23 luku

Saaran kuolema ja hautaus.

1. Ja Saara eli sadan kahdenkymmenen seitsemän vuoden vanhaksi; niin vanhaksi eli Saara.

1. Ja Saaran elinaika oli sata ja seitsemänkolmattakymmentä ajastaikaa: ne olivat Saaran ikävuodet.

1. SAra eli sata caxikymmendä ja seidzemen ajastaica.

2. Ja Saara kuoli Kirjat-Arbassa, se on Hebronissa, Kanaanin maassa. Ja Aabraham meni murehtimaan Saaraa ja itkemään häntä.

2. Ja Saara kuoli Arban kaupungissa, joka (on) Hebron Kanaanin maalla. Niin tuli Abraham murehtimaan Saaraa ja itkemään häntä.

2. Ja cuoli Arban Caupungis joca cudzutan Hebron Canaan maalla. Nijn tuli Abraham murhettiman ja itkemän händä.

3. Senjälkeen Aabraham nousi ja lähti vainajan luota ja puhui heettiläisille sanoen:

3. Sitte nousi hän kuolleensa tyköä; ja puhui Hetin lapsille sanoen:

3. Sijtte nousi hän hänen cuollens tykö ja puhui Hethin lapsille sanoden:

4. Minä olen muukalainen ja vieras teidän keskuudessanne; antakaa minulle perintöhauta maassanne, haudatakseni ja kätkeäkseni siihen vainajani.

4. Minä olen muukalainen ja kuitenkin asuvainen teidän tykönänne, antakaat minulle perintöhauta teidän tykönänne, haudatakseni minun kuolleeni, joka on minun edessäni.

4. Minä olen muucalainen ja cuitengin asuwainen teidän tykönän andacat minulle perindöhauta teidän tykönän haudataxen minun cuollueni joca on minun edesäni.

5. Heettiläiset vastasivat Aabrahamille, sanoen hänelle:

5. Niin vastasivat Hetin lapset Abrahamia, sanoen hänelle:

5. Nijn wastaisit Hethin lapset Abrahamille sanoden hänelle:

6. Kuule meitä, herra. Sinä olet Jumalan ruhtinas meidän keskuudessamme; hautaa vainajasi parhaaseen hautaamme. Ei kukaan meistä kiellä sinua hautaamasta vainajaasi hautaansa.

6. Kuule meitä, rakas herra: sinä olet Jumalan ruhtinas meidän seassamme, hautaa sinun kuollees meidän parhaisiin hautoihimme: ei yksikään meistä sinua kiellä hautaamasta kuolluttas hänen hautaansa.

6. Cuule meitä racas herra sinä olet Jumalan Ruhtinas meidän seasam hauta sinun cuollues caickein parhaisijn hautoin ei yxikän meistä sinua kiellä hautamast sinun cuolluttas hänen hautaans.

7. Niin Aabraham nousi ja kumarsi maan kansalle, heettiläisille,

7. Niin Abraham nousi ja kumarsi itsensä maan kansan edessä, (nimittäin) Hetin lasten edessä.

7. NIjn Abraham nousi ja cumarsi idzens maan Canssan edes nimittäin Hethin lasten edes.

8. ja puhui heille sanoen: Jos teidän mieleenne on, että minä hautaan ja kätken vainajani, niin kuulkaa minua ja taivuttakaa Efron, Sooharin poika,

8. Ja hän puhui heille, sanoen: jos teidän mielenne on, että minä hautaan minun kuolleeni, joka minun edessäni on; niin kuulkaat minua, ja rukoilkaat minun edestäni Ephronia Zoarin poikaa.

8. Ja hän puhui heille sanoden: jos teidän mielen on että minä hautan minun cuollueni joca minun edesäni on nijn cuulcat minua ja rucoilcat minun edestäni Ephronit Zoarin poica.

9. antamaan minulle Makpelan luola, joka on hänen omansa ja on hänen vainionsa perällä. Täydestä hinnasta hän antakoon sen minulle perintöhaudaksi teidän keskuudessanne.

9. Että hän antais minulle Makpelan luolan, joka hänellä on, vainionsa perällä: täyden hinnan edestä antakaan sen minulle teidän keskellänne perintöhaudaksi.

9. Että hän annais minulle hänen caxikertaisen luolans joca hänellä on hänen wainions perällä perindöhaudaxi andacan sen minulle sen jälken cuin se maxa teidän keskellän.

10. Mutta Efron istui siellä heettiläisten joukossa. Ja Efron, heettiläinen, vastasi Aabrahamille heettiläisten kuullen, kaikkien, jotka kulkivat hänen kaupunkinsa portista, sanoen:

10. Sillä Ephron asui Hetin lasten seassa. Niin vastasi Ephron Hetiläinen Abrahamia, Hetin poikain kuullen, kaikkein sisälle ja ulos käyväisten hänen kaupunkinsa portista, sanoen:

10. Sillä Ephron asui Hethin lasten seas. Nijn wastais Ephron se Hetheus Abrahamille Hethin poicain cuulden caikille sisälle ja ulos käywäisille hänen Caupungistans sanoden:

11. Ei, herrani, vaan kuule minua. Vainion minä lahjoitan sinulle ja myöskin luolan, joka siinä on, minä lahjoitan sinulle; kansalaisteni nähden minä sen sinulle lahjoitan. Hautaa vainajasi.

11. Ei, minun herrani, vaan kuule minua; vainion minä annan sinulle, ja luolan, joka siinä on, annan minä sinulle: minun kansani lasten nähden annan minä sen sinulle; hautaa kuollees.

11. Ei minun herran waan cuule minua mitä minä sanon: sen wainion minä annan sinulle ja luolan joca sinä on ja minä annan sen sinulle minun Canssan lasten nähden haudataxes sinun cuollues.

12. Ja Aabraham kumarsi maan kansalle

12. Abraham kumarsi maan kansan edessä.

12. Abraham cumarsi idzens maan Canssan edes.

13. ja puhui Efronille, maan kansan kuullen, sanoen: Jospa kuitenkin — oi, kuule minua! Minä maksan vainion hinnan; ota se minulta ja anna minun haudata siihen vainajani.

13. Ja puhui Ephronille maan kansan kuullen, sanoen: jos sinä minua kuulet: minä annan rahan vainion edestä, ota se minulta, ja minä hautaan minun kuolleeni siihen.

13. Ja puhui Ephronille maan Cassan cuulden sanoden: jos sinä minua cuulet nijn ota raha minulda wainion edestä jonga minä sinulle annan ja nijn minä sijtte hautan minun cuollueni sijhen.

14. Efron vastasi Aabrahamille, sanoen hänelle:

14. Ephron vastasi Abrahamia, sanoen hänelle:

14. Ephron wastais Abrahamille sanoden hänelle:

15. Herrani, kuule minua. Neljänsadan hopeasekelin maa, mitä se minulle ja sinulle merkitsee? Hautaa vainajasi.

15. Minun herrani, kuule minua: maa maksaa neljäsataa sikliä hopiaa; vaan mitä se on minun ja sinun välilläs? hautaa sinun kuollees.

15. Minun herran cuule sijs minua maa maxa neljäsata sicli hopiata waan mitä se on minun ja sinun wälilläs? hauta sinun cuollues.

16. Kuultuaan Efronin sanat Aabraham punnitsi Efronille sen rahasumman, jonka tämä oli maininnut heettiläisten kuullen, neljäsataa hopeasekeliä, kaupassa käypää.

16. Abraham kuuli Ephronia, ja punnitsi hänelle rahan, jonka hän nimittänyt oli Hetin lasten kuullen: neljäsataa sikliä hopiaa, käypää rahaa.

16. Abraham cuuli Ephronia ja punnidzi hänelle rahan cuin hän nimittänyt oli Hethin lasten cuulden neliäsata sicli hopia käypä raha.

17. Niin Efronin vainio, joka on Makpelassa itään päin Mamresta, sekä vainio että siellä oleva luola ynnä kaikki puut, jotka kasvoivat vainiolla, koko sillä alueella,

17. Ja niin vahvistettiin Ephronin vainio, joka Makpelassa on Mamren kohdalla, sekä pelto että luola joka siinä on, ja kaikki puut siinä vainiossa, jotka ympäri kaikissa sen rajoissa ovat.

17. Ja nijn Ephronin wainio josa se caxikertainen luola on Mamren cohdalla omistettin Abrahamille omaxi ijancaickisest ynnä luolan joca sijnä oli ja caickein puiden cansa ymbäri wainion/

18. joutuivat Aabrahamin omaksi kaikkien heettiläisten nähden, jotka kulkivat hänen kaupunkinsa portista.

18. (Kaikki ne tulivat) Abrahamille omaisuudeksi Hetin lasten nähden: kaikkein (nähden), jotka sisällekävivät hänen kaupunkinsa portista.

18. Hethin lasten nähden ja caickein jotca käwit sisälle ja ulos hänen Caupungistans.

19. Senjälkeen Aabraham hautasi vaimonsa Saaran luolaan, joka on Makpelan vainiolla, itään päin Mamresta, se on Hebronista, Kanaanin maassa.

19. Ja sitte hautasi Abraham emäntänsä Saaran siihen luolaan, joka oli Makpelan vainiossa Mamren kohdalla; se on Hebron Kanaanin maalla:

19. JA sijtte hautais Abraham Saran hänen emändäns sijhen caxikertaiseen luolaan joca oli wainios Mamren cohdalla se on Hebron Canaan maalla.

20. Niin vainio ja siellä oleva luola siirtyi heettiläisiltä Aabrahamille, perintöhaudaksi.

20. Niin vahvistettiin siis vainio ja luola, joka siinä oli, Abrahamille perintöhaudaksi, Hetin lapsilta.

20. Nijn wahwistettin sijs wainio ja luola joca sijnä oli Hethin lapsilda Abrahamille perindöhaudaxi.