15 luku

Israelilaisten kiitosvirsi. Kansa napisee Maarassa. Tulo Eelimiin.

1. Silloin Mooses ja israelilaiset veisasivat Herralle tämän virren; he sanoivat näin: Minä veisaan Herralle, sillä hän on ylen korkea; hevoset ja miehet hän mereen syöksi.

1. Silloin veisasi Moses ja Israelin lapset Herralle tämän virren, ja sanoivat: Minä veisaan Herralle, sillä hän on sangen jalon työn tehnyt, hevosen ja miehen hän mereen syöksi.

1. SIlloin weisais Moses ja Israelin lapset HERralle tämän wirren ja sanoit: Minä weisan HERralle sillä hän on sangen jalon työn tehnyt hewoisen ja waunun hän mereen syöxi.

1. Silloin weisasi Moses ia Israelin Lapset HERRALLE temem weisun/ ia sanoit. MIne tadon HERRALLE weisata/ Sille hen on Cunnialisen Töön tehnyt/ Hingistit ia Rattat hen Merehen sööxi. (Silloin weisasi Moses ja Israelin lapset HERRALLE tämän weisun/ ja sanoit. Minä tahdon HERRALLE weisata/ Sillä hän on kunniallisen työn tehnyt/ Hingistit ja rattaat hän merehen syöksi.)

1 Then Moses and the sons of Israel sang this song to Jehovah and spoke, saying, I will sing to Jehovah, because he has triumphed gloriously. The horse and his rider he has thrown into the sea.

1. Then sang Moses and the children of Israel this song unto the LORD, and spake, saying, I will sing unto the LORD, for he hath triumphed gloriously: the horse and his rider hath he thrown into the sea.

1. Da sang Mose og Israels Børn denne Sang for Herren og sagde: Jeg vil synge for Herren; thi han er højt ophøjet; Hesten og den, som red derpaa, har han nedstyrtet i Havet.

1. Då söng Mose och Israels barn Herranom denna visona, och sade: Jag vill sjunga Herranom; ty han hafver ena härliga gerning gjort; häst och man hafver han stört i hafvet.

1. Siis laulis Moses ja Israeli lapsed sesinnatse laulo Jehowale ja ütlesid sedda wisi: Ma tahhan Jehowale laulda, sest ta on wägga körgeks sanud, hobbosed ja nende rüütlid on ta meresse heitnud.

1. Tada Mozė ir izraelitai giedojo Viešpačiui šią giesmę: ‘‘Giedosiu Viešpačiui, nes Jis šlovingai nugalėjo! Jis žirgą ir raitelį įmetė į jūrą.

1. Da sang Mose und die Kinder Israel dies Lied dem HERRN und sprachen: Ich will dem HERRN singen, denn er hat eine herrliche Tat getan; Roß und Mann hat er ins Meer gestürzt.

1. Alors Moïse et les enfants d'Israël chantèrent ce cantique à l'Éternel, et ils dirent: Je chanterai à l'Éternel, car il s'est hautement élevé. Il a jeté dans la mer le cheval et son cavalier.

1. ENTÓNCES cantó Moisés y los hijos de Israel esta canción a Jehová, y dijeron: Yo cantaré a Jehová, porque se ha magnificado grandemente, echando en la mar al caballo y al que subía en él.

1 Toen zong Mozes en de kinderen Israels den HEERE dit lied, en spraken, zeggende: Ik zal den HEERE zingen; want Hij is hogelijk verheven! Het paard en zijn ruiter heeft Hij in de zee geworpen.

1. Zaśpiewał tedy Mojżesz i synowie Izraelscy tę pieśó Panu, a rzekli mówiąc: Śpiewać będę Panu, iż wielmożnie wywyższon jest; konia i jezdnego jego wrzucił w morze.

1. Akkor éneklé Mózes és az Izráel fiai ezt az éneket az Úrnak, és szólának mondván: Éneklek az Úrnak, mert fenséges ő, lovat lovasával tengerbe vetett.

1 Пою Господу, ибо Он высоко превознесся; коня и всадника его ввергнул в море.

1. Засьпівав тодї Мойсей й синове Ізрайлеві пісню Господеві, і сьпівали сими словами: Ой сьпіваймо ж Господеві, славно бо прославивсь, і коня і їздеця він поввергав у море.

2. Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hänestä tuli minulle pelastus. Hän on minun Jumalani, ja minä ylistän häntä, hän on minun isäni Jumala, ja minä kunnioitan häntä.

2. Herra on minun väkevyyteni ja kiitosvirteni, ja on minun autuuteni. Hän on minun Jumalani, ja minä rakennan hänelle majan, hän on minun Isäni Jumala, ja minä ylistän häntä.

2. HERra on minun wäkewyten ja kijtoswirten ja on minun autuuden. Hän on minun Jumalan ja minä cunnioitan händä hän on minun Isäni Jumala ja minä ylistän händä.

2. HERRA on minun Wäkewythen ia Kijtoswirthen/ ia ombi minun Terueythen. Se on minun Jumalan/ Mine tadhon hende cunnioitta/ Hen on minun Iseni Jumala ia mine tadhon hende yliste. (HERRA on minun wäkewyyteni ja kiitoswirteni/ ja ompi minun terweyteni. Se on minun Jumalani/ Minä tahdon häntä kunnioittaa/ Hän on minun Isäni Jumala ja minä tahdon häntä ylistää.)

2 Jehovah is my strength and song and he has become my salvation. This is my God and I will praise him, my father's God and I will exalt him.

2. The LORD is my strength and song, and he is become my salvation: he is my God, and I will prepare him an habitation; my father's God, and I will exalt him.

2. Herren er min Styrke og Lovsang, og han blev mig til Frelse; denne er min Gud, og jeg vil prise ham, min Faders Gud, og jeg vil ophøje ham.

2. Herren är min starkhet och lofsång, och är min salighet; han är min Gud, jag vill ära honom; han är mins faders Gud, och jag vill upphöja honom;

2. Minno rammo ja laul on Jehowa ja ta on mulle ärrapeästmiseks; se on mo Jummal ja ma tahhan temmale asset tehha, ta on minno issa Jummal, ja ma tahhan tedda körgeks tösta.

2. Mano stiprybė ir giesmė yra Viešpats. Jis tapo mano išgelbėjimu. Jis yra mano Dievas, aš Jį šlovinsiu. Jis mano tėvų Dievas, aš Jį aukštinsiu.

2. Der HERR ist meine Stärke und mein Lobgesang und ist mein Heil. Das ist mein Gott, ich will ihn preisen; er ist meines Vaters Gott, ich will ihn erheben.

2. L'Éternel est ma force et ma louange: il a été mon libérateur. Il est mon Dieu, je le glorifierai; il est le Dieu de mon père, je l'exalterai.

2. Jehová es mi fortaleza, y mi canción, el cual me es por salud: este es mi Dios, y a este adoraré: Dios de mi padre, y a este ensalzaré.

2 De HEERE is mijn Kracht en Lied, en Hij is mij tot een Heil geweest; deze is mijn God; daarom zal ik Hem een liefelijke woning maken; Hij is mijns vaders God, dies zal ik Hem verheffen!

2. Moc moja i chwała moja Pan, bo mi się stał zbawieniem; ten jest Bogiem moim, przetoż przybytek wystawię mu; Bóg ojca mego, przetoż wywyższać go będę.

2. Erősségem [1†] az Úr és énekem, szabadítómmá lőn nekem; ez az én Istenem, őt dicsérem, atyámnak Istene, őt magasztalom.

2 Господь крепость моя и слава моя, Он был мне спасением. Он Бог мой, и прославлю Его; Бог отца моего, и превознесу Его.

2. Господь, сила моя й велич, був моїм рятунком. Він мій Бог, і я споруджу дом йому преславний. Вознесу його, прославлю Бог-отця благого.

3. Herra on sotasankari, Herra on hänen nimensä.

3. Herra on äsken sotamies: Herra on hänen nimensä.

3. HERra on äsken sotamies HERra on hänen nimens.

3. HERRA ombi se oikia Sotamies/ HERRA ombi henen Nimense. (HERRA ompi se oikea sotamies/ HERRA ompi hänen nimensä.)

3 Jehovah is a man of war. Jehovah is his name.

3. The LORD is a man of war: the LORD is his name.

3. Herren er en Krigsmand, " Herre " er hans Navn.

3. Herren är den rätte krigsmannen; Herre är hans namn.

3. Jehowa on södda-mees, Jehowa on tem̃a nimmi.

3. Viešpats yra karžygys, Jahvė yra Jo vardas.

3. Der HERR ist der rechte Kriegsmann; HERR ist sein Name.

3. L'Éternel est un vaillant guerrier; son nom est l'Éternel.

3. Jehová, varón de guerra: Jehová es su nombre.

3 De HEERE is een krijgsman; HEERE is Zijn Naam!

3. Pan, mąż waleczny, Pan imię jego.

3. Vitéz harczos az Úr; az ő neve Jehova.

3 Господь муж брани, Иегова имя Ему.

3. Господь - муж боїв страшенний, на імя Господь він.

4. Faraon vaunut ja hänen sotajoukkonsa hän suisti mereen, hänen valitut vaunusoturinsa hukkuivat Kaislamereen.

4. Pharaon vaunut ja hänen sotaväkensä syöksi hän mereen. Hänen valitut päämiehensä ovat upotetut Punaiseen mereen.

4. Pharaon waunut ja hänen sotawäkens syöxi hän mereen. Hänen walitut päämiehens owat upotetut punaiseen mereen.

4. Pharaonin Rattat/ ia henen wäens hen sööxi merehen. Henen vlgoswalitut päruchtinans ouat vpotetut sihen punaisen mereen. (Pharaon rattaat/ ja hänen wäkensä hän syöksi merehen. Hänen uloswalitut pääruhtinaansa owat upotetut siihen Punaiseen Mereen.)

4 Pharaoh's chariots and his army he has cast into the sea and his chosen captains are sunk in the Red Sea.

4. Pharaoh's chariots and his host hath he cast into the sea: his chosen captains also are drowned in the Red sea.

4. Han kastede Faraos Vogne og hans Hær i Havet, og hans udvalgte Høvedsmænd bleve druknede i det røde Hav.

4. Pharaos vagnar och hans magt kastade han i hafvet; hans utkorade höfvitsmän äro fördränkte i röda hafvena.

4. Ta on Warao wankrid ja temma wägge merresse heitnud, ja ta ärrawallitsetud üllemad pealikkud on körkiatte merresse waunud.

4. Faraono kovos vežimus ir jo kariuomenę Jis įmetė į jūrą, jo rinktinius karo vadus paskandino Raudonojoje jūroje.

4. Die Wagen Pharaos und seine Macht warf er ins Meer; seine auserwählten Hauptleute versanken im Schilfmeer.

4. Il a jeté dans la mer les chars de Pharaon et son armée; et l'élite de ses combattants a été plongée dans la mer Rouge.

4. Los carros de Faraón, y a su ejército echó en la mar, y sus escogidos príncipes fueron hundidos en el mar Bermejo.

4 Hij heeft Farao's wagenen en zijn heir in de zee geworpen; en de keure zijner hoofdlieden zijn verdronken in de Schelfzee.

4. Wozy Faraonowe i wojsko jego wrzucił w morze, a wybrani wodzowie jego potopieni są w morzu czerwonem.

4. A Faraónak szekereit és seregét tengerbe vetette, s válogatott harczosai belefúltak a veres tengerbe.

4 Колесницы фараона и войско его ввергнул Он в море, и избранные военачальники его потонули в Чермном море.

4. Колесницї в Фараона і полки-потуги Божа сила потопила, поввергала в море, і вибране отаманнє потонуло в морі; лицярі над лицарями згинули в Червонім,

5. Syvyys peitti heidät; he vajosivat pohjaan niinkuin kivi.

5. Syvyys on heitä peittänyt, ja vajosivat pohjaan, niinkuin kivi.

5. Sywyys on heitä peittänyt ja wajoisit pohjaan nijncuin kiwi.

5. Sywyys on heite peittenyt/ he vaioit pohian ninquin kiui. (Sywyys on heitä peittänyt/ he wajosit pohjaan niinkuin kiwi)

5 The depths cover them. They went down into the depths like a stone.

5. The depths have covered them: they sank into the bottom as a stone.

5. Afgrundene skjulte dem; de sank ned i de dybe Vande som en Sten.

5. Djupet hafver öfvertäckt dem; och de föllo åt bottnen såsom stenar.

5. Merre-hauad on neid katnud, nem̃ad läksid alla süggawatte kohtade sisse nenda kui kiwwi.

5. Gelmės apdengė juos, jie nugrimzdo į dugną kaip akmuo.

5. Die Tiefe hat sie bedeckt; sie fielen zu Grund wie die Steine.

5. Les flots les ont couverts; ils sont descendus au fond des eaux, comme une pierre.

5. Los abismos los cubrieron, como una piedra, descendieron a los profundos.

5 De afgronden hebben hen bedekt; zij zijn in de diepten gezonken als een steen.

5. Przepaści okryły je; poszli w głębią jako kamieó.

5. Elborították őket a hullámok, kő módjára merültek a mélységbe.

5 Пучины покрыли их: они пошли в глубину, как камень.

5. Глибиня їх повкривала по всї вічні роки; мов каміннє потонули у морю глибокім.

6. Sinun oikea kätesi, Herra, sinä voimassa jalo, sinun oikea kätesi, Herra, murskaa vihollisen.

6. Herra, sinun oikia kätes osotti hänensä voimalliseksi väkevyydessä: Herra, sinun oikia kätes on lyönyt vihollisen.

6. HERra sinun oikia kätes teke suuren ihmen HERra sinun oikia kätes on lyönyt wiholisen.

6. HERRA sinun oikia kätes teke swren ihmen/ HERRA sinun oikia kätes on löönyt wiholiset. (HERRA sinun oikea kätesi tekee suuren ihmeen/ HERRA sinun oikea kätesi on lyönyt wiholliset.)

6 Your right hand, O Jehovah, is glorious in power. Your right hand, O Jehovah, dashes the enemy in pieces.

6. Thy right hand, O LORD, is become glorious in power: thy right hand, O LORD, hath dashed in pieces the enemy.

6. Herre ! din højre Haand har vist sig at være herlig med Styrke; Herre ! du knuser Fjenden med din højre Haand.

6. Herre, din högra hand gör stor under; Herre, din högra hand hafver slagit fiendan.

6. Jehowa, so parram kässi on omma au üllesnäitnud wäega, sinno parrem kässi, Jehowa, waewab waenlast kurjaste.

6. Tavo dešinė, Viešpatie, pasirodė šlovinga savo jėga! Tavo dešinė, Viešpatie, sutriuškino priešą.

6. HERR, deine rechte Hand tut große Wunder; HERR, deine rechte Hand hat die Feinde zerschlagen.

6. Ta droite, ô Éternel, est magnifique en force. Ta droite, ô Éternel, écrase l'ennemi.

6. Tu diestra, oh Jehová, ha sido magnificada en fortaleza; tu diestra, oh Jehová, ha quebrantado al enemigo.

6 O HEERE! Uw rechterhand is verheerlijkt geworden in macht; Uw rechterhand, o HEERE! heeft den vijand verbroken!

6. Prawica twoja, Panie, uwielbiona jest w mocy, prawica twoja, Panie, potarła nieprzyjaciela.

6. Jobbod, Uram, erő által dicsőül, jobbod, Uram, ellenséget összetör.

6 Десница Твоя, Господи, прославилась силою; десница Твоя, Господи, сразила врага.

6. Господе! твоя правиця вславилась в потузї; Господе! твоя десниця ворога згубила.

7. Valtasuuruudessasi sinä kukistat vastustajasi. Sinä päästät vihasi valloilleen, ja se kuluttaa heidät niinkuin korret.

7. Ja sinun suurella kunniallas olet sinä sinun vihollises kukistanut, sillä koska sinä lähetit hirmuisuutes, kulutti se heidät niinkuin korren.

7. Ja sinun suurella cunniallas olet sinä sinun wiholises cukistanut Sillä cosca sinä lähetit hirmuisudes culutti se heidän nijncuin corren.

7. Ja sinun swrella Cunniallas/ sine olet ne sinun wastanseisoias cukistanut. Sille cosca sine annoit vlostulla sinun hirmusudhes/ culutti se heidhet ninquin cordhen. (Ja sinun suurella kunniallasi/ Sinä ole ne sinun wastaan seisojasi kukistanut. Sillä koska sinä annoit ulostulla sinun hirmuisuutesi/ kulutti se heidät niinkuin korren.)

7 And in the greatness of your excellency you overthrow those who rise up against you. You send forth your wrath, it consumes them as stubble.

7. And in the greatness of thine excellency thou hast overthrown them that rose up against thee: thou sentest forth thy wrath, which consumed them as stubble.

7. Og du nedstøder dine Modstandere med din store Højhed; du udsender din Vrede, den fortærer dem som Straa. Og ved din Vredes Vejr ophobedes Vandene, Strømmene stode som en Dynge;

7. Och med dine stora härlighet hafver du förstört dina motståndare; ty när du lät utgå dina grymhet, förtärde hon dem såsom strå.

7. Ja omma wägga sure körgusse läbbi kissud sa neid mahha, kes so wasto seiswad; sa lassed omma tullise wihha wälja, se pölletab neid ärra kui kört.

7. Savo šlovės didybe Tu parbloškei tuos, kurie kėlėsi prieš Tave. Tu siuntei savo rūstybę, kuri suėdė juos kaip ražienas.

7. Und mit deiner großen Herrlichkeit hast du deine Widersacher gestürzt; denn da du deinen Grimm ausließest, verzehrte er sie wie Stoppeln.

7. Par la grandeur de ta majesté, tu renverses tes adversaires. Tu envoies ta colère, elle les consume comme le chaume.

7. Y con la multitud de tu grandeza has trastornado a los que se levantaron contra tí: enviaste tu furor, el cual los tragó como a hojarasca.

7 En door Uw grote hoogheid hebt Gij, die tegen U opstonden, omgeworpen; Gij hebt Uw brandenden toorn uitgezonden, die hen verteerd heeft als een stoppel.

7. A w wielkości Majestatu twego podwróciłeś przeciwniki twoje; puściłeś gniew twój, który je pożarł jako słomę.

7. Fenséged nagyságával zúzod össze támadóid, kibocsátod haragod s megemészti az őket mint tarlót.

7 Величием славы Твоей Ты низложил восставших против Тебя. Ты послалгнев Твой, и он попалил их, как солому.

7. Величчю твоєю, Боже, стер єси противних, послав гнїв твій, і огнем він мов стебло пожер їх.

8. Ja sinun vihasi puhalluksesta kasaantuivat vedet, laineet seisahtuivat roukkioiksi, syvyyden aallot hyytyivät keskelle merta.

8. Ja sinun vihas puhalluksen kautta kokoontuivat vedet; ja virrat seisoivat niinkuin roukkioissa, syvyydet niinkuin hyytyivät keskelle merta.

8. Sinun puhaldamises cautta cocounsit wedet ja wirrat seisoit rouckioisa: sywydet cocounsit keskellä merta.

8. Ja sinun Twlispäs cautta/ ylesannoit wedhet heidhens/ ia wirtauaiset wedhet piseinyt/ Ne sywydhet culieskelit toinen toisestans keskelle mertä. (Ja sinun tuulispääsi kautta / ylösannoit wedet heidänsä/ ja wirtaawaiset wedet pisälnyt/ Ne sywyydet kuljeskelit toinen toisestansa keskelle merta.)

8 And with the blast of your nostrils the waters were piled up. The flowing waters stood up as a heap. The depths were congealed in the heart of the sea.

8. And with the blast of thy nostrils the waters were gathered together, the floods stood upright as an heap, and the depths were congealed in the heart of the sea.

8. Bølgerne stivnede midt i Havet.

8. Genom ditt blåsande gåfvo sig vattnen upp, flytande vattnet stod ihop; djupen svallade ifrå hvartannat midt i hafvena.

8. Ja so ninna hinge läbbi on wessi körgesse tousnud, wolas wessi seisis kui hunnik; merre-hauad on tarretand kesk paikas merres.

8. Tau papūtus, sujudo vandenys, sustojo kaip siena ir gelmės sustingo jūros širdyje.

8. Durch dein Blasen taten sich die Wasser empor, und die Fluten standen in Haufen; die Tiefe wallte voneinander mitten im Meer.

8. Au souffle de tes narines les eaux se sont amoncelées; les courants se sont arrêtés comme une digue; les flots ont gelé au cœur de la mer.

8. Con el soplo de tus narices las aguas se amontonaron; paráronse las corrientes, como en un montón; los abismos se cuajaron en medio de la mar:

8 En door het geblaas van Uw neus zijn de wateren opgehoopt geworden; de stromen hebben overeind gestaan, als een hoop; de afgronden zijn stijf geworden in het hart der zee.

8. A tchnieniem nozdrzy twoich zebrały się wody; stanęły jako kupa ciekące wody, zsiadły się otchłani w pośród morza.

8. Orrod lehelletétől feltorlódtak a vizek. És a futó habok fal módjára megálltak; a mélységes vizek megmerevültek a tenger [2†] szívében.

8 От дуновения Твоего расступились воды, влага стала, как стена, огустели пучины в сердце моря.

8. Духом яростї твоєї води роздїлив ти, і загусли муром филї, встали серед моря.

9. Vihollinen sanoi: 'Minä ajan takaa, minä saavutan heidät, minä jaan saaliin ja tyydytän heissä kostonhimoni; minä paljastan miekkani, minun käteni hävittää heidät.'

9. Vihollinen sanoi: minä ajan takaa ja saavutan heitä, ja saalista jaan, ja heihin minun mieleni jäähdytän: minä vedän ulos miekkani, ja minun käteni pitää heitä hukuttaman.

9. Wiholinen sanoi: minä ajan taca ja saawutan heitä ja saalista jaan ja heihin minun mieleni jähdytän: minä wedän ulos minun mieckani ja minun käteni pitä heitä hucuttaman.

9. Se wiholinen sanoi/ mine tadhon heite tacaaia/ ia käsitte/ ia Saalist iaca/ ia heihin minun mieleni sammutta. Mine vloswedhän minun Mieckan/ ia minun käten pite heite mestaman. (Se wihollinen sanoi/ minä tahdon heitä takaa ajaa/ ja käsittää / ja saalista jakaa/ ja heihin minun mieleni sammuttaa. Minä uloswedän minun miekkani/ ja minun käteni pitää heitä mestaamaan.)

9 The enemy said, I will pursue, I will overtake, I will divide the spoil, my desire will be satisfied upon them. I will draw my sword, my hand will destroy them.

9. The enemy said, I will pursue, I will overtake, I will divide the spoil; my lust shall be satisfied upon them; I will draw my sword, my hand shall destroy them.

9. Fjenden sagde: Jeg vil forfølge, gribe, dele Rovet; min Sjæl skal stille sin Lyst paa dem, jeg vil uddrage mit Sværd, min Haand skal udrydde dem.

9. Fienden sade: Jag vill jaga efter dem, och gripa dem, och byta rof, och släcka mitt mod på dem; jag vill draga ut mitt svärd, och min hand skall förgöra dem.

9. Waenlane ütles: Ma tahhan taggaaiada, kätte sada, ja saki ärrajaggada, minno hing peab sest täis sama; ma tahhan omma moöka wäljatommata, mo kässi peab neid ärraaiama.

9. Priešas tarė: ‘Vysiuos, sugausiu, pasidalinsiu grobį, pasitenkins mano aistra! Ištrauksiu kardą­juos sunaikins mano ranka!’

9. Der Feind gedachte: Ich will nachjagen und erhaschen und den Raub austeilen und meinen Mut an ihnen kühlen; ich will mein Schwert ausziehen, und meine Hand soll sie verderben.

9. L'ennemi avait dit: Je poursuivrai, j'atteindrai, je partagerai le butin; mon âme s'assouvira sur eux, je tirerai l'épée, ma main les détruira.

9. El enemigo dijo: Perseguiré, prenderé, repartiré despojos, mi alma se henchirá de ellos: sacaré mi espada, destruirlos ha mi mano.

9 De vijand zeide: Ik zal vervolgen, ik zal achterhalen, ik zal den buit delen, mijn ziel zal van hen vervuld worden, ik zal mijn zwaard uittrekken, mijn hand zal hen uitroeien.

9. Mówił nieprzyjaciel: Będę gonił, dogonię; będę dzielił łupy; nasyci się ich dusza moja, dobędę miecza mojego, wygładzi je ręka moja.

9. Az ellenség monda: Űzöm, utólérem őket, zsákmányt osztok, bosszúm töltöm rajtok. Kardomat kirántom, s kiirtja őket karom.

9 Враг сказал: погонюсь, настигну, разделю добычу; насытится ими душа моя, обнажу меч мой, истребитих рука моя.

9. Рече ворог: Пожену їх, уженусь, настигну; попаюю здобич, буде міч мій царювати.

10. Sinun tuulesi puhalsi, ja meri peitti heidät; he upposivat valtavesiin niinkuin lyijy.

10. Silloin sinun tuules puhalsi, ja meri peitti heidät, ja he pohjaan vajosivat, niinkuin lyijy, väkevissä vesissä.

10. Silloin sinun tuules puhalsi ja meri heitä peitti ja he pohjaan wajoisit nijncuin Blyjy wäkewis wesis.

10. Silloin sinun Twles puhalsi/ ia Meri heite peitti/ Ja he waioit ninquin Siantina wäkewise wesis. (Silloin sinun tuulesi puhalsi/ ja meri heitä peitti/ Ja he wajoit niinkuin siantina wäkewissä wesissä.)

10 You did blow with your wind, the sea covered them. They sank as lead in the mighty waters.

10. Thou didst blow with thy wind, the sea covered them: they sank as lead in the mighty waters.

10. Du blæste med dit Vejr, Havet skjulte dem; de sank som Bly i de mægtige Vande.

10. Då blåste ditt väder, och hafvet öfvertäckte dem; och de sönko ned såsom bly uti mägtig vatten.

10. Sa puhhusid omma tulega, merri kattis neid; nemmad wausid mahha kui sea-tinna sure kange wee sisse.

10. Tu papūtei savo vėju, ir jūra uždengė juos, kaip švinas jie nuskendo galinguose vandenyse!

10. Da ließest du deinen Wind blasen und das Meer bedeckte sie, und sie sanken unter wie Blei im mächtigen Wasser.

10. Tu as soufflé de ton haleine: la mer les a couverts; ils ont roulé comme le plomb, au fond des eaux puissantes.

10. Soplaste con tu viento, cubriólos la mar: hundiéronse como plomo en las vehementes aguas.

10 Gij hebt met Uw wind geblazen; de zee heeft hen gedekt, zij zonken onder als lood in geweldige wateren!

10. Wionąłeś wiatrem twym, okryło je morze; połknieni są jako ołów w wodach gwałtownych.

10. Leheltél lehelleteddel s tenger borítá be őket: elmerültek, mint az ólom a nagy vizekben.

10 Ты дунул духом Твоим, и покрыло их море: они погрузились, как свинец, в великих водах.

10. Но дмухнув єси вітрами, море їх укрило, мов те оливо втонули в морі, у безоднї.

11. Herra, kuka on sinun vertaisesi jumalien joukossa! Kuka on sinun vertaisesi, sinä pyhyydessä jalo; sinä ylistettävissä teoissa peljättävä, sinä ihmeitten tekijä!

11. Herra, kuka on sinun vertas jumalten seassa? Kuka on sinun kaltaises, joka olet niin korkia ja pyhä, hirmullinen, kiitettävä ja ihmetten tekiä?

11. HERra cuca on sinun wertas jumalten seas? cuca on sinun caltaises joca olet nijn jalo ja pyhä: hirmullinen kijtettäpä ja ihmetten tekiä.

11. HERRA/ cuca on sinun wertas Jumaloitten seas ? Cuca ombi sinun caltaises/ ioca olet nin ialo/ Pyhe ia hirmulinen/ kitettäpe/ ia Ihmecten Tekiä? (HERRA/ kuka on sinun wertasi jumaloitten seassa? Kuka ompi sinun kaltaisesi/ joka olet niin jalo/ Pyhä ja hirmullinen/ kiitettäwä/ ja ihmeitten tekijä?)

11 Who is like you, O Jehovah, among the gods? Who is like you, glorious in holiness, fearful in praises, doing wonders?

11. Who is like unto thee, O LORD, among the gods? who is like thee, glorious in holiness, fearful in praises, doing wonders?

11. Hvo er som du iblandt Guderne, Herre? hvo er som du, herlig bevist i Hellighed, forfærdelig at berømme, underfuld i Gerning!

11. Herre, ho är din like ibland gudarna? Ho är dig lik, som är så härlig och helig, förfärlig, prislig och under görandes?

11. Kes on kui sinna wäggewatte seast Jehowa ? kes on kui sinna, kes omma au üllesnäitnud pühhitsusses? sa olled kartusse ja kitusse wäärt, kes sa immet teed.

11. Viešpatie, kas yra Tau lygus tarp dievų? Kas yra toks šlovingas šventumu, didingas gyriumi ir savo stebuklais?

11. HERR, wer ist dir gleich unter den Göttern? Wer ist dir gleich, der so mächtig, heilig, schrecklich, löblich und wundertätig sei?

11. Qui est comme toi, parmi les dieux, ô Éternel? Qui est comme toi magnifique en sainteté, redoutable dans les louanges, opérant des merveilles?

11. ¿Quién como tú, oh Jehová? ¿quién como tú, magnífico en santidad, terrible en loores, hacedor de maravillas?

11 O HEERE! wie is als Gij onder de goden? wie is als Gij, verheerlijkt in heiligheid, vreselijk in lofzangen, doende wonder?

11. Któż podobny tobie między bogami, Panie? któż jako ty wielmożny w świątobliwości, straszliwy w chwale, czyniący cuda?

11. Kicsoda az istenek közt olyan, mint te Uram? Kicsoda olyan, mint te, szentséggel dicső, félelemmel dícsérendő és csudatévő?

11 Кто, как Ты, Господи, между богами? Кто, как Ты, величествен святостью, досточтим хвалами, Творец чудес?

11. Хто тобі подобен в бозїх, Господе, хто рівен, славен сьвятостю твоєю, страшен чудесами!

12. Sinä ojensit oikean kätesi, maa nielaisi heidät.

12. Koskas oikian kätes ojensit, niin maa heidät nieli.

12. Coscas oikian kätes ojensit nijn maa heitä nieli.

12. Coska sine kädes oiensit/ nin maa heite ylesnieli. (Koska sinä kätesi ojensit/ niin maa heitä ylösnieli.)

12 You stretched out your right hand, the earth swallowed them.

12. Thou stretchedst out thy right hand, the earth swallowed them.

12. Du udrakte din højre Haand, Jorden opslugte dem.

12. Då du uträckte dina hand, uppsvalg dem jorden.

12. Sa sirrutasid omma parremat kät wälja, Ma nelas neid ärra.

12. Tu ištiesei savo dešinę­juos prarijo žemė.

12. Da du deine rechte Hand ausrecktest, verschlang sie die Erde.

12. Tu as étendu ta droite; la terre les engloutit.

12. En extendiendo tu diestra, la tierra los tragó.

12 Gij hebt Uw rechterhand uitgestrekt, de aarde heeft hen verslonden!

12. Wyciągnąłeś prawicę twoję, pożarła je ziemia.

12. Kinyújtottad jobbkezedet, és elnyelé őket a föld.

12 Ты простер десницу Твою: поглотила их земля.

12. Простягнув єси правицю, - їх земля пожерла.

13. Mutta armossasi sinä johdatit lunastamaasi kansaa, sinä veit sen voimallasi pyhään asuntoosi.

13. Sinä olet johdattanut laupiudessas tämän kansan, jonkas pelastit, ja olet vienyt heidän väkevyydessäs sinun pyhään asumisees.

13. Sinä olet johdattanut laupiudesas tämän Canssan jongas pelastit ja olet wienyt heidän wäkewydesäs sinun pyhän asumisees.

13. Sine olet iodhattanut laupiuxesa sinun Canssas/ iongas pelastit ia veit heidhet sinun wäkewydheses/ sinun pyheen Asumisees. (Sinä olet johdattanut laupiuksessa sinun kansasi/ jonkas pelastit ja weit heidät sinun wäkewyydessäsi/ sinun pyhään asumiseesi.)

13 You in your loving kindness have led the people that you have redeemed. You have guided them in your strength to your holy habitation.

13. Thou in thy mercy hast led forth the people which thou hast redeemed: thou hast guided them in thy strength unto thy holy habitation.

13. Du har ved din Miskundhed ført dette Folk, som du har genløst; du ledsagede dem med din Kraft til din Helligheds Bolig.

13. Du hafver i barmhertighet varit ledsagare åt dino folke, det du förlossat hafver; och hafver fört dem uti dine starkhet till dina helga boning.

13. Sinna juhhatasid omma heldusega sedda rahwast, mis sa olled ärralunnastand: sa saatsid neid tassa omma wäe läbbi omma pühha hone jure.

13. Tu, būdamas gailestingas, vedei tautą, kurią atpirkai. Savo galia vedei ją į savo šventąją buveinę.

13. Du hast geleitet durch deine Barmherzigkeit dein Volk, das du erlöst hast, und du hast sie geführt durch deine Stärke zu deiner heiligen Wohnung.

13. Tu as conduit par ta miséricorde ce peuple que tu as racheté; tu l'as dirigé par ta force vers ta sainte demeure.

13. Llevaste con tu misericordia a este pueblo, al cual salvaste; llevástele con tu fortaleza a la habitación de tu santuario.

13 Gij leiddet door Uw weldadigheid dit volk, dat Gij verlost hebt; Gij voert hen zachtkens door Uw sterkte tot de liefelijke woning Uwer heiligheid.

13. Prowadzisz w miłosierdziu twojem ten lud, któryś odkupił; poprowadzisz w możności twej do mieszkania świątobliwości twojej.

13. Kegyelmeddel vezérled te megváltott népedet, hatalmaddal viszed be te szent lakóhelyedre.

13 Ты ведешь милостью Твоею народ сей, который Ты избавил, – сопровождаешь силою Твоею в жилище святыни Твоей.

13. Вивів правдою твоєю люде сї з неволї, і провів потужно в землю, в займище спасенне.

14. Kansat kuulivat sen ja vapisivat, tuska valtasi Filistean asukkaat.

14. Koska kansat sen kuulevat, vapisevat he: ahdistus käsittää Philistealaiset.

14. Cosca Canssat sen cuulewat wapisewat he: ahdistus käsittä Philisterit.

14. Cosca Canssat sen cwlit/ vapitzit he/ Adhistos tuli Philisterin päle. (Koska kansat sen kuulit/ wapisit he/ Ahdistus tuli philisterin päälle.)

14 The peoples have heard, they tremble. Pangs have taken hold on the inhabitants of Philistia.

14. The people shall hear, and be afraid: sorrow shall take hold on the inhabitants of Palestina.

14. Folkene hørte det, de blevede; Angest betog dem, som de i Palæstina.

14. Då folken det hörde, bäfvade de; på de Philisteer kom ångest;

14. Rahwas kuulsid, nemmad wärrisesid, wallo on Wilisti-ma rahwast kinni wötnud.

14. Išgirs tautos ir sudrebės, baimė apims filistinus.

14. Da das die Völker hörten, erbebten sie; Angst kam die Philister an;

14. Les peuples l'entendent, et ils tremblent; l'effroi saisit les habitants de la Palestine.

14. Oiránlo los pueblos, y temblarán; dolor tomará a los moradores de Palestina.

14 De volken hebben het gehoord, zij zullen sidderen; weedom heeft de ingezetenen van Palestina bevangen.

14. Usłyszą narodowie, zadrżą; boleść zdejmie obywatele Filistyóskie.

14. Meghallják ezt a népek és megrendülnek; Filisztea lakóit reszketés fogja el.

14 Услышали народы и трепещут: ужас объял жителей Филистимских;

14. Чути муть про се народи, острах їх обійме, печаль серце Филистимське туга гризти буде.

15. Silloin peljästyivät Edomin ruhtinaat, Mooabin sankarit valtasi vavistus, kaikki Kanaanin asukkaat menehtyivät pelkoon.

15. Silloin hämmästyvät Edomin ruhtinaat, ja vapistus tarttuu Moabin sankareihin: kaikki kanaanin maan asuvaiset raukeavat.

15. Silloin hämmästywät Edomin Ruhtinat ja wapistus tarttu Moabin sangareihin caicki Canaan maan asuwaiset raukewat.

15. Silloin hemmestuit Edomin päruchtinat/ Ja cauhistos tartui Moabin Sangarihin/ Caiki Canaan Asuiat condattihin. (Silloin hämmästyit Edomin pääruhtinaat/ Ja kauhistus tarttui Moabin sankarihin/ Kaikki Kanaan asujat kondattihin (raukeawat 1642).)

15 Then the chiefs of Edom were dismayed, the mighty men of Moab. Trembling takes hold upon them. All the inhabitants of Canaan are melted away.

15. Then the dukes of Edom shall be amazed; the mighty men of Moab, trembling shall take hold upon them; all the inhabitants of Canaan shall melt away.

15. Da forfærdedes Edoms Fyrster, Bæven betog de vældige i Moab, alle Indbyggere i Kanaan bleve mistrøstige.

15. Då förfärades de Förstar i Edom, bäfvan kom öfver de mägtiga i Moab; alle Canaans inbyggare gåfvo sig.

15. Siis tundsid Edomi würstid hirmo, Moabi sured issandad, neid wöttis wabbiseminne kinni, keik Kanaani-rahwas sullasid ärra.

15. Nusigąs ir Edomo kunigaikščiai. Moabo galinguosius apims drebulys. Neteks jėgų visi Kanaano gyventojai.

15. da erschraken die Fürsten Edoms; Zittern kam die Gewaltigen Moabs an; alle Einwohner Kanaans wurden feig.

15. Alors les princes d'Édom sont troublés; le tremblement saisit les puissants de Moab; tous les habitants de Canaan désespèrent.

15. Entónces los príncipes de Edom se turbarán, a los robustos de Moab temblor los tomará: desleirse han todos los moradores de Canaán.

15 Dan zullen de vorsten van Edom verbaasd wezen; beving zal de machtigen der Moabieten bevangen; al de ingezetenen van Kanaan zullen versmelten!

15. Tedy się polękają książęta Edomskie, mocarze Moabskie strach zdejmie; struchleją wszyscy obywatele Chananejscy.

15. Akkor megháborodának Edom fejedelmei, Moáb hatalmasait rettegés szállja meg, elcsügged a Kanaán egész lakossága.

15 тогда смутились князья Едомовы, трепет объял вождей Моавитских, уныли все жители Ханаана.

15. Стуманїють і Єдомцї, глави Моавійські, і тремтіти муть потужні дуки Канаанські.

16. Kauhu ja väristys valtasi heidät; sinun käsivartesi väkevyyden tähden he kävivät mykiksi niinkuin kivi. Niin sinun kansasi, Herra, kulkee perille, kulkee perille se kansa, jonka olet itsellesi hankkinut.

16. Tulkoon hämmästys heidän päällensä, ja pelko sinun väkevän käsivartes kautta, he vaijetkoon niinkuin kivi, siihenasti että sinun kansas, Herra, lävitse käy, jonka sinä saanut olet.

16. Tulcon hämmästys heidän päällens ja pelco sinun wäkewän käsiwartes cautta että he puunduisit nijncuin kiwi: sijhenasti että sinun Canssas HERra läpidzen käy sijhenasti että Canssa läpidze käy jonga sinä saanut olet.

16. Anna hemmestus langeta heiden pälens/ ia pelco sinun wäkeuen Käsiuardes cautta/ ette he patuisit ninquin kiui/ Sihenasti sinun Canssas HERRA lepitze tuleuat/ sihenasti sinun Canssas lepitze tuleuat/ iongas olet saanut. (Anna hämmästys langeta heidän päällensä/ ja pelko sinun wäkewän käsiwartesi kautta/ että he paatuisit niinkuin kiwi/ Siihen asti sinun kansasi HERRA läwitse tulewat/ siihen asti sinun kansasi läwitse tulewat/ jonkas olet saanut.)

16 Terror and dread falls upon them. By the greatness of your arm they are as still as a stone, till your people pass over, O Jehovah, till the people pass over whom you have purchased.

16. Fear and dread shall fall upon them; by the greatness of thine arm they shall be as still as a stone; till thy people pass over, O LORD, till the people pass over, which thou hast purchased.

16. Forfærdelse og Frygt skal falde over dem, ved din Arms Magt skulle de blive tavse som en Sten, indtil dit Folk, Herre ! kommer over, til det Folk kommer over, som du har forhvervet.

16. Låt kalla förskräckelse öfver dem, och fruktan, genom din stora arm, att de blifva orörlige såsom stenar; tilldess, Herre, ditt folk kommer igenom; tilldess ditt folk igenomkommer, det du förvärfvat hafver.

16. Jällestus ja ehmatus langes nende peäle, sinno sure käe-warre läbbi jäid nemmad wait kui kiwwi, senni kui so rahwas, oh Jehowa, läbbi käis, senni kui se rahwas läbbi käis, mis sa olled ennesele saatnud.

16. Juos apims siaubas ir išgąstis. Dėl Tavo rankos galybės jie sustings kaip akmuo, kol pereis Tavo tauta, Viešpatie, kurią įsigijai.

16. Es fällt auf sie Erschrecken und Furcht durch deinen großen Arm, daß sie erstarren wie die Steine, bis dein Volk, HERR, hindurchkomme, das du erworben hast.

16. La frayeur et l'épouvante tomberont sur eux; par la grandeur de ton bras, ils deviendront muets comme la pierre, jusqu'à ce que ton peuple, ô Éternel, ait passé; jusqu'à ce qu'il ait passé, le peuple que tu as acquis.

16. Caiga sobre ellos temblor y espanto: a la grandeza de tu brazo enmudezcan como una piedra, hasta que haya pasado tu pueblo, oh Jehová, hasta que haya pasado este pueblo, que tú rescataste.

16 Verschrikking en vrees zal op hen vallen; door de grootheid van Uw arm zullen zij verstommen, als een steen, totdat Uw volk, HEERE! henen doorkome; totdat dit volk henen doorkome, dat Gij verworven hebt.

16. Padnie na nie strach i lękanie; od wielkości ramienia twego umilkną jako kamieó, aż przejdzie lud twój Panie, aż przejdzie lud ten, któregoś sobie nabył.

16. Félelem és aggodalom lepi meg őket; karod hatalmától elnémulnak mint a kő, míg átvonul néped, Uram! Míg átvonul a nép, a te szerzeményed.

16 Да нападет на них страх и ужас; от величия мышцы Твоей да онемеютони, как камень, доколе проходит народ Твой, Господи, доколе проходит сей народ, который Ты приобрел.

16. Ой нехай же страх і трепет злющих постигає, величчю руки твоєї в камінь обертає! Докіль, Господе, перейдуть вірні щирі люде, що з усїх людей собі ти вибрав у наслїддє.

17. Sinä viet heidät perille ja istutat heidät vuorelle, joka on sinun perintöosasi, paikkaan, jonka sinä, Herra, olet asunnoksesi valmistanut, pyhäkköösi, Herra, jonka sinun kätesi ovat tehneet.

17. Johdata heitä ja istuta heitä sinun perimises vuorelle, jonka sinä Herra asumisekses tehnyt olet: sinun pyhyytes tykö, Herra, jonka sinun kätes vahvistaneet ovat.

17. Johdata heitä ja istuta heitä sinun perimises wuorelle jonga sinä HERra asumisexes tehnyt olet sinun pyhydes tygö HERra ionga sinun kätes walmistanet owat.

17. Jodhata heite siselle/ ia iurittele sinun perimises woren päle/ ionga sine HERRA sinun Asumisexes tehnyt olet/ Sinun pyhydhes tyge HERRA/ ionga sinun kädhes ouat walmistaneet. (Johdata heitä sisälle/ ja juurittele sinun perimisesi wuoren päälle/ jonka sinä HERRA sinun asumiseksesi tehnyt olet/ Sinun pyhyytesi tykö HERRA/ jonka sinun kätesi owat walmistaneet.)

17 You will bring them in and plant them on the mountain of your inheritance, the place, O Jehovah, which you have made for you to dwell in, the sanctuary, O Lord, which your hands have established.

17. Thou shalt bring them in, and plant them in the mountain of thine inheritance, in the place, O LORD, which thou hast made for thee to dwell in, in the Sanctuary, O Lord, which thy hands have established.

17. Du skal føre dem ind og plante dem paa din Arvs Bjerg; du har gjort en Bolig, hvori du vil bo, o Herre ! en Helligdom, Herre! har dine Hænder beredt.

17. Led dem in, och plantera dem på dins arfvedels berge, hvilket du, Herre, till dina boning gjort hafver; till din helgedom, Herre, det din hand beredt hafver.

17. Kül sa wiid neid ja istutad neid omma pärris-ossa mäe peäle, senna paika, mis sinna, Jehowa, ennese ello-maiaks teed, senna pühha paika, mis sinno käed, ISsand, kinnitawad.

17. Tu įvesi juos ir pasodinsi savo paveldėjimo kalne, į vietą, kurią Tu, Viešpatie, pasirinkai, kad gyventum, į šventyklą, kurią padarė Tavo rankos.

17. Du bringst sie hinein und pflanzest sie auf dem Berge deines Erbteils, den du, HERR, dir zur Wohnung gemacht hast, zu deinem Heiligtum, HERR, das deine Hand bereitet hat.

17. Tu les introduiras et tu les planteras sur la montagne de ton héritage, au lieu que tu as préparé pour ta demeure, ô Éternel, au sanctuaire, Seigneur, que tes mains ont établi.

17. Tú los meterás y los plantarás en el monte de tu heredad, en el lugar de tu morada, que tú has aparejado, oh Jehová, en el santuario del Señor, que han afirmado tus manos.

17 Die zult Gij inbrengen, en planten hen op den berg Uwer erfenis, ter plaatse, welke Gij, o HEERE! gemaakt hebt tot Uw woning, het heiligdom, hetwelk Uw handen gesticht hebben, o HEERE!

17. Wprowadzisz je, i wszczepisz je na górze dziedzictwa twego, na miejscu, któreś ku mieszkaniu twemu sprawił, Panie; w świątnicy, Panie, którą umocnią ręce twoje.

17. Beviszed s megtelepíted őket örökséged hegyén, melyet Uram, lakhelyűl magadnak készítél, szentségedbe Uram, melyet kezed építe.

17 Введи его и насади его на горе достояния Твоего, на месте, которое Ты соделал жилищем Себе, Господи, во святилище, которое создали руки Твои,Владыка!

17. Уведеш їх і насадиш на горі наслїднїй, там, о Господе, насадиш, де пречистї руцї уготовили сьвятиню про всї вічні роки.

18. Herra on kuningas aina ja iankaikkisesti.

18. Herra hallitsee alati ja ijankaikkisesti.

18. HERra hallidze ijancaickisest ja ilman loputa.

18. HERRAN pite hallitzeman ijancaikisesta ia edhemme/ (HERRAN pitää hallitseman iankaikkisesti ja edemmäs/)

18 Jehovah will reign everlasting and forever.

18. The LORD shall reign for ever and ever.

18. Herren skal regere evindelig og altid.

18. Herren varder rådandes i evighet och utan ända.

18. Jehowa on kunningas ikka ja iggaweste.

18. Viešpats karaliaus per amžius!’‘

18. Der HERR wird König sein immer und ewig.

18. L'Éternel régnera éternellement et à toujours.

18. Jehová reinará por el siglo, y más adelante.

18 De HEERE zal in eeuwigheid en geduriglijk regeren!

18. Pan królować będzie na wieki wieczne.

18. Az [3†] Úr uralkodik mind örökkön örökké.

18 Господь будет царствовать во веки и в вечность.

18. Ой царюй же, Боже правий, правдою во віки!

19. Sillä kun faraon hevoset ja hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä menivät mereen, palautti Herra meren vedet heidän päällensä; mutta israelilaiset kulkivat kuivaa myöten meren poikki.

19. Sillä Pharaon hevoset menivät mereen, vaunuinensa ja ratsasmiehinensä, ja Herra palautti meren vedet heidän päällensä. Mutta Israelin lapset kävivät kuivaa myöten keskeltä merta.

19. Sillä Phrao meni mereen hewoisinens waunuinens ja radzasmiehinens ja HERra palautti meren wedet heidän päällens. Mutta Israelin lapset käwit cuiwana keskeldä merta.

19. Sille Radzahin Pharao meren sisellemeni Rattahinens/ ia Hingistinens/ ia Satamiehinens/ Ja HERRA annoi meren iellens heidhen pälens langeta. Mutta Israelin Lapset keuit quiuana sen meren lepitze. (Sillä ratsahin pharao meren sisälle meni rattahinensa/ hingistinensä/ sotamiehinensä/ ja HERRA antoi meren jällens heidän päällensä langeta. Mutta Israelin lapset käwit kuiwana sen meren läpitse.)

19 For the horses of Pharaoh went in with his chariots and with his horsemen into the sea and Jehovah brought back the waters of the sea upon them, but the sons of Israel walked on dry land in the midst of the sea.

19. For the horse of Pharaoh went in with his chariots and with his horsemen into the sea, and the LORD brought again the waters of the sea upon them; but the children of Israel went on dry land in the midst of the sea.

19. Thi Faraos Heste droge ind med hans Vogne og hans Ryttere i Havet, og Herren lod Havets Vande komme tilbage over dem; men Israels Børn gik paa det Herre midt igennem Havet.

19. Ty Pharao for in i hafvet med hästar och vagnar och resenärer, och Herren lät hafvet igenfalla öfver dem; men Israels barn gingo torre midt igenom hafvet.

19. Sest Warao hobbosed temma wankrittega ja temma rüütlidega läksid meresse, ja Jehowa laskis merre wet jälle taggasi tulla nende peäle, agga Israeli lapsed käisid kuiwa peäl kesk merrest läbbi.

19. Faraono žirgams, kovos vežimams ir raiteliams įėjus į jūrą, Viešpats užliejo juos vandenimis, o izraelitai perėjo sausu jūros dugnu.

19. Denn Pharao zog hinein ins Meer mit Rossen und Wagen und Reitern; und der HERR ließ das Meer wieder über sie fallen. Aber die Kinder Israel gingen trocken mitten durchs Meer.

19. Car les chevaux de Pharaon, avec ses chars et ses cavaliers, sont entrés dans la mer; et l'Éternel a fait retourner sur eux les eaux de la mer; mais les enfants d'Israël ont marché à sec au milieu de la mer.

19. Porque Faraón entró cabalgando con sus carros y su gente de a caballo en la mar; y Jehová volvió a traer sobre ellos las aguas de la mar; mas los hijos de Israel fueron en seco por medio de la mar.

19 Want Farao's paard, met zijn wagen, met zijn ruiters, zijn in de zee gekomen, en de HEERE heeft de wateren der zee over hen doen wederkeren; maar de kinderen Israels zijn op het droge in het midden van de zee gegaan.

19. Bo weszły konie Faraonowe z wozami jego, i z jezdnymi jego w morze, a obrócił Pan na nie wody morskie; ale synowie Izraelscy szli po suszy środkiem morza.

19. Mert bémenének a Faraó lovai, szekereivel és lovasaival együtt a tengerbe, és az Úr visszafordítá reájok a tenger vizét; Izráel fiai pedig szárazon jártak a tenger közepén.

19 Когда вошли кони фараона с колесницами его и с всадниками его в море, то Господь обратил на них воды морские, а сыны Израилевы прошли по суше среди моря.

19. Бо ввійшов кінь Фараонів, колесницї його й комонник його в море, і вернув Господь на їх воду, а синове Ізрайлеві пройшли по сусї, серед вод.

20. Ja naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti vaskirummun käteensä, ja kaikki naiset seurasivat häntä vaskirumpuja lyöden ja karkeloiden.

20. Ja MirJam prophetissa, Aaronin sisar, otti kanteleen käteensä, ja kaikki vaimot seurasivat häntä kanteleilla ja hypyllä.

20. JA MirJam Prophetissa Aaronin sisar otti candelen käteens ja caicki waimot seuraisit händä candeleilla ja hypyllä.

20 And Miriam the prophetess, the sister of Aaron, took a timbrel in her hand and all the women went out after her with timbrels and with dances.

20. And Miriam the prophetess, the sister of Aaron, took a timbrel in her hand; and all the women went out after her with timbrels and with dances.

20. Og Maria, den Profetinde, Arons Søster, tog en Pauke i sin Haand; og alle Kvinder gik ud efter hende med Pauker og Dans.

20. Och MirJam den Prophetissan, Aarons syster, tog ena trummo uti sina hand; och alla qvinnor följde henne efter i dans med trummor.

20. Ja Aaroni ödde Mirjam, kes prohwet olli , wöttis trummi ennese kätte, ja keik naesed läksid wälja temma järrele trum̃idega ja riddastikko.

20. Tada pranašė Mirjama, Aarono sesuo, paėmė būgną, ir visos moterys, eidamos paskui ją su būgnais, šoko.

20. Und Mirjam, die Prophetin, Aarons Schwester, nahm eine Pauke in ihre Hand, und alle Weiber folgten ihr nach hinaus mit Pauken im Reigen.

20. Et Marie, la prophétesse, sœur d'Aaron, prit dans sa main le tambourin, et toutes les femmes sortirent après elle, avec des tambourins et en dansant.

20. Y María profetisa, hermana de Aarón, tomó el adufre en su mano; y todas las mujeres salieron en pos de ella con adufres y corros.

20 En Mirjam, de profetes, Aarons zuster, nam een trommel in haar hand; en al de vrouwen gingen uit, haar na, met trommelen en met reien.

20. Tedy Maryja, prorokini, siostra Aaronowa, wzięła bęben w rękę swoję, a wyszły wszystkie niewiasty za nią z bębnami i muzyką.

20. Akkor Miriám prófétaasszony, Áronnak nénje dobot vőn [4†] kezébe, és kimenének utánna mind az asszonyok dobokkal és tánczolva.

20 И взяла Мариам пророчица, сестра Ааронова, в руку свою тимпан, ивышли за нею все женщины с тимпанами и ликованием.

20. І взяла Мирияма, натхнена сестра Аронова, бубен у руку свою, і повиходило все жіноцтво за нею з бубнами й таньцями.

21. Ja Mirjam viritti heille virren: Veisatkaa Herralle, sillä hän on ylen korkea, hevoset ja miehet hän mereen syöksi.

21. Ja MirJam vastasi heitä: Veisatkaat Herralle: sillä hän on sangen jalon työn tehnyt, hevosen ja miehen hän mereen syöksi.

21. Ja MirJam weisais heidän edelläns: Weisatcam HERralle sillä hän on sangen jalon työn tehnyt miehen ja hewoisen hän mereen syöxi.

21 And Miriam answered them, Sing to Jehovah, because he has triumphed gloriously. The horse and his rider he has thrown into the sea.

21. And Miriam answered them, Sing ye to the LORD, for he hath triumphed gloriously; the horse and his rider hath he thrown into the sea.

21. Og Maria svarede dem: Synger for Herren, thi han er højt ophøjet; Hesten og den, som red derpaa, har han nedstyrte i Havet.

21. Och MirJam söng före dem: Låt oss sjunga Herranom, han hafver gjort ena härliga gerning; man och häst hafver han stört i hafvet.

21. Ja Mirjam wastas neile: Laulge Jehowale, sest ta on wägga körgeks sanud, hobbosed ja nende rüütlid on ta merresse heitnud.

21. Mirjama pritardama giedojo: ‘‘Giedokite Viešpačiui, nes Jis šlovingai nugalėjo. Žirgą ir raitelį Jis įmetė į jūrą’‘.

21. Und Mirjam sang ihnen vor: Laßt uns dem HERRN singen, denn er hat eine herrliche Tat getan; Roß und Mann hat er ins Meer gestürzt.

21. Et Marie répondait à ceux qui chantaient: Chantez à l'Éternel, car il s'est hautement élevé; il a jeté dans la mer le cheval et son cavalier.

21. Y María les respondía: Cantád a Jehová; porque se ha magnificado grandemente, echando en la mar al caballo, y al que subía en él.

21 Toen antwoordde Mirjam hunlieden: Zingt den HEERE; want Hij is hogelijk verheven! Hij heeft het paard met zijn ruiter in de zee gestort!

21. I mówiła do nich Maryja: Śpiewajcie Panu, albowiem możnie wywyższon jest; konia i jezdnego jego wrzucił do morza.

21. És felele nékik Miriám: Énekeljetek az Úrnak, mert fenséges ő, lovat lovasával tengerbe vetett.

21 И воспела Мариам пред ними: пойте Господу, ибо высоко превознесся Он, коня и всадника его ввергнул в море.

21. Відказувала Мирияма їм: Ой сьпіваймо Господеві, славно бо прославивсь, і коня і їздеця він повкидав у море!

22. Sitten Mooses antoi israelilaisten lähteä liikkeelle Kaislameren luota, ja he menivät Suurin erämaahan. Ja he vaelsivat kolme päivää erämaassa löytämättä vettä.

22. Niin Moses antoi Israelin lasten vaeltaa Punaisen meren tyköä, ja he menivät Suurin korpeen: ja matkustivat kolme päivää korvessa, ja ei löytäneet vettä.

22. NIin Moses andoi waelda Israelin lapset punaisen meren tykö Surrin corpe cohden ja he matcustit colme päiwä corwes ja ei löytänet wettä.

22 And Moses led Israel onward from the Red Sea and they went out into the wilderness of Shur. And they went three days in the wilderness and found no water.

22. So Moses brought Israel from the Red sea, and they went out into the wilderness of Shur; and they went three days in the wilderness, and found no water.

22. Og Mose lod Israel drage frem fra det røde Hav, og de droge ud til den Ørk Sur, og de vandrede tre Dage i Ørkenen og fandt ikke Vand.

22. Så lät Mose Israels barn draga ifrå röda hafvet, ut åt den öknen Sur; och de vandrade tre dagar i öknene, och funno intet vatten.

22. Ja Moses käskis Israeli-rahwast körkiatte merre jurest eddasi miñna, ja nemmad läksid ärra Suri körbe ja käisid kolm päwa körbes ja ei leidnud mitte wet.

22. Mozė vedė Izraelį nuo Raudonosios jūros, ir jie įėjo į Šūro dykumą. Tris dienas jie keliavo dykuma ir nerado vandens.

22. Mose ließ die Kinder Israel ziehen vom Schilfmeer hinaus zur Wüste Sur. Und sie wanderten drei Tage in der Wüste, daß sie kein Wasser fanden.

22. Puis, Moïse fit partir les Israélites de la mer Rouge, et ils tirèrent vers le désert de Shur; et ils marchèrent trois jours dans le désert, et ne trouvèrent point d'eau.

22. E hizo Moisés que partiese Israel del mar Bermejo, y salieron al desierto del Sur, y anduvieron tres dias por el desierto que no hallaron agua.

22 Hierna deed Mozes de Israelieten voortreizen van de Schelfzee af; en zij trokken uit tot in de woestijn Sur, en zij gingen drie dagen in de woestijn, en vonden geen water.

22. Potem ruszył Mojżesz Izraela od morza czerwonego, i weszli w puszczą Sur; a idąc trzy dni przez puszczą, nie znaleźli wody.

22. Ennekutánna elindítá Mózes az Izráelt a veres tengertől, és menének Súr puszta felé; három napig menének a pusztában és nem találának vizet.

22 И повел Моисей Израильтян от Чермного моря, и они вступили впустыню Сур; и шли они три дня по пустыне и не находили воды.

22. І повелїв Мойсей Ізрайлеві рушати від Червоного моря, і вийшли вони з Сур степу, і йшли три днї степом, та й не знаходили води.

23. Sitten he tulivat Maaraan; mutta he eivät voineet juoda Maaran vettä; sillä se oli karvasta. Sentähden paikka sai nimen Maara.

23. Niin he tulivat Maraan, vaan eivät saaneet juoda sitä vettä Marassa, sillä se oli ylen karvas; josta se paikka kutsutaan Mara.

23. Nijn he tulit Maraan waan ei he saanet juoda sitä wettä Maras sillä se oli ylön carwas josta se paicka cudzutan Mara.

23 And when they came to Marah, they could not drink of the waters of Marah, because they were bitter. Therefore the name of it was called Marah.

23. And when they came to Marah, they could not drink of the waters of Marah, for they were bitter: therefore the name of it was called Marah.

23. Saa kom de til Mara; men de kunde ikke drikke Vandet i Mara, thi det var besk; derfor kaldte han dens Navn Mara.

23. Då kommo de till Mara; men de kunde icke dricka det vattnet i Mara; ty det var mycket bittert; af hvilko det rummet heter Mara.

23. Ja nemmad tullid Mara ja ei woinud sedda Mara wet mitte jua, sest se olli wihha: sepärrast pandi ta nimmi Mara.

23. Atėję į Marą, jie negalėjo gerti Maros vandens, nes jis buvo kartus. Todėl ta vieta vadinama Mara.

23. Da kamen sie gen Mara; aber sie konnten das Wasser nicht trinken, denn es war sehr bitter. Daher hieß man den Ort Mara.

23. Puis ils vinrent à Mara, mais ils ne purent boire des eaux de Mara, car elles étaient amères; c'est pour cela que ce lieu fut appelé Mara (amertume).

23. Y llegaron a Mará, y no pudieron beber las aguas de Mará, porque eran amargas; y por eso le pusieron nombre Mará.

23 Toen kwamen zij te Mara; doch zij konden het water van Mara niet drinken, want het was bitter; daarom werd derzelver naam genoemd Mara.

23. A gdy przyszli do Mara, nie mogli pić wód z Mara, bo gorzkie były; dlategoż nazwano imię onego miejsca Mara.

23. És eljutának Márába, [5†] de nem ihatják vala a vizet Márában, mivelhogy keserű vala. Azért is nevezék nevét Márának.

23 Пришли в Мерру – и не могли пить воды в Мерре,ибо она была горька, почему и наречено тому месту имя: Мерра.

23. І прийшли в Меру, та не змогли пити води Мерської, бо гірка вона, тим і прозвали те врочище Мера.

24. Niin kansa napisi Moosesta vastaan ja sanoi: Mitä me juomme?

24. Siinä napisi kansa Mosesta vastaan, sanoen: mitä me juomme?

24. Sijnä napisit Canssa Mosesta wastan sanoden: mitä me juomme?

24 And the people murmured against Moses, saying, What will we drink?

24. And the people murmured against Moses, saying, What shall we drink?

24. Da knurrede Folket imod Mose og sagde: Hvad skulle vi drikke

24. Der knorrade folket emot Mose, och sade: Hvad skole vi dricka?

24. Ja rahwas nurrisesid Mosesse wasto ja ütlesid: Mis peame joma?

24. Tauta pradėjo murmėti prieš Mozę sakydami: ‘‘Ką gersime?’‘

24. Da murrte das Volk wider Mose und sprach: Was sollen wir trinken?

24. Alors le peuple murmura contre Moïse, en disant: Que boirons-nous?

24. Entónces el pueblo murmuró contra Moisés, y dijo: ¿Qué hemos de beber?

24 Toen murmureerde het volk tegen Mozes, zeggende: Wat zullen wij drinken?

24. Tedy szemrał lud przeciw Mojżeszowi, mówiąc: Cóż będziemy pić?

24. És zúgolódik vala a nép Mózes ellen, mondván: Mit igyunk?

24 И возроптал народ на Моисея, говоря: что нам пить?

24. І нарекали люде на Мойсея, говорючи: Що нам пити?

25. Mutta hän huusi Herran puoleen; ja Herra osoitti hänelle puun, jonka hän heitti veteen, ja vesi tuli makeaksi. Siellä hän antoi kansalle lain ja oikeuden, ja siellä hän koetteli sitä.

25. Mutta hän huusi Herran tykö, ja Herra osotti hänelle puun, jonka hän heitti veteen, ja vedet tulivat makiaksi. Siinä pani hän heidän eteensä käskyn ja oikeuden, ja kiusasi siinä heitä.

25. Mutta hän huusi HERran tygö: Ja HERra osotti hänelle puun jonga hän heitti weteen ja wedet tulit makiaxi.

25 And he cried to Jehovah. And Jehovah showed him a tree and he cast it into the waters and the waters were made sweet. There he made for them a statute and an ordinance and there he proved them.

25. And he cried unto the LORD; and the LORD shewed him a tree, which when he had cast into the waters, the waters were made sweet: there he made for them a statute and an ordinance, and there he proved them,

25. Saa raabte han til Herren, og Herren viste ham et Træ, og han kastede det i Vandet, og saa blev Vandet sødt. Der satte han dem Lov og Ret, og der forsøgte han dem.

25. Han ropade till Herran; och Herren viste honom ett trä, det satte han i vattnet, och så vardt det sött. Der satte han dem före lag och rätt, och försökte dem;

25. Ja ta kissendas Jehowa pole, ja Jehowa näitis temmale ühhe pu, ja ta heitis sedda siñna wette, ja se wessi sai maggusaks: seälsammas teggi Ta temmale ühhe seädmisse ja kohtoseädusse, ja seälsammas kiusas Ta tedda.

25. Jis šaukėsi Viešpaties. Viešpats parodė jam medį, kurį įmetus į vandenį, vanduo tapo saldus. Čia Jis davė jiems įstatymą ir nuostatus, ir čia Jis išbandė juos.

25. Er schrie zu dem HERRN, und der HERR wies ihm einen Baum; den tat er ins Wasser, da ward es süß. Daselbst stellte er ihnen ein Gesetz und ein Recht und versuchte sie

25. Et Moïse cria à l'Éternel; et l'Éternel lui indiqua un bois, qu'il jeta dans les eaux, et les eaux devinrent douces. C'est là qu'il lui imposa une ordonnance et un statut, et c'est là qu'il l'éprouva.

25. Y Moisés clamó a Jehová, y Jehová le enseño un árbol, el cual como metió dentro de las aguas, las aguas se endulzaron. Allí les dió estatutos y derechos; y allí los tentó,

25 Hij dan riep tot den HEERE; en de HEERE wees hem een hout, dat wierp hij in dat water; toen werd het water zoet. Aldaar stelde Hij het volk een inzetting en recht, en aldaar verzocht Hij hetzelve,

25. I wołał (Mojżesz) do Pana; a ukazał mu Pan drzewo, które gdy wrzucił do wód, stały się słodkie wody. Tam mu ustawił prawa i sądy, i tam go kusił;

25. Ez pedig az Úrhoz kiálta, és mutata néki az Úr egy fát és beveté azt a vízbe, és a víz megédesedék. Ott ada néki rendtartást és törvényt és ott megkísérté.

25 Моисей возопил к Господу, и Господь показал ему дерево, и он бросил его в воду, и вода сделалась сладкою. Там Бог дал народу устав и закон и там испытывал его.

25. І заголосив Мойсей до Господа, і вказав йому дерево Господь, і вкинув його він у воду, і прісною стала вода. Там він дав їм установу й суд, і сим робом випробував їх.

26. Hän sanoi: Jos sinä kuulet Herraa, Jumalaasi, ja teet, mikä on oikein hänen silmissänsä, tarkkaat hänen käskyjänsä ja noudatat kaikkea hänen lakiansa, niin minä en pane sinun kärsittäväksesi yhtäkään niistä vaivoista, jotka olen pannut egyptiläisten kärsittäviksi, sillä minä olen Herra, sinun parantajasi.

26. Ja sanoi: jos sinä kuulet sinun Herras Jumalas äänen, ja teet mikä oikeus on hänen edessänsä, ja panet hänen käskynsä sinun korviis, ja pidät kaikki hänen säätynsä: niin en minä pane sinun päälles yhtäkään vitsausta niistä, jotka minä Egyptiläisten päälle pannut olen; sillä minä olen Herra sinun parantajas.

26. Sijnä pani hän heidän eteens käskyn ja oikeuden ja kiusais sijnä heitä ja sanoi: jos sinä cuulet sinun HERras Jumalas änen ja teet mikä oikeus on hänen edesäns ja panet hänen käskyns sinun corwijs ja pidät caicki hänen säätyns nijn en minä pane sinun päälles yhtäkän widzausta nijstä jotca minä Egyptiläisten päälle pannut olen sillä minä olen HERra sinun parandajas.

26 And he said, If you will diligently listen to the voice of Jehovah your God and will do what is right in his eyes and will listen to his commandments and keep all his statutes, I will put none of the diseases upon you, which I have put upon the Egyptians, because I am Jehovah who heals you.

26. And said, If thou wilt diligently hearken to the voice of the LORD thy God, and wilt do that which is right in his sight, and wilt give ear to his commandments, and keep all his statutes, I will put none of these diseases upon thee, which I have brought upon the Egyptians: for I am the LORD that healeth thee.

26. Og han sagde: Om du flitteligen hører Herren din Guds Røst, og gør det, som Ret er for hans Øjne, og vender dine Øren til hans Bud og holder alle hans Befalinger, da vil jeg ikke lægge paa dig nogen af de Sygdomme, som jeg lagde paa Ægypterne; thi jeg er Herren, som læger dig.

26. Och han sade: Vill du höra Herrans dins Guds röst, och göra hvad som rätt är för honom, och fatta hans bud i din öron, och hålla alla hans lag; så skall jag ingen den krankhet lägga uppå dig, som jag på de Egyptier lagt hafver; ty jag är Herren din läkare.

26. Ja ütles: Kui sa wöttad öiete Jehowa omma Jummala sanna kuulda ja tehha, mis öige on temma silma ees, ja temma käskude pole omma körwa pöörda ja keik ta seädmissed piddada: siis ei tahha minna ei ühteainust neist többedest so peäle panna, mis ma ollen Egiptusse-rahwa peäle pannud; sest Minna ollen Jehowa, sinno arst.

26. Jis sakė: ‘‘Jei atidžiai klausysi Viešpaties, savo Dievo, ir darysi, kas teisu Jo akyse, kreipsi dėmesį į Jo įsakymus ir laikysiesi visų Jo nuostatų, tai ant tavęs neužleisiu nė vienos tų nelaimių, kurias užleidau ant egiptiečių, nes Aš esu Viešpats, tavo gydytojas’‘.

26. und sprach: Wirst du der Stimme des HERRN, deines Gottes, gehorchen und tun, was recht ist vor ihm, und zu Ohren fassen seine Gebote und halten alle seine Gesetze, so will ich der Krankheiten keine auf dich legen, die ich auf Ägypten gelegt habe; denn ich bin der HERR, dein Arzt.

26. Et il dit: Si tu écoutes attentivement la voix de l'Éternel ton Dieu, si tu fais ce qui est droit à ses yeux, si tu prêtes l'oreille à ses commandements et si tu gardes toutes ses ordonnances, je ne t'infligerai aucune des maladies que j'ai infligées à l'Égypte; car je suis l'Éternel qui te guérit.

26. Y dijo: Si oyendo oyeres la voz de Jehová tu Dios, e hicieres lo recto delante de sus ojos, y escuchares a sus mandamientos, y guardares todos sus estatutos, ninguna enfermedad de las que envié a los Egipcios, te enviaré a tí; porque yo soy Jehová tu sanador.

26 En zeide: Is het, dat gij met ernst naar de stem des HEEREN uws Gods horen zult, en doen, wat recht is in Zijn ogen, en uw oren neigt tot Zijn geboden, en houdt al Zijn inzettingen; zo zal Ik geen van de krankheden op u leggen, die Ik op Egypteland gelegd heb; want Ik ben de HEERE, uw Heelmeester!

26. I rzekł: Będzieszli pilnie słuchał głosu Pana Boga twego, a co dobrego w oczach jego czynić będziesz, i nakłonisz uszy ku przykazaniom jego, strzegąc wszystkich ustaw jego, żadnej niemocy, którąm dopuścił na Egipt, nie dopuszczę na cię; bom Ja Pan, który cię leczę.

26. És monda: Ha a te Uradnak Istenednek szavára hűségesen hallgatsz és azt cselekeszed, a mi kedves az ő szemei előtt és figyelmezel az ő parancsolataira és megtartod minden rendelését: egyet sem bocsátok reád ama betegségek közül, a melyeket Égyiptomra bocsátottam, mert én vagyok az Úr, a te gyógyítód.

26 И сказал: если ты будешь слушаться гласа Господа, Бога твоего, и делать угодное пред очами Его, и внимать заповедям Его, и соблюдать все уставы Его, то не наведу на тебя ни одной из болезней, которые навел Я на Египет, ибоЯ Господь, целитель твой.

26. І рече: Коли щиро слухати мешся голосу Господа Бога твого, і чинити меш праведне в очу його, і нахиляти меш ухо до заповідей його, і допильновувати меш усїх установ його, нї одну болесть, що я наводив на Египтян, не наведу на тебе: я бо Господь, Бог твій, що виздоровлює тебе.

27. Sitten he tulivat Eelimiin; siellä oli kaksitoista vesilähdettä ja seitsemänkymmentä palmupuuta. Ja he leiriytyivät siellä veden ääreen.

27. Ja he tulivat Elimiin, siellä on kaksitoistakymmentä lähdettä, ja seitsemänkymmentä palmupuuta: siellä he sioittivat itsensä vetten tykö.

27. JA he tulit Elimijn siellä oli caxitoistakymmendä lähdettä ja seidzemenkymmendä palmupuuta siellä he sioitit idzens wetten tygö.

27 And they came to Elim, where were twelve springs of water and seventy palm trees and they encamped there by the waters.

27. And they came to Elim, where were twelve wells of water, and threescore and ten palm trees: and they encamped there by the waters.

27. Og de i kom til Elim, og der var tolv Vandkilder og halvfjerdsindstyve Palmetræer; og der lejrede de sig ved Vandet.

27. Och de kommo till Elim, der voro tolf vattubrunnar, och sjutio palmträ; der lägrade de sig vid vattnet.

27. Ja nemmad tullid Elimi ja seäl olli kaksteistkümmend wee hallikast ja seitsekümmend palmi-puud, ja nemmad löid senna leri ülles wee jure.

27. Jie atėjo į Elimą, kur buvo dvylika vandens šaltinių ir septyniasdešimt palmių; ten pasistatė stovyklą.

27. Und sie kamen gen Elim, da waren zwölf Wasserbrunnen und siebzig Palmbäume, und sie lagerten sich daselbst ans Wasser.

27. Puis ils vinrent à Élim; et là il y avait douze sources d'eau et soixante et dix palmiers; et ils campèrent là, près des eaux.

27. Y vinieron a Elim, donde había doce fuentes de aguas, y setenta palmas, y asentaron allí junto a las aguas.

27 Toen kwamen zij te Elim, en daar waren twaalf waterfonteinen, en zeventig palmbomen; en zij legerden zich aldaar aan de wateren.

27. I przyszli do Elim, gdzie było dwanaście źródeł wód, i siedmdziesiąt palm; i położyli się tam obozem nad wodami.

27. És jutának [6†] Élimbe, és ott tizenkét forrás vala és hetven pálmafa; és tábort ütének ott a vizek mellett.

27 И пришли в Елим; там было двенадцать источников воды и семьдесят финиковых дерев, и расположились там станом при водах.

27. І прийшли в Єлим, аж там двайцять водяних криниць і сїмдесять пальм. І отаборились там понад водою.