JOB |
JOBIN KIRJA |
Hiobin Kirja |
| 1938 |
1776 |
1642 |
| |
|
|
| 4 LUKU |
4 LUKU |
IV. Lucu |
| 4:1
Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi: |
4:1 Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi, |
4:1
JA Eliphas Themanist wastais/ ja
sanoi: |
| 4:2
"Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi
vaitikaan olla? |
4:2 Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla? |
4:2
Jos jocu sinun cansas rupeis
puhuman/ mitämax et sinä sitä kärsi/ mutta cuca taita
säästä. |
| 4:3
Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä
olet vahvistanut; |
4:3 Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä. |
4:3
Cadzo/ sinä olet monda neuwonut/
ja wahwistanut wäsyneit käsiä. |
| 4:4
sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita
polvia olet voimistanut. |
4:4 Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut. |
4:4
Sinun puhes on ojendanut
langenneit/ ja wapisewaisia polweja wahwistanut. |
| 4:5
Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun
se sinuun sattuu, sinä kauhistut. |
4:5 Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit. |
4:5
Mutta että se nyt tule sinun
päälles/ epäilet sinä/ ja että se langeis sinun päälles/
nijns peljästyit. |
| 4:6
Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton
vaelluksesi sinun toivosi? |
4:6 Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes? |
4:6
Tämäköst on sinun Jumalan pelcos/
sinun lohdutuxes/ sinun wacuudes ja sinun toiwos. |
| 4:7
Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat
rehelliset joutuneet perikatoon? |
4:7 Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet? |
4:7
Muista cusa jocu wiatoin on
huckunut? eli cusa hurscat owat joscus häwitetyt? |
| 4:8
Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä
kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin. |
4:8 Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät. |
4:8
Nijncuin minä kyllä nähnyt olen/
ne cuin kyndäwät wääryden ja onnettomuden kylwäwät/ sitä
he myös nijttäwät. |
| 4:9
Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä
he häviävät. |
4:9 He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut. |
4:9
Että he owat Jumalan hengen cautta
cadonnet/ ja hänen wihans hengeldä hucatut. |
| 4:10 Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja
nuorten leijonain hampaat murskataan; |
4:10 Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut. |
4:10
Lejonein kiljumus/ ja julmain
naaras Lejonein äni/ ja nuorten Lejonein hambat owat
lowistetut. |
| 4:11 jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja
naarasleijonan pennut hajaantuvat. |
4:11 Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan. |
4:11
Wäkewä Lejoni on häwinnyt
haascamast/ ja wanhan Lejonin pojat owat häwitetyt. |
| 4:12 Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli
kuiskauksen, |
4:12 Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä. |
4:12
Ja minun tygöni on tullut salainen
sana/ ja minun corwan on saanut wähäisen sijtä. |
| 4:13 kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun
raskas uni oli vallannut ihmiset. |
4:13 Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle, |
4:13
Cosca minä ajattelin yönäkyjä/
cosca uni lange ihmisen päälle. |
| 4:14 Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät
kaikki minun luuni. |
4:14 Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin; |
4:14
Nijn pelco ja wapistus tuli minun
päälleni/ ja caicki minun luuni särjettin. |
| 4:15 Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat
nousivat pystyyn. |
4:15 Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani. |
4:15
Ja hengi meni minun siwuidzeni/
caicki minun carwani nousit ruumisani. |
| 4:16 Siinä seisoi - sen näköä en erottanut - haamu minun
silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen: |
4:16 Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen: |
4:16
Silloin seisoi yxi cuwa minun
edesäni/ jonga caswoa en minä tundenut/ hän oli alallans
ja minä cuulin änen. |
| 4:17 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies
Luojansa edessä puhdas? |
4:17 Kuinka on ihminen hurskaampi kuin Jumala? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on? |
4:17
Cuinga on ihminen hurscambi cuin
Jumala? eli jocu mies puhtambi cuin se joca hänen tehnyt
on? |
| 4:18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota,
enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja; |
4:18 Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden: |
4:18
Cadzo/ hänen palwelioittens seas
ei löydä hän uscollisutta/ ja hänen Engeleisäns löytä
hän tyhmyden. |
| 4:19 saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden
perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin
koiperhonen; |
4:19 Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat? |
4:19
Cuinga enämmin nijsä cuin asuwat
sawihuones/ nijsä cuin owat perustetut maan päällä/
joita madot syöwät. |
| 4:20 ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät
muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat
ainiaaksi. |
4:20 Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat. |
4:20
Se pysy amust ehtosen asti/ nijn
he muserretan/ ja ennencuin he sen hawaidzewat owat he
peräti pois. |
| 4:21 Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he
kuolevat, viisaudesta osattomina.'" |
4:21 Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa. |
4:21
Ja heidän jälkenjäänens huckuwat
ja tapaturmast myös cuolewat. |
| |
|
|