24 luku

Aabrahain palvelija noutaa Rebekan Iisakille vaimoksi.

1. Ja Aabraham oli vanha ja iälliseksi tullut, ja Herra oli siunannut Aabrahamia kaikessa.

1. Ja Abraham oli vanha ja joutunut ijälliseksi: ja Herra oli siunannut hänen kaikissa.

1. JA Abraham oli wanha ja joutunut ijällisexi ja HERra oli siunannut hänen caikis.

2. Niin Aabraham sanoi palvelijallensa, talonsa vanhimmalle, joka hallitsi kaikkea, mitä hänellä oli: Pane kätesi kupeeni alle.

2. Niin sanoi Abraham vanhimmalle huoneensa palvelialle, joka kaikki hallitsi, mitä hänellä oli: laske nyt kätes minun kupeeni alle.

2. Nijn sanoi hän wanhimmalle huonens palwelialle joca caicki hallidzi cuin hänellä oli: laske kätes minun cupeni ala.

3. Minä vannotan sinua Herran, taivaan ja maan Jumalan, kautta, ettet ota pojalleni vaimoa kanaanilaisten tyttäristä, joiden keskuudessa minä asun,

3. Ja minä vannotan sinua Herran taivaan ja maan Jumalan kautta; ettes ota emäntää minun pojalleni Kanaanealaisten tyttäristä, joiden seassa minä asun.

3. Ja wanno minulle HERran taiwan ja maan Jumalan cautta ettes ota emändätä minun pojalleni Cananerein tyttärist joiden seas minä asun.

4. vaan menet minun omaan maahani ja sukuni luo ja otat sieltä vaimon pojalleni Iisakille.

4. Vaan mene minun isäni maalle ja minun sukuni tykö; ja ota minun pojalleni Isaakille emäntä.

4. Waan mene minun Isäni maalle ja minun sucuni tygö ja ota minun pojalleni Isaachille emändä.

5. Palvelija sanoi hänelle: Entä jos tyttö ei tahdo seurata minua tähän maahan, onko minun silloin vietävä poikasi takaisin siihen maahan, josta olet lähtenyt?

5. Ja palvelia sanoi: jos niin tapahtuis, ettei vaimo tahtoisi seurata minua tähän maahan: pitääkö minun kumminkin viemän jällensä sinun poikas sille maalle, jostas lähtenyt olet?

5. Palwelia sanoi: jos nijn tapahduis ettei waimo seurais minua tähän maahan pitäkö minun cummingin wiemän jällens sinun poicas sille maalle jostas lähtenyt olet?

6. Aabraham vastasi hänelle: Varo, ettet vie poikaani takaisin sinne.

6. Abraham sanoi hänelle: kavahda sinuas, ettes vie minun poikaani sinne jällensä.

6. Abraham sanoi hänelle: cawata sinuas ettes wie minun poicani sinne jällens.

7. Herra, taivaan Jumala, joka otti minut pois isäni kodista ja synnyinmaastani, hän, joka puhui minulle ja vannoi minulle sanoen: 'Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan', hän lähettää enkelinsä sinun edelläsi, niin että saat sieltä vaimon pojalleni.

7. Herra taivaan Jumala, joka minun otti isäni huoneesta ja syntymä-maaltani, ja joka minun kanssani puhui, ja myös vannoi minulle, sanoen: sinun siemenelles minä annan tämän maan: hän lähettää enkelinsä sinun edelläs, ettäs ottaisit minun pojalleni emännän sieltä.

7. HERra Taiwan Jumala joca minun otti Isäni huonest ja syndymä maaldani ja joca minun cansani puhui ja myös wannoi minulle sanoden: sinun siemenelles minä annan tämän maan hän lähettä Engelins sinun edelles ettäs ottaisit minun pojalleni emännän sieldä.

8. Mutta jos tyttö ei tahdo seurata sinua, niin olet tästä valasta vapaa. Älä vain vie poikaani sinne takaisin.

8. Jos ei vaimo tahtoisi seurata sinua, niin sinä olet vapaa tästä minun valastani; ainoastansa älä vie minun poikaani sinne jälleen.

8. Jos ei waimo seura sinua nijns olet wapa tästä walasta ainoastans älä wie minun poicani sinne jällens.

9. Niin palvelija pani kätensä herransa Aabrahamin kupeen alle ja lupasi sen hänelle valalla vannoen.

9. Niin laski palvelia kätensä herransa Abrahamin kupeen alle; ja vannoi hänelle sen.

9. Nijn laski palwelia kätens Abrahamin hänen herrans cupen ala ja wannoi hänelle sen.

10. Ja palvelija otti herransa kameleista kymmenen sekä kaikkinaisia kalleuksia herransa tavaroista; ja hän nousi ja lähti Mesopotamiaan, Naahorin kaupunkiin.

10. Niin otti palvelia kymmenen kamelia herransa kameleista, ja läksi matkaan, ja otti myötänsä kaikkinaisesta herransa tavarasta: ja vaelsi Mesopotamiaan Nahorin kaupunkiin.

10. NIin otti palwelia kymmenen Cameliä hänen herrans Cameleist ja läxi matcan ja otti cansans caickinaisest hänen herrans tawarast ja waelsi Mesopotamiaan Nahorin Caupungijn.

11. Ja hän antoi kamelien asettua kaupungin ulkopuolelle vesikaivon ääreen lepäämään, illan suussa, jolloin naiset tulivat vettä ammentamaan.

11. Ja hän antoi kamelein laskea polvillensa ulkona kaupungista vesikaivon tykönä; ehtoopuolella, jolla ajalla vaimoväen tapa oli lähteä vettä ammuntamaan.

11. Ja hän lewätti Camelejä ulcona Caupungist wesicaiwon tykönä ehtona jolla ajalla waimowäen tapa oli lähte wettä ammundaman.

12. Ja hän sanoi: Herra, minun herrani Aabrahamin Jumala, suo minulle tänään menestystä ja tee laupeus herralleni Aabrahamille.

12. Ja sanoi: Herra, minun herrani Abrahamin Jumala, anna minun kohdata tänäpänä (herrani morsiamen); ja tee laupius minun herrani Abrahamin kanssa.

12. Ja sanoi: HERra minun herrani Abrahamin Jumala cohta minua tänäpän ja tee laupius minun herrani Abrahamin cansa.

13. Katso, minä seison tässä lähteellä, ja kaupunkilaisten tyttäret tulevat ammentamaan vettä.

13. Katso, minä seison tässä vesikaivon tykönä: ja heidän tyttärensä, jotka asuvat tässä kaupungissa, tulevat vettä ammuntamaan.

13. Cadzo minä seison täsä wesicaiwon tykönä ja heidän tyttärens jotca asuwat täsä Caupungis tulewat wettä ammundaman.

14. Niin tapahtukoon, että se tyttö, jolle minä sanon: 'Kallista tänne vesiastiaasi juodakseni', ja joka vastaa: 'Juo, minä juotan kamelisikin', on juuri se, jonka sinä olet määrännyt palvelijallesi Iisakille; ja siitä minä tiedän, että olet tehnyt laupeuden herralleni.

14. Jos joku piika tulee, jolle minä sanon: kallista tänne vesiastias juodakseni, ja hän sanoo: juo, minä juotan myös sinun kamelis: että hän on se, jonkas olet edeskatsonut palvelialles Isaakille, ja siitä ymmärtäisin tehnees laupiuden minun herrani kanssa.

14. Jos jocu pijca tule jolle minä sanon: callista tänne wesiastias juodaxeni ja hän sano: juo minä juotan myös sinun Camelis että hän on se jongas olet edescadzonut palwelialles Isaachille ja sijtä ymmärräisin tehnes laupiuden minun herrani cansa.

15. Tuskin hän oli lakannut puhumasta, niin tuli siihen Rebekka, joka oli Aabrahamin veljen Naahorin ja hänen vaimonsa Milkan pojan, Betuelin, tytär; ja hänellä oli vesiastia olallaan.

15. Ja ennenkuin hän lakkasi puhumasta, katso, Rebekka tuli, joka syntynyt oli Betuelille, Milkan, Abrahamin veljen Nahorin emännän pojalle. Ja hänellä vesiastiansa olallansa.

15. JA ennencuin hän lackais puhumast cadzo Rebecka tuli joca syndynyt oli Bethuelille Milcan Nahorin Abrahamin weljen emännän pojalle. Ja hänen wesiastians hänen olallans.

16. Ja tyttö oli näöltään hyvin ihana, neitsyt, johon ei mies ollut koskenut. Ja hän astui alas lähteelle, täytti astiansa ja tuli ylös.

16. Ja piika oli sangen ihana nähdä, ja vielä neitsy, ja ei yksikään mies ollut häneen ryhtynyt: hän meni alas kaivon tykö, ja täytti astiansa, ja tuli ylös.

16. Ja se pijca oli sangen ihana caswoilda ja wielä neidzy ja ei yxikän mies ollut häneen ryhtynyt hän tuli sen caiwon tygö ja täytti hänen astians ja tahdoi palata cotians.

17. Silloin palvelija riensi häntä vastaan ja sanoi: Anna minun juoda vähän vettä astiastasi.

17. Niin palvelia juoksi häntä vastaan, ja sanoi: annas minun juoda vähä vettä astiastas.

17. Nijn palwelia juoxi händä wastan ja sanoi: annas minun juoda wähä wettä sinun astiastas.

18. Hän vastasi: Juo, herrani. Ja hän laski nopeasti astiansa alas kädelleen ja antoi hänen juoda.

18. Hän sanoi: juo minun herrani: ja hän kiiruusti laski alas vesiastiansa kätensä päälle, ja antoi hänen juoda.

18. Hän sanoi: juo minun herran ja hän kijrust laski alas wesiastians kätens päälle ja andoi hänen juoda.

19. Ja annettuaan hänen juoda hän sanoi: Minä ammennan vettä myös sinun kameleillesi, kunnes ne ovat juoneet kyllikseen.

19. Ja kuin hän oli antanut hänen juoda, sanoi hän: minä myös ammunnan vettä kameleilles, niinkauvan että he kaikki saavat juoda.

19. Ja cuin hän oli andanut hänen juoda sanoi hän: minä ammunnan wettä myös Cameleilles nijncauwan että he caicki saawat juoda.

20. Niin hän tyhjensi nopeasti astiansa kaukaloon ja riensi jälleen kaivolle ammentamaan vettä ja ammensi kaikille hänen kameleilleen.

20. Ja hän kaasi kohta veden astiastansa ruuheen, ja juoksi taas kaivolle ammuntamaan: ja ammunsi kaikille hänen kameleillensa.

20. Ja hän caasi cohta weden astiastans ruuheen ja juoxi taas caiwolle ammundaman ja juotti caicki hänen Camelins.

21. Ja mies katseli häntä ääneti saadakseen tietää, oliko Herra antanut hänen matkansa onnistua vai ei.

21. Mutta mies ihmetteli häntä: ja oli ääneti, ja tahtoi tietää, jos Herra oli tehnyt hänen matkansa onnelliseksi, taikka ei.

21. Mutta mies ihmetteli händä ja oli äneti nijncauwan cuin hän tutkisteli jos HERra oli tehnyt hänen matcans onnellisexi taicka ei.

22. Kun kamelit olivat juoneet, otti mies kultaisen nenärenkaan, joka painoi puolen sekeliä, ja hänen käsiinsä kaksi rannerengasta, jotka painoivat kymmenen kultasekeliä.

22. Ja koska kaikki kamelit olivat juoneet, antoi mies hänelle kulta-otsalehden, joka painoi puolen sikliä: niin myös kaksi rannerengasta hänen käsiinsä, jotka painoivat kymmenen sikliä kultaa.

22. Ja cosca caicki Camelit olit juonet toi mies culdaodzaladin joca painoi puolen sicli ja caxi rannerengast hänen käsijns jotca painoit kymmenen sicli culda.

23. Ja hän kysyi: Kenenkä tytär olet? Sano minulle. Onko isäsi talossa tilaa yötä ollaksemme?

23. Ja sanoi: kenenkäs tytär olet? sanos minulle se: onko isäs huoneessa siaa meidän yötä ollaksemme?

23. Ja sanoi: kenengäs tytär olet? sanos minulle se ongo Isäs huones sia meidän yötä ollaxem?

24. Hän vastasi hänelle: Olen Betuelin, Naahorin ja Milkan pojan, tytär.

24. Hän sanoi hänelle: minä olen Betuelin, Milkan pojan, tytär, jonka hän synnytti Nahorille.

24. Hän sanoi hänelle: minä olen Bethuelin Milcan pojan tytär jonga hän synnytti Nahorille.

25. Ja hän sanoi hänelle vielä: Meillä on runsaasti olkia ja rehua; myöskin yösijaa on meillä antaa.

25. Ja hän vielä sanoi hänelle: on myös olkia ja karjan ruokaa kyllä meillä: ja myös siaa yötä olla.

25. Ja hän wielä sanoi hänelle: on myös olkia ja carjan ruoca kyllä meillä ja sia yötä olla.

26. Silloin mies kumartui maahan ja rukoili Herraa

26. Ja mies kumarsi maahan ja rukoili Herraa:

26. Ja mies cumarsi idzens maahan ja rucoili HERra/

27. ja sanoi: Kiitetty olkoon Herra, minun herrani Aabrahamin Jumala, joka ei ole ottanut pois armoansa ja totuuttansa minun herraltani. Herra on johdattanut minut tätä tietä herrani veljen kotiin.

27. Ja sanoi: kiitetty olkoon Herra, minun herrani Abrahamin Jumala, joka ei ottanut pois laupiuttansa ja totuuttansa minun herraltani: minua on Herra johdattanut tällä tiellä, minun herrani veljen huoneesen.

27. Ja sanoi: kijtetty olcon HERra minun herrani Abrahamin Jumala joca ei ottanut pois laupiuttans ja totuuttans minun herraldani: sillä HERra on minun johdattanut oikia tietä minun herrani weljen huoneseen.

28. Mutta tyttö riensi ilmoittamaan äitinsä perheelle, mitä oli tapahtunut.

28. Niin piika juoksi ja ilmoitti nämät asiat äitinsä huoneessa.

28. NIin pijca juoxi ja ilmoitti caicki nämät hänen äitins huones.

29. Rebekalla oli veli, jonka nimi oli Laaban; ja Laaban riensi ulos miehen luo lähteelle.

29. Oli myös Rebekallla veli, jonka nimi oli Laban: ja Laban juoksi miehen tykö lähteelle.

29. Oli myös Rebeckalla weli jonga nimi oli Laban.

30. Sillä kun hän näki nenärenkaan ja rannerenkaat sisarensa käsissä ja kuuli sisarensa Rebekan kertovan ja sanovan: Näin mies puhui minulle, meni hän miehen luo; ja katso, hän seisoi vielä kamelien luona lähteellä.

30. Sillä koska hän näki otsalehden ja rannerenkaat sisarensa käsissä, ja kuuli sisarensa Rebekan puheet, sanovan: näin on mies puhunut minulle; tuli hän miehen tykö, ja katso, hän seisoi kamelein tykönä lähteellä.

30. Ja Laban juoxi miehen tygö caiwolle. Ja cosca hän näki odzaladin ja rannerengat sisarens käsis ja cuuli sisarens Rebeckan puhet sanowan: näin on mies puhunut minulle tuli hän miehen tygö ja cadzo hän seisoi Camelein tykönä caiwolla.

31. Ja hän sanoi hänelle: Tule sisään, sinä Herran siunattu. Minkätähden seisot ulkona? Minä olen valmistanut tilaa talossa ja sijaa kameleille.

31. Ja sanoi: tule sisälle, sinä Herran siunattu, mitäs seisot ulkona? minä olen huoneen valmistanut, ja sian kameleille.

31. Ja sanoi: tule sisälle sinä HERran siunattu mitäs seisot ulcona? minä olen sinulle huonen walmistanut ja sian Cameleilles.

32. Niin mies tuli taloon, ja Laaban riisui kamelit ja antoi kameleille olkia ja rehua sekä hänelle ja hänen seuralaisilleen vettä jalkojen pesemiseksi.

32. Niin meni mies huoneesen, ja riisui kamelit: ja hän antoi olkia ja ruokaa kameleille, ja vettä pestä hänen jalkojansa, ja miesten jalkoja, jotka hänen kanssansa olivat.

32. Nijn wei hän miehen huoneseen ja rijsui camelit ja andoi olkia ja ruoca Cameleille ja wettä pestä hänen jalcojans ja miesten jalcoja jotca hänen cansans olit.

33. Sitten pantiin ruokaa hänen eteensä, mutta hän sanoi: En syö, ennenkuin olen puhunut asiani. Laaban vastasi: Puhu.

33. Sitte pantiin ruokaa hänen eteensä: mutta hän sanoi: en minä syö ennenkuin minä olen puhunut minun asiani. He vastasivat: puhu.

33. Ja pandin ruoca hänen eteens. MUtta hän sanoi: en minä syö ennencuin minä olen puhunut minun asiani.

34. Hän sanoi: Minä olen Aabrahamin palvelija.

34. Hän sanoi: minä olen Abrahamin palvelia.

34. He wastaisit: puhu. Hän sanoi: minä olen Abrahamin palwelia/

35. Herra on suuresti siunannut minun herraani, niin että hänestä on tullut mahtava mies; hän on antanut hänelle pikkukarjaa ja raavaskarjaa, hopeata ja kultaa, palvelijoita ja palvelijattaria, kameleja ja aaseja.

35. Ja Herra on runsaasti siunannut minun herrani, ja hän on suureksi tullut, ja on antanut hänelle lampaita ja karjaa, hopiaa ja kultaa, palvelioita ja piikoja, kameleja ja aaseja.

35. Ja HERra on runsast siunannut minun herrani ja hän on suurexi tullut ja on andanut hänelle lambaita ja carja hopiata ja culda palwelioita ja pijcoja Camelejä ja Aseja.

36. Ja Saara, herrani vaimo, on vanhalla iällänsä synnyttänyt herralleni pojan; ja tälle hän on antanut kaiken omaisuutensa.

36. Niin myös Saara minun herrani emäntä on synnyttänyt minun herralleni pojan, vanhalla ijällänsä: hänelle on hän antanut kaikki mitä hänellä on.

36. Nijn myös Sara minun herrani emändä on synnyttänyt minun herralleni pojan wanhalla ijälläns hänelle on hän andanut caicki mitä hänellä on.

37. Ja herrani vannotti minua sanoen: 'Älä ota pojalleni vaimoa kanaanilaisten tyttäristä, joiden maassa minä asun,

37. Ja minun herrani vannotti minua, sanoen: ei sinun pidä ottaman minun pojalleni emäntää Kanaanealaisten tyttäristä, joiden maalla minä asun.

37. Ja minun herran wannotti minua sanoden: ei sinun pidä ottaman minun pojalleni emändätä Cananerein tyttärist joiden maalla minä asun.

38. vaan mene minun isäni kotiin ja sukuni luo ja ota sieltä pojalleni vaimo.'

38. Vaan mene minun isäni huoneesen, ja minun sukuni tykö; ja ota (sieltä) minun pojalleni emäntä.

38. Waan mene minun Isäni huoneseen minun sucuni tygö ja ota sieldä minun pojalleni emändä.

39. Silloin minä sanoin herralleni: 'Entä jos tyttö ei seuraa minua?'

39. Mutta minä sanoin minun herralleni: taitais tapahtua, ettei vaimo seuraisi minua?

39. Mutta minä sanoin minun herralleni: cuinga jos ei waimo seura minua?

40. Hän vastasi minulle: 'Herra, jonka edessä minä olen vaeltanut, lähettää enkelinsä sinun kanssasi ja antaa matkasi onnistua, niin että saat pojalleni vaimon minun suvustani ja isäni perheestä.

40. Niin hän sanoi minulle: Herra, jonka edessä minä vaellan, lähettää enkelinsä sinun kanssas, joka tekee sinun matkas onnelliseksi, ottamaan minun pojalleni emäntä minun suvustani ja minun isäni huoneesta.

40. Nijn hän sanoi minulle: HERra jonga edes minä waellan lähettä hänen Engelins sinun cansas joca teke sinun matcas onnellisexi ottaman minun pojalleni emändä minun sugustani ja minun Isäni huonest.

41. Silloin, kun saavut sukuni luo, olet vapaa valasta, jonka minulle vannoit; jos he eivät häntä sinulle anna, olet valasta vapaa.'

41. Silloin sinä tulet vapaaksi minun valastani, koskas tulet minun sukuni tykö: ja jos ei he anna sinulle, niin sinä olet vapaa valasatani.

41. Nijns tulet wapaxi walasta cosca sinä tulet minun sucuni tygö ja jos ei he anna sinulle nijns olet wapa walasta.

42. Niin minä tänään tulin lähteelle ja sanoin: 'Herra, minun herrani Aabrahamin Jumala, jos annat onnistua sen matkan, jolla olen,

42. Niin tulin minä tänäpänä lähteelle, ja sanoin: Herra, minun herrani Abrahamin Jumala, jos sinä olet tehnyt minun matkani onnelliseksi, jota minä nyt vaellan.

42. Nijn tulin minä tänäpän caiwolle ja sanoin: HERra minun herrani Abrahamin Jumala jos sinä olet tehnyt minun matcan onnellisexi jota minä nyt waellan.

43. salli tapahtua niin, että se neitonen, joka minun seisoessani tässä vesilähteellä tulee ammentamaan vettä ja sanoessani hänelle: 'Anna minun juoda vähän vettä astiastasi',

43. Katso, niin seison minä tässä vesilähteen tykönä: koska yksi piika tulee vettä ammuntamaan, ja minä sanon hänelle: annas minulle vähä vettä juoda astiastas:

43. Cadzo nijn seison minä täsä wesicaiwon tykönä cosca yxi pijca tule wettä ammundaman ja minä sanon hänelle: anna minulle wähä wettä juoda astiastas/

44. vastaa minulle: 'Juo itse, ja minä ammennan myös sinun kameleillesi' — että hän on se vaimo, jonka Herra on määrännyt minun herrani pojalle.'

44. Ja hän sanoo minulle: juo sinä, minä ammunnan myös sinun kameleilles: se on se vaimo, jonka Herra on edeskatsonut minun herrani pojalle.

44. Ja hän sano minulle: juo sinä minä juotan myös sinun Camelis se on se waimo jonga HERra on edescadzonut minun herrani pojalle.

45. Tuskin olin lakannut näin puhumasta itsekseni, niin katso, Rebekka tuli sinne, vesiastia olallansa, astui alas lähteelle ja ammensi. Ja minä sanoin hänelle: 'Anna minun juoda.'

45. En minä vielä päässyt puhumasta sydämessäni, katso, niin Rebekka tuli, ja hänen vesiastiansa hänen olallansa, astui alas lähteelle ja ammunsi: ja minä sanoin hänelle: annas minun juoda.

45. Ja ennencuin minä lackaisin puhumast sydämesäni cadzo nijn Rebecka tuli ja hänen wesiastians hänen olallans joca astui alas caiwolle ja ammunsi.

46. Hän laski nopeasti astian alas olaltansa ja sanoi: 'Juo, minä juotan myös sinun kamelisi.' Niin minä join, ja hän juotti myös kamelit.

46. Ja hän riensi ja laski vesiastian olaltansa alas, ja sanoi: juo, minä juotan myös kamelis. Niin minä join, ja hän juotti myös kamelit.

46. Ja minä sanoin hänelle: annas minun juoda. Ja hän riensi ja laski wesiastian olaldans alas ja sanoi: juo minä juotan myös Camelis. Nijn minä join ja hän juotti myös Camelit.

47. Ja minä kysyin häneltä sanoen: 'Kenenkä tytär sinä olet?' Hän vastasi: 'Olen Betuelin, Naahorin ja Milkan pojan, tytär.' Niin minä panin nenärenkaan hänen nenäänsä ja rannerenkaat hänen käsiinsä.

47. Ja minä kysyin häneltä, ja sanoin: kenekä tytär sinä olet? hän vastasi: minä olen Betuelin tytär, Nahorin pojan, jonka Milka hänelle synnytti. Niin minä panin otsalehden hänen otsaansa, ja rannerenkaat hänen käsiinsä:

47. Ja minä kysyin hänelle ja sanoin: kenengä tytär sinä olet? hän wastais: minä olen Bethuelin Nahorin pojan tytär jonga Milca hänelle synnytti.

48. Ja minä kumarruin maahan ja rukoilin Herraa, kiittäen Herraa, minun herrani Aabrahamin Jumalaa, joka oli johdattanut minut oikeata tietä saamaan herrani veljen tyttären hänen pojalleen.

48. Ja kumarsin itseni maahan ja rukoilin Herraa: ja kiitin Herraa, minun herrani Abrahamin Jumalaa, joka minun oli johdattanut oikiaa tietä, ottamaan hänen pojallensa minun herrani veljen tytärtä.

48. Nijn minä panin odzaladin hänen odzaans ja rannerengat hänen käsijns ja cumarsin maahan ja rucoilin HERra ja kijtin HERra minun herrani Abrahamin Jumalata joca minun oli johdattanut oikiata tietä ottaman hänen pojallens minun herrani weljen tytärtä.

49. Ja jos nyt tahdotte osoittaa suosiota ja uskollisuutta minun herralleni, niin ilmoittakaa se minulle; jollette, niin ilmoittakaa minulle sekin, kääntyäkseni toisaalle, oikealle tai vasemmalle.

49. Ja nyt, jos te olette ne, jotka osotatte minun herralleni laupiuden ja totuuden, niin sanokaat minulle: ja jos ei, niin sanokaat myös minulle, että minä kääntäisin itseni oikialle taikka vasemmalle puolelle.

49. Ja nyt jos te oletta ne jotca osotatte minun herralleni laupiuden ja totuden nijn sanocat minulle. Ja jos ei nijn sanocat myös minulle että minä käändäisin idzeni oikialle taicka wasemalle puolelle.

50. Laaban ja Betuel vastasivat sanoen: Herralta tämä on tullut; emme voi tässä asiassa puhua sinulle hyvää emmekä pahaa.

50. Niin vastasi Laban ja Betuel, ja sanoivat: tämä asia on tullut Herralta; sentähden emme taida sinua vastaan puhua, pahaa taikka hyvää.

50. NIin wastais Laban ja Bethuel ja sanoit: tämä asia tule HERralda sentähden en me taida sinua wastan puhua hywä taicka paha.

51. Katso, siinä on Rebekka edessäsi, ota hänet ja mene. Tulkoon hän herrasi pojan vaimoksi, niinkuin Herra on sanonut.

51. Siinä on Rebekka edessäs, ota häntä ja mene, ja olkaan sinun herras pojan emäntä, niinkuin Herra on sanonut.

51. Sijnä on Rebecka edesäs ota händä ja mene ja olcan sinun herras pojan emändä nijncuin HERra on sanonut.

52. Kuultuaan heidän sanansa Aabrahamin palvelija kumartui maahan Herran eteen.

52. Ja koska Abrahamin palvelia kuuli heidän sanansa; kumarsi hän maahan Herran eteen.

52. Ja cosca Abrahamin palwelia cuuli heidän sanans cumarsi hän idzens maahan HERran eteen.

53. Sitten palvelija otti esille hopea- ja kultakaluja sekä vaatteita ja antoi ne Rebekalle. Myöskin hänen veljelleen ja äidilleen hän antoi kallisarvoisia lahjoja.

53. Ja palvelia toi hopia- ja kultakalut, ja vaatteet, ja antoi Rebekalle: vaan hänen veljellensä ja äidillensä antoi hän (muita) kalleita kaluja.

53. Ja toi hopia ja culdacalut ja waattet ja andoi Rebeckalle waan hänen weljellens ja äitillens andoi hän yrtejä.

54. Ja he söivät ja joivat, hän ja hänen seuralaisensa, ja olivat siellä yötä. Mutta kun he olivat nousseet seuraavana aamuna, sanoi hän: Päästäkää minut menemään herrani luo.

54. Niin he söivät ja joivat, hän ja miehet, jotka hänen kanssansa olivat, ja siellä pitivät yötä: ja he nousivat aamulla varhain: ja hän sanoi: päästäkäät minua herrani tykö.

54. Nijn he söit ja joit hän ja miehet jotca hänen cansans olit ja siellä pidit yötä.

55. Tytön veli ja äiti vastasivat: Anna tytön viipyä luonamme vielä joku aika, edes kymmenen päivää. Sitten saat lähteä.

55. Mutta hänen veljensä ja äitinsä sanoivat: olkaan piika meidän tykönämme edes kymmenenkin päivää: sitte sinä saat mennä.

55. Amulla hän nousi ja sanoi: päästäkät minua minun herrani tygö. Mutta hänen weljens ja äitins sanoit: olcan pijca meiden tykönäm päiwän eli kymmenen sijtte sinä saat mennä.

56. Mutta hän sanoi heille: Älkää viivyttäkö minua, koska Herra on antanut matkani onnistua. Päästäkää minut menemään, tahdon lähteä herrani luo.

56. Niin sanoi hän heille: älkäät viivyttäkö minua: sillä Herra on tehnyt minun matkani onnelliseksi: laskekaat minua menemään minun herrani tykö.

56. Nijn sanoi hän heille: älkät wijwyttäkö minua: sillä HERra on tehnyt minun matcani onnelisexi laskecat minua menemän minun herrani tygö.

57. He vastasivat: Kutsukaamme tänne tyttö ja kysykäämme häneltä itseltään.

57. Niin he sanoivat: kutsukaamme piika, ja kysykäämme mitä hän sanoo.

57. Nijn he sanoit: cudzucam pijca ja kysykäm mitä hän sano?

58. Ja he kutsuivat Rebekan ja sanoivat hänelle: Tahdotko lähteä tämän miehen kanssa? Hän vastasi: Tahdon.

58. Ja he kutsuivat Rebekan, ja sanoivat hänelle: tahdotkos mennä tämän miehen kanssa? hän vastasi: menen.

58. Ja he cudzuit Rebeckan ja sanoit hänelle: tahdockos mennä tämän miehen cansa? hän wastais: menen.

59. Niin he lähettivät sisarensa Rebekan imettäjineen matkalle Aabrahamin palvelijan ja hänen miestensä mukana.

59. Niin he laskivat sisarensa Rebekan menemään, ja hänen imettäjänsä, Abrahamin palvelian kanssa; ja ne jotka hänen seurassansa olivat.

59. Nijn he laskit sisarens Rebeckan menemän ja hänen imettäjäns Abrahamin palwelian cansa ja ne cuin hänen seurasans olit.

60. Ja he siunasivat Rebekan ja lausuivat hänelle: Oi sisaremme, tulkoon sinusta tuhat kertaa kymmenentuhatta, ja vallatkoot sinun jälkeläisesi vihamiestensä portit!

60. Ja he siunasivat Rebekkaa ja sanoivat hänelle: sinä olet meidän sisaremme, lisäänny tuhannen tuhanteen; ja sinun siemenes omistakoon vihamiestensä portit.

60. Ja he siunaisit Rebeckat ja sanoit hänelle: sinä olet meidän sisarem lisänny tuhanen tuhandeen ja sinun siemenes omistacon wihamiestens portit.

61. Ja Rebekka nousi palvelijattarineen, ja he istuivat kamelien selkään ja seurasivat miestä. Niin palvelija otti Rebekan mukaansa ja lähti matkalle.

61. Niin Rebekka nousi piikoinensa, ja istuivat kamelein päälle, ja seurasivat sitä miestä. Ja palvelia otti Rebekan, ja meni matkaansa.

61. Nijn Rebecka nousi pijcoinens ja istuit Camelein päälle ja seuraisit sitä miestä. Ja palwelia otti Rebeckan ja meni matcans.

62. Ja Iisak oli tulossa Lahai-Roin kaivon tienoilta; hän asui näet Etelämaassa.

62. Mutta Isaak palasi siltä kaivolta, joka kutsuttiin sen elävän, joka minun näkee: sillä hän asui etelän maalla.

62. MUtta Isaac palais sildä caiwolda joca cudzuttin sen eläwän ja näkewän: sillä hän asui etelän maalla.

63. Ja Iisak oli illan suussa lähtenyt kedolle käyskentelemään, ja kun hän nosti silmänsä, näki hän kamelien lähestyvän.

63. Ja oli lähtenyt rukoilemaan kedolle ehtoopuolella: ja nosti silmänsä, ja näki, ja katso, kamelit lähestyivät.

63. Ja oli lähtenyt rucoileman kedolle ehtopuolella ja nosti silmäns ja näki ja cadzo Camelit lähestyit.

64. Kun Rebekka nosti silmänsä ja näki Iisakin, laskeutui hän nopeasti maahan kamelin selästä

64. Ja Rebekka nosti silmänsä ja näki Isaakin: ja pudotti itsensä maahan kamelin päältä:

64. Ja Rebecka nosti silmäns ja näki Isaachin. Ja maahan laski idzens Camelin pääldä.

65. ja kysyi palvelijalta: Kuka on tuo mies, joka tulee kedolla meitä vastaan? Palvelija vastasi: Hän on minun herrani. Niin hän otti hunnun ja verhoutui siihen.

65. Ja sanoi palvelialle: mikä mies tämä on, joka kedolla käy meitä vastaan? palvelia vastasi: se on minun herrani: niin hän otti vaatteen ja peitti itsensä.

65. Ja sanoi palwelialle: mikä mies tämä on joca kedolla käy meitä wastan? palwelia wastais se on minun herran.

66. Ja palvelija kertoi Iisakille kaikki, mitä hän oli toimittanut.

66. Ja palvelia jutteli Isaakille kaiken asian, kuin hän oli toimittanut.

66. Nijn hän otti waatten ja peitti idzens. Ja palwelia jutteli Isaachille caiken asian cuin hän oli toimittanut.

67. Ja Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran majaan ja otti hänet luokseen, ja hänestä tuli hänen vaimonsa, ja hän rakasti häntä. Niin Iisak sai lohdutuksen äitinsä kuoltua.

67. Ja Isaak vei hänen äitinsä Saaran majaan: ja otti Rebekan emännäksensä, ja rakasti häntä: ja niin Isaak lohdutettiin äitinsä jälkeen.

67. Ja Isaac wei hänen äitins majaan ja otti Rebeckan emännäxens ja racasti händä. Ja nijn Isaac lohdutettin hänen äitins jälken.