Jobin kirja

JOB	JOBIN KIRJA	Hiobin Kirja
1938	1776	1642

1 LUKU	1 LUKU	I. Lucu
1:1 Uusin maassa oli mies, jonka nimi oli Tämä mies oli nuhteeton ja rehellinen, pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa.	1:1 Yksi mies oli Utsin maalla nimeltä Job; ja se mies oli vakaa ja hurskas, ja Jumalaa pelkääväinen, ja vältti pahaa.	1:1 YXi mies oli Uzin maalla nimeldä Hiob/ hän oli waca/ hurscas/ Jumalata pelkäwäinen/ ja wältti paha.
1:2 Hänelle syntyi seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.	1:2 Ja hänelle oli syntynyt seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.	1:2 Ja hän sijtti seidzemen poica ja colme tytärtä.
1:3 Ja karjaa hänellä oli seitsemäntuhatta lammasta, kolmetuhatta kamelia, viisisataa härkäparia ja viisisataa aasintammaa sekä ylen paljon palvelijoita. Tämä mies oli kaikista Idän miehistä mahtavin.	1:3 Ja hänen karjansa oli seitsemäntuhatta lammasta, kolmetuhatta kamelia, viisisataa paria härkiä ja viisisataa aasia, ja myös sangen paljo perhettä. Ja se mies oli voimallisempi kuin kaikki, jotka itäisellä maalla asuivat.	1:3 Ja hänen carjans oli/ seidzemen tuhatta lammasta/ colme tuhatta Cameli/ wijsi sata pari härkiä/ ja wijsi sata Asia/ ja sangen paljo perhettä. Ja hän oli woimallisembi cuin caicki jotca idäisellä maalla asuit.
1:4 Hänen pojillansa oli tapana laittaa pitoja, kullakin oli pidot talossaan vuoropäivänänsä; he lähettivät silloin sanan ja kutsuivat kolme sisartansa syömään ja juomaan kanssansa.	1:4 Ja hänen poikansa menivät ja tekivät pidon huoneessansa itsekukin päivänänsä, ja lähettivät ja antoivat kutsua kolme sisartansa syömään ja juomaan kanssansa.	1:4 JA hänen poicans menit ja teit pidon/ idzecukin päiwänäns/ huonesans/ ja annoit cudzua colme sisartans syömän ja juoman cansans.
1:5 Mutta kun pitopäivät olivat kiertonsa kiertäneet, lähetti Job sanan ja pyhitti heidät; hän nousi varhain aamulla ja uhrasi polttouhreja, yhtä monta kuin heitä oli. Sillä Job ajatteli: "Ehkä poikani ovat tehneet syntiä ja sydämessään luopuneet Jumalasta." Näin Job teki aina.	1:5 Ja kuin pitopäivät olivat kuluneet, lähetti Job ja pyhitti heitä, ja nousi aamulla varhain ja uhrasi polttouhria kaikkein heidän lukunsa jälkeen. Sillä Job ajatteli: minun poikani ovat taitaneet syntiä tehdä ja unohtaneet Jumalan sydämessänsä. Näin teki Job joka päivä.	1:5 Ja cosca pidon päiwät olit culunet/ lähetti Hiob ja pyhitti heitä/ ja nousi amulla warhain/ ja uhrais polttouhria caickein heidän lucuns jälken. Sillä Hiob ajatteli: minun poicani owat taitanet syndiä tehdä/ ja siunannet Jumalata heidän sydämesäns. Näin teki Hiob jocapäiwä.
1:6 Mutta kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa.	1:6 Mutta tapahtui yhtenä päivänä, että Jumalan lapset tulivat ja astuivat \Herran\ eteen, ja tuli myös saatana heidän kanssansa.	1:6 MUtta se tapahtui yhtenä päiwänä/ että Jumalan lapset tulit ja astuit HERran eteen/ tuli myös Sathan heidän cansans.
1:7 Niin Herra kysyi saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta."	1:7 Mutta \Herra\ sanoi saatanalle: kusta sinä tulet? Saatana vastasi \Herraa\ ja sanoi: minä olen käynyt ja vaeltanut ympäri maan.	1:7 Mutta HERra sanoi Sathanille: custas tulet? 1:8 Sathan wastais HERra/ ja sanoi: minä olen waeldanut ymbäri maan.
1:8 Niin Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa."	1:8 Niin sanoi \Herra\ saatanalle: etkö ole ottanut vaaria palveliastani Jobista? sillä ei hänen vertaistansa ole maalla: hän on vakaa ja hurskas, Jumalaa pelkääväinen mies, ja välttää pahaa.	Nijn sanoi HERra Sathanille: Etkös ottanut waari minun palweliastan Hiobist: sillä ei hänen wertaistans ole maalla/ waca ja hursas/ Jumalata pelkäwäinen/ ja wälttä paha.
1:9 Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Suottako Job pelkää Jumalaa?	1:9 Saatana vastasi \Herraa\ ja sanoi: turhaanko Job pelkää Jumalaa?	1:9 Sathan wastais HERra/ ja sanoi: turhango Hiob pelkä Jumalata?
1:10 Olethan itse kaikilta puolin suojannut hänet, hänen talonsa ja kaiken, mitä hänellä on; olet siunannut hänen kättensä työn, ja hänen karjalaumansa ovat levinneet ympäri maata.	1:10 Etkös ole piirittänyt häntä, hänen huonettansa ja kaikkia mitä hänellä on ympäri? sinä olet siunannut hänen käsialansa, ja hänen tavaransa on levitetty maassa.	1:10 Etkös ole kätkenyt händä/ hänen huonettans/ ja caickia cuin hänellä on ymbärins. Sinä olet siunannut hänen käsialans/ ja hänen tawarans on lewitetty maasa.
1:11 Mutta ojennapa kätesi ja koske kaikkeen, mitä hänellä on: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi."	1:11 Mutta ojenna kätes ja tartu kaikkeen hänen saatuunsa, mitämaks hän luopuu sinusta kasvois edessä.	1:11 Mutta ojenna kätes ja tartu caicken hänen saatuuns/ mitämax hän siuna sinua caswoille.
1:12 Niin Herra sanoi saatanalle: "Katso, kaikki, mitä hänellä on, olkoon sinun käsissäsi; älä vain koske kädelläsi häneen itseensä." Ja saatana meni pois Herran edestä.	1:12 \Herra\ sanoi saatanalle: katso, kaikki hänen tavaransa olkoon sinun kädessäs, ainoastaan älä häneen kättäs satuta. Silloin läksi saatana \Herran\ tyköä.	1:12 HERra sanoi Sathanille: cadzo/ caicki hänen tawarans olcon sinun kädesäs/ ainoastans älä häneen kättäs satuta. Silloin läxi Sathan HERran tykö.
1:13 Kun sitten eräänä päivänä hänen poikansa ja tyttärensä söivät ja joivat viiniä vanhimman veljensä talossa,	1:13 Mutta sinä päivänä, kuin hänen poikansa ja tyttärensä söivät ja joivat viinaa vanhimman veljensä huoneessa,	1:13 MUtta sinä päiwänä cosca hänen poicans ja tyttärens söit ja joit wijna wanhimman weljens huones:
1:14 tuli sanansaattaja Jobin luo ja sanoi: "Raavailla kynnettiin, ja aasintammat kävivät niiden vieressä laitumella;	1:14 Tuli sanansaattaja Jobin tykö ja sanoi: härjillä kynnettiin, ja aasit kävivät läsnä laitumella;	1:14 Tuli sanansaattaja Hiobin tygö/ ja sanoi: härjillä kynnettin/ ja Asit käwit läsnä laituimella.
1:15 niin sabalaiset hyökkäsivät ja ryöstivät ne ja surmasivat palvelijat miekan terällä. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle."	1:15 Niin he tulivat rikkaasta Arabiasta ja ottivat ne, ja löivät palveliat miekan terällä; ja minä ainoastaan yksin pääsin sanomaan sinulle.	1:15 Nijn he tulit rickast Arabiast ja otit ne/ ja löit palweliat miecan terällä/ ja minä yxinäns pääsin sanoman sinulle.
1:16 Hänen vielä puhuessaan tuli toinen ja sanoi: "Jumalan tuli iski alas taivaasta, sytytti palamaan lampaat ja palvelijat ja kulutti heidät. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle."	1:16 Kuin hän vielä puhui, tuli toinen ja sanoi: Jumalan tuli putosi taivaasta ja sytytti lampaat ja palveliat, ja poltti ne; ja minä ainoastaan yksin pääsin sanomaan sinulle.	1:16 Cosca hän wielä puhui/ tuli toinen/ ja sanoi: Jumalan tuli tuli taiwast/ ja poltti lambat ja palweliat/ ja minä yxinäns pääsin sanoman sinulle.
1:17 Hänen vielä puhuessaan tuli taas toinen ja sanoi: "Kaldealaiset asettuivat kolmeen joukkoon ja karkasivat kamelien kimppuun, ryöstivät ne ja surmasivat palvelijat miekan terällä. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle."	1:17 Kuin hän vielä puhui, tuli yksi ja sanoi: Kaldealaiset tekivät kolme joukkoa ja hyökkäsivät kamelein päälle, ja ottivat ne pois, ja löivät miekan terällä; ja minä ainoastaan yksin pääsin sanomaan sinulle.	1:17 Cosca hän wielä puhui/ tuli yxi ja sanoi: Chaldealaiset teit colme joucko/ ja hyöcköisit Camelein päälle/ ja otit ne pois/ ja löit palweliat miecan terällä/ ja minä yxinäns pääsin sanoman sinulle.
1:18 Hänen vielä puhuessaan tuli taas toinen ja sanoi: "Poikasi ja tyttäresi söivät ja joivat viiniä vanhimman veljensä talossa;	1:18 Kuin hän vielä puhui, tuli yksi ja sanoi: sinun poikas ja tyttäres söivät ja joivat viinaa vanhimman veljensä huoneessa.	1:18 COsca hän wielä puhui/ tuli yxi/ ja sanoi: sinun poicas ja tyttäres söit/ ja joit wijna wanhimman weljens huones:
1:19 katso, silloin suuri tuulispää tuli tuolta puolen erämaan ja iski talon neljään nurkkaan, ja se luhistui nuorukaisten päälle, niin että he kuolivat. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle."	1:19 Ja katso, suuri tuulispää tuli korvesta ja sysäsi neljään huoneen nurkkaan, ja se kaatui nuorukaisten päälle, niin että he kuolivat; ja minä ainoastaan yksin pääsin sanomaan sinulle.	1:19 Ja cadzo/ suuri tuulispää tuli corwesta/ ja sysäis neljän huonen nurckaan/ ja heitti sen nuorucaisten päälle/ nijn että he cuolit/ ja minä yxin pääsin sanoman sinulle.
1:20 Silloin Job nousi, repäisi viittansa ja leikkasi hiuksensa, heittäytyi maahan ja rukoili.	1:20 Silloin Job nousi ja repäisi vaatteensa, ja repi päätänsä, ja heittäysi maahan ja rukoili.	1:20 SIlloin Hiob nousi ja rewäis waattens/ ja rewei päätäns/ ja langeis maahan/
1:21 Ja hän sanoi: "Alastonna minä tulin äitini kohdusta, ja alastonna minä sinne palajan. Herra antoi, ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi."	1:21 Ja sanoi: alasti olen minä tullut äitini kohdusta ja alasti pitää minun sinne jälleen menemän; \Herra\ antoi ja \Herra\ otti: \Herran\ nimi olkoon kiitetty!	ja sanoi: 1:21 Alasti olen minä tullut äitini cohdusta/ ja alasti pitä minun sinne jällens menemän/ HERra andoi/ ja HERra otti/ HERran nimi olcon kijtetty.
1:22 Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä eikä puhunut nurjasti Jumalaa vastaan.	1:22 Näissä kaikissa ei rikkonut Job, eikä tehnyt tyhmästi Jumalaa vastaan.	1:22 Näisä caikis ei rickonut Hiob/ eikä tehnyt tyhmäst Jumalata wastan.

2 LUKU	2 LUKU	II. Lucu
2:1 Ja kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa ja asettui Herran eteen.	2:1 Ja tapahtui yhtenä päivänä, kuin Jumalan lapset tulivat ja astuivat \Herran\ eteen, että saatana myös tuli heidän kanssansa ja astui \Herran\ eteen.	2:1 SE tapahdui yhtenä päiwänä että Jumalan lapset tulit ja astuit HERran eteen/ että Sathan myös tuli heidän cansans/ ja astui HERran eteen.
2:2 Niin Herra kysyi saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta."	2:2 Silloin sanoi \Herra\ saatanalle: kusta tulet? Saatana vastasi \Herraa\ ja sanoi: minä olen käynyt ja vaeltanut ympäri maan.	2:2 Silloin sanoi HERra Sathanille: custas tulet? Sathan wastais HERra/ ja sanoi: minä olen waeldanut ymbäri maan.
2:3 Niin Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Vielä hän pysyy hurskaudessansa, ja sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan, tuhoamaan hänet syyttömästi."	2:3 Ja \Herra\ sanoi saatanalle: etkös ole ottanut vaaria palveliastani Jobista? sillä ei hänen vertaistansa ole maalla: hän on vakaa ja hurskas ja Jumalaa pelkääväinen mies, ja välttää pahaa ja pysyy vielä vakuudessansa, ja sinä yllytit minua häntä hävittämään ilman syytä.	2:3 HERra sanoi Sathanille: etkös ole ottanut waari minun palweliastan Hiobist? sillä hänen wertaistans ei ole maalla/ waca ja hurscas ja Jumalata pelkäwäinen/ ja wälttä paha/ ja pysy wielä wacuudesans/ ja sinä yllytit minua händä häwittämän ilman syytä.
2:4 Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Nahka nahasta; ja kaikki, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestänsä.	2:4 Saatana vastasi \Herraa\ ja sanoi: nahka nahasta, ja kaikki, mitä ihmisessä on, antaa hän henkensä edestä.	2:4 Sathan wastais HERra/ ja sanoi: nahca nahast/ caicki mitä ihmises on/ anda hän hengens edest.
2:5 Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi."	2:5 Mutta ojenna kätes ja rupee hänen luihinsa ja lihaansa; mitämaks hän luopuu sinusta kasvois edessä.	2:5 Mutta ojenna kätes ja rupe hänen luihins ja lihaans/ mitämax hän siuna sinua caswoille.
2:6 Herra sanoi saatanalle: "Katso, hän olkoon sinun käsissäsi; säästä kuitenkin hänen henkensä."	2:6 \Herra\ sanoi saatanalle: katso, hän olkoon sinun kädessäs; kuitenkin säästä hänen henkeänsä.	2:6 HERra sanoi Sathanille: cadzo/ hän olcon sinun kädesäs/ cuitengin säästä hänen hengens.
2:7 Niin saatana meni pois Herran edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita, kantapäästä kiireeseen asti.	2:7 Silloin läksi saatana \Herran\ tyköä ja löi Jobin pahoilla paisumilla, hänen kantapäästä kiireesen asti.	2:7 Silloin läxi Sathan HERran tykö/ ja löi Hiobin pahoilla paisumilla/ candapääst kijresen asti.
2:8 Ja tämä otti saviastian sirun, sillä kaapiakseen itseänsä, ja istui tuhkaläjään.	2:8 Ja hän otti saviastian ja kaapi itseänsä sillä, ja istui tuhassa.	2:8 Ja hän otti sawiastian murun ja caapei händäns/ ja istui tuhwas.
2:9 Niin hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole."	2:9 Ja hänen emäntänsä sanoi hänelle: Vieläkös pysyt vakuudessas? siunaa Jumalaa ja kuole.	2:9 Ja hänen emändäns sanoi hänelle: wieläkös pysyt wacuudesas? siuna Jumalata ja cuole.
2:10 Mutta hän vastasi hänelle: "Sinä puhut niinkuin mikäkin houkka nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?" Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillansa.	2:10 Mutta hän sanoi hänelle: sinä puhut niinkuin tyhmät vaimot puhuvat. Jos me olemme hyvää saaneet Jumalalta, eikö myös meidän pidä ottaman pahaa vastaan? Kaikissa näissä ei Job syntiä tehnyt huulillansa.	2:10 Mutta hän sanoi hänelle: sinä puhut nijncuin tyhmät waimot puhuwat. Jos me olemme hywä saanet Jumalalda/ eikö myös meidän pidä ottaman paha wastan. Caikisa näisi ei Hiob syndiä tehnyt huulillans.
2:11 Kun Jobin kolme ystävää kuuli kaiken onnettomuuden, joka häntä oli kohdannut, tulivat he kukin kotipaikastansa: teemanilainen Elifas, suuhilainen Bildad ja naemalainen Soofar; ja he sopivat keskenänsä ja menivät surkuttelemaan ja lohduttamaan häntä.	2:11 Kuin Jobin kolme ystävää kuulivat kaiken sen onnettomuuden, joka hänelle tullut oli, tulivat he itsekukin paikkakunnastansa: Eliphas Temanista, Bildad Suasta ja Zophar Naemasta, ja kokoontuivat ynnä tulemaan, armahtelemaan ja lohduttamaan häntä.	2:11 COsca Hiobin colme ystäwät cuulit caiken onnettomuden cuin hänelle tullut oli/ tulit he idzecukin paickacunnastans: Eliphas Themanist/ Bildad Suahst ja Zophar Naemast. Sillä he olit yximieliset tuleman armahteleman ja lohduttaman händä.
2:12 Mutta kun he jonkun matkan päässä nostivat silmänsä, eivät he enää voineet tuntea häntä; niin he korottivat äänensä ja itkivät, repäisivät kukin viittansa ja viskasivat tomua taivasta kohti päittensä päälle.	2:12 Ja kuin he nostivat taampaa silmänsä, ei he häntä tunteneet, ja korottivat äänensä ja itkivät; ja jokainen repäisi vaatteensa, ja heittivät tomua päänsä päälle taivasta kohden,	2:12 Ja cosca he nostit taamba silmäns/ ei he händä tundenet/ ja he huusit ja itkit/ ja jocainen rewäis waattens/ ja heitit tomua pääns päälle taiwasta cohden.
2:13 Sitten he istuivat hänen kanssaan maassa seitsemän päivää ja seitsemän yötä, eikä kukaan heistä puhunut sanaakaan hänelle, sillä he näkivät, että hänen tuskansa oli ylen suuri.	2:13 Ja istuivat hänen kanssansa maan päällä seitsemän päivää ja seitsemän yötä, ja ei sanaakaan hänen kanssansa puhuneet; sillä he näkivät hänen kipunsa sangen suureksi.	2:13 Ja istuit hänen cansans maan päälle seidzemen päiwä ja seidzemen yötä/ ja ei mitän hänen cansans puhunet: sillä he näit hänen kipuns sangen suurexi

3 LUKU	3 LUKU	III. Lucu
3:1 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;	3:1 Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.	3:1 SIitte awais Hiob suuns ja kirois hänen päiwäns
3:2 Job lausui ja sanoi:	3:2 Ja Job vastasi ja sanoi:	ja sanoi:
3:3 "Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt.'	3:3 Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.	3:2 Se päiwä olcon cadotettu/ jona minä syndynyt olen. 3:3 Ja se yö jona sanottin: mies on sijnnyt.
3:4 Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.	3:4 Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.	3:4 Se päiwä olcon pimiä/ ja älkön Jumala kysykö ylhäldä sen perän/ älkön kirckaus paistaco hänen päällens.
3:5 Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.	3:5 Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.	3:5 Pimeys ja syngeys peittäkön hänen/ olcon pilwi hänen päälläns/ ja musta päiwän sumu tehkän hänen cauhiaxi.
3:6 Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.	3:6 Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.	3:6 Sen yön käsittäkön pimeys/ ja älkän iloitco wuosicautten päiwäin seas/ ja älkön tulco Cuucautten lucuun.
3:7 Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.	3:7 Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.	3:7 Cadzo/ olcon se yö yxinäinen/ ja älkön yhtäkän ilo tulco sijhen.
3:8 Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.	3:8 Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.	3:8 Ne cuin päiwä kirowat/ he kirotcan sitä/ ja ne cuin owat walmit herättämän Lewiathani.
3:9 Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,	3:9 Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,	3:9 Sen tähdet olcan pimiät hämäräsäns/ odottacan walkeutta/ ja ei tulwo/ ja älkön nähkö amuruscoa.
3:10 koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.	3:10 Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.	3:10 Ettei se sulkenut minun ruumini owea/ ja ei kätkenyt onnettomutta minun silmäin edest.
3:11 Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?	3:11 Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?	3:11 Mixen minä cuollut äitini cohdusta? mixen minä lacastunut äitini cohdust tulduani?
3:12 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?	3:12 Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?	3:12 Mixi he owat ottanet minun helmaans? 3:13 Mixi minä olen nisillä imetetty?
3:13 Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä	3:13 Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.	3:14 Nijn minä nyt macaisin/ olisin äneti/ lewäisin ja olisin lewolla/
3:14 kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,	3:14 Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;	maan Cuningasten ja Neuwoitten cansa/ jotca heillens rakendawat sitä cuin kylmillä on.
3:15 päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;	3:15 Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;	3:15 Eli Förstein cansa/ joilla culda on/ ja heidän huonens täynnä hopiata.
3:16 tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.	3:16 Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.	3:16 Eli nijncuin keskensyndynet kätketyt/ ja en oliscan/ ja nijncuin nuoret lapset/ jotca ei coscan walkeutta nähnet.
3:17 Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;	3:17 Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;	3:17 Sijnä täyty jumalattomain lacata heidän wäkiwallastans. Sijnä owat ne lewolla/ jotca paljo waiwa nähnet owat.
3:18 kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.	3:18 Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;	3:18 Sijnä on fangeilla rauha muiden cansa/ ja ei cuule waatian ändä.
3:19 Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.	3:19 Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:	3:19 Sijnä owat sekä pienet että suuret/ ja palweliat owat wapat isännistäns.
3:20 Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,	3:20 Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?	3:20 Mixi walkeus on annettu waiwaisille/ ja elämä murhellisille sydämille?
3:21 jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,	3:21 Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?	3:21 ( Jotca odottawat cuolemata/ ja ei hän tule/ ja caiwaisit händä ennencuin arnihauta.
3:22 jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan -	3:22 Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?	3:22 Ne cuin cowin iloidzewat ja riemuidzewat/ että he saisit haudan )
3:23 miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?	3:23 Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?	3:23 Ja se mies jonga tie kätketty on/ ja hänen edestäns Jumalalda peitetty.
3:24 Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.	3:24 Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,	3:24 Sillä minun syödesäni minä huocan/ ja minun parcun on nijncuin purisewa wesi:
3:25 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.	3:25 Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.	sillä jota minä pelkäisin/ se tuli minun päälleni. 3:25 Ja sitä cuin minä cartin/ tapahdui minun.
3:26 Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."	3:26 Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.	3:26 Engö minä ollut onnellinen? engö minä ollut äneti? eikö minulla ollut hywä lepo? ja nyt sencaltainen lewottomus tule?

4 LUKU	4 LUKU	IV. Lucu
4:1 Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:	4:1 Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,	4:1 JA Eliphas Themanist wastais/ ja sanoi:
4:2 "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?	4:2 Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?	4:2 Jos jocu sinun cansas rupeis puhuman/ mitämax et sinä sitä kärsi/ mutta cuca taita säästä.
4:3 Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;	4:3 Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.	4:3 Cadzo/ sinä olet monda neuwonut/ ja wahwistanut wäsyneit käsiä.
4:4 sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.	4:4 Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.	4:4 Sinun puhes on ojendanut langenneit/ ja wapisewaisia polweja wahwistanut.
4:5 Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.	4:5 Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.	4:5 Mutta että se nyt tule sinun päälles/ epäilet sinä/ ja että se langeis sinun päälles/ nijns peljästyit.
4:6 Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?	4:6 Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?	4:6 Tämäköst on sinun Jumalan pelcos/ sinun lohdutuxes/ sinun wacuudes ja sinun toiwos.
4:7 Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?	4:7 Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?	4:7 Muista cusa jocu wiatoin on huckunut? eli cusa hurscat owat joscus häwitetyt?
4:8 Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.	4:8 Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.	4:8 Nijncuin minä kyllä nähnyt olen/ ne cuin kyndäwät wääryden ja onnettomuden kylwäwät/ sitä he myös nijttäwät.
4:9 Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.	4:9 He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.	4:9 Että he owat Jumalan hengen cautta cadonnet/ ja hänen wihans hengeldä hucatut.
4:10 Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;	4:10 Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.	4:10 Lejonein kiljumus/ ja julmain naaras Lejonein äni/ ja nuorten Lejonein hambat owat lowistetut.
4:11 jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.	4:11 Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.	4:11 Wäkewä Lejoni on häwinnyt haascamast/ ja wanhan Lejonin pojat owat häwitetyt.
4:12 Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,	4:12 Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.	4:12 Ja minun tygöni on tullut salainen sana/ ja minun corwan on saanut wähäisen sijtä.
4:13 kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.	4:13 Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,	4:13 Cosca minä ajattelin yönäkyjä/ cosca uni lange ihmisen päälle.
4:14 Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.	4:14 Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;	4:14 Nijn pelco ja wapistus tuli minun päälleni/ ja caicki minun luuni särjettin.
4:15 Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.	4:15 Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.	4:15 Ja hengi meni minun siwuidzeni/ caicki minun carwani nousit ruumisani.
4:16 Siinä seisoi - sen näköä en erottanut - haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:	4:16 Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:	4:16 Silloin seisoi yxi cuwa minun edesäni/ jonga caswoa en minä tundenut/ hän oli alallans ja minä cuulin änen.
4:17 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?	4:17 Kuinka on ihminen hurskaampi kuin Jumala? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?	4:17 Cuinga on ihminen hurscambi cuin Jumala? eli jocu mies puhtambi cuin se joca hänen tehnyt on?
4:18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;	4:18 Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:	4:18 Cadzo/ hänen palwelioittens seas ei löydä hän uscollisutta/ ja hänen Engeleisäns löytä hän tyhmyden.
4:19 saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;	4:19 Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?	4:19 Cuinga enämmin nijsä cuin asuwat sawihuones/ nijsä cuin owat perustetut maan päällä/ joita madot syöwät.
4:20 ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.	4:20 Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.	4:20 Se pysy amust ehtosen asti/ nijn he muserretan/ ja ennencuin he sen hawaidzewat owat he peräti pois.
4:21 Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"	4:21 Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.	4:21 Ja heidän jälkenjäänens huckuwat ja tapaturmast myös cuolewat.

5 LUKU	5 LUKU	V. Lucu
5:1 "Huuda vain! Onko ketään, joka sinulle vastaisi, ja kenenkä pyhän puoleen kääntyisit?	5:1 Nimitä siis, jos joku on, joka kanssas todistaa, ja kenen tykö pyhistä sinä itses käännät?	5:1 NImitäs jocu/ mitämax jos löydät/ ja cadzo pyhiä:
5:2 Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus.	5:2 Mutta tyhmän tappaa viha, ja taitamattoman kuolettaa kiivaus.	5:2 Mutta tyhmän tappa wiha/ ja taitamattoman cuoletta kijwaus.
5:3 Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta.	5:3 Minä näin tyhmän juurtuneen, ja kirosin kohta hänen huonettansa.	5:3 Minä näin tyhmän hywin juurdunen/ ja minä kiroisin cohta hänen huonettans.
5:4 Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana, heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole.	5:4 Hänen lapsensa pitää oleman kaukana terveydestä; ja pitää rikki murrettaman portissa, kussa ei yhtään auttajaa ole.	5:4 Hänen lapsens pitä oleman caucana terweydest/ ja pitä oleman murtut ricki portis/ cusa ei yhtän auttajat ole.
5:5 Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen - ottaa sen vaikka orjantappuroista - ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa.	5:5 Hänen elonsa pitää isoovaisen syömän, ja orjantappuroista sen ottaman; ja hänen kalunsa pitää ryövärien nielemän.	5:5 Hänen elons pitä isowaisen syömän ja orjantappuroist sen ottaman/ ja hänen caluns pitä janowaiset nielemän.
5:6 Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta,	5:6 Sillä ei vaiva käy ylös tomusta; ja onnettomuus ei kasva maasta.	5:6 Sillä ei waiwa käy ylös maasta/ ja onnettomus ei caswa pellosta.
5:7 vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.	5:7 Vaan ihminen syntyy onnettomuuteen; niinkuin kuumain hiilten kipinät sinkoilevat ylöskäsin.	5:7 Waan ihminen syndy onnettomuteen nijncuin cuumain hijlden kipinät singoilewat ylöskäsin.
5:8 Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan eteen,	5:8 Kuitenkin tahdon minä Jumalasta tutkistella: Jumalasta minä tahdon puhua,	5:8 Cuitengin tahdon minä Jumalast puhua ja hänestä tutkia/
5:9 hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää,	5:9 Joka voimallisia töitä tekee, joita ei tutkia taideta, ja ihmeitä, joita ei lukea taideta;	5:9 Joca woimallisia töitä teke/ joita ei tutkia taita/ ja ihmeitä/ joita ei lukea taita.
5:10 joka antaa sateen maan päälle ja lähettää vettä vainioille,	5:10 Joka antaa sateen maan päälle, ja antaa tulla veden teiden päälle;	5:10 Joca anda saten maan päälle/ ja anda tulla weden teiden päälle.
5:11 että hän korottaisi alhaiset ja surevaiset kohoaisivat onneen.	5:11 Joka ylentää nöyrät korkeuteen, ja korottaa sorrettuja autuuteen.	5:11 Joca ylendä nöyrät/ ja autta sortuja.
5:12 Hän tekee kavalain hankkeet tyhjiksi, niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla,	5:12 Hän tekee kavalain aivoitukset tyhjäksi, ettei heidän kätensä mitään toimittaa taida.	5:12 Hän teke cawalitten aiwoituxet tyhjäxi/ ettei heidän kätens mitän toimitta taida.
5:13 hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelain juonet raukeavat:	5:13 Hän käsittää taitavat kavaluudessansa, ja pahain neuvo kukistetaan,	5:13 Hän käsittä taitawat cawaludesans/ ja pahain neuwo cukistetan.
5:14 päivällä he joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin yöllä.	5:14 Että he päivällä juoksevat pimeydessä, ja koperoitsevat puolipäivänä niinkuin yöllä.	5:14 Että he päiwällä juoxewat pimeydes/ ja coperoidzewat puolipäiwänä nijncuin yöllä.
5:15 Mutta köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekasta, auttaa väkevän kädestä.	5:15 Ja hän auttaa köyhää miekasta, ja heidän suustansa, ja voimallisten kädestä.	5:15 Ja hän autta köyhä miecasta/ ja heidän suustans/ ja woimallisten kädestä.
5:16 Ja niin on vaivaisella toivo, mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa.	5:16 Ja hän on köyhän turva, että vääryys pitäis suunsa kiinni.	5:16 Ja on köyhän turwa/ että wäärys pitäis suuns kijnni.
5:17 Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.	5:17 Katso, autuas on se ihminen, jota Jumala kurittaa; sentähden älä hylkää Kaikkivaltiaan kuritusta.	5:17 CAdzo/ autuas on se ihminen jota Jumala curitta/ sentähden älä hyljä Caickiwaldian curitusta:
5:18 Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat.	5:18 Sillä hän haavoittaa ja sitoo; hän lyö ja hänen kätensä terveeksi tekee.	5:18 Sillä hän haawoitta ja paranda/ hän lyö ja hänen kätens terwexi teke.
5:19 Kuudesta hädästä hän sinut pelastaa, ja seitsemässä ei onnettomuus sinua kohtaa.	5:19 Kuudesta murheesta päästää hän sinun; ja seitsemännestä ei tule mitään pahaa sinulle.	5:19 Cuudesta murhesta päästä hän sinun/ ja seidzemennestä ei tule mitän pahutta sinulle.
5:20 Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta ja sodassa miekan terästä.	5:20 Kalliilla ajalla vapahtaa hän sinun kuolemasta, ja sodassa miekasta.	5:20 Callilla ajalla wapatta hän sinun cuolemast/ ja sodas miecasta.
5:21 Kielen ruoskalta sinä olet turvassa, etkä pelkää, kun hävitys tulee.	5:21 Hän peittää sinun kielen ruoskalta; ja ei sinun pidä pelkäämän hävitystä, koska se tulee.	5:21 Hän peittä sinun kielen ruoscasta/ ettei sinun pidä pelkämän häwitystä/ cosca se tule.
5:22 Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, etkä metsän petoja pelkää.	5:22 Hävityksessä ja nälässä sinä naurat; ja et pelkää metsän petoja.	5:22 Häwityxes ja näljäs sinä naurat/ ja et pelkä medzän petoja.
5:23 Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa, ja metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi.	5:23 Sillä sinun liittos pitää oleman kivien kanssa kedolla, ja maan pedot pitää sinun kanssas rauhallisesti oleman.	5:23 Waan sinun lijttos pitä oleman kiwein cansa kedolla/ ja maan pedot pitä sinun cansas rauhallisest oleman.
5:24 Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa.	5:24 Sinä ymmärrät, että sinun majas on rauhassa, ja sinä oleskelet asuinsiassas ilman syntiä.	5:24 Sinä ymmärrät että sinun majas on rauhas/ ja sinä oleskelet sinun asuinsiasas ilman synnitä.
5:27 Cadzo/ sitä me olemme tutkinet/ ja se on nijn/ cuule sitä/ tunne se hywäxes. 5:25 Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.	5:25 Ja sinä saat ymmärtää, että siemenes on suureksi tuleva, ja vesas niinkuin ruoho maassa.	5:25 Ja sinä saat ymmärtä/ että sinun siemenes on suurexi tulewa/ ja sinun wesas nijncuin ruoho maasa.
5:26 Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa.	5:26 Ja sinä tulet vanhalla ijällä hautaan, niinkuin elositoma ajallansa korjataan.	5:26 Ja tulet wanhalla ijällä hautaan/ nijncuin elosidoin ajallans corjatan.
5:27 Katso, tämän olemme tutkineet, ja niin se on; kuule se, ja ota sinäkin siitä vaari."	5:27 Katso, sitä me olemme tutkineet, ja se on niin: kuule sitä, ja tunne sinä myös se hyväkses.	5:27 Cadzo/ sitä me olemme tutkinet/ ja se on nijn/ cuule sitä/ tunne se hywäxes.

6 LUKU	6 LUKU	VI. Lucu
6:1 Job vastasi ja sanoi:	6:1 Niin Job vastasi ja sanoi:	6:1 HIob wastais/ ja sanoi:
6:2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!	6:2 Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,	6:2 jos minun surkeuteni punnitaisin/ ja minun kärsimiseni yhtä haawa lasketaisin waagan päälle.
6:3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.	6:3 Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.	6:3 Nijn se olis rascambi cuin sanda meres/ sentähden on minun puhen turha.
6:4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.	6:4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.	6:4 Sillä Caickiwaldian nuolet on minusa/ joiden myrcky särpä minun hengeni/ ja Jumalan cauhistus tarcoitta minua.
6:5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?	6:5 Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?	6:5 Ei medzäAsi huuda cosca hänellä ruohoja on/ eikä härkä ammu cosca hänellä on ruoca.
6:6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?	6:6 Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?	6:6 Syödängö mautoinda ilman suolata: eli maistaco walkiainen munan ruskiaisen ymbärildä:
6:7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.	6:7 Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.	6:7 Jota minun sielun ennen cuoitti/ se on nyt minun ruocan minun kipuni tähden.
6:8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!	6:8 Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!	6:8 Josca minun rucouxen tapahduis/ ja Jumala annais minulle mitä mniä toiwon.
6:9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!	6:9 Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;	6:9 Että Jumala löis minun ricki/ ja päästäis kätens särkemän minua.
6:10 Niin olisi vielä lohdutuksenani - ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla - etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.	6:10 Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.	6:10 Nijn olis minulla wielä sijtte lohdutus/ ja minä wahwistuisin minun sairaudesani: Ei hän säästä/ en ole minä cuitengan kieldänyt pyhän puhetta.
6:11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?	6:11 Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?	6:11 Mikä on minun wäken että minä woisin toiwo/ ja mikä on minun loppun/ että minun sielun wois kärsiwäinen olla:
6:12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea	6:12 Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?	6:12 Ei ole minun wäken kiwinen/ eikä minun lihan waskinen.
6:13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?	6:13 Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.	6:13 Ei ole minulla cusan apua/ ja minun saatun on pois.
6:14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.	6:14 Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.	6:14 Joca ei osota lähimmäisellens laupiutta hän hyljä Caickiwaldian pelgon.
6:15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.	6:15 Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,	6:15 Minun weljeni owat rickonet minua wastan/ nijncuin oja/ ja nijncuin wirta ohidze wuota.
6:16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;	6:16 Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.	6:16 Jotca owat cauhiat jäästä/ ja jotca lumi peittä.
6:17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.	6:17 Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.	6:17 Cosca helle heitä ahdista/ pitä heidän näändymän/ ja cosca palawa on/ pitä heidän catoman paicastans.
6:18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.	6:18 Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.	6:18 Heidän polcuns poickewat pois/ he raukewat tyhjän ja huckuwat.
6:19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;	6:19 He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.	6:19 He cadzoit Themanin tietä/ rickan Arabian polcuja he toiwoit.
6:20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.	6:20 Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.	6:20 Mutta heidän pitä häpiään tuleman/ ratki surutoinna ollesans/ ja heidän pitä häpiämän sijhen tulduans.
6:21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.	6:21 Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.	6:21 Sillä et te nyt mitän ole/ ja että te näette surkiuden/ pelkät te.
6:22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,	6:22 Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?	6:22 Olengo minä sanonut: tuocat tänne/ lahjoittacat minulle tawarastan.
6:23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?	6:23 Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?	6:23 Ja pelastacat minua wihollisen kädest/ ja wapahtacat minua tyrannein käsistä.
6:24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.	6:24 Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.	6:24 Opettacat minua/ minä olen äneti/ ja jota en minä tiedä/ sitä neuwocat minulle.
6:25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?	6:25 Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?	6:25 Mixi te laitatte oikiata puhetta? 6:26 Cuca teistä on se/ joca sitä laitta taita?
6:26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.	6:26 Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.	te ajattelette sanoja/ ainoastans nuhdellaxen/ ja teette sanoillan epäilewäisen mielen.
6:27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.	6:27 Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.	6:27 Te carcatte köyhän orwoin päälle/ ja caiwatte lähimmäisellen cuoppa.
6:28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.	6:28 Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.	6:28 Mutta että te olette ruwennet/ cadzocat jos te löydätte minun jotakin walehtelewan teidän edesän.
6:29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.	6:29 Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.	6:29 Wastatcat mikä oikeus on/ minun wastauxen pitä oikia oleman.
6:30 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"	6:30 Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?	6:30 Mitämax ei minun kielesän ole wääryt/ ja minun suuni ei tuo edes paha.

7 LUKU	7 LUKU	VII. Lucu
7:1 "Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta, eivätkö hänen päivänsä ole niinkuin palkkalaisen päivät?	7:1 Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niinkuin orjan päivät?	7:1 EIkö ihmisen aina pidä oleman sodas maan päällä/ ja hänen päiwäns nijncuin orjan päiwät?
7:2 Hän on orjan kaltainen, joka halajaa varjoon, ja niinkuin palkkalainen, joka odottaa palkkaansa.	7:2 Niinkuin palvelia halajaa varjoa, ja orja työnsä loppua,	7:2 Nijncuin palwelia halaja warjoa/ ja orja hänen työns loppua.
7:3 Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet.	7:3 Niin olen minä minulleni saanut turhat kuukaudet, ja minulla on monta murheellista yötä ollut.	7:3 Nijn olen minä coco Cuucauden turhan työtä tehnyt/ ja minulla on monda murhellista yötä ollut.
7:4 Maata mennessäni minä ajattelen: Milloinka saan nousta? Ilta venyy, ja minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti.	7:4 Kuin minä levätä panin, sanoin minä: Koskahan minä nousen? ja sitte lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan pimeyteen asti.	7:4 Cosca minä lewätä panin/ sanoin minä: coscast minä nousen? ja sijtte lueskelen cosca ehto tulle/ minä olin rawittu waiwaloisudella haman pimeyten asti.
7:5 Minun ruumiini verhoutuu matoihin ja tomukamaraan, minun ihoni kovettuu ja märkii.	7:5 Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on ahvettunut ja hyljätyksi tullut.	7:5 Minun lihan cuohu madoja ja mulda on ymbärillä/ minun nahcan on rypys ja tyhjäxi tullut.
7:6 Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula, ne katoavat toivottomuudessa.	7:6 Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä.	7:6 Minun päiwäni owat lendänet nopiammast pois cuin syöstäwä/ ja culunet ilman wijwytystä.
7:7 Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys; minun silmäni ei enää saa onnea nähdä.	7:7 Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään.	7:7 Muista että minun elämän on tuuli/ ja minun silmäni ei palaja hywä näkemän.
7:8 Ken minut näki, sen silmä ei minua enää näe; sinun silmäsi etsivät minua, mutta minua ei enää ole.	7:8 Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun.	7:8 Ja ei yxikän eläwä silmä pidä minua enämbi näkemän. Sinun silmäs cadzocon minua/ sijtte minä hucun.
7:9 Pilvi häipyy ja menee menojaan; niin myös tuonelaan vaipunut ei sieltä nouse.	7:9 Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jälleen,	7:9 Pilwi rauke ja mene pois/ nijn myös se cuin mene hautaan/ ei hän nouse jällens.
7:10 Ei hän enää palaja taloonsa, eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne.	7:10 Eikä palaja jälleen huoneesensa, ei myös hänen siansa häntä enää tunne.	7:10 Eikä palaja jällens huoneseens/ ei myös hänen sians hända enämbi tunne.
7:11 Niin en minäkään hillitse suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa, minä valitan sieluni murheessa.	7:11 Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa.	7:11 Sentähden en minä estä suutani/ minä puhun sydämeni ahtaudes/ ja juttelen minun sieluni murhen.
7:12 Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan?	7:12 Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket?	7:12 Olengo minä meri eli walascala/ ettäs minun nijn kätket?
7:13 Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa minun tuskaani,	7:13 Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun;	7:13 Cosca minä ajattelin: minun wuoten lohdutta minun/ ja minun kehton saatta minulle lewon. 7:14 Cosca minä idzelleni puhun/
7:14 niin sinä kauhistutat minua unilla ja peljästytät minua näyillä.	7:14 Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,	nijns peljätät minua unilla/ ja cauhistat minua nägyillä.
7:15 Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin luurankona kidun.	7:15 Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi.	7:15 Että minun sielun sois hänens hirtetyxi/ ja minun luuni cuolluexi:
7:16 Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni.	7:16 Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.	7:16 En minä pyydä sillen elä. 7:17 Luowu minusta/ sillä minun päiwän owat turhat.
7:17 Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi,	7:17 Mikä on ihminen, ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees?	Mikä on ihminen/ ettäs hänen suurna pidät ja suret händä:
7:18 tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki?	7:18 Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina.	7:18 Sinä edzit händä jocapäiwä/ ja coettelet händä aina.
7:19 Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi?	7:19 Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin?	7:19 Mixes minusta luowu ja päästä minua/ sijhenasti että minä sylkeni nielen.
7:20 Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartioitsija? Minkätähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkätähden tulin itselleni taakaksi?	7:20 Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi?	7:20 Minä olen paha tehnyt/ mitä minun pitä sinulle tekemän/ o sinä ihmisten wartia? mixis minun teit sinuas louckaman/ ja idzelleni cuormaxi?
7:21 Minkätähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani? Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole."	7:21 Ja miksi et minun pahaa tekoani anna anteeksi ja ota pois minun vääryyttäni? Sillä nyt pitää minun makaaman mullassa: ja jos minua aamulla etsit, niin en minä enää ole.	7:21 Ja mixes minun pahateconi anna andexi/ ja ota pois minun wääryttäni? Sillä nyt pitä minun macaman mullas/ ja jos jocu minua amulla edzi/ en minä ole.

8 LUKU	8 LUKU	VIII. Lucu
8:1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:	8:1 Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:	8:1 NIin wastais Bildad Suahst/ ja sanoi:
8:2 "Kuinka kauan sinä senkaltaisia haastat ja suusi puheet ovat kuin raju myrsky?	8:2 Kuinka kauvan sinä tahdot näitä puhua? ja sinun suus puheet ovat niinkuin väkevä tuuli?	8:2 Cuinga cauwans tahdot sencaltaista puhua? ja suullas ylpiäst puhua?
8:3 Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?	8:3 Väärinkö Jumala tuomitsee, eli rikkooko Kaikkivaltias oikeuden?	8:3 Wääringö Jumala duomidze/ eli rickoco Caickiwaldias oikeuden?
8:4 Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.	8:4 Jos poikas ovat syntiä tehneet hänen edessänsä, niin hän on hyljännyt heitä heidän pahain tekoinsa tähden.	8:4 Jos sinun poicas owat paha tehnet hänen edesäns/ nijn hän on hyljännyt heitä pahain tecoins tähden:
8:5 Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,	8:5 Mutta jos sinä aikanansa etsit Jumalaa, ja rukoilet Kaikkivaltiasta hartaasti,	8:5 Mutta jos sinä aicanans edzit Jumalata/ ja rucoilet Caickiwaldiasta/
8:6 jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.	8:6 Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee rauhalliseksi hurskautes majan.	8:6 Ja jos sinä olet puhdas ja hywä/ nijn hän herättä sinun/ ja taas teke rauhallisexi sinun hurscaudes majan.
8:7 Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.	8:7 Ja kussa sinulla oli ennen vähä, pitää tästedes sinulle sangen paljon lisääntymän.	8:7 Ja cusa sinulla oli ennen wähä/ pitä tästedes sangen paljo lisändymän.
8:8 Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.	8:8 Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta, ja rupee kysymään heidän isiltänsä.	8:8 Sillä kysy nijlle endisille sucucunnille/ ja rupes kysymän heidän Isillens:
8:9 Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.	8:9 Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä.	8:9 Sillä me olemme nijncuin eiläin tullet/ ja en me mitän tiedä/ meidän elämäm on nijncuin warjo maan päällä.
8:10 He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään:	8:10 Heidän pitää opettaman sinua, ja sanoman sinulle, ja tuoman puheensa edes sydämestänsä.	8:10 Heidän pitä opettaman sinua/ ja sanoman sinulle/ ja tuoman heidän puhens edes heidän sydämistäns.
8:11 'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?	8:11 Kasvaako kaisla, ellei seiso loassa? eli kasvaako ruoho ilman vettä?	8:11 Caswaco caisila ellei se seiso märkydes/ eli caswaco ruoho ilman wedetä?
8:12 Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.	8:12 Koska se vielä kukoistaa ennenkuin se niitetään, kuivettuu se ennenkuin heinä korjataan.	8:12 Cosca se wielä cucoista ennencuin se nijtetän/ cuiwettu se/ ennencuin heinä corjatan.
8:13 Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,	8:13 Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja ulkokullattuin toivo katoo.	8:13 Nijn käy caickein nijden cuin Jumalan unhottawat/ ja ulcocullattuin toiwo cato.
8:14 hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko.	8:14 Sillä hänen toivonsa tulee tyhjäksi, ja hänen uskalluksensa niinkuin hämähäkin verkko.	8:14 Sillä hänen uscalluxens tule tyhjäxi/ ja hänen toiwons cuin hämmähäkin wercko.
8:15 Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.	8:15 Hän luottaa huoneensa päälle, ja ei se pidä seisoman; hän turvaa siihen, ja ei se pidä pysyväinen oleman.	8:15 Hän luotta huonens päälle/ ja ei pidä pysymän/ hän turwa sijhen/ ja ei pidä pysywäisen oleman.
8:16 Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.	8:16 Se viheriöitsee kyllä ennen auringon nousemaa, ja sen heikot oksat kasvavat hänen yrttitarhassansa.	8:16 Se wiherjöidze kyllä ennen Auringon nousemata/ ja oxat caswawat hänen kryydimaasans.
8:17 Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa kivitaloon.	8:17 Hänen juurensa seisoo paksuna lähteen tykönä, ja huoneet kivien päällä.	8:17 Hänen juurens seiso paxuna lähdetten tykönä/ ja huonet kiwein päällä.
8:18 Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.	8:18 Mutta koska hän nielee sen paikastansa, kieltää hän sen, niinkuin ei olis nähnytkään sitä.	8:18 Mutta cosca hän niele sen paicastans/ asetta hän idzens sitä wastan/ nijncuin ei he tundiscan sitä.
8:19 Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.'	8:19 Katso, tämä on hänen menonsa riemu; ja toiset taas kasvavat tuhasta.	8:19 Cadzo/ tämä on hänen menons riemu/ ja toiset taas caswawat tuhwasta.
8:20 Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijäin käteen.	8:20 Sentähden katso, ei Jumala hyviä hylkää, eikä vahvista pahain kättä,	8:20 Sentähden cadzo/ ei Jumala hywiä hyljä/ eikä wahwista pahain kättä.
8:21 Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla.	8:21 Siihen asti että sinun suus naurulla täytetään ja huules riemulla.	8:21 Sijhenasti että sinun suus naurolla täytetän/ ja huules riemulla.
8:22 Sinun vihamiehesi verhotaan häpeällä, ja jumalattomien majaa ei enää ole."	8:22 Mutta ne jotka sinua vihaavat, pitää häpiään tuleman; ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysyväinen oleman.	8:22 Mutta ne cuin sinua wihawat/ pitä häpiän tuleman/ ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysywäinen oleman.

9 LUKU	9 LUKU	IX. Lucu
9:1 Job vastasi ja sanoi:	9:1 Job vastasi ja sanoi:	9:1 HIob wastais/ ja sanoi:
9:2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!	9:2 Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.	9:2 Minä kyllä sen tiedän että nijn on/ ettei ihminen taida hurscas olla Jumalan edes.
9:3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.	9:3 Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.	9:3 Jos hän tahdois rijdellä hänen cansans/ ei hän taidais wastata händä yhtä tuhanden.
9:4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?	9:4 Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?	9:4 Hän on taitawa ja woimallinen/ kenengä sijtä on hywä ollut/ cuin händä wastan on idzens asettanut.
9:5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;	9:5 Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.	9:5 Hän sijrtä wuoret ennencuin he sen ymmärtäwät/ jotca hän wihasans cukista.
9:6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;	9:6 Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.	9:6 Hän lijcutta maan siastans/ nijn että hänen padzans wapisewat.
9:7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;	9:7 Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.	9:7 Hän puhu Auringonlle nijn ei se nouse/ ja hän lukidze tähdet.
9:8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;	9:8 Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.	9:8 Hän yxin lewittä taiwat/ ja käy meren aldoin päällä.
9:9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;	9:9 Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.	9:9 Hän teke Otawan taiwas ja Orionin/ Seulaiset ja ne tähdet elelän päin.
9:10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.	9:10 Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.	9:10 Hän teke woimallisia cappalita/ joita ei taita tutkia/ ja epälucuisita ihmeitä.
9:11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.	9:11 Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.	9:11 Cadzo/ hän käy minun ohidzeni ennencuin minä sen hawaidzen/ ja muutta hänens ennencuin minä sen ymmärrän.
9:12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'	9:12 Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?	9:12 Cadzo/ jos hän mene äkist/ cuca nouta hänen jällens? cuca sano hänelle: mitäs teet?
9:13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuivat Rahabin auttajat.	9:13 Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.	9:13 Hän on Jumala/ hänen wihans ei yxikän aseta/ hänen alans pitä cumartaman ylpiätkin herrat.
9:14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?	9:14 Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?	9:14 Cuingast minun pidäis händä wastaman/ ja löytämän sanoja händä wastan?
9:15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.	9:15 Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.	9:15 Ehkä minulla wielä oikeus olis/ nijn en cuitengan taida minä händä wastata/ waan täydyis oikeudes rucoilla.
9:16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,	9:16 Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;	9:16 Ja ehkä minä wielä huudaisin ja hän cuulis minua/ nijn en minä uscois että hän cuulis minun äneni.
9:17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,	9:17 Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.	9:17 Sillä hän rundele minun tuulispäällä/ ja enändä minun haawani ilman syytä.
9:18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.	9:18 Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.	9:18 Ei hän annan minun hengeni wirgota/ waan täyttä minun murhella.
9:19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'	9:19 Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?	9:19 Jos jocu tahto woima/ hän on woimallinen: jos jocu tahto oikeutta/ cuca todista minun cansani?
9:20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.	9:20 Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.	9:20 Jos minä sanoisin: minä olen oikia/ nijn minun suun cuitengin duomidze minun/ jos minä olen hywä/ nijn hän cuitengin teke minun pahaxi.
9:21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.	9:21 Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun elämääni.	9:21 Ehkä minä wielä olisin hywä/ nijn ei cuitengan minun sielun woi tytyä sijhen. En minä pyydä enä elä.
9:22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.	9:22 Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.	9:22 Se on se ainoa cuin minä sanonut olen: hän cadotta hywän ja jumalattoman.
9:23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.	9:23 Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.	9:23 Cosca hän rupe lyömän/ nijn hän tappa äkist/ ja pilcka wiattomain kiusausta.
9:24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot - ellei hän, kuka sitten?	9:24 Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?	9:24 Mutta maa annetan jumalattomain käsijn/ että hän paina alas sen Duomarit/ ellei se nijn ole/ cuingast se myös toisin on?
9:25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,	9:25 Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.	9:25 Minun päiwäni owat ollet nopiammat cuin juoxia/ ne owat lendänet ja ei mitän hywä nähnet.
9:26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.	9:26 Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.	9:26 Ne owat culunet cuin joutuwa haaxi/ cuin cotca lendä rualle.
9:27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,	9:27 Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:	9:27 Cosca minä ajattelen: minä unhotan walituxeni/ ja muutan caswoni ja wirgotan minuni.
9:28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.	9:28 Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.	9:28 Nijn minä pelkän/ tieten caickia minun kipujani/ ettes anna minun olla wiatoinna.
9:29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?	9:29 Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?	9:29 Jos minä olen jumalatoin/ mixi minulla sencaltaiset tarpettomat waiwat owat.
9:30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,	9:30 Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,	9:30 Waicka minä pesisin idzeni lumiwedes/ ja puhdistaisin käteni lähtes.
9:31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.	9:31 Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.	9:31 Nijns cuitengin pistäisit minun locaan/ ja minun waatteni olisit minulle cauhistuxexi:
9:32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.	9:32 Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.	9:32 Sillä ei hän ole minun wertaisen/ jota minä wastata taidan/ että me molemmin tulisim oikeuden eteen.
9:33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle	9:33 Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.	9:33 Ei ole joca meitä eroitta/ joca laskis kätens meidän cahden wälillen.
9:34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;	9:34 Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;	9:34 Hän ottacon widzans pois minusta/ ja älkön hänen hirmuisudens peljättäkö minua.
9:35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."	9:35 Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.	9:35 Että minä puhuisin ja en pelkäis händä/ muutoin en minä mitän cansani tiedä.

10 LUKU	10 LUKU	X. Lucu
10:1 "Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,	10:1 Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa.	10:1 MInun sielun suuttu elämäst/ minun walituxeni minust annan minä olla/ ja puhun minun sieluni murhes.
10:2 minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.	10:2 Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani.	10:2 Sanon Jumalalle: älä minua duomidze/ anna minun tietä/ mingätähdens rijtelet minun cansani.
10:3 Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?	10:3 Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsialas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla?	10:3 Ongo sinulle ilo sijtä ettäs wäkiwalda teet/ ja hyljät minun joca käsialas olen/ ja annat jumalattomain aiwoituxet cunniaan tulla.
10:4 Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?	10:4 Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niinkuin ihminen katsoo?	10:4 Ongo sinulla lihalliset silmät/ eli cadzotcos nijncuin ihminen cadzo?
10:5 Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,	10:5 Onko sinun päiväs niinkuin ihmisen päivät? eli vuotes niinkuin ihmisen vuodet?	10:5 Eli ongo sinun aicas nijncuin ihmisen aica? eli wuotes nijncuin ihmisen wuodet?
10:6 koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,	10:6 Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani,	10:6 Ettäs kysyt minun wääryttäni/ ja tutkit paha tecoani.
10:7 vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'	10:7 Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa.	10:7 Ehkäs tiedät eten minä ole jumalatoin/ ehkei yhtän ole cuin taita sinun kädestäs wapautta.
10:8 Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.	10:8 Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun?	10:8 Sinun kätes owat minun walmistanet ja tehnet minun caicki ymbärins/ ja tahdot hucutta minun.
10:9 Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.	10:9 Muista siis, että olet minun tehnyt niinkuin saven, ja annat minun tulla maaksi jälleen.	10:9 Muista sijs ettäs olet minun tehnyt nijncuin sawen/ ja annat minun tulla maaxi jällens.
10:10 Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?	10:10 Etkös minua ole lypsänyt kuin rieskaa, ja antanut minun juosta niinkuin juustoa?	10:10 Etkös minua ole lypsänyt cuin riesca/ ja andanut minua juosta nijncuin juustoa?
10:11 Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.	10:11 Sinä olet minun puettanut nahalla ja lihalla: luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt.	10:11 Sinä olet minun puettanut nahgalla ja lihalla/ luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt.
10:12 Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.	10:12 Elämän ja hyvän työn olet sinä minulle osoittanut, ja sinun katsomises minun henkeni kätkee.	10:12 Elämän ja hywän työn olet sinä minulle osottanut/ ja sinun cadzomises minun hengeni kätke.
10:13 Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:	10:13 Ja vaikka sinä nämät salaat sydämessäs, niin minä tiedän sen kuitenkin, ettäs sen muistat,	10:13 Ja waicka sinä sencaltaiset salat sydämesäs/ nijn minä tiedän sen cuitengin/ ettäs sen muistat.
10:14 jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.	10:14 Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisemata.	10:14 Jos minä paha teen/ nijns cohta hawaidzet/ ja et jätä minun paha teconi rangaisemata.
10:15 Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.	10:15 Jos minä olen jumalatoin, voi minua! jos minä olen hurskas, niin en minä kuitenkaan uskalla nostaa ylös päätäni. Minä olen täynnä ylönkatsetta, katsos minun viheliäisyyttäni.	10:15 Jos minä olen jumalatoin/ woi minua: jos minä olen hurscas/ nijn en minä cuitengan uscalla nosta päätäni/ nijncuin se joca on täynäns ylöncadzetta/ cadzos minun wiheljäisyttäni.
10:16 Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.	10:16 Noustessa sinä ajat minua takaa niinkuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet.	10:16 Nostes sinä ajat minua taca nijncuin Lejoni/ ja ihmellisest minun cansani menet.
10:17 Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.	10:17 Sinä uudistat todistukses minua vastaan, ja vihastut kovin minun päälleni. Minua vaivaa yksi toisensa jälkeen niinkuin sota.	10:17 Sinä udistat todistuxes minua wastan/ ja wihastut cowin minun päälleni. Minua waiwa yxi toisens jälken.
10:18 Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!	10:18 Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt!	10:18 Mixis minun annoit lähte äitini cohdusta? josca minä olisin cuollut/ ettei yxikän silmä olis minua nähnyt.
10:19 Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.	10:19 Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan.	10:19 Nijn minä olisin cuin en oliscan ollut/ cannettu äitini cohdusta hautaan.
10:20 Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,	10:20 Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin,	10:20 Eiköst minun lyhyelle ijälleni loppua tule? ja luowu minusta/ että minä wähängin wirgotusta saisin?
10:21 ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,	10:21 Ennenkuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle,	10:21 Ennencuin minä menen/ ja en palaja/ nimittäin/ pimeyden ja syngeyden maalle.
10:22 maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."	10:22 Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niinkuin synkeys.	10:22 Joca on pimeyden maa/ ja syngiä cuollon warjo/ josa ei yhtän järjestyst ole/ joca paistesans on nijncuin syngeys.

11 LUKU	11 LUKU	XI. Lucu
11:1 Sitten naemalainen Soofar lausui ja sanoi:	11:1 Niin vastasi Zophar Naemasta ja sanoi:	11:1 NIin wastais Zophar Naemast/ ja sanoi:
11:2 "Jäisikö suulas puhe vastausta vaille, ja saisiko suupaltti olla oikeassa?	11:2 Kuin joku on kauvan puhunut, eikö häntä pitäis vastattaman? eli pitääkö suupaltilla oikeus oleman?	11:2 Cosca jocu on cauwan puhunut/ eiköst händä pidäis wastattaman/ eli pitäkö suupaltilla oikeus olema
11:3 Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan, niin että saisit pilkata, kenenkään sinua häpeään häätämättä?	11:3 Pitääkö sinun jaarituksiis ihmisten vaikeneman, että sinä pilkkaat, eikä yksikäan sinua häpäisisi?	11:3 Pitäkö sinun jaarituxijs ihmiset waickeneman/ että sinä häwäiset/ ja ei yxikän sinua häwäisis?
11:4 Sanoithan: 'Minun opetukseni on selkeä, ja minä olen puhdas sinun silmissäsi.'	11:4 Sinä sanot: minun opetukseni on selkiä, ja minä olen puhdas sinun silmäis edessä.	11:4 Sinä sanot: minun opetuxen on selkiä/ ja minä olen puhdas sinun silmäis edes.
11:5 Mutta jospa Jumala puhuisi ja avaisi huulensa sinua vastaan	11:5 Jospa Jumala puhuis ja avais huulensa sinua vastaan,	11:5 Josca Jumala puhelis cansas/ ja awais huulens/
11:6 ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, että hänellä on ymmärrystä monin verroin! Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon montakin pahaa tekoasi.	11:6 Ja ilmoittais sinulle salaisen tiedon! sillä hänellä olis vielä enempi tekemistä, ettäs tietäisit, ettei hän muistele kaikkia sinun pahoja töitäs.	ja osotais sinulle salaisen tiedon. 11:6 Sillä hänellä olis wielä enä tekemist/ ettäs tiedäisit ettei hän muistele caickia sinun pahoja töitäs.
11:7 Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?	11:7 Luuletkos tutkistellessas Jumalan löytäväs? ja Kaikkivaltiaan täydellisesti löytäväs.	11:7 Luuletkos tietäwäs nijn paljo cuin Jumala tietä/ ja tahdotcos caicki nijn täydellisest tutkia/ cuin Caickiwaldias?
11:8 Se on korkea kuin taivas - mitä voit tehdä, syvempi kuin tuonela - mitä voit ymmärtää?	11:8 Hän on korkiampi kuin taivas, mitäs tahdot tehdä? syvempi kuin helvetti, kuinkas taidat tuta?	11:8 Hän on corkiambi cuin taiwas/ mitäs tahdot tehdä? sywembi cuin Helwetti/ cuingas taidat tuta?
11:9 Se on pitempi kuin maa ja laveampi kuin meri.	11:9 Pitempi kuin maa, ja laviampi kuin meri.	11:9 Pidembi cuin maa/ ja lawiambi cuin meri.
11:10 Jos hän liitää paikalle ja vangitsee ja kutsuu oikeuden kokoon, niin kuka voi häntä estää?	11:10 Jos hän sen ylösalaisin kääntäis, eli kätkis, eli heittäis kokoon; kuka hänen estäis?	11:10 Jos hän käändäis eli kätkis eli heittäis cocon/ cuca sen häneldä estäis?
11:11 Sillä hän tuntee valheen miehet, vääryyden hän näkee tarkkaamattakin.	11:11 Sillä hän tuntee turhatkin ihmiset, ja näkee vääryydet; ja ei hänen pitäis ymmärtämän?	11:11 Hän tunde turhatkin ihmiset/ ja näke wäärydet/ ja ei hänen pidäis ymmärtämän?
11:12 Onttopäinen mies voi viisastua ja villiaasin varsa ihmistyä.	11:12 Turha ihminen ylpeilee, ja syntynyt ihminen on niinkuin metsä-aasin varsa.	11:12 Turha ihminen ylpeile/ ja syndynyt ihminen on nijncuin medzäAsin warsa.
11:13 Jos sinäkin valmistat sydämesi ja ojennat kätesi hänen puoleensa -	11:13 Jos olisit valmistanut sydämes, ja nostanut kätes hänen tykönsä;	11:13 Jos sinä olisit asettanut sydämes/ ja nostanut kätes hänen tygöns.
11:14 mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi -	11:14 Jos vääryys on sinun kädessäs, niin heitä se kauvas, ettei yhtään vääryyttä asuisi majassas:	11:14 Jos sinä olisit heittänyt cauwas pahat tecos cuin owat kädesäs/ ettei yhtän wääryttä olis majasas:
11:15 silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet kuin vaskesta valettu etkä mitään pelkää.	11:15 Niin sinä ylennät kasvos ilman laitosta, ja olet vahva ja ei pelkääväinen.	11:15 Nijns mahdaisit yletä caswos ilman laitosta/ ja olla pysywäinen ja ei pelkäwäinen.
11:16 Silloin unhotat onnettomuutesi, muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.	11:16 Niin sinä myös unhotat vaivan; ja niinkuin ohitse juossut vesi, tulee se mielees.	11:16 Nijns myös unhotaisit wiheljäisyden/ ja nijncuin ohidze juosnut wesi/ ei tulis mieles.
11:17 Elämäsi selkenee kirkkaammaksi keskipäivää, pimeänkin aika on niinkuin aamunkoitto.	11:17 Ja sinun elämäs aika pitää käymän ylös niinkuin puolipäivä, ja pimeys niinkuin kirkas aamu.	11:17 Ja sinun elämäs aica käwis ylös nijncuin puolipäiwä/ ja pimeys olis nijncuin kircas amu.
11:18 Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo; tähystelet - käyt turvallisesti levolle,	11:18 Ole hyvässä turvassa, vielä nyt toivo on; sillä vaikkas nyt olet häpiässä, niin sinä kuitenkin olet rauhassa lepäävä.	11:18 Ja uscoisit että toiwo läsnä olis/ ja sinä tulisit lewos hautaan.
11:19 asetut makaamaan, kenenkään peljättämättä, ja monet etsivät sinun suosiotasi.	11:19 Sinä olet makaava, ja ei kenkään sinua peljätä: monen pitää sinua kunnioittaman.	11:19 Macaisit ja ei kengän sinun peljätäis/ ja moni sinua cunnioittais.
11:20 Mutta jumalattomain silmät raukeavat; turvapaikka on heiltä mennyt, ja heidän toivonsa on huokaus."	11:20 Mutta jumalattomain silmät pitää nääntymän, ja ei voi päästää; sillä heidän toivonsa pitää puuttuman heidän sieluiltansa.	11:20 Mutta jumalattomain silmät pitä näändymän/ ja ei woi päästä: sillä heidän toiwons pitä puuttuman heidän sieluildans.

12 LUKU	12 LUKU	XII. Lucu
12:1 Job vastasi ja sanoi:	12:1 Niin vastasi Job ja sanoi:	12:1 NIin wastais Hiob/ ja sanoi:
12:2 "Totisesti, te yksin olette kansa, ja teidän mukananne kuolee viisaus!	12:2 Te olette miehet; taito kuolee teidän kanssanne.	12:2 Te oletta miehet/ taito cuole teidän cansan.
12:3 Onhan minullakin ymmärrystä yhtä hyvin kuin teillä; en ole minä teitä huonompi, ja kuka ei moisia tietäisi?	12:3 Minulla on niin sydän kuin teilläkin, enkä ole alemmaisempi teitä: kuka se on, joka ei näitä tiedä?	12:3 Minulla on nijn sydän cuin teilläkin/ engä ole alemmaisembi teitä. 12:4 Cuca se on joca ei sitä tiedä:
12:4 Ystävänsä pilkkana on hän, jota Jumala kuuli, kun hän häntä huusi, hurskas, nuhteeton on pilkkana.	12:4 Joka lähimmäiseltänsä pilkataan, niinkuin minä, hän rukoilee Jumalaa, ja hän kuulee häntä: hurskas ja vakaa pilkataan.	minä lähimmäiseldäni pilcatan: hän rucoile Jumalata/ hän cuule händä. 12:5 Hurscas ja hywä pilcatan/
12:5 Turvassa olevan mielestä sopii onnettomuudelle ylenkatse; se on valmiina niille, joiden jalka horjuu.	12:5 Hän on ylönkatsottu kynttiläinen ylpeiden ajatuksissa, valmistettu, että he siihen loukkaavat jalkansa,	ja on ylöncadzottu kyntiläinen ylpeitten ajatuxis/ walmistettu että he sijhen louckawat jalcans.
12:6 Ja rauhassa ovat väkivaltaisten majat, turvassa ne, jotka ärsyttävät Jumalaa, ne, jotka kantavat jumalansa kourassaan." -	12:6 Ryövärein majoissa on kyllä, ja he härsyttelevät rohkiasti Jumalaa, ehkä Jumala on sen antanut heidän käteensä.	12:6 Ryöwärein majois on kyllä/ ja he härsyttelewät rohkiast Jumalata/ ehkä Jumala on sen andanut heidän käteens.
12:7 "Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle;	12:7 Kysy siis eläimiltä, ja he opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, ja he sanovat sinulle.	12:7 Kysy eläimille/ ja he opettawat sinua/ ja taiwan linnuille/ ja he sanowat sinulle.
12:8 tahi tutkistele maata, niin se opettaa sinua, ja meren kalat kertovat sinulle.	12:8 Taikka puhu maan kanssa, ja hän opettaa sinua; ja kalat meressä ilmoittavat sinulle.	12:8 Puhu maan cansa/ ja hän opetta sinua/ ja calat meres ilmoittawat sinulle.
12:9 Kuka kaikista näistä ei tietäisi, että Herran käsi on tämän tehnyt,	12:9 Kuka se on, joka ei kaikkia näitä tiedä, että \Herran\ käsi on ne tehnyt?	12:9 Cuca se on joca ei caickia näitä tiedä? että HERran käsi on ne tehnyt?
12:10 hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?"	12:10 Että hänen kädessänsä on kaikkein elävien sielu, ja kunkin lihan henki?	12:10 Että hänen kädesäns on caickein eläwitten sielu/ ja cungin lihan hengi?
12:11 "Eikö korva koettele sanoja ja suulaki maista ruuan makua?"	12:11 Eikö korva koettele puhetta, ja suu maista ruokaa?	12:11 Eikö corwa coettele puhetta/ ja suu maista ruoca.
12:12 "Vanhuksilla on viisautta, ja pitkä-ikäisillä ymmärrystä." -	12:12 Vanhoilla on taito, ja pitkä-ijällisillä ymmärrys.	12:12 Ja wanhoilla on taito/ ja pitkäijällisillä ymmärrys.
12:13 "Jumalalla on viisaus ja voima, hänellä neuvo ja ymmärrys.	12:13 Hänen tykönänsä on taito ja voima; hänen on neuvo ja ymmärrys.	12:13 Hänen tykönäns on taito ja woima/ neuwo ja ymmärrys:
12:14 Jos hän repii maahan, niin ei rakenneta jälleen; kenen hän telkeää sisälle, sille ei avata.	12:14 Katso, koska hän kukistaa, niin ei auta rakentamaan: koska hän jonkun salpaa, niin ei kenkään taida avata.	cadzo/ cosca hän cukista/ nijn ei auta rakendaman. 12:14 Cosca hän jongun salpa/ nijn ei kengän taida awata.
12:15 Katso, hän salpaa vedet, ja syntyy kuivuus; hän laskee ne irti, ja ne mullistavat maan.	12:15 Katso, koska hän pidättää veden, niin kaikki kuivettuu, ja koska hän laskee, niin se kääntää maan.	12:15 Cadzo/ cosca hän pidättä weden/ nijn caicki cuiwettu/ ja cosca hän sen laske/ nijn se käändä maan.
12:16 Hänen on väkevyys ja ymmärrys; hänen on niin eksynyt kuin eksyttäjäkin.	12:16 Hän on vahva Ja pysyväinen: hänen on se joka eksyy, ja se joka eksyttää.	12:16 Hän on wahwa ja pystywäinen/ hänen on se cuin exy/ ja se cuin exyttä.
12:17 Hän vie neuvosmiehet pois paljaiksi riistettyinä ja tekee tuomarit tyhmiksi.	12:17 Hän johdattaa kavalat niinkuin saaliin, ja saattaa tuomarit tyhmäksi.	12:17 Hän johdatta cawalat nijncuin saalin/ ja saatta Duomarit tyhmäxi.
12:18 Kuningasten kurituksesta hän kirvoittaa ja köyttää köyden heidän omiin vyötäisiinsä.	12:18 Hän päästää kuningasten siteet, ja vyöttää heidän kupeensa.	12:18 Hän päästä Cuningasten sitet/ ja wyöttä heidän cupens.
12:19 Hän vie papit pois paljaiksi riistettyinä, ja ikimahtavat hän kukistaa.	12:19 Papit vie hän niinkuin saaliin, ja väkevät kukistaa.	12:19 Papit wie hän cuin saalin/ ja wahwat anda hän puuttua.
12:20 Hän hämmentää luotettavain puheen ja ottaa pois vanhoilta taidon.	12:20 Hän vääntää pois totisten huulet, vanhain toimen ottaa hän pois.	12:20 Hän wäändä pois totisten huulet/ ja wanhain tawat otta pois.
12:21 Hän vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja aukaisee virtojen padot.	12:21 Hän kaataa ylönkatseen päämiesten päälle, ja voimallisten väkevyyden hajoittaa.	12:21 Hän caata ylöncadzen Förstein päälle/ ja woimallisten wäkewyden hajotta.
12:22 Hän paljastaa syvyydet pimeyden peitosta ja tuo valoon pilkkopimeän.	12:22 Hän ilmoittaa pimiät perustukset, ja kuoleman varjon saattaa hän valkeuteen.	12:22 Hän ilmoitta pimiät perustuxet/ ja pimeydet walkeuteen.
12:23 Hän korottaa kansat, ja hän hävittää ne, hän laajentaa kansakunnat, ja hän kuljettaa ne pois.	12:23 Hän saattaa kansat suureksi, ja taas hukuttaa heidät; hän levittää kansan, ja taas vie pois heidät.	12:23 Hän saatta muutamat suurexi Canssaxi/ ja taas hucutta heidän. 12:24 Hän lewittä Canssan/ ja taas hajotta.
12:24 Maan kansan päämiehiltä hän ottaa ymmärryksen ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autioissa.	12:24 Hän ottaa pois maan kansan ruhtinasten sydämet, ja eksyttää heitä korvessa, jossa ei tietä ole.	12:25 Hän muutta maan Canssan Ruhtinasten sydämet/ ja exyttä heitä autialle kedolle.
12:25 He haparoivat pimeässä valoa vailla, ja hän panee heidät hoipertelemaan kuin juopuneet."	12:25 Ja he koperoitsevat pimeydessä ilman valkeutta; ja hän eksyttää heitä kuin juopuneita.	12:26 Ja he coperoidzewat pimeydes ilman walkeutta/ ja exyttä heitä cuin juopuneita.

13 LUKU	13 LUKU	XIII. Lucu
13:1 "Katso, kaikkea tätä on silmäni nähnyt, korvani kuullut ja sitä tarkannut.	13:1 Katso, kaikkia näitä ovat silmäni nähneet, ja korvani kuulleet, ja on ne ymmärtänyt.	13:1 CAdzo/ caickia näitä owat minun silmäni nähnet/ ja corwani cuullet/ ja olen ne ymmärtänyt.
13:2 Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin; en ole minä teitä huonompi.	13:2 Jota te tiedätte, sitä minäkin tiedän, enkä ole halvempi teitä.	13:2 Jota te tiedätte/ sitä minä myös tiedän/ ja en ole halwembi teitä.
13:3 Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan.	13:3 Minä puhun siis Kaikkivaltiaan tykö, ja mielin kamppailla Jumalan kanssa.	13:3 Minä puhun sijs sijtä Caickiwaldiasta/ ja mielin rijdellä Jumalan cansa.
13:4 Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.	13:4 Sillä te olette valheen saarnaajat, ja kaikki kelvottomat lääkärit.	13:4 Sillä te selitätte sen wäärin/ ja oletta caicki kelwottomat läkärit.
13:5 Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi teille viisaudeksi luettava!	13:5 Jospa te voisitte juuri ääneti olla, niin te olisitte taitavat.	13:5 Josca te woisit äneti olla/ nijn te olisitta taitawat.
13:6 Kuulkaa siis, mitä minä todistan, ja tarkatkaa,	13:6 Kuulkaat siis minun kamppaustani, ja ottakaat vaari asiasta, kuin minä puhun.	13:6 Cuulcat sijs minun nuhdettani/ ja ottacat waari asiast/ cuin minä puhun.
13:7 Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan;mitä huuleni väittävät vastaan.	13:7 Tahdotteko te Jumalan puolesta vastata vääryydellä? ja hänen puolestansa puhua petosta?	13:7 Tahdottaco te Jumalan puolest wastata wäärydellä/ ja hänen puolestans puhua petosta?
13:8 tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä tahi ajaa Jumalan asiaa?	13:8 Tahdotteko te katsoa hänen mieltänsä? Tahdotteko te riidellä Jumalan puolesta?	tahdottaco te cadzo hänen mieldäns? 13:8 Tahdottaco te rijdellä Jumalan edes?
13:9 Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?	13:9 Pitääkö se teille menestymän, koska hän teitä etsii? luuletteko te hänen pettävänne, niinkuin joku pettää ihmisen?	13:9 Pitäkö se teille menestymän/ cosca hän teitä edzi? luulettaco te hänen pettäwänne/ nijncuin jocu pettä jongun ihmisen?
13:10 Hän teitä ankarasti rankaisee, jos salassa olette puolueellisia.	13:10 Hän kovin nuhtelee teitä, jos te salaisesti mieliä katsotte.	13:10 Hän rangaise teitä/ jos te salaisest mieliä cadzotte?
13:11 Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä ja hänen kauhunsa teitä valtaa?	13:11 Eikö hänen korkeutensa teitä peljätä? ja hänen pelkonsa lankee teidän päällenne?	13:11 Eikö hän teitä peljätä/ cosca hän ilmendy? ja hänen pelcons lange teidän päällen.
13:12 Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia silloin teidän varustuksenne.	13:12 Teidän muistonne vedetään tuhan verraksi, ja teidän selkänne pitää oleman niinkuin saviroukkio.	13:12 Teidän muiston wedetän tuhwan werraxi/ ja teidän selkän pitä oleman nijncuin sawirouckio.
13:13 Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun, käyköön minun miten tahansa.	13:13 Olkaat ääneti minun edessäni, minä puhun, tapahtukoon minulle mitä hyvänsä.	13:13 Olcat äneti minun edesäni minä puhun/ ei minulda pidä puuttuman.
13:14 Miksi minä otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni?	13:14 Miksi minun pitää pureman lihaani hampaillani, ja asettaman sieluni minun käsiini?	13:14 Mixi minun pitä pureman minun lihani hambaillani/ ja asettaman sieluni minun käsijni?
13:15 Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.	13:15 Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä.	13:15 Cadzo/ hän minun cummingin tappa/ ja en minä woi odotta/ minä nuhtelen sijs minun teitäni hänen edesäns.
13:16 Jo sekin on minulle voitoksi; sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen.	13:16 Hän on kuitenkin minun autuuteni; sillä ei yksikään ulkokullattu tule hänen eteensä.	13:16 Hän on cuitengin minun autuuden: sillä ei yxikän ulcocullattu tule hänen eteens.
13:17 Kuulkaa tarkasti minun puhettani, ja mitä minä lausun korvienne kuullen.	13:17 Kuulkaat juuri visusti minun puhettani, ja minun selitystäni teidän korvainne edessä.	13:17 Cuulcat minun puhettani/ ja minun selitystäni teidän corwain edes.
13:18 Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta; minä tiedän, että olen oikeassa.	13:18 Katso, jo minä olen tuomion sanonut: Minä tiedän, että minä olen hurskas.	13:18 Cadzo/ jo minä olen duomion sanonut/ minä tiedän/ että minä olen hurscas.
13:19 Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan? Silloin minä vaikenen ja kuolen.	13:19 Kuka tahtoo käydä oikeudelle minun kanssani? Mutta minun täytyy nyt ääneti olla, ja loppua.	13:19 Cuca tahto käydä oikeudelle minun cansani? Mutta minun täyty äneti olla/ ja loppua.
13:20 Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä:	13:20 Ainoastaan älä tee minulle kahta, niin en minä kätke itsiäni sinun edestäs.	13:20 Älä tee minulle cahta/ nijn en minä kätke idziäni sinun edestäs.
13:21 ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;	13:21 Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses älköön minua peljättäkö.	13:21 Anna kätes olla caucana minusta/ ja sinun cauhistuxes älkön minua peljättäkö.
13:22 sitten haasta, niin minä vastaan, tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle.	13:22 Kutsu minua, ja minä vastaan: eli minä puhun, ja vastaa sinä minua.	13:22 Cudzu minua ja minä wastan sinua/ eli minä puhun ja wasta sinä minua.
13:23 Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.	13:23 Kuinka usiat ovat minun vääryyteni ja pahat tekoni? anna minun saada tietää minun syntini ja rikokseni.	13:23 Cuinga usiat owat minun wäärydeni ja pahat tegoni/ anna minun saada tietä minun syndini ja ricoxeni.
13:24 Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi?	13:24 Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena?	13:24 Mixis peität caswos/ ja pidät minua wihollisnas?
13:25 Lentävää lehteäkö peljätät, kuivunutta korttako vainoat,	13:25 Tahdotkos niin kova olla lentävää lehteä vastaan, ja vainota kuivaa oljen kortta?	13:25 Tahdotcos nijn cowa olla lendäwätä lehte wastan/ ja wainota cuiwa oljen cortta?
13:26 koskapa määräät katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot,	13:26 Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta, ja annat minun periä nuoruuteni syntejä.	13:26 Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta/ ja tahdot minua cadotta minun nuorudeni syndein tähden.
13:27 koska panet jalkani jalkapuuhun, vartioitset kaikkia minun polkujani ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?" -	13:27 Sinä olet pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja otat kaikista minun poluistani vaarin, ja katsot kaikkia minun askeleitani;	13:27 Sinä olet pannut minun jalcani jalcapuuhun/ ja otat caikista minun polguistani waarin/ ja cadzot caickia minun jälkiäni.
13:28 "Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate."	13:28 Joka kuitenkin hukun niinkuin mädännyt raato, ja niinkuin koilta syöty vaate.	13:28 Minun joca cuitengin hucun nijncuin mädänyt raato/ ja nijncuin coilda syöty waate.

14 LUKU	14 LUKU	XIV. Lucu
14:1 "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,	14:1 Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,	14:1 IHminen waimost syndynyt elä wähän aica/ ja on täynäns lewottomutta:
14:2 kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.	14:2 Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.	14:2 Caswa nijncuin cuckainen/ ja lange/ pakene nijncuin warjo/ ja ei pysy.
14:3 Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!	14:3 Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.	14:3 Ja sencaltaisen päällä sinä awat silmäs/ ja wedät minun cansas oikeuden eteen.
14:4 Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.	14:4 Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?	14:4 Cuca löytä puhtan nijden seas/ cusa ei puhdast ole?
14:5 Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.	14:5 Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.	14:5 Hänelle on määrätty aica/ hänen Cuucautens lucu on sinun tykönäs/ sinä olet määrän asettanut hänen eteens/ jota ei hän taida käydä ylidze.
14:6 Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.	14:6 Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.	14:6 Luowu hänestä/ että hän sais lewätä/ nijncauwan cuin hänen aicans tule/ jota hän odotta nijncuin palcollinen.
14:7 Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.	14:7 Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:	14:7 Puulla on toiwo ehkä se hacataisin/ että se udistetan/ ja sen wesat caswawat jällens:
14:8 Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,	14:8 Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,	14:8 Ehkä sen juuret wanhenewat maasa/ ja cando mätäne mullas:
14:9 niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.	14:9 Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.	14:9 Cuitengin wiherjöidze hän jällens weden märkydest/ ja caswa nijncuin hän istutettu olis.
14:10 Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?	14:10 Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?	14:10 Mutta cusa ihminen on/ cosca hän cuollut/ huckunut ja pois on?
14:11 Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;	14:11 Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,	14:11 Nijncuin wesi juoxe meres/ ja oja wuota ja cuiwettu:
14:12 niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.	14:12 Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.	14:12 Nijn on ihminen cosca hän maahan pannan/ ei hän nouse eikä herä/ nijncauwan cuin taiwas pysy/ eikä herä unestans.
14:13 Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua!	14:13 O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua.	14:13 Joscas minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun/ nijncauwan cuin wihas menis pois/ ja asetaisit minulle määrän muistaxes minua:
14:14 Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.	14:14 Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,	14:14 Luuletcos cuollen ihmisen tulewan eläwäxi jällens? minä odotan jocapäiwä nijncauwan cuin minä sodin/ sijhenasti että minun muutten tule.
14:15 Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.	14:15 Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;	14:15 Ettäs cudzuisit minua/ ja minä wastaisin sinua/ ja ettes hyljäis käsialas:
14:16 Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;	14:16 Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?	14:16 Sillä sinä olet jo lukenut caicki minun askeleni/ mutta älä ajattele minun pahoja tecojani.
14:17 rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.	14:17 Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.	14:17 Minun ricoxeni olet sinä lukinnut kimpuun/ ja pannut cocon minun wäärydeni.
14:18 Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,	14:18 Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,	14:18 Wuori caatu ja cato/ ja waha sijrty siastans.
14:19 vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.	14:19 Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.	14:19 Wesi culutta kiwet/ ja wirta wie maan pois. 14:20 Waan ihmisen toiwo on cadonnut:
14:20 Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.	14:20 Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.	sillä sinä sysät hänen ylesalaisin/ nijn että hän cato. Sinä muutat hänen menons/ ja annat hänen mennä.
14:21 Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan - ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi - ei hän heitä huomaa.	14:21 Ovatko hänen lapsensa kunniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.	14:21 Owatco hänen lapsens cunnias/ sitä ei hän tiedä/ taicka owatco he ylöncadzes/ sitä ei hän ymmärrä.
14:22 Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."	14:22 Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.	14:22 Nijncauwan cuin hän canda liha/ täyty hänen olla waiwas/ ja nijncauwan cuin hänen sieluns on hänes/ täyty hänen murhetta kärsiä.

15 LUKU	15 LUKU	XV. Lucu
15:1 Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:	15:1 Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:	15:1 SIlloin wastais Eliphas Themanist/ ja sanoi:
15:2 "Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?	15:2 Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?	15:2 Pitäkö taitawan nijn tuuleen puhuman/ ja täyttämän wadzans tuulella?
15:3 Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?	15:3 Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.	15:3 Sinä nuhtelet kelwottomilla sanoilla ja puheilla/ joista ei ole hyödytystä.
15:4 Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.	15:4 Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.	15:4 Sinä olet hyljännyt pelgon/ ja puhut ylöncadzella Jumalan edes.
15:5 Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.	15:5 Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.	15:5 Sillä sinun pahudes opetta nijn sinun suus/ ja sinä olet walinnut wieckan kielen.
15:6 Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.	15:6 Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:	15:6 Sinun suus pitä duomidzeman sinun/ ja en minä/ sinun huules pitä wastaman sinua.
15:7 Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?	15:7 Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?	15:7 Oletcos ensimäinen ihminen cuin syndynyt on? oletcos ennen caickia wuoria sijnnyt?
15:8 Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?	15:8 Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?	15:8 Oletcos cuullut Jumalan salaisen neuwon? ja ongo taito halwembi sinua?
15:9 Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?	15:9 Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?	15:9 Mitä sinä tiedät jota en me tiedä? mitäs ymmärrät joca ei ole meidän tykönäm?
15:10 Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.	15:10 Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.	15:10 Harmapäät ja wanhat owat meidän tykönäm/ jotca ennen owat elänet cuin sinun Isäs.
15:11 Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?	15:11 Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?	15:11 Pidäiskö Jumalan lohdutuxet oleman halwat sinulle? 15:12 Waan sinulla on jotakin salaist tykönäs.
15:12 Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,	15:12 Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?	15:13 Mitä sinun sydämes aicoi? cuingas cadzot nijn ylpiäst?
15:13 niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?	15:13 Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.	cuingas asetat mieles Jumalata wastan? ettäs sencaltaiset sanat suustas päästät?
15:14 Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!	15:14 Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?	15:14 Mikä on ihminen että hän olis puhdas/ ja että hän olis hurscas/ cuin waimosta syndynyt on?
15:15 Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,	15:15 Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.	15:15 Cadzo/ hänen pyhäins seas ei ole yhtän nuhtetoinda/ ja taiwat ei ole puhtat hänen edesäns:
15:16 saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.	15:16 Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?	15:16 Cuinga paljo enämmin ihminen on cauhia ja ilkiä/ joca juo wääryttä nijncuin wettä.
15:17 Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,	15:17 Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:	15:17 Minä osotan sinulle sen/ cuule minua/ minä luettelen sinulle mitä minä nähnyt olen.
15:18 mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,	15:18 Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.	15:18 Mitä taitawat sanonet owat/ ja heidän Isildäns ei ole peitetyt.
15:19 niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:	15:19 Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.	15:19 Joille ainoille maa annettu on/ nijn ettei yxikän outo saa käydä heidän keskelläns.
15:20 'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.	15:20 Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.	15:20 Jumalatoin wapise caiken elinaicans/ ja tyrannin wuosilugut owat peitetyt.
15:21 Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.	15:21 Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.	15:21 Mitä hän cuule/ se hirmuitta händä/ ja ehkä wielä rauha olis/ nijn on hänellä cuitengin se murhe/ että hänen pitä huckuman.
15:22 Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.	15:22 Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.	15:22 Ei hän usco että hän taita wälttä onnettomuden/ ja waroi aina miecka.
15:23 Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.	15:23 Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.	15:23 Cosca hän lähte sinne ja tänne elatuxens jälken/ nijn hän luule aina onnettomuden käsisäns olewan.
15:24 Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.	15:24 Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.	15:24 Ahdistus ja hätä peljättäwät händä/ ja lyöwät hänen maahan/ nijncuin Cuningas sotajoucolla.
15:25 Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,	15:25 Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.	15:25 Sillä hän on ojendanut kätens Jumalata wastan/ ja wahwistanut idzens Caickiwaldiast wastan.
15:26 ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;	15:26 Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.	15:26 Hän juoxe päätäpitein händä wastan/ ja seiso ynsyst händä wastan.
15:27 koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,	15:27 Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.	15:27 Hän on peittänyt caswons lihawudellans/ lihoittanut ja paisuttanut idzens.
15:28 asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,	15:28 Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.	15:28 Mutta hänen pitä asuman häwitetys Caupungis/ cusa ei yhtän huonetta ole/ waan owat läjäsä.
15:29 jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.	15:29 Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.	15:29 Ei hänen pidä ricastuman/ eikä hänen tawarans pysymän maasa.
15:30 Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.	15:30 Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.	15:30 Ei hänen pidä wälttämän onnettomutta. Tulen liecki cuiwa hänen oxans/ ja hänen suuns hengellä cato.
15:31 Älköön hän turvatko turhuuteen - hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.	15:31 Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.	15:31 Ei hän taida pysyä/ että hän on petetty turhudellans ja turhuus on hänen palckans.
15:32 Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.	15:32 Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.	15:32 Hän loppu sopimattomalla ajalla/ ja hänen oxans ei pidä wihottaman.
15:33 Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.	15:33 Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.	15:33 Hän poimitan nijncuin kypsymätöin marja wijnapuusta/ ja nijncuin öljypuu warista cucoistuxens.
15:34 Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.	15:34 Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,	15:34 Sillä ulcocullattuin seuracunnan pitä oleman yxinäisen/ ja tulen pitä polttaman lahjain ottajan huonen.
15:35 He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"	15:35 Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.	15:35 Hän sijttä onnettomuden/ ja synnyttä waiwaisuden/ ja heidän wadzans tuo petoxen.

16 LUKU	16 LUKU	XVI. Lucu
16:1 Job vastasi ja sanoi:	16:1 Sitte vastasi Job ja sanoi:	16:1 HIob wastais ja sanoi:
16:2 "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.	16:2 Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.	16:2 Minä olen usein cuullut/ te oletta caicki häijyt lohduttajat.
16:3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?	16:3 Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?	16:3 Cosca sijs nämät tyhjät puhet loppuwat? eli mikä sinun nijn rohwaise puhuman?
16:4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,	16:4 Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.	16:4 Minä taidaisin myös puhua nijncuin tekin. Minä soisin teidän sielun olewan minun sieluni sias: minä löydäisin myös sanoja teitä wastan/ ja taidaisin wäändä päätäni teitä wastan.
16:5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.	16:5 Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.	16:5 Minä tahdoisin wahwista teitä suullani/ ja lohdutta huulillani.
16:6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?	16:6 Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.	16:6 Mutta ehkä minä puhuisin/ nijn ei cuitengan säästä minun waiwani minua: jos minä waickenen/ nijn ei hän cuitengan mene minusta pois.
16:7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni	16:7 Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.	16:7 Mutta nyt hän saatta minulle waiwaisuden/ ja särke minun coconans.
16:8 ja olet minut kukistanut - siitä muka tuli todistaja - ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.	16:8 Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.	16:8 Hän on tehnyt minun rypyisexi/ ja todista minua wastan. 16:9 Minun wastaiseisojan nouse minua wastan/ ja sano minua wastan.
16:9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,	16:9 Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.	Hänen wihans rewäise minun/ ja joca minua wiha/ kiristele hambaitans minun päälleni/ ja minun wiholliseni silmät kijluwat minun päälleni.
16:10 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.	16:10 He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.	16:10 He ammotit suuns minua wastan/ ja owat minua häpiällisest poskelle piesnet/ he owat sammuttanet heidän wihans minun päälleni.
16:11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.	16:11 Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.	16:11 Jumala on minun hyljännyt wäärille/ ja on andanut minun tulla jumalattomain käsijn.
16:12 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;	16:12 Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.	16:12 Minä olin ricas/ waan hän on tehnyt minun paljaxi/ hän on tarttunut minun caulani/ ja on särkenyt minun/ ja pannut minun malixi.
16:13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.	16:13 Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:	16:13 Hän on pijrittänyt minun nuolillans/ ja on rewäisnyt minun munascuuni/ eikä säästänyt. Hän on wuodattanut minun sappeni maan päälle/
16:14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.	16:14 Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.	hän on haawoittanut minun yhdellä haawalla toisen perän. 16:14 Hän carcais minun päälleni nijncuin jocu wäkewä.
16:15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.	16:15 Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.	16:15 Minä ombelin säkin minun nahcani päälle/ ja laskin sarweni muldaan.
16:16 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,	16:16 Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.	16:16 Minun caswoni owat pullistunet itcusta/ ja silmäni culmat piminnet.
16:17 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.	16:17 Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.	16:17 Ehkei cuitengan minun kädesäni ole wäärys/ ja minun rucouxen on puhdas.
16:18 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!	16:18 Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.	16:18 Maa älä peitä minun wertani/ ja älkän olco minun pargulleni sia.
16:19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.	16:19 Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.	16:19 Ja cadzo/ minun todistajani on taiwas/ ja joca minun tunde/ on corkeudes.
16:20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa - Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,	16:20 Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,	16:20 Minun ystäwäni owat minun pilckajani: mutta minun silmäni wuodattawat kyynelitä Jumalan tygö.
16:21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.	16:21 Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.	16:21 Jos jocu taidais oikeudelle käydä Jumalan cansa/ nijncuin ihmisen lapsi lähimmäisens cansa.
16:22 Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."	16:22 Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.	16:22 Mutta määrätyt wuodet owat tullet/ ja minä menen sitä tietä pois/ jota en minä ikänäns palaja.

17 LUKU	17 LUKU	XVII. Lucu
17:1 "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.	17:1 Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.	17:1 MInun hengen on heicko/ minun päiwäni owat lyhetyt/ ja hauta on käsis.
17:2 Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.	17:2 En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.	17:2 En minä ketäkän pettänyt/ ja cuitengin minun silmäni täyty olla murhes.
17:3 Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?	17:3 Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?	17:3 Jos sinä tahdoisit minulda tacausta/ cuca minun tacais?
17:4 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.	17:4 Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.	17:4 Ymmärryxen olet sinä heidän sydämistäns kätkenyt/ sentähden et sinä corgota heitä.
17:5 Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.	17:5 Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.	17:5 Hän kersca ystäwilläns saalistans lujast/ mutta hänen lastens silmät pitä waipuman.
17:6 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.	17:6 Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.	17:6 Hän on minun pannut sananlascuxi Canssan secaan/ ja pilcaxi heidän keskellens.
17:7 Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.	17:7 Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.	17:7 Minun caswon on mustettu minun suruni tähden/ ja caicki minun jäseneni owat nijncuin warjo.
17:8 Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.	17:8 Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.	17:8 Tästä hurscat hämmästywät/ ja wiattomat asettawat heitäns ulcocullatuita wastan.
17:9 Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.	17:9 Hurskas pysyy tiellänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.	17:9 Hurscas pysy tielläns/ ja jolla on puhtat kädet/ se pysy wahwana.
17:10 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.	17:10 Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.	17:10 Käändäkät sijs teitän caicki ja tulcat/ en minä cuitengan löydä yhtän taitawata teistä.
17:11 Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.	17:11 Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,	17:11 Minun päiwäni owat culunet/ minun aiwoituxeni owat hajotetut/ cuin minun sydämesäni olit:
17:12 Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.	17:12 Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.	17:12 Ja owat yöstä päiwän ja päiwästä yön tehnet.
17:13 Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen,	17:13 Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt.	17:13 Ja ehkä minä cauwan odotaisin/ nijn on cuitengin hauta minun huonen/ ja minun wuoten pimeydesä tehty.
17:14 minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni.'	17:14 Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.	17:14 Mätänemisen minä cudzuin Isäxeni/ ja madot äitixeni ja sisarixeni.
17:15 Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?	17:15 Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?	17:15 Mitästä minun pitä odottaman? ja cuca otta minun toiwostani waarin?
17:16 Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa, kun yhdessä lepäämme tomussa."	17:16 Hautaan se menee, ja makaa minun kanssani mullassa.	17:16 Hautaan se mene/ ja maca minun cansani mullas.

18 LUKU	18 LUKU	XVIII. Lucu
18:1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:	18:1 Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:	18:1 SIlloin wastais Bildad Suahst/ ja sanoi:
18:2 "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.	18:2 Koska te lakkaatte puhumasta? ymmärtäkäät ensin, ja puhukaamme sitte.	18:2 Cosca te lackatte puhumast? ymmärtäkät ensin ja puhucat sijtte.
18:3 Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?	18:3 Miksi me pidetään niinkuin juhdat, ja olemme niin saastaiset teidän silmäinne edestä?	18:3 Mixi me pidetän sinun edesäs nijncuin eläimet/ ja olem nijn saastaiset teidän silmäin edes?
18:4 Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi - sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?	18:4 Tahdotkos revetä kiukussas? luuletkos, että maa sinun tähtes hyljätään ja kallio siirretään siastansa?	18:4 Tahdotcos rewetä kiucusas? luuletcos että maa sinun tähtes hyljätän/ ja calliot sijrtän.
18:5 Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.	18:5 Jumalattoman valkeus pitää myös sammutettaman, ja hänen valkiansa kipinä ei pidä paistaman.	18:5 Jumalattoman walkeus pitä sammuman/ ja hänen walkians kipinä ei pidä paistaman.
18:6 Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.	18:6 Hänen majassansa pitää valkeus tuleman pimeydeksi, ja hänen kynttilänsä pitää siinä sammutettaman.	18:6 Hänen majasans pitä walkeus tuleman pimeydexi/ ja hänen kyntiläns pitä sammuman.
18:7 Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.	18:7 Hänen voimansa askeleet pitää ahdistettaman; ja hänen neuvonsa pitää hänen maahan sysäämän.	18:7 Hänen woimans askelet pitä ahdistettaman/ ja hänen aiwoituxens pitä puuttuman:
18:8 Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.	18:8 Sillä hän on viety jalkoinensa paulaan, ja vaeltaa verkossa.	18:8 Sillä hän on wiety jalcoinens paolaan/ ja waelda wercosa.
18:9 Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;	18:9 Paula pitää pitämän hänen kantapäänsä, ja ryövärit pitää hänen käsittämän.	18:9 Paola pitä pitämän hänen candapääns/ ja janowaiset pitä hänen käsittämän.
18:10 hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.	18:10 Hänen paulansa on viritetty maan päälle, ja hänen satimensa hänen polullensa.	18:10 Hänen paolans on wiritetty maan päälle/ ja hänen satimens hänen polguillens.
18:11 Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.	18:11 Kaikin tahoin pitää kauhistukset häntä peljättämän, ja hänen jalkansa eksyttämän.	18:11 Caikin tahgoin pitä cauhistus händä peljättämän/ nijn ettei hän tiedä cuhunga hän mene.
18:12 Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.	18:12 Nälkä pitää oleman hänen tavaransa, ja onnettomuus pitää oleman valmistettu hänen kylkeensä.	18:12 Nälkä pitä oleman hänen tawarans/ ja onnettomus pitä oleman walmistettu hänelle/ ja rippuman hänesä.
18:13 Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.	18:13 Hänen nahkansa vahvuus pitää kulutettaman, ja hänen väkevyytensä pitää kuoleman esikoisen syömän.	18:13 Hänen nahcans wahwus pitä culutettaman/ ja hänen wäkewydens pitä cuoleman esicoisen syömän.
18:14 Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.	18:14 Hänen toivonsa pitää revittämän ylös juurinensa hänen majastansa, ja hän pitää ajettaman pelkoin kuninkaan tykö.	18:14 Hänen toiwons pitä rewittämän ylös juurinens hänen majastans/ ja hänen pitä ajaman pelgon Cuningan tygö.
18:15 Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.	18:15 Se on asuva hänen majassansa hänen puutteensa tähden: hänen majansa päälle pitää tulikiveä viskottaman.	18:15 Hänen majasans ei pidä mitän pysymän/ ja hänen majans päälle pitä tulikiwe wiscoittaman.
18:16 Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.	18:16 Alhaalta pitää hänen juurensa kuivettuman, ja ylhäältä hänen elonsa niitettämän.	18:16 Alhalda pitä hänen juurens cuiwettuman/ ja ylhäldä hänen elons nijtettämän.
18:17 Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.	18:17 Hänen muistonsa pitää hukkuman maan päältä, ja ei pidä ensinkään hänellä nimeä oleman kadulla.	18:17 Hänen muistons pitä huckuman maan pääldä/ ja ei pidä ensingän tiellä nime oleman.
18:18 Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.	18:18 Hän pitää ajettaman valkeudesta pimeyteen, ja pitää maalta heitettämän pois.	18:18 Hän pitä ajettaman walkeudesta pimeyteen/ ja pitä maalda heitettämän pois.
18:19 Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.	18:19 Ei hänellä pidä yhtään lasta oleman, eikä lasten lasta hänen kanssansa; ja ei pidä yhtään hänen asuinsioihinsa jäämän.	18:19 Ei hänellä pidä yhtän lasta oleman/ eikä lasten lasta hänen Canssasans: ei pidä yhtän jäämän hänen sucucundaans.
18:20 Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.	18:20 Ne jotka hänen perässänsä tulevat, pitää hämmästymän hänen päivästänsä, ja ne jotka hänen edellänsä ovat olleet, pitää peljästymän.	18:20 Ne cuin hänen peräns tulewat/ pitä hämmästymän hänen päiwästäns/ ja ne cuin hänen edelläns owat ollet/ pitä peljästymän.
18:21 Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."	18:21 Tämä on jumalattoman maja, ja tämä on sen sia, joka ei Jumalasta mitään tiedä.	18:21 Tämä on jumalattoman maja/ ja sen sia cuin ei Jumalasta mitän tiedä.

19 LUKU	19 LUKU	XIX. Lucu
19:1 Job vastasi ja sanoi:	19:1 Mutta Job vastasi ja sanoi:	19:1 HIob wastais/ ja sanoi:
19:2 "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?	19:2 Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?	19:2 Mixi te waiwatte minun sieluani/ ja kidutatte minua sanoilla?
19:3 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.	19:3 Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.	19:3 Te oletta nyt kymmenen kerta pilcannet minua/ ja ette häpiä minun nijn waiwata.
19:4 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?	19:4 Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.	19:4 Jos minä erehdyn/ nijn minä idzelleni erehdyn.
19:5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?	19:5 Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.	19:5 Mutta te tosin nousetta minua wastan/ ja soimatte minun pilckani.
19:6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.	19:6 Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.	19:6 Tiedätkös sijs wihdoin että Jumala teke minulle wääryttä/ ja on pijrittänyt minun werckohinsa.
19:7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.	19:7 Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.	19:7 Cadzo/ ehkä minä wielä wäkiwallan tähden huudaisin/ nijn ei cuitengan cuulda minua. Minä huudan/ ja ei täsä ole yhtän oikeutta.
19:8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.	19:8 Hän on aidannut minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.	19:8 Hän on aidannut minun tieni/ etten minä taida sitä käydä/ ja pannut pimeyden minun polguilleni.
19:9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.	19:9 Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.	19:9 Hän on rijsunut minun cunniani minun pääldäni/ ja ottanut cruunun minun päästäni.
19:10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.	19:10 Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.	19:10 Hän on minun särkenyt joca culmalda/ ja laskenut menemän/ ja on rewäisnyt ylös minun toiwoni nijncuin puun.
19:11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.	19:11 Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.	19:11 Hän on hirmuisest wihastunut minulle/ ja hän pitä minun wihamiesnäns.
19:12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.	19:12 Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.	19:12 Hänen sotamiehens owat cocondunet/ ja owat asettanet tiens minun päälleni/ ja owat pijrittänet minun majani.
19:13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.	19:13 Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.	19:13 Hän on eroittanut minun weljeni cauwas minusta/ ja minun tuttawani owat minulle muucalaisexi tullet.
19:14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.	19:14 Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.	19:14 Minun lähimmäiseni pijloiwat minua/ ja minun ystäwäni owat unhottanet minun.
19:15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.	19:15 Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.	19:15 Minun huonecundaiseni ja pijcani pitäwät minun wierasna/ minä olen tundemattomaxi tullut heidän silmäins edes.
19:16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.	19:16 Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.	19:16 Minä huusin minun palweliatani/ ja ei hän wastannut minua: minun täyty rucoilla händä omalla suullani.
19:17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.	19:17 Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.	19:17 Minun emändän pitä idzens wierasna/ cosca minä huudan händä. 19:18 Minun täyty palwella omia lapsiani/
19:18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.	19:18 Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.	ja nuoretkin lapset minun cadzowat ylön/ jos minä nousen/ nijn he puhuwat minusta.
19:19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.	19:19 Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.	19:19 Caicki uscolliset ystäwäni cauhistuwat minua/ ja joita minä racastin/ owat käändänet idzens minua wastan.
19:20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.	19:20 Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.	19:20 Minun luuni tartuit minun nahcani ja lihani. En minä taida nahallani peittä hambaitani.
19:21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.	19:21 Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!	19:21 Armahtacat minun päälleni/ armahtacat minun päälleni/ te minun ystäwäni: sillä Jumalan käsi on minuun sattunut.
19:22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?	19:22 Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?	19:22 Mixi te wainotte minua nijncuin Jumalakin/ ja ette taida minun lihastani rawitta.
19:23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,	19:23 Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!	19:23 Josca minun puheni kirjoitettaisin/ josca ne kirjaan pandaisin.
19:24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!	19:24 Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.	19:24 Raudalla caiwetaisin plyijyyn/ ja ijancaickisexi muistoxi hacataisin kiween.
19:25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.	19:25 Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.	19:25 Minä tiedän minun lunastajan eläwän/ ja hän herättä minun wijmein maasta.
19:26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.	19:26 Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.	19:26 Ja minä puetetan tällä minun nahallani/ ja minä saan lihasani nähdä Jumalan.
19:27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet - eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.	19:27 Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.	19:27 Hänen minä olen näkewä/ ja minun silmäni cadzowat händä/ ja ei kengän outo. 19:28 Minun munascuuni owat culunet minun helmasani/
19:28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' - minusta muka löydetään asian juuri -	19:28 Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.	sillä te sanotte: cuinga me wainoisim händä ja löydäisim syytä händä wastan.
19:29 niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."	19:29 Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.	19:29 Peljätkä miecka/ sillä miecka on pahain töiden costo/ että te tiedäisitte curituxen tulewan.

20 LUKU	20 LUKU	XX. Lucu
20:1 Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:	20:1 Silloin Zophar Naemasta vastasi ja sanoi:	20:1 SIlloin Zophar Naemast wastais/ ja sanoi:
20:2 "Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni kuohuu.	20:2 Minun ajatakseni vaativat siis minua vastaamaan, ja en minä taida itsiäni pidättää.	20:2 Sijhen minä wastan/ ja en taida odotta.
20:3 Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.	20:3 Minä tahdon kuulla, jos joku minua nuhtelee ja laittaa; sillä minun ymmärrykseni henki vastaa minun puolestani.	20:3 Ja tahdon mielelläni cuulla/ cuca minua nuhtele ja laitta: sillä minun ymmärryxeni hengi wasta minun puolestani.
20:4 Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?	20:4 Etkös tiedä sen aina niin käyneen siitä ajasta kuin ihminen on pantu maan päälle,	20:4 Etkös tiedä sen aina nijn käynen sijtä ajasta cuin ihmiset maan päällä ollet owat.
20:5 Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.	20:5 Että jumalattomien kerskaus ei ulotu kauvas; ulkokullattuin ilo on silmänräpäykseksi.	20:5 Että jumalattomain kerscaus ei ulotu cauwas/ ja ulcocullattuin ilo on silmän räpäyxexi.
20:6 Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,	20:6 Jos hänen korkeutensa ulottuis taivaasen, ja hänen päänsä sattuis pilviin;	20:6 Jos hänen corkeutens ulotuis taiwaseen/ ja hänen pääns sattuis pilwijn.
20:7 katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyvät: 'Missä hän on?'	20:7 Niin pitää hänen viimein katooman niinkuin loka, niin että ne jotka hänen ovat näneet, sanovat: kussa hän on?	20:7 Nijn pitä hänen wijmein catoman nijncuin logan/ nijn että ne cuin hänen owat nähnet/ sanowat: cusa hän on?
20:8 Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.	20:8 Niinkuin uni katoo, niin ei pidä häntä löydettämän, ja niinkuin yönäkö pitää hänen raukeaman.	20:8 Nijncuin uni cato/ nijn ei pidä händä löyttämän/ ja nijncuin yönäkö pitä hänen raukeneman.
20:9 Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.	20:9 Se silmä, joka hänen nähnyt on, ei pidä häntä enää näkemän, ja hänen paikkansa ei pidä häntä enää näkemän.	20:9 Se silmä cuin hänen nähnyt on/ ei pidä händä enä näkemän/ ja hänen paickans ei pidä händä enä näkemän.
20:10 Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.	20:10 Hänen lapsensa pitää kerjääjiä palveleman, ja hänen kätensä pitää jälleen hänelle antaman, mitä hän ryövännyt on.	20:10 Hänen lapsens pitä keriämän/ ja hänen kätens pitä hänelle andaman waiwan palcaxi.
20:11 Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.	20:11 Hänen luunsa pitää maksaman hänen salaiset syntinsä, ja pitää makaaman maassa hänen kanssansa.	20:11 Hänen luuns pitä maxaman hänen salaiset syndins/ ja pitä macaman maasa hänen cansans.
20:12 Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,	20:12 Ehkä vielä pahuus maistais makiasti hänen suussansa, kuitenkin pitää hänen sen kätkemän kielensä päälle.	20:12 Ehkä wielä pahuus maistais makiast hänen suusans/ cuitengin pitä hänen puuttuman hänen kielens päällä.
20:13 säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,	20:13 Hän säästää, ja ei hylkää sitä, vaan pitää sen suussansa.	20:13 Hän pitä pidettämän ja ei päästettämän/ ja pitä otettaman pois hänen curcustans.
20:14 niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.	20:14 Hänen ruokansa pitää muuttuman hänen vatsassansa, kärmeen sapeksi hänen sisälmyksissänsä.	20:14 Hänen ruocans pitä muuttuman hänen wadzasans kärmen sapexi.
20:15 Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.	20:15 Sen tavaran jonka hän niellyt on, pitää hänen ylös oksentaman; ja Jumala ajaa ne ulos hänen vatsastansa.	20:15 Ne calut cuin hän niellyt on/ pitä hänen oxendaman jällens/ ja Jumala wetä ne ulos hänen wadzastans.
20:16 Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.	20:16 Hänen pitää imemän kärmeen myrkkyä, ja kyykärmeen kieli on hänen tappava.	20:16 Hänen pitä imemän kyykärmen sappe/ ja kärmen kielen pitä hänen tappaman.
20:17 Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja- ja kermajokia ja -virtoja.	20:17 Ei hänen pidä näkemän ojia ja virtoja, joista hunaja ja voi vuotavat.	20:17 Ei hänen pidä näkemän hunaja ja woiojia/ ja wirtoja wuotawan.
20:18 Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.	20:18 Hän tekee työtä, ja ei saa nautita, ja hänen kalunsa pitää toisen saaman, niin ettei hänellä pidä niistä iloa oleman.	20:18 Hän teke työtä/ ja ei saa nautita/ ja hänen caluns pitä toisen saaman/ nijn ettei hänellä pidä nijstä iloa oleman.
20:19 Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.	20:19 Sillä hän on polkenut ja hyljännyt köyhän, hän on repinyt itsellensä huoneita, joita ei hän ole rakentanut.	20:19 Sillä hän on polkenut ja hyljännyt köyhän. Hän on repinyt idzellens huoneita/ joita ei hän ole rakendanut.
20:20 Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.	20:20 Sillä hänen vatsansa ei ole taitanut täyteen tulla, ja hänen kalliit kalunsa ei taida häntä pelastaa.	20:20 Sillä hänen wadzans ei ole tainnut täyten tulla/ ja hänen callit caluns ei taida händä pelasta.
20:21 Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.	20:21 Hänen ruastansa ei pidä mitään jäämän; sentähden ei pidä hänen hyvät päivänsä pysyväiset oleman.	20:21 Hänen ruastans ei pidä mitän jäämän/ sentähden ei pidä hänen hywät päiwäns pysywäiset oleman.
20:22 Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.	20:22 Ehkä hänellä olis yltäkyllä, niin pitää hänellä kuitenkin ahdistus oleman: kaikki käden vaiva pitää hänen päällensä tuleman.	20:22 Ehkä hänellä olis yldäkyllä/ nijn pitä hänelle cuitengin ahdistus tapahtuman. Caicki käden waiwa pitä tuleman hänen päällens.
20:23 Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.	20:23 Hänen vatsansa pitää vihdoin täyteen tuleman, ja hänen pitää lähettämän vihansa hirmuisuuden hänen päällensä: hän antaa sataa sotansa hänen päällensä.	20:23 Hänen wadzans pitä wihdoin täyten tuleman/ ja hänen pitä lähettämän hänen wihans hirmuisuden hänen päällens. Hän sata hänen sotans hänen päällens.
20:24 Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;	20:24 Hänen pitää pakeneman rautaisia sota-aseita, ja vaskijoutsen pitää hänen lävitsensä käymän.	20:24 Hänen pitä pakeneman rautaisia harniscoita/ ja waskijoudzen pitä händä ajaman taca.
20:25 kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,	20:25 Avoin miekka pitää käymän hänen lävitsensä, ja miekan välkkynä, joka hänelle pitää karvas oleman, pitää pelvolla hänen päällensä tuleman.	20:25 Awojoin miecka pitä käymän hänen läpidzens/ ja miecan wälckynä/ joca hänelle pitä carwas oleman/ pitä pelgolla hänen päällens tuleman.
20:26 kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.	20:26 Koko pimeys on hänelle kätketty tavaraksi; tuli pitää hänen kuluttaman, joka ei puhallettu ole, ja sille, joka jää hänen majaansa, pitää pahoin käymän.	20:26 Ei pimeys taida händä peittä/ tuli pitä hänen culuttaman/ joca ei puhallettu ole. Ja sille joca jää hänen majaans/ pitä pahoin käymän.
20:27 Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.	20:27 Taivaan pitää ilmoittaman hänen pahuutensa, ja maan pitää asettaman itsensä häntä vastaan.	20:27 Taiwan pitä ilmoittaman hänen pahudens/ ja maan pitä asettaman idzens händä wastan.
20:28 Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.	20:28 Hänen huoneensa hedelmä pitää vietämän pois, ja hajoitettaman hänen vihansa päivänä.	20:28 Jywät pitä hänen huonestans wietämän pois/ ja hajotettaman hänen wihans päiwänä.
20:29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."	20:29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, ja hänen puheensa perintö Jumalalta.	Tämä on jumalattoman ihmisen palcka Jumalalda/ ja hänen puhens perindö Jumalalda.

21 LUKU	21 LUKU	XXI. Lucu
21:1 Job vastasi ja sanoi:	21:1 Job vastasi ja sanoi:	21:1 HIob wastais/ ja sanoi:
21:2 "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!	21:2 Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.	21:2 Cuulcat sijs minun puhettani/ ja andacat neuwo teitän.
21:3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.	21:3 Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.	21:3 Kärsikät/ että minä myös puhuisin/ ja pilcatca sijtte minua.
21:4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?	21:4 Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?	21:4 Puhungo minä ihmisen cansa/ että minun hengen pidäis tästä murehtiman?
21:5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.	21:5 Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.	21:5 Käändäkät teitän tänne minun tygöni/ teidän pitä ihmettelemän/ ja käten suun eteen paneman.
21:6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:	21:6 Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.	21:6 Cosca minä sitä ajattelen/ nijn minä peljästyn/ ja wapistus tule minun lihani päälle.
21:7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?	21:7 Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?	21:7 Mixi jumalattomat eläwät/ tulewat wanhaxi/ ja lisändywät tawaras.
21:8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.	21:8 Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.	21:8 Heidän siemenens on surutoin heidän ymbärilläns/ ja heidän sikiäns owat läsnä heitä.
21:9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.	21:9 Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.	21:9 Heidän huonens owat wapat pelgosta/ ja Jumalan widza ei ole heidän päälläns.
21:10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.	21:10 Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.	21:10 Heidän sonnins päästetän/ ja ei käy wäärin: heidän lehmäns poikiwat/ ja ei ole hedelmättömät.
21:11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.	21:11 Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.	21:11 Heidän nuoret lapsens käywät ulos nijncuin lauma/ ja heidän lapsens hyppäwät.
21:12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.	21:12 He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.	21:12 He riemuidzewat trumbuilla ja candeleilla/ ja iloidzewat huiluilla.
21:13 He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan.	21:13 He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin.	21:13 He wanhenewat hywisä päiwisä/ ja menewät silmän räpäyxes helwettijn.
21:14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.	21:14 Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.	21:14 Jotca sanowat Jumalalle: mene pois meidän tyköäm/ en me tahdo tietä sinun teitäs.
21:15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'	21:15 Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?	21:15 Cuca on se Caickiwaldias/ että meidän pitä händä palweleman? eli mitä meidän sijtä hywä on/ että me händä rucoilem?
21:16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.	21:16 Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.	21:16 Mutta cadzo/ heidän tawarans ei ole heidän kädesäns/ sentähden pitä jumalattomain mieli caucana minusta oleman.
21:17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?	21:17 Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.	21:17 Cuinga jumalattomain kyntilä sammu/ ja heidän cadotuxens tule heidän päällens? Hänen pitä jacaman surkiutta hänen wihasans.
21:18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?	21:18 Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.	21:18 Heidän pitä oleman nijncuin corsi tuules/ ja nijncuin acanat jotca tuulispää wie pois.
21:19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.	21:19 Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.	21:19 Jumala säästä hänen lapsillens hänen saatuns. Cosca hän maxa hänelle/ silloin hänen pitä tietämän.
21:20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.	21:20 Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.	21:20 Hänen silmäns pitä näkemän hänen cadotuxens/ ja Caickiwaldian wihasta pitä hänen juoman.
21:21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!	21:21 Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.	21:21 Sillä mitä hän tottele hänen huonettans hänen jälkens? ja hänen Cuucautens lucu tuskin tulewat puolellens.
21:22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?	21:22 Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?	21:22 Cuca tahto opetta Jumalata/ joca corkiatkin duomidze?
21:23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;	21:23 Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.	21:23 Tämä cuole waurasna ja terwenä/ ricasna ja onnelisna.
21:24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.	21:24 Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.	21:24 Hänen pijmäastians owat täynäns riesca/ ja hänen luuns owat täynäns ydyindä.
21:25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.	21:25 Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.	21:25 Mutta toinen cuole murhellisella mielellä/ ja ei coscan syönyt ilosa.
21:26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.	21:26 Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.	21:26 Ja he macawat ynnä maasa/ ja madot peittäwät heidän.
21:27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.	21:27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.	21:27 Cadzo/ minä tunnen kyllä teidän ajatuxen/ ja teidän wäärän aiwoituxen minua wastan.
21:28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'	21:28 Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuivat?	21:28 Sillä te sanotte: cusa Ruhtinan huone on/ ja cusa owat majat/ joisa jumalattomat asuit?
21:29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,	21:29 Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?	21:29 Puhuttaco sijs te näistä nijncuin yhteinen Canssa/ ja et te tiedä/ mitä muinen meno merkidze?
21:30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.	21:30 Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.	21:30 Sillä paha säästetän cadotuxen päiwään/ ja hän pysy haman wihan päiwän asti:
21:31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?	21:31 Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?	cuca sano: mitä hän ansaidze/ cosca jocu ulconaisesta otta waarin? 21:31 Cuca tahto hänelle costa mitä hän teke?
21:32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.	21:32 Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.	21:32 Mutta hän wiedän hautaan/ ja täyty joucos pysyä.
21:33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.	21:33 Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.	21:33 Ojan näljä kelpais hänelle/ ja caicki ihmiset wiedän hänen peräns/ ja ne cuin owat hänen edelläns ollet/ owat epälucuiset.
21:34 Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne - niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."	21:34 Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.	21:34 Mixi te minua lohdutatte turhan/ ja teidän wastauxen löytän wääräxi.

22 LUKU	22 LUKU	XXII. Lucu
22:1 Teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:	22:1 Silloin vastasi Eliphas Temanilainen, ja sanoi:	22:1 SIlloin wastais Eliphas Themanist/ ja sanoi:
22:2 "Taitaako ihminen hyödyttää Jumalaa? Ei, vaan ainoastaan itseään hyödyttää ymmärtäväinen.	22:2 Mitä mies taitaa Jumalalle hyödyllinen olla? vaan itsiänsä taitaa ymmärtäväinen hyödyttää.	22:2 Mitä Jumala wäkewätä tarwidze/ eli mitä jocu cawala hyödyttä händä?
22:3 Onko Kaikkivaltiaalla etua siitä, jos olet vanhurskas, tahi voittoa siitä, jos vaellat nuhteetonna?	22:3 Luuletkos Kaikkivaltiaalle kelpaavan, että sinus luet hurskaaksi? eli mitä se auttais, ehkä sinun ties olisivat ilman rikosta?	22:3 Luuletcos Caickiwaldialle kelpawan/ ettäs sinus luet hywäxi/ eli mitä se auttais händä/ ehkä sinun ties olisit ilman ricoxeta?
22:4 Jumalanpelostasiko hän sinua rankaisee ja käy kanssasi oikeutta?	22:4 Luuletkos, että hän pelkää sinua rangaista ja käydä oikeudelle kanssas?	22:4 Luuletcos että hän pelkä sinua rangaista/ ja käydä oikeudelle cansas.
22:5 Eikö pahuutesi ole suuri ja sinun pahat tekosi loppumattomat?	22:5 Eikö sinun pahuutes ole suuri? Ja sinun vääryydelläs ei ole loppua.	22:5 Ja/ sinun pahudes on sangen suuri/ ja sinun wäärydelläs ei ole loppua.
22:6 Sillä otithan veljiltäsi pantin syyttä ja riistit vaatteet alastomilta.	22:6 Sinä olet ottanut pantin veljeltäs ilman syytä, ja olet riisunut vaatteen alastomalta.	22:6 Sinä olet ottanut pandin sinun weljeldäs ilman syytä/ ja olet rijsunut waatten alastomalda.
22:7 Et antanut nääntyvälle vettä juoda, ja nälkäiseltä kielsit leivän.	22:7 Et sinä ole antanut väsyneelle vettä juoda; sinä olet kieltänyt isoovaiselta leivän.	22:7 Et sinä ole andanut wäsynelle wettä juoda/ sinä olet kieldänyt isowaiselda leipäs.
22:8 Kovakouraisen omaksi tuli maa, ja vain korkea-arvoinen sai siinä asua.	22:8 Mutta voimallinen sai omistaa maan, ja arvossa pidettävä sai siinä asua.	22:8 Sinä olet tehnyt wäkiwalda maacunnas/ ja sijnä asunut suures corkeudes.
22:9 Lesket sinä lähetit luotasi tyhjin käsin, ja orpojen käsivarret murskattiin.	22:9 Lesket olet sinä laskenut tyhjänä, ja taittanut orpoin käsivarret.	22:9 Lesket olet sinä laskenut tyhjänä/ ja taittanut orwoin käsiwarret.
22:10 Sentähden paulat nyt sinua ympäröivät, ja äkillinen peljästys kauhistuttaa sinut -	22:10 Sentähden olet sinä kierretty pauloilla, ja hämmästys on sinun äkisti peljättänyt,	22:10 Sentähden olet sinä kierty paoloilla/ ja hämmästys on sinun äkist peljättänyt.
22:11 vai etkö näe pimeyttä? - ja vesitulva peittää sinut.	22:11 Eli pimeys, ettes näkisi; ja vedenpaljous on peittänyt sinun.	22:11 Eikö sinun pidäis näkemän pimeyttä/ ia wedenpaisumisen peittämän sinua?
22:12 Eikö Jumala ole korkea kuin taivas? Katso, kuinka korkealla on tähtien päälaki.	22:12 Eikö Jumala ole ylhäällä taivaissa? Ja katsos ylimmäisiä tähtiä, että ne korkiat ovat.	22:12 Cadzo/ Jumala on ylhällä taiwas/ ja näke tähdet corkeudes.
22:13 Ja niin sinä sanot: 'Mitäpä Jumala tietää? Voiko hän tuomita synkkäin pilvien takaa?	22:13 Ja sinä sanot: mitä Jumala tietää? taitaneeko hän tuomita sitä, mikä pimeydessä on?	22:13 Ja sinä sanot: mitä Jumala tietä? taitaneco hän duomita sitä cuin pimeydes on?
22:14 Pilvet ovat hänellä verhona, niin ettei hän näe; ja taivaanrannalla hän käyskentelee.	22:14 Pilvet peittävät hänen, ettei hän näe: hän vaeltaa taivaan ympäristöllä.	22:14 Pilwet peittäwät hänen/ ettei hän näe/ hän waelda taiwan ymbäristöllä.
22:15 Tahdotko seurata iänikuista polkua, jota pahantekijät vaelsivat,	22:15 Tahdotkos tuta maailman polkuja, joita väärät ihmiset käyneet ovat?	22:15 Tahdotcos tuta mailman polcuja/ joita wäärät käynet owat?
22:16 ne, jotka kukistettiin ennen aikojaan ja joiden perustuksen virta huuhtoi pois,	22:16 Jotka ennen aikaansa hukkuneet ovat, ja vesi on liottanut heidän perustuksensa.	22:16 Jotca ennen aicans huckunet owat/ ja wesi on liottanut heidän perustuxens.
22:17 jotka sanoivat Jumalalle: 'Poistu meistä. Mitä voisi Kaikkivaltias meille tehdä?'	22:17 Ne jotka sanovat Jumalalle: mene meistä pois! mitä Kaikkivaltias taitais heidän tehdä.	22:17 Ne cuin sanowat Jumalalle: mene meistä pois: mitä Caickiwaldias taidais heidän tehdä?
22:18 Ja kuitenkin hän oli täyttänyt heidän talonsa hyvyydellä. Mutta minusta on kaukana jumalattomain neuvo.	22:18 Vaikka hän on täyttänyt heidän huoneensa tavaralla; mutta jumalattomain neuvo olkoon kaukana minusta.	22:18 Ehkä hän täytäis heidän huonens tawaralla: mutta jumalattomain neuwo olcon caucana minusta.
22:19 Hurskaat näkevät sen ja iloitsevat, ja viaton pilkkaa heitä:	22:19 Hurskaat näkevät sen ja iloitsevat, ja viatoin pilkkaa heitä.	22:19 Hurscat näkewät sen ja iloidzewat/ ja wiatoin pilcka heitä.
22:20 'Totisesti, vastustajamme ovat hävinneet, ja mitä heistä jäi, kulutti tuli.'	22:20 Meidän varamme ei pidä hukkuman, vaan heidän tähteensä pitää tulen polttaman.	22:20 Heidän menons pitä huckuman/ ja heidän tähtens pitä tulen polttaman.
22:21 Tee siis sovinto ja elä rauhassa hänen kanssaan, niin saavutat onnen.	22:21 Niin sovi nyt hänen kanssansa, ja ole rauhallinen; siitä saat paljon hyvää.	22:21 Nijn sowi nyt hänen cansans/ ja ole rauhallinen/ sijtäs saat paljo hywä.
22:22 Ota opetusta hänen suustaan ja kätke hänen sanansa sydämeesi.	22:22 Kuule lakia hänen suustansa, ja käsitä hänen puheensa sinun sydämees.	22:22 Cuule lakia hänen suustans/ ja käsitä hänen puhens sinun sydämees.
22:23 Kun palajat Kaikkivaltiaan tykö, niin tulet raketuksi, jos karkoitat vääryyden majastasi kauas,	22:23 Jos sinä käännät sinus Kaikkivaltiaan tykö, niin sinä rakennetaan, ja saatat vääryyden kauvas majastas.	22:23 Jos sinä käännät sinus Caickiwaldian tygö/ nijns raketan/ ja hyljät wääryden cauwas majastas.
22:24 viskaat kulta-aarteesi tomuun ja Oofirin kullan joen kivien joukkoon.	22:24 Niin sinä annat kullan mullasta, ja ojan kivistä kalliin kullan.	22:24 Nijns annat cullan mullasta/ ja kiwestä cullaiset ojat.
22:25 Jos Kaikkivaltias tulee sinun kulta-aarteeksesi, sinun hopeaharkoiksesi,	22:25 Kaikkivaltias on sinun kultas, ja hopiaa pitää sinulla paljo oleman.	22:25 Caickiwaldias on sinun culdas/ ja hopiata pitä paljo oleman.
22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.	22:26 Silloin sinun ilos pitää oleman Kaikkivaltiaassa, ja nostaman kasvos Jumalan tykö.	22:26 Silloin sinun ilos pitä oleman Caickiwaldiasa/ ja nostaman caswos Jumalan tygö.
22:27 Kun rukoilet häntä, niin hän kuulee sinua, ja sinä saat täyttää lupauksesi.	22:27 Sinä rukoilet häntä, ja hän kuulee sinua, ja sinä maksat lupaukses.	22:27 Sinä rucoilet händä/ ja hän cuule sinua/ ja sinä maxat lupauxes.
22:28 Jos mitä päätät, niin se sinulle onnistuu, ja sinun teillesi loistaa valo.	22:28 Mitä aioit, sen hän antaa sinulle menestyä; ja valkeus paistaa sinun teilläs.	22:28 Mitäs aiwoit/ sen hän anda sinulle menestyä/ ja walkeus paista sinun teilläs.
22:29 Jos tie painuu alaspäin, niin sinä sanot: 'Ylös!' ja hän auttaa nöyrtyväistä.	22:29 Sillä ne jotka itsensä nöyryyttävät, korottaa hän, ja se joka silmänsä painaa alas, vapautetaan.	22:29 Sillä ne cuin idzens nöyryttäwät/ corgotta hän/ ja se cuin silmäns paina alas/ wapautetan.
22:30 Hän pelastaa senkin, joka ei ole viaton; sinun kättesi puhtauden tähden hän pelastuu."	22:30 Sekin, joka ei viatoin ole, autetaan ja pelastetaan sinun kättes puhtauden tähden.	22:30 Wiatoin autetan/ ja pelastetan kättens puhtauden tähden.

23 LUKU	23 LUKU	XXIII. Lucu
23:1 Job vastasi ja sanoi:	23:1 Job vastasi ja sanoi:	23:1 HIob wastais/ ja sanoi:
23:2 "Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas huokaukseni tähden.	23:2 Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.	minun puhen on wielä murhellinen/ 23:2 Minun woiman on heicko huocauxeni tähden.
23:3 Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen!	23:3 Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!	23:3 Josca minä tiedäisin/ cuinga minä hänen löydäisin/ ja tulisin hänen istuimens tygö/
23:4 Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.	23:4 Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,	23:4 Ja asetaisin oikeuteni hänen eteens/ ja täyttäisin suuni nuhtella/
23:5 Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.	23:5 Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.	23:5 Ja coettelisin/ mitä hän wastais minulle/ ja ymmärräisin/ mitä hän minulle sanowa olis.
23:6 Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua.	23:6 Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.	23:6 Rijtelekö hän suurella woimalla minun cansani? 23:7 Älkän nijn asettaco händäns minua wastan/
23:7 Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.	23:7 Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.	waan pangan cohtuden eteeni/ nijn minä kyllä woitan oikeuteni
23:8 Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa;	23:8 Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.	23:8 Mutta jos minä cohdastans käyn/ nijn ei hän ole siellä/ menen minä tacaperin/ nijn en minä händä hawaidze.
23:9 jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.	23:9 Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.	23:9 On hän wasemalla puolella/ nijn en minä händä käsitä/ kätke hän hänens oikialle puolelle/ nijn en minä händä näe.
23:10 Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.	23:10 Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;	23:10 Mutta hän tunde minun tieni/ coetelcan minua/ nijn minä löytän nijncuin culda:
23:11 Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.	23:11 Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.	23:11 Sillä minä panen jalcani hänen askelillens/ pidän hänen tiens/ ja en poicke sijtä.
23:12 Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.	23:12 Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.	23:12 Ja en poicke hänen huuldens käskyistä/ ja kätken hänen suuns sanat/ enä cuin minä welcapää olen.
23:13 Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.	23:13 Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.	23:13 Hän on idze ainoa/ cuca wasta händä/ ja teke mitä hän tahto.
23:14 Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.	23:14 Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.	23:14 Ja ehkä hän wielä minulle costais minun ansioni perän/ nijn olis wielä hänen edesäns paljo tacaperin.
23:15 Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä.	23:15 Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.	23:15 Sentähden olen minä hämmästynyt händä/ ja cosca minä sen ymmärrän/ nijn minä pelkän händä.
23:16 Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut.	23:16 Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.	23:16 Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmexi/ ja Caickiwaldias on minun peljättänyt.
23:17 Sillä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää."	23:17 Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.	23:17 Pimeys ei luowu minusta/ ja syngeys ei kätketä minulda.

24 LUKU	24 LUKU	XXIV. Lucu
24:1 "Miksi ei Kaikkivaltias ole varannut tuomion aikoja, ja miksi eivät saa ne, jotka hänet tuntevat, nähdä hänen päiviänsä?	24:1 Siksi ei Kaikkivaltiaalta ole ajat salatut? ja ne, jotka hänen tuntevat, ei näe hänen päiviänsä?	24:1 MIxei Caickiwaldialda ole ajat salatut/ ja ne jotca hänen tundewat/ ei näe hänen päiwiäns.
24:2 Jumalattomat siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle.	24:2 He siirtävät rajan, he ryöväävät lauman ja ruokkivat sen.	24:2 He sijrtäwät hänen rajans/ he ryöwäwät lauman/ ja ruockiwat sen.
24:3 Orpojen aasin he vievät, ottavat pantiksi lesken lehmän.	24:3 He ajavat orpoin aasit pois, ja ottavat leskein härjät pantiksi.	24:3 He ajawat orwoin Asit pois/ ja ottawat leskein härjät pandixi.
24:4 He työntävät tieltä köyhät, kaikkien maan kurjain täytyy piileskellä.	24:4 Köyhäin täytyy tiellä paeta heitä, ja siviät maan päällä lymyttävät itsensä.	24:4 Köyhät täyty tiellä paeta heitä/ ja siwiät maan päällä lymyttäwät idzens.
24:5 Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa: lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän lastensa leipä.	24:5 Katso, niinkuin metsä-aasit korvessa, lähtevät he ulos ja samoovat varhain saaliin perään: korvessa on jokaiselle heistä ruokaa, niin myös nuorukaisille.	24:5 Cadzo/ pedot corwes käyskendelewät tawallans amulla warhain saalin perän/ walmistaxens pojillens ruoca.
24:6 Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, ja jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä.	24:6 He niittävät pellolla hänen tulonsa, ja poimivat ja hakevat jumalattoman viinamäessä.	24:6 He nijttäwät pellolla caiken tulon/ poimewat ja hakewat jumalattoman wijnamäestä.
24:7 Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä, eikä heillä ole peittoa kylmässä.	24:7 Alastoman antavat he maata ilman vaatetta ja peittämättä pakkasessa.	24:7 Alastomat andawat he maata pacaisesa peittämätä.
24:8 He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta, ja vailla suojaa he syleilevät kalliota.	24:8 Vuorten vuotamisesta tulevat he märäksi; ja ettei heillä yhtään turvaa ole, turvaavat he mäkiin.	24:8 Nijn että heidän täyty wuorijn turwata/ cosca sadecuuro lange wuorella heidän päällens/ ettei heillä muutoin neuwo ole.
24:9 Äidin rinnoilta riistetään orpo, ja kurjalta otetaan pantti.	24:9 He repivät orvot nisistä, ja panttaavat köyhän.	24:9 HE repiwät orwoit nisistä/ ja pantawat köyhän.
24:10 He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita, ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä.	24:10 Alastoman antavat he käydä verhotta, ja ottavat isoovaiselta jalalliset pois.	24:10 Alastoman andawat he käydä werhata/ ja ottawat isowaiselda jallaliset pois.
24:11 Jumalattomain muuritarhoissa he pusertavat öljyä, he polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissansa.	24:11 He pusertavat öljyä huonettensa vaiheella, ja janoovat viinaa kuurnitessa.	24:11 He pusertawat öljyä heidän huoneisans/ ja janowat wijna cuurnites.
24:12 Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoitettujen sielu huutaa; mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta.	24:12 He saattavat kansan kaupungissa huokaamaan, ja tapettuin sielut huutamaan: ja ei Jumala heitä rankaise.	24:12 He saattawat Canssan Caupungis huocaman/ ja tapettuin sielut huutaman/ ja ei Jumala heitä rangaise.
24:13 Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla.	24:13 Sentähden ovat he vilpistyneet valkeudesta, ja ei tunne sen tietä, ja ei palaja sen poluille.	24:13 Sentähden owat he wilpistynet walkeudesta/ ja ei tunne sen tietä/ ja ei palaja sen polguille.
24:14 Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja, tappaa kurjan ja köyhän; ja yöllä hän hiipii kuin varas.	24:14 Murhaaja nousee varhain ja tappaa köyhän ja tarvitsevan, ja on yöllä niinkuin varas.	24:14 Murhaja nouse warhain/ ja tappa köyhän ja tarwidzewan/ ja on yöllä nijncuin waras.
24:15 Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää, hän arvelee: 'Ei yksikään silmä minua näe', ja hän panee peiton kasvoillensa.	24:15 Salavuoteisen silmät vartioitsevat hämärää, ja sanoo: ei minua yksikään silmä näe; ja luulee itsensä peitetyksi.	24:15 Salawuotisen silmät wartioidzewat hämärätä/ ja sano: ei minua yxikän silmä näe: ja luule hänens peitetyxi.
24:16 He murtautuvat pimeässä taloihin, päivällä he sulkeutuvat sisään, tahtomatta tietää valosta.	24:16 Pimeässä hän kaivaa itsensä huoneisiin, jotka he päivällä ovat itsellensä merkinneet, ja ei tahdo tietää valkeutta.	24:16 Pimeis mene hän huoneseen/ päiwällä he kätkewät heitäns/ ja ei tahdo tietä walkeutta.
24:17 Sillä pimeys on heille kaikille aamun vertainen, koska pimeyden kauhut ovat heille tutut." -	24:17 Sillä vaikka aamu heille tulis, on se heille niinkuin pimeys; sillä hän tuntee pimeyden kauhistuksen.	24:17 Sillä waicka amu heille tulis/ on se heillä nijncuin pimeys: sillä hän tunde pimeyden cauhistuxen.
24:18 "Hän kiitää pois vetten viemänä, kirottu on hänen peltopalstansa maassa, hän ei enää poikkea viinimäkien tielle.	24:18 Hän on keviä veden päällä, heidän osansa pitää kirotun oleman maalla; ja ei hän katso viinamäkien tietä.	24:18 Hän mene matcan kewiäst/ nijncuin weden päällä/ hänen osans pitä kirotun oleman maalla/ ja ei nautidze wijnans.
24:19 Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, samoin tuonela ne, jotka syntiä tekevät.	24:19 Helvetti ottaa syntiset pois niinkuin pouta, ja niinkuin kuivuus kuluttaa lumisen veden.	24:19 Helwetti otta syndiset pois nijncuin pouta/ ja nijncuin cuiwus culutta lumisen weden.
24:20 Äidin kohtu unhottaa hänet, madot syövät hänet herkkunaan, ei häntä enää muisteta; niin murskataan vääryys kuin puu.	24:20 Laupius pitää unhottaman hänen, madot syövät hänen makeutensa, ei häntä pidä muistettaman; hän pitää särjettämän niinkuin lahopuu.	24:20 LAupiat pitä unhottaman hänen/ hänen ilons on täynäns madoja/ ei händä pidä muistettaman/ hän pitä särjettämän nijncuin lahopuu.
24:21 Hän ryösti hedelmättömältä, joka ei synnytä, ja leskelle hän ei hyvää tehnyt." -	24:21 Hän on saattanut murheelliseksi hedelmättömän, joka ei synnytä, ja ei tehnyt leskelle mitään hyvää.	24:21 Hän on saattanut murhellisexi hedelmättömän/ ja ei tehnyt leskelle mitän hywä.
24:22 "Väkivaltaiset Jumala ylläpitää voimallansa; he pysyvät pystyssä, vaikka jo olivat epätoivossa hengestään.	24:22 Ja on vetänyt voimalliset allensa väellänsä; koska hän seisoo, ei pidä hänen tietämän elämästänsä.	24:22 Ja on wetänyt woimalliset alans wäelläns: cosca hän seiso/ ei pidä hänen tietämän elämästäns.
24:23 Hän antaa heidän olla turvassa, ja heillä on vahva tuki; ja hänen silmänsä valvovat heidän teitänsä.	24:23 Hän tekee itsellensä levon, johon hän luottaa, ja hänen silmänsä katsovat heidän teitänsä.	24:23 Hän teke idzellens lewon/ johon hän luotta/ ja hänen silmäns cadzowat heidän asioitans.
24:24 He ovat kohonneet korkealle - ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole; he vaipuvat kokoon, kuolevat kuin kaikki muutkin, he taittuvat kuin vihneet tähkäpäästä.	24:24 He ovat vähän aikaa korotetut, vaan he tulevat tyhjään, ja kukistetaan, ja saavat lopun niinkuin kaikki kappaleet, ja niinkuin oas tähkäpäästä, lyödään he pois.	24:24 He owat yrjäldä corgotetut/ waan he tulewat tyhjän/ ja cukistetan/ ja saawat lopun nijncuin caicki cappalet/ ja nijncuin ogas tähkäpäästä lyödän pois.
24:25 Eikö ole niin? Kuka tekee minut valhettelijaksi ja saattaa sanani tyhjiksi?"	24:25 Eikö se niin ole? kuka nuhtelee minua valhetteliaksi, ja minun sanani tyhjäksi tekee?	24:25 Eikö se nijn ole? cuca nuhtele minua walhetteliaxi/ ja minun sanani tyhjäxi teke?

25 LUKU	25 LUKU	XXV. Lucu
25:1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:	25:1 Silloin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:	25:1 SIlloin wastais Bildad Suahst/ ja sanoi:
25:2 "Valta ja peljättävyys on hänen, joka luo rauhaa korkeuksissaan.	25:2 Hallitus ja pelko on hänen tykönänsä, joka tekee rauhan korkeittensa seassa.	25:2 Eikö hallitus ja pelco ole hänen tykönäns/ joca teke rauhan corkeittens seas.
25:3 Onko määrää hänen joukoillansa, ja kenelle ei hänen valonsa koita?	25:3 Kuka voi lukea hänen joukkonsa? ja kenen päälle ei paista hänen valkeutensa?	25:3 Cuca woi luke hänen jouckons? ja kenen päälle ei paista hänen walkeudens?
25:4 Kuinka siis ihminen olisi vanhurskas Jumalan edessä, ja kuinka vaimosta syntynyt olisi puhdas?	25:4 Kuinka on ihminen hurskas Jumalan edessä? eli kuinka vaimon lapsi on puhdas?	25:4 Cuinga on ihminen hurscas Jumalan edes? eli cuinga waimon lapsi on puhdas?
25:5 Katso, eipä kuukaan ole kirkas, eivät tähdetkään ole puhtaat hänen silmissänsä;	25:5 Katso, kuu ei valaise vielä, eikä tähdet ole vielä kirkkaat hänen silmäinsä edessä:	25:5 Cadzo/ Cuu ei walaise wielä/ eikä tähdet ole wielä kirckat hänen silmäins edes:
25:6 saati sitten ihminen, tuo mato, ja ihmislapsi, tuo toukka!"	25:6 Kuinka paljo vähemmin ihminen, se mato, ja ihmisen lapsi se toukka?	cuinga paljo wähemmin ihminen/ se coi/ ja ihmisen lapsi/ se mato.

26 LUKU	26 LUKU	XXVI. Lucu
26:1 Job vastasi ja sanoi:	26:1 Job vastasi ja sanoi:	26:1 HIob wastais/ ja sanoi:
26:2 "Kuinka oletkaan auttanut voimatonta, tukenut heikkoa käsivartta!	26:2 Ketäs autat? sitäkö, jolla ei voimaa ole? autatkos sitä, jolla ei voimaa ole käsivarressa?	26:2 Ketäs autat? sitä jolla ei woima ole? autackos sitä/ jolla ei woima ole käsiwarres?
26:3 Kuinka oletkaan neuvonut taitamatonta ja ilmituonut paljon ymmärrystä!	26:3 Ketäs neuvot? sitäkö, joka ei mitään tiedä, ja opetat voimallista toimittamaan?	26:3 Ketäs neuwot? sitä cuin ei mitän tiedä/ ja opetat woimalista toimittaman.
26:4 Kenelle oikein olet puheesi pitänyt, ja kenen henki on sinusta käynyt?	26:4 Kenen edessä sinä puhut, ja kenen edessä henkes käy ulos?	26:4 Kenen edesäs puhut/ ja kenen edes henges käy ulos?
26:5 Haamut alhaalla värisevät, vetten ja niiden asukasten alla.	26:5 Uljaat huokaavat, niin myös ne, jotka veden alla asuvat.	26:5 Uljat huocawat weden alla/ ja ne cuin nijden seas asuwat.
26:6 Paljaana on tuonela hänen edessänsä, eikä ole manalalla peitettä.	26:6 Helvetti on avoinna hänen edessänsä, ja kadotuksella ei ole peitettä.	26:6 Helwetti on awoi hänen edesäns/ ja cadotuxella ei ole peitosta.
26:7 Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle.	26:7 Hän venyttää pohjoisen tyhjän päälle, ja maa riippuu tyhjän päällä.	26:7 Hän wenyttä pohjaisen tyhjän päälle/ ja maa rippu tyhjän päällä.
26:8 Hän sitoo vedet pilviinsä, eivätkä pilvet halkea niiden alla.	26:8 Vedet hän kokoo pilviinsä, ja pilvet ei repee niiden alla.	26:8 Wedet hän coco pilwijns/ ja pilwet ei repe sen alla.
26:9 Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä, levittää pilvensä sen ylitse.	26:9 Hän pitää istuimensa, ja levittää pilvensä sen päälle.	26:9 Hän pitä istuimens/ ja lewittä pilwens sijhen eteen.
26:10 Hän on vetänyt piirin vetten pinnalle, siihen missä valo päättyy pimeään.	26:10 Hän on asettanut määrän vetten ympärille, siihenasti kuin valkeus ja pimeys loppuvat.	26:10 Hän on asettanut määrän wetten ymbärins/ sijhenasti cuin walkeus ja pimeys loppuwat.
26:11 Taivaan patsaat huojuvat ja hämmästyvät hänen nuhtelustaan.	26:11 Taivaan patsaat vapisevat ja hämmästyvät hänen kurituksestansa.	26:11 Taiwan padzat wapisewat ja hämmästywät hänen curituxestans.
26:12 Voimallansa hän kuohutti meren, ja taidollansa hän ruhjoi Rahabin.	26:12 Voimallansa on hän halaissut meren, ja hänen ymmärryksestänsä tyventyy meren ylpeys.	26:12 Hänen woimastans meri äkist pauha/ ja hänen ymmärryxestäns tywendy meren ylpeys.
26:13 Hänen henkäyksestään kirkastui taivas; hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen.	26:13 Taivas tulee kirkkaaksi hänen ilmansa kautta, ja hän valmistaa kädellänsä pitkän kärmeen.	26:13 Taiwas tule kirckaxi hänen ilmans cautta/ ja hän walmista kädelläns pitkän kärmen.
26:14 Katso, nämä ovat ainoastaan hänen tekojensa äärten häämötystä, ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme! Mutta kuka käsittää hänen väkevyytensä jylinän?"	26:14 Katso, näin tapahtuu hänen tekoinsa kanssa, mutta näistä olemme me vähän kuulleet; vaan kuka voi ymmärtää hänen väkevyytensä jylinän?	26:14 Cadzo/ näin tapahtu hänen tecoins cansa/ mutta näistä olem me wähän ymmärtänet: waan cuca woi ymmärtä hänen wäkewydens jylinän?

27 LUKU	27 LUKU	XXVII. Lucu
27:1 Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:	27:1 Ja Job puhui vielä sananlaskunsa ja sanoi:	27:1 JA Hiob wielä Sananlascuns puhui/ ja sanoi:
27:2 "Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:	27:2 Niin totta kuin Jumala elää, joka minun oikeuteni kieltää, ja Kaikkivaltias, joka minun sieluni murheelliseksi saattaa:	27:2 Nijn totta cuin Jumala elä/ joca minulda minun oikeudeni kieldä/ ja Caickiwaldias/ cuin minun sieluni murhellisexi saatta.
27:3 niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieraimissani,	27:3 Niinkauvan kuin minun henkeni on minussa, ja Jumalalta puhallus minun sieraimissani,	27:3 Nijncauwan cuin minun hengen on minusa/ ja Jumalalda puhallus minun sieramisani/
27:4 eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.	27:4 Ei pidä minun huuleni vääryyttä puhuman, ja minun kieleni ei pidä petosta ottaman eteensä.	27:4 Ei pidä minun huuleni wääryttä puhuman/ ja minun kielen ei pidä petosta ottaman eteens.
27:5 Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.	27:5 Pois se minusta, että minä sanoisin teidät hurskaaksi, siihenasti kuin minun loppuni tulee, en minä luovu jumalisuudestani.	27:5 Pois se minusta/ että minun pitä andaman teidän myötä/ sijhenasti cuin minun loppun tule. 27:6 En minä luowu minun jumalisudestani/
27:6 Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.	27:6 Minun oikeudestani, jonka minä pidän, en minä luovu. Minun omatuntoni ei kalva minua koko elinaikani.	minun oikeudestani/ jonga minä pidän/ en minä luowu. 27:7 Minun oma tundon ei calwa minua coco elinaicanani/
27:7 Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.	27:7 Mutta minun viholliseni löydetään jumalattomaksi, ja minun vastahakoiseni vääräksi.	mutta minun wiholiseni löytän jumalattomaxi/ ja minun wastahacoiseni wääräxi.
27:8 Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?	27:8 Sillä mikä on ulkokullatun toivo, että hän niin ahne on, koska Jumala ottaa hänen sielunsa pois?	27:8 Sillä/ mikä on ulcocullatun toiwo/ että hän nijn ahne on/ ja Jumala otta hänen sieluns pois?
27:9 Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?	27:9 Luuletkos Jumalan kuulevan hänen huutoansa, kuin hänelle ahdistus tulee?	27:9 Luuletcos Jumalan cuulewan hänen änens/ cosca hänelle ahdistus tule?
27:10 Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?	27:10 Kuinka hänellä taitaa olla ilo Kaikkivaltiaalta? ja rukoilla Jumalaa joka aika?	27:10 Cuinga hänelle taita olla ilo Caickiwaldialda/ ja rucoilla Jumalata joca aica?
27:11 Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.	27:11 Minä opetan teitä Jumalan kädestä, ja mitä Kaikkivaltiaalle kelpaa, en minä salaa.	27:11 Minä opetan teitä Jumalan kädestä/ ja mitä Caickiwaldialle kelpa/ en minä sala.
27:12 Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?	27:12 Katso, te olette kaikki taitavinanne; miksi siis te senkaltaisia turhia asioita otatte eteenne?	27:12 Cadzo/ te oletta caicki taitawanans/ mixi sijs te sencaltaisia turhia asioita otatte eteen?
27:13 Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.	27:13 Tämä on Jumalalta jumalattoman palkka, ja tyrannein perimys, jonka he Kaikkivaltiaalta saavat:	27:13 Tämä on Jumalalda jumalattoman palcka/ ja tyrannein perimys/ cuin he Caickiwaldialda saawat.
27:14 Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.	27:14 Jos hän saa paljon lapsia, niin ne hukataan miekalla, ja hänen sikiänsä ei ravita leivällä.	27:14 Jos hän saa paljo lapsia/ nijn ne mestatan miecalla/ ja hänen sikiäns ei rawita leiwillä.
27:15 Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.	27:15 Hänen jälkeenjääneensä pitää haudattaman kuolemaan, ja hänen leskensä ei pidä itkemän.	27:15 Hänen jälkenjäänens pitä haudattaman cuolemaan/ ja hänen leskens ei pidä itkemän.
27:16 Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,	27:16 Jos hän kokoo rahaa niinkuin tuhkaa, ja valmistaa hänellensä vaatteita niinkuin lokaa,	27:16 Jos hän coco raha nijncuin tuhca/ ja walmista hänellens waatteita nijncuin loca.
27:17 kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.	27:17 Niin hänen pitää kyllä valmistaman, mutta hurskas pukee ne yllensä, ja viatoin jakaa rahan.	27:17 Nijn hänen pitä kyllä walmistaman/ mutta hurscas puke ne päällens/ ja wiatoin jaca rahan.
27:18 Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.	27:18 Hän rakentaa huoneensa niinkuin toukka, ja niinkuin vartia tekee itsellensä lakan.	27:18 Hän rakenda huonens nijncuin hämmähäcki/ nijncuin wartia teke idzellens lacan.
27:19 Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.	27:19 Rikas kuolee, vaan ei koota: koska joku silmänsä avaa, niin ei häntä enää löydetä.	27:19 Cosca ricas pannan maahan/ ei pidä hänen mitän myötäns saaman/ hän awa silmäns/ ja ei mitän löydä.
27:20 Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.	27:20 Hänen päällensä lankee pelko niinkuin vesi; rajuilma ottaa varkain hänen yöllä pois.	27:20 Hänen päällens lange pelco nijncuin wesi/ raju ilma otta hänen yöllä pois.
27:21 Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.	27:21 Itätuuli vie hänen pois, että hän hukkuu, ja tuulispää siirtää hänen sialtansa.	27:21 Itätuuli wie hänen pois/ että hän hucku/ ja tuulispää sijrtä hänen siastans.
27:22 Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.	27:22 Nämät Jumala hänelle lähettää, ja ei säästä häntä: kaikki pitää hänen kädestänsä puuttuman.	27:22 Nämät Jumala hänelle lähettä/ ja ei säästä händä. 27:23 Caicki pitä hänen kädestäns puuttuman/
27:23 Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."	27:23 Hänen tähtensä pitää käsiä paukutettaman ja vihellettämän, kussa hän on ollut.	hänen tähtens pitä käsiä paucutettaman ja wiheltämän/ cusa hän on ollut.

28 LUKU	28 LUKU	XXVIII. Lucu
28:1 "Hopeallakin on suonensa ja löytöpaikkansa kullalla, joka puhdistetaan;	28:1 Hopialla on hänen lähtemisensä, ja kullalla sia, jossa valetaan.	28:1 HOpialla on hänen lähtemisens/ ja cullalla hänen sians/ josa se waletan.
28:2 rauta otetaan maasta, ja kivestä sulatetaan vaski.	28:2 Rauta otetaan maasta, ja kivistä vaski valetaan.	28:2 Rauta otetan maasta/ ja kiwistä waski.
28:3 Tehdään loppu pimeydestä, ja tutkitaan tyystin kivi, jonka synkkä pilkkopimeä peittää.	28:3 Pimeydelle asetti hän lopun, ja kaiken täydellisyyden hän tutki, niin myös kiven, joka paksussa pimeydessä on, ja kuoleman varjon.	28:3 Pimeydelle asetti hän lopun/ ja caiken täydellisyden hän tutki/ ja kiwen joca paxus pimeydes on.
28:4 Kaivos louhitaan syvälle maan asujain alle; unhotettuina he riippuvat siellä ilman jalan tukea, heiluvat kaukana ihmisten ilmoilta.	28:4 Siitä vuotaa senkaltainen osa, että ympäriasuvaiset ei taida siitä jalkaisin käydä ylitse: se tyhjetään ihmisiltä ja vuotaa pois.	28:4 Sijtä wuota sencaltainen oja/ että ymbäriasuwaiset ei taida sijtä jalcaisin käydä ylidze. Se on ihmiselle ylön sywä/ ja wuota pois.
28:5 Maasta kasvaa leipä, mutta maan uumenet mullistetaan kuin tulen voimalla.	28:5 Vilja kasvaa maasta, jonka alla se muutetaan niinkuin tuulelta.	28:5 Tuli saadan myös maan alda/ josa cuitengin wilja päällä caswa.
28:6 Sen kivissä on safiirilla sijansa, siellä on kultahiekkaa.	28:6 Saphiri löydetään muutamista paikoista, ja maan kokkareita, joissa kultaa on.	28:6 Saphiri löytän muutamista paicoista/ ja maan cockaroita joisa culda on.
28:7 Polkua sinne ei tiedä kotka, eikä haukan silmä sitä havaitse.	28:7 Sitä polkua ei ole yksikään lintu tuntenut, eikä variksen silmä nähnyt.	28:7 Sitä polcua ei ole yxikän lindu tundenut/ eikä ahne linducan nähnyt.
28:8 Sitä eivät astu ylväät eläimet, ei leijona sitä kulje.	28:8 Ne ylpiät sikiät ei ole sitä sotkuneet, eikä jalopeura käynyt sen päällä.	28:8 Ne ylpiät sikiät ei ole sitä sotcunet/ eikä Lejon käynyt sen päällä.
28:9 Siellä käydään käsiksi kovaan kiveen, ja vuoret mullistetaan juuriaan myöten.	28:9 Kädellä kallioon ruvetaan, ja vuoret ylösalaisin kukistetaan.	28:9 Kädellä callioon ruwetan/ ja wuoret ylisalaisin cukistetan.
28:10 Kallioihin murretaan käytäviä, ja silmä näkee kaikkinaiset kalleudet.	28:10 Ojat lasketaan kallioista, ja kaikkein kalliimmatkin näkee silmä.	28:10 Ojat lasketan callioista/ ja caickein callimatkin näke silmä.
28:11 Vesisuonet estetään tihkumasta, ja salatut saatetaan päivänvaloon.	28:11 Virrat estetään juoksemasta, ja ne ilmoitetaan, mitkä näissä peitetyt ovat.	28:11 Wirrat estetän juoxemasta/ ja ne ilmoitetan cuin näisä peitetyt owat.
28:12 Mutta viisaus - mistä se löytyy, ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?	28:12 Mutta kusta taito löydetään, ja kussa on ymmärryksen sia?	28:12 MUtta cuinga taito löytän/ ja cusa on ymmärryxen sia?
28:13 Ei tunne ihminen sille vertaa, eikä sitä löydy elävien maasta.	28:13 Ei yksikään ihminen tiedä hänen siaansa, eikä löydeta elävien maasta.	28:13 Ei yxikän tiedä hänen sians/ eikä löytä eläwitten maasta.
28:14 Syvyys sanoo: 'Ei se ole minussa', ja meri sanoo: 'Ei se ole minunkaan tykönäni.'	28:14 Syvyys sanoo: ei se ole minussa, ja meri sanoo: ei se ole minun tykönäni.	28:14 Sywys sano: ei se ole minusa/ ja meri sano: ei se ole minun tykönäni.
28:15 Sitä ei voida ostaa puhtaalla kullalla, eikä sen hintaa punnita hopeassa.	28:15 Ei hänestä anneta kultaa, eikä hopiaa punnita sen hinnaksi.	28:15 Ei hänest anneta culda/ eikä hopiata punnita sen hinnaxi.
28:16 Ei korvaa sitä Oofirin kulta, ei kallis onyks-kivi eikä safiiri.	28:16 Ei Ophirin kulta, eli kalliit Onikin ja Saphirin kivet ole verratut hänen kanssansa.	28:16 Ei Ophirin culda eli callit Onichin ja Saphirin kiwet ole werratut hänen cansans.
28:17 Ei vedä sille vertoja kulta eikä lasi, eivät riitä sen vaihtohinnaksi aitokultaiset kalut.	28:17 Kulta ja kallis kivi ei taideta siihen verrattaa, eikä se taideta vaihetettaa kultaisiin astioihin.	28:17 Culda ja Dimanti ei taita sijhen werrata/ eikä se taita waihetetta cullaisijn Clenodiaihin.
28:18 Koralleja ja kristalleja ei sen rinnalla mainita, ja viisauden omistaminen on helmiä kalliimpi.	28:18 Ramot ja Gabis ei ole mitään sen suhteen: se pidetään kalliimpana päärlyjä.	28:18 Ramoth ja Gabis ei ole mitän sen suhten/ se pidetän callimbana pärlyjä.
28:19 Ei vedä sille vertoja Etiopian topaasi, ei korvaa sitä puhdas kulta.	28:19 Topatsi Etiopiasta ei ole siihen verrattava, ja puhtain kulta ei maksa mitään sen suhteen.	28:19 Topatzi Ethiopiast ei ole sijhen werrattapa/ ja puhtain culda ei maxa mitän sen suhten.
28:20 Mistä siis tulee viisaus ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?	28:20 Kusta siis taito tulee? ja kussa on ymmärryksen sia?	28:20 Custast sijs taito tule/ ja cusa on ymmärryxen sia?
28:21 Se on peitetty kaiken elävän silmiltä, salattu taivaan linnuiltakin.	28:21 Hän on peitetty kaikkein elävien silmistä, ja salattu taivaan linnuiltakin.	28:21 Hän on peitetty caickein eläwitten silmistä/ ja salattu taiwan linnuildakin.
28:22 Manala ja kuolema sanovat: 'Korvamme ovat kuulleet siitä vain kerrottavan.'	28:22 Kadotus ja kuolema sanovat: me olemme korvillamme kuulleet hänen sanomansa.	28:22 Cadotus ja cuolema sanowat: 28:23 Me olem corwillam cuullet hänen sanomans/
28:23 Jumala tietää tien sen luokse, hän tuntee sen asuinpaikan.	28:23 Jumala tietää hänen tiensä, ja hän tuntee hänen siansa.	Jumala tietä hänen tiens/ ja tunde hänen sians.
28:24 Sillä hän katsoo maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mitä taivaan alla on.	28:24 Sillä hän katselee maan ääriin, ja näkee kaikki, mitä taivaan alla on,	28:24 Sillä hän näke maan ärijn/ ja caicki mitä taiwan alla on.
28:25 Kun hän antoi tuulelle voiman ja määräsi mitalla vedet,	28:25 Niin että hän antaa tuulelle hänen painonsa ja vedelle hänen mittansa.	28:25 Nijn että hän anda tuulelle hänen painons/ ja wedelle hänen mittans.
28:26 kun hän sääti lain sateelle ja ukkospilvelle tien,	28:26 Koska hän asetti sateelle määrän ja pitkäisen tulen leimauksille hänen tiensä,	28:26 Cosca hän asetti satelle määrän/ ja pitkäisen tulen leimauxille heidän tiens.
28:27 silloin hän sen näki ja ilmoitti, toi sen esille ja sen myös tutki.	28:27 Silloin näki hän sen ja luki sen: hän valmisti sen ja myös tutki sen,	28:27 Silloin näki hän sen/ luki sen/ walmisti sen ja löysi sen.
28:28 Ja ihmiselle hän sanoi: 'Katso, Herran pelko - se on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä.'"	28:28 Ja sanoi ihmiselle: katso, Herran pelko on taito; ja karttaa pahaa on ymmärrys.	Ja sanoi ihmiselle: 28:28 Cadzo/ HERran pelco on taito/ ja cartta paha on ymmärrys.

29 LUKU	29 LUKU	XXIX. Lucu
29:1 Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:	29:1 Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:	29:1 HIob puhui taas sananlascuns/ ja sanoi:
29:2 "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,	29:2 Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,	29:2 Ah jos minä olisin nijncuin endisinä Cuucausina/ nijnä päiwinä/ jona Jumala minun kätki.
29:3 jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!	29:3 Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,	29:3 Cosca hänen walkeudens paisti minun pääni päälle/ ja minä käwin pimeis hänen walkeudesans.
29:4 Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,	29:4 Niinkuin minä olin nuorena ollessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;	29:4 Nijncuin minä olin nuorna ollesani/ cosca Jumalan salaisus oli minun majani päällä.
29:5 jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,	29:5 Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;	29:5 Cosca Caickiwaldias oli wielä minun cansani/ ja minun poicani minun ymbärilläni.
29:6 jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!	29:6 Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;	29:6 Cosca minä pesin minun tieni woilla/ ja callio wuoti minulle öljywirrat.
29:7 Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,	29:7 Koska minä menin kaupungin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;	29:7 Cosca minä menin Caupungin porteille/ ja annoin walmista istuimeni cujille.
29:8 niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,	29:8 Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,	29:8 Cosca nuoret näit minun/ nijn he pakenit/ ja wanhat nousit minun edesäni.
29:9 päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.	29:9 Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,	29:9 Cosca ylimmäiset lackaisit puhumast/ ja panit kätens suuns päälle.
29:10 Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.	29:10 Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.	29:10 Cosca Ruhtinasten äni kätki hänens/ ja heidän kielens lakeen tartui.
29:11 Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;	29:11 Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.	29:11 Sillä kenen corwa minun cuuli/ hän kijtti minua onnellisexi/ ja jonga silmä minun näki/ hän todisti minusta.
29:12 minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.	29:12 Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.	29:12 Sillä minä autin köyhä cuin huusi/ ja orwoja/ jolla ei auttajata ollut.
29:13 Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.	29:13 Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.	29:13 Nijden siunaus cuin catomallans olit tuli minun päälleni/ ja minä ilahutin leskein sydämen.
29:14 Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.	29:14 Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.	29:14 Wanhurscaus oli minun pucun/ jonga minä päälleni pujin nijncuin waatten/ ja minun oikeuten oli minun caunistuxen.
29:15 Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.	29:15 Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.	29:15 Minä olin sokian silmä/ ja onduwan jalca.
29:16 Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.	29:16 Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.	29:16 Minä olin köyhäin Isä/ ja jonga asiata en minä ymmärtänyt/ sen minä wisust tutkein.
29:17 Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.	29:17 Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,	29:17 Minä särjin wäärän syömähambat/ ja otin saalin hänen hambaistans.
29:18 Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.	29:18 Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.	29:18 Minä ajattelin: minä cuolen minun pesäni/ ja teen minun päiwäni nijncuin sannan.
29:19 Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.	29:19 Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.	29:19 Minun juuren putcahti weden tykönä/ ja caste pysyi minun laihoni päällä.
29:20 Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'	29:20 Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.	29:20 Minun cunnialisuden udistui minun edesäni/ ja minun joudzen muuttui minun kädesäni.
29:21 He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.	29:21 He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.	29:21 He cuulit minun ja waickenit/ ja odotit minun neuwoni.
29:22 Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.	29:22 Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.	Minun sanain jälken ei yxikän enämbätä puhunut/ ja minun puheni tiuckui heidän päällens.
29:23 He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.	29:23 He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.	29:22 He odotit minua nijncuin sadetta. 29:23 Ja awaisit suuns nijncuin ehtosadetta wastan.
29:24 Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.	29:24 Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.	29:24 Jos minä nauroin heidän puoleens/ ei he luottanet sen päälle/ eikä tohtinet minua murheseen saatta.
29:25 Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."	29:25 Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.	29:25 Cosca minä tulin heidän cocouxijns/ nijn minun täydyi istua ylimbänä. Ja asuin nijncuin Cuningas sotawäen keskellä/ lohduttaisan murhellisia.

30 LUKU	30 LUKU	XXX. Lucu
30:1 "Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin.	30:1 Nyt minun nuorempani nauravat minua, joiden isiä en minä olisi pannut minun laumani koirain sekaan;	30:1 NYt minun nuorembani naurawat minua/ joiden Isiä en minä olis pannut minun laumaini coirain secaan.
30:2 Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt	30:2 Joiden voiman minä tyhjänä pidin, jotka ei ijällisiksi tulleet;	30:2 Joiden woiman minä tyhjänä pidin/ jotca ei ijällisixi tullet.
30:3 puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;	30:3 Ne jotka nälän ja tuskan tähden pakenivat erinänsä korpeen, äsken turmeltuneet ja köyhtyneet,	30:3 Ne cuin näljän ja tuscan tähden pakenit erinäns corpeen/ äsken turmellut ja köyhtynet.
30:4 he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.	30:4 Jotka nukulaisia repivät pensasten ympäri; ja katajan juuret olivat heidän ruokansa:	30:4 Jotca nuculaisia reweit pensasten ymbäri/ ja catawan juuret olit heidän ruocans.
30:5 Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.	30:5 He ajettiin ulos, ja huudettiin heitä vastaan niinkuin varasta.	30:5 Ja cosca he nijtä reweit/ riemuidzit he sijtä nijncuin waras.
30:6 Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.	30:6 He asuivat kauhiain ojain tykönä maan luolissa ja vuorten rotkoissa.	30:6 He asuit cauhiain ojain tykönä/ maan luolisa ja wuortein rotcoisa.
30:7 Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat -	30:7 Pensasten keskellä he huusivat, ja ohdakkein sekaan he kokosivat itsensä,	30:7 Pensasten keskellä he huusit/ ja ohdackein secaan he cocoisit heitäns.
30:8 nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.	30:8 Turhain ja hyljättyin ihmisten lapset, jotka halvimmat olivat maan päällä.	30:8 Turhain ja hyljättyin ihmisten lapset/ cuin halwimmat olit maan päällä.
30:9 Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;	30:9 Ja nyt minä olen heidän lauluksensa tullut, ja minun täytyy heidän juttunansa olla.	30:9 Nyt minä olen heidän lauluixens tullut/ ja täyty heidän juttunans olla.
30:10 he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.	30:10 He kauhistavat minua, ja erkanevat kauvas minusta; ja ei he häpee sylkeä minun kasvoilleni.	30:10 He cauhistuwat minua/ ja ercanewat cauwas minusta/ ja ei häpe sylke minun caswoilleni.
30:11 Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.	30:11 Sillä hän on minun köyteni päästänyt, ja on nöyryyttänyt minun: He ovat suitset minun edestäni heittäneet pois.	30:11 Sillä hän on minun köyteni päästänyt/ ja on nöyryttänyt minun/ he owat ottanet suidzet minun suustani.
30:12 Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.	30:12 Oikialle puolelle nousivat nuorukaiset: He lykkäsivät pois minun jalkani, ja tekivät tien minua kohden, hukuttaaksensa minua.	30:12 Oikialle puolelle/ jolda minä wiherjöidzin/ asetit he idzens minua wastan ja lyckäisit pois minun jalkani/ ja teit tien minun päälleni/ hucuttaxens minua.
30:13 He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;	30:13 He ovat kukistaneet minun polkuni: se oli huokia heille minua vahingoittaa, ilman kenenkään avuta.	30:13 He owat cukistanet minun polcuni/ se oli huokia heille minua wahingoitta ilman kenengän awuta.
30:14 niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.	30:14 He ovat tulleet sisälle niinkuin suurten rakoin lävitse, ja ovat sekaseuraisin karaneet sisälle.	30:14 He owat tullet sisälle nijncuin suurten racoin läpidze/ ja owat secaseuraisin carannet sisälle.
30:15 Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.	30:15 Pelko on kääntynyt minua vastaan, ja niinkuin tuuli vainonnut minun kunniaani, ja niinkuin pilvi, on minun autuuteni mennyt ohitse.	30:15 Pelco on käändynyt minua wastan/ ja nijncuin tuuli wainonnut minun cunniatani/ ja nijncuin juoxewa pilwi minun autuuttani.
30:16 Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.	30:16 Mutta nyt kääntää minun sieluni itsensä minua vastaan, ja minun murhepäiväni ovat minun käsittäneet.	30:16 Mutta nyt caata minun sielun hänens minun päälleni/ ja minun murhepäiwäni owat minun käsittänet.
30:17 Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.	30:17 Yöllä minun luuni lävistettiin kaikin paikoin lävitse, ja minun suoneni ei saa lepoa.	30:17 Yöllä minun luuni läwistettin caikin paicoin läpidze.
30:18 Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut; se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.	30:18 Suuren voiman kautta minun vaatteeni muutetaan, ja hän on vyöttänyt minun niinkuin hameeni pään lävellä.	30:18 Suuren woiman cautta minä monella muoto waatetetan/ ja hän on wyöttänyt minun nijncuin minun hameni pään läwellä.
30:19 Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.	30:19 Minä sotkutaan lokaan, ja verrataan tomuun ja tuhkaan.	30:19 Minä sotcutan locaan/ ja werratan tomuun ja tuhcaan.
30:20 Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.	30:20 Jos minä hudan sinun tykös, niin et sinä vastaa minua: jos minä käyn edes, niin et sinä minusta tietävinäs ole.	30:20 Minä hudan sinun tygös/ nijn et sinä wasta minua/ käyn minä edes/ nijn et sinä minusta tietäwäns ole.
30:21 Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.	30:21 Sinä olet muuttunut minulle hirmuiseksi, ja vainoot minua kätes voimalla.	30:21 Sinä olet muuttunut minulle hirmuisexi/ ja wainot minua kätes woimalla.
30:22 Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.	30:22 Sinä nostat minun tuuleen, ja annat minun ajaa sen päällä, ja sulaat minun voimallisesti.	30:22 Sinä nostat minun tuuleen/ ja sulat minun woimallisest.
30:23 Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.	30:23 Sillä minä tiedän, ettäs annat minun kuolemaan, joka on se huone, joka kaikille eläville on asetettu.	30:23 Sillä minä tiedän ettäs annat minun cuolemaan/ joca on se huone/ cuin caikille eläwille on eteen asetettu.
30:24 Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?	30:24 Ei hän kuitenkaan ojenna kättänsä luutarhaan, eikä he huuda kadotuksestansa.	30:24 Ei hän cuitengan ojenna kättäns luutarhaan/ eikä huuda cadotuxestans.
30:25 Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?	30:25 Minä itkin kovana aikana, ja minun sieluni armahti köyhää.	30:25 Minä itkin cowana aicana/ ja minun sielun armahti köyhä.
30:26 Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.	30:26 Minä odotin hyvää, ja paha tuli: minä odotin valkeutta, ja pimeys tuli.	30:26 Minä odotin hywä ja paha tuli/ minä odotin walkeutta/ ja pimeys tuli.
30:27 Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.	30:27 Minun sisällykseni kiehuvat lakkaamatta: Murheen aika on minun ennättänyt.	30:27 Minun sisällyxeni kiehuwat lackamata/ murhen aica on minun ennättänyt.
30:28 Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.	30:28 Minä käyn mustettuna, ehkei aurinko minua ruskoittanut: minä nousen kansan seassa ja huudan.	30:28 Minä käyn mustettuna/ ehkei Auringo minua ruscoittanut. 30:29 Minä nousen Canssan seas ja huudan/
30:29 Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.	30:29 Minä olen kärmetten veli, strutsilinnun poikain kumppani.	minä olen kärmehten weli/ ja Strutzlinnun cumpani.
30:30 Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.	30:30 Minun nahkani minun päälläni on mustettunut, ja minun luuni ovat helteestä palaneet.	30:30 Minun nahcan on mustettunut/ ja minun luuni owat cuiwetut.
30:31 Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi."	30:31 Minun kanteleeni on muuttunut valitukseksi, ja minun huiluni itkuksi.	30:31 Minun candelen on muuttunut walituxexi/ ja minun huilun itcuxi.

31 LUKU	31 LUKU	XXXI. Lucu
31:1 "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!	31:1 Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.	31:1 MInä olen tehnyt lijton silmäini cansa/ etten minä cadzois neidzen päälle.
31:2 Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?	31:2 Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?	31:2 Mutta mitä Jumala ylhäldä anda minulle osaxi/ ja Caickiwaldias corkialda perinnöxi.
31:3 Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.	31:3 Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?	31:3 Eikö wäärä pidäis näkemän sencaltaista waiwaisutta/ ja pahantekiä sencaltaista surkeutta kärsimän?
31:4 Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?	31:4 Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?	31:4 Eikö hän näe minun teitäni/ ja lueskele caickia minun askelitani?
31:5 Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,	31:5 Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?	31:5 Olengo minä waeldanut turhas menos/ eli minun jalcani kijruhtanet petoxeen?
31:6 punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.	31:6 Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.	31:6 Punnitcan hän minua oikialla waagalla/ nijn Jumala ymmärtä minun hywydeni.
31:7 Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,	31:7 Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,	31:7 Ongo minun askeleni poikennet tieldä/ ja minun sydämen seurannut silmiäni/ ja jotakin rippunut minun käsisäni.
31:8 niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.	31:8 Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.	31:8 Nijn minä kylwäisin ja toinen söis/ ja minun sikiäni huckuis juurinens.
31:9 Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,	31:9 Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,	31:9 Ongo minun sydämen wieteldy waimoilda/ ja olengo minä wäijynyt läihimmäiseni owella?
31:10 niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;	31:10 Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;	31:10 Nijn minun emändän häwäistäkän muilda/ ja muut maatcan hänen:
31:11 sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,	31:11 Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;	31:11 Sillä se on häpiä ja paha työ Duomaritten edes.
31:12 tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.	31:12 Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.	31:12 Sillä se on tuli cuin poltta cadotuxeen/ ja caiken minun saatuni peräti hucutta.
31:13 Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,	31:13 Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,	31:13 Olengo minä cadzonut ylön palcolliseni oikeuden/ rijdellesäns minun cansani.
31:14 niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?	31:14 Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?	31:14 Mitä minä Jumalan nostua teen? eli mitä minä wastan/ cosca hän costa?
31:15 Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?	31:15 Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.	31:15 Eikö hän ole tehnyt händä/ joca minungin äitini cohdus teki? ja on meidän molemmat cohdus walmistanut.
31:16 Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?	31:16 Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?	31:16 Olengo minä kieldänyt tarwidzewaisilda/ mitä he minulda owat pyytänet? ja andanut leskein silmät heicoxi tulla.
31:17 Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?	31:17 Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?	31:17 Olengo minä syönyt palani yxinäni/ ettei orwoi ole myös sijtä syönyt?
31:18 En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.	31:18 Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.	31:18 Sillä minun nuorudestani olen minä ollut nijncuin Isä/ ja hamast äitini cohdust olen minä mielelläni lohduttanut.
31:19 Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,	31:19 Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;	31:19 Olengo minä nähnyt jongun huckuwan/ ettei hänellä ollut waatetta/ ja sallinut käydä köyhän peittämätä?
31:20 jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,	31:20 Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;	31:20 Eikö hänen suolens ole siunannut minua/ cosca hän minun lammasnahgoillani lämmitettin.
31:21 jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,	31:21 Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;	31:21 Olengo minä nostanut käteni orwoja wastan/ ehkä minä näin minuni woimallisna porteisa olewan.
31:22 niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.	31:22 Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.	31:22 Nijn caatucon minun hartiani lapaluildani/ ja minun käsiwarten särkykön luinens.
31:23 Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.	31:23 Sillä Jumalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.	31:23 Sillä minä pelkäisin Jumalata/ nijncuin onnettomutta päälleni/ ja en woinut hänen cuormans canda.
31:24 Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',	31:24 Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?	31:24 Olengo minä asettanut cullan turwaxeni? ja sanonut culdarouckiolle: sinä olet minun uscalluxen.
31:25 jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,	31:25 Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?	31:25 Olengo minä iloinnut minun tawarani paljoudesta/ ja että minun käteni paljo rijsta coonnet owat?
31:26 jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,	31:26 Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?	31:26 Olengo minä cadzonut walkeutta/ cosca se kirckast paisti/ ja Cuuta/ cosca se täydellinen oli?
31:27 sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,	31:27 Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?	31:27 Ongo minun sydämen sala wietellyt suuta andaman käteni?
31:28 niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.	31:28 Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.	31:28 Joca myös wäärys on Duomarein edes: sillä nijn olisin minä kieldänyt Jumalan ylhäldä.
31:29 Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?	31:29 Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?	31:29 Olengo minä iloinnut wiholiseni wastoinkäymisest/ taicka riemuinnut/ että onnettomus tuli hänen päällens?
31:30 En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.	31:30 Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.	31:30 Sillä en minä andanut minun suuni syndiä tehdä/ sadatellaxeni hänen sieluans.
31:31 Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?	31:31 Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?	31:31 Eiköstä miehet/ cuin minun majasani owat/ sanois: josca emme hänen lihastans rawitais?
31:32 Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.	31:32 Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.	31:32 Muucalaisen ei pitänyt ulcona oleman/ waan waelluswäelle awaisin minä oweni.
31:33 Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,	31:33 Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?	31:33 Olengo minä nijncuin ihminen peittänyt minun pahudeni/ salataxeni minun wääryttäni?
31:34 säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?	31:34 Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?	31:34 Olengo minä hämmästynyt suurta joucko/ eli olengo minä suculaisteni ylöncadzetta peljästynyt? Minä olin äneti/ ja en mennyt owesta ulos.
31:35 Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!	31:35 Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;	31:35 Cuca andais minulle cuuldelian/ että Caickiwaldias cuulis minun pyytöni? että jocu kirjoitais kirjan minun asiastani.
31:36 Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.	31:36 Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.	31:36 Nijn minä ottaisin sen hartioilleni/ ja sidoisin ymbärilleni nijncuin Cruunun.
31:37 Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.	31:37 Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.	31:37 Minä ilmoitaisin hänelle minun askelitteni lugun/ ja nijncuin Ruhtinas candaisin sen edes.
31:38 Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,	31:38 Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;	31:38 Jos minun maan huudais minua wastan/ ja sen wagot caicki ynnä itkisit.
31:39 jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,	31:39 Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;	31:39 Olengo minä sen hedelmän maxamata syönyt/ ja tehnyt peldomiesten elämän työläxi.
31:40 niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.	31:40 Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.	31:40 Nijn caswacon minulle nisuista ohdacket/ ja ohrista orjantappurat. Hiobin sanat loppuwat.

32 LUKU	32 LUKU	XXXII. Lucu
32:1 Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,	32:1 Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.	32:1 NIin ne colme miestä lackaisit wastamast Hiobi/ että hän piti idzens hurscana.
32:2 vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,	32:2 Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,	32:2 Mutta Elihu BarachElin poica Busist/ Rhamin sucucunnast/ wihastui Hiobin päälle/ että hän piti sieluns hurscambana Jumalata.
32:3 ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.	32:3 Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.	32:3 Ja närkästyi colmen ystäwäns päälle/ ettei he mitän wastausta löytänet/ ja cuitengin duomidzit Hiobin.
32:4 Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.	32:4 Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.	32:4 Sillä Elihu odotti nijncauwan cuin he puhuit Hiobin cansa/ että he olit wanhemmat händä.
32:5 Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.	32:5 Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.	32:5 Cosca hän näki/ ettei wastausta ollut colmen miehen suusa/ wihastui hän:
32:6 Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.	32:6 Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.	32:6 Ja näin wastais Elihu BarachElin poica Busist/ ja sanoi: 32:7 MInä olen nuori/ ja te oletta wanhat/ sentähden minä häpeisin/ ja pelkäisin osotta minun taitoani.
32:7 Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta.'	32:7 Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.	32:8 Minä ajattelin: puhucan wuodet/ ja wanhus osottacon taitons:
32:8 Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.	32:8 Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.	32:9 Mutta hengi on ihmises/ ja Caickiwaldian hengi teke hänen ymmärtäwäisexi.
32:9 Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.	32:9 Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.	Suuret ei ole taitawimmat/ eikä wanhat ymmärrä mikä oikeus on.
32:10 Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.	32:10 Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.	32:10 Sentähden minä myös puhun/ cuulcat/ minä osotan minun tietoni.
32:11 Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.	32:11 Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.	32:11 Cadzo/ minä olen odottanut teidän puhuisan/ minä olen ottanut teidän ymmärryxestän waarin/ sijhenasti että te oletta osannet oikeuden.
32:12 Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.	32:12 Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.	32:12 Ja minä olen ottanut teistä waarin/ ja cadzo/ ei ole yxikän teistä Hiobi nuhdellut/ eli hänen sanans wastata tainnut.
32:13 Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen.'	32:13 Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.	32:13 Mitämax te sanotte: me olemma löynnet taidon/ että Jumala on hänen hyljännyt/ ja ei yxikän muu.
32:14 Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.	32:14 Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.	32:14 En minä sijhen tydy/ engä wasta händä/ nijncuin te puhuitte.
32:15 He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.	32:15 He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.	32:15 He pelkäwät ja ei taida sillen mitän wastata/ eikä mitän puhua.
32:16 Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?	32:16 Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.	32:16 Että minä olen odottanut/ ja ei he taida mitän puhua ( sillä he waickenit ja ei wasta mitän ).
32:17 Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.	32:17 Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.	32:17 Minä wastan cuitengin osani/ ja osotan minun tietoni.
32:18 Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.	32:18 Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.	32:18 Sillä minä olen nijn täynnä sanoja/ että minun hengen ahdista minun wadzani.
32:19 Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.	32:19 Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.	32:19 Cadzo/ minun wadzan on nijncuin wijna ilman hengetä/ joca udet leilit särke.
32:20 Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.	32:20 Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.	32:20 Minun täyty puhua/ että minä saisin hengeni wetä/ minun täyty awata huuleni ja wastata.
32:21 En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.	32:21 En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.	32:21 En minä muoto cadzo/ engä ihmisen mielen perän puhu.
32:22 Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."	32:22 Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.	32:22 Sillä en minä tiedä ( jos minä nijn teen ) että minun luojan temma äkist minun pois.

33 LUKU	33 LUKU	XXXIII. Lucu
33:1 "Mutta kuule nyt, Job, minun puhettani, ja ota korviisi kaikki minun sanani.	33:1 Kuule siis, Job, minun puhettani, ja ota vaari kaikista sanoistani!	33:1 CUule sijs Hiob minun puhettani/ ja ota waari caikista minun sanoistani.
33:2 Katso, minä olen avannut suuni, kieleni puhuu suulakeni alla.	33:2 Katso, minä avaan suuni, ja kieleni puhuu minun suussani.	33:2 Cadzo/ minä awan minun suuni/ ja minun kielen puhu minun suusani.
33:3 Vilpittömästä sydämestä lähtevät sanani; mitä tietävät, sen huuleni suoraan sanovat.	33:3 Minun sydämeni puhuu oikeuden, ja minun huuleni sanoo puhtaan ymmärryksen.	33:3 Minun sydämen puhu oikeuden/ ja minun huuleni sano puhtan ymmärryxen.
33:4 Jumalan henki on minut luonut, ja Kaikkivaltiaan henkäys elävöittää minut.	33:4 Jumalan henki on tehnyt minun, ja Kaikkivaltiaan henki on minulle antanut elämän.	33:4 Jumalan hengi on tehnyt minun/ ja Caickiwaldian hengi on minulle andanut elämän.
33:5 Vastaa minulle, jos taidat; varustaudu minua vastaan, nouse taisteluun.	33:5 Jos taidat, niin vastaa minua; valmista itses, ja tule minun eteeni.	33:5 Jos taidat nijn wasta minua/ ja tule minun eteeni.
33:6 Katso, Jumalan edessä minä olen samanlainen kuin sinä: hyppysellinen savea olen minäkin.	33:6 Katso, minä olen Jumalan oma niinkuin sinäkin, ja savesta olen minä myös tehty.	33:6 Cadzo/ minä olen Jumalan oma nijncuin sinäkin/ ja sawesta olen minä myös tehty.
33:7 Katso, ei käy minusta kauhu, joka sinut peljästyttää, eikä minun painoni ole raskaana ylläsi.	33:7 Katso, ei sinun tarvitse hämmästyä minua, ja minun käteni ei ole sinulle raskas.	33:7 Ei sinun tarwita hämmästymän minua/ ja minun käten ei ole sinulle rascas.
33:8 Mutta sinä olet sanonut korvieni kuullen, minä olen kuullut sinun sanojesi äänen:	33:8 Sinä olet puhunut minun korvaini kuullen: sinun ääntäs täytyy minun kuulla:	33:8 SInä olet puhunut minun corwaini cuulden/ sinun ändäs täyty minun cuulla.
33:9 'Puhdas minä olen, rikoksesta vapaa; olen viaton, eikä minussa ole vääryyttä.	33:9 Minä olen puhdas ja ilman laitosta, viatoin ja synnitöin.	33:9 Minä olen puhdas ja ilman laitosta/ wiatoin ja synnitöin.
33:10 Katso, hän keksii vihan syitä minua vastaan, hän pitää minua vihollisenansa;	33:10 Katso, hän on löytänyt syyn minua vastaan, sentähden pitää hän minun vihollisenansa.	33:10 Cadzo/ hän on löynnyt syyn minua wastan/ sentähden pitä hän minun wiholisnans.
33:11 hän panee minun jalkani jalkapuuhun, vartioitsee kaikkia minun polkujani.'	33:11 Hän on pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja kätkenyt minun tieni.	33:11 Hän on pannut minun jalcani jalcapuuhun/ ja kätkenyt caicki minun tieni.
33:12 Katso, siinä et ole oikeassa - niin minä vastaan sinulle - sillä Jumala on suurempi kuin ihminen.	33:12 Katso, juuri siitä minä päätän, ettes ole hurskas; sillä Jumala on suurempi kuin yksikään ihminen.	33:12 Cadzo/ juuri sijtä minä suljen/ ettes ole hurscas: sillä Jumala on suurembi cuin yxikän ihminen.
33:13 Miksi olet riidellyt häntä vastaan, jos hän ei vastaa kaikkiin ihmisen sanoihin?	33:13 Miksis riitelet hänen kanssansa, ettei hän tee sinulle lukua kaikista töistänsä?	33:13 Mixis rijtelet hänen cansans/ ettei hän tee sinulle lucua caikista hänen töistäns.
33:14 Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata.	33:14 Jos Jumala vihdoin jotakin käskee, ei hän sitä jälistä ajattele.	33:14 Jos Jumala wihdoin jotakin käske/ ei hän sitä jälist ajattele.
33:15 Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa,	33:15 Uninäössä yöllä, kuin uni tulee ihmisten päälle, kuin he makaavat vuoteessa,	33:15 Unesa yöllä/ cosca uni tule ihmisen päälle/ cosca he macawat wuotesa/
33:16 silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen,	33:16 Silloin hän ilmoittaa ihmisten korviin, ja vahvistaa sen heidän nuhtelemisellansa,	33:16 Awaja hän ihmisen corwat/ peljättä ja nuhtele heitä.
33:17 kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä ylpeydestä,	33:17 Kääntääksensä ihmistä aivoituksestansa, ja varjellaksensa ylpeydestä.	33:17 Kääntäxens ihmistä aiwoituxestans/ ja warjellaxens ylpeydest.
33:18 säästääkseen hänen sielunsa haudasta ja hänen henkensä syöksymästä peitsiin.	33:18 Hän säästää hänen sieluansa turmeluksesta, ja hänen elämäänsä, ettei se miekkaan lankeaisi.	33:18 Hän säästä hänen sieluans cadotuxest/ ja hänen elämätäns/ ettei se mieckan langeis.
33:19 Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessansa, kun hänen luissaan on lakkaamaton kapina,	33:19 Ja kurittaa häntä kivulla vuoteessansa, ja kaikki hänen luunsa väkevällä kivulla,	33:19 Ja curitta händä kiwulla wuotesans/ ja wäkewästi caicki hänen luuns.
33:20 ja hänen henkensä inhoaa leipää ja hänen sielunsa herkkuruokaa.	33:20 Ja niin toimittaa hänen kauhistumaan ruokaa, ja hänen mielensä kyylyttämään ravintoa;	33:20 Ja nijn toimitta hänen cauhistuman ruoca/ ja hänen mielens kyylyttämän.
33:21 Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin, ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat.	33:21 Että hänen lihansa surkastuu, niin ettei sitä nähdä, ja hänen luunsa särkyvät, niin ettei niitä mielellä katsella;	33:21 Hänen lihans surcastu/ nijn ettei sitä nähdä/ ja hänen luuns särkywät nijn ettei nijtä mielellä cadzella.
33:22 Näin lähenee hänen sielunsa hautaa ja hänen henkensä kuolonvaltoja.	33:22 Että hänen sielunsa lähenee turmelusta, ja hänen elämänsä kuolemaa.	33:22 Että hänen sieluns lähene turmelusta/ ja hänen elämäns cuolemata.
33:23 Jos silloin on hänen puolellansa enkeli, välittäjä, yksi tuhansista, todistamassa ihmisen puolesta hänen vilpittömyyttään,	33:23 Kuin siis hänen tykönsä tulee enkeli, välimies, joka ainoa on enempi tuhansia, ilmoittamaan sille ihmiselle vanhurskauttansa,	33:23 Jos yxi Engeli tuhannesta tulis ilmoittaman ihmiselle Jumalan wanhurscautta.
33:24 niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: 'Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan; minä olen saanut lunastusmaksun.'	33:24 Ja armahtaa häntä, ja sanoo: pelasta häntä menemästä alas turmelukseen; sillä minä olen löytänyt sovinnon;	33:24 Nijn hän armahdais händä/ ja sanois: hän pelastetan menemäst alas turmeluxeen: sillä minä olen löynnyt sowinnon.
33:25 Silloin hänen ruumiinsa taas uhkuu nuoruuden voimaa, hän palajaa takaisin nuoruutensa päiviin.	33:25 Niin hänen lihansa tuorehtii enemmin kuin lapsuudessa ja tulee taas niinkuin nuoruutensa aikana.	33:25 Hänen lihans tuorehticon jällens/ ja tulcon taas nuorexi paremmin cuin ennen.
33:26 Hän rukoilee Jumalaa, ja Jumala mielistyy häneen ja antaa hänen riemuiten katsella hänen kasvojaan; niin hän palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.	33:26 Hän rukoilee Jumalaa, joka hänelle osoittaa armon: hän antaa kasvonsa nähdä ilolla, ja maksaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.	33:26 Hän rucoile Jumalata/ joca hänelle osotta armon/ hän anda caswons nähdä ilolla/ ja maxa ihmiselle hänen hurscaudens.
33:27 Hänpä nyt laulaa muille ihmisille ja sanoo: 'Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean, mutta ei sitä kostettu minulle;	33:27 Hän tunnustaa ihmiselle ja sanoo: minä olen syntiä tehnyt ja oikeuden vääntänyt; vaan ei se minua auttanut.	33:27 Hän tunnusta ihmiselle/ ja sano: minä olen syndiä tehnyt ja oikeuden wäändänyt/ waan ei se minua auttanut.
33:28 hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan, ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta.'	33:28 Hän pelasti minun sieluni, ettei se tulisi turmelukseen, vaan että minun elämäni näkis valkeuden.	33:28 Hän on kirwottanut minun sieluni/ ettei se tulis turmeluxeen/ waan että minun elämän näkis walkeuden.
33:29 Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle,	33:29 Katso, nämät kaikki tekee Jumala itsekullekin kolme kertaa,	33:29 Cadzo/ nämät caicki teke Jumala idzecullengin cahdest eli colmast.
33:30 palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa.	33:30 Tuodaksensa heidän sielunsa jälleen turmeluksesta ja valaistaksensa elävien valkeudella.	33:30 Tuodaxens heidän sieluns jällens turmeluxesta/ ja walaistaxens eläwitten walkeudella.
33:31 Tarkkaa, Job, kuule minua; vaikene ja anna minun puhua.	33:31 Job, ota tästä vaari ja kuule, ole myös ääneti, että minä puhuisin!	33:31 Hiob ota tästä waari ja cuule/ ole myös äneti että minä puhuisin.
33:32 Mutta jos sinulla on, mitä sanoa, niin vastaa minulle; puhu, sillä mielelläni soisin sinun olevan oikeassa.	33:32 Mutta jos sinulla on jotakin puhumista, niin vastaa minua. Puhu! sillä minä tahdon, ettäs olisit vanhurskas.	33:32 Mutta jos sinulla on jotakin puhumist/ nijn wasta minua. Sanos: oleckos wanhurscas?
33:33 Ellei, niin kuule minua; vaikene, niin minä opetan sinulle viisautta."	33:33 Jos ei, niin kuule sinä minua, ja ole ääneti; minä opetan sinulle taidon.	minä mielelläni cuulisin/ jos et sinä oleckan/ nijn cuule minua ja ole äneti/ minä opetan sinulle taidon.

34 LUKU	34 LUKU	XXXIV. Lucu
34:1 Ja Elihu lausui ja sanoi:	34:1 Ja Elihu vielä sanoi:	34:1 JA Elihu wielä sanoi:
34:2 "Kuulkaa, te viisaat, minun sanojani, ja kuunnelkaa minua, te tietomiehet.	34:2 Te taitavat, kuulkaat minun puhettani, ja te ymmärtäväiset, ottakaat korviinne.	34:2 Te taitawat cuulcat minun puhettani/ ja te ymmärtäwäiset ottacat corwijn:
34:3 Sillä korva koettelee sanat, ja suulaki maistaa ruuan maun.	34:3 Sillä korva koettelee puheen, ja suu maistaa ruan.	34:3 Sillä corwa coettele puhen/ ja suu maista ruan.
34:4 Tutkikaamme, mikä oikein on, koettakaamme yhdessä ymmärtää, mikä hyvä on.	34:4 Valitkaamme meillemme oikeus, tietääksemme keskenämme, mikä hyvä on.	34:4 Pyytäkämme duomio/ tietäxem keskenäm mikä hywä on.
34:5 Sillä Job on sanonut: 'Olen oikeassa, mutta Jumala on ottanut minulta oikeuteni.	34:5 Sillä Job on sanonut: minä olen hurskas, ja Jumala on kieltänyt minulta oikeuteni.	34:5 Sillä Hiob on sanonut: minä olen hurscas/ ja Jumala on kieldänyt minulda minun oikeudeni.
34:6 Vaikka minun puolellani on oikeus, pitäisi minun valhetella; kuolettava nuoli on minuun sattunut, vaikka olen rikoksesta vapaa.'	34:6 Minun täytyy valhetella, ehkä minulla vielä oikeus olis: minä vaivataan ilman ansiota minun nuoliltani.	34:6 Minun täyty walhetella/ ehkä minulla wielä oikeus olis/ minä waiwatan ilman ansiota minun nuolildani.
34:7 Kuka mies on sellainen kuin Job, joka juo jumalanpilkkaa niinkuin vettä,	34:7 Kuka on Jobin vertainen, joka irvistystä juo niinkuin vettä,	34:7 Cuca on Hiobin wertainen/ joca irwitöstä juo nijncuin wettä.
34:8 joka yhtyy väärintekijäin seuraan ja vaeltaa jumalattomain miesten parissa?	34:8 Ja käy pahantekiäin kanssa tiellä, niin että vaeltaa jumalattomain kanssa?	34:8 Ja käy pahantekijtten cansa tiellä/ nijn että hän waelda jumalattomain cansa?
34:9 Sillä hän sanoo: 'Ei hyödy mies siitä, että elää Jumalalle mieliksi.'	34:9 Sillä hän on sanonut: Ei se auta ihmistä, että hän pyytää Jumalalle kelvata.	34:9 Sillä hän on sanonut: ehkä jocu olis hurscas/ nijn ei se cuitengan Jumalalle mitän kelpa/
34:10 Sentähden kuulkaa minua, te ymmärtäväiset miehet: Pois se! Ei Jumalassa ole jumalattomuutta eikä Kaikkivaltiaassa vääryyttä.	34:10 Sentähden, te toimelliset, kuulkaat minua. Pois se, että Jumala olis jumalatoin ja Kaikkivaltias väärä.	cuulcat taitawat minua. 34:10 Pois se että Jumala olis jumalatoin/ ja Caickiwaldias wäärä.
34:11 Vaan hän kostaa ihmiselle hänen tekonsa ja maksaa miehelle hänen vaelluksensa mukaan.	34:11 Sillä hän antaa itsekullekin ihmiselle ansionsa jälkeen, ja maksaa tiensä jälkeen.	34:11 Waan hän anda idzecullengin ihmiselle ansions jälken/ ja maxa työns jälken.
34:12 Totisesti, Jumala ei tee väärin, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta.	34:12 Ilman epäilemätä, ei Jumala tuomitse ketään vääryydellä, eikä Kaikkivaltias käännä oikeutta.	34:12 Ilman epäilemätä/ ei Jumala duomidze ketän wäärydellä/ eikä Caickiwaldias käännä oikeutta.
34:13 Kuka on pannut hänet vallitsemaan maata, ja kuka on perustanut koko maanpiirin?	34:13 Kuka on asettanut ne mitkä maan päällä ovat, ja kuka on pannut koko maanpiirin?	34:13 Cuca on asettanut ne cuin maan päällä owat/ ja cuca on pannut coco maan pijrin?
34:14 Jos hän ajattelisi vain itseänsä ja palauttaisi luokseen henkensä ja henkäyksensä,	34:14 Jos hän tahtois, niin hän vois kaikkein hengen ja elämän koota tykönsä.	34:14 Jos hän tahdois/ nijn hän wois caickein hengen ja elämän coota tygöns.
34:15 niin kaikki liha yhdessä menehtyisi, ja ihminen tulisi tomuksi jälleen.	34:15 Kaikki liha kuolis yhteen, ja ihminen tulis tuhaksi jälleen.	34:15 Caicki liha cuolis yhten/ ja ihminen tulis tuhwaxi jällens.
34:16 Jos sinulla on ymmärrystä, niin kuule tätä, ota korviisi sanojeni ääni.	34:16 Onko sinulla ymmärrystä, niin kuule näitä, ja ota vaari puheeni äänestä.	34:16 Ongo sinulla ymmärrystä/ nijn cuule näitä/ ja ota waari minun puheni änestä.
34:17 Taitaisiko todella se hallita, joka vihaa oikeutta? Vai tuomitsetko sinä syylliseksi tuon Vanhurskaan, Voimallisen,	34:17 Taivuttaisko joku sentähden oikeuden, että hän vihaa häntä, ja tahtoisitkos hurskaan ja jalon tuomita jumalattomaksi?	34:17 Taiwutaisco jocu sentähden oikeuden/ että hän wiha händä/ ja tahdoisickos jalon ja hurscan duomita jumalattomaxi?
34:18 joka sanoo kuninkaalle: 'Sinä kelvoton', ruhtinaille: 'Sinä jumalaton',	34:18 Pitäiskö sanottaman kuninkaalle: sinä Belial! ja ruhtinaille: te jumalattomat!	34:18 Pidäiskö sanottaman Cuningalle: sinä Belial/ ja Ruhtinalle: te jumalattomat.
34:19 joka ei pidä päämiesten puolta eikä aseta rikasta vaivaisen edelle, koska he kaikki ovat hänen kättensä tekoa?	34:19 Joka ei kuitenkaan katso ruhtinain muotoa, eikä pidä eroitusta rikkaan ja köyhän välillä; sillä he ovat kaikki hänen käsialansa.	34:19 Joca ei cuitengan cadzo Ruhtinain muoto/ eikä tunne enä sitä cunnialista cuin köyhäkän: sillä he owat caicki hänen käsialans.
34:20 Tuossa tuokiossa he kuolevat, keskellä yötä; kansat järkkyvät ja häviävät, väkevä siirretään pois käden koskematta.	34:20 Pikaisesti täytyy heidän kuolla vielä puoliyönäkin: kansan täytyy hämmästyä ja hukkua: väkevä voimatoinna otetaan pois.	34:20 Picaisest täyty ihmisen cuolla/ ja puoliyöstä hämmästyä ja huckua/ wäkewä woimatoinna otetan pois.
34:21 Sillä hänen silmänsä valvovat ihmisen teitä, ja hän näkee kaikki hänen askeleensa.	34:21 Sillä hänen silmänsä näkevät jokaisen tien, ja hän katsoo kaikki heidän askeleensa.	34:21 Sillä hänen silmäns näkewät jocaidzen tien/ ja cadzo caicki heidän askelens.
34:22 Ei ole pimeyttä, ei pilkkopimeää, johon voisivat piiloutua väärintekijät.	34:22 Ei pimiä eikä kuoleman varjo ole siellä, että pahantekiät itsensä siinä salaisivat.	34:22 Ei pimiä eikä warjo ole/ että pahantekiät heitäns sijtä salawat.
34:23 Sillä ei tarvitse Jumalan kauan ihmistä tarkata, ennenkuin tämän on astuttava tuomiolle hänen eteensä;	34:23 Sillä ei ole yhdellekään sallittu, että hän tulis Jumalan kanssa oikeudelle.	34:23 Sillä ei se ole yhdellekän sallittu/ että hän tule Jumalan cansa oikeudelle.
34:24 hän musertaa voimalliset tutkimatta ja asettaa toiset heidän sijallensa.	34:24 Hän musertaa monta epälukuista tuimaa, ja asettaa muita heidän siaansa;	34:24 Hän muserta monda epälucuista tuima/ ja asetta muita heidän siaans.
34:25 Niinpä hän tuntee heidän tekonsa ja kukistaa heidät yöllä, ja he musertuvat.	34:25 Että hän tuntee heidän työnsä, ja kukistaa heitä yöllä, että he muserretaan rikki.	34:25 Että hän tunde heidän työns/ ja cukista heitä yöllä/ että he muserretan ricki.
34:26 Niinkuin jumalattomia hän kurittaa heitä julkisella paikalla,	34:26 Hän heittää jumalattomat ilmeisesti kokoon,	34:26 Hän heittä jumalattomat ilmeisestä cocoon.
34:27 koska he luopuivat hänestä eivätkä ensinkään huolineet hänen teistään,	34:27 Ettei he häntä seuranneet, ja ei tahtoneet ymmärtää hänen teitänsä;	34:27 Ettei he händä seurannet/ ja ei tahtonet ymmärtä hänen teitäns.
34:28 vaan saattoivat vaivaisten huudon kohoamaan hänen eteensä, ja hän kuuli kurjain huudon.	34:28 Että vaivaisten hunto tulis hänen eteensä ja hän kuulis viheliäisten huudon.	34:28 Että waiwaisten huuto tulis hänen eteens/ ja hän cuulis wiheljäisten huudon.
34:29 Ja jos hän on hiljaa, kuka häntä siitä tuomitsee? Jos hän peittää kasvonsa, kuka voi häntä katsella? Niin kansaa kuin kutakin ihmistä hän valvoo,	34:29 Jos hän antaa rauhan, kuka tahtoo kadottaa? ja jos hän peittää kasvonsa, kuka taitaa katsoa hänen päällensä, kansan ja ihmisten seassa?	34:29 Jos hän anda rauhan/ cuca tahto cadotta? ja jos hän peittä caswons/ cuca taita cadzoa hänen päällens/ Canssan ja ihmisten seas?
34:30 ettei pääse hallitsemaan jumalaton ihminen, ei kukaan niistä, jotka ovat kansalle paulana.	34:30 Niin ei hän anna ulkokullatun hallita, kansan lankeemuksen tähden.	34:30 Nijn anda hän ulcocullatun hallita Canssa ja waiwata.
34:31 Sillä onko tässä sanottu Jumalalle: 'Kyllä minä kärsin, en enää pahoin tee.	34:31 Minä puhun Jumalan edessä, joka sanoo: minä olen säästänyt, en minä turmele.	34:31 Minä puhun Jumalan edes/ joca sanoi: minä olen säästänyt/ en minä turmele.
34:32 Mitä en näe, neuvo minulle; jos olen tehnyt vääryyttä, en sitä enää tee.'	34:32 Ellen minä ole osannut, niin opeta sinä minua: jos minä olen tehnyt väärin, niin en minä sitä silleen tee.	34:32 Ellen minä ole osannut/ nijn opeta minua paremmin. Jos minä olen puhunut wäärin/ nijn en minä sitä sillen tee.
34:33 Sinunko mielesi mukaan tulisi hänen kostaa, koska olet niin tyytymätön? Niin, sinun on tehtävä valinta eikä minun; puhu, mitä tiedät.	34:33 Onko joku, joka vastaa sinun puolestas, koska et sinä tahdo? se on sinun ehdossas, ja ei minun. Jos sinä nyt jotakin tiedät, niin puhu.	34:33 Minä odotan sinulda wastausta: sillä sinä hyljät caicki/ ja olet sen alcanut/ ja en minä. 34:34 Jos sinä nyt jotakin tiedät/ nijn puhu/
34:34 Ymmärtäväiset miehet sanovat minulle, viisas mies, joka minua kuulee, virkkaa:	34:34 Toimellisten miesten sallin minä kyllä puhua minulleni. Ja taitava mies kuulee minua.	toimellisten miesten sallin minä kyllä puhua minulleni/ ja taitawa mies cuule minua.
34:35 'Job puhuu taitamattomasti, ja hänen sanansa ovat ymmärrystä vailla.	34:35 Mutta Job puhuu tyhmästi, ja hänen puheessansa ei ole ymmärrystä.	34:35 Mutta Hiob puhu tyhmäst/ ja hänen puhesans ei ole ymmärrystä.
34:36 Jospa Jobia koeteltaisiin ainiaan, koska hän vastaa väärintekijäin tavalla!	34:36 Minun isäni! anna Jobia koeteltaa loppuun asti, että hän kääntää itsensä vääräin ihmisten tykö.	34:36 Minun Isän/ anna Hiobi coetelda loppun asti/ että hän käändä idzens wääräin ihmisten tygö.
34:37 Sillä hän lisää syntiä syntiin, lyö kämmentä keskellämme ja syytää sanoja Jumalaa vastaan.'"	34:37 Hän on paitsi entisiä syntejänsä vielä nyt pilkannut: anna hänen meidän edessämme lyödyksi tulla, ja sitte hän riidelkään kyllä sanoillansa Jumalan edessä.	34:37 Hän on paidzi endisiä syndejäns wielä nyt pilcannut/ hän on meitä pititellyt/ ja paljo Jumalata wastan napisnut.

35 LUKU	35 LUKU	XXXV. Lucu
35:1 Elihu lausui ja sanoi:	35:1 Ja Elihu vastasi ja sanoi:	35:1 JA Elihu sanoi:
35:2 "Pidätkö sitä oikeutena, sanotko sitä vanhurskaudeksi Jumalan edessä,	35:2 Luuletkos sen oikiaksi, ettäs sanot: minä olen hurskaampi Jumalaa?	35:2 Luuletcos sen oikiaxi/ ettäs sanot: minä olen hurscambi Jumalata/
35:3 että kysyt, mitä se sinua hyödyttää: 'Hyödynkö siitä sen enempää, kuin jos syntiä teen?'	35:3 Sillä sinä sanot: mitä siitä hyvää on, mitä se auttaa, jos joku välttää syntiä?	35:3 Sillä sinä sanot: cuca luetan joxikin sinun edesäs? mitä se autta/ jos jocu wälttä syndiä?
35:4 Siihen minä vastaan sinulle sekä ystävillesi, jotka luonasi ovat.	35:4 Minä vastaan sinua sanoilla, ja sinun ystäviäs sinun kanssas.	35:4 Minä wastan sinua sanoilla/ ja sinun ystäwitäs sinun cansas.
35:5 Luo silmäsi taivaalle ja näe, katsele pilviä, jotka ovat korkealla pääsi päällä.	35:5 Katso taivaasen ja näe, ja katso pilviin, että ne ovat korkiammat sinua.	35:5 Cadzo taiwaseen ja näe/ ja cadzo pilwijn/ että ne owat corkiammat sinua.
35:6 Jos sinä syntiä teet, ja vaikka sinulla paljonkin rikoksia olisi, mitä sillä hänelle mahdat?	35:6 Jos sinä syntiä teet, mitäs taidat hänelle tehdä? ja jos sinun pahuutes on suuri, mitäs taidat hänelle tehdä?	35:6 Jos sinä paha teet/ mitäs taidat hänelle tehdä? ja jos sinun pahudes on suuri/ mitäs taidat hänelle tehdä?
35:7 Jos olet vanhurskas, mitä sillä hänelle annat, tahi ottaako hän mitään sinun kädestäsi?	35:7 Ja jos sinä olet hurskas, mitäs taidat hänelle antaa? eli mitä hän ottaa sinun kädestäs?	35:7 Ja jos sinä olet hurscas/ mitäs taidat hänelle anda? eli mitä hän otta sinun kädestäs?
35:8 Ihmistä, kaltaistasi, koskee jumalattomuutesi ja ihmislasta sinun vanhurskautesi.	35:8 Ihmiselle sinun kaltaiselles tekee sinun pahuutes jotakin, ja ihmisen lapselle sinun hurskautes.	35:8 Ihmiselle sinun caltaiselles/ teke sinun pahudes jotakin/ ja ihmisen lapselle sinun hurscaudes.
35:9 Sorron suuruutta valitetaan, huudetaan apua suurten käsivartta vastaan,	35:9 Ne huutavat, kuin heille paljo väkivaltaa tapahtuu, ja valittavat voimallisten käsivartta,	35:9 Ne huutawat cosca heidän paljo wäkiwalda tapahtu/ ja walittawat woimallisten käsiwartta/
35:10 ei kysytä: 'Missä on Jumala, minun Luojani, joka yöllä saa viriämään ylistysvirret,	35:10 Jotka ei sano: Kussa on Jumala, minun Luojani, joka yöllä tekee virret?	35:10 Jotca ei sano: cusa on Jumala minun luojan/ joca yöllä teke wirret?
35:11 joka opettaa meille enemmän kuin metsän eläimille ja antaa meille viisautta enemmän kuin taivaan linnuille?'	35:11 Joka meitä tekee oppineemmaksi eläimiä maan päällä, ja taitavammaksi taivaan lintuja.	35:11 Joca meitä oppenemmaxi teke eläimitä maan päällä/ ja taitawammaxi taiwan linduja.
35:12 Valittakoot sitten pahojen ylpeyttä; ei hän vastaa.	35:12 Mutta he valittavat pahain ylpeyttä; ja ei hän kuule heitä.	35:12 Mutta ne myös walittawat pahain ylpeyttä/ ja ei hän cuule heitä.
35:13 Ei, turhia ei Jumala kuule, eikä Kaikkivaltias niihin katso,	35:13 Sillä ei jumala kuule turhaa, ja Kaikkivaltias ei katso sitä.	35:13 Sillä ei Jumala cuule turha/ ja Caickiwaldias ei cadzo sitä.
35:14 saati jos sanot, ettet voi häntä nähdä; asia on hänen edessänsä: odota häntä.	35:14 Nyt sinä sanot: et sinä näe häntä; mutta tuomio on hänen edessänsä, vaan odota häntä.	35:14 Nyt sinä sanot: et sinä näe händä/ mutta duomio on hänen edesäns/ waan odota händä.
35:15 Mutta nyt, kun hänen vihansa ei kosta eikä hän ylvästelystä suuresti välitä,	35:15 Jos ei hänen vihansa niin äkisti kosta, ja ei ole tietävinänsä, että siinä niin monta rikosta on;	35:15 Jos ei hänen wihans nijn äkist costa/ ja ei ole tietäwänäns/ että sijnä nijn monda ricosta on.
35:16 niin Job avaa suunsa joutaviin ja syytää suuria sanoja taitamattomasti."	35:16 Sentähden on Job turhaan suunsa avannut ja taitamattomia puheita puhunut.	35:16 Sentähden on Hiob turhan suuns awannut/ taitamattomilla sanoilla.

36 LUKU	36 LUKU	XXXVI. Lucu
36:1 Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:	36:1 Elihu puhui vielä ja sanoi:	36:1 ELihu puhui wielä/ ja sanoi:
36:2 "Maltahan vähän, niin julistan sinulle, sillä vielä on minulla Jumalan puolesta puhuttavaa.	36:2 Odota vielä vähä, minä osoitan sinulle sen; sillä minulla on vielä nyt jotakin Jumalan puolesta sanomista.	36:2 Odota wielä wähä/ minä osotan sinulle sen: sillä minulla on wielä nyt jotakin Jumalan puolest sanomist.
36:3 Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;	36:3 Minä tuon minun ymmärrykseni kaukaa, ja osoitan, että minun Luojani on hurskas.	36:3 Minä tuon minun ymmärryxeni cauca/ ja osotan että minun luojan on hurscas.
36:4 sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta - mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.	36:4 Sillä minun puheessani ei tosin ole petosta, minun ymmärrykseni on vilpitöin sinun edessäs.	36:4 Minun puhesan ei ole/ ilman epäilemätä/ petosta/ minun ymmärryxen on wilpitöin sinun edesäs.
36:5 Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.	36:5 Katso, Jumala on voimallinen, ei kuitenkaan hän ketään hylkää: Hän on voimallinen sydämensä väestä.	36:5 Cadzo/ ei Jumala hyljä woimallisia: sillä hän on myös woimallinen sydämens wäestä.
36:6 Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.	36:6 Jumalatointa ei hän varjele, vaan auttaa köyhää oikeuteen.	36:6 Jumalatoinda ei hän warjele/ waan autta köyhä oikeuteen.
36:7 Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.	36:7 Ei hän käännä silmiänsä pois hurskaasta: hän on myös kuningasten kanssa istuimella: hän antaa heidän pysyä alinomati, että he korkiaksi tulevat.	36:7 Ei hän käännä silmiäns pois hurscasta/ ja Cuningat anda hän istua istuimellans ijancaickisest/ että he corkiaxi tulewat.
36:8 Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,	36:8 Ja ehkä vangit olisivat jalkapuussa, ja sidottuna surkeuden köysillä:	36:8 Ja ehkä fangit olisit jalcapuusa/ ja sidottuna surkiuden köysillä.
36:9 niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,	36:9 Niin hän ilmoittaa heille heidän työnsä ja rikoksensa, että he ovat tehneet väkivaltaa,	36:9 Nijn hän ilmoitta heille heidän työns ja ricoxens/ että he owat tehnet wäkiwalda.
36:10 avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.	36:10 Ja avaa heidän korvansa kuritukseen, ja sanoo heille, että he kääntyisivät pois vääryydestä.	36:10 Ja awa heidän corwans curituxeen/ ja sano heille: että he käändäisit heitäns pois wäärydestä.
36:11 Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.	36:11 Jos he kuulevat ja palvelevat häntä, niin he hyvissä päivissä vanhenevat ja ilolla elävät.	36:11 Jos he cuulewat ja palwelewat händä/ nijn he hywis päiwis wanhenewat ja ilolla eläwät.
36:12 Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.	36:12 Jos ei he kuule, niin he kaatuvat miekalla, ja hukkuvat ennenkuin he sen havaitsevat.	36:12 Jos ei he cuule/ nijn he caatuwat miecalla/ ja huckuwat ennencuin he sen hawaidzewat.
36:13 Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.	36:13 Ulkokullatut kartuttavat vihan: ei he huuda, kuin he vankina ovat;	36:13 Ulcocullatut/ cosca wiha tule heidän päällens/ ei huuda/
36:14 Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.	36:14 Niin heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, ja heidän elämänsä huorintekiäin seassa.	36:14 Cosca he fangina owat/ nijn heidän sieluns cuole nuorudesa/ ja heidän elämäns huorintekiäin seasa.
36:15 Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.	36:15 Mutta vaivaista auttaa hän vaivaisuudessa, ja avaa köyhäin korvan murheessa.	36:15 Mutta waiwaista autta hän waiwaisudesans/ ja awa köyhän corwan murhesa.
36:16 Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.	36:16 Hän tempaa sinunkin ahdistuksen kidasta avaruuteen, jolla ei pohjaa ole; ja sinun pöydälläs on lepo, täytetty kaikella hyvällä.	36:16 Hän temma sinun awaran ahdistuxen kidasta/ jolla ei pohja ole/ ja sinun pöydälläs on lepo/ täytetty caikella hywällä.
36:17 Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.	36:17 Ja sinä olet täydellisesti havaitseva jumalattoman tuomion; mutta tuomio ja oikeus vahvistaa sinun.	36:17 Mutta sinä teet jumalattoman asian hywäxi/ nijn että hänen asians ja oikeudens pysy.
36:18 Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.	36:18 Katso, ettei viha ole vietellyt sinua voimassas, eli suuret lahjat ole kääntäneet sinua.	36:18 Cadzo/ ettei wiha ole wietellyt sinua woimasas/ eli suuret lahjat ole käändänet sinua.
36:19 Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?	36:19 Luuletkos hänen huolivan jalouttas, kultaa eli jonkun väkevyyttä ja varaa?	36:19 Luuletcos hänen huolewan jalouttas/ culda eli jongun wäkewyttä ja wara?
36:20 Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.	36:20 Ei sinun tarvitse ikävöidä yötä, karatakses ihmisten päälle siallansa.	36:20 Ei sinun tarwita ikäwöidzemän yötä/ carataxes ihmisten päälle heidän siallans.
36:21 Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.	36:21 Kavahda sinuas, ja älä käännä sinuas vääryyteen, niinkuin sinä surkeuden tähden ruvennut olet.	36:21 Cawata sinuas ja älä käännä sinuas wääryteen/ nijncuins surkeuden tähden ruwennut olet.
36:22 Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?	36:22 Katso, Jumala on korkia voimassansa: kuka on senkaltainen opettaja kuin hän on?	36:22 Cadzo/ Jumala on corkia hänen woimasans/ cuca on sencaltainen opettaja cuin hän on?
36:23 Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?	36:23 Kuka tutkii hänen tiensä? ja kuka sanoo hänelle: sinä teet väärin?	36:23 Cuca tutki hänen tiens? ja cuca sano hänelle: sinä teet wäärin.
36:24 Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;	36:24 Muista, ettäs ylistät hänen töitänsä, niinkuin ihmiset veisaavat.	36:24 Muista ettäs ylistät hänen töitäns/ nijncuin ihmiset weisawat.
36:25 kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.	36:25 Sillä kaikki ihmiset sen nähneet ovat: Ihmiset näkevät sen kaukaa.	36:25 Sillä caicki ihmiset sen näkewät/ ihmiset näkewät sen cauca.
36:26 Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.	36:26 Katso, Jumala on suuri, ja emme tiedä sitä: hänen vuosilukunsa ovat arvaamattomat.	36:26 Cadzo/ Jumala on suuri ja en me tiedä/ hänen wuosilucuns owat arwamattomat.
36:27 Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,	36:27 Sillä hän tekee veden pieniksi pisaroiksi, ja ajaa pilvensä kokoon sateeksi,	36:27 Hän teke weden pienixi pisaroixi/ ja aja pilwens cocoon satexi.
36:28 jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.	36:28 Että pilvet pisaroitsevat ja vuotavat vahvasti ihmisten päälle.	36:28 Että pilwet wuotawat ja pisaroidzewat wahwast ihmisten päälle.
36:29 Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?	36:29 Koska hän aikoo hajoittaa pilvensä ja majansa jylinän.	36:29 Cosca hän aicoi hajotta pilwens ja majans hyminän/
36:30 Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.	36:30 Katso, niin hän levittää valkeutensa sen päälle, ja peittää meren syvyyden.	36:30 Cadzo/ nijn hän lewittä walkeudens heidän päällens/ ja peittä meren sywyden.
36:31 Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.	36:31 Sillä näillä tuomitsee hän kansan; ja antaa ruokaa runsaasti.	36:31 Sillä siellä duomidze hän Canssan/ ja anda ruoca runsast.
36:32 Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.	36:32 Hän kätkee valkeuden käsissänsä, ja käskee sen palata.	36:32 Hän peittä walkeuden nijncuin käsillä/ ja käske sen palata.
36:33 Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä, jopa karjakin hänen tulonsa."	36:33 Sen ilmoittaa hänen lähimmäisensä, joka on pitkäisen viha pilvissä.	36:33 Sen ilmoitta hänen lähimmäisens/ joca on pitkäisen wiha pilwisä.

37 LUKU	37 LUKU	XXXVII. Lucu
37:1 "Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa.	37:1 Siitä myös hämmästyy minun sydämeni ja vapisee.	37:1 SIitä hämmästy minun sydämen ja wapise.
37:2 Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.	37:2 Kuulkaat visusti hänen vihansa huutoa, ja puhetta, joka hänen suustansa käy ulos.	37:2 Cuulcat hänen wihans huuto ja hänen ändäns/ joca hänen suustans käy ulos.
37:3 Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti.	37:3 Hän toimittaa sen oikeuden kaikkein taivasten alla; ja hänen leimauksensa paistaa maan ääristä.	37:3 Hän toimitta sen oikein caickein taiwasten alla/ ja hänen leimauxens paista maan äris.
37:4 Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa.	37:4 Senjälkeen kuuluu pitkäisen jylinä, ja se jylisee suurella äänellä; ja koska hänen jylinänsä kuullaan, ei sitä taideta estää.	37:4 Hänen jälkens cuulu pitkäisen jylinä/ ja hän jylise suurella änellä/ ja cosca hänen jylinäns cuullan/ ei sitä taita estä.
37:5 Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.	37:5 Jumala jylistää pauhinallansa ihmeellisesti, ja tekee suuria ja tutkimattomia töitä.	37:5 Jumala jylistä ihmellisest/ ja teke suuria ja tutkimattomita töitä.
37:6 Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.	37:6 Hän puhuu lumelle, ja se kohta tulee maan päälle, ja sadekuurolle, ja niin sadekuurolla on voima.	37:6 Hän puhu lumelle/ ja se cohta tule maan päälle/ ja sadecuurolle/ ja nijn sadecuurolla on woima.
37:7 Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.	37:7 Hänen kädessänsä ovat kaikki ihmiset kätketyt, että kaikki tuntisivat hänen tekonsa.	37:7 Hänen kädesäns owat caicki ihmiset kätketyt/ että Canssa tunde hänen t

3 käännöstä jakeittain

JOB

JOBIN KIRJA

Hiobin Kirja