37 luku

Joosefin unet ja hänen veljiensä kateus. Joosef myydään Egyptiin.

1. Mutta Jaakob asui siinä maassa, jossa hänen isänsä oli oleskellut muukalaisena, Kanaanin maassa.

1. Ja Jakob asui sillä maalla, jossa hänen isänsä muukalainen oli ollut: (nimittäin) Kanaanin maalla.

1. JA Jacob asui sillä maalla josa hänen Isäns muucalainen oli ollut nimittäin Canaan maalla.

2. Tämä on kertomus Jaakobin suvusta. Kun Joosef oli seitsemäntoista vuoden vanha, oli hän veljensä kanssa lampaita paimentamassa; hän oli nuorukaisena isänsä vaimojen Bilhan ja Silpan poikien seurassa. Ja hän kertoi isälleen, mitä pahaa kuuli heistä puhuttavan.

2. Ja nämät ovat Jakobin sukukunnat: Joseph oli seitsemäntoistakymmenen ajastaikainen, koska hän kaitsi karjaa veljeinsä kanssa, ja hän oli nuorella ijällänsä Bilhan ja Silpan, isänsä emäntäin lasten kanssa: ja Joseph ilmoitti isällensä, mikä paha sanoma heistä kuului.

2. Ja nämät owat Jacobin sucucunnat: Joseph oli seidzementoistakymmenen ajastaicainen cosca hän caidzi carja weljeins cansa ja hän oli hänen nuorella ijälläns Bilhan ja Silpan hänen Isäns emändäin lasten cansa ja Joseph ilmoitti Isällens mikä paha sanoma heistä cuului.

3. Ja Israel rakasti Joosefia enemmän kuin kaikkia muita poikiansa, koska hän oli syntynyt hänelle hänen vanhalla iällänsä, ja hän teetti hänelle pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan.

3. Mutta Israel rakasti Josephia enemmin kuin kaikkia muita lapsiansa, että hän oli syntynyt hänelle vanhalla ijällänsä: ja teki hänelle kirjavan hameen.

3. MUtta Israel racasti Josephita enä cuin caickia muita lapsians että hän oli syndynyt hänelle hänen wanhalla ijälläns ja teki hänelle kirjawan hamen.

4. Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä eivätkä voineet puhutella häntä ystävällisesti.

4. Kuin hänen veljensä näkivät, että hänen isänsä rakasti häntä enemmin kuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä; ja ei voineet puhutella häntä ystävällisesti.

4. Cuin hänen weljens näit että hänen Isäns racasti händä enä cuin caickia hänen welijäns cadetit he händä ja ei woinet sanacan puhutella händä ystäwälisest.

5. Kerran Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen; sen jälkeen he vihasivat häntä vielä enemmän.

5. Niin Joseph näki unen, ja ilmoitti sen veljillensä, josta he rupesivat häntä enemmin vihaamaan.

5. Nijn Joseph näki unen ja ilmoitti sen weljillens josta he rupeisit händä enämmin cadehtiman:

6. Hän näet sanoi heille: Kuulkaa, minkä unen minä olen nähnyt.

6. Sillä hän oli sanonut heille, kuulkaas tätä unta, jonka minä näin.

6. Sillä hän oli sanonut heille: cuulcas tätä unda jonga minä näin.

7. Katso, me olimme sitovinamme lyhteitä vainiolla, ja katso, minun lyhteeni nousi seisomaan, ja teidän lyhteenne asettuivat ympärille ja kumarsivat minun lyhdettäni.

7. Katso, me olimme sitovanamme jalallisia vainiolla ja minun jalalliseni nousi ja seisoi; ja katso, teidän jalallisenne seisoivat ympärillä, ja kumarsivat minun jalallistani.

7. Me olimma sitowanans jalalisia wainiolla ja minun jalalisen nousi ja seisoi mutta teidän jalalisen seisoit ymbärillä ja cumarsit minun jalalistani.

8. Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: Sinäkö tulisit meidän kuninkaaksemme, sinäkö hallitsisit meitä? Ja he vihasivat häntä vielä enemmän hänen uniensa ja puheidensa tähden.

8. Niin sanoivat hänen veljensä hänelle: sinäkö tulet meidän kuninkaaksemme, kokonansa hallitsemaan meitä? Ja vihasivat häntä vielä enemmin, hänen unensa ja puheensa tähden.

8. Nijn sanoit hänen weljens hänelle: sinäkö tulet meidän Cuningaxem hallidzeman meitä? ja cadetit händä wielä enämmin hänen unens ja puhens tähden.

9. Ja hän näki vielä toisenkin unen, jonka hän kertoi veljilleen ja sanoi: Minä näin vielä unen: katso, aurinko ja kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua.

9. Ja hän taas näki toisen unen, ja jutteli sen veljillensä, ja sanoi: katso, minä näin vielä unta: ja katso, aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua.

9. Ja hän taas näki toisen unen ja jutteli sen weljillens ja sanoi: cadzo minä näin wielä unda: minä olin näkewänäns että Auringo Cuu ja yxitoistakymmendä tähte cumarsit minua.

10. Ja kun hän kertoi sen isälleen ja veljilleen, nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: Mikä uni se on, jonka sinä olet nähnyt? Olisiko minun ja äitisi ja veljiesi tultava kumartumaan sinun eteesi maahan?

10. Ja kuin hän sitä saneli isällensä ja veljillensä, nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: mikä uni se on, kuin sinä olet nähnyt? Pitääkö minun ja sinun äitis ja veljes tuleman ja kumartaman meitämme sinun edessäs maahan?

10. Ja cuin hän sitä saneli Isällens ja weljillens nuhteli hänen Isäns händä ja sanoi hänelle: mikä uni se on cuin sinä olet nähnyt? pitäkö minun ja sinun äitis ja weljes tuleman ja cumartaman meitäm sinun edesäs maahan?

11. Ja hänen veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä pani tämän mieleensä.

11. Ja hänen veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä piti nämät sanat mielessänsä.

11. Ja hänen weljens cadetit händä mutta hänen Isäns piti nämät sanat mielesäs.

12. Kun hänen veljensä olivat menneet kaitsemaan isänsä lampaita Sikemiin,

12. Koska hänen veljensä menivät kaitsemaan karjaa Sikemiin,

12. COsca hänen weljens menit caidzeman Isäns carja Sichemijn:

13. sanoi Israel Joosefille: Sinun veljesi ovat paimenessa Sikemissä; tule, minä lähetän sinut heidän luokseen. Hän vastasi: Tässä olen.

13. Sanoi Israel Josephille: eikö veljes kaitse karjaa Sikemissä? Tule, minä lähetän sinun heidän tykönsä; hän vastasi: tässä minä olen.

13. Sanoi Israel Josephille: eikö weljes caidze carja Sichemis? tule minä lähetän sinun heidän tygöns hän wastais täsä minä olen.

14. Ja hän sanoi hänelle: Mene katsomaan, kuinka veljesi ja karja voivat, ja kerro sitten minulle. Niin hän lähetti hänet matkalle Hebronin laaksosta, ja hän tuli Sikemiin.

14. Hän sanoi: mene ja katso, ovatko veljes ja karja rauhassa, ja palaja minulle sitä sanomaan. Ja hän lähetti hänen Hebronin laaksosta; ja hän tuli Sikemiin.

14. Hän sanoi: mene ja cadzo owatco weljes ja carja rauhas ja palaja minulle sanoman cuinga heidän käy. Ja hän lähetti hänen Hebronin laxosta menemän Sichemijn.

15. Ja muuan mies kohtasi hänet, hänen harhaillessaan kedolla; ja mies kysyi häneltä: Mitä etsit?

15. Niin yksi mies kohtasi hänen eksyksissä kedolla; ja kysyi häneltä sanoen: mitäs etsit?

15. Nijn yxi mies löysi hänen exyxis kedolla ja kysyi hänelle sanoden: mitäs edzit?

16. Hän vastasi: Minä etsin veljiäni; sano minulle, missä he ovat paimentamassa.

16. Hän vastasi: minä etsin veljiäni: sanos minulle, kussa he kaitsevat karjaa.

16. Hän wastais: minä edzin weljejäni sanos minulle cusa he caidzewat carja?

17. Mies vastasi: He lähtivät pois täältä, sillä minä kuulin heidän sanovan: 'Menkäämme Dootaniin.' Niin Joosef meni veljiensä jäljissä ja löysi heidät Dootanista.

17. Ja mies sanoi: he läksivät täältä; sillä minä kuulin heidän sanovan: käykäämme Dotaniin. Niin Joseph meni veljeinsä perään, ja löysi heidät Dotanista.

17. Ja mies sanoi: he läxit tääldä ja minä cuulin heidän sanowan: käykäm Dothanijn. Nijn Joseph meni weljeins perän ja löysi heidän Dothanist.

18. Kun he kaukaa näkivät hänet ja ennenkuin hän saapui heidän luokseen, pitivät he neuvoa tappaaksensa hänet.

18. Kuin he kaukana näkivät hänen, ja ennenkuin hän heitä lähestyi, pitivät he neuvoa häntä vastaan, tappaaksensa häntä.

18. CUin he caucana näit hänen ennencuin hän heitä lähestyi pidit he newo händä wastan tappaxens händä.

19. He sanoivat toisillensa: Katso, tuolla tulee se unennäkijä!

19. Ja sanoivat toinen toisellensa: katso, tuo unennäkiä tulee.

19. Ja sanoit toinen toisellens: cadzo toi unen näkiä tule.

20. Tulkaa, tappakaamme nyt hänet ja heittäkäämme hänet johonkin kaivoon ja sanokaamme: villipeto on hänet syönyt. Saammepa sitten nähdä, mitä hänen unistaan tulee.

20. Tulkaat siis, tappakaamme häntä, ja heittäkäämme häntä yhteen kuoppaan, ja sanokaamme: paha peto on hänen syönyt: niin saadaan nähdä, mihinkä hänen unensa joutuvat.

20. Käykäm sijs ja tappacam händä ja heittäkäm händä cuoppaan ja sanocam: paha peto on hänen syönyt nijn saadan nähdä mihingä hänen unens joutuwat.

21. Kun Ruuben sen kuuli, tahtoi hän pelastaa hänet heidän käsistään ja sanoi: Älkäämme lyökö häntä kuoliaaksi.

21. Koska Ruben sen kuuli, tahtoi hän häntä pelastaa heidän käsistänsä, ja sanoi: älkäämme hänen henkeänsä ottako.

21. Cosca Ruben sen cuuli tahdoi hän händä pelasta heidän käsistäns ja sanoi: älkäm hänen hengens ottaco.

22. Vielä Ruuben sanoi heille: Älkää vuodattako verta; heittäkää hänet tähän kaivoon, joka on täällä erämaassa, mutta älkää satuttako kättänne häneen. Hän näet tahtoi pelastaa hänet heidän käsistään, saattaaksensa hänet takaisin isänsä tykö.

22. Ja Ruben vielä sanoi heille: älkäät vuodattako verta, vaan heittäkäät häntä tähän kuoppaan, joka on korvessa, ja älkäät satuttako kättänne häneen; sillä hän tahtoi pelastaa häntä heidän käsistänsä, saattaaksensa häntä jälleen isänsä tykö.

22. Ja Ruben wielä sanoi: älkät wuodattaco werta waan heittäkät händä tähän cuoppaan joca on corwesa ja älkät satuttaco kättän häneen: sillä hän tahdoi pelasta händä heidän käsistäns saattaxens händä jällens Isäns tygö.

23. Kun Joosef sitten tuli veljiensä luo, riisuivat he Joosefilta hänen ihokkaansa, pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan, joka oli hänen yllään,

23. Ja tapahtui, koska Joseph tuli veljeinsä tykö, riisuivat he häneltä hameen, (nimittäin) sen kirjavan hameen, joka hänen yllänsä oli;

23. COsca Joseph tuli weljeins tygö rijsuit he häneldä hamen nimittäin sen kirjawan hamen joca hänen päälläns oli.

24. ja ottivat hänet ja heittivät hänet kaivoon; mutta kaivo oli tyhjä, siinä ei ollut vettä.

24. Ja ottivat hänen ja heittivät kuoppaan: ja kuoppa oli tyhjä, ja ei ollut siinä vettä.

24. Ja otit hänen ja heitit cuoppaan ja cuoppa oli tyhjä ja ei ollut sijnä wettä nijn he istuit syömän.

25. Senjälkeen he istuivat aterioimaan. Ja kun he nostivat silmänsä, näkivät he ismaelilaismatkueen tulevan Gileadista; heidän kamelinsa kuljettivat kumihartsia, balsamia ja hajupihkaa, ja he olivat viemässä niitä Egyptiin.

25. Sitte istuivat he syömään leipää: ja kuin he nostivat silmänsä ja katselivat, niin katso, Ismaelilaisten joukko tuli Gileadista; ja heidän kameleinsa kannatus oli styraks, mastiks ja ladanum, ja vaelsivat viemään niitä alas Egyptiin.

25. Cosca he nostit silmäns ja näit Ismaeliterein joucon tulewan Gileadist Cameleinens cannattaden callita juuria Balsamia ja Mirrhamia ja menewän Egyptijn.

26. Silloin Juuda sanoi veljillensä: Mitä hyötyä meillä on siitä, että surmaamme veljemme ja salaamme hänen verensä?

26. Niin sanoi Juuda veljillensä: mitä me siitä hyödymme, että me murhaamme meidän veljemme ja salaamme hänen verensä?

26. Nijn sanoi Juda weljillens: mitä me sijtä hyödym että me murham meidän weljem ja salam hänen werens?

27. Tulkaa, myykäämme hänet ismaelilaisille, mutta älköön kätemme sattuko häneen, sillä hän on meidän veljemme, meidän omaa lihaamme. Ja hänen veljensä kuulivat häntä.

27. Tulkaat ja myykäämme häntä Ismaelilaisille, ja älkäämme satuttako käsiämme häneen: sillä hän on meidän veljemme ja lihamme; ja he kuulivat häntä.

27. Käykäm ja myykäm händä Ismaelitereille ja älkäm satuttaco käsiäm häneen: sillä hän on meidän weljem ja liham. Ja he cuulit händä.

28. Kun nyt midianilaiset kauppiaat menivät siitä ohitse, vetivät veljet Joosefin ylös kaivosta; ja he myivät Joosefin kahdestakymmenestä hopeasekelistä ismaelilaisille. Nämä veivät Joosefin Egyptiin.

28. Koska Midianilaisten kauppamiehet siitä menivät ohitse, vetivät he Josephin ja ottivat ylös kuopasta, ja myivät hänen Ismaelilaisille, kahteenkymmeneen hopiapenninkiin; jotka veivät Josephin pois Egyptiin.

28. Cosca Midianiterein cauppamiehet sijtä menit ohidze wedit he Josephin cuopast ja myit hänen Ismaelitereille cahtenkymmeneen hopiapenningijn jotca weit Josephin pois Egyptijn.

29. Kun sitten Ruuben palasi kaivolle, niin Joosefia ei enää ollut kaivossa. Silloin hän repäisi vaatteensa,

29. Koska Ruben palasi kuopalle, niin katso, ei ollut Joseph kuopassa: ja hän repäisi vaatteensa

29. COsca Ruben palais cuopalle ja ei löytänyt Josephia sieldä rewäis hän waattens/

30. palasi veljiensä luo ja sanoi: Poika on kadonnut. Voi minua, minne minä joudun!

30. Ja palasi veljeinsä tykö, ja sanoi: ei ole nuorukainen siellä, voi minua! kuhunka minä menen?

30. Ja palais weljeins tygö ja sanoi: ei ole nuorucainen siellä cuhunga minä menen?

31. Niin he ottivat Joosefin ihokkaan, teurastivat vuohipukin ja kastoivat ihokkaan vereen.

31. Niin he ottivat Josephin hameen ja tappoivat kauriin, ja tahrasivat hameen vereen

31. Nijn he otit Josephin hamen ja tapoit caurin ja tahraisit hamen wereen/

32. Sitten he lähettivät tuon pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaan kotiin isälleen ja sanoivat: Tämän me löysimme; tarkasta, onko se poikasi ihokas vai eikö.

32. Ja lähettivät sen kirjavan hameen, ja antoivat kantaa isällensä, ja sanoivat: tämän me löysimme: tunnustele, jos tämä on poikas hame taikka ei?

32. Ja lähetit sen kirjawan hamen ja annoit canda Isällens ja sanoit: tämän me löysim tunnustele jos tämä on poicas hame taicka ei?

33. Ja tarkastettuaan sen hän sanoi: Tämä on minun poikani ihokas. Villipeto on hänet syönyt; totisesti, Joosef on raadeltu kuoliaaksi.

33. Ja hän tunsi sen, ja sanoi: tämä on minun poikani hame, paha peto on hänen syönyt: raadellen on Joseph revelty.

33. Ja hän tunsi sen ja sanoi: tämä on minun poicani hame paha peto on hänen syönyt ja raatelewaiselda pedolda on Joseph reweldy.

34. Ja Jaakob repäisi vaatteensa, pani säkin lanteilleen ja suri poikaansa pitkät ajat.

34. Ja Jakob repäisi vaatteensa, ja kääri säkin kupeisiinsa; ja murehti poikaansa monta päivää.

34. Ja Jacob rewäis waattens ja käärei säkin cupeijns ja murhetti poicans monda päiwä.

35. Ja kaikki hänen poikansa ja tyttärensä kävivät häntä lohduttamaan, mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: Murehtien minä menen tuonelaan poikani tykö. Ja hänen isänsä itki häntä.

35. Ja kaikki hänen poikansa ja tyttärensä nousivat häntä lohduttamaan; vaan ei hän tahtonut antaa itsiänsä lohdutettaa, mutta sanoi: minä menen murehtien alas poikani tykö hautaan. Ja hänen isänsä itki häntä.

35. Ja caicki hänen poicans ja tyttärens nousit händä lohduttaman waan ei hän tahtonut anda idzens lohdutetta mutta sanoi: minä murehtien menen alas poicani tygö hautaan. Ja hänen Isäns itki händä.

36. Mutta midianilaiset myivät hänet Egyptiin Potifarille, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijain päämies.

36. Mutta Midianilaiset myivät hänen Egyptiin Potipharille, Pharaon kamaripalvelialle ja huovinhaltialle.

36. Mutta Midianiterit myit hänen Egyptijn Potipharille Pharaon Camaripalwelialle ja huowinhaldialle.