22 luku

Jumala koettelee Aabrahamia. Naahorin jälkeläiset.

1. Näiden tapausten jälkeen Jumala koetteli Aabrahamia ja sanoi hänelle: Aabraham! Hän vastasi: Tässä olen.

1. Ja koska se oli tapahtunut, koetteli Jumala Abrahamia, ja sanoi hänelle: Abraham. Ja hän vastasi: Katso, tässä minä olen.

1. JA cosca se oli tapahtunut coetteli Jumala Abrahami ja sanoi hänelle: Abraham.

2. Ja hän sanoi: Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle sanon.

2. Ja hän sanoi: ota nyt Isaak sinun ainoa poikas, jotas rakastat, ja mene Morian maalle; ja uhraa häntä siellä polttouhriksi yhdellä niistä vuorista, jonka minä sinulle sanova olen.

2. Ja hän wastais: cadzo täsä minä olen. Ja sanoi: ota Isaac sinun ainoa poicas jotas racastat ja mene Morian maalle ja uhra händä siellä poltouhrixi wuorella jonga minä sinulle sanowa olen.

3. Varhain seuraavana aamuna Aabraham satuloi aasinsa ja otti mukaansa kaksi palvelijaansa sekä poikansa Iisakin, ja halottuaan polttouhripuita hän lähti menemään siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut.

3. Niin Abraham nousi varhain aamulla, ja valjasti aasinsa, ja otti kaksi palveliaansa kanssansa, ja poikansa Isaakin; ja halkoili puita polttouhriin, ja valmisti itsensä, ja meni sille paikalle, minkä Jumala oli hänelle sanonut.

3. Nijn Abraham nousi warhain amulla ja waljasti Asins ja otti caxi palweliatans cansans ja Isaachin hänen poicans ja halcoja poltouhrijn ja nousi ja meni sille paicalle cuin Jumala oli hänelle sanonut.

4. Kolmantena päivänä Aabraham nosti silmänsä ja näki sen paikan kaukaa.

4. Kolmantena päivänä nosti Abraham silmänsä, ja näki sen paikan taampana.

4. Mutta colmandena päiwänä nosti Abraham silmäns ja näki sen paican taambana.

5. Silloin Aabraham sanoi palvelijoilleen: Jääkää tähän aasin kanssa. Minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan; sitten me palaamme luoksenne.

5. Silloin Abraham sanoi palvelioillensa: olkaat te tässä itseksenne aasin tykönä; mutta minä ja poika käymme tuonne. Ja koska me olemme rukoilleet, niin me palajamme teidän tykönne.

5. Ja Abraham sanoi palwelioillens: olcat täsä Asin tykönä mutta minä ja poica käymme tuonne. Ja cosca me olemma rucoillet nijn me palajam teiden tygön.

6. Ja Aabraham otti polttouhripuut ja sälytti ne poikansa Iisakin selkään; itse hän otti käteensä tulen ja veitsen, ja niin he astuivat molemmat yhdessä.

6. Ja Abraham otti polttouhrin halvot, ja sälytti poikansa Isaakin selkään, vaan itse hän otti tulen ja veitsen käteensä; ja he kävivät molemmat ynnä.

6. Ja Abraham otti poltouhrin halgot ja sälytti poicans Isaachin selkään waan idze hän otti tulen ja weidzen käteens ja käwit ynnä.

7. Iisak puhui isällensä Aabrahamille sanoen: Isäni! Tämä vastasi: Tässä olen, poikani. Ja hän sanoi: Katso, tässä on tuli ja halot, mutta missä on lammas polttouhriksi?

7. Niin sanoi Isaak isällensä Abrahamille: minun isäni. Hän vastasi: katso, tässä minä olen, poikani. Ja hän sanoi: katso, tässä on tuli ja halvot; mutta kussa on lammas polttouhriksi?

7. Nijn sanoi Isaac Abrahamille hänen Isällens: minun Isän. Abraham wastais: cadzo täsä minä olen poican. Ja hän sanoi: cadzo täsä on tuli ja halgot cusa on lammas poltouhrixi?

8. Aabraham vastasi: Jumala on katsova itselleen lampaan polttouhriksi, poikani. Ja he astuivat molemmat yhdessä.

8. Abraham vastasi: JUmala on edeskatsova itsellensä lampaan polttouhriksi, poikani. Ja he kävivät molemmat ynnä.

8. Abraham wastais: kyllä Jumala poican cadzo edes lamban poltouhrixi. Ja he käwit ynnä.

9. Ja kun he olivat tulleet siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut, rakensi Aabraham siihen alttarin, latoi sille halot, sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille halkojen päälle.

9. Ja kuin he tulivat sille paikalle, josta Jumala oli hänelle sanonut, teki Abraham siihen alttarin, ja pani halvot; ja sitoi poikansa Isaakin, ja pani hänen alttarille halkoin päälle.

9. JA cuin he tulit sille paicalle josta Jumala oli hänelle sanonut teki Abraham sijhen Altarin ja pani halgot ja sidoi Isaachin hänen poicans ja pani hänen Altarille holcoin päälle.

10. Ja Aabraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa.

10. Ja ojensi kätensä, ja sivalsi veitsen, teurastaaksensa poikaansa.

10. Ja ojensi kätens ja siwalsi weidzen teurastaxens hänen poicans.

11. Silloin Herran enkeli huusi hänelle taivaasta sanoen: Aabraham, Aabraham! Hän vastasi: Tässä olen.

11. Niin Herran enkeli huusi häntä taivaasta, sanoen: Abraham, Abraham. Hän vastasi: tässä minä olen.

11. Nijn HERran Engeli huusi händä taiwast sanoden: Abraham Abraham.

12. Niin hän sanoi: Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi.

12. Hän sanoi: älä satuta kättäs poikaan, älä myös hänelle mitään tee: sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, ja et ole säästänyt ainokaista poikaas minun tähteni.

12. Hän wastais: täsä minä olen. Hän sanoi: älä satuta kättäs poicaan älä myös hänelle mitän tee: sillä nyt minä tiedän ettäs pelkät Jumala ja et ole säästänyt ainocaista poicas minun tähteni.

13. Niin Aabraham nosti silmänsä ja huomasi takanansa oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Ja Aabraham meni, otti oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta.

13. Niin Abraham nosti silmänsä, ja äkkäsi oinaan takanansa, sarvista sekaantuneena tihkiään pensastoon. Niin Abraham meni, ja otti oinaan ja uhrasi polttouhriksi poikansa edestä.

13. Nijn Abraham nosti silmäns ja äckäis oinan tacanans sarwista secandunen orjantappura pensaseen. Nijn Abraham meni ja otti sen oinan ja uhrais poltouhrixi poicans edest.

14. Ja Aabraham pani sen paikan nimeksi Herra näkee. Niinpä vielä tänä päivänä sanotaan: Vuorella, missä Herra ilmestyy.

14. Ja Abraham nimitti sen paikan, Herra on edeskatsova: josta vielä tänäpänä sanotaan, Herran vuorella edeskatsotaan.

14. Ja Abraham nimitti sen paican HERra näke josta wielä tänäpän sanotan: wuorella cusa HERra nähdän.

15. Ja Herran enkeli huusi Aabrahamille toistamiseen taivaasta

15. Mutta Herran enkeli huusi Abrahamia toistamiseen taivaasta.

15. MUtta HERran Engeli huusi Abrahamille toistamisen taiwast ja sanoi:

16. ja sanoi: Minä vannon itse kauttani, sanoo Herra: Sentähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainokaista poikaasi,

16. Ja sanoi: Minä olen vannonut itse kauttani, sanoo Herra: ettäs tämän teit, ja et säästänyt sinun ainoaa poikaas;

16. Minä olen wannonut idze cauttani sano HERra: ettäs tämän teit ja et säästänyt ainoa poicas.

17. minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit.

17. Niin minä suuresti siunaan sinun, ja runsaasti lisään sinun siemenes niinkuin taivaan tähdet, ja niinkuin sannan meren reunalla. Ja sinun siemenes on perivä vihollistensa portit.

17. Minä siunan ja lisän sinun siemenes nijncuin taiwan tähdet ja nijncuin sannan meren reunalla. Ja sinun siemenes on omistawa hänen wiholistens portit.

18. Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen.

18. Ja sinun siemenessäs pitää kaikki kansat maan päällä siunatuksi tuleman, ettäs minun äänelleni kuuliainen olit.

18. Ja sinun siemenesäs siunatan caicki Canssat maan päällä ettäs minun änelleni cuuliainen olit.

19. Sitten Aabraham palasi palvelijainsa luo, ja he nousivat ja kulkivat yhdessä Beersebaan. Ja Aabraham jäi asumaan Beersebaan.

19. Sitte palasi Abraham palveliainsa tykö, ja he nousivat, ja ynnä matkustivat BerSabaan. Ja Abraham asui BerSabassa.

19. Sijtte Abraham palais palwelioittens tygö ja walmistit idzens ja ynnä matcustit BerSabaan ja asuit siellä.

20. Näiden tapausten jälkeen ilmoitettiin Aabrahamille: Katso, myöskin Milka on synnyttänyt poikia sinun veljellesi Naahorille.

20. Ja koska nämät olivat tapahtuneet, ilmoitettiin Abrahamille sanoen: katso, Milka on myös synnyttänyt poikia sinun veljelles Nahorille.

20. JA cosca tämä oli tapahtunut ilmoitettin Abrahamille cadzo Milca on myös synyttänyt poikia sinun weljelles Nahorille.

21. Nämä olivat Uus, hänen esikoisensa, tämän veli Buus, Kemuel, Aramin isä,

21. Esikoisensa Utsin, ja Butsin hänen veljensä, ja Kemuelin Aramin isän.

21. Uzin hänen esicoisens ja Buzin hänen weljens ja Kemuelin josta Syrialaiset tullet owat.

22. Kesed, Haso, Pildas, Jidlaf ja Betuel;

22. Ja Kesedin ja Hasonin, ja Pildaksen ja Jedlaphen, ja Betuelin.

22. Ja Kesedin ja Hasonin ja Pildaxen ja Jedlaphen ja Bethuelin.

23. Ja Betuelille syntyi Rebekka. Nämä kahdeksan synnytti Milka Naahorille, Aabrahamin veljelle.

23. Mutta Betuel siitti Rebekan. Nämät kahdeksan synnytti Milka Nahorille Abrahamin veljelle.

23. Mutta Bethuel sijtti Rebeckan. Nämät cahdexan synnytti Milca Nahorille Abrahamin weljelle.

24. Ja hänen sivuvaimonsa, nimeltä Reuma, synnytti myös lapsia: Tebahin, Gahamin, Tahaan ja Maakan.

24. Mutta hänen jalkavaimonsa, Rehuma nimeltä, synnytti Teban, Gahamin, Tehaksen ja Maakan.

24. Mutta hänen jalcawaimons Rehuma nimeldä synnytti Tebahn Gahamin Tahaxen ja Maachan.