32 luku

Ruubenin ja Gaadin sukukunnat sekä toinen puoli Manassen sukukuntaa saavat asettua Jordanin itäpuolelle.

1. Mutta ruubenilaisilla ja gaadilaisilla oli paljon, ylen runsaasti, karjaa. Kun he nyt katselivat Jaeserin maata ja Gileadin maata, niin he huomasivat, että seutu oli karjanhoitoon sopiva.

1. Rubenin lapsilla oli sangen paljo karjaa, ja Gadin lapsilla oli myös aivan suuri joukko karjaa, ja he näkivät Jaeserin ja Gileadin maan, että se olis sovelias karjan laiduin.

1. RUbenin ja Gadin lapsilla oli sangen paljo carja ja cosca he näit Jaesarin ja Gileadin maan että se oli sowelias carjan laiduin.

1 Now the sons of Reuben and the sons of Gad had a very great multitude of cattle. And when they saw the land of Jazer and the land of Gilead, that, behold, the place was a place for cattle,

1. Now the children of Reuben and the children of Gad had a very great multitude of cattle: and when they saw the land of Jazer, and the land of Gilead, that, behold, the place was a place for cattle;

1. Og Rubens Børn og Gads Børn havde meget og saare talrigt Kvæg, og de saa det Land Jaeser og det Land Gilead, og se, det Sted var et bekvemt Sted til Kvæg.

1. Rubens barn och Gads barn hade ganska mycken boskap; och de sågo det landet Jaeser och Gilead, att det var beqvämt rum till att föda boskap.

1. Ja Rubeni ja Kadi lastel olli üpris wägga paljo loduksid, ja nemmad näggid Jaseri maad ja Kileadi maad, ja wata, se ma-koht olli öige loduste Ma.

1. Rubeno ir Gado giminės turėjo daug gyvulių. Jie matė Jazero ir Gileado žemes, tinkamas gyvuliams auginti.

1. Die Kinder Ruben und die Kinder Gad hatten sehr viel Vieh und sahen das Land Jaser und Gilead an als gute Stätte für ihr Vieh

1. Or les enfants de Ruben et les enfants de Gad avaient des troupeaux nombreux, considérables; et ils virent le pays de Jazer et le pays de Galaad, et voici, ce lieu était un lieu propre pour le bétail.

1. Y LOS hijos de Ruben y los hijos de Gad tenían mucho ganado: mucho en gran multitud: los cuales viendo la tierra de Jazer y de Galaad, parecióles el lugar, lugar de ganado.

1 De kinderen van Ruben nu hadden veel vee, en de kinderen van Gad hadden machtig veel; en zij bezagen het land Jaezer, en het land van Gilead, en ziet, deze plaats was een plaats voor vee.

1. I mieli synowie Rubenowi, i synowie Gadowi bydła bardzo wiele; a obaczywszy ziemię Jazer i ziemię Galaad, że miejsce ono było sposobne dla bydła,

1. Rúben fiainak pedig és Gád fiainak igen sok barmok vala. Mikor látták a Jázér földét és a Gileád földét, hogy ímé az a hely marhatartani való hely:

1 У сынов Рувимовых и у сынов Гадовых стад было весьма много; иувидели они, что земля Иазер и земля Галаад есть место годное для стад;

1. Було ж в синів Рубена і в синів Гада буйної скотини багато, велика тьма; і бачили вони, що Язер земля і Гілеад земля як раз годяться про скотину.

2. Niin gaadilaiset ja ruubenilaiset tulivat ja puhuivat Moosekselle ja pappi Eleasarille ja seurakunnan päämiehille sanoen:

2. Sentähden tulivat Gadin lapset ja Rubenin lapset ja puhuivat Mosekselle, ja papille Eleatsarille, ja kansan päämiehille, sanoen:

2. Nijn he tulit ja puhuit Mosexelle ja papille Eleazarille ja Canssan päämiehille sanoden:

2 the sons of Gad and the sons of Reuben came and spoke to Moses and to Eleazar the priest and to the rulers of the congregation, saying,

2. The children of Gad and the children of Reuben came and spake unto Moses, and to Eleazar the priest, and unto the princes of the congregation, saying,

2. Og Gads Børn og Rubens Børn kom, og de sagde til Mose og til Eleaser, Præsten, og til Menighedens Fyrster, sigende:

2. Så kommo de, och talade till Mose, och till Presten Eleazar, och till Förstarna i menighetene:

2. Ja Kadi lapsed ja Rubeni lapsed tullid ja räkisid Mosesse ja preestri Eleasari wasto ja koggodusse würstide wasto ja ütlesid:

2. Atėję pas Mozę, kunigą Eleazarą ir izraelitų kunigaikščius, jie tarė:

2. und kamen und sprachen zu Mose und zu dem Priester Eleasar und zu den Fürsten der Gemeinde:

2. Et les enfants de Gad et les enfants de Ruben vinrent, et parlèrent à Moïse, à Éléazar, le sacrificateur, et aux principaux de l'assemblée, en disant:

2. Y vinieron los hijos de Gad y los hijos de Rubén, y hablaron a Moisés, y a Eleazar el sacerdote, y a los príncipes de la congregación, diciendo:

2 Zo kwamen de kinderen van Gad en de kinderen van Ruben, en spraken tot Mozes, en tot Eleazar, den priester, en tot de oversten der vergadering, zeggende:

2. Przyszli ciż synowie Gadowi, i synowie Rubenowi, i mówili do Mojżesza i do Eleazara kapłana, i do książąt zgromadzenia, i rzekli:

2. Eljövének Gád fiai és Rúben fiai, és szólának Mózesnek és Eleázárnak, a papnak, és a gyülekezet fejedelmeinek, mondván:

2 и пришли сыны Гадовы и сыны Рувимовы и сказали Моисею и Елеазару священнику и князьям общества, говоря:

2. І прийшли синове Гадові й синове Рубенові, та й промовили до Мойсея і Єлеазара сьвященника й до князїв громадських так:

3. Atarot, Diibon, Jaeser, Nimra, Hesbon, Elale, Sebam, Nebo ja Beon,

3. Atarot, Dibon, Jaeser, Nimra, Hesbon, Eleale, Sebam, Nebo ja Beon,

3. Se maa Atroth Dibon Jaeser Nimra Hesbon Eleale Sebam Nebo ja Beon.

3 Ataroth and Dibon and Jazer and Nimrah and Heshbon and Elealeh and Sebam and Nebo and Beon,

3. Ataroth, and Dibon, and Jazer, and Nimrah, and Heshbon, and Elealeh, and Shebam, and Nebo, and Beon,

3. Atharoth og Dibon og Jaeser og Nimra og Hesbon og Eleale og Sebam og Nebo og Beon,

3. Det landet Ataroth, Dibon, Jaeser, Nimra, Hesbon, Eleale, Sebam, Nebo och Beon,

3. Atarot ja Tibon ja Jaser ja Nimra ja Esbon ja Elale ja Sebam ja Nebo ja Peon,

3. ‘‘Ataroto, Dibono, Jazero, Nimros, Hešbono, Elealės, Sebamo, Nebojo ir Beono žemės,

3. Das Land Ataroth, Dibon, Jaser, Nimra, Hesbon, Eleale, Sebam, Nebo und Beon,

3. Ataroth, Dibon, Jazer, Nimra, Hesbon, Élealé, Sebam, Nébo et Beon,

3. Atarot, y Dibón, y Jazer, y Nemra, y Jesebón, y Eleale, y Sabán, y Nebo, y Beón,

3 Ataroth, en Dibon, en Jaezer, en Nimra, en Hesbon, en Eleale, en Schebam, en Nebo, en Behon;

3. Ziemia Ataret i Dybon, i Jazer, i Nemra, i Hesebon, i Eleale, i Seban, i Nebo, i Beon:

3. Atárót, Díbon, Jázér, Nimra, Hesbon, Elealé, Sebám, Nébó és Béon:

3 Атароф и Дивон, и Иазер, и Нимра, и Есевон, и Елеале, и Севам, и Нево, и Веон,

3. Атарот та Дибон та Язер та Нимра та Гесбон та Єлале та Себам та Небо та Бейон,

4. tämä maa, jonka Herra on vallannut Israelin seurakunnalle, on karjanhoitoon sopivaa maata, ja sinun palvelijoillasi on karjaa.

4. Se maa, jonka Herra on lyönyt Israelin kansan edessä, on sovelias maa karjalle, ja meillä sinun palvelioillas on karjaa.

4. Jonga HERra oli lyönyt Israelin Canssan edes on sowelias carjalle ja meillä sinun palwelioillas on carja.

4 the land which Jehovah killed* before the congregation of Israel, is a land for cattle and your servants have cattle.

4. Even the country which the LORD smote before the congregation of Israel, is a land for cattle, and thy servants have cattle:

4. det Land, som Herren har slaaet for Israels Menigheds Ansigt, det er et Land til Kvæg. og dine Tjenere have Kvæg.

4. Som Herren slagit hade för Israels menighet, är beqvämt till boskap, och vi dine tjenare hafve boskap;

4. Se Ma mis Jehowa Israeli koggodusse ette on mahhalönud, se on öige loduste Ma, ja so sullastel on loduksid.

4. kurios, Viešpačiui padedant, buvo užimtos izraelitų, labai tinka gyvuliams auginti, o mes, tavo tarnai, turime gyvulių.

4. das der HERR geschlagen hat vor der Gemeinde Israel, ist gut zur Weide; und wir, deine Knechte, haben Vieh.

4. Ce pays, que l'Éternel a frappé devant l'assemblée d'Israël, est un pays propre pour les troupeaux, et tes serviteurs ont des troupeaux.

4. La tierra que Jehová hirió delante de la congregación de Israel, es tierra de ganado, y tus siervos tienen ganado.

4 Dit land, hetwelk de HEERE voor het aangezicht der vergadering van Israel geslagen heeft, is een land voor vee; en uw knechten hebben vee.

4. Ziemia, którą zwojował Pan przed zgromadzeniem Izraelskiem, jest ziemia sposobna dla bydła, a my słudzy twoi mamy bydła wiele. Przetoż rzekli:

4. A föld, a melyet megvert az Úr az Izráel fiainak gyülekezete előtt, baromtartó föld az; a te szolgáidnak pedig sok marhájok van.

4 земля, которую Господь поразил пред обществом Израилевым, есть земля годная для стад, а у рабов твоих есть стада.

4. Земля, що побив Господь перед громадою Ізрайлевою, се земля про скотину.

5. Ja he sanoivat vielä: Jos olemme saaneet armon sinun silmiesi edessä, niin annettakoon tämä maa palvelijoillesi omaksi, äläkä vie meitä Jordanin yli.

5. Ja he (vielä) sanoivat: jos me olemme armon löytäneet sinun edessäs, niin anna sinun palvelioilles tämä maa omaksi, ettes meidän antaisi mennä Jordanin ylitse.

5. Ja he wielä sanoit: jos me olemme armon löytänet sinun edesäs nijn anna sinun palwelioilles tämä maa omaxi ja nijn en me mene Jordanin ylidze.

5 And they said, If we have found favor in your sight, let this land be given to your servants for a possession. Bring us not over the Jordan.

5. Wherefore, said they, if we have found grace in thy sight, let this land be given unto thy servants for a possession, and bring us not over Jordan.

5. Og de sagde: Dersom vi have fundet Naade for dine Øjne, da lad dette Land gives dine Tjenere til Ejendom, lad os ikke gaa over Jordanen.

5. Och sade ytterligare: Hafve vi funnit nåde för dig, så gif dinom tjenarom detta landet till eget; och så fare vi intet öfver Jordanen.

5. Ja nemmad ütlesid weel : Kui meie armo so silmade eest olleme leidnud, siis sago se Ma so sullastele antud pärrandusseks, ärra lasse meid mitte ülle Jordani miñna.

5. Taigi jei radome malonę tavo akyse, prašome, kad mums, tavo tarnams, atiduotum ją nuosavybėn ir nevestum mūsų per Jordaną’‘.

5. Und sprachen weiter: Haben wir Gnade vor dir gefunden, so gib dies Land deinen Knechten zu eigen, so wollen wir nicht über den Jordan ziehen.

5. Ils dirent donc: Si nous avons trouvé grâce à tes yeux, que ce pays soit donné en possession à tes serviteurs; ne nous fais point passer le Jourdain.

5. Y dijeron: Si hallamos gracia en tus ojos dése esta tierra a tus siervos en heredad, no nos hagas pasar el Jordán.

5 Voorts zeiden zij: Indien wij genade in uw ogen gevonden hebben, dat ditzelve land aan uw knechten gegeven worde tot een bezitting; en doe ons niet trekken over de Jordaan.

5. Jeźliśmy znaleźli łaskę przed oczyma twemi, niechże będzie dana ta ziemia sługom twym na osiadłość, a niech nie chodzimy za Jordan.

5. És mondának: Hogyha kedvet találtunk a te szemeid előtt, adassék ez a föld a te szolgáidnak örökségül, ne vígy minket át a Jordánon.

5 И сказали: если мы нашли благоволение в глазах твоих, отдай землю сию рабам твоим во владение; не переводи нас чрез Иордан.

5. І сказали вони: Коли знайшли ми ласку в очах твоїх, оддай сю землю слугам твоїм у державу, не переводь нас через Йордан.

6. Mutta Mooses vastasi gaadilaisille ja ruubenilaisille: Onko teidän veljienne lähdettävä sotaan, ja te jäisitte tänne?

6. Moses sanoi Gadin ja Rubenin lapsille: pitäiskö veljenne menemän sotaan ja teidän tänne jäämän?

6. Moses sanoi Rubenin ja Gadin lapsille: pidäiskö teidän weljen menemän sotaan ja teidän pidäis tähän jäämän?

6 And Moses said to the sons of Gad and to the sons of Reuben, Shall your* brothers go to the war and will you* sit here?

6. And Moses said unto the children of Gad and to the children of Reuben, Shall your brethren go to war, and shall ye sit here?

6. Da sagde Mose til Gads Børn og til Rubens Børn: Skulle eders Brødre drage i Krigen, og I skulle blive her?

6. Mose sade till dem: Skulle edra bröder draga i strid, och I skullen blifva här?

6. Ja Moses ütles Kadi lastele ja Rubeni lastele: Kas teie wennad peawad sötta minnema ja teie tahhate seie jäda?

6. Mozė jiems atsakė: ‘‘Argi, kai jūsų broliai kariaus, jūs čia sėdėsite?

6. Mose sprach zu ihnen: Eure Brüder sollen in den Streit ziehen, und ihr wollt hier bleiben?

6. Mais Moïse répondit aux enfants de Gad et aux enfants de Ruben: Vos frères iront-ils à la guerre, tandis que vous, vous demeurerez ici?

6. Y respondió Moisés a los hijos de Gad, y a los hijos de Rubén: ¿Vendrán vuestros hermanos a la guerra, y vosotros os quedaréis aquí?

6 Maar Mozes zeide tot de kinderen van Gad en tot de kinderen van Ruben: Zullen uw broeders ten strijde gaan, en zult gijlieden hier blijven?

6. Tedy odpowiedział Mojżesz synom Gadowym, i synom Rubenowym: Więc bracia wasi pójdą na wojnę, a wy tu siedzieć będziecie?

6. Mózes pedig monda a Gád fiainak és Rúben fiainak: Avagy a ti atyátokfiai hadakozni menjenek, ti pedig itt maradjatok?

6 И сказал Моисей сынам Гадовым и сынам Рувимовым: братья ваши пойдут на войну, а вы останетесь здесь?

6. І каже Мойсей синам Гадовим та синам Рубеновим: Так браттє ваше пійде на війну, а ви ту зостанетесь?

7. Miksi viette israelilaisilta halun mennä siihen maahan, jonka Herra on heille antanut?

7. Miksi käännätte Israelin lasten sydämet, ettei heidän pitäisi menemän ylitse siihen maahan, jonka Herra heille antoi.

7. Mixi te käännätte Israelin lasten sydämet ettei heidän pidäis menemän ylidze sijhen maahan jonga HERra heille anda.

7 And why do you* discourage the heart of the sons of Israel from going over into the land which Jehovah has given them?

7. And wherefore discourage ye the heart of the children of Israel from going over into the land which the LORD hath given them?

7. Og hvi afvende I Israels Børns Hjerter fra, at drage over til det Land, som Herren har givet dem?

7. Hvi omvänden I Israels barnas hjerta, att de icke skola draga utöfver, uti det land, som Herren dem gifva skall?

7. Ja mikspärrast pannete teie Israeli laste süddant tagganema, et nemmad ei pea üllesminnema siñna male, mis Jehowa neile on annud?

7. Kodėl atkalbinėjate izraelitus, kad jie neitų į žemę, kurią Viešpats jiems atidavė?

7. Warum macht ihr der Kinder Israel Herzen abwendig, daß sie nicht hinüberziehen in das Land, das ihnen der HERR geben wird?

7. Pourquoi détourneriez-vous le cœur des enfants d'Israël de passer au pays que l'Éternel leur a donné?

7. Y ¿por qué impedís el ánimo de los hijos de Israel, para que no pasen a la tierra que les ha dado Jehová?

7 Waarom toch zult gij het hart der kinderen Israels breken, dat zij niet overtrekken naar het land, dat de HEERE hun gegeven heeft?

7. Czemuż psujecie serce synom Izraelskim, żeby nie szli do ziemi, którą im dał Pan?

7. És miért idegenítitek el Izráel fiainak szívét, hogy által ne menjenek a földre, a melyet adott nékik az Úr?

7 для чего вы отвращаете сердце сынов Израилевых от перехода в землю, которую дает им Господь?

7. Чого ж одхиляєте ви серце синів Ізрайлевих, щоб перейти в он тую землю, що надїлив їм Господь?

8. Niin teidän isännekin tekivät, kun minä lähetin heidät Kaades-Barneasta katselemaan sitä maata.

8. Niin tekivät teidän isännekin, koska minä lähetin heidät KadesBarneasta katsomaan tätä maata,

8. Nijn teit myös teidän Isän cosca minä lähetin heidän Cades Barneast wacoiman tätä maata.

8 Thus did your* fathers when I sent them from Kadesh-barnea to see the land.

8. Thus did your fathers, when I sent them from Kadeshbarnea to see the land.

8. Saa gjorde eders Fæelre, da jeg sendte dem fra Kades Barnea til at bese Landet;

8. Alltså gjorde ock edra fäder, då jag sände dem ifrå KadesBarnea, till att skåda landet;

8. Nenda teggid teie wannemad, kui ma neid Kadesbarneast läkkitasin sedda maad watama.

8. Taip elgėsi jūsų tėvai, kai siunčiau iš Kadeš Barnėjos apžiūrėti kraštą.

8. Also taten auch eure Väter, da ich sie aussandte von Kades-Barnea, das Land zu schauen;

8. C'est ainsi que firent vos pères, quand je les envoyai de Kadès-Barnéa pour examiner le pays.

8. Así hicieron vuestros padres cuando los envié desde Cades-Barne para que viesen esta tierra:

8 Zo deden uw vaders, als ik hen van Kades-barnea zond, om dit land te bezien.

8. Takci uczynili ojcowie wasi, gdym je był posłał z Kades Barne ku przeszpiegowaniu tej ziemi;

8. A ti atyáitok cselekedtek így, mikor elbocsátám őket [1†] Kádes-Bárneából, hogy nézzék meg azt a földet;

8 так поступили отцы ваши, когда я посылал их из Кадес-Варни для обозрения земли:

8. Так зробили батьки ваші, як я посилав їх у Кадес-Барнеа, розгледїти землю:

9. Kun he olivat saapuneet Rypälelaaksoon asti ja katselleet sitä maata, veivät he israelilaisilta halun lähteä siihen maahan, jonka Herra oli heille antanut.

9. Ja kuin he tulivat Eskolin ojalle ja näkivät maan, käänsivät he Israelin lasten sydämen, niin ettei he siihen maahan tahtoneet mennä, jonka Herra heille tahtoi antaa.

9. Ja cuin he tulit Escolin wirran tygö ja näit maan käänsit he Israelin lasten sydämet nijn ettei he sijhen maahan tahtonet mennä jonga HERra heille tahdoi anda.

9 For when they went up to the valley of Eshcol and saw the land, they discouraged the heart of the sons of Israel, that they should not go into the land which Jehovah had given them.

9. For when they went up unto the valley of Eshcol, and saw the land, they discouraged the heart of the children of Israel, that they should not go into the land which the LORD had given them.

9. thi de gik op til Eskols Bæk og besaa Landet, og de afvendte Israels Børns Hjerte, at de ikke vilde gaa ind i Landet, som Herren havde givet dem.

9. Och då de voro komne ditupp, allt intill den bäcken Escol, och sågo landet, omvände de Israels barnas hjerta, så att de icke ville in uti landet, som Herren dem gifva ville.

9. Ja nemmad läksid Eskoli orko ja näggid se Ma, ja pannid Israeli laste süddant tagganema, et nemmad mitte ei tahtnud miñna senna male, mis Jehowa neile olli annud.

9. Jie, nuėję iki Eškolo slėnio ir apžiūrėję visą kraštą, įbaugino izraelitus, kad neitų į šalį, kurią Viešpats jiems pažadėjo.

9. und da sie hinaufgekommen waren bis an den Bach Eskol und sahen das Land, machten sie das Herz der Kinder Israel abwendig, daß sie nicht in das Land wollten, das ihnen der HERR geben wollte.

9. Car ils montèrent jusqu'au torrent d'Eshcol, et virent le pays; et ils détournèrent le cœur des enfants d'Israël, pour ne point entrer au pays que l'Éternel leur avait donné.

9. Que subieron hasta el arroyo de Escol, y vieron la tierra, e impidieron el ánimo de los hijos de Israel para no venir a la tierra, que Jehová les había dado.

9 Als zij opgekomen waren tot aan het dal Eskol, en dit land bezagen, zo braken zij het hart der kinderen Israels, dat zij niet gingen naar het land, dat de HEERE hun gegeven had.

9. Bo gdy przyszli aż do doliny Eschol, obejrzawszy onę ziemię popsowali serce synom Izraelskim, aby nie szli do ziemi, którą im dał Pan;

9. Mert felmentek az Eskól völgyéig, és megnézék a földet, és [2†] elidegeníték Izráel fiainak szívét, hogy be ne menjenek arra a földre, a melyet adott vala nékik az Úr.

9 они доходили до долины Есхол, и видели землю, и отвратили сердце сынов Израилевых, чтобы не шли они в землю, которую Господь дает им;

9. Вони добрались до долини Эсколя і розглянули землю; а потім відхилили вони серце синів Ізраїля, щоб вони не йшли в землю, що надїлив їм Господь.

10. Ja sinä päivänä syttyi Herran viha, ja hän vannoi sanoen:

10. Ja Herran viha julmistui sinä päivänä ja hän vannoi, sanoen:

10. Ja HERran wiha julmistui sinä päiwänä ja hän wannoi sanoden:

10 And Jehovah's anger was kindled in that day and he swore, saying,

10. And the LORD'S anger was kindled the same time, and he sware, saying,

10. Og Herrens Vrede optændtes den samme Dag, og han svor og sagde:

10. Och Herrans vrede förgrymmade sig på den tiden, och han svor, och sade:

10. Ja Jehowa wihha süttis pöllema sel päwal, ja ta wandus ja ütles:

10. Tada Viešpats užsirūstinęs prisiekė:

10. Und des HERRN Zorn ergrimmte zur selben Zeit, und er schwur und sprach:

10. Et la colère de l'Éternel s'enflamma en ce jour-là, et il fit ce serment et dit:

10. Y el furor de Jehová se encendió entónces, y juró, diciendo:

10 Toen ontstak de toorn des HEEREN te dien dage, en Hij zwoer, zeggende:

10. Skąd zapaliwszy się gniewem Pan, dnia onego przysiągł, mówiąc:

10. Azért megharaguvék az Úr azon a napon, és megesküvék, mondván:

10 и воспылал в тот день гнев Господа, и поклялся Он, говоря:

10. І запалав Господь гнївом того часу і поклявся словами:

11. Ne miehet, jotka lähtivät Egyptistä, kaksikymmenvuotiset ja sitä vanhemmat, eivät saa nähdä sitä maata, jonka minä vannoen lupasin Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, sillä he eivät ole minua uskollisesti seuranneet,

11. Tämä kansa, joka Egyptistä lähtenyt on, kahdenkymmenen vuoden vanhasta ja sen ylitse, ei suinkaan pidä näkemän sitä maata, jonka minä Abrahamille, Isaakille ja Jakobille vannonut olen, ettei he minua uskollisesti seuranneet,

11. Tämä Canssa joca Egyptist lähtenyt on cahdenkymmenen wuoden wanhast ja sen ylidze ei suingan pidä näkemän sitä maata ionga minä Abrahamille Isaachille ja Jacobille wannonut olen ettei he minua uscollisest seurannet.

11 Surely none of the men who came up out of Egypt, from twenty years old and upward, will see the land which I swore to Abraham, to Isaac and to Jacob; because they have not entirely followed me,

11. Surely none of the men that came up out of Egypt, from twenty years old and upward, shall see the land which I sware unto Abraham, unto Isaac, and unto Jacob; because they have not wholly followed me:

11. Disse Mænd, som ere dragne op af Ægypten, fra tyve Aar gamle og derover, skulle ikke se det Land, som jeg har tilsvoret Abraham, Isak og Jakob; thi de have ikke efterfulgt mig,

11. Detta folket, som utur Egypten draget är, ifrå tjugu år och deröfver, skola ju icke se det landet, som jag Abraham, Isaac och Jacob svorit hafver; derföre, att de mig icke troliga efterföljt hafva;

11. Need mehhed kes Egiptusse-maalt on üllestulnud, kes kakskümmend aastat wannad ja peäle, ei need pea sama nähha sedda maad, mis ma Abraamile, Isaakile ja Jakobile wandunud anda , sest nem̃ad ei käinud täieste minno järrel:

11. ‘Šitie žmonės, kurie išėjo iš Egipto, dvidešimties metų ir vyresni, neišvys žemės, kurią pažadėjau Abraomui, Izaokui ir Jokūbui, nes jie nesekė manimi iki galo,

11. Diese Leute, die aus Ägypten gezogen sind, von zwanzig Jahren und darüber sollen wahrlich das Land nicht sehen, das ich Abraham, Isaak und Jakob geschworen habe, darum daß sie mir nicht treulich nachgefolgt sind;

11. Les hommes qui sont montés d'Égypte, depuis l'âge de vingt ans et au-dessus, ne verront jamais le pays que j'ai juré de donner à Abraham, à Isaac et à Jacob, car ils n'ont pas pleinement marché après moi;

11. Que no verán los varones que subieron de Egipto de veinte años y arriba, la tierra, por la cual juré a Abraham, Isaac, y Jacob, por cuanto no fueron perfectos en pos de mí;

11 Indien deze mannen, die uit Egypte opgetogen zijn, van twintig jaren oud en daarboven, het land zullen zien, dat Ik Abraham, Izak en Jakob gezworen heb! Want zij hebben niet volhard Mij na te volgen;

11. Zaiste nie oglądają ludzie ci, którzy wyszli z Egiptu, od dwudziestu lat i wyżej, tej ziemi, o którąm przysiągł Abrahamowi, Izaakowi, i Jakóbowi, przeto iż mię cale nie naśladowali;

11. Nem [3†] látják meg azok az emberek, a kik feljöttek Égyiptomból, húsz esztendőstől fogva és feljebb, azt a földet, a mely felől megesküdtem Ábrahámnak, Izsáknak és Jákóbnak, mivelhogy nem tökéletesen jártak én utánam;

11 люди сии, вышедшие из Египта, от двадцати лет и выше не увидят земли, о которой Я клялся Аврааму, Исааку и Иакову, потому что они не повиновались Мне,

11. Люде ті, що вийшли з Египту, від двайцяти років і старше, не побачять землї, що про неї я клявся Авраамові, та Ізаакові та Яковові, бо не зовсїм слухали вони мене.

12. paitsi Kaaleb, kenissiläisen Jefunnen poika, ja Joosua, Nuunin poika; sillä nämä ovat uskollisesti seuranneet Herraa.'

12. Paitsi Kalebia Jephunnen Kenisiläisen poikaa, ja Josuaa Nunin poikaa; sillä he uskollisesti seurasivat Herraa.

12. Paidzi Calebi Jephunnen Kesiniterin poica ja Josua Nunin poica: sillä he uscollisest seuraisit HERra.

12 except Caleb the son of Jephunneh the Kenizzite and Joshua the son of Nun, because they have entirely followed Jehovah.

12. Save Caleb the son of Jephunneh the Kenezite, and Joshua the son of Nun: for they have wholly followed the LORD.

12. undtagen Kaleb, Jefunne den Kenisiters Søn, og Josva, Nuns Søn; thi de have efterfulgt Herren.

12. Undantagnom Caleb, Jephunne son, den Kenisiten, och Josua, Nuns son; ty de hafva Herranom troliga efterföljt.

12. Ilma Jewunne Kenissi-mehhe poeg Kaleb ja Nuni poeg Josua: sest nemmad on täieste Jehowa järrel käinud.

12. išskyrus kenazą Jefunės sūnų Kalebą ir Nūno sūnų Jozuę, kurie iki galo sekė Viešpačiu’.

12. ausgenommen Kaleb, den Sohn Jephunnes, des Kenisiters, und Josua, den Sohn Nuns; denn sie sind dem HERRN treulich nachgefolgt.

12. Excepté Caleb, fils de Jéphunné, le Kenizien, et Josué, fils de Nun, car ils ont suivi pleinement l'Éternel.

12. Excepto Caleb hijo de Jefone Cenezeo, y Josué hijo de Nun, que fueron perfectos en pos de Jehová.

12 Behalve Kaleb, de zoon van Jefunne, den Keniziet, en Jozua, de zoon van Nun; want zij hebben volhard den HEERE na te volgen.

12. Oprócz Kaleba, syna Jefunowego, Kenezejczyka, i Jozuego, syna Nunowego, ponieważ ci cale naśladowali Pana.

12. Kivéve a Kenizeus Kálebet, a Jefunné fiát és Józsuét, a Nún fiát, mivelhogy tökéletesen jártak az Úr után.

12 кроме Халева, сына Иефонниина, Кенезеянина, и Иисуса, сына Навина, потому что ониповиновались Господу.

12. Окрім Калеба, сина Ефуна Кенизїя та Йозея Нуненка; сї бо завсїди ійшли слїдом за Господом.

13. Ja Herran viha syttyi Israelia kohtaan, ja hän antoi heidän harhailla erämaassa neljäkymmentä vuotta, kunnes koko se sukupolvi hävisi, joka oli tehnyt sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä.

13. Niin Herran viha julmistui Israelissa, ja laski heidät menemään korpeen sinne ja tänne neljäksikymmeneksi vuodeksi, siihenasti kuin kaikki se sukukunta hukkui, joka Herran edessä pahaa tehnyt oli.

13. Nijn HERran wiha julmistui Israelis ja laski heidän menemän corpeen sinne ja tänne neljäxikymmenexi wuodexi sijhenasti cuin caicki se sucucunda huckui joca HERra wastan paha tehnyt oli.

13 And Jehovah's anger was kindled against Israel and he made them wander to and fro in the wilderness forty years, until all the generation that had done evil in the sight of Jehovah was consumed.

13. And the LORD'S anger was kindled against Israel, and he made them wander in the wilderness forty years, until all the generation, that had done evil in the sight of the LORD, was consumed.

13. Saa optændtes Herrens Vrede imod Israel, og han lod dem vanke hid og did i Ørken fyrretyve Aar, indtil hele den Slægt fik Ende, som gjorde det onde for Herrens Øjne.

13. Så förgrymmade sig Herrans vrede öfver Israel, och lät fara dem hit och dit i öknene i fyratio år, intilldess en ände vardt på allt det slägtet, som syndat hade emot Herran.

13. Ja Jehowa wihha süttis pöllema Israeli wasto ja panni neid hulkuma körbes nellikümmend aastat, kuñi keik se pölwe-rahwas löppes, mis sedda kurja Jehowa silma ees olli teinud.

13. Viešpats, užsirūstinęs ant izraelitų, leido jiems klaidžioti dykumoje, kol išmirė visa karta, kuri buvo nusikaltusi Viešpačiui.

13. Also ergrimmte des HERRN Zorn über Israel, und er ließ sie hin und her in der Wüste ziehen vierzig Jahre, bis daß ein Ende ward all des Geschlechts, das übel getan hatte vor dem HERRN.

13. Ainsi la colère de l'Éternel s'enflamma contre Israël; et il les fit errer dans le désert, quarante ans, jusqu'à ce que toute la génération qui avait fait ce qui est mauvais aux yeux de l'Éternel, eût été consumée.

13. Y el furor de Jehová se encendió en Israel, e hizolos andar vagabundos por el desierto cuarenta años, hasta que toda aquella generación fué acabada, que había hecho mal delante de Jehová.

13 Alzo ontstak des HEEREN toorn tegen Israel, en Hij deed hen omzwerven in de woestijn, veertig jaren, totdat verteerd was het ganse geslacht, hetwelk gedaan had, wat kwaad was in de ogen des HEEREN.

13. I zapalił się gniewem Pan na Izraela, i sprawił, że się tułali po puszczy przez czterdzieści lat, aż poginął wszystek on naród, który czynił źle przed oczyma Paóskimi.

13. És megharaguvék az Úr Izráelre, és bujdostatá őket a pusztában negyven esztendeig; míg megemészteték az egész nemzetség, a mely gonoszt cselekedett vala az Úr szemei előtt.

13 И воспылал гнев Господа на Израиля, и водил Он их по пустыне сорок лет, доколе не кончился весь род, сделавший зло в очах Господних.

13. І запалав Господь гнївом проти Ізраїля, і допустив, щоб він блукав по степу сорок років, аж поки не вимерло все кодло, що коїло ледарство перед очима Господа.

14. Mutta katso, te olette nyt astuneet isienne sijaan, te syntisten sikiöt, lisätäksenne vielä Herran vihan kiivautta Israelia kohtaan.

14. Ja katso, te olette nousseet isäinne siaan, syntisten joukko, lisäämään vielä Herran vihan julmuutta Israelia vastaan;

14. Ja cadzo te olette nosnet teidän Isäin siaan syndisten joucko lisämän wielä HERran wihan julmutta Israeli wastan.

14 And behold, you* have risen up in your* fathers' stead, an brood of sinful men, to consume yet the fierce anger of Jehovah toward Israel.

14. And, behold, ye are risen up in your fathers' stead, an increase of sinful men, to augment yet the fierce anger of the LORD toward Israel.

14. Og se, I ere traadte op i eders Fædres Sted, en Mængde af syndige Mennesker, for at gøre Herrens Vrede endnu større imod Israel;

14. Och si, I ären inträdde uti edra fäders stad, att syndarena skola vara desto flere, och att I också Herrans vrede och grymhet ännu föröka skullen emot Israel.

14. Ja wata teie, üks suur hulk pattusid innimessi, ollete üllestousnud omma wannematte assemele, et teie Jehowa tullise wihha weel ennam Israeli wasto kaswatate.

14. Dabar jūs stojate savo tėvų vieton, kad dar labiau padidintumėte Viešpaties įtūžimą prieš Izraelį.

14. Und siehe, ihr seid aufgetreten an eurer Väter Statt, daß der Sünder desto mehr seien und ihr auch den Zorn und Grimm des HERRN noch mehr macht wider Israel.

14. Et voici, vous vous êtes levés à la place de vos pères, comme une race d'hommes pécheurs, pour augmenter encore l'ardeur de la colère de l'Éternel contre Israël.

14. Y, he aquí, vosotros habéis sucedido en lugar de vuestros padres, crianza de hombres pecadores, para añadir aun a la ira de Jehová contra Israel.

14 En ziet, gijlieden zijt opgestaan in stede van uw vaderen, een menigte van zondige mensen, om de hittigheid van des HEEREN toorn tegen Israel te vermeerderen.

14. A oto, wy powstaliście miasto ojców waszych, plemię ludzi grzesznych, abyście jeszcze przyczynili gniewu zapalczywości Paóskiej przeciwko Izraelowi.

14. És ímé feltámadtatok a ti atyáitok helyett, bűnös emberek maradékai, hogy az Úr haragjának tüzét még öregbítsétek Izráel ellen.

14 И вот, вместо отцов ваших восстали вы, отродье грешников, чтоб усилить еще ярость гнева Господня на Израиля.

14. І се постали ви намість батьків ваших, одріддє грішників, щоб іще побільшити лютість гнїва Господнього на Ізраїля.

15. Jos te nyt käännytte pois hänestä, niin hän jättää kansan vielä kauemmaksi aikaa tähän erämaahan, ja niin te tuotatte tuhon kaikelle tälle kansalle.

15. Sillä jos te käännytte hänestä pois, niin hän antaa teidän enemmän aikaa viipyä korvessa, ja niin te turmelette kaiken tämän kansan.

15. Sillä jos te teitän käänätte hänestä pois nijn hän anda teidän enämmän aica wijpyä corwesa ja nijn te hucutatte caiken tämän Canssan.

15 For if you* turn away from after him, he will yet again leave them in the wilderness and you* will destroy all this people.

15. For if ye turn away from after him, he will yet again leave them in the wilderness; and ye shall destroy all this people.

15. thi dersom I vender eder bort fra ham, da skal har lade det blive endnu længere i Ørken; og dermed bringe I Fordærvelse over hele dette Folk.

15. Förty om I vänden eder ifrå honom, så varder han ock ännu länger låtandes eder blifva i öknene, och så förderfven I allt detta folket.

15. Kui teie temma järrelt ärratagganete, siis wöttab ta weel sedda rahwast körbe jätta, ja teie rikkute keik sedda rahwast ärra.

15. Jei nenorite Jo klausyti, Jis vėl paliks tautą dykumoje, ir jūs pražudysite visą šią tautą’‘.

15. Denn wo ihr euch von ihm wendet, so wird er auch noch länger sie lassen in der Wüste, und ihr werdet dies Volk alles verderben.

15. Car si vous vous détournez de lui, il continuera encore à laisser ce peuple dans le désert, et vous le ferez périr tout entier.

15. Si os volviereis de en pos de él, él volverá otra vez a dejarlo en el desierto, y destruiréis a todo este pueblo.

15 Wanneer gij van achter Hem u zult afkeren, zo zal Hij wijders voortvaren het te laten in de woestijn; en gij zult al dit volk verderven.

15. Bo jeźli się odwrócicie od naśladowania jego, tedy on też zaniecha go jeszcze na tej puszczy; a tak wy zgubicie ten wszystek lud.

15. Hogyha elfordultok az ő utaitól, még tovább is otthagyja őt a pusztában, és elvesztitek mind az egész népet.

15 Если вы отвратитесь от Него, то Он опять оставит его в пустыне, ивы погубите весь народ сей.

15. Коли ж ви одвернетесь від його, так держати ме сей нарід ще довше у степу, і погубите ви увесь нарід сей.

16. Niin he lähestyivät häntä ja sanoivat: Karjatarhoja me vain rakentaisimme tänne laumoillemme ja kaupunkeja vaimojamme ja lapsiamme varten,

16. Niin he kävivät edes ja sanoivat: me rakennamme ainoastansa tähän pihatoita karjallemme, ja kaupungeita lapsillemme.

16. Nijn he käwit edes ja sanoit: me rakennam ainoastans tähän pihatoita meidän carjallem ja Caupungeita meidän lapsillem.

16 And they came near to him and said, We will build sheepfolds here for our cattle and cities for our little ones,

16. And they came near unto him, and said, We will build sheepfolds here for our cattle, and cities for our little ones:

16. Da gik de frem til ham og: sagde: Vi ville ikkun bygge Faarestier her til vort Kvæg, og Stæder for vore smaa Børn.

16. Då gingo de fram, och sade: Vi vilje allenast bygga här fägårdar för vår boskap, och städer för vår barn;

16. Ja nemmad tullid temma jure ja ütlesid: Meie tahhame seie tarrad üllestehha puddolojustele ja omma weistele, ja liñnad omma wäetima lastele.

16. Jie, prisiartinę prie Mozės, tarė: ‘‘Pastatysime tvartus galvijams, taip pat mūsų vaikams miestus;

16. Da traten sie herzu und sprachen: Wir wollen nur Schafhürden hier bauen für unser Vieh und Städte für unsere Kinder;

16. Mais ils s'approchèrent de Moïse, et dirent: Nous bâtirons ici des parcs pour nos troupeaux, et des villes pour nos petits enfants;

16. Entónces ellos se llegaron a él, y dijeron: Edificaremos aquí majadas para nuestro ganado, y ciudades para nuestros niños:

16 Toen traden zij toe tot hem, en zeiden: Wij zullen hier schaapskooien bouwen voor ons vee, en steden voor onze kinderen.

16. Tedy przystąpiwszy do niego rzekli: Obory bydłu i dobytkowi naszemu, i miasta dziatkom naszym tu pobudujemy;

16. És járulának közelebb ő hozzá, és mondának: Barmainknak juhaklokat építünk itt, és a mi kicsinyeinknek városokat;

16 И подошли они к нему и сказали: мы построим здесь овчие дворы длястад наших и города для детей наших;

16. І приступили вони до його та й промовляли: Побудуємо тут кошарі для стад наших і міста про дїтвору нашу;

17. mutta itse me varustautuisimme ja rientäisimme israelilaisten etunenässä, kunnes saisimme viedyksi heidät määräpaikkoihinsa, mutta meidän vaimomme ja lapsemme asuisivat sillä aikaa varustetuissa kaupungeissa maan asukkailta rauhassa.

17. Mutta me tahdomme olla joudukkaat varustettuina käymään Israelin lasten edellä, siihenasti että me johdatamme heitä sioillensa; vaan lapsemme ovat näissä vahvoissa kaupungeissa maan asuvaisten tähden.

17. Mutta me hangidzem käymän Israelin lasten edellä sijhenasti että me johdatam heitä sioillens waan meidän lapsem owat nijsä wahwois Caupungeis maan asuwaisten tähden.

17 but we ourselves will be ready armed to go before the sons of Israel, until we have brought them to their place. And our little ones will dwell in the fortified cities because of the inhabitants of the land.

17. But we ourselves will go ready armed before the children of Israel, until we have brought them unto their place: and our little ones shall dwell in the fenced cities because of the inhabitants of the land.

17. Men vi ville væbne os og ile foran Israels Børns Ansigt, indtil vi have ført dem til deres Sted, og vore smaa Børn skulle blive i de faste Stæder, for Landets Indbyggeres Skyld.

17. Men vi vilje väpna oss, och gå framför Israels barn, intilldess vi före dem till deras rum; vår barn skola blifva uti de fasta städer för landsens inbyggares skull.

17. Ja meie tahhame ennast kermeste walmistada Israeli laste ees käia , kunni meie neid olleme saatnud paigale, ja meie wäetimad lapsed woiwad jäda tuggewatte liñnade sisse selle Ma rahwa pärrast.

17. mes gi patys apsiginklavę eisime į kovą izraelitų priekyje, kol įvesime juos į jų žemes. Tuo tarpu mūsų vaikai gyvens apmūrytuose miestuose dėl šio krašto gyventojų.

17. wir aber wollen uns rüsten vornan vor den Kindern Israel her, bis daß wir sie bringen an ihren Ort. Unsre Kinder sollen in den verschlossenen Städten bleiben um der Einwohner willen des Landes.

17. Puis nous nous équiperons promptement pour marcher devant les enfants d'Israël, jusqu'à ce que nous les ayons fait entrer dans leur lieu; mais nos petits enfants demeureront dans les villes fortes, à cause des habitants du pays.

17. Y nosotros nos armaremos, e iremos con diligencia delante de los hijos de Israel, hasta que los metamos en su lugar: y nuestros niños quedarán en ciudades fuertes a causa de los moradores de la tierra.

17 Maar wij zelven zullen ons toerusten, haastende voor het aangezicht der kinderen Israels, totdat wij hen aan hun plaats zullen gebracht hebben; en onze kinderen zullen blijven in de vaste steden, vanwege de inwoners des lands.

17. Ale sami zbrojno ochotnie pójdziemy przed syny Izraelskimi, aż je zaprowadzimy na miejsce ich, a dziatki nasze będą mieszkały w mieściech obronnych dla obywateli tej ziemi.

17. Magunk pedig felfegyverkezve, készséggel megyünk Izráel fiai [4†] előtt, míg beviszszük őket az ő helyökre; gyermekeink pedig a kerített városokban maradnak e [5†] földnek lakosai miatt.

17 сами же мы первые вооружимся и пойдем пред сынами Израилевыми, доколе не приведем их в места их; а дети наши пусть останутся в укрепленных городах, для безопасности от жителей земли;

17. А самі чим швидче узброїмось та й рушимо поперед синів Ізрайлевих, аж приведемо їх на займища їх; а дїти наші остануться в утверджених містах задля осадників країни сієї.

18. Emme me palaisi kotiimme, ennenkuin israelilaiset ovat saaneet haltuunsa kukin perintöosansa,

18. Emme myös palaja huoneisiimme, siihenasti että Israelin lapset itsekukin saavat perintönsä.

18. En me myös palaja cotia päin sijhenasti että Israelin lapset idzecukin saawat perindöns.

18 We will not return to our houses until the sons of Israel have inherited every man his inheritance.

18. We will not return unto our houses, until the children of Israel have inherited every man his inheritance.

18. Vi ville ikke vende tilbage til vore Huse, førend Israels Børn have indtaget hver sin Arv.

18. Vi vilje icke vända hemåt, intilldess Israels barn intaga hvar sitt arf;

18. Meie ei tahha mitte taggasi miñna omma koio, enne kui Israeli lapsed iggamees omma pärris-ossa kätte sanud.

18. Negrįšime į savo namus, kol visi izraelitai gaus savo dalį,

18. Wir wollen nicht heimkehren, bis die Kinder Israel einnehmen ein jeglicher sein Erbe.

18. Nous ne retournerons point dans nos maisons, que chacun des enfants d'Israël n'ait pris possession de son héritage;

18. No volveremos a nuestras casas hasta que los hijos de Israel posean cada uno su heredad:

18 Wij zullen niet wederkeren tot onze huizen, totdat zich de kinderen Israels tot erfelijke bezitters zullen gesteld hebben, een ieder van zijn erfenis.

18. Nie wrócimy się do domów naszych, aż posiądą synowie Izraelscy każdy dziedzictwo swoje;

18. Vissza nem térünk addig a mi házainkhoz, a míg Izráel fiai közül meg nem kapja kiki az ő örökségét.

18 не возвратимся в домы наши, доколе не вступят сыны Израилевы каждый в удел свой;

18. Не вернемось до господи нашої, поки кожен із синів Ізраїлевих не дістане наслїддя свого.

19. sillä me emme tahdo perintöosaa heidän kanssansa tuolta puolen Jordanin emmekä kauempaa, vaan meidän perintöosamme on joutunut meille tältä puolelta Jordanin, itään päin.

19. Sillä emme tahdo heidän kanssa periä toisella puolella Jordania eli etempää; vaan meidän perintömme olkoon tällä puolella Jordania itään päin.

19. Sillä en me tahdo heidän cansans periä sillä puolen Jordanin waan meidän perindöm olcon tällä puolella Jordania itän päin.

19 For we will not inherit with them on the other side of the Jordan and forward, because our inheritance has fallen to us on this side of the Jordan eastward.

19. For we will not inherit with them on yonder side Jordan, or forward; because our inheritance is fallen to us on this side Jordan eastward.

19. Thi vi ville ikke arve med dem paa hin Side Jordanen og videre frem; men vor Arv skal tilfalde os paa denne Sids Jordanen mod Østen.

19. Ty vi vilje intet ärfva med dem på hinsidan Jordan; utan vårt arfvegods må vara på denna sidone Jordan österut.

19. Sest meie ei tahha nendega pärrida teile pool Jordani egga emal, kui meie pärris-ossa meile saab siin pool Jordani hom̃iko pool.

19. nieko nereikalausime anoje pusėje Jordano, nes mūsų dalis yra šiapus Jordano’‘.

19. Denn wir wollen nicht mit ihnen erben jenseit des Jordans, sondern unser Erbe soll uns diesseit des Jordan gegen Morgen gefallen sein.

19. Et nous ne posséderons rien avec eux au delà du Jourdain ni plus loin, parce que notre héritage nous sera échu de ce côté-ci du Jourdain, à l'Orient.

19. Porque no tomaremos heredad con ellos tras el Jordán ni adelante, por cuanto tendremos ya nuestra heredad de estotra parte del Jordán al oriente.

19 Want wij zullen met hen niet erven aan gene zijde van de Jordaan, en verder heen, als onze erfenis ons toegekomen zal zijn aan deze zijde van de Jordaan, tegen den opgang.

19. Ani weźmiemy dziedzictwa z nimi za Jordanem i dalej, ponieważ przychodzi dziedzictwo nasze na nas z tej strony Jordanu na wschód słoóca.

19. Mert nem veszünk mi részt az örökségben ő velök a Jordánon túl és tovább, mivelhogy meg van nékünk a mi örökségünk a Jordánon innen napkelet felől.

19 ибо мы не возьмем с ними удела по ту сторону Иордана и далее, если удел нам достанется по эту сторону Иордана, к востоку.

19. Бо не хочемо дїлити з ними наслїддя по другім боцї Йорданї, тим що досталось нам наслїддє наше по сїм боцї Йорданї, на схід соньця.

20. Niin Mooses vastasi heille: Jos näin teette, jos Herran edessä varustaudutte sotaan

20. Ja Moses sanoi heille: jos tämän teette, että hankitsette teitänne sotaan Herran edessä,

20. Moses sanoi heille: jos te tämän teette että te hangidzet teitän sotaan HERran edes.

20 And Moses said to them, If you* will do this thing, if you* will arm yourselves to go before Jehovah to the war,

20. And Moses said unto them, If ye will do this thing, if ye will go armed before the LORD to war,

20. Og Mose sagde til dem: Dersom I ville gøre denne Gerning, dersom I ville væbne eder til Strid for Herrens Ansigt,

20. Mose sade till dem: När I det göra viljen, att I rusten eder till strid för Herranom;

20. Ja Moses ütles nende wasto: kui teie tahhate sedda wisi tehha, kui teie Jehowa ees ennast walmistate söa tarwis,

20. Mozė jiems atsakė: ‘‘Jei taip darysite ir stosite į kovą Viešpaties akivaizdoje,

20. Mose sprach zu Ihnen: Wenn ihr das tun wollt, daß ihr euch rüstet zum Streit vor dem HERRN,

20. Et Moïse leur dit: Si vous faites cela, si vous vous équipez pour aller au combat devant l'Éternel,

20. Entónces Moisés les respondió: Si lo hiciereis así, si os armareis delante de Jehová para la guerra,

20 Toen zeide Mozes tot hen: Indien gij deze zaak doen zult, indien gij u voor het aangezicht des HEEREN zult toerusten ten strijde.

20. I rzekł im Mojżesz: Jeźliż uczynicie, coście rzekli, a pójdziecie zbrojno przed obliczem Paóskiem na wojnę;

20. És monda nékik Mózes: Ha azt cselekszitek, a mit szóltok; ha az Úr előtt készültök fel a hadra;

20 И сказал им Моисей: если вы это сделаете, если вооруженные пойдете на войну пред Господом,

20. І каже їм Мойсей: Коли так зробите се дїло, коли узброїтесь на війну перед Господом,

21. ja teistä jokainen, sotaan varustettuna, menee Jordanin yli Herran edessä niin pitkäksi aikaa, kunnes on karkoittanut vihollisensa edestään,

21. Niin menkäät Herran edessä Jordanin ylitse, jokainen kuin teistä hankittu on, siihenasti että hän ajaa kaikki vihollisensa pois kasvoinsa edestä,

21. Nijn mengät HERran edellä Jordanin ylidze jocainen cuin teistä hangittu on sijhenasti että te ajatte caicki wiholiset pois hänen caswons edestä.

21 and every armed man of you* will pass over the Jordan before Jehovah, until he has driven out his enemies from before him,

21. And will go all of you armed over Jordan before the LORD, until he hath driven out his enemies from before him,

21. og hver af eder bevæbnet vil drage over Jordanen for Herrens Ansigt, indtil han har fordrevet sine Fjender fra sit Ansigt,

21. Så drager öfver Jordan för Herranom, hvilken som helst ibland eder väpnader är, tilldess I utdrifven hans fiendar ifrå hans ansigte;

21. Ja ku iggamees kes teie seast walmis, wöttab ülle Jordani miñna Jehowa ees, kunni ta om̃ad waenlased ennese eest saab ärraaianud:

21. ir visi karui tinkami vyrai apsiginklavę pereis Jordaną, iki priešas bus nugalėtas

21. so zieht über den Jordan vor dem HERRN, wer unter euch gerüstet ist, bis daß er seine Feinde austreibe von seinem Angesicht

21. Et que chacun de vous passe, équipé, le Jourdain devant l'Éternel, jusqu'à ce qu'il ait chassé ses ennemis de devant lui,

21. Y pasareis todos vosotros armados el Jordán delante de Jehová, hasta que haya echado sus enemigos de delante de sí,

21 En een ieder van u, die toegerust is, over de Jordaan zal trekken voor het aangezicht des HEEREN, totdat Hij Zijn vijanden voor Zijn aangezicht uit de bezitting zal verdreven hebben.

21. I pójdzie każdy z was zbrojno za Jordan przed oblicznością Paóską, ażby wypędził nieprzyjacioły swoje od oblicza swego;

21. És átmegy közületek minden fegyveres a Jordánon az Úr előtt, míg kiűzi az ő ellenségeit maga előtt;

21 и пойдет каждый из вас вооруженный за Иордан пред Господом, доколе не истребит Он врагов Своих пред Собою,

21. І всї між вами, що узброєні, пійдуть перед Господом за Йордань, покіль він не прожене ворогів своїх перед собою,

22. ja te palaatte vasta senjälkeen, kuin se maa on tehty alamaiseksi Herralle, niin te olette vastuusta vapaat Herran ja Israelin edessä, ja tämä maa tulee teidän omaksenne Herran edessä.

22. Ja maa tulee Herran edessä alamaiseksi; sitte pitää teidän palajaman jällensä ja oleman viattomat Herran ja Israelin edessä, ja niin tämä maa on teidän omanne Herran edessä.

22. Ja maa tule HERran edes alemmaisexi sijtte pitä teidän palajaman jällens ja oleman wiattomat HERran ja Israelin edes ja nijn tämä maa on teidän oman HERran edes.

22 and the land is subdued before Jehovah, then afterward you* will return and be guiltless towards Jehovah and towards Israel and this land will be to you* for a possession before Jehovah.

22. And the land be subdued before the LORD: then afterward ye shall return, and be guiltless before the LORD, and before Israel; and this land shall be your possession before the LORD.

22. og Landet bliver undertvunget for Herrens Ansigt: Saa maa I derefter vende tilbage, og I skulle være uden Skyld for Herren og for Israel, og I skulle have dette Land til Ejendom for Herrens Ansigt.

22. Och landet blifver undergifvet för Herranom; sedan skolen I vända om, och oskyldige vara för Herranom, och för Israel; och skolen så hafva detta landet till eget för Herranom.

22. Ja kui se Ma saab teie alla sanud Jehowa ees, siis woite teie pärrast taggasi miñna, ja teie ollete ilma süta Jehowa ees ja Israeli ees, ja sesinnane Ma peab teie pärrandusseks jäma Jehowa ette.

22. ir visa žemė bus paimta, tuomet nenusikalsite nei Viešpačiui, nei Izraeliui ir ši žemė bus jūsų Viešpaties akivaizdoje.

22. und das Land untertan werde dem HERRN; darnach sollt ihr umwenden und unschuldig sein vor dem HERRN und vor Israel und sollt dies Land also haben zu eigen vor dem HERRN.

22. Et que le pays soit soumis devant l'Éternel; et qu'ensuite vous vous en retourniez; alors vous serez innocents envers l'Éternel et envers Israël, et ce pays vous appartiendra pour le posséder devant l'Éternel.

22. Y que la tierra sea sojuzgada delante de Jehová, y después volváis, seréis absueltos de Jehová y de Israel, y esta tierra será vuestra en heredad delante de Jehová.

22 En het land voor het aangezicht des HEEREN ten ondergebracht zij; zo zult gij daarna wederkeren, en onschuldig zijn voor den HEERE en voor Israel, en dit land zal u ter bezitting zijn voor het aangezicht des HEEREN.

22. I aż będzie poddana ziemia ona Panu, a potem się wrócicie, i będziecie bez winy przed Panem i przed Izraelem: tedy wam będzie ta ziemia za osiadłość przed obliczem Paóskiem.

22. És csak azután tértek vissza, ha az a föld meghódol az Úr előtt: akkor ártatlanok lesztek az Úr előtt, és Izráel előtt, és az a föld birtokotokká lesz néktek az Úr előtt.

22 и покорена будет земля пред Господом, то после возвратитесь и будете неповинны пред Господом и пред Израилем, и будет земля сия у вас во владении пред Господом;

22. І впокорена буде земля Господеві, а ви тодї вернетесь, то будете безвинні перед Господом і перед Ізраїльом; і буде земля ся власностю вашою перед Господом.

23. Mutta jos ette näin tee, niin katso, te rikotte Herraa vastaan ja saatte tuntea syntinne palkan, joka kohtaa teitä.

23. Mutta jos ette niin tee, katso, niin te rikotte Herraa vastaan, ja teidän pitää tietämän teidän rikoksenne, että se käsittää teidät.

23. Mutta jos et te nijn tee cadzo nijn te ricotte HERra wastan ja teidän pitä tundeman teidän ricoxen josa hän käsittä teidän.

23 But if you* will not do so, behold, you* have sinned against Jehovah and be sure your* sin will find you* out.

23. But if ye will not do so, behold, ye have sinned against the LORD: and be sure your sin will find you out.

23. Men dersom I ikke ville gøre saaledes, se, da have I syndet imod Herren; og vider, at eders Synd skal finde eder.

23. Men om I det icke göra viljen, si, så varden I syndande emot Herran, och varden edra synder förnimmande, då de begripa eder.

23. Agga kui teie mitte ei te nenda, wata siis tete teie patto Jehowa wasto, ja sate tunda omma patto süüd , kui se teie peäle tulleb.

23. Jei nedarysite, ką sakote, tai nusidėsite Viešpačiui ir žinokite, kad būsite nubausti.

23. Wo ihr aber nicht also tun wollt, siehe, so werdet ihr euch an dem HERRN versündigen und werdet eurer Sünde innewerden, wenn sie euch finden wird.

23. Mais si vous n'agissez pas ainsi, voici, vous aurez péché contre l'Éternel, et sachez que votre péché vous trouvera.

23. Mas si no lo hiciereis así, he aquí, habréis pecado a Jehová, y sabéd que vuestro pecado os alcanzará.

23 Indien gij daarentegen alzo niet zult doen, ziet, zo hebt gij tegen den HEERE gezondigd; doch gij zult uw zonde gewaar worden, als zij u vinden zal!

23. Ale jeźli tego nie uczynicie, oto zgrzeszycie Panu, a wiedzcie, że grzech wasz znajdzie was.

23. Hogyha nem így cselekesztek, ímé vétkeztek az Úr ellen; és gondoljátok meg, hogy a ti bűnötöknek büntetése utólér benneteket!

23 если же не сделаете так, то согрешите пред Господом, и испытаете наказание загрех ваш, которое постигнет вас;

23. А коли так не вчините, то согрішили ви проти Господа; і знайте, що гріх ваш знайде вас.

24. Rakentakaa siis itsellenne kaupunkeja vaimojanne ja lapsianne varten ja tarhoja karjallenne ja tehkää se, mitä suunne on sanonut.

24. Niin rakentakaat siis kaupungeita lapsillenne, ja pihatoita karjallenne, ja tehkäät niinkuin te sanoitte.

24. Nijn rakendacat sijs Caupungeita teidän lapsillen ja pihatoita teidän carjallen ja tehkät nijncuin te sanoitte.

24 Build for you* cities for your* little ones and folds for your* sheep and do what has proceeded out of your* mouth.

24. Build you cities for your little ones, and folds for your sheep; and do that which hath proceeded out of your mouth.

24. Saa bygger eder Stæder for eders smaa Børn og Stier for eders smaa Kvæg, og gører efter det, som er udgaaet i af eders Mund.

24. Så bygger nu städer för edor barn, och fägårdar för edor boskap; och görer som I sagt hafven.

24. Ehhitage omma wäetimille lastele liñnad ülles ja omma lojustele tarrad, ja tehke sedda mis teie suust wäljaläinud.

24. Taigi statykite miestus savo vaikams, tvartus avims bei galvijams ir įvykdykite, ką pažadėjote’‘.

24. So bauet nun Städte für eure Kinder und Hürden für euer Vieh und tut, was ihr geredet habt.

24. Bâtissez donc des villes pour vos petits enfants, et des parcs pour vos troupeaux, et faites ce que vous avez dit.

24. Edificáos ciudades para vuestros niños, y majadas para vuestras ovejas, y hacéd lo que ha salido de vuestra boca.

24 Bouwt u steden voor uw kinderen, en kooien voor uw schapen; en doet, wat uit uw mond uitgegaan is.

24. Budujcież tedy miasta dziatkom waszym, i obory bydłu waszemu, a co wyszło z ust waszych, uczyócie.

24. Építsetek magatoknak városokat a ti kicsinyeitek számára, és a ti juhaitoknak aklokat; de a mit fogadtatok, azt megcselekedjétek.

24 стройте себе города для детей ваших и дворы для овец ваших и делайте, что произнесено устами вашими.

24. Будуйте собі міста про малечу вашу і кошарі про дрібну скотину вашу, та справдїте, що вийшло з уст ваших.

25. Niin gaadilaiset ja ruubenilaiset vastasivat Moosekselle sanoen: Sinun palvelijasi tekevät, niinkuin herramme käskee.

25. Gadin ja Rubenin lapset sanoivat Mosekselle: sinun palvelias tekevät niinkuin minun Herrani on käskenyt.

25. Gadin ja Rubenin lapset sanoit Mosexelle: sinun palwelias tekewät nijncuin minun Herran on käskenyt.

25 And the sons of Gad and the sons of Reuben spoke to Moses, saying, Your servants will do as my lord commands.

25. And the children of Gad and the children of Reuben spake unto Moses, saying, Thy servants will do as my lord commandeth.

25. Og Gads Børn og Rubens Børn sagde til Mose, sigende: Dine Tjenere skulle gøre, saaledes, som min Herre har befalet.

25. Gads barn och Rubens barn sade till Mose: Dine tjenare skola göra såsom min herre budit hafver.

25. Ja Kadi lapsed ja Rubeni lapsed räkisid Mosesse wasto ja ütlid: So sullased tahhawad tehha, nenda kui meie issand kässib.

25. Gaditai ir rubenai atsakė Mozei: ‘‘Mes, tavo tarnai, darysime, ką mūsų valdovas liepia.

25. Die Kinder Gad und die Kinder Ruben sprachen zu Mose: Deine Knechte sollen tun, wie mein Herr geboten hat.

25. Alors les enfants de Gad et les enfants de Ruben parlèrent à Moïse, en disant: Tes serviteurs feront ce que mon seigneur commande.

25. Y hablaron los hijos de Gad y los hijos de Ruben a Moisés, diciendo: Tus siervos harán como mi señor ha mandado.

25 Toen spraken de kinderen van Gad en de kinderen van Ruben tot Mozes, zeggende: Uw knechten zullen doen, gelijk als mijn heer gebiedt.

25. Tedy rzekli synowie Gadowi, i synowie Rubenowi do Mojżesza, mówiąc: Słudzy twoi uczynią, jako pan nasz rozkazuje.

25. És szólának Gád fiai és Rúben fiai Mózesnek, mondván: A te szolgáid úgy cselekesznek, a mint az én Uram parancsolja.

25 И сказали сыны Гадовы и сыны Рувимовы Моисею: рабы твои сделают, как повелевает господин наш;

25. І промовили сини Гадові і сини Рубенові до Мойсея так: Слуги твої вчинять, що добродїй наш повелїв нам.

26. Lapsemme, vaimomme, laumamme ja kaikki juhtamme jääkööt tänne Gileadin kaupunkeihin,

26. Meidän lapsemme, emäntämme, tavaramme ja kaikki meidän karjamme pitää jäämän Gileadin kaupunkeihin.

26. Meidän lapsem emändäm tawaram ja caicki meidän carjam pitä jäämän Gileadin Caupungijn.

26 Our little ones, our wives, our flocks and all our cattle, will be there in the cities of Gilead,

26. Our little ones, our wives, our flocks, and all our cattle, shall be there in the cities of Gilead:

26. Vore smaa Børn, vore Hustruer, vort Fæ og alt vort Kvæg, de skulls blive der, i Gileads Stæder;

26. Vår barn, hustrur, håfvor, och all vår boskap skola blifva uti Gileads städer.

26. Meie wäetimad lapsed, meie naesed, meie weiksed ja keik meie lojuksed peawad seie Kileadi liñnade sisse jäma.

26. Savo vaikus ir moteris, avis ir galvijus paliksime Gileado miestuose,

26. Unsre Kinder, Weiber, Habe und all unser Vieh sollen in den Städten Gileads sein;

26. Nos petits enfants, nos femmes, nos troupeaux et tout notre bétail demeureront ici dans les villes de Galaad;

26. Nuestros niños, nuestras mujeres, nuestros ganados, y todas nuestras bestias estarán allí en las ciudades de Galaad:

26 Onze kinderen, onze vrouwen, onze have en al onze beesten zullen aldaar zijn in de steden van Gilead;

26. Dziatki nasze, i żony nasze, stada nasze, i wszystkie bydła nasze, zostaną tu w mieściech Galaadzkich;

26. A mi kicsinyeink, feleségeink, juhaink és mindenféle barmaink ott lesznek Gileád városaiban;

26 дети наши, жены наши, стада наши и весь скот наш останутся тут в городах Галаада,

26. Малеча наша, жени наші, стада наші й уся наша скотина будуть там, у городах Гілеада;

27. mutta sinun palvelijasi lähtevät, jokainen sotaan varustettuna, sinne taisteluun Herran edessä, niinkuin herramme sanoi.

27. Mutta me sinun palvelias lähdemme kaikki yhdessä joukossa hankittuina sotaan Herran edessä, niinkuin minun Herrani sanonut on.

27. Mutta me sinun palwelias lähdem caicki yhdes joucos hangittuna sotaan HERran edes nijncuin minun Herran sanonut on.

27 but your servants will pass over, every man who is armed for war, before Jehovah to battle, as my lord says.

27. But thy servants will pass over, every man armed for war, before the LORD to battle, as my lord saith.

27. men dine Tjenere ville drage over, hver bevæbnet til Strid for Herrens Ansigt, i Krigen, som min Herre siger.

27. Men vi dine tjenare vilje alle väpnade draga i stridena för Herranom, såsom min herre sagt hafver.

27. Ja iggaüks siño sullasist, kes walmistud söa tarwis, peab üllesminnema sötta Jehowa ees, nenda kui mo issand rägib.

27. mes gi, tavo tarnai, visi apsiginklavę trauksime į karą, kaip tu, valdove, sakai’‘.

27. wir aber, deine Knechte, wollen alle gerüstet zum Heer in den Streit ziehen vor dem HERRN, wie mein Herr geredet hat.

27. Et tes serviteurs passeront, tous équipés pour la guerre, devant l'Éternel, prêts à combattre, comme mon seigneur l'a dit.

27. Y tus siervos pasarán todos armados de guerra, delante de Jehová a la guerra de la manera que mi señor dice.

27 Maar uw knechten zullen overtrekken, al wie ten heire toegerust is, voor het aangezicht des HEEREN tot den strijd, gelijk als mijn heer gesproken heeft.

27. Ale słudzy twoi pójdą wszyscy zbrojno przed Panem na wojnę, jako pan nasz mówi.

27. A te szolgáid pedig átmennek mindnyájan hadra felkészülve, harczolni az Úr előtt, a miképen az én Uram szól.

27 а рабы твои, все, вооружившись, как воины, пойдут пред Господомна войну, как говорит господин наш.

27. Твої ж слуги, усї на війну узброєні, пійдуть перед Господом на війну, як добродїй мій промовив.

28. Niin Mooses antoi heistä käskyn pappi Eleasarille ja Joosualle, Nuunin pojalle, ja Israelin sukukuntien perhekuntain päämiehille,

28. Niin Moses käski heidän puolestansa pappia Eleatsaria, ja Josuaa Nunin poikaa, ja Israelin lasten sukukuntain ylimmäisiä isiä,

28. NIin Moses käski heidän puolestans pappia Eleazarit ja Josua Nunin poica ja Israelin lasten sucucundain ylimmäisiä Isiä.

28 So Moses gave charge concerning them to Eleazar the priest and to Joshua the son of Nun and to the heads of the fathers of the tribes of the sons of Israel.

28. So concerning them Moses commanded Eleazar the priest, and Joshua the son of Nun, and the chief fathers of the tribes of the children of Israel:

28. Da gav Mose Befaling angaaende dem til Eleaser, Præsten, og Josva, Nuns Søn, og de Øverste for Fædrenehusene blandt Israels Børns Stammer.

28. Då böd Mose för deras skull Prestenom Eleazar, och Josua, Nuns son, och de öfversta fäderna i Israels barnas slägter;

28. Siis andis Moses käsko nende pärrast preestri Eleasarile ja Nuni poia Josuale ja Israeli laste suggu-arrude wannematte pea-meestele.

28. Mozė įsakė kunigui Eleazarui, Nūno sūnui Jozuei ir izraelitų giminių vadams:

28. Da gebot Mose ihrethalben dem Priester Eleasar und Josua, dem Sohn Nuns, und den obersten Vätern der Stämme der Kinder Israel

28. Alors Moïse donna des ordres à leur égard à Éléazar, le sacrificateur, à Josué, fils de Nun, et aux chefs de famille des tribus des enfants d'Israël.

28. Entónces Moisés los encomendó a Eleazar el sacerdote, y a Josué hijo de Nun, y a los príncipes de los padres de las tribus de los hijos de Israel;

28 Toen gebood Mozes, hunnenthalve, den priester Eleazar, en Jozua, den zoon van Nun, en den hoofden der vaderen van de stammen der kinderen Israels;

28. I przykazał o nich Mojżesz Eleazarowi kapłanowi, i Jozuemu, synowi Nunowemu, i książętom ojców pokoleó synów Izraelskich,

28. Parancsot ada azért ő felőlök Mózes Eleázárnak, a papnak, és Józsuénak a [6†] Nún fiának, és az Izráel fiai törzseiből való atyák fejeinek,

28 И дал Моисей о них повеление Елеазару священнику иИисусу, сыну Навину, и начальникам племен сынов Израилевых,

28. І повелїв про них Мойсей Єлеазарові, сьвященникові, та Йозейові Нуненкові, та головам батькових поколїнь Ізраїля;

29. ja Mooses sanoi heille: Jos gaadilaiset ja ruubenilaiset teidän kanssanne lähtevät Jordanin yli, jokainen varustettuna taisteluun Herran edessä, ja se maa tulee teille alamaiseksi, niin antakaa heille Gileadin maa omaksi.

29. Ja sanoi heille: jos Gadin ja Rubenin lapset menevät teidän kanssanne Jordanin ylitse, kaikki hankittuina sotaan Herran edessä, ja te saatte kaikki maan allenne, niin antakaat heille Gileadin maa omaksi.

29. Ja sanoi heille: jos Gadin ja Rubenin lapset menewät teidän cansan Jordanin ylidze caicki hangittuna sotaan HERran edes ja te saatte caiken maan alan nijn andacat heille Gileadin maa omaxi.

29 And Moses said to them, If the sons of Gad and the sons of Reuben will pass with you* over the Jordan, every man that is armed to battle, before Jehovah and the land will be subdued before you*, then you* will give them the land of Gilead for a possession,

29. And Moses said unto them, If the children of Gad and the children of Reuben will pass with you over Jordan, every man armed to battle, before the LORD, and the land shall be subdued before you; then ye shall give them the land of Gilead for a possession:

29. Og Mose sagde til dem: Dersom Gads Børn og Rubens Børn drage rned eder over Jodanen, hver bevæbnet til Krigen, for Herrens Ansigt, og Landet er undertvunget for eders Ansigt, da skulle I give dem det Land Gilead til Ejendom.

29. Och sade till dem: Om Gads barn och Rubens barn draga öfver Jordan med eder, alle väpnade till strid för Herranom, och landet blifver eder allt undergifvet; så gifver dem det landet Gilead till eget;

29. Ja Moses ütles nende wasto: kui Kadi lapsed ja Rubeni lapsed teiega ülle Jordani lähhäwad Jehowa ees, iggamees kes söa tarwis walmistud, ja se Ma saab teie alla sanud: siis peate teie neile Kileadi Ma pärrandusseks andma.

29. ‘‘Jei gaditai ir rubenai kartu su jumis pereis Jordaną su ginklais ir žemė bus paimta, duokite jiems paveldėti Gileadą.

29. und sprach zu ihnen: Wenn die Kinder Gad und die Kinder Ruben mit euch über den Jordan ziehen, alle gerüstet zum Streit vor dem HERRN, und das Land euch untertan ist, so gebet ihnen das Land Gilead zu eigen;

29. Et Moïse leur dit: Si les enfants de Gad et les enfants de Ruben passent avec vous le Jourdain, tous équipés pour le combat devant l'Éternel, et que le pays soit soumis devant vous, vous leur donnerez en possession le pays de Galaad;

29. Y díjoles Moisés: Si los hijos de Gad y los hijos de Ruben pasaren con vosotros el Jordán, todos armados de guerra delante de Jehová, luego que la tierra fuere sojuzgada delante de vosotros, darles heis la tierra de Galaad en posesión:

29 En Mozes zeide tot hen: Indien de kinderen van Gad, en de kinderen van Ruben, met ulieden over de Jordaan zullen trekken, een ieder, die toegerust is ten oorlog, voor het aangezicht des HEEREN, als het land voor uw aangezicht zal ten ondergebracht zijn; zo zult gij hun het land Gilead ter bezitting geven.

29. I rzekł im: Jeźli przejdą synowie Gadowi, i synowe Rubenowi z wami za Jordan, wszyscy zbrojno na wojnę przed Panem, a będzie pohołdowana ziemia przed wami, tedy im dacie ziemię Galaad w dziedzictwo;

29. És monda nékik Mózes: Ha átmennek a Gád fiai és a Rúben fiai veletek a Jordánon, mindnyájan hadakozni készen az Úr előtt, és meghódol a föld ti előttetek: akkor adjátok nékik a Gileád földét birtokul.

29 и сказал им Моисей: если сыны Гадовы и сыны Рувимовы перейдут с вами за Иордан, все вооружившись на войну пред Господом, и покорена будет пред вами земля, то отдайте им землю Галаад вовладение;

29. І каже до них Мойсей: Коли всї узброєні сини Гадові і сини Рубенові перейдуть з вами перед Господом через Йордань, і впокорена буде земля ся перед вами, так оддасьте їм у державу Гілеад землю;

30. Mutta jolleivät he varustaudu ja lähde teidän kanssanne sinne, niin asettukoot teidän keskuuteenne Kanaanin maahan.

30. Vaan jos ei he mene hankittuina teidän kanssanne, niin pitää heidän perimän teidän kanssanne Kanaanin maalla.

30. Waan josei he mene hangittuna teidän cansan nijn pitä heidän perimän teidän cansan Canaan maalla.

30 but if they will not pass over with you* armed, they will have possessions among you* in the land of Canaan.

30. But if they will not pass over with you armed, they shall have possessions among you in the land of Canaan.

30. Men dersorn de ikke drage bevæbnede over med eder, da skulle de tage Arv midt iblandt eder i Kanaans Land.

30. Men draga de icke med eder väpnade, så skola de ärfva med eder i Canaans lande.

30. Agga kui need kes walmistud, ei tahha mitte teiega üllesminna, siis peawad nemmad teie seas Kanaani maal pärrandust sama.

30. Jei nenorės eiti kartu su jumis apsiginklavę į Kanaano žemę, tegul pasilieka tarp jūsų’‘.

30. ziehen sie aber nicht mit euch gerüstet, so sollen sie unter euch erben im Lande Kanaan.

30. Mais s'ils ne passent point en armes avec vous, ils auront leur possession parmi vous au pays de Canaan.

30. Mas si no pasaren armados con vosotros: entónces tendrán posesión entre vosotros en la tierra de Canaán.

30 Maar indien zij niet toegerust met u zullen overtrekken, zo zullen zij tot bezitters gesteld worden in het midden van ulieden in het land Kanaan.

30. Ale jeźli nie zbrojno z wami przejdą, tedy niech mają dziedzictwo między wami w ziemi Chananejskiej.

30. Ha pedig nem mennek át fegyveresen veletek, akkor veletek kapjanak birtokot a Kanaán földén.

30 если же не пойдут они с вами вооруженные, то они получат владение вместе с вами в земле Ханаанской.

30. Коли ж не узброєні перейдуть вони з вами, тодї нехай оселяться між вами в Канаан землї.

31. Silloin gaadilaiset ja ruubenilaiset vastasivat sanoen: Mitä Herra on puhunut sinun palvelijoillesi, sen me teemme.

31. Gadin ja Rubenin lapset vastasivat, ja sanoivat: niinkuin Herra on puhunut sinun palvelioilles, niin me teemme:

31. Gadin ja Rubenin lapset wastaisit ja sanoit: nijncuin HERra on puhunut sinun palwelioilles nijn me teem.

31 And the sons of Gad and the sons of Reuben answered, saying, As Jehovah has said to your servants, so we will do.

31. And the children of Gad and the children of Reuben answered, saying, As the LORD hath said unto thy servants, so will we do.

31. Og Gads Børn og Rubens Børn svarede og sagde: Som Herren har talet til dine Tjenere, saaledes ville vi gøre.

31. Gads barn och Rubens barn svarade, och sade: Såsom Herren talat hafver till dina tjenare, så vilje vi göra.

31. Ja Kadi lapsed ja Rubeni lapsed wastasid ja ütlesid: meie tahhame tehha nenda, kui Jehowa so sullaste wasto on üttelnud,

31. Gaditai ir rubenai atsakė: ‘‘Kaip Viešpats įsakė savo tarnams, taip mes darysime.

31. Die Kinder Gad und die Kinder Ruben antworteten und sprachen: Wie der Herr redete zu seinen Knechten, so wollen wir tun.

31. Et les enfants de Gad et les enfants de Ruben répondirent, en disant: Nous ferons ce que l'Éternel a dit à tes serviteurs;

31. Y los hijos de Gad y los hijos de Ruben respondieron, diciendo: Lo que Jehová ha dicho a tus siervos, haremos:

31 En de kinderen van Gad en de kinderen van Ruben antwoordden, zeggende: Wat de HEERE tot uw knechten gesproken heeft, zullen wij alzo doen.

31. I odpowiedzieli synowie Gadowi, i synowie Rubenowi, mówiąc: Co wyrzekł Pan do sług swoich, to uczynimy;

31. És felelének a Gád fiai és a Rúben fiai, mondván: A mit mondott az Úr a te szolgáidnak, akképen cselekeszünk.

31 И отвечали сыны Гадовы и сыны Рувимовы и сказали: как сказал Господь рабам твоим, так и сделаем;

31. І відповіли синове Гадові та синове Рубенові кажучи: Як казав Господь слугам твоїм, так зробимо.

32. Me lähdemme varustettuina Herran edessä Kanaanin maahan, että saisimme omaksemme perintöosan tällä puolella Jordanin.

32. Me menemme hankittuina Herran eteen Kanaanin maalle, ja omistamme perintöosamme tällä puolella Jordania.

32. Me menem hangittuna HERran edes Canaan maalle ja omistam meidän perindöosam tällä puolella Jordanin.

32 We will pass over armed before Jehovah into the land of Canaan and the possession of our inheritance (is) with us beyond the Jordan.

32. We will pass over armed before the LORD into the land of Canaan, that the possession of our inheritance on this side Jordan may be ours.

32. Vi ville drage bevæbnede for Herrens Ansigt over i Kanaans Land, og vor Arvs Ejendom skulle vi have paa denne Side Jordanen

32. Vi vilje draga väpnade för Herranom in uti Canaans land, och besitta vårt arfvegods på desso sidone Jordan.

32. Meie tahhame Kanaani male üllesminna Jehowa ees söariistad kä, ja meie pärris-ossa pärrandus jägo meile seie pole Jordani.

32. Mes eisime apsiginklavę Viešpaties akivaizdoje įs Kanaano žemę, kad gautume dalį šiapus Jordano’‘.

32. Wir wollen gerüstet ziehen vor dem HERRN ins Land Kanaan und unser Erbgut besitzen diesseit des Jordans.

32. Nous passerons en armes devant l'Éternel au pays de Canaan; mais nous posséderons pour notre héritage ce qui est de ce côté-ci du Jourdain.

32. Nosotros pasaremos armados delante de Jehová a la tierra de Canaán, y la posesión de nuestra heredad será de esta parte del Jordán.

32 Wij zullen toegerust overtrekken voor het aangezicht des HEEREN naar het land Kanaan; en de bezitting onzer erfenis zullen wij hebben aan deze zijde van de Jordaan.

32. Pójdziemy zbrojno przed Panem do ziemi Chananejskiej, a zostanie przy nas osiadłość dziedzictwa naszego z tej strony Jordanu.

32. Mi átmegyünk fegyveresen az Úr előtt a Kanaán földére, de miénk legyen a mi örökségünknek birtoka a Jordánon innen.

32 мы пойдем вооруженные пред Господом в землю Ханаанскую, а удел владения нашего пусть будет по эту сторону Иордана.

32. Перейдемо узброєні перед Господом у Канаан землю, а наша наслїдня держава нехай по сїм боцї Йорданї буде.

33. Ja Mooses antoi heille, gaadilaisille ja ruubenilaisille sekä toiselle puolelle Manassen, Joosefin pojan, sukukuntaa, amorilaisten kuninkaan Siihonin valtakunnan ja Baasanin kuninkaan Oogin valtakunnan, maan ja sen kaupungit alueinensa, sen maan kaupungit yltympäri.

33. Niin Moses antoi Gadin ja Rubenin lapsille ja puolelle Manassen Josephin pojan sukukunnalle Sihonin Amorilaisten kuninkaan valtakunnan ja Ogin Basanin kuninkaan valtakunnan: maan kaupunkeinensa, jotka niissä maan äärissä ympärillä olivat.

33. Nijn Moses andoi Gadin ja Rubenin lapsille ja puolelle Manassen sucucunnalle Josephin pojan Sihonin Amorrerein waldacunnan Ja Oggin Basanin Cuningan waldacunnan caiken heidän maans Caupungeinens jotca nijsä maan äris ymbärillä olit.

33 And Moses gave to them, even to the sons of Gad and to the sons of Reuben and to the half-tribe of Manasseh the son of Joseph, the kingdom of Sihon King of the Amorites and the kingdom of Og King of Bashan, the land, according to the cities of it with (their) borders, even the cities of the land all around.

33. And Moses gave unto them, even to the children of Gad, and to the children of Reuben, and unto half the tribe of Manasseh the son of Joseph, the kingdom of Sihon king of the Amorites, and the kingdom of Og king of Bashan, the land, with the cities thereof in the coasts, even the cities of the country round about.

33. Saa gav Mose dem. nemlig Gads Børn og Rubens Børn og Halvdelen af Manasse, Josefs Søns, Stamme, Sihons, den amoritiske Konges, Rige og Ogs, Kongen af Basans, Rige, Landet med dets Stæder inden deres Grænser, Landets Stæder trindt omkring.

33. Så gaf Mose Gads barnom, och Rubens barnom, och den halfva slägtene Manasse, Josephs sons, Sihons rike, de Amoreers Konungs, och Ogs rike, Konungens i Basan, landet och städerna i alla gränsor, deromkring.

33. Ja Moses andis neile, Kadi lastele ja Rubeni lastele ja Josepi poia Manasse pole sou-arrule Emori kunninga Sihoni kunningriki ja Pasani kunninga Ogi kunningriki, se Ma temma liñnade ja raiadega, selle Ma liñnad ümberkaudo.

33. Mozė davė gaditams ir rubenams bei pusei Juozapo sūnaus Manaso giminės amoritų karaliaus Sihono ir Bašano karaliaus Ogo karalysčių žemes su jų miestais.

33. Also gab Mose den Kindern Gad und den Kindern Ruben und dem halben Stamm Manasses, des Sohnes Josephs, das Königreich Sihons, des Königs der Amoriter, und das Königreich Ogs, des Königs von Basan, das Land samt den Städten in dem ganzen Gebiete umher.

33. Ainsi Moïse donna aux enfants de Gad et aux enfants de Ruben, et à la moitié de la tribu de Manassé, fils de Joseph, le royaume de Sihon, roi des Amoréens, et le royaume d'Og, roi de Bassan, le pays avec ses villes, avec les territoires des villes du pays tout autour.

33. Así Moisés les dió, a los hijos de Gad y a los hijos de Rubén, y a la media tribu de Manasés, hijo de José, el reino de Sejón rey Amorreo, y el reino de Og rey de Basán, la tierra con sus ciudades y términos, las ciudades de la tierra al derredor.

33 Alzo gaf Mozes hunlieden, den kinderen van Gad, en de kinderen van Ruben, en den halven stam van Manasse, den zoon van Jozef, het koninkrijk van Sihon, koning der Amorieten, en het koninkrijk van Og, koning van Bazan; het land met de steden van hetzelve in de landpalen, de steden des lands rondom.

33. Dał tedy Mojżesz synom Gadowym, i synom Rubenowym, i połowie pokolenia Manasesa, syna Józefowego, królestwo Sehona, króla Amorejskiego, i królestwo Oga, króla Basaóskiego, ziemię z miasty jej, z granicami, i miasta ziemi onej w około.

33. Nékik adá [7†] azért Mózes, tudniillik a Gád fiainak, a Rúben fiainak és a József fiának, Manasse féltörzsének, Szihonnak, az Emoreusok királyának országát, és Ógnak, Básán királyának országát; azt a földet az ő városaival, határaival, annak a földnek városait köröskörül.

33 И отдал Моисей им, сынам Гадовым и сынам Рувимовым, и половинеколена Манассии, сына Иосифова, царство Сигона, царя Аморрейского, и царство Ога, царя Васанского, землю с городами ее и окрестностями, – города земливо все стороны.

33. І надїлив їм Мойсей, синам Гадовим та синам Рубеновим та половинї поколїння Манассії, сина Йосифового, царство Сигона, царя Аморіїв, та царство Ога, царя Базанського, землю з городами її, у всїх границях її, міста по всїй країнї.

34. Ja gaadilaiset rakensivat Diibonin, Atarotin, Aroerin,

34. Ja Gadin lapset rakensivat Dibonin, Atarotin, Aroerin,

34. Ja Gadin lapset rakensit Dibonin Atharothin Aroerin.

34 And the sons of Gad built Dibon and Ataroth and Aroer,

34. And the children of Gad built Dibon, and Ataroth, and Aroer,

34. Saa byggede Gads Børn Dibón og Ataroth og Aroer

34. Då byggde Gads barn Dibon, Ataroth, Aroer,

34. Ja Kadi poiad ehhitasid ülles Tiboni ja Ataroti ja Aroeri,

34. Gaditai atstatė sutvirtintus Dibono, Ataroto, Aroero,

34. Da bauten die Kinder Gad Dibon, Ataroth, Aroer,

34. Alors les enfants de Gad bâtirent Dibon, Ataroth, Aroër,

34. Y los hijos de Gad edificaron a Dibón y a Atarot, y a Aroer,

34 En de kinderen van Gad bouwden Dibon, en Ataroth, en Aroer,

34. I pobudowali synowie Gadowi Dybon, i Atarot, i Aroer;

34. És megépíték a Gád fiai Dibont, Ataróthot, Aroért,

34 И построили сыны Гадовы Дивон и Атароф, и Ароер,

34. І побудували сини Гадові: Дибон да Атарот та Ароер,

35. Atrot-Soofanin, Jaeserin, Jogbehan,

35. Atarot-Sophanin, Jaeserin, Jogbehanin,

35. Atrothin Sophanin Jaesarin Jegabehanin.

35 and Atroth-shophan and Jazer and Jogbehah,

35. And Atroth, Shophan, and Jaazer, and Jogbehah,

35. og Ataroth Sofann og Jaeser og Jogbea

35. Atroth, Sophan, Jaeser, Jogbeha,

35. Ja Atrotsowani ja Jaseri ja Jogbea,

35. Atroto, Šofano, Jazero, Jogbohos,

35. Atroth-Sophan, Jaser, Jogbeha,

35. Atroth-Shophan, Jaezer, Jogbeha,

35. Y a Rot, y a Sofam, y a Jazer, y a Jegbaa,

35 En Atroth-sofan, en Jaezer, en Jogbeha,

35. I Atrot, i Sofan, i Jazer, i Jegba,

35. Atróth-Sofánt, Jázért, Jogbehát,

35 и Атароф-Шофан, и Иазер, и Иогбегу,

35. Та Атарот-Шофан, та Язер, та Йогбега,

36. Beet-Nimran ja Beet-Haaranin varustetuiksi kaupungeiksi sekä karjatarhoja.

36. Betnimran ja Betaranin, vahvat kaupungit ja pihatot.

36. Bethnimran ja Betharan wahwat Caupungit ja pihatot.

36 and Beth-nimrah and Beth-haran: fortified cities and folds for sheep.

36. And Bethnimrah, and Bethharan, fenced cities: and folds for sheep.

36. og Beth-Nimra og Beth-Haran, faste St æder og Faarestier.

36. Bethnimra och Betharan, bevarada städer och fägårdar.

36. Ja Petnimra ja Petarani, need tuggewad liñnad ja lojuste tarrad.

36. Bet Nimros, Bet Harano miestus ir pastatė savo galvijams tvartus.

36. Beth-Nimra und Beth-Haran, verschlossene Städte und Schafhürden.

36. Beth-Nimra, et Beth-Haran, villes fortes. Ils firent aussi des parcs pour leurs troupeaux.

36. Y a Bet-nemera, y a Bet-arán, ciudades fuertes, y majadas de ovejas.

36 En Beth-nimra, en Beth-haran, vaste steden en schaapskooien.

36. I Betnimera, i Betaran, miasta obronne, i obory dla bydła.

36. Beth-Nimrát, és Beth-Haránt, kerített városokat juhaklokkal egyben.

36 и Беф-Нимру и Беф-Гаран, города укрепленные и дворы для овец.

36. Бет-Нимра і Бет-Гаран, утверджені міста і кошарі для дрібної скотини.

37. Ja ruubenilaiset rakensivat Hesbonin, Elalen ja Kirjataimin,

37. Rubenin lapset rakensivat Hesbonin, Elealen, Kirjataimin,

37. Rubenin lapset rakensit Hesbonin Elealenin Kiriathaimin.

37 And the sons of Reuben built Heshbon and Elealeh and Kiriathaim,

37. And the children of Reuben built Heshbon, and Elealeh, and Kirjathaim,

37. Og Rubens Børn byggede Hesbon og Eleale og Kirjathajim

37. Rubens barn byggde Hesbon, Eleale, Kiriathaim,

37. Ja Rubeni poiad ehhitasid ülles Esboni ja Elale ja Kirjataimi,

37. Rubenai atstatė Hešboną, Elealę, Kirjataimą,

37. Die Kinder Ruben bauten Hesbon, Eleale, Kirjathaim,

37. Et les enfants de Ruben bâtirent Hesbon, Elealé, Kirjathaïm,

37. Y los hijos de Ruben edificaron a Jesebón, y a Eleale, y a Cariataim,

37 En de kinderen van Ruben bouwden Hezbon, en Eleale, en Kirjathaim,

37. Synowie też Rubenowi pobudowali Hesebon, i Eleale, i Karyjataim.

37. A Rúben fiai pedig megépíték Hesbont, Elealét, Kirjáthaimot,

37 И сыны Рувимовы построили Есевон, Елеале, Кириафаим,

37. А сини Рубенові побудували: Гезбон та Єлале та Кирятаїм,

38. Nebon ja Baal-Meonin, joiden nimet muutettiin, sekä Sibman. Ja he panivat nimet niille kaupungeille, jotka he rakensivat.

38. Ja Nebon, BaalMeonin, MusabotSemin ja Sibman, ja antoivat nimet niille kaupungeille, jotka he rakensivat.

38. Nebon BaalMeonin ja muutti nimet ja Sibaman ja annoit nijlle Caupungeille nimet cuin he rakensit.

38 and Nebo and Baal-meon, (their names being changed,) and Sibmah. And they gave other names to the cities which they built.

38. And Nebo, and Baalmeon, (their names being changed,) and Shibmah: and gave other names unto the cities which they builded.

38. og Nebo og Baal-Meon, som de forandrede Navnene paa, og Sibma; og de gave Stæderne, som de byggede, Navne, hver sit Navn.

38. Nebo, BaalMeon; och förvände namnen; och Sibma; och gåfvo de städer namn, som de byggde.

38. Ja Nebo ja Paalmeoni (need said teised nimmed) ja Sibma, ja nimmetasid nimme pärrast nende liñnade nimmed, mis nemmad üllesehhitasid.

38. Neboją, Baal Meoną ir Sibmą, pakeisdami jų vardus.

38. Nebo, Baal-Meon, und änderten die Namen, und Sibma, und gaben den Städten Namen, die sie bauten.

38. Nébo, et Baal-Meon, dont les noms furent changés, et Sibma; et ils donnèrent des noms aux villes qu'ils bâtirent.

38. Y a Nebo, y a Baal-meón, mudados los nombres, y a Sabama, y pusieron nombres a las ciudades que edificaron.

38 En Nebo, en Baal-meon, veranderd zijnde van naam, en Sibma; en zij noemden de namen der steden, die zij bouwden, met andere namen.

38. I Nebo, i Baalmeon, odmieniwszy im imiona, także Sabana; i dali imiona insze onym miastom, które pobudowali.

38. Nébót, Baál-Meont, (változtatott néven nevezve) és Sibmát. És új neveket adának a városoknak, a melyeket építének.

38 и Нево, и Ваал-Меон, которых имена переменены, и Сивму, и далиимена городам, которые они построили.

38. Та Небо та Бааль-Меон, перемінивши їх імена, та Сибму; і подавали нові прізвища містам, що побудували.

39. Mutta Maakir, Manassen poika, lähti Gileadiin ja valloitti sen ja karkoitti amorilaiset, jotka asuivat siellä.

39. Ja Makirin Manassen pojan lapset menivät Gileadiin ja voittivat sen, ja ajoivat ulos Amorilaiset, jotka siellä asuivat.

39. Ja Machirin Manassen pojan lapset menit Gileadijn ja woitit sen ja ajoit ulos caicki Amorrerit jotca siellä asuit.

39 And the sons of Machir the son of Manasseh went to Gilead and took it and dispossessed the Amorites that were in it.

39. And the children of Machir the son of Manasseh went to Gilead, and took it, and dispossessed the Amorite which was in it.

39. Og Makirs, Manasse Søns, Børn gik ind i Gilead og indtoge det; og de fordreve Amoriterne, som vare derudi.

39. Och Machirs barn, Manasse sons, drogo till Gilead, och vunno den, och fördrefvo de Amoreer, som derinne voro.

39. Ja Manasse poia Makiri poiad läksid Kileadi ja said sedda kätte, ja aiasid ärra se Emori-rahwa, mis seäl olli .

39. Manaso sūnaus Machyro sūnūs patraukė į Gileadą ir jį užėmė, išvydami jo gyventojus amoritus.

39. Und die Kinder Machirs, des Sohnes Manasses, gingen nach Gilead und gewannen's und vertrieben die Amoriter, die darin waren.

39. Or, les enfants de Makir, fils de Manassé, allèrent en Galaad, et s'en emparèrent, et dépossédèrent les Amoréens qui y étaient.

39. Y los hijos de Maquir, hijo de Manasés, fueron a Galaad, y tomáronla, y echaron al Amorreo que estaba en ella.

39 En de kinderen van Machir, den zoon van Manasse, gingen naar Gilead, en namen dat in, en zij verdreven de Amorieten, die daarin waren, uit de bezitting.

39. Wtargnęli też synowie Machyra, syna Manasesowego, do Galaad, a wziąwszy je, wygnali Amorejczyka, który tam mieszkał.

39. Mákirnak, a Manasse fiának fiai pedig Gileádba vonulának, és bevevék azt, és kiűzék az Emoreust, a ki ott vala.

39 И пошли сыны Махира, сына Манассиина, в Галаад, и взяли его, и выгнали Аморреев, которые были в нем;

39. Сини ж Макіра Манассеєнка двинули на Гілеад і заняли його; і прогнали Аморіїв, що жили там.

40. Ja Mooses antoi Gileadin Maakirille, Manassen pojalle, ja hän asettui sinne.

40. Niin Moses antoi Makirille Manassen pojalle Gileadin, ja hän asui siellä.

40. Nijn Moses andoi Machirille Manassen pojalle Gileadin ja hän asui siellä.

40 And Moses gave Gilead to Machir the son of Manasseh and he dwelt in it.

40. And Moses gave Gilead unto Machir the son of Manasseh; and he dwelt therein.

40. Da gav Mose Makir, Manasse Søn, Gilead, og han boede derudi.

40. Då gaf Mose Machir, Manasse sone, Gilead; och han bodde deruti.

40. Ja Moses andis Kileadi Manasse poia Makirile, ja ta ellas seäl.

40. Mozė davė Gileado žemes Manaso sūnui Machyrui, kuris ten apsigyveno.

40. Da gab Mose dem Machir, dem Sohn Manasses, Gilead; und er wohnte darin.

40. Moïse donna donc Galaad à Makir, fils de Manassé, qui y habita.

40. Y Moisés dió a Galaad a Maquir hijo de Manasés, el cual habitó en ella.

40 Zo gaf Mozes Gilead aan Machir, den zoon van Manasse; en hij woonde daarin.

40. I dał Mojżesz Galaad Machyrowi, synowi Manasesowemu, i mieszkał w nim.

40. Adá azért Mózes Gileádot Mákirnak, [8†] a Manasse fiának, és lakozék abban.

40 и отдал Моисей Галаад Махиру, сыну Манассии, и он поселился в нем.

40. І надїлив Мойсей Макірові Манассеєнкові Гілеад; і він осївся там.

41. Ja Jaair, Manassen poika, meni ja valloitti heidän leirikylänsä ja kutsui ne Jaairin leirikyliksi.

41. Mutta Jair Manassen poika meni, ja voitti heidän maakylänsä, jotka hän kutsui Jairin kyliksi,

41. Mutta Jair Manassen poica meni ja woitti heidän maan kyläns jotca hän cudzui Jairin kylixi.

41 And Jair the son of Manasseh went and took the towns of it and called them Havvoth-jair {Towns of Jair}.

41. And Jair the son of Manasseh went and took the small towns thereof, and called them Havothjair.

41. Men Jair, Manasse Søn, gik hen og indtog deres Smaabyer og kaldte dem Havoth-Jai

41. Men Jair, Manasse son, drog bort, och vann deras byar, och kallade dem HavothJair.

41. Ja Manasse poeg Jair läks ja sai nende küllad kätte, ja nimmetas neid Jairi küllaks.

41. O Manaso sūnus Jayras nuėjęs užėmė krašto miestelius ir juos pavadino Havot Jayru.

41. Jair aber, der Sohn Manasses, ging hin und gewann ihre Dörfer und hieß sie Dörfer Jairs.

41. Et Jaïr, fils de Manassé, alla et prit leurs bourgs, et les appela bourgs de Jaïr.

41. También Jair hijo de Manasés fué, y tomó sus aldeas, y púsoles nombre Havot-jair.

41 Jair nu, de zoon van Manasse, ging heen en nam hunlieder dorpen in, en hij noemde die Havvoth-jair.

41. Potem Jair, syn Manasesów, wtargnął, i pobrał wsi ich, które przezwał Chawot Jair.

41. Jáir pedig, [9†] a Manasse fia elméne, és bevevé azoknak falvait, és hívá azokat Jáir falvainak.

41 И Иаир, сын Манассии, пошел и взял селения их, и назвал их: селения Иаировы.

41. Яір же Манассієнко пійшов і заняв села їх та й назвав їх Яїровими селами.

42. Ja Noobah meni ja valloitti Kenatin ynnä sen alueella olevat kylät ja kutsui sen, nimensä mukaan, Noobahiksi.

42. Meni myös Noba, ja voitti Kenatin tyttärinensä, ja hän kutsui sen Nobaksi nimestänsä.

42. Meni myös Nobah ja woitti Knathin tyttärinens ja hän cudzui sen Nobahxi nimestäns.

42 And Nobah went and took Kenath and the villages of it and called it Nobah, after his own name.

42. And Nobah went and took Kenath, and the villages thereof, and called it Nobah, after his own name.

42. Og Noba gik hen og indtog Kenat og dens tilliggende Byer og kaldte den Noba efter sit Navn.

42. Nobah drog åstad, och vann Kenath med dess döttrar, och kallade dem Nobah efter sitt namn.

42. Ja Noba läks ja wöttis ärra Kenati liñna ja selle wähhemad liñnad, ja Noba nimmetas sedda omma nimme järrele.

42. Taip pat Nobachas nuėjęs užėmė Kenatą su jo kaimais ir jį pavadino savo vardu­Nobachas.

42. Nobah ging hin und gewann Knath mit seinen Ortschaften und hieß sie Nobah nach seinem Namen.

42. Et Nobach alla et prit Kenath avec les villes de son ressort, et l'appela Nobach d'après son nom.

42. Asimismo Nobe fué, y tomó a Canat y sus aldeas, y púsole nombre Nobe, conforme a su nombre.

42 En Nobah ging heen, en nam Kenath in, met haar onderhorige plaatsen, en noemde ze Nobah naar zijn naam.

42. Także Nobe wtargnął, i wziął Kanat z jego wsiami, i nazwał je Nobe od imienia swego.

42. Nóbah is elméne, és bevevé Kenáthot és annak városait, és hívá azt Nóbáhnak, a maga nevéről.

42 И Новах пошел и взял Кенаф и зависящие от него города, и назвал его своим именем: Новах.

42. А Нобах двинув і заняв Кенат і займища його та й назвав його своїм імям Нобах.