JOB

JOBIN KIRJA

Hiobin   Kirja
1938 1776 1642
     
9 LUKU 9 LUKU IX. Lucu
9:1 Job vastasi ja sanoi: 9:1 Job vastasi ja sanoi: 9:1 HIob wastais/ ja sanoi:
9:2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan! 9:2 Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä. 9:2 Minä kyllä sen tiedän että nijn on/ ettei ihminen taida hurscas olla Jumalan edes.
9:3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta. 9:3 Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen. 9:3 Jos hän tahdois rijdellä hänen cansans/ ei hän taidais wastata händä yhtä tuhanden.
9:4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta? 9:4 Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut? 9:4 Hän on taitawa ja woimallinen/ kenengä sijtä on hywä ollut/ cuin händä wastan on idzens asettanut.
9:5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa; 9:5 Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa. 9:5 Hän sijrtä wuoret ennencuin he sen ymmärtäwät/ jotca hän wihasans cukista.
9:6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat; 9:6 Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat. 9:6 Hän lijcutta maan siastans/ nijn että hänen padzans wapisewat.
9:7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään; 9:7 Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet. 9:7 Hän puhu Auringonlle nijn ei se nouse/ ja hän lukidze tähdet.
9:8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita; 9:8 Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä. 9:8 Hän yxin lewittä taiwat/ ja käy meren aldoin päällä.
9:9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat; 9:9 Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin. 9:9 Hän teke Otawan taiwas ja Orionin/ Seulaiset ja ne tähdet elelän päin.
9:10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää. 9:10 Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä. 9:10 Hän teke woimallisia cappalita/ joita ei taita tutkia/ ja epälucuisita ihmeitä.
9:11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa. 9:11 Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän. 9:11 Cadzo/ hän käy minun ohidzeni ennencuin minä sen hawaidzen/ ja muutta hänens ennencuin minä sen ymmärrän.
9:12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?' 9:12 Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet? 9:12 Cadzo/ jos hän mene äkist/ cuca nouta hänen jällens? cuca sano hänelle: mitäs teet?
9:13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuivat Rahabin auttajat. 9:13 Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat. 9:13 Hän on Jumala/ hänen wihans ei yxikän aseta/ hänen alans pitä cumartaman ylpiätkin herrat.
9:14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan? 9:14 Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan? 9:14 Cuingast minun pidäis händä wastaman/ ja löytämän sanoja händä wastan?
9:15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa. 9:15 Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla. 9:15 Ehkä minulla wielä oikeus olis/ nijn en cuitengan taida minä händä wastata/ waan täydyis oikeudes rucoilla.
9:16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani, 9:16 Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni; 9:16 Ja ehkä minä wielä huudaisin ja hän cuulis minua/ nijn en minä uscois että hän cuulis minun äneni.
9:17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi, 9:17 Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä. 9:17 Sillä hän rundele minun tuulispäällä/ ja enändä minun haawani ilman syytä.
9:18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla. 9:18 Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella. 9:18 Ei hän annan minun hengeni wirgota/ waan täyttä minun murhella.
9:19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?' 9:19 Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani? 9:19 Jos jocu tahto woima/ hän on woimallinen: jos jocu tahto oikeutta/ cuca todista minun cansani?
9:20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi. 9:20 Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi. 9:20 Jos minä sanoisin: minä olen oikia/ nijn minun suun cuitengin duomidze minun/ jos minä olen hywä/ nijn hän cuitengin teke minun pahaxi.
9:21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa. 9:21 Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun elämääni. 9:21 Ehkä minä wielä olisin hywä/ nijn ei cuitengan minun sielun woi tytyä sijhen. En minä pyydä enä elä.
9:22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin. 9:22 Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman. 9:22 Se on se ainoa cuin minä sanonut olen: hän cadotta hywän ja jumalattoman.
9:23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa. 9:23 Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta. 9:23 Cosca hän rupe lyömän/ nijn hän tappa äkist/ ja pilcka wiattomain kiusausta.
9:24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot - ellei hän, kuka sitten? 9:24 Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on? 9:24 Mutta maa annetan jumalattomain käsijn/ että hän paina alas sen Duomarit/ ellei se nijn ole/ cuingast se myös toisin on?
9:25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä, 9:25 Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet. 9:25 Minun päiwäni owat ollet nopiammat cuin juoxia/ ne owat lendänet ja ei mitän hywä nähnet.
9:26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen. 9:26 Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle. 9:26 Ne owat culunet cuin joutuwa haaxi/ cuin cotca lendä rualle.
9:27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua, 9:27 Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni: 9:27 Cosca minä ajattelen: minä unhotan walituxeni/ ja muutan caswoni ja wirgotan minuni.
9:28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi. 9:28 Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna. 9:28 Nijn minä pelkän/ tieten caickia minun kipujani/ ettes anna minun olla wiatoinna.
9:29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan? 9:29 Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan? 9:29 Jos minä olen jumalatoin/ mixi minulla sencaltaiset tarpettomat waiwat owat.
9:30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä, 9:30 Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla, 9:30 Waicka minä pesisin idzeni lumiwedes/ ja puhdistaisin käteni lähtes.
9:31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat. 9:31 Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi. 9:31 Nijns cuitengin pistäisit minun locaan/ ja minun waatteni olisit minulle cauhistuxexi:
9:32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme. 9:32 Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen. 9:32 Sillä ei hän ole minun wertaisen/ jota minä wastata taidan/ että me molemmin tulisim oikeuden eteen.
9:33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle 9:33 Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme. 9:33 Ei ole joca meitä eroitta/ joca laskis kätens meidän cahden wälillen.
9:34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua; 9:34 Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua; 9:34 Hän ottacon widzans pois minusta/ ja älkön hänen hirmuisudens peljättäkö minua.
9:35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani." 9:35 Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä. 9:35 Että minä puhuisin ja en pelkäis händä/ muutoin en minä mitän cansani tiedä.
     

VALITSE
LUKU

1 2 3
4 5 6
7 8 9
10 11 12
13 14 15
16 17 18
19 20 21
22 23 24
25 26 27
28 29 30
31 32 33
34 35 36
37 38 39
40 41 42