JOB

JOBIN KIRJA

Hiobin   Kirja
1938 1776 1642
     
31 LUKU 31 LUKU XXXI. Lucu
31:1 "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen! 31:1 Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle. 31:1 MInä olen tehnyt lijton silmäini cansa/ etten minä cadzois neidzen päälle.
31:2 Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta? 31:2 Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi? 31:2 Mutta mitä Jumala ylhäldä anda minulle osaxi/ ja Caickiwaldias corkialda perinnöxi.
31:3 Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille. 31:3 Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän? 31:3 Eikö wäärä pidäis näkemän sencaltaista waiwaisutta/ ja pahantekiä sencaltaista surkeutta kärsimän?
31:4 Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani? 31:4 Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani? 31:4 Eikö hän näe minun teitäni/ ja lueskele caickia minun askelitani?
31:5 Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen, 31:5 Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen? 31:5 Olengo minä waeldanut turhas menos/ eli minun jalcani kijruhtanet petoxeen?
31:6 punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni. 31:6 Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni. 31:6 Punnitcan hän minua oikialla waagalla/ nijn Jumala ymmärtä minun hywydeni.
31:7 Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini, 31:7 Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni, 31:7 Ongo minun askeleni poikennet tieldä/ ja minun sydämen seurannut silmiäni/ ja jotakin rippunut minun käsisäni.
31:8 niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa. 31:8 Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa. 31:8 Nijn minä kylwäisin ja toinen söis/ ja minun sikiäni huckuis juurinens.
31:9 Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella, 31:9 Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella, 31:9 Ongo minun sydämen wieteldy waimoilda/ ja olengo minä wäijynyt läihimmäiseni owella?
31:10 niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut; 31:10 Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen; 31:10 Nijn minun emändän häwäistäkän muilda/ ja muut maatcan hänen:
31:11 sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos, 31:11 Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä; 31:11 Sillä se on häpiä ja paha työ Duomaritten edes.
31:12 tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni. 31:12 Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais. 31:12 Sillä se on tuli cuin poltta cadotuxeen/ ja caiken minun saatuni peräti hucutta.
31:13 Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani, 31:13 Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani, 31:13 Olengo minä cadzonut ylön palcolliseni oikeuden/ rijdellesäns minun cansani.
31:14 niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan? 31:14 Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa? 31:14 Mitä minä Jumalan nostua teen? eli mitä minä wastan/ cosca hän costa?
31:15 Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut? 31:15 Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut. 31:15 Eikö hän ole tehnyt händä/ joca minungin äitini cohdus teki? ja on meidän molemmat cohdus walmistanut.
31:16 Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan? 31:16 Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla? 31:16 Olengo minä kieldänyt tarwidzewaisilda/ mitä he minulda owat pyytänet? ja andanut leskein silmät heicoxi tulla.
31:17 Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä? 31:17 Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt? 31:17 Olengo minä syönyt palani yxinäni/ ettei orwoi ole myös sijtä syönyt?
31:18 En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä. 31:18 Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut. 31:18 Sillä minun nuorudestani olen minä ollut nijncuin Isä/ ja hamast äitini cohdust olen minä mielelläni lohduttanut.
31:19 Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla, 31:19 Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä; 31:19 Olengo minä nähnyt jongun huckuwan/ ettei hänellä ollut waatetta/ ja sallinut käydä köyhän peittämätä?
31:20 jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla, 31:20 Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin; 31:20 Eikö hänen suolens ole siunannut minua/ cosca hän minun lammasnahgoillani lämmitettin.
31:21 jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa, 31:21 Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan; 31:21 Olengo minä nostanut käteni orwoja wastan/ ehkä minä näin minuni woimallisna porteisa olewan.
31:22 niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa. 31:22 Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa. 31:22 Nijn caatucon minun hartiani lapaluildani/ ja minun käsiwarten särkykön luinens.
31:23 Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä. 31:23 Sillä Jumalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää. 31:23 Sillä minä pelkäisin Jumalata/ nijncuin onnettomutta päälleni/ ja en woinut hänen cuormans canda.
31:24 Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani', 31:24 Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni? 31:24 Olengo minä asettanut cullan turwaxeni? ja sanonut culdarouckiolle: sinä olet minun uscalluxen.
31:25 jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi, 31:25 Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat? 31:25 Olengo minä iloinnut minun tawarani paljoudesta/ ja että minun käteni paljo rijsta coonnet owat?
31:26 jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi, 31:26 Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli? 31:26 Olengo minä cadzonut walkeutta/ cosca se kirckast paisti/ ja Cuuta/ cosca se täydellinen oli?
31:27 sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti, 31:27 Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni? 31:27 Ongo minun sydämen sala wietellyt suuta andaman käteni?
31:28 niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan. 31:28 Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä. 31:28 Joca myös wäärys on Duomarein edes: sillä nijn olisin minä kieldänyt Jumalan ylhäldä.
31:29 Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi? 31:29 Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä? 31:29 Olengo minä iloinnut wiholiseni wastoinkäymisest/ taicka riemuinnut/ että onnettomus tuli hänen päällens?
31:30 En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä. 31:30 Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa. 31:30 Sillä en minä andanut minun suuni syndiä tehdä/ sadatellaxeni hänen sieluans.
31:31 Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin? 31:31 Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi? 31:31 Eiköstä miehet/ cuin minun majasani owat/ sanois: josca emme hänen lihastans rawitais?
31:32 Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin. 31:32 Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni. 31:32 Muucalaisen ei pitänyt ulcona oleman/ waan waelluswäelle awaisin minä oweni.
31:33 Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni, 31:33 Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni? 31:33 Olengo minä nijncuin ihminen peittänyt minun pahudeni/ salataxeni minun wääryttäni?
31:34 säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta? 31:34 Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos? 31:34 Olengo minä hämmästynyt suurta joucko/ eli olengo minä suculaisteni ylöncadzetta peljästynyt? Minä olin äneti/ ja en mennyt owesta ulos.
31:35 Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan! 31:35 Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani; 31:35 Cuca andais minulle cuuldelian/ että Caickiwaldias cuulis minun pyytöni? että jocu kirjoitais kirjan minun asiastani.
31:36 Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi. 31:36 Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun. 31:36 Nijn minä ottaisin sen hartioilleni/ ja sidoisin ymbärilleni nijncuin Cruunun.
31:37 Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas. 31:37 Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes. 31:37 Minä ilmoitaisin hänelle minun askelitteni lugun/ ja nijncuin Ruhtinas candaisin sen edes.
31:38 Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät, 31:38 Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät; 31:38 Jos minun maan huudais minua wastan/ ja sen wagot caicki ynnä itkisit.
31:39 jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan, 31:39 Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi; 31:39 Olengo minä sen hedelmän maxamata syönyt/ ja tehnyt peldomiesten elämän työläxi.
31:40 niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet. 31:40 Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat. 31:40 Nijn caswacon minulle nisuista ohdacket/ ja ohrista orjantappurat. Hiobin sanat loppuwat.
     

VALITSE
LUKU

1 2 3
4 5 6
7 8 9
10 11 12
13 14 15
16 17 18
19 20 21
22 23 24
25 26 27
28 29 30
31 32 33
34 35 36
37 38 39
40 41 42