JOB |
JOBIN KIRJA |
Hiobin Kirja |
| 1938 | 1776 | 1642 |
| 6 LUKU | 6 LUKU | VI. Lucu |
| 6:1 Job vastasi ja sanoi: | 6:1 Niin Job vastasi ja sanoi: | 6:1 HIob wastais/ ja sanoi: |
| 6:2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan! | 6:2 Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle, | 6:2 jos minun surkeuteni punnitaisin/ ja minun kärsimiseni yhtä haawa lasketaisin waagan päälle. |
| 6:3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan. | 6:3 Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös. | 6:3 Nijn se olis rascambi cuin sanda meres/ sentähden on minun puhen turha. |
| 6:4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua. | 6:4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua. | 6:4 Sillä Caickiwaldian nuolet on minusa/ joiden myrcky särpä minun hengeni/ ja Jumalan cauhistus tarcoitta minua. |
| 6:5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä? | 6:5 Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa? | 6:5 Ei medzäAsi huuda cosca hänellä ruohoja on/ eikä härkä ammu cosca hänellä on ruoca. |
| 6:6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa? | 6:6 Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä? | 6:6 Syödängö mautoinda ilman suolata: eli maistaco walkiainen munan ruskiaisen ymbärildä: |
| 6:7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka. | 6:7 Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden. | 6:7 Jota minun sielun ennen cuoitti/ se on nyt minun ruocan minun kipuni tähden. |
| 6:8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni! | 6:8 Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon! | 6:8 Josca minun rucouxen tapahduis/ ja Jumala annais minulle mitä mniä toiwon. |
| 6:9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan! | 6:9 Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua; | 6:9 Että Jumala löis minun ricki/ ja päästäis kätens särkemän minua. |
| 6:10 Niin olisi vielä lohdutuksenani - ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla - etten ole kieltänyt Pyhän sanoja. | 6:10 Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta. | 6:10 Nijn olis minulla wielä sijtte lohdutus/ ja minä wahwistuisin minun sairaudesani: Ei hän säästä/ en ole minä cuitengan kieldänyt pyhän puhetta. |
| 6:11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin? | 6:11 Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla? | 6:11 Mikä on minun wäken että minä woisin toiwo/ ja mikä on minun loppun/ että minun sielun wois kärsiwäinen olla: |
| 6:12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea | 6:12 Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen? | 6:12 Ei ole minun wäken kiwinen/ eikä minun lihan waskinen. |
| 6:13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut? | 6:13 Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta. | 6:13 Ei ole minulla cusan apua/ ja minun saatun on pois. |
| 6:14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon. | 6:14 Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon. | 6:14 Joca ei osota lähimmäisellens laupiutta hän hyljä Caickiwaldian pelgon. |
| 6:15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin. | 6:15 Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet, | 6:15 Minun weljeni owat rickonet minua wastan/ nijncuin oja/ ja nijncuin wirta ohidze wuota. |
| 6:16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi; | 6:16 Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää. | 6:16 Jotca owat cauhiat jäästä/ ja jotca lumi peittä. |
| 6:17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen. | 6:17 Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa. | 6:17 Cosca helle heitä ahdista/ pitä heidän näändymän/ ja cosca palawa on/ pitä heidän catoman paicastans. |
| 6:18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat. | 6:18 Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat. | 6:18 Heidän polcuns poickewat pois/ he raukewat tyhjän ja huckuwat. |
| 6:19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä; | 6:19 He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat. | 6:19 He cadzoit Themanin tietä/ rickan Arabian polcuja he toiwoit. |
| 6:20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa. | 6:20 Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa. | 6:20 Mutta heidän pitä häpiään tuleman/ ratki surutoinna ollesans/ ja heidän pitä häpiämän sijhen tulduans. |
| 6:21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte. | 6:21 Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te. | 6:21 Sillä et te nyt mitän ole/ ja että te näette surkiuden/ pelkät te. |
| 6:22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani, | 6:22 Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne? | 6:22 Olengo minä sanonut: tuocat tänne/ lahjoittacat minulle tawarastan. |
| 6:23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'? | 6:23 Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä? | 6:23 Ja pelastacat minua wihollisen kädest/ ja wapahtacat minua tyrannein käsistä. |
| 6:24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt. | 6:24 Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua. | 6:24 Opettacat minua/ minä olen äneti/ ja jota en minä tiedä/ sitä neuwocat minulle. |
| 6:25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne? | 6:25 Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa? | 6:25
Mixi te laitatte oikiata puhetta? 6:26 Cuca teistä on se/ joca sitä laitta taita? |
| 6:26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat. | 6:26 Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen. | te ajattelette sanoja/ ainoastans nuhdellaxen/ ja teette sanoillan epäilewäisen mielen. |
| 6:27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne. | 6:27 Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa. | 6:27 Te carcatte köyhän orwoin päälle/ ja caiwatte lähimmäisellen cuoppa. |
| 6:28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne. | 6:28 Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen. | 6:28 Mutta että te olette ruwennet/ cadzocat jos te löydätte minun jotakin walehtelewan teidän edesän. |
| 6:29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä. | 6:29 Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman. | 6:29 Wastatcat mikä oikeus on/ minun wastauxen pitä oikia oleman. |
| 6:30 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?" | 6:30 Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja? | 6:30 Mitämax ei minun kielesän ole wääryt/ ja minun suuni ei tuo edes paha. |