30 luku

Jaakobin muut lapset. Hän rikastuu Laabanin palveluksessa.

1. Kun Raakel näki, ettei hän synnyttänyt Jaakobille, kadehti hän sisartaan ja sanoi Jaakobille: Hanki minulle lapsia, muuten minä kuolen.

1. Koska Rakel näki, ettei hän synnyttänyt Jakobille, kadehti hän sisartansa, ja sanoi Jakobille: anna minun lapsia, eli minä kuolen.

1. COsca Rahel näki ettei hän synnyttänyt Jacobille cadehti hän sisartans ja sanoi Jacobille: anna minun lapsia eli minä cuolen.

2. Niin Jaakob vihastui Raakeliin ja sanoi: Minäkö olen Jumala, joka on kieltänyt sinulta kohdun hedelmän?

2. Jakob vihastui kovin Rakelin päälle, ja sanoi: olenko minä Jumalan siassa, joka on sinulta kieltänyt kohdun hedelmän?

2. Jacob wihastui cowin Rahelin päälle ja sanoi: olengo minä Jumala joca on sinulda kieldänyt cohdun hedelmän?

3. Mutta Raakel sanoi: Tässä on orjattareni Bilha; yhdy häneen, että hän synnyttäisi minun helmaani ja minäkin siten saisin lapsia hänestä.

3. Ja hän sanoi: tässä on minun piikani Bilha, makaa hänen kanssansa; että hän synnyttäis minun helmaani, ja saisin sittenkin hänestä lapsia.

3. Ja hän sanoi: täsä on minun pijcan Bilha maca hänen cansans että hän synnytäis minun helmani ja saisin sijttekin hänestä lapsia.

4. Ja hän antoi hänelle orjattarensa Bilhan vaimoksi, ja Jaakob yhtyi häneen.

4. Niin hän antoi hänelle piikansa Bilhan emännäksi: ja Jakob makasi hänen kanssansa.

4. Nijn hän andoi hänelle Bilhan hänen pijcans emännäxi.

5. Ja Bilha tuli raskaaksi ja synnytti Jaakobille pojan.

5. Niin Bilha tuli raskaaksi ja synnytti Jakobille pojan.

5. Ja Jacob macais hänen cansans. Nijn Bilha tuli rascaxi ja synnytti Jacobille pojan.

6. Niin Raakel sanoi: Jumala hankki minulle oikeuden, ja hän kuuli minun ääneni ja antoi minulle pojan. Sentähden hän antoi hänelle nimen Daan.

6. Ja Rakel sanoi: Jumala ratkasi minun asiani, ja kuuli myös minun ääneni, ja antoi minulle pojan; sentähden kutsui hän hänen nimensä Dan.

6. Ja Rahel sanoi: Jumala ratcais minun asiani ja cuuli myös minun äneni ja andoi minulle pojan sentähden cudzui hän hänen nimens Dan.

7. Ja Bilha, Raakelin orjatar, tuli jälleen raskaaksi ja synnytti Jaakobille toisen pojan.

7. Ja taas Bilha Rakelin piika tuli raskaaksi, ja synnytti Jakobille toisen pojan.

7. Ja taas Bilha Rahelin pijca tuli rascaxi ja synnytti Jacobille toisen pojan.

8. Niin Raakel sanoi: Jumalan taisteluja minä olen taistellut sisareni kanssa ja olen voittanut. Ja hän antoi hänelle nimen Naftali.

8. Niin sanoi Rakel: minä olen jalosti kilvoitellut minun sisareni kanssa, ja olen myös voittanut: ja hän kutsui hänen nimensä Naphtali.

8. Nijn sanoi Rahel: minä olen jalosti kilwoitellut minun sisareni cansa ja olen myös woittanut Ja hän cudzui hänen nimens Nephtali.

9. Kun Leea näki lakanneensa synnyttämästä, otti hän orjattarensa Silpan ja antoi hänet Jaakobille vaimoksi.

9. Koska Lea näki, että hän lakkasi synnyttämästä; otti hän piikansa Silpan, ja antoi sen Jakobille emännäksi.

9. COsca Lea näki että hän lackais synnyttämäst otti hän Silpan hänen pijcans ja andoi sen Jacobille emännäxi.

10. Ja Silpa, Leean orjatar, synnytti Jaakobille pojan.

10. Niin synnytti Silpa, Lean piika, Jakobille pojan.

10. Nijn synnytti Silpa Lean pijca Jacobille pojan.

11. Niin Leea sanoi: Onneksi! Ja hän antoi hänelle nimen Gaad.

11. Ja Lea sanoi: joukko tulee: ja kutsui hänen nimensä Gad.

11. Ja Lea sanoi: warustettu ja cudzui hänen nimens Gad.

12. Ja Silpa, Leean orjatar, synnytti Jaakobille toisen pojan.

12. Ja Silpa, Lean piika, synnytti Jakobille toisen pojan.

12. Ja Silpa Lean pijca synnytti Jacobille toisen pojan.

13. Niin Leea sanoi: Onnellista minua! Niin, naiset ylistävät minua onnelliseksi. Ja hän antoi hänelle nimen Asser.

13. Ja Lea sanoi: autuasta minua, sillä tyttäret sanovat minua autuaaksi: ja hän kutsui hänen nimensä Asser.

13. Ja Lea sanoi: autuasta minua sillä tyttäret sanowat minua autuaxi ja hän cudzui hänen nimens Asser.

14. Mutta Ruuben meni kerran ulos nisunleikkuun aikana ja löysi lemmenmarjoja vainiolta ja toi ne äidillensä Leealle. Niin Raakel sanoi Leealle: Anna minulle poikasi lemmenmarjoja.

14. Ja Ruben meni ulos nisun elonaikana, ja löysi dudaimia vainioilta, ja toi ne Lealle äidillensä. Niin sanoi Rakel Lealle: anna minulle poikas dudaimista.

14. RUben meni ulos nisun elonaicana ja löysi cuckaisi wainiolda ja toi ne Lealle äitillens. Nijn sanoi Rahel Lealle: anna minulle osa poicas cuckaisist.

15. Leea vastasi hänelle: Eikö riitä, että olet vienyt minulta mieheni, koska tahdot ottaa vielä poikani lemmenmarjatkin? Raakel sanoi: Olkoon, maatkoon hän tämän yön sinun kanssasi, kunhan saan poikasi lemmenmarjat.

15. Hän vastasi häntä: vähäkö sinun siinä on, ettäs olet minulta miehen vienyt, mutta tahdot myös ottaa poikani dudaimit? Ja Rakel sanoi: sentähden maatkaan hän tänä yönä sinun kanssas poikas dudaimien tähden.

15. Hän wastais hänelle: wähäkö sinun sijnä on ettäs olet minulda miehen wienyt mutta tahdot myös otta poicani cuckaiset? Ja Rahel sanoi: sentähden maatcan hän tänä yönä sinun cansas poicas cuckaisten tähden.

16. Kun Jaakob illalla palasi vainiolta, meni Leea häntä vastaan ja sanoi: Minun luokseni sinun on tultava, sillä minä olen ostanut sinut poikani lemmenmarjoilla. Ja hän makasi sen yön hänen kanssaan.

16. Koska Jakob ehtoona kedolta palasi, meni Lea häntä vastaan, ja sanoi: minun kanssani pitää sinun makaaman: sillä minä olen sinun kallisti ostanut poikani dudaimilla. Ja hän makasi sen yön hänen kanssansa.

16. Cosca Jacob ehtona kedolda palais meni Lea händä wastan ja sanoi: minun cansani pitä sinun macaman: sillä minä olen sinun ostanut poicani cuckaisilla. Ja hän macais sen yön hänen cansans.

17. Ja Jumala kuuli Leeaa, ja Leea tuli raskaaksi ja synnytti Jaakobille viidennen pojan.

17. Ja Jumala kuuli Lean, ja hän tuli raskaaksi, ja synnytti Jakobille viidennen pojan.

17. Ja Jumala cuuli Lean ja hän tuli rascaxi ja synnytti Jacobille wijdennen pojan.

18. Niin Leea sanoi: Jumala on palkinnut minulle sen, että annoin orjattareni miehelleni. Ja hän antoi hänelle nimen Isaskar.

18. Ja Lea sanoi: Jumala on maksanut sen minulle, että minä annoin piikani miehelleni: ja kutsui hänen nimensä Isaskar.

18. Ja Lea sanoi: Jumala on costanut minun andamast pijcan miehelleni ja cudzui hänen Isaschar.

19. Ja Leea tuli jälleen raskaaksi ja synnytti Jaakobille kuudennen pojan.

19. Ja Lea taas tuli raskaaksi, ja synnytti Jakobille kuudennen pojan.

19. Ja Lea taas tuli rascaxi ja synnytti Jacobille cuudennen pojan.

20. Silloin Leea sanoi: Jumala on antanut minulle hyvän lahjan. Nyt mieheni on asuva minun luonani, sillä minä olen synnyttänyt hänelle kuusi poikaa. Ja hän antoi hänelle nimen Sebulon.

20. Ja Lea sanoi: Jumala on minun hyvästi lahjoittanut, nyt taas asuu minun mieheni minun tykönäni: sillä minä olen synnyttänyt hänelle kuusi poikaa. Ja kutsui hänen nimensä Sebulon.

20. Ja Lea sanoi: Jumala on minun hywästi lahjoittanut nyt taas asu minun miehen minun tykönän: sillä minä olen synnyttänyt hänelle cuusi poica. Ja cudzui hänen nimens Sebulon.

21. Sitten hän synnytti tyttären ja antoi hänelle nimen Diina.

21. Sitte synnytti hän tyttären, ja kutsui hänen nimensä Dina.

21. Sijtte synnytti hän tyttären ja cudzui hänen nimens Dina.

22. Mutta Jumala muisti Raakeliakin, ja Jumala kuuli häntä ja avasi hänen kohtunsa.

22. Mutta Jumala muisti myös Rakelin, ja Jumala kuuli hänen, ja saatti hedelmälliseksi.

22. Mutta Jumala muisti myös Rahelin cuuli hänen ja saatti hedelmälisexi.

23. Niin hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: Jumala on ottanut pois minun häpeäni.

23. Niin hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan, ja sanoi: Jumala on ottanut pois minun häväistykseni.

23. Nijn hän tuli rascaxi ja synnytti pojan ja sanoi:

24. Ja hän antoi hänelle nimen Joosef, sanoen: Herra antakoon minulle vielä toisen pojan.

24. Ja kutsui hänen nimensä Joseph, sanoen: Herra lisätköön minulle vielä toisen pojan.

24. Jumala on ottanut pois minun häwäistyxeni ja cudzui hänen nimens Joseph sanoden: HERra lisätkön minulle wielä toisen pojan.

25. Ja kun Raakel oli synnyttänyt Joosefin, sanoi Jaakob Laabanille: Päästä minut menemään kotiini ja omaan maahani.

25. Ja tapahtui, koska Rakel oli synnyttänyt Josephin; sanoi Jakob Labanille: päästä minua menemään kotiani ja maalleni.

25. JA cosca Rahel oli synnyttänyt Josephin sanoi Jacob Labanille: päästä minua menemän cotiani ja maalleni.

26. Anna minulle vaimoni ja lapseni, joiden vuoksi olen sinua palvellut, mennäkseni pois; sillä tiedäthän itse, kuinka olen sinua palvellut.

26. Anna minulle minun emäntäni ja lapseni, joiden tähden minä olen sinua palvellut, että minä menisin pois: sillä sinä tiedät minun palvelukseni, kuin minä olen sinua palvellut.

26. Anna minulle minun emändäni ja lapseni joiden tähden minä olen sinua palwellut että minä menisin pois: sillä sinä tiedät minun palweluxeni cuin minä olen sinua palwellut.

27. Laaban vastasi hänelle: Jospa saisin armon silmiesi edessä! Merkkini ilmoittavat, että Herra sinun tähtesi on siunannut minua.

27. Ja Laban sanoi hänelle: anna minun löytää armo sinun edessäs, minä ymmärrän, että Herra on siunannut minun sinun tähtes.

27. Ja Laban sanoi hänelle: anna minun löytä armo sinun edesäs minä ymmärrän että HERra on siunannut minun sinun tähtes.

28. Ja hän sanoi vielä: Määrää palkka, joka minun on sinulle maksettava, niin minä sen annan.

28. Ja sanoi (vielä): määrää siis sinun palkkas minulle, ja minä annan.

28. Määrä sijs sinun palckas minulle ja minä annan.

29. Hän vastasi hänelle: Itsehän tiedät, kuinka minä olen sinua palvellut ja millaiseksi karjasi on tullut minun hoidossani.

29. Mutta hän sanoi hänelle: sinä tiedät, kuinka minä olen palvellut sinua: ja kuinka paljo sinun karjaas on minun haltuuni annettu.

29. Mutta hän sanoi hänelle: sinä tiedät cuinga minä olen palwellut sinua ja cuinga paljo sinun carjas on minun halduni annettu.

30. Sillä vähän sinulla oli ennen minun tuloani, mutta sitten se on karttunut suureksi, ja Herra on siunannut sinua, missä vain minä liikuin. Mutta milloin saan ruveta tekemään työtä minäkin oman perheeni hyväksi?

30. Sinulla oli vähä ennenkuin minä tulin, mutta nyt se on paljoksi kasvanut, ja Herra on siunannut sinun, minun jalkajuonteni kautta. Koska minä siis oman huoneeni parasta katson?

30. Sinulla oli wähä ennencuin minä tulin mutta nyt se on paljoxi caswanut ja HERra on siunannut sinun minun jalcajuondeni cautta.

31. Hän vastasi: Mitä minun on sinulle annettava? Jaakob sanoi: Ei sinun tarvitse antaa minulle mitään. Jos myönnät minulle tämän, niin minä yhä edelleen paimennan ja vartioitsen sinun laumojasi:

31. Ja (Laban) sanoi: mitästä minä sinulle annan? Ja Jakob sanoi: ei sinun pidä mitään antaman minulle. Mutta jos sinä tämän minulle teet, niin minä vielä tästälähin kaitsen ja varjelen sinun laumaas:

31. Cosca minä sijs oman huoneni parasta cadzon? Ja Laban sanoi: mitäst minä sinulle annan? Ja Jacob sanoi: ei sinun pidä mitän andaman minulle. Mutta jos sinä tämän minulle teet nijn minä wielä nyt caidzen ja warjelen sinun laumas.

32. minä tarkastan tänään kaiken laumasi; erota siitä pois kaikki pilkulliset ja kirjavat lampaat sekä karitsoista kaikki mustat ja vuohista kirjavat ja pilkulliset. Ja minun palkkani on sitten oleva tämä,

32. Minä käyn tänäpänä kaiken sinun laumas lävitse, eroittaen sieltä kaikki pilkulliset ja kirjavat lampaat, ja kaikki hallavat karitsain seassa, ja kirjavat ja pilkulliset vuohten seassa, (mitä sitte kirjavaksi ja pilkulliseksi tulee) se olkoon minun palkkani.

32. Minä käyn tänäpän caiken sinun laumas läpidze eroittaden sieldä caicki pilculiset ja kirjawat lambat ja caicki mustat caridzain seas ja kirjawat ja pilculiset wuohet mitä sijtte kirjawaxi ja pilculisexi tule se olcon minun palckan.

33. ja siinä minun rehellisyyteni tulee toteennäytetyksi: kun vasta tulet omin silmin katsomaan minun palkkaani, niin kaikki vuohet, jotka eivät ole pilkullisia eivätkä kirjavia, ja kaikki karitsat, jotka eivät ole mustia, katsottakoon minun varastamikseni.

33. Niin minun vanhurskauteni on todistava tästedes minusta, koska se siihen tulee, että minun pitää palkkani sinun nähtes saaman: niin että kaikki, jotka ei ole pilkulliset taikka kirjavat vohlista, eikä hallavat karitsoista, se olkoon varkaus minun tykönäni.

33. Nijn minun wanhurscauten on todistapa tänäpänä taicka huomena minust sinun edesäs cosca se sijhen tule että minä palckani sinulda otan nijn että caicki jotca ei ole pilculiset taicka kirjawat eikä ole caridzoista ja wohlista mustat se luettacon minulle warcaudexi.

34. Laaban vastasi: Hyvä, olkoon, niinkuin olet puhunut.

34. Niin sanoi Laban: katso, joska se olis sanas jälkeen.

34. Nijn sanoi Laban: minä tydyn sijhen olcon sanas jälken.

35. Ja samana päivänä hän erotti pois juovikkaat ja kirjavat vuohipukit ja kaikki pilkulliset ja kirjavat vuohet — kaikki, joissa oli jotakin valkoista — sekä kaikki mustat karitsat ja jätti ne poikiensa hoitoon.

35. Ja sinä päivänä eroitti hän pilkulliset ja kirjavat kauriit ja kaikki pilkulliset ja kirjavat vuohet, kaikki joissa jotakin valkeutta oli, ja kaikki hallavat karitsat: ja antoi ne lastensa haltuun.

35. Ja sinä päiwänä eroitti hän pilculiset ja kirjawat caurit ja caicki pilculiset ja kirjawat wuohet caicki joisa jotakin walkeutta oli ja caicki mustat caridzat ja andoi ne hänen lastens haldun.

36. Ja hän asetti niin, että oli kolmen päivän välimatka hänen ja Jaakobin välillä; ja Jaakob paimensi Laabanin muuta karjaa.

36. Ja asetti kolmen päiväkunnan matkan, itsensä ja Jakobin vaiheelle: ja Jakob kaitsi niitä, jotka Labanin laumasta jäivät.

36. Ja asetti colmen päiwäcunnan matcan idzens ja Jacobin waihella ja Jacob caidzi nijtä jotca Labanin laumasta jäit.

37. Mutta Jaakob otti itselleen tuoreita haavan, mantelipuun ja plataanin oksia ja kuori niihin valkeita juovia, paljastaen oksien valkoisen rungon.

37. Mutta Jakob otti viherjäisiä haapaisia sauvoja, mandelpuisia ja plataneapuisia; ja kuori niihin valkiat juonteet, valkian paikan paljastamisella, joka sauvain päällä oli.

37. Mutta Jacob otti wiherjäisiä haapaisia sauwoja sarapuisia ja castaneapuisia ja cuorei nijhin walkiat juondet:

38. Ja kuorimansa oksat hän pani eläinten eteen vesikaukaloihin eli juoma-astioihin, joista ne tulivat juomaan; ja ne olivat kiimallaan tullessansa juomaan.

38. Ja pani ne sauvat, jotka hän kuorinut oli, laumain eteen, vesiruuhiin, ja juoma-astioihin, lauman eteen, joihin he tulivat juomaan, että he juomalle tultuansa siittäisivät.

38. Ja pani ne sauwat jotca hän cuorinut oli laumain eteen wesiruuhijn joihin he tulit juoman että he juomalle tulduans sijtäisit.

39. Ja eläimet pariutuivat oksien edessä ja synnyttivät juovikkaita, pilkullisia ja kirjavia karitsoita.

39. Ja niin laumat siittivät niiden sauvain päällä, ja kantoivat pilkullisia, juonteisia ja kirjavia.

39. Ja nijn laumat sijtit nijden sauwain päällä ja cannoit pilculisia juondeisia ja kirjawita.

40. Sitten Jaakob erotti karitsat; ja hän asetti eläinten päät niihin päin, jotka olivat pilkullisia, ja kaikkiin niihin päin, jotka olivat mustia Laabanin laumassa; siten hän hankki itselleen eri laumansa eikä päästänyt niitä Laabanin laumaan.

40. Niin Jakob eroitti karitsat, ja asetti lauman kasvot, siinä valkiassa laumassa, niitä pilkullisia ja hallavia päin: ja teki itsellensä eri lauman, ja ei laskenut niitä Labanin lauman sekaan.

40. Silloin eroitti Jacob caridzat ja asetti sen eroitetun lauman pilculisten ja mustain cohdalle Labanin laumasa ja teki idzellens eri lauman ja ei laskenut nijtä Labanin secaan.

41. Ja joka kerta kun voimakkaat eläimet olivat kiimallaan, pani Jaakob oksat eläinten silmien eteen vesikaukaloihin, niin että ne pariutuivat oksien edessä.

41. Ja koska se varhain kantava lauma oli sikoillansa, pani Jakob sauvat laumain silmäin eteen ruuhiin: että he siittäisivät sauvain päällä.

41. Mutta cosca se warhain candawa lauma oli sicoillans pani Jacob sauwat laumain silmäin eteen että he sijtäisit sauwain päällä.

42. Mutta heikkojen eläinten eteen hän ei niitä pannut. Niin joutuivat heikot Laabanille ja voimakkaat Jaakobille.

42. Mutta koska ne hiljain juoksivat, niin ei hän pannut niitä sisälle. Niin tulivat äpöiset Labanille ja varhain kannetut Jakobille.

42. Mutta cosca äpöiset sijtit ei hän pannut nijtä sisälle. Nijn tulit äpöiset Labanille ja warhain cannetut Jacobille.

43. Ja siten mies tuli ylen rikkaaksi; hän sai paljon pikkukarjaa sekä palvelijattaria, palvelijoita, kameleja ja aaseja.

43. Siitä tuli mies sangen äveriääksi, niin että hänellä oli paljo lampaita ja piikoja ja palvelioita, ja kameleja ja aaseja.

Sijtä tuli mies sangen äweriäxi nijn että hänellä oli paljo lambaita ja pijcoja ja palwelioita ja Camelejä ja Aseja.