo fogdarne öfver folket och deras ämbetsmän ut, och sade till folket: Så säger Pharao: Man skall intet strå få eder.

10. Ja rahwa sundiad ja nende üllewaatjad läksid wälja ja rääksid rahwa wasto ja ütlesid: Nenda ütleb Warao: Ei ma aña teile mitte ölgi;

10. Darbų prievaizdai ir vadovai išėję kalbėjo: ‘‘Taip sako faraonas: ‘Aš nebeduosiu jums šiaudų.

10. Da gingen die Vögte des Volkes und ihre Amtleute aus und sprachen zum Volk: So spricht Pharao: Man wird euch kein Stroh geben;

10. Alors les exacteurs du peuple et ses commissaires sortirent, et dirent au peuple: Ainsi a dit Pharaon: Je ne vous donne plus de paille.

10. Y saliendo los cuadrilleros del pueblo, y sus gobernadores, hablaron al pueblo, diciendo: Así ha dicho Faraón: Yo no os doy paja.

10 Toen gingen de aandrijvers des volks uit, en deszelfs ambtlieden, en spraken tot het volk, zeggende: Zo zegt Farao: Ik zal ulieden geen stro geven.

10. Wyszedłszy tedy przystawowie nad ludem i urzędnicy jego, rzekli do ludu, mówiąc: Tak mówi Farao: Ja nie będę wam dawał plew.

10. Kimenének azért a nép sarczoltatói és felvigyázói és ezt mondák a népnek mondván: Ezt mondja a Faraó: Nem adok néktek polyvát.

10 И вышли приставники народа и надзиратели его и сказали народу: так говорит фараон: не даю вам соломы;

10. І повиходили приставники людські та доглядачі, та й промовляли до людей: Ось як повелїв Фараон: Не давати вже вам соломи;

11. Menkää itse ja hankkikaa itsellenne olkia, mistä vain löydätte, mutta työstänne ei vähennetä mitään.'

11. Menkäät itse kokoomaan teillenne olkia kusta ikänänsä te löydätte; mutta teidän työstänne ei pidä mitään vähennettämän.

11. Mengät idze cocoman teillen olkia custaikänäns te löydätte mutta teidän työstän ei pidä mitän wähettämän.

11 Go yourselves, you* get straw where you* can find it, because none of your* work will be diminished.

11. Go ye, get you straw where ye can find it: yet not ought of your work shall be diminished.

11. Gaar selv, tager eder Halm, hvor I kunne finde; men der skal intet eftergives i eders Trællearbejde.

11. Går sjelfve bort och hemter eder strå, hvar I det finna kunnen; men af edart arbete skall intet afslås.

11. Minge teie, wötke ennastele ölgi, kust teie leiate, agga teie teust ei pea ühtegi wähhendatama.

11. Eikite ir rinkite, kur rasite! Tačiau turėsite padaryti tiek, kiek ir anksčiau’ ‘‘.

11. geht ihr selbst hin und sammelt euch Stroh, wo ihr's findet; aber von eurer Arbeit soll nichts gemindert werden.

11. Allez vous-mêmes, prenez de la paille où vous en trouverez, car on ne retranchera rien de votre travail.

11. Id vosotros, y tomáos paja, donde la hallareis: que nada se disminuirá de vuestra tarea.

11 Gaat gij zelve heen, haalt u stro, waar gij het vindt; doch van uw dienst zal niet verminderd worden.

11. Sami idźcie, zbierajcie sobie plewy, gdzie znajdziecie; bo się najmniej nie umniejszy z roboty waszej.

11. Menjetek magatok, szedjetek magatoknak polyvát onnan, a hol találtok; mert semmi sem szállíttatik le szolgálatotokból.

11 сами пойдите, берите себе солому, где найдете, а от работы вашей ничего не убавляется.

11. Ходити мете самі збирати собі солому, де знайдете; однакже не буде вбавлено з роботи вашої нїже.

12. Niin kansa hajosi pitkin Egyptin maata keräämään pehkuja olkien asemesta.

12. Niin kansa hajotti itsensä koko Egyptin maan ympärinsä hakemaan heillensä sänkiä, että heillä olkia olisi.

12. Nijn canssa hajotti idzens coco Egyptin maan ymbärins hakeman heillens sängiä että heillä olkia olis.

12 So the people were scattered abroad throughout all the land of Egypt to gather stubble for straw.

12. So the people were scattered abroad throughout all the land of Egypt to gather stubble instead of straw.

12. Saa adspredte Folket sig over alt Ægyptens Land, at sanke Stubber, at bruge som Halm.

12. Då förströdde sig folket kringom hela Egypti land, till att hemta sig stybbe, att de ju strå hade.

12. Ja rahwas läks laiale keige Egiptusse male, et nemmad kört piddid noppima ölge assemele.

12. Žmonės išsisklaidė po visą Egipto šalį rinkti ražienų vietoje šiaudų.

12. Da zerstreute sich das Volk ins ganze Land Ägypten, daß es Stoppeln sammelte, damit sie Stroh hätten.

12. Alors le peuple se répandit par tout le pays d'Égypte, afin d'amasser du chaume pour tenir lieu de paille.

12. Entónces el pueblo se derramó por toda la tierra de Egipto a coger hojarascas en lugar de paja.

12 Toen verstrooide zich het volk in het ganse land van Egypte, dat het stoppelen verzamelde, voor stro.

12. I rozbieżał się lud po wszystkiej ziemi Egipskiej, aby zbierał ściernisko miasto plew.

12. És elszélede a nép egész Égyiptom földén, hogy tarlót szedjen polyva helyett.

12 И рассеялся народ по всей земле Египетской собирать жниво вместосоломы.

12. І порозходились люде по всїй землї Египецькій збирати собі стерню замість соломи.

13. Ja työnteettäjät ahdistivat heitä sanoen: Tehkää työnne valmiiksi, kunkin päivän määrä päivälleen, niinkuin silloinkin, kun saitte olkia.

13. Ja teettäjät vaativat heitä, sanoen: täyttäkäät teidän päivätyönne, niinkuin silloinkin, koska teillä olkia oli.

13. Ja teettäjät waadeit heitä sanoden: täyttäkät teidän päiwätyön nijncuin silloingin cosca teillä olkia oli.

13 And the taskmasters were urgent saying, Fulfill your* works, your* daily deeds, as when there was straw.

13. And the taskmasters hasted them, saying, Fulfil your works, your daily tasks, as when there was straw.

13. Og Opsynsmændene dreve paa og sagde: Fuldkommer eders Gerning, Arbejaet Dag for Dag, ligesom da I havde Halm.

13. Och fogdarne drefvo dem, och sade: Fyller upp edart dagsarbete, lika såsom I haden strå.

13. Ja need sundiad aiasid peäle ja ütlesid : Saatke täieste omma tö, iggapäise ossa ommal päwal, nenda kui teil ölgi olli.

13. Prievaizdai spaudė juos, sakydami: ‘‘Atlikite dienai skirtą darbą, kaip anksčiau, kai gaudavote šiaudų’‘.

13. Und die Vögte trieben sie und sprachen: Erfüllet euer Tagewerk, gleich als da ihr Stroh hattet.

13. Et les exacteurs les pressaient, en disant: Achevez votre ouvrage, chaque jour la quantité fixée, comme quand il y avait de la paille.

13. Y los cuadrilleros los apremiaban, diciendo: Acabád vuestra obra, la tarea del día en su día, como cuando se os daba paja.

13 En de aandrijvers drongen aan, zeggende: Voleindigt uw werken, elk dagwerk op zijn dag, gelijk toen er stro was.

13. A przystawowie przynaglali, mówiąc: Wykonywajcie roboty wasze, zamiar każdodzienny, jako gdy wam dawano plewy.

13. A sarczoltatók pedig szorítják vala, mondván: Végezzétek el munkátokat, napjában a napi munkát, mint akkor, a mikor polyva volt.

13 Приставники же понуждали, говоря: выполняйте работу свою каждый день, как и тогда, когда была у вас солома.

13. Приставники же принагляли їх і приказували: Вироблюйте роботу вашу кожного дня, як бувало даємо солому вам.

14. Ja israelilaisten päällysmiehiä, joita faraon työnteettäjät olivat heille asettaneet, piestiin, ja heille sanottiin: Miksi ette ole eilen ettekä tänään suorittaneet tähänastista määräänne tiilien teossa?

14. Ja Israelin lasten haltiat, jotka Pharaon teettäjät heidän päällensä asettaneet olivat, piestiin ja sanottiin heille: miksi ette eilen eikä tänäpänä täyttäneet teidän määrättyä päivätyötänne tiilein tekemisessä, niinkuin ennenkin.

14. Ja Israelin lasten haldiat jotca Pharaon teettäjät heidän päällens asettanet olit piestin ja sanottin heille: mixet te eilän eikä tänäpän täyttänet teidän määrättyä päiwätyötän nijncuin ennengin?

14 And the officers of the sons of Israel, whom Pharaoh's taskmasters had set over them, were beaten and demanded, Why have you* not fulfilled your* task both yesterday and today, in making brick as formerly?

14. And the officers of the children of Israel, which Pharaoh's taskmasters had set over them, were beaten, and demanded, Wherefore have ye not fulfilled your task in making brick both yesterday and to day, as heretofore?

14. Og Israels Børns Fogeder, hvilke Faraos Opsynsmænd havde sat over dem, bleve slagne; og der blev sagt til dem: Hvorfor have I ikke fuldkommet eders beskikkede Gerning, at gøre Tegl, som tilforn, saa og i Gaar og i Dag.

14. Och de ämbetsmän af Israels barn, hvilka Pharaos fogdar öfver dem satt hade, vordo slagne, och vardt sagdt till dem: Hvi hafven I icke hvarken i dag eller i går fullkomnat edart förelagda dagsarbete, såsom tillförene?

14. Ja Israeli laste üllewaatjad, mis Warao sundiad nende ülle pannud, peksti ja ööldi: Mikspärrast ei sada teie omma seätud ossa mitte täieste, teilis-kiwwa tehhes, ei eile egga tänna, nenda kui ennegi?

14. Ir izraelitus, kuriuos faraono prievaizdai buvo paskyrę darbų prižiūrėtojais, mušė, sakydami: ‘‘Kodėl vakar ir šiandien nepagaminote nustatyto plytų kiekio kaip anksčiau?’‘

14. Und die Amtleute der Kinder Israel, welche die Vögte Pharaos über sie gesetzt hatten, wurden geschlagen, und ward zu ihnen gesagt: Warum habt ihr weder heute noch gestern euer gesetztes Tagewerk getan wie bisher?

14. Et les commissaires des enfants d'Israël, que les exacteurs de Pharaon avaient établis sur eux, furent battus, et on leur disait: Pourquoi n'avez-vous point achevé votre tâche, en faisant des briques, hier et aujourd'hui, comme auparavant?

14. Y azotaban a los gobernadores de los hijos de Israel, que los cuadrilleros de Faraón habían puesto sobre ellos, diciendo: ¿Por qué no habéis cumplido vuestra tarea de ladrillo ni ayer ni hoy, como ántes?

14 En de ambtlieden der kinderen Israels, die Farao's aandrijvers over hen gesteld hadden, werden geslagen, en men zeide: Waarom hebt gijlieden uw gezette werk niet voleindigd, in het maken der tichelstenen, gelijk te voren, alzo ook gisteren en heden?

14. Tedy bito przystawy synów Izraelskich, które postanowili nad nimi urzędnicy Faraonowi, mówiąc: Przecz nie wykonywacie zamiaru swego w robieniu cegieł jako pierwej, ani wczoraj ani dziś?

14. És verettetének az Izráel fiai közül való felvigyázók, a kiket a Faraó sarczoltatói rendeltek vala föléjök, mondván: Miért nem végeztétek el a rátok vetett téglaszámot sem tegnap, sem ma úgy, mint ennekelőtte?

14 А надзирателей из сынов Израилевых, которых поставили над ними приставники фараоновы, били, говоря: почему вы вчера и сегодня не изготовляете урочного числа кирпичей, как было до сих пор?

14. І бито доглядачів із Ізраїлїв, що були поставленї над ними від приставників Фараонових, мовляючи: Чом не виробили стілько цегол вчора й сьогоднї, як перше?

15. Niin israelilaisten päällysmiehet menivät ja valittivat faraolle, sanoen: Minkätähden teet näin palvelijoillesi?

15. Niin Israelin lasten haltiat menivät ja huusivat Pharaon tykö, sanoen: miksis näin teet palvelioilles?

15. NIin Israelin lasten haldiat menit ja huusit Pharaon tygö sanoden: mixis näin teet palwelioilles?

15 Then the officers of the sons of Israel came and cried to Pharaoh, saying, Why do you deal thus with your servants?

15. Then the officers of the children of Israel came and cried unto Pharaoh, saying, Wherefore dealest thou thus with thy servants?

15. Da kom Israels Børns Fogeder og raabte til Farao og sagde: Hvi gør du saa med dine Tjenere.

15. Då gingo de ämbetsmän af Israels barn in, och ropade till Pharao: Hvi far du så med dina tjenare?

15. Ja Israeli laste üllewatajad tullid ja kissendasid Warao pole ja ütlesid: Mikspärrast teed sa nenda omma sullastele?

15. Izraelitų prižiūrėtojai atėjo verkdami ir skundėsi faraonui: ‘‘Kodėl taip elgiesi su savo tarnais?

15. Da gingen hinein die Amtleute der Kinder Israel und schrien zu Pharao: Warum willst du mit deinen Knechten also fahren?

15. Alors les commissaires des enfants d'Israël vinrent et crièrent à Pharaon, en disant: Pourquoi agis-tu ainsi à l'égard de tes serviteurs?

15. Y los gobernadores de los hijos de Israel vinieron, y quejáronse a Faraón, diciendo: ¿Por qué lo haces así con tus siervos?

15 Derhalve gingen de ambtlieden der kinderen Israels, en schreeuwden tot Farao, zeggende: Waarom doet gij uw knechten alzo?

15. I przyszli przełożeni synów Izraelskich i wołali do Faraona, mówiąc: Czemuż tak czynisz sługom twoim?

15. És elmenének az Izráel fiai közül való felvigyázók és kiáltának a Faraóhoz, mondván: Miért cselekszel így a te szolgáiddal?

15 И пришли надзиратели сынов Израилевых и возопили к фараону, говоря: для чего ты так поступаешь с рабами твоими?

15. І приходили доглядачі з Ізраїлїв до Фараона, та й лебедїли плачучи: Про що знущаєшся так із рабів твоїх?

16. Olkia palvelijoillesi ei anneta, mutta kuitenkin sanotaan meille: 'Tehkää tiilet.' Ja katso, palvelijoitasi piestään, vaikka vika on sinun oman väkesi.

16. Ei anneta sinun palvelioilles olkia, ja he sanovat meille: tehkäät tiilit, ja katso, sinun palvelias piestään, ja sinun kansalles nuhde on.

16. Ei anneta sinun palwelioilles olkia ja pitä cuitengin tekemän tijlit cuin meille määrätty on ja cadzo sinun palwelias piestän ja sinun Canssas wäärintekiäxi soimatan.

16 There is no straw given to your servants and they say to us, Make brick. And behold, your servants are beaten, but the fault it in your own people.

16. There is no straw given unto thy servants, and they say to us, Make brick: and, behold, thy servants are beaten; but the fault is in thine own people.

16. Dine Tjenere gives ikke Halm, og de sige til os: Gører Tegl! og se, dine Tjenere faa Hug; dog dit Folk er Skyld deri.

16. Dinom tjenarom gifves intet strå, och skola dock göra det tegel, som oss förelagdt är; och si, dine tjenare varda slagne, och syndas uppå ditt folk.

16. Ölgi ei anta so sullastele, ja siiski ütlewad nemmad meile: tehke teilis-kiwwa; ja wata so sullased peksetakse, et kül siño omma rahwal sü on.

16. Šiaudų nebeduoda, o mums liepia gaminti plytas. Be to, tavo tarnai dar mušami, nors kalti dėl to yra tavo žmonės’‘.

16. Man gibt den Knechten kein Stroh, und sie sollen die Ziegel machen, die uns bestimmt sind; siehe deine Knechte werden geschlagen, und dein Volk muß schuldig sein.

16. On ne donne point de paille à tes serviteurs, et l'on nous dit: Faites des briques! Et voici, tes serviteurs sont battus et ton peuple est en faute.

16. No se da paja a tus siervos, y con todo eso nos dicen: Hacéd el ladrillo. Y he aquí, tus siervos son azotados, y tu pueblo peca.

16 Aan uw knechten wordt geen stro gegeven, en zij zeggen tot ons: Maakt de tichelstenen; en ziet, uw knechten worden geslagen, doch de schuld is uws volks!

16. Plew nie dają sługom twoim, a mówią: Cegłę róbcie. I oto, sługi twe biją a lud twój grzeszy.

16. Polyvát nem adnak a te szolgáidnak és azt mondják nékünk: Csináljatok téglát! És ímé a te szolgáid verettetnek, a te néped pedig vétkezik.

16 соломы не дают рабам твоим, а кирпичи, говорят нам, делайте. И вот, рабов твоих бьют; грех народу твоему.

16. Не дають соломи рабам твоїм, а цеглу, кажуть, вистачайте нам цегли! І се раби твої мучені, а нарід твій вина тому.

17. Mutta hän sanoi: Te olette laiskoja, laiskoja olette; sentähden te sanotte: 'Menkäämme uhraamaan Herralle.'

17. Ja hän sanoi: te olette joutilaat, joutilaat te olette, sentähden te sanotte: menkäämme ja uhratkaamme Herralle.

17. Pharao sanoi: te oletta joutilat joutilat te oletta sentähden te sanotta: mengäm ja uhratcam HERralle.

17 But he said, You* are idle, you* are idle. Therefore you* say, Let us go and sacrifice to Jehovah.

17. But he said, Ye are idle, ye are idle: therefore ye say, Let us go and do sacrifice to the LORD.

17. Og han sagde: I ere efterladne, ja efterladne, derfor sige I: Vi ville gaa hen, vi ville ofre til Herren.

17. Pharao sade: I ären fåfänge, fåfänge ären I; derföre sägen I: Vi viljom gå och offra Herranom.

17. Ja ta ütles: Teie ollete laisad, laisad ollete teie , sepärrast ütlete teie: Meie tahhame miñna ohwerdama Jehowale.

17. Jis atsakė: ‘‘Jūs vien tik dykinėjate. Todėl sakote: ‘Išleisk mus aukoti Viešpačiui!’

17. Pharao sprach: Ihr seid müßig, müßig seid ihr; darum sprecht ihr: Wir wollen hinziehen und dem HERRN opfern.

17. Et il répondit: Vous êtes des paresseux, des paresseux! C'est pour cela que vous dites: Allons sacrifier à l'Éternel.

17. Y él respondió: Estáis ociosos, ociosos: y por eso decís: Vamos y sacrifiquemos a Jehová,

17 Hij dan zeide: Gijlieden gaat ledig, ledig gaat gij; daarom zegt gij: Laat ons gaan, laat ons den HEERE offeren!

17. Który rzekł: Próżnujecie, próżnujecie, dla tegoż mówicie: Pójdziemy, ofiarować będziemy Panu.

17. Az pedig monda: Restek vagytok, restek, azért mondjátok: Menjünk el, áldozzunk az Úrnak!

17 Но он сказал: праздны вы, праздны, поэтому и говорите: пойдем, принесем жертву Господу.

17. Він же каже: Ви лїниві лежибоки! Тим і верзете: Ходїмо принести жертву Господеві.

18. Menkää vain työhönne. Olkia ei teille anneta, mutta määrätty luku tiiliä on teidän hankittava.

18. Niin menkäät nyt, ja tehkäät työtä. Olkia ei pidä teille annettaman; mutta tiililuvun pitää teidän kuitenkin antaman.

18. Nijn mengät nyt ja tehkät teidän päiwätyön olkia ei pidä teille annettaman mutta tijlilugun pitä teidän cuitengin andaman.

18 Go therefore now and work, and no straw will be given you*, yet you* will deliver the number of bricks.

18. Go therefore now, and work; for there shall no straw be given you, yet shall ye deliver the tale of bricks.

18. Og nu, gaar, arbejder, og; ingen Halm skal gives eder; men I skulle dog forskaffe Tallet paa Teglene.

18. Så går nu bort, och görer edor dagsarbete. Strå skall eder intet gifvas; men talet på teglet måsten I leverera ifrån eder.

18. Ja nüüd minge, tehke omma teggo, agga ölgi ei pea teile mitte antama, ja teilis-kiwwide arro peate teie täis saatma.

18. Taigi dabar eikite, dirbkite! Šiaudų jums neduos, tačiau nustatytą plytų kiekį privalote padaryti’‘.

18. So gehet nun hin und frönt; Stroh soll man euch nicht geben, aber die Anzahl der Ziegel sollt ihr schaffen.

18. Or, maintenant, allez, travaillez; et l'on ne vous donnera point de paille; et vous fournirez la même quantité de briques.

18. Id pues ahora, trabajád. Paja no se os dará, y daréis la tarea del ladrillo.

18 Zo gaat nu heen, arbeidt; doch stro zal u niet gegeven worden; evenwel zult gij het getal der tichelstenen leveren.

18. Przetoż teraz idźcie, róbcie, a plew wam nie dadzą, ale wy liczbę cegieł oddawać będziecie.

18. Most pedig menjetek, dolgozzatok, polyvát ugyan nem adnak néktek, de a rátok vetett tégla-számot be kell adnotok.

18 Пойдите же, работайте; соломы не дадут вам, а положенное число кирпичей давайте.

18. Ідїте ж та працюйте! Соломи не давати муть вам, а цеглу, скілько вимагають, вистачайте.

19. Niin israelilaisten päällysmiehet huomasivat joutuneensa ahtaalle, kun heille sanottiin: Ette saa mitään tiililuvun vähennystä kunkin päivän määrästä.

19. Niin Israelin lasten haltiat näkivät itsensä olevan ahdistuksessa, sillä (heille) sanottiin: ei teidän pidä vähentämän teidän tiileistänne, kunkin päivän määrästä.

19. Nijn Israelin lasten haldiat näit että se pahemmaxi tuli sillä heille sanottin: ei teidän pidä wähendämän teidän tijleistän cungin päiwän määrästä.

19 And the officers of the sons of Israel saw that they were in affliction, when it was said, You* will not diminish anything from your* bricks, your* daily tasks.

19. And the officers of the children of Israel did see that they were in evil case, after it was said, Ye shall not minish ought from your bricks of your daily task.

19. Da saa Israels Børns Fogeder, at de vare ilde farne, idet der sagdes: I skulle intet formindske i eders Tegl, i Arbejdet Dag for Dag.

19. Då sågo ämbetsmännerne af Israels barn, att det vardt intet bättre, efter sagdt vardt: I skolen intet förminska af dagsarbetena på teglet.

19. Ja Israeli laste üllewaatjad näggid ennestel pahha luggu ollewad, sest et ööldi: Teie ei pea omma teilis-kiwwidest, iggapäisest ossast ei ühhelgi päwal wähhendama.

19. Izraelitų prižiūrėtojai matė esą patekę į sunkią padėtį, nes jiems buvo pasakyta: ‘‘Nemažinkite dienai skirto plytų kiekio’‘.

19. Da sahen die Amtleute der Kinder Israel, daß es ärger ward, weil man sagte: Ihr sollt nichts mindern von dem Tagewerk an den Ziegeln.

19. Les commissaires des enfants d'Israël se virent donc dans la peine, parce qu'on leur dit: Vous ne retrancherez rien de vos briques; chaque jour, la quantité fixée.

19. Entónces los gobernadores de los hijos de Israel se vieron en aflicción, cuando les era dicho: No se disminuirá nada de vuestro ladrillo, de la tarea del día en su día.

19 Toen zagen de ambtlieden der kinderen Israels, dat het kwalijk met hen stond, dewijl men zeide: Gij zult niet minderen van uw tichelstenen, van het dagwerk op zijn dag.

19. A widząc przełożeni synów Izraelskich, że źle z nimi, ponieważ mówiono: Nie umniejszycie z cegieł waszych zamiaru każdodziennego.

19. Akkor látják vala Izráel fiainak felvigyázói, hogy bajban vannak, mivel azt kell mondaniok: a tégla-számot le ne szállítsátok; napjában a napi munka meglegyen.

19 И увидели надзиратели сынов Израилевых беду свою в словах: не убавляйте числа кирпичей, какое положено на каждый день.

19. І вбачали свою лиху годину доглядачі з Ізраїлїв, яким наказано: Не поменьшуйте виробу цегли, що дня призначеного.

20. Ja kun he lähtivät faraon luota, kohtasivat he Mooseksen ja Aaronin, jotka odottivat heitä,

20. Ja he kohtasivat Moseksen ja Aaronin, jotka seisoivat heitä vastassa, kuin he läksivät Pharaon tyköä.

20. Ja cosca he läxit Pharaon tykö cohtaisit heidän Moses ja Aaron jotca seisoit heidän edesäns tiellä.

20 And they met Moses and Aaron, who stood in the way, as they came out from Pharaoh,

20. And they met Moses and Aaron, who stood in the way, as they came forth from Pharaoh:

20. Da traf de paa Mose og Aron, der stode for at møde dem, da de gik ud fra Farao.

20. Och då Mose och Aaron gingo ifrå Pharao, stodo de i vägenom före dem;

20. Ja nemmad tullid Mosesse ja Aaroni wasto, kes nende kohhal seisid, kui nemmad Warao jurest ärratullid.

20. Išėję iš faraono, jie susitiko Mozę ir Aaroną, kurie jų laukė,

20. Und da sie von Pharao gingen, begegneten sie Mose und Aaron und traten ihnen entgegen

20. Et ils rencontrèrent Moïse et Aaron qui les attendaient, à leur sortie d'auprès de Pharaon;

20. Y encontrando a Moisés y a Aarón que estaban delante de ellos cuando salían de Faraón,

20 En zij ontmoetten Mozes en Aaron, die tegen hen over stonden, toen zij van Farao uitgingen.

20. Tedy oni zabieżeli Mojżeszowi i Aaronowi, którzy stali, aby się z nimi spotkali, gdy wychodzili od Faraona.

20. És mikor kijövének a Faraótól, szembe találkozának Mózessel és Áronnal.

20 И когда они вышли от фараона, то встретились с Моисеем и Аароном, которые стояли, ожидая их,

20. І зоткнулись вони з Мойсейом та з Ароном, як виходили вони саме од Фараона.

21. ja he sanoivat näille: Herra kostakoon teille ja tuomitkoon teidät; sillä te olette saattaneet meidät faraon ja hänen palvelijainsa vihoihin ja antaneet heidän käteensä miekan, meille surmaksi.

21. Joille he sanoivat: Herra nähköön teitä ja tuomitkoon; sillä te olette tehneet meidän haisevaiseksi Pharaon edessä, ja hänen palveliainsa edessä, että te olette miekan antaneet heidän käteensä, surmata meitä.

21. Joille he sanoit: HERra nähkön teitä ja costacon: sillä te oletta tehnet meidän haisewaisexi Pharaon edes ja hänen palwelians edes että te oletta miecan andanet heidän käteens surmata meitä.

21 and they said to them, Jehovah look upon you* and judge, because you* have made our fragrance to be stink in the eyes of Pharaoh and in the eyes of his servants, to put a sword in their hand to kill* us.

21. And they said unto them, The LORD look upon you, and judge; because ye have made our savour to be abhorred in the eyes of Pharaoh, and in the eyes of his servants, to put a sword in their hand to slay us.

21. Og de sagde til dem: Herren skal se paa eder og dømme, at I have gjort os stinkende for Farao og for hans Tjenere, saa at I have givet Sværdet i deres Haand til at ihjelslaa os.

21. Och sade till dem: Herren se uppå eder, och döme det, att I hafven gjort vår lukt illa luktandes för Pharao och hans tjenarom, och fått dem svärdet i händerna till att dräpa oss.

21. Ja nemmad ütlesid nende wasto: Jehowa wadago teie peäle ja moistko öigust, et teie meie haiso pahhaks teinud Warao melest ja temma sullaste melest, et teie nende kätte moöka annud, meid ärratappa.

21. ir tarė jiems: ‘‘Viešpats tepažvelgia ir tegul teisia! Jūs sukėlėte faraono bei jo tarnų neapykantą mums, įduodami kardą į jų ranką, kad mus išžudytų’‘.

21. und sprachen zu ihnen: Der HERR sehe auf euch und richte es, daß ihr unsern Geruch habt stinkend gemacht vor Pharao und seinen Knechten und habt ihnen das Schwert in die Hände gegeben, uns zu töten.

21. Et ils leur dirent: Que l'Éternel vous regarde, et qu'il juge! vous nous avez mis en mauvaise odeur devant Pharaon et devant ses serviteurs, en leur mettant une épée à la main pour nous tuer.

21. Dijéronles: Mire Jehová sobre vosotros, y juzgue, que habéis hecho heder nuestro olor delante de Faraón, y de sus siervos, dándoles la espada en las manos para que nos maten.

21 En zeiden tot hen: De HEERE zie op u, en richte het, dewijl dat gij onzen reuk hebt stinkende gemaakt voor Farao, en voor zijn knechten, gevende een zwaard in hun handen, om ons te doden.

21. I rzekli do nich: Niech wejrzy Pan na was a rozsądzi, żeście nas ohydzili w oczach Faraonowych, i w oczach sług jego, i daliście miecz w rękę ich, aby nas zabili.

21. S mondának nékik: Lásson meg titeket az Úr és ítéljen meg, kik rossz hírbe kevertetek minket a Faraó előtt és az ő szolgái előtt, fegyvert adván azok kezébe, hogy megöljenek minket.

21 и сказали им: да видит и судит вам Господь за то, что вы сделали нас ненавистными в глазах фараона и рабов его и дали им меч в руки, чтобы убить нас.

21. І промовили до них: Нехай спогляне Господь на вас і судить; бо зробили ви смердючим дух наш перед Фараоном і перед його дворянами. Дали ви меча їм у руки повбивати нас.

22. Silloin Mooses palasi Herran tykö ja sanoi: Herra, miksi olet tehnyt niin pahoin tälle kansalle? Miksi olet lähettänyt minut?

22. Moses palasi Herran tykö, ja sanoi: Herra miksis niin pahasti teet tätä kansaa vastaan? Miksis olet minut tänne lähettänyt?

22. Moses palais HERran tygö ja sanoi: HERra mixis nijn pahasti teet tätä Canssa wastan? mixis olet minun lähettänyt?

22 And Moses returned to Jehovah and said, Lord, why have you dealt ill with this people? Why is it that you have sent me?

22. And Moses returned unto the LORD, and said, Lord, wherefore hast thou so evil entreated this people? why is it that thou hast sent me?

22. Og Mose vendte sig til Herren igen og sagde: Herre, hvi gør du ilde imod Folk hvi sendte du mig?

22. Mose kom igen till Herran, och sade: Herre, hvi gör du så illa emot detta folket? Hvi hafver du sändt mig?

22. Ja Moses läks jälle Jehowa jure ja ütles: ISsand, mikspärrast olled sa selle rahwale kurja teinud? mikspärrast olled sa mind läkkitand?

22. Mozė kreipėsi į Viešpatį: ‘‘Viešpatie, kodėl taip piktai pasielgei su šitais žmonėmis? Kodėl siuntei mane?

22. Mose aber kam wieder zu dem HERRN und sprach: HERR, warum tust du so übel an diesem Volk? Warum hast du mich hergesandt?

22. Alors Moïse se tourna vers l'Éternel, et dit: Seigneur, pourquoi as-tu fait du mal à ce peuple? Pourquoi donc m'as-tu envoyé,

22. Entónces Moisés se volvió a Jehová, y dijo: Señor, ¿por qué afliges a este pueblo? ¿Para qué me enviaste?

22 Toen keerde Mozes weder tot den HEERE, en zeide: Heere! waarom hebt Gij dit volk kwaad gedaan, waarom hebt Gij mij nu gezonden?

22. I wrócił się Mojżesz do Pana, a rzekł: Panie, czemuś to złe wprowadził na lud twój, czemuś mię tu posłał?

22. És visszaméne Mózes az Úrhoz és monda: Uram, miért engedsz rosszul bánni ezzel a néppel! Miért küldél engem ide?

22 И обратился Моисей к Господу и сказал: Господи! для чего Ты подвергнул такому бедствию народ сей, для чего послал меня?

22. І вернувся Мойсей до Господа, і каже: Господи Боже мій! Про що напустив єси такий напуст на сих людей? І про що се послав єси мене?

23. Sillä siitä asti, kun minä menin faraon tykö puhumaan sinun nimessäsi, hän on tehnyt pahaa tälle kansalle, etkä sinä suinkaan ole kansaasi vapahtanut.

23. Sillä sitte kuin minä menin Pharaon tykö, puhuttelemaan häntä sinun nimees, on hän pahoin tehnyt tälle kansalle; ja et sinä ollenkaan ole pelastanut sinun kansaas.

23. Sillä sijtte cuin minä menin Pharaon tygö puhutteleman händä sinun nimesäs on hän wielä cowemmin waiwannut Canssa ja et sinä ole pelastanut sinun Canssas.

23 For since I came to Pharaoh to speak in your name, he has dealt ill with this people, neither have you delivered your people at all.

23. For since I came to Pharaoh to speak in thy name, he hath done evil to this people; neither hast thou delivered thy people at all.

23. Thi fra den Tid, da jeg kom til Farao at tale i dit Navn, har han gjort imod dette Folk, og du har ingenlunde friet dit Folk.

23. Ty ifrå den tiden jag ingick till att tala med Pharao i ditt Namn, hafver han ännu hårdare plågat folket; och du hafver icke frälst ditt folk.

23. Sest sest aiast kui ma Warao jure sanud, sinno nimmel räkima, on ta selle rahwale kurja teinud, ja sinna ei olle polegi omma rahwast peästnud.

23. Nuo to laiko, kai nuėjau pas faraoną kalbėti Tavo vardu, jis dar blogiau elgiasi su mano tauta. Tu neišvadavai savo tautos’‘.

23. Denn seit dem, daß ich hineingegangen bin zu Pharao, mit ihm zu reden in deinem Namen, hat er das Volk noch härter geplagt, und du hast dein Volk nicht errettet.

23. Puisque depuis que je suis venu vers Pharaon, pour parler en ton nom, il a maltraité ce peuple, et tu n'as point délivré ton peuple?

23. Porque desde que yo vine a Faraón para hablarle en tu nombre, ha afligido a este pueblo, y tú tampoco has librado a tu pueblo.

23 Want van toen af, dat ik tot Farao ben ingegaan, om in Uw naam te spreken, heeft hij dit volk kwaad gedaan; en Gij hebt Uw volk geenszins verlost.

23. Bo od onego czasu, jakom wszedł do Faraona, abym mówił imieniem twojem, gorzej się obchodzi z ludem tym; a przecięś nie wybawił ludu twego.

23. Mert attól fogva, hogy bemenék a Faraóhoz, hogy a te nevedben szóljak, rosszabbul bánik e néppel; megszabadítani pedig nem szabadítád meg a te népedet.

23 ибо с того времени, как я пришел к фараону и стал говорить именем Твоим, он начал хуже поступать с народом сим; избавить же, – Ты не избавил народа Твоего.

23. З того бо часу, як увійшов я промовляти твоїм імям, він почав заподїювати зло людям сим; визволити ж із неволї людей сих не визволив єси.