JOB |
JOBIN KIRJA |
Hiobin Kirja |
| 1938 | 1776 | 1642 |
| 30 LUKU | 30 LUKU | XXX. Lucu |
| 30:1 "Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin. | 30:1 Nyt minun nuorempani nauravat minua, joiden isiä en minä olisi pannut minun laumani koirain sekaan; | 30:1 NYt minun nuorembani naurawat minua/ joiden Isiä en minä olis pannut minun laumaini coirain secaan. |
| 30:2 Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt | 30:2 Joiden voiman minä tyhjänä pidin, jotka ei ijällisiksi tulleet; | 30:2 Joiden woiman minä tyhjänä pidin/ jotca ei ijällisixi tullet. |
| 30:3 puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata; | 30:3 Ne jotka nälän ja tuskan tähden pakenivat erinänsä korpeen, äsken turmeltuneet ja köyhtyneet, | 30:3 Ne cuin näljän ja tuscan tähden pakenit erinäns corpeen/ äsken turmellut ja köyhtynet. |
| 30:4 he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret. | 30:4 Jotka nukulaisia repivät pensasten ympäri; ja katajan juuret olivat heidän ruokansa: | 30:4 Jotca nuculaisia reweit pensasten ymbäri/ ja catawan juuret olit heidän ruocans. |
| 30:5 Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan. | 30:5 He ajettiin ulos, ja huudettiin heitä vastaan niinkuin varasta. | 30:5 Ja cosca he nijtä reweit/ riemuidzit he sijtä nijncuin waras. |
| 30:6 Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa. | 30:6 He asuivat kauhiain ojain tykönä maan luolissa ja vuorten rotkoissa. | 30:6 He asuit cauhiain ojain tykönä/ maan luolisa ja wuortein rotcoisa. |
| 30:7 Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat - | 30:7 Pensasten keskellä he huusivat, ja ohdakkein sekaan he kokosivat itsensä, | 30:7 Pensasten keskellä he huusit/ ja ohdackein secaan he cocoisit heitäns. |
| 30:8 nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois. | 30:8 Turhain ja hyljättyin ihmisten lapset, jotka halvimmat olivat maan päällä. | 30:8 Turhain ja hyljättyin ihmisten lapset/ cuin halwimmat olit maan päällä. |
| 30:9 Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut; | 30:9 Ja nyt minä olen heidän lauluksensa tullut, ja minun täytyy heidän juttunansa olla. | 30:9 Nyt minä olen heidän lauluixens tullut/ ja täyty heidän juttunans olla. |
| 30:10 he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni. | 30:10 He kauhistavat minua, ja erkanevat kauvas minusta; ja ei he häpee sylkeä minun kasvoilleni. | 30:10 He cauhistuwat minua/ ja ercanewat cauwas minusta/ ja ei häpe sylke minun caswoilleni. |
| 30:11 Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni. | 30:11 Sillä hän on minun köyteni päästänyt, ja on nöyryyttänyt minun: He ovat suitset minun edestäni heittäneet pois. | 30:11 Sillä hän on minun köyteni päästänyt/ ja on nöyryttänyt minun/ he owat ottanet suidzet minun suustani. |
| 30:12 Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan. | 30:12 Oikialle puolelle nousivat nuorukaiset: He lykkäsivät pois minun jalkani, ja tekivät tien minua kohden, hukuttaaksensa minua. | 30:12 Oikialle puolelle/ jolda minä wiherjöidzin/ asetit he idzens minua wastan ja lyckäisit pois minun jalkani/ ja teit tien minun päälleni/ hucuttaxens minua. |
| 30:13 He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa; | 30:13 He ovat kukistaneet minun polkuni: se oli huokia heille minua vahingoittaa, ilman kenenkään avuta. | 30:13 He owat cukistanet minun polcuni/ se oli huokia heille minua wahingoitta ilman kenengän awuta. |
| 30:14 niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin. | 30:14 He ovat tulleet sisälle niinkuin suurten rakoin lävitse, ja ovat sekaseuraisin karaneet sisälle. | 30:14 He owat tullet sisälle nijncuin suurten racoin läpidze/ ja owat secaseuraisin carannet sisälle. |
| 30:15 Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi. | 30:15 Pelko on kääntynyt minua vastaan, ja niinkuin tuuli vainonnut minun kunniaani, ja niinkuin pilvi, on minun autuuteni mennyt ohitse. | 30:15 Pelco on käändynyt minua wastan/ ja nijncuin tuuli wainonnut minun cunniatani/ ja nijncuin juoxewa pilwi minun autuuttani. |
| 30:16 Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut. | 30:16 Mutta nyt kääntää minun sieluni itsensä minua vastaan, ja minun murhepäiväni ovat minun käsittäneet. | 30:16 Mutta nyt caata minun sielun hänens minun päälleni/ ja minun murhepäiwäni owat minun käsittänet. |
| 30:17 Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää. | 30:17 Yöllä minun luuni lävistettiin kaikin paikoin lävitse, ja minun suoneni ei saa lepoa. | 30:17 Yöllä minun luuni läwistettin caikin paicoin läpidze. |
| 30:18 Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut; se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie. | 30:18 Suuren voiman kautta minun vaatteeni muutetaan, ja hän on vyöttänyt minun niinkuin hameeni pään lävellä. | 30:18 Suuren woiman cautta minä monella muoto waatetetan/ ja hän on wyöttänyt minun nijncuin minun hameni pään läwellä. |
| 30:19 Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi. | 30:19 Minä sotkutaan lokaan, ja verrataan tomuun ja tuhkaan. | 30:19 Minä sotcutan locaan/ ja werratan tomuun ja tuhcaan. |
| 30:20 Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun. | 30:20 Jos minä hudan sinun tykös, niin et sinä vastaa minua: jos minä käyn edes, niin et sinä minusta tietävinäs ole. | 30:20 Minä hudan sinun tygös/ nijn et sinä wasta minua/ käyn minä edes/ nijn et sinä minusta tietäwäns ole. |
| 30:21 Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi. | 30:21 Sinä olet muuttunut minulle hirmuiseksi, ja vainoot minua kätes voimalla. | 30:21 Sinä olet muuttunut minulle hirmuisexi/ ja wainot minua kätes woimalla. |
| 30:22 Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa. | 30:22 Sinä nostat minun tuuleen, ja annat minun ajaa sen päällä, ja sulaat minun voimallisesti. | 30:22 Sinä nostat minun tuuleen/ ja sulat minun woimallisest. |
| 30:23 Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu. | 30:23 Sillä minä tiedän, ettäs annat minun kuolemaan, joka on se huone, joka kaikille eläville on asetettu. | 30:23 Sillä minä tiedän ettäs annat minun cuolemaan/ joca on se huone/ cuin caikille eläwille on eteen asetettu. |
| 30:24 Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa? | 30:24 Ei hän kuitenkaan ojenna kättänsä luutarhaan, eikä he huuda kadotuksestansa. | 30:24 Ei hän cuitengan ojenna kättäns luutarhaan/ eikä huuda cadotuxestans. |
| 30:25 Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää? | 30:25 Minä itkin kovana aikana, ja minun sieluni armahti köyhää. | 30:25 Minä itkin cowana aicana/ ja minun sielun armahti köyhä. |
| 30:26 Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys. | 30:26 Minä odotin hyvää, ja paha tuli: minä odotin valkeutta, ja pimeys tuli. | 30:26 Minä odotin hywä ja paha tuli/ minä odotin walkeutta/ ja pimeys tuli. |
| 30:27 Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut. | 30:27 Minun sisällykseni kiehuvat lakkaamatta: Murheen aika on minun ennättänyt. | 30:27 Minun sisällyxeni kiehuwat lackamata/ murhen aica on minun ennättänyt. |
| 30:28 Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa. | 30:28 Minä käyn mustettuna, ehkei aurinko minua ruskoittanut: minä nousen kansan seassa ja huudan. | 30:28
Minä käyn mustettuna/ ehkei
Auringo minua ruscoittanut. 30:29 Minä nousen Canssan seas ja huudan/ |
| 30:29 Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani. | 30:29 Minä olen kärmetten veli, strutsilinnun poikain kumppani. | minä olen kärmehten weli/ ja Strutzlinnun cumpani. |
| 30:30 Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat. | 30:30 Minun nahkani minun päälläni on mustettunut, ja minun luuni ovat helteestä palaneet. | 30:30 Minun nahcan on mustettunut/ ja minun luuni owat cuiwetut. |
| 30:31 Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi." | 30:31 Minun kanteleeni on muuttunut valitukseksi, ja minun huiluni itkuksi. | 30:31 Minun candelen on muuttunut walituxexi/ ja minun huilun itcuxi. |