JOB |
JOBIN KIRJA |
Hiobin Kirja |
| 1938 | 1776 | 1642 |
| 4 LUKU | 4 LUKU | IV. Lucu |
| 4:1 Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi: | 4:1 Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi, | 4:1 JA Eliphas Themanist wastais/ ja sanoi: |
| 4:2 "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla? | 4:2 Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla? | 4:2 Jos jocu sinun cansas rupeis puhuman/ mitämax et sinä sitä kärsi/ mutta cuca taita säästä. |
| 4:3 Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut; | 4:3 Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä. | 4:3 Cadzo/ sinä olet monda neuwonut/ ja wahwistanut wäsyneit käsiä. |
| 4:4 sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut. | 4:4 Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut. | 4:4 Sinun puhes on ojendanut langenneit/ ja wapisewaisia polweja wahwistanut. |
| 4:5 Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut. | 4:5 Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit. | 4:5 Mutta että se nyt tule sinun päälles/ epäilet sinä/ ja että se langeis sinun päälles/ nijns peljästyit. |
| 4:6 Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi? | 4:6 Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes? | 4:6 Tämäköst on sinun Jumalan pelcos/ sinun lohdutuxes/ sinun wacuudes ja sinun toiwos. |
| 4:7 Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon? | 4:7 Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet? | 4:7 Muista cusa jocu wiatoin on huckunut? eli cusa hurscat owat joscus häwitetyt? |
| 4:8 Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin. | 4:8 Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät. | 4:8 Nijncuin minä kyllä nähnyt olen/ ne cuin kyndäwät wääryden ja onnettomuden kylwäwät/ sitä he myös nijttäwät. |
| 4:9 Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät. | 4:9 He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut. | 4:9 Että he owat Jumalan hengen cautta cadonnet/ ja hänen wihans hengeldä hucatut. |
| 4:10 Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan; | 4:10 Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut. | 4:10 Lejonein kiljumus/ ja julmain naaras Lejonein äni/ ja nuorten Lejonein hambat owat lowistetut. |
| 4:11 jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat. | 4:11 Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan. | 4:11 Wäkewä Lejoni on häwinnyt haascamast/ ja wanhan Lejonin pojat owat häwitetyt. |
| 4:12 Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen, | 4:12 Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä. | 4:12 Ja minun tygöni on tullut salainen sana/ ja minun corwan on saanut wähäisen sijtä. |
| 4:13 kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset. | 4:13 Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle, | 4:13 Cosca minä ajattelin yönäkyjä/ cosca uni lange ihmisen päälle. |
| 4:14 Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni. | 4:14 Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin; | 4:14 Nijn pelco ja wapistus tuli minun päälleni/ ja caicki minun luuni särjettin. |
| 4:15 Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn. | 4:15 Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani. | 4:15 Ja hengi meni minun siwuidzeni/ caicki minun carwani nousit ruumisani. |
| 4:16 Siinä seisoi - sen näköä en erottanut - haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen: | 4:16 Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen: | 4:16 Silloin seisoi yxi cuwa minun edesäni/ jonga caswoa en minä tundenut/ hän oli alallans ja minä cuulin änen. |
| 4:17 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas? | 4:17 Kuinka on ihminen hurskaampi kuin Jumala? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on? | 4:17 Cuinga on ihminen hurscambi cuin Jumala? eli jocu mies puhtambi cuin se joca hänen tehnyt on? |
| 4:18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja; | 4:18 Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden: | 4:18 Cadzo/ hänen palwelioittens seas ei löydä hän uscollisutta/ ja hänen Engeleisäns löytä hän tyhmyden. |
| 4:19 saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen; | 4:19 Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat? | 4:19 Cuinga enämmin nijsä cuin asuwat sawihuones/ nijsä cuin owat perustetut maan päällä/ joita madot syöwät. |
| 4:20 ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi. | 4:20 Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat. | 4:20 Se pysy amust ehtosen asti/ nijn he muserretan/ ja ennencuin he sen hawaidzewat owat he peräti pois. |
| 4:21 Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'" | 4:21 Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa. | 4:21 Ja heidän jälkenjäänens huckuwat ja tapaturmast myös cuolewat. |
Sivusto päivitetty 03/2011