43 luku

Joosefin veljien toinen matka Egyptiin.

1. Mutta nälänhätä oli maassa kova.

1. Mutta kallis aika ahdisti maata.

1. MUtta callis aica ahdisti maata.

2. Ja kun he olivat syöneet loppuun sen viljan, jonka olivat tuoneet Egyptistä, sanoi heidän isänsä heille: Menkää jälleen ostamaan meille vähän elintarpeita.

2. Ja koska he loppivat syödä ne jyvät kuin he Egyptistä tuoneet olivat, sanoi heidän isänsä heille: menkäät jällensä sinne, ja ostakaat meille jotakin elatusta.

2. Ja cosca he lopit syödä ne jywät cuin he Egyptist tuonet olit sanoi heidän Isäns Jacob heille: mengät jällens sinne ja ostacat meille jotakin elatusta.

3. Juuda vastasi hänelle sanoen: Se mies teroitti meille teroittamalla: 'Ette saa tulla minun kasvojeni eteen, ellei veljenne ole teidän kanssanne.'

3. Niin vastasi häntä Juuda, sanoen: se mies haastoi meitä sangen kovin, ja sanoi: ei pidä teidän näkemän minun kasvojani, jollei teidän veljenne ole teidän kanssanne.

3. Nijn wastais händä Juda sanoden: se mies haastoi meitä sangen cowin ja sanoi: ei pidä teidän näkemän minun caswojani jollei teidän weljen ole teidän cansan.

4. Jos annat veljemme seurata meidän mukanamme, niin me lähdemme ostamaan sinulle elintarpeita.

4. Jos siis sinä nyt lähetät meidän veljemme meidän kanssamme, niin me menemme alas ja osatmme sinulle elatusta.

4. Jos sijs sinä nyt lähetät meidän weljem meidän cansam nijn me menem ja ostam sinulle elatusta.

5. Mutta jos et anna, niin emme lähde; sillä se mies sanoi meille: 'Ette saa tulla minun kasvojeni eteen, ellei veljenne ole teidän kanssanne.'

5. Vaan jolles häntä lähetä, niin emme mekään mene; sillä se mies sanoi meille: ei teidän pidä näkemän minun kasvojani, jollei teidän veljenne ole teidän kanssanne.

5. Waan jolles händä lähetä meidän cansam nijn en mekän mene sillä se mies sanoi meille: ei teidän pidä näkemän minun caswojani jollei teidän weljen ole teidän cansan.

6. Israel sanoi: Minkätähden teitte niin pahasti minua kohtaan, että ilmaisitte tuolle miehelle teillä olevan vielä veljen?

6. Israel sanoi: miksi te teitte minua vastaan niin pahoin, että te sanoitte sille miehelle teillänne vielä olevan veljen.

6. Israel sanoi: mixi te teitte minua wastan nijn pahoin että te sanoitta sille miehelle teillän wielä olewan weljen.

7. He vastasivat: Mies kyseli tuiki tarkasti meitä ja meidän sukuamme, sanoen: 'Elääkö isänne vielä? Onko teillä vielä veljeä?' Silloin me ilmoitimme hänelle, niinkuin asia on. Saatoimmeko tietää, että hän sanoisi: 'Tuokaa tänne veljenne'?

7. He vastasivat: se mies kysyi meistä niin visusti, ja meidän suvustamme, sanoen: vieläkö teidän isänne elää? Onko teillä vielä veljeä? Niin me vastasimme häntä kuin hän kysyi. Taitaisimmeko me ratki tietää hänen sanovan: tuokaat veljenne tänne.

7. He wastaisit: se mies kysyi meistä nijn wisust ja meidän sugustam sanoden: wieläkö teidän Isän elä? nijn me wastaisim hänelle cuin hän kysyi. Mistä me tiesim hänen sanowan: tuocat weljen tänne?

8. Ja Juuda sanoi isällensä Israelille: Anna nuorukaisen seurata minun mukanani, niin me nousemme ja lähdemme matkalle, että jäisimme eloon, sekä me että sinä ja vaimomme ja lapsemme, emmekä kuolisi.

8. Niin sanoi Juuda isällensä Israelille: lähetä nuorukainen minun kanssani, niin me valmistamme ja lähdemme matkaan: että me eläisimme ja emme kuolisi, sekä me että sinä ja meidän lapsemme.

8. NIin sanoi Juda Israelille hänen Isällens: lähetä nuorucainen minun cansani nijn me hangidzem ja lähdem matcan että me eläisim ja em cuolis sekä me että sinä ja meidän lapsem.

9. Minä vastaan hänestä; minun kädestäni saat vaatia hänet. Jos en tuo häntä takaisin sinun luoksesi ja aseta häntä eteesi, niin minä olen syyllinen sinun edessäsi kaiken elinaikani.

9. Minä takaan hänen edestänsä, kaipaa häntä minun käsistäni; jollen minä tuo häntä jälleen sinun tykös, ja pane häntä sinun etees, niin minä olen vikapää sinun edessäs kaikkena minun elinaikanani.

9. Minä tacan hänen caipa händä minun käsistäni jollen minä tuo händä jällens sinun tygös ja pane händä sinun etees nijn minä olen wicapää sinun edesäs caickena minun elinaicanani.

10. Totisesti, jos emme olisi näin vitkastelleet, niin olisimme jo kaksikin kertaa voineet olla sieltä kotona.

10. Sillä jollei meillä olisi ollut viivytystä, totisesti me olisimme jo toisen kerran tulleet jällensä.

10. Sillä jollei meillä olis ollut wijwytystä totisest me olisim jo caxikerta tullet jällens.

11. Silloin heidän isänsä Israel sanoi heille: Jos niin on, tehkää ainakin tämä: ottakaa säkkeihinne maan parhaimpia tuotteita ja viekää ne sille miehelle lahjaksi: vähän balsamia ja vähän hunajaa, kumihartsia ja hajupihkaa, pähkinöitä ja manteleita.

11. Niin sanoi Israel heidän isänsä heille: jos nyt kumminkin niin pitää oleman, tehkäät siis näin: ottakaat maan parhaista hedelmistä teidän astioihinne, ja viekäät sille miehelle lahjoja: jotakin mastiksia ja hunajaa, ja styraksia, ja ladanumia, ja dadelia ja mandelia.

11. Nijn sanoi Israel heidän Isäns heille: jos cummingin nijn pitä oleman tehkät sijs nijn ja ottacat maan parhaista hedelmistä teidän säckein ja wiekät sille miehelle lahjoja jotakin Balsamita ja hunajata ja callita juuria ja Mirrhamita ja Dadelita ja Mandelia.

12. Ja ottakaa mukaanne kaksinkertainen raha, niin että viette takaisin sen rahan, joka palautettiin säkkienne suussa. Ehkä se oli erehdys.

12. Ottakaat myös toinen raha teidän myötänne, ja se raha, jonka te toitte jällensä säkkein suussa, viekäät myötänne; taitaa olla, että se on epähuomiosta tapahtunut.

12. Ottacat myös toinen raha teidän myötän ja se raha jonga te toitte jällens säckein suusa wiekät myötän taita olla että se on epähuomiost tapahtunut.

13. Ottakaa sitten mukaanne myöskin veljenne ja nouskaa ja menkää jälleen sen miehen luo.

13. Ottakaat myös teidän veljenne; ja valmistakaat, ja menkäät jälleen sen miehen tykö.

13. Ottacat myös teidän weljen ja hangitcat ja mengät jällens sen miehen tygö.

14. Jumala, Kaikkivaltias, suokoon, että se mies tekisi teille laupeuden ja antaisi toisen veljenne sekä Benjaminin palata kotiin teidän kanssanne. Mutta jos tulen lapsettomaksi, niin tulen lapsettomaksi.

14. Jumala kaikkivaltias antakoon teidän löytää laupiuden sen miehen edessä, että hän päästäis jälleen teille toisen teidän veljenne, ja (tämän) BenJaminin. Mutta minä, niinkuin minä olen lapsettomaksi joutunut, olen lapsetonna.

14. Jumala Caickiwaldias andacon teidän löytä laupiuden sen miehen edes että hän päästäis jällens teille toisen teidän weljen ja tämän BenJaminin. Mutta minun täyty olla nijncuin se jonga lapset owat temmatut peräti pois.

15. Niin miehet ottivat mukaansa lahjan ja kaksinkertaisen rahan sekä myöskin Benjaminin ja nousivat ja menivät Egyptiin; ja he astuivat Joosefin eteen.

15. Niin ottivat miehet nämät lahjat, ja ottivat kaksi sen vertaa rahaa myötänsä, ja BenJaminin: valmistivat itsensä ja menivät Egyptiin, ja seisoivat Josephin edessä.

15. NIin otit he nämät lahjat ja caxi sen werta raha myötäns ja BenJaminin: walmistit idzens ja menit Egyptijn ja tulit Josephin eteen.

16. Kun Joosef näki Benjaminin heidän seurassaan, sanoi hän huoneenhaltijalleen: Vie nämä miehet sisään; teurasta teuras ja valmista se, sillä miehet saavat syödä päivällistä minun kanssani.

16. Ja kun Joseph näki BenJaminin heidän kanssansa, sanoi hän huoneensa haltialle: vie nämät miehet huoneesen, ja tee ja teurasta ja valmista; sillä heidän pitää minun kanssani päivällistä syömän.

16. Ja cuin Joseph näki BenJaminin heidän cansans sanoi hän huonens haldialle: wie nämät miehet huoneseen ja tee teurasta ja walmista: sillä heidän pitä minun cansan päiwälist syömän.

17. Ja mies teki, niinkuin Joosef oli käskenyt, ja vei miehet Joosefin taloon.

17. Ja se mies teki niinkuin Joseph oli hänelle käskenyt, ja vei miehet Josephin huoneesen.

17. Ja se mies teki nijncuin Joseph oli hänelle käskenyt ja wei miehet Josephin huoneseen.

18. Mutta miehet pelkäsivät, kun heitä vietiin Joosefin taloon, arvellen: Sen rahan tähden, joka viime kerralla tuli takaisin meidän säkeissämme, ne nyt vievät meitä tänne hyökätäkseen ja karatakseen meidän kimppuumme, ottaakseen meidät orjiksi ja anastaakseen aasimme.

18. Ja he pelkäsivät, että he vietiin Josephin huoneesen, ja sanoivat: me viedään tänne sen rahan tähden jonka me tätä ennen löysimme meidän säkeistämme: että hän soimais meitä, ja saattais meitä oikeuden alle, ja ottais meitä orjiksensa, ja meidän aasimme.

18. JA he pelkäisit että he wietin Josephin huoneseen ja sanoit: me wiedän tänne sen rahan tähden jonga me löysim meidän säkeistäm että hän soimais meitä ja saattais meitä oikeuden ala ja ottais meitä orjaxens ja meidän Asim.

19. Niin he menivät Joosefin huoneenhaltijan luo ja puhuttelivat häntä talon ovella

19. Sentähden he menivät Josephin huoneenhaltian tykö, ja puhuttelivat häntä huoneen oven edessä,

19. Sentähden he menit Josephin huonenhaldian tygö ja puhuttelit händä huonen owen edes ja sanoit:

20. ja sanoivat: Oi kuule, herra, me olemme kerran ennen käyneet täällä ostamassa elintarpeita,

20. Ja sanoivat: ah, minun herrani, me olimme ennen tänne tulleet ostamaan jyviä.

20. Minun herran me olimme ennen tänne tullet ostaman jywiä/

21. ja kun me tulimme yöpaikkaan ja avasimme säkkimme, niin katso, jokaisen raha oli hänen säkkinsä suussa täysipainoisena; olemme nyt tuoneet ne mukanamme takaisin.

21. Ja koska me tulimme yösialle, ja avasimme meidän säkkimme, katso, niin oli itsekunkin raha säkkinsä suussa täydellä painolla: sentähden olemme me ne jällensä myötämme tuoneet.

21. Ja cosca me tulimme syötin sialle ja awaisim meidän säckim cadzo nijn oli idzecungin raha hänen säckins suusa täydellä painolla sentähden olem me ne jällens myötäm tuonet.

22. Ja olemme tuoneet mukanamme toisenkin rahan ostaaksemme viljaa elatukseksemme. Emme tiedä, kuka on pannut meidän rahamme säkkeihimme.

22. Olemme myös toisen rahan myötämme tuoneet ostaaksemme jyviä; emme sitä tiedä, kuka on pannut jällensä meidän rahamme meidän säkkiimme.

22. Olemma myös toisen rahan myötäm tuonet ostaxem jywiä. Waan en me sitä tiedä cuca on pannut jällens meidän raham meidän säckijm.

23. Hän vastasi: Olkaa rauhassa, älkää peljätkö. Teidän Jumalanne ja teidän isänne Jumala on antanut teidän löytää aarteen säkeistänne. Teidän rahanne minä olen saanut. Ja hän toi heidän luokseen Simeonin.

23. Mutta hän sanoi: olkaat hyvässä turvassa, älkäät peljätkö: teidän Jumalanne ja teidän isänne Jumala on teille tavaran antanut teidän säkkiinne: teidän rahanne olen minä saanut. Ja hän toi Simeonin heidän tykönsä.

23. Mutta hän sanoi: olcat hywäs turwas älkät peljätkö teidän Jumalan ja teidän Isän Jumala on teille tawaran andanut teidän säckijn teidän rahan olen minä saanut.

24. Ja hän vei miehet Joosefin taloon ja antoi heille vettä jalkain pesemiseksi ja heidän aaseilleen rehua.

24. Ja se mies vei heidät Josephin huoneesen, antoi heille vettä pestä heidän jalkojansa, ja antoi ruokaa heidän aaseillensa.

24. Ja hän toi Simeonin heidän tygöns. Ja wei heidän Josephin huoneseen andoi heille wettä pestä heidän jalcojans ja andoi ruoca heidän Aseillens.

25. He laittoivat lahjansa järjestykseen siksi, kunnes Joosef tulisi päivälliselle; sillä he olivat kuulleet, että saisivat aterioida siellä.

25. Mutta he valmistivat lahjojansa, siihen asti kuin Joseph tuli päivälliselle; sillä he olivat kuulleet, että heidän piti siellä syömän.

25. Mutta he walmistit lahjojans sijhenasti cuin Joseph tuli päiwäliselle: sillä he olit cuullet että heidän piti siellä syömän.

26. Kun Joosef oli tullut kotiin, veivät he hänelle huoneeseen lahjat, jotka heillä oli mukanaan, ja kumartuivat maahan hänen edessänsä.

26. Koska Joseph tuli huoneesen, kantoivat he lahjoja huoneesen hänelle käsissänsä, ja kumarsivat maahan hänen eteensä.

26. COsca Joseph tuli huoneseen cannoit he lahjoja huoneseen hänelle heiden käsisäns ja cumarsit heitäns maahan hänen eteens.

27. Hän tervehti heitä ja kysyi: Kuinka voi teidän vanha isänne, josta puhuitte? Vieläkö hän elää?

27. Ja hän tervehti heitä rakkaasti, ja sanoi: onko teidän vanha isänne rauhassa, josta te minulle sanoitte? Vieläkö hän elää?

27. Ja hän terwetti heitä rackast ja sanoi: ongo teidän wanha Isän rauhas josta te minulle sanoitte? wieläkö hän elä.

28. He vastasivat: Palvelijasi, meidän isämme, voi hyvin; hän elää vielä. Ja he kumartuivat ja heittäytyivät maahan.

28. He vastasivat: sinun palvelias meidän isämme on rauhassa, ja elää vielä; ja he kumarsivat ja maahan lankesivat hänen edessänsä.

28. He wastaisit: meidän Isän sinun palwelias on rauhas ja elä wielä ja he maahan langeisit ja cumarsit händä.

29. Ja hän nosti silmänsä ja näki veljensä Benjaminin, äitinsä pojan, ja kysyi: Onko tämä teidän nuorin veljenne, josta puhuitte? Sitten hän sanoi: Jumala olkoon sinulle, poikani, armollinen.

29. Niin hän nosti silmänsä ja näki veljensä BenJaminin, äitinsä pojan, ja sanoi: onko tämä teidän nuorin veljenne, josta te sanoitte minlle? Ja sanoi vielä: Jumala olkoon sinulle armollinen, minun poikani.

29. Nijn hän nosti silmäns ja näki weljens BenJaminin hänen äitins pojan ja sanoi: ongo tämä teidän nuorin weljen josta te sanoitte minulle? ja sanoi wielä:

30. Mutta silloin Joosef keskeytti äkkiä puheensa, sillä nähdessään veljensä hän tuli sydämessään liikutetuksi ja etsi tilaisuutta itkeäkseen; niin hän meni sisähuoneeseen ja itki siellä.

30. Ja Joseph kiiruhti itsensä; sillä hänen sydämensä paloi veljeänsä kohtaan, ja etsi siaa itkeäksensä; ja meni kamariinsa, ja itki siellä.

30. Jumala olcon sinulle armollinen minun poican. Ja Joseph kijruhti: sillä hänen sydämens paloi hänen weljens päälle ja edzei sia itkexens ja meni Camarijns ja itki siellä.

31. Senjälkeen hän pestyään kasvonsa tuli ulos, hillitsi itsensä ja käski: Tarjotkaa ruokaa.

31. Ja kuin hän oli pessyt kasvona, tuli hän ulos; ja pidätti itsensä, ja sanoi: tuokaat leipää.

31. Ja cuin hän oli pesnyt caswons tuli hän ulos ja pidätti idzens ja sanoi: tuocat leipä.

32. Ja tarjottiin erikseen hänelle ja erikseen heille ja erikseen egyptiläisille, jotka aterioivat hänen kanssaan; egyptiläiset näet eivät saata syödä yhdessä hebrealaisten kanssa, sillä se on egyptiläisille kauhistus.

32. Ja pantiin erinänsä hänelle ja erinänsä heille, niin myös Egyptiläisille, jotka hänen kanssansa atrioitsivat, erinänsä; sillä Egyptiläiset ei saa syödä Hebrealaisten kanssa, sillä se on Egyptiläisille kauhistus.

32. Ja pandin erinäns henälle ja erinäns heille nijn myös Egyptiläisille jotca hänen cansans atrioidzit erinäns: sillä Egyptiläiset ei saa syödä Hebrerein cansa sillä se on Egyptiläisille cauhistus.

33. He istuivat vastapäätä häntä iän mukaan, esikoinen ensimmäisenä ja nuorin viimeisenä; ja ihmetellen miehet katselivat toisiaan.

33. Ja he istutettiin hänen kohdallensa, esikoinen esikoisuutensa jälkeen, ja nuorin nuoruutensa jälkeen: sitä miehet ihmettelivät keskenänsä.

33. Ja he istutettin hänen cohdallens esicoinen hänen esicoisudens jälken ja nuorin nuorudens jälken sitä he ihmettelit keskenäns.

34. Ja hän antoi kantaa omasta pöydästään ruokia heille, ja Benjaminin annos oli viisi kertaa suurempi kuin kaikkien muiden. Ja he joivat hänen kanssaan ja juopuivat.

34. Ja heille kannettiin ruokaa hänen pöydältänsä, mutta BenJaminille viisi kertaa enemmän kuin muille. Ja he joivat ja juopuivat hänen kanssansa.

34. Ja heille cannettin ruoca hänen pöydäldäns mutta BenJaminille wijsi kerta enä cuin muille. Ja he joit ja juowuit hänen cansans.