19 luku

Sodoman hävitys ja Lootin pelastus. Lootin tyttäret.

1. Ja ne kaksi enkeliä tulivat Sodomaan illalla, ja Loot istui Sodoman portissa; ja nähtyänsä heidät Loot nousi heitä vastaan ja kumartui maahan kasvoillensa.

1. Ja kaksi enkeliä tulivat ehtoona Sodomaan, ja Lot istui Sodoman portissa: ja kuin hän näki heidät, nousi hän heitä vastaan, ja kumarsi kasvoillensa maahan.

1. JA caxi Engelitä tulit ehtona Sodomaan ja Loth istui Sodoman portis ja cuin hän näki heidän nousi hän heitä wastan ja cumarsi caswoillens maahan.

2. Ja hän sanoi: Oi herrani, poiketkaa palvelijanne taloon yöksi ja peskää jalkanne! Aamulla varhain voitte jatkaa matkaanne. He sanoivat: Emme, vaan me jäämme yöksi taivasalle.

2. Ja sanoi: katso, minun Herrani, poiketkaat teidän palvelianne huoneeseen yöksi, ja antakaat pestä jalkanne, ja aamulla varhain noustuanne menette matkaan. Ja he sanoivat: ei suinkaan, vaan kadulla me yötä pidämme.

2. Ja sanoi: cadzo HERra poiketcat teidän palweljan huoneseen yöxi ja andacat pestä jalcan ja amulla warhain nostuan menette matcaan. Ja he sanoit: ei suingan catulla me yötä pidäm.

3. Mutta hän pyysi heitä pyytämällä, ja he poikkesivat hänen luoksensa ja tulivat hänen taloonsa. Ja hän valmisti heille aterian ja leipoi happamattomia leipiä, ja he söivät.

3. Ja hän kovin vaati heitä, ja he poikkesivat hänen tykönsä, ja tulivat hänen huoneeseensa. Ja hän valmisti heille aterian, ja leipoi happamattomia leipiä, ja he söivät.

3. Silloin hän cowin waadei heitä ja he poickeisit hänen tygöns ja tulit hänen huoneseens. Ja hän walmisti heille aterian ja leiwoi happamattomia leipiä ja he söit.

4. Ennenkuin he olivat laskeutuneet levolle, piirittivät kaupungin miehet, sodomalaiset, sekä nuoret että vanhat, koko kansa kaikkialta, talon.

4. Ennenkuin he levätä panivat, tulivat kaupungin miehet, Sodomalaiset, nuoret ja vanhat: kaikki kansa joka kulmalta, ja piirittivät huoneen.

4. MUtta ennencuin he lewätä panit tulit Caupungin miehet Sodomast nuoret ja wanhat ja caicki Canssa jocaculmalda ja pijritit huonen.

5. Ja he huusivat Lootia sanoen hänelle: Missä ne miehet ovat, jotka tulivat luoksesi yöllä? Tuo heidät tänne meidän luoksemme, ryhtyäksemme heihin.

5. Ja huusivat Lotin, ja sanoivat hänelle: kussa ovat ne miehet, jotka sinun tykös yöllä tulivat? tuo heitä meidän tykömme tutaksemme heitä.

5. Ja cudzuit Lothin ulos ja sanoit hänelle: cusa owat ne miehet jotca sinun tygös yöllä tulit? tuo heitä meidän tygöm tutaxem heitä.

6. Silloin Loot meni ulos heidän luokseen portille ja sulki oven jälkeensä

6. Silloin Lot meni ulos heidän tykönsä oven eteen, ja sulki oven jälkeensä.

6. Silloin Loth meni ulos heidän tygöns owen eteen ja sulki owen jälkens.

7. ja sanoi: Älkää, veljeni, tehkö niin pahoin.

7. Ja sanoi: älkäät te, rakkaat veljeni, tehkö niin pahoin.

7. Ja sanoi: älkätte rackat weljeni tehkö nijn pahoin.

8. Katsokaa, minulla on kaksi tytärtä, jotka eivät vielä miehestä tiedä. Ne minä tuon teille, tehkää heille, mitä tahdotte. Älkää vain tehkö näille miehille mitään pahaa, sillä he ovat tulleet minun kattoni suojaan.

8. Katso, minulla on kaksi tytärtä, jotka ei vielä miehestä mitään tiedä: ne minä tuotan teille, tehkäät heille mitä te tahdotte: ainoastansa näille miehille älkäät mitään pahaa tehkö; sillä sentähden ovat he tulleet minun kattoni varjon ala.

8. Cadzo minulla on caxi tytärtä jotca ei wielä miehestä mitän tiedä ne minä tuotan teille tehkät heille mitä te tahdot ainoastans näille miehille älkät mitän paha tehkö sillä sentähden owat he tullet minun cattoni warjon ala.

9. Mutta he vastasivat: Mene tiehesi! Ja he sanoivat: Tuo yksi on tullut tänne asumaan muukalaisena, ja yhtäkaikki hän alati pyrkii hallitsemaan. Nytpä me pitelemmekin sinua pahemmin kuin heitä. Ja he tunkeutuivat väkivaltaisesti miehen, Lootin, kimppuun ja kävivät murtamaan ovea.

9. Mutta he sanoivat: tule tänne. Ja sanoivat: tuleeko joku muukalaiseksi, ja kuitenkin tahtoo kokonansa hallita? nyt, me teemme enemmän pahaa sinulle kuin heille: ja he tekivät suurella väkivallalla miehelle Lotille ylläkön, ja juoksivat ovea särkemään.

9. Mutta he sanoit: tule tänne. Ja sanoit: etkös ole yxinäns muucalainen täsä ja tahdot hallita? olcon me waiwam sinua cowemmin cuin heitä.

10. Silloin miehet ojensivat kätensä, vetivät Lootin luoksensa huoneeseen ja sulkivat oven.

10. Niin miehet ojensivat kätensä ulos, ja tempasivat Lotin tykönsä huoneesen, ja paiskasivat oven kiinni.

10. Ja he teit suurella wäkiwallalla miehelle Lothille ylläkön ja cosca he juoxit owe särkemän nijn miehet pistit kätens ulons ja temmaisit Lothin tygöns huoneseen ja paiscaisit owen kijnni.

11. Ja he sokaisivat ne miehet, jotka olivat talon ovella, sekä nuoret että vanhat, niin että he turhaan koettivat löytää ovea.

11. Ja miehet, kuin huoneen oven edessä olivat, löivät he sokeudella, pienet ja suuret, niin että he väsyivät ovea etseissänsä.

11. Ja miehet cuin huonen owen edes olit löit he sokeudella suuret ja pienet nijn että he wäsyit owe edzeisäns.

12. Ja miehet sanoivat Lootille: Vieläkö sinulla on ketään omaista täällä? Vie pois täältä vävysi, poikasi, tyttäresi ja kaikki, keitä sinulla kaupungissa on,

12. Ja miehet sanoivat Lotille: onko sinulla vielä tässä jouku? vävyjä, eli poikia taikka tyttäriä, eli kaikkia mitä sinulla on tässä kaupungissa? vie ne ulos tästä siasta.

12. JA miehet sanoit Lothille: ongo sinulla täsä wäwyjä poikia eli tyttäritä caicki jotca omas owat Caupungis wie ulos tästä siast.

13. sillä me hävitämme tämän paikan. Koska huuto heistä on käynyt suureksi Herran edessä, lähetti Herra meidät hävittämään sen.

13. Sillä me hukutamme tämän paikan: että heidän huutonsa on suuri Herran edessä, niin Herra lähetti meidät heitä hukuttamaan.

13. Me hucutam tämän paican: sillä heidän huutons on suuri HERran edes joca meidän lähetti heitä hucuttaman.

14. Silloin Loot meni puhuttelemaan vävyjänsä, joiden oli aikomus ottaa hänen tyttärensä, ja sanoi: Nouskaa, lähtekää pois tästä paikasta, sillä Herra hävittää tämän kaupungin. Mutta hänen vävynsä luulivat hänen laskevan leikkiä.

14. Niin Lot meni ulos ja puhutteli vävyjänsä, jotka piti saaman hänen tyttärensä, ja sanoi: nouskaat ja lähtekäät tästä siasta: sillä Herra hukuttaa tämän kaupungin: mutta hän oli niinkuin leikkiä tekevä hänen vävyinsä silmäin edessä.

14. Nijn Loth meni ulos ja puhutteli wäwyjäns jotca piti saaman hänen tyttärens ja sanoi: noscat ja lähtekät tästä siast: sillä HERra hucutta tämän Caupungin: mutta se oli nijncuin houraus heidän silmäins edes.

15. Aamun sarastaessa enkelit kiirehtivät Lootia sanoen: Nouse, ota vaimosi ja molemmat tyttäresi, jotka ovat luonasi, ettet hukkuisi kaupungin syntivelan tähden.

15. Koska aamurusko kävi ylös, kiiruhtivat enkelit Lotin joutumaan, ja sanoivat: nouse, ota emäntäs, ja kaksi tytärtäs, jotka saapuvilla ovat, ettet sinä myös hukkuisi tämän kaupungin pahuudessa.

15. COsca amurusco käwi ylös kijrutit Engelit Lothin joutuman ja sanoit: walmista sinus ota emändäs ja caxi tytärtäs jotca saapuilla owat ettet sinäkän huckuis tämän Caupungin pahudes.

16. Ja kun hän vielä vitkasteli, tarttuivat miehet hänen käteensä sekä hänen vaimonsa ja molempien tyttäriensä käteen, sillä Herra tahtoi säästää hänet, ja veivät hänet ulos ja jättivät hänet ulkopuolelle kaupunkia.

16. Koska hän viipyi, tarttuivat miehet hänen käteensä, ja hänen emäntänsä, ja hänen kahden tyttärensä käteen, sillä Herra tahtoi säästää heitä: ja taluttivat hänen ulos ja jättivät hänen ulkopuolelle kaupunkia.

16. Cosca hän wijpyi tartuit miehet hänen käteens ja hänen emändäns ja hänen cahden tyttärens käteen ( sillä HERra tahdoi säästä heitä ) talutit hänen ja weit hänen Caupungist ulos.

17. Ja viedessään heitä ulos sanoi mies: Pakene henkesi tähden, älä katso taaksesi äläkä pysähdy mihinkään lakeudella. Pakene vuorille, ettet hukkuisi.

17. Ja koska he johdattivat heitä ulos, sanoivat he: pelasta sinun sielus, ja älä katsahda taakses, ja älä myös seisahda koko tälle lakeudelle; vaan turvaa sinuas vuorelle, ettes hukkuisi.

17. Ja cosca he johdatit heitä sanoit he: pelasta sinun sielus ja älä cadzata tacas ja älä myös seisata coco tälle lakeudelle waan turwa sinus wuorelle ettes huckuis.

18. Mutta Loot sanoi heille: Oi herrani, ei niin!

18. Ja Lot sanoi heille: Ei Herra.

18. Ja Loth sanoi heille: älkät minun HERRANI.

19. Katso, palvelijasi on saanut armon sinun silmiesi edessä, ja suuri on sinun laupeutesi, jota olet minulle osoittanut pelastaaksesi henkeni, mutta minä en voi päästä pakoon vuorille; pelkään, että onnettomuus saavuttaa minut ja minä kuolen.

19. Katso, sinun palvelias on löytänyt armon sinun edessäs, sinä olet tehnyt sinun laupeutes suureksi, jonkas minulle osotit, pelastaakses minun sieluani: en taida minä pelastaa minuani vuorella, ettei minulle jotakuta pahaa tapahtuisi, ja kuolisin.

19. Cadzo sinun palwelias on löytänyt armon sinun edesäs nijn tee sijs sinun laupiudes suurexi jongas minulle osotit pelastaxes minun sieluani en taida minä pelasta minuani wuorella ettei minun jotacuta paha tapahduis ja cuolisin.

20. Katso, tuolla on kaupunki lähellä, vähän matkan päässä, paetakseni sinne; salli minun pelastua sinne — onhan se vähän matkan päässä — jäädäkseni eloon.

20. Katsos, tuo kaupunki on läsnä, paeta sinne: ja hän on vähä: salli minua siellä pelastettaa: eikö hän ole vähäinen? että minun sieluni siellä elävänä pysyis.

20. Cadzos tuolla on Caupungi läsnä johon minä taidaisin paeta ja hän on wähä siellä minä idzeni pelastan: cosca hän nijn wähä Caupungi on että minun sielun siellä eläwänä pysyis.

21. Ja hän sanoi hänelle: Katso, minä teen sinulle mieliksi tässäkin kohden; en hävitä kaupunkia, josta puhut.

21. Niin sanoi hän hänelle: katso, tässä asiassa olen minä myös sinun rukoukses päälle katsonut: etten minä kukista sitä kaupunkia, jostas puhuit.

21. Nijn sanoi hän hänelle: cadzo täsä asias olen minä myös cadzonut sinun tygös eten minä cukista sitä Caupungita jostas puhuit.

22. Pakene nopeasti sinne, sillä minä en voi tehdä mitään, ennenkuin olet sinne saapunut. Siitä kaupunki sai nimekseen Sooar.

22. Riennä, pelasta sinuas siellä: sillä en minä taida tehdä mitään, siihenasti ettäs sinne sisälle tulet. Sentähden kutsui hän sen kaupungin Zoar.

22. Riennä pelasta sinus siellä: sillä en minä tee mitän sijhenasti ettäs sinne joudut sentähden cudzui hän sen Caupungin Zoar.

23. Aurinko oli noussut, kun Loot saapui Sooariin.

23. Aurinko oli nousnut maan päälle, ja Lot tuli Zoariin sisälle.

23. Ja auringon nostua joudui Loth Zoarijn.

24. Ja Herra antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle tulikiveä ja tulta, Herran tyköä taivaasta,

24. Ja Herra antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle tulikiveä ja tulta: Herralta taivaasta.

24. Nijn andoi HERra sata Sodoman ja Gomorran päälle tulikiwe ja tulda HERralda taiwast.

25. ja hävitti nämä kaupungit ynnä koko lakeuden sekä kaikki niiden kaupunkien asukkaat ja maan kasvullisuuden.

25. Ja kukisti ne kaupungit, ja kaiken sen lakeuden: niin myös kaikki niiden kaupunkein asuvaiset, ja maan kasvon.

25. Ja cukisti ne Caupungit ja caiken sen lakeuden ja caicki nijden Caupungein asuwaiset ja maan caswon.

26. Ja Lootin vaimo, joka tuli hänen jäljessään, katsoi taaksensa, ja niin hän muuttui suolapatsaaksi.

26. Ja Lotin emäntä käänsi kasvonsa takaisin hänestä; ja muuttui suolapatsaaksi.

26. Ja hänen emändäns cadzoi tacans ja muuttui suolapadzaxi.

27. Aabraham nousi varhain aamulla ja meni siihen paikkaan, jossa hän oli seisonut Herran edessä,

27. Mutta Abraham nousi varhain aamulla, ja meni siihen paikkaan, kussa hän oli ennen seisonut Herran edessä.

27. MUtta Abraham nousi warhain amulla ja meni sijhen paickaan cusa hän oli ennen seisonut HERran edes.

28. katseli Sodomaan ja Gomorraan päin ja yli koko lakeuden, ja katso, maasta nousi savu niinkuin pätsin savu.

28. Ja katsahti Sodomaa ja Gomorraa päin, ja kaiken sen maan lakeuteen; ja näki että savu nousi maasta niinkuin pätsin savu.

28. Ja cadzahti Sodoman ja Gomorran päin ja caiken sen maan lakeuteen ja näki että sauwu nousi maasta nijncuin pädzin sauwu:

29. Kun Jumala tuhosi sen lakeuden kaupungit, muisti Jumala Aabrahamia ja johdatti Lootin pois hävityksen keskeltä, hävittäessään ne kaupungit, joissa Loot oli asunut.

29. Ja tapahtui, koska Jumala kukisti sen lakeuden kaupungit, muisti Jumala Abrahamin: ja johdatti Lotin ulos hävityksen keskeltä, koska hän kukisti ne kaupungit, joissa Lot asui.

29. Sillä cosca Jumala cukisti sen lakeuden Caupungit muisti Jumala Abrahamin ja pelasti Lothin nijstä Caupungeista jotca hän cukisti joisa Loth asui.

30. Ja Loot lähti Sooarista ja asettui vuoristoon molempien tyttäriensä kanssa, sillä hän pelkäsi asua Sooarissa; ja hän asui luolassa, hän ja hänen molemmat tyttärensä.

30. Ja Lot läksi Zoarista, ja asui vuorella, ja kaksi hänen tytärtänsä hänen kanssansa; sillä hän pelkäsi asua Zoarissa: ja oli luolassa ja kaksi hänen tytärtänsä hänen kanssansa.

30. JA Loth läxi Zoarist ja asui cahden tyttärens cansa wuorella: sillä hän pelkäis asua Zoaris ja oli luolas molembain tytärdens cansa.

31. Niin vanhempi sanoi nuoremmalle: Isämme on vanha, eikä tässä maassa ole ketään miestä, joka voisi tulla luoksemme siten, kuin on kaiken maan tapa.

31. Niin sanoi vanhempi nuoremmalle: meidän isämme on vanha: eikä ole muuta miestä maan päällä, makaamaan meidän kanssamme, koko maan tavan jälkeen.

31. Nijn sanoi wanhembi nuoremmalle: meidän Isäm on wanha eikä ole muuta miestä maan päällä macaman meidän cansam coco maan tawan jälken.

32. Tule, juottakaamme isällemme viiniä ja maatkaamme hänen kanssaan, saadaksemme isästämme jälkeläisen.

32. Käykäämme, juottakaamme meidän isämme viinalla, ja maatkaamme hänen kanssansa, herättääksemme isästämme siementä.

32. Käykäm juottacam meidän Isäm wijnalla ja maatcam hänen cansans herättäxem Isästäm siemendä.

33. Niin he juottivat sinä yönä isällensä viiniä. Ja vanhempi meni ja makasi hänen kanssaan, eikä tämä huomannut, milloin hän tuli hänen viereensä ja milloin hän nousi.

33. Niin he juottivat isänsä sinä yönä viinalla. Ja vanhempi tuli ja makasi isänsä kanssa, ja ei hän huomainnut koska hän levätä tuli, ja koska hän nousi.

33. Nijn he juotit Isäns sinä yönä wijnalla. Ja wanhembi tuli ja macais Isäns cansa ja ei hän huomainnut cosca tytär lewätä tuli taicka nousi.

34. Seuraavana päivänä sanoi vanhempi nuoremmalle: Katso, minä makasin viime yönä isäni kanssa; juottakaamme hänelle tänäkin yönä viiniä, ja mene sinä ja makaa hänen kanssaan, saadaksemme isästämme jälkeläisen.

34. Toisena päivänä sanoi vanhempi nuoremmalle: katso, minä makasin menneenä yönä isäni kanssa: juottakaamme häntä tänäkin yönä viinalla, ja mene sinä ja makaa hänen kanssansa, herättääksemme isästämme siementä.

34. Toisna päiwänä sanoi wanhembi nuoremmalle cadzo minä macaisin mennen yönä Isäni cansa juottacam myös händä tänä yönä wijnalla ja mene sinä ja maca hänen cansans herättäxem Isästäm siemendä.

35. Niin he juottivat sinäkin yönä isällensä viiniä; ja nuorempi meni ja makasi hänen kanssaan, eikä tämä huomannut, milloin hän tuli hänen viereensä ja milloin hän nousi.

35. Niin he juottivat myös sinä yönä isänsä viinalla: ja nuorempi meni ja makasi hänen kanssansa, ja ei hän huomainnut koska hän levätä tuli, ja koska hän nousi.

35. Nijn he juotit myös sinä yönä Isäns wijnalla ja nuorembi meni ja macais hänen cansans ja ei hän huomainnut cosca tytär lewätä tuli taicka nousi.

36. Ja niin Lootin molemmat tyttäret tulivat isästänsä raskaiksi.

36. Ja niin molemmat Lotin tyttäret tulivat isästänsä raskaaksi.

36. Ja nijn molemmat Lothin tyttäret tulit Isästäns rascaxi.

37. Ja vanhempi synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Mooab; hänestä polveutuvat mooabilaiset aina tähän päivään saakka.

37. Ja vanhempi synnytti pojan, ja kutsui hänen nimensä Moab: hänestä ovat Moabilaiset tulleet, hamaan tähän päivään asti.

37. Ja wanhembi synnytti pojan ja cudzui hänen nimens Moab hänestä owat Moabiterit tullet haman tähän päiwän asti.

38. Ja myöskin nuorempi synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Ben-Ammi; hänestä polveutuvat ammonilaiset aina tähän päivään saakka.

38. Ja nuorempi myös synnytti pojan, ja kutsui hänen nimensä BenAmmi: hänestä tulivat Ammonin lapset, hamaan tähän päivään asti.

38. Ja nuorembi myös synnytti pojan ja cudzui hänen nimens Ben Ammi hänestä tulit Ammonin lapset haman tähän päiwän asti.