11 luku

Kansa napisee ja saa rangaistuksen. Mooses saa avukseen seitsemänkymmentä kansanvanhinta. Viiriäiset.

1. Mutta kansa tuskitteli, ja se oli paha Herran korvissa. Kun Herra sen kuuli, vihastui hän, ja Herran tuli syttyi heidän keskellään, ja se kulutti ulommaisen osan leiriä.

1. Ja tapahtui, koska kansa kärsimättömyydestä napisi, oli se paha Herran korvissa, ja koska Herra sen kuuli, julmistui hänen vihansa, ja Herran tuli syttyi heidän seassansa, joka äärimäiset heidän leirissänsä poltti.

1. JA tapahtui cosca Canssa kärsimättömydest napisit oli se paha HERran corwis: Ja cosca HERra sen cuuli julmistui hänen wihans ja HERran tuli syttyi heidän seasans joca ärimmäiset heidän leirisäns poltti.

1 And the people were as complainers, (speaking) evil in the ears of Jehovah. And when Jehovah heard it, his anger was kindled and the fire of Jehovah burnt among them and devoured in the outermost part of the camp.

1. And when the people complained, it displeased the LORD: and the LORD heard it; and his anger was kindled; and the fire of the LORD burnt among them, and consumed them that were in the uttermost parts of the camp.

1. Og Folket blev som de, der knurre syndig for Herrens Øren; og Herren hørte det, og hans Vrede optændtes, og Herrens ild brændte iblandt dem og fortærede nogle i det yderste af Lejren.

1. Och som folket gjordes otåligt, misshagade det för Herrans öron. Och då Herren hörde det, förgrymmade sig hans vrede, och Herrans eld fängde ibland dem, hvilken förtärde de yttersta lägren.

1. Ja rahwas olli kui nurrisemas, se olli Jehowa körwade ees pahha; ja Jehowa kulis sedda ja ta wihha süttis pöllema, ja Jehowa tulli hakkas nende seas pöllema ja pölletas ärra leri otsa.

1. Izraelitai murmėjo prieš Viešpatį, ir Viešpačiui tai nepatiko. Tai išgirdęs, Viešpats užsirūstino, Jo ugnis užsidegė tarp jų ir ėmė naikinti stovyklos pakraštį.

1. Und da sich das Volk ungeduldig machte, gefiel es übel vor den Ohren des HERRN. Und als es der HERR hörte, ergrimmte sein Zorn, und zündete das Feuer des HERRN unter ihnen an; das verzehrte die äußersten Lager.

1. Or le peuple fut comme des gens qui se plaignent d'un malheur, aux oreilles de l'Éternel; et l'Éternel l'entendit, et sa colère s'embrasa, et le feu de l'Éternel s'alluma parmi eux et dévora à l'extrémité du camp.

1. Y ACONTECIÓ, que el pueblo se quejó en oidos de Jehová, y oyólo Jehová, y enojóse su furor, y encendióse en ellos fuego de Jehová, y consumió el un cabo del campo.

1 En het geschiedde, als het volk zich was beklagende, dat het kwaad was in de oren des HEEREN; want de HEERE hoorde het, zodat Zijn toorn ontstak, en het vuur des HEEREN onder hen ontbrandde, en verteerde, in het uiterste des legers.

1. I stało się, że się lud uskarżał niesłusznie, co się nie podobało Panu. Przetoż usłyszawszy to Pan bardzo się rozgniewał, i zapalił się przeciwko nim ogieó Paóski, i popalił ostatnią część obozu.

1. És lőn, hogy [1†] panaszolkodék a nép az Úr hallására, hogy rosszul van dolga. És meghallá az Úr, és haragra gerjede, és felgyullada ellenök az Úrnak tüze és megemészté a tábornak szélét.

1 Народ стал роптать вслух Господа;и Господь услышал, и воспламенился гнев Его, и возгорелся у них огоньГосподень, и начал истреблять край стана.

1. І сталось що люде нарікали так, що опротивіло Господеві; і як почув Господь наріканнє, запалав гнїв його, і спихнув огонь між ними, і став пожирати конець табору.

2. Silloin kansa huusi Moosesta, ja Mooses rukoili Herraa; niin tuli alkoi sammua.

2. Silloin huusi kansa Moseksen tykö, ja Moses rukoili Herraa, niin tuli asettui.

2. Silloin huusi Canssa Mosexen tygö: Ja Moses rucoili HERra nijn tuli samui.

2 And the people cried to Moses. And Moses prayed to Jehovah and the fire abated.

2. And the people cried unto Moses; and when Moses prayed unto the LORD, the fire was quenched.

2. Da raabte Folket til Mose, og Mose bad til Herren, saa blev Ilden dæmpet.

2. Då ropade folket till Mose. Och Mose bad Herran; så försvann elden.

2. Ja rahwas kissendas Mosesse pole; ja Moses pallus Jehowa, ja se tulli jäi soiko.

2. Tauta šaukėsi Mozės ir, kai Mozė pasimeldė Viešpačiui, ugnis užgeso.

2. Da schrie das Volk zu Mose, und Mose bat den HERRN; da verschwand das Feuer.

2. Alors le peuple cria à Moïse, et Moïse pria l'Éternel, et le feu s'arrêta.

2. Entónces el pueblo dió voces a Moisés, y Moisés oró a Jehová, y el fuego se hundió.

2 Toen riep het volk tot Mozes; en Mozes bad tot den HEERE; en het vuur werd gedempt.

2. Tedy wołał lud na Mojżesza; i modlił się Mojżesz Panu, i zgasł ogieó.

2. Kiálta azért a nép Mózeshez, és könyörge Mózes az Úrnak, és megszünék a tűz.

2 И возопил народ к Моисею; и помолился Моисей Господу, и утих огонь.

2. І заголосили люде до Мойсея, і благав Мойсей Господа, та й потахла пожежа.

3. Ja sen paikan nimeksi pantiin Tabeera, koska Herran tuli oli siellä syttynyt heidän keskellään.

3. Ja se paikka kutsuttiin Tabeera, että Herran tuli oli syttynyt heidän keskellänsä.

3. Ja se paicka cudzuttin Tabeera että HERran tuli oli syttynyt heidän keskelläns.

3 And the name of that place was called Taberah, because the fire of Jehovah burnt among them.

3. And he called the name of the place Taberah: because the fire of the LORD burnt among them.

3. Og han kaldte det samme Steds Navn Thabeera; thi Herrens Ild brændte iblandt dem.

3. Och det rummet kallade man Thabeera; derföre, att Herrans eld hade sig upptändt ibland dem.

3. Siis panni ta selle paiga nimme Tabera, et Jehowa tulli nende seas olli pöllenud.

3. Jie praminė tą vietą Tabera, nes Viešpaties ugnis degė tarp jų.

3. Und man hieß die Stätte Thabeera, darum daß sich unter ihnen des HERRN Feuer angezündet hatte.

3. Et l'on nomma ce lieu Thabéera (incendie), parce que le feu de l'Éternel s'était allumé parmi eux.

3. Y llamó a aquel lugar Tabera; porque el fuego de Jehová se encendió en ellos.

3 Daarom noemde hij den naam dier plaats Thab-era, omdat het vuur des HEEREN onder hen gebrand had.

3. I nazwał imię miejsca onego Tabera: bo się zapalił przeciwko nim ogieó Paóski.

3. És nevezé azt a helyet Thaberának; mert felgyulladt vala ellenök az Úrnak tüze.

3 И нарекли имя месту сему: Тавера, потому что возгорелся у них огонь Господень.

3. І назвали те врочище Табера*, бо палало між ними поломя Господнє.

4. Mutta heidän keskuuteensa kerääntyneessä hylkyväessä heräsivät himot, ja niin israelilaisetkin rupesivat jälleen itkemään, sanoen: Voi jospa meillä olisi lihaa syödäksemme!

4. Mutta sekalainen kansa heidän seassansa oli syttynyt himoon, ja Israelin lapset myös rupesivat taas itkemään ja sanoivat: kuka antaa meille lihaa syödäksemme?

4. Sillä yhteinen Canssa heidän seasans oli saanut lihan himon istuit ja itkit ynnä Israelin lasten cansa ja sanoit: cuca anda meille liha syödäxem?

4 And the mixed multitude that was among them lusted exceedingly. And the sons of Israel also wept again and said, Who will give us flesh to eat?

4. And the mixt multitude that was among them fell a lusting: and the children of Israel also wept again, and said, Who shall give us flesh to eat?

4. Og det sammenløbne Folk, som var midt ihlandt dem, fik stor Begæerlighed; derfor gav ogsaa Israels Børn sig til at græde igen og sagde: Hvo vil give os Kød at æde?

4. Ty det meniga folk ibland dem hade fått lusta, och såto och greto samt med Israels barn, och sade: Ho kan fly oss kött till att äta?

4. Ja se alwa rahwa peäle mis nende seas, tulli wägga suur himmo, ja Israeli lapsed ka hakkasid ta nutma ja ütlesid: Kes annab meile lihha süa?

4. Kartu keliavo daug svetimšalių, kurie pasidavė geiduliams; su jais drauge verkė ir izraelitai, sakydami: ‘‘Kas duos mums mėsos?

4. Das Pöbelvolk aber unter ihnen war lüstern geworden, und sie saßen und weinten samt den Kindern Israel und sprachen: Wer will uns Fleisch zu essen geben?

4. Et le ramassis d'étrangers qui était parmi eux se livra à la convoitise; et même les enfants d'Israël se mirent de nouveau à pleurer, et dirent: Qui nous fera manger de la chair?

4. Y el vulgo que era en medio del pueblo tuvo deseo, y volvieron, y aun lloraron los hijos de Israel, y dijeron: ¿Quién nos hiciese comer carne?

4 En het gemene volk, dat in het midden van hen was, werd met lust bevangen; daarom zo weenden ook de kinderen Israels wederom, en zeiden: Wie zal ons vlees te eten geven?

4. A lud pospolity, który był między nimi, chciwością wielką zjęty odwracał się; i płakali też synowie Izraelscy, mówiąc: Któż nas nakarmi mięsem?

4. De a gyülevész nép, a mely köztök vala, kívánságba esék, és Izráel fiai is újra síránkozni kezdének, és mondának: Kicsoda ád nékünk húst ennünk?

4 Пришельцы между ними стали обнаруживать прихоти; а с ними и сыныИзраилевы сидели и плакали и говорили: кто накормит нас мясом?

4. І почав мішаний народ, що був між ними, придумувати забаганки, та й сини Ізрайля плакали: Хто знов, мовляли, годувати ме нас мясивом?

5. Me muistelemme kaloja, joita söimme Egyptissä ilmaiseksi, kurkkuja, melooneja, ruoholaukkaa, sipulia ja kynsilaukkaa.

5. Me muistamme ne kalat, joita me söimme ilman maksota Egyptissä, ja ne agurkit, ja melonit, ja puurlaukat, ja sipulit, ja kynsilaukat.

5. Me muistamme ne calat cuin me söimme ilman Egyptis ja Curbidzat ja melonit ja puurlaucat ja sipulit ja kynsilaucat.

5 We remember the fish which we ate in Egypt for nothing, the cucumbers and the melons and the leeks and the onions and the garlic,

5. We remember the fish, which we did eat in Egypt freely; the cucumbers, and the melons, and the leeks, and the onions, and the garlick:

5. Vi komme i Hu den Fisk, som vi aade for intet i Ægypten, Græskarrene og Melonerne og Rødløgene og Hvidløgene;

5. Vi komme ihåg den fisk, som vi åto till gäfves uti Egypten, och de cucumerer, meloner, purlök, rödlök och hvitlök;

5. Meie meles seisab se kalla, mis meie Egiptusse-maal ilma söime, need körwitsed ja need melonid ja need laugud ja need sibbulad ja need küüslaugud.

5. Atsimename žuvis, kurias valgėme Egipte ir jos mums nieko nekainavo; taip pat prisimename agurkus, melionus, porus, svogūnus ir česnakus.

5. Wir gedenken der Fische, die wir in Ägypten umsonst aßen, und der Kürbisse, der Melonen, des Lauchs, der Zwiebeln und des Knoblauchs.

5. Il nous souvient des poissons que nous mangions en Égypte, pour rien; des concombres, des melons, des poireaux, des oignons et des aulx.

5. Acordámosnos del pescado, que comíamos en Egipto de balde, de los pepinos, y de los melones, y de los puerros, y de las cebollas, y de los ajos:

5 Wij gedenken aan de vissen, die wij in Egypte om niet aten; aan de komkommers, en aan de pompoenen, en aan het look, en aan de ajuinen, en aan het knoflook.

5. Wspominamy sobie na ryby, któreśmy jadali w Egipcie darmo, na ogórki, i na melony, i na łuczek, i na cebulę, i na czosnek.

5. Visszaemlékezünk [2†] a halakra, a melyeket ettünk Égyiptomban ingyen, az ugorkákra és dinnyékre, a párhagymákra, vereshagymákra és a foghagymákra.

5 Мы помним рыбу, которую в Египте мы ели даром, огурцы и дыни, и лук, и репчатый лук и чеснок;

5. Памятаємо рибу, що за дармо їли в Египтї, огірки й динї, пір і цибулю й чесник;

6. Mutta nyt me näännymme, sillä eihän täällä ole mitään; emme saa nähdäkään muuta kuin tuota mannaa.

6. Mutta nyt on sielumme kuivettunut, ja ei ole ikänä mitään, paitsi tämä manna on meidän silmäimme edessä.

6. Mutta nyt on meidän sielum cuiwettunut ja ei muuta näe cuin Manna.

6 but now our soul is dried away. There is nothing at all except this manna to look upon.

6. But now our soul is dried away: there is nothing at all, beside this manna, before our eyes.

6. men nu forsmægter vor Sjæl; thi her er slet intet uden det Man for vore Øjne?

6. Men nu är vår själ borttorkad; vår ögon se intet annat än Man.

6. Ja nüüd on meie hing ärrakuinud, ei olle nüüd ühtegi neist ; meie silmad ei nä muud kui sedda manna.

6. Dabar mūsų sielos išseko, nes mūsų akys nieko kito nemato­tiktai maną’‘.

6. Nun aber ist unsere Seele matt; denn unsere Augen sehen nichts als das Man.

6. Et maintenant, notre âme est desséchée; il n'y a rien du tout! Nos yeux ne voient que la manne.

6. Y ahora nuestra alma se seca, que nada sino man ven nuestros ojos.

6 Maar nu is onze ziel dor, er is niet met al, behalve dit Man voor onze ogen!

6. A teraz dusza nasza wywiędła nic inszego nie mając, oprócz tej manny, przed oczyma swemi.

6. Most pedig a mi lelkünk eleped, mindennek híjával lévén; szemünk előtt nincs egyéb mint [3†] manna.

6 а ныне душа наша изнывает; ничего нет, только манна в глазах наших.

6. А тепер прагне душа наша; нема нїчогісїнько, сама тільки манна перед очима нашими.

7. Ja manna oli korianderin siemenen kaltaista ja bedellion-pihkan näköistä.

7. Ja man oli niinkuin korianderin siemen, ja nähdä niinkuin bedellion.

7. Ja Man oli nijncuin Corianderin siemen ja nähdä nijncuin Bedellion.

7 And the manna was like coriander seed and the appearance of it as the appearance of bdellium {sweat smelling gum resin or its plant}.

7. And the manna was as coriander seed, and the colour thereof as the colour of bdellium.

7. Men dette Man var som Korianderfrø, og dets Farve var ligesom Bedellions Farve.

7. Och var Man såsom coriandersfrö, och så till seendes som bedellion.

7. Agga se man olli kui Koriandri seme ja ta näggo kui Pedola näggo.

7. Mana buvo geltona ir panaši į kalendros sėklas.

7. Es war aber das Man wie Koriandersamen und anzusehen wie Bedellion.

7. Or la manne était comme de la semence de coriandre, et sa couleur, comme celle du bdellion.

7. Y el man era como simiente de cilantro, y su color como color de cristal.

7 Het Man nu was als korianderzaad, en zijn verf was als de verf van den bedolah.

7. A manna była jako nasienie koryjandrowe, a barwa tej jako barwa Bdelijowa.

7. (A manna pedig olyan vala mint a kóriándrum [4†] magva, a színe pedig mint a bdelliomnak színe.

7 Манна же была подобна кориандровому семени, видом, как бдолах;

7. А манна була наче насїння корияндрове, а барва її як бделїон.

8. Kansa samoili sitä kokoamassa ja jauhoi sitä käsikivillä tai survoi huhmaressa; sitten he keittivät sitä padassa ja valmistivat siitä kaltiaisia. Ja sen maku oli samanlainen kuin öljyleivoksen.

8. Ja kansa juoksi sinne ja tänne, ja kokosi sitä, ja jauhoi myllyllä eli survoi rikki huhmaressa, ja keitti padassa, ja teki itsellensä siitä paistinkakkuja, ja ne maistivat niinkuin öljyleivät.

8. Ja Canssa juoxi sinne ja tänne ja cocoisit sitä ja jauhoit myllyllä eli surwoit ricki huhmares ja keitit padas ja teit idzellens sijtä paistincacuja ja ne maistit nijncuin öljyleiwät.

8 The people went about and gathered it and ground it in mills, or beat it in mortars and boiled it in pots and made cakes of it. And the taste of it was as the taste of fresh oil.

8. And the people went about, and gathered it, and ground it in mills, or beat it in a mortar, and baked it in pans, and made cakes of it: and the taste of it was as the taste of fresh oil.

8. Folket løb hid og did og sankede og malede det i Møllerne eller stødte det i Morteren og kogte det i Potten og gjorde deraf Kager; og dets Smag var som Oliesaftens Smag.

8. Och folket lopp hit och dit, och samkade tillhopa, molo det på qvarn, och stötte det sönder i mortare, och kokade det i grytor och gjorde sig der kakor af; och det hade en smak såsom en oljokaka.

8. Rahwas jooksis siñna ja tenna, ja koggusid ja jahwatasid kässikiwwil, ehk toukasid peneks möösri sees, ja keetsid potti sees ja teggid sest kokisid, ja temma maggo olli kui ölli rammo maggo.

8. Žmonės vaikščiojo aplinkui ir ją rinkosi, malė girnomis ar susitrindavo grūstuvuose, virė puoduose ir kepė iš jos papločius; jos skonis buvo panašus į ragaišio su aliejumi skonį.

8. Und das Volk lief hin und her und sammelte und zerrieb es mit Mühlen und stieß es in Mörsern und kochte es in Töpfen und machte sich Aschenkuchen daraus; und es hatte einen Geschmack wie ein Ölkuchen.

8. Le peuple se dispersait et la ramassait; puis il la broyait avec les meules, ou la pilait dans un mortier, et la faisait cuire dans un chaudron, et en faisait des gâteaux; et le goût en était semblable à celui d'un gâteau à l'huile.

8. Derramábase el pueblo, y cogían, y molían en molinos, o majaban en morteros, y cocían en la caldera, y hacían de él tortas; y su sabor era como sabor de aceite nuevo.

8 Het volk liep hier en daar, en verzamelde het, en maalde het met molens, of stiet het in mortieren, en zood het in potten, en maakte daarvan koeken; en zijn smaak was als de smaak van de beste vochtigheid der olie.

8. I wychodził lud, a zbierali ją, i mełli w żarnach, albo tłukli w moździerzach a warzyli w kotłach i czynili z niej podpłomyki; a był smak jej jako smak świeżej oliwy.

8. Kiomol vala pedig a nép, és szedik vala a mannát, és őrlik vala kézimalmokban, vagy megtörik vala mozsárban, és megfőzik vala fazékban, és csinálnak vala abból pogácsákat: az íze pedig olyan vala, mint az olajos kalácsé.

8 народ ходил и собирал ее, и молол в жерновах или толок в ступе, и варил в котле, и делал из нее лепешки; вкусже ее подобен был вкусу лепешек с елеем.

8. Блукали люде та й збирали її й мололи в жорнах, або товкли в ступах; і варили її в горшках, та й пекли з неї балабушки; а смаком була вона, як смак у макуха.

9. Ja kasteen laskeutuessa yöllä leiriin laskeutui mannakin siihen.

9. Ja koska kaste yöllä laskeusi leiriin, niin laskeusi myös manna sen päälle.

9. Ja cosca caste ijöllä langeis leirijn nijn langeis myös Manna sen päälle.

9 And when the dew fell upon the camp in the night, the manna fell upon it.

9. And when the dew fell upon the camp in the night, the manna fell upon it.

9. Og naar Duggen faldt over Lejren om Natten, da faldt Man ned derpaa.

9. Och när daggen föll om nattena öfver lägret, så föll ock Man dermed.

9. Ja kui kaste langes öse leri peäle, siis langes se man senna peäle.

9. Nusileidžiant naktį ant stovyklos rasai, krisdavo ir mana.

9. Und wenn des Nachts der Tau über die Lager fiel, so fiel das Man mit darauf.

9. Et quand la rosée tombait la nuit sur le camp, la manne descendait dessus.

9. Y cuando descendía el rocio sobre el real de noche, el man descendía de sobre él.

9 En wanneer de dauw des nachts op het leger nederviel, viel het Man op hetzelve neder.

9. Gdy bowiem padała rosa na obóz w nocy, padała też manna naó.

9. Mikor pedig a harmat leszáll vala a táborra éjjel, a manna is mindjárt leszáll vala arra.)

9 И когда роса сходила на стан ночью, тогда сходила на него и манна.

9. І як падала роса на табір у ночі, то падала на його й манна.

10. Ja Mooses kuuli, kuinka kansa, joka suku, itki, kukin majansa ovella; niin Herra vihastui kovin, ja myös Mooseksen silmissä se oli paha.

10. Ja Moses kuuli kansan itkevän sukukunnissansa, itsekunkin majansa ovella, ja Herran viha julmistui suuresti, ja Moses myös pani sen pahaksi.

10. COsca Moses cuuli Canssan itkewän heidän sucucunnisans idzecukin hänen majans owella silloin julmistui HERran wiha suuresta ja Moses myös pani sen pahaxi.

10 And Moses heard the people weeping throughout their families, every man at the door of his tent. And the anger of Jehovah was kindled greatly and Moses was displeased.

10. Then Moses heard the people weep throughout their families, every man in the door of his tent: and the anger of the LORD was kindled greatly; Moses also was displeased.

10. Og Mose hørte Folket græde iblandt deres Slægter, hver i sit Telts Dør; og Herrens Vrede optændtes saare; ogsaa var det ondt for Mose Øjne.

10. Då nu Mose hörde folket gråta i deras slägter, hvar och en i sins tjälls dörr, då förgrymmade sig Herrans vrede svårliga. Och Mose vardt ock ångse.

10. Ja Moses kulis rahwast nutwad omma suggu-wössade järrele, iggaüks omma telgi ukse ees; ja Jehowa wihha süttis wägga pöllema, ja se olli Mosesse melest pahha.

10. Mozė išgirdo, kaip žmonės verkia savo šeimose prie palapinių angų. Viešpaties rūstybė smarkiai užsidegė, Mozė taip pat buvo nepatenkintas.

10. Da nun Mose das Volk hörte weinen unter ihren Geschlechtern, einen jeglichen in seiner Hütte Tür, da ergrimmte der Zorn des HERRN sehr, und Mose ward auch bange.

10. Moïse entendit donc le peuple qui pleurait dans ses familles, chacun à l'entrée de sa tente; et la colère de l'Éternel s'embrasa fortement, et Moïse en fut affligé.

10. Y oyó Moisés al pueblo, que lloraba por sus familias, cada uno a la puerta de su tienda, y el furor de Jehová se encendió en gran manera; y pareció mal a Moisés.

10 Toen hoorde Mozes het volk wenen door hun huisgezinnen, een ieder aan de deur zijner hut; en de toorn des HEEREN ontstak zeer; ook was het kwaad in de ogen van Mozes.

10. Tedy usłyszał Mojżesz, że lud płakał po domach swych, każdy u drzwi namiotu swego; dla czego zapaliła się popędliwość Paóska wielce, i nie podobało się też to Mojżeszowi.

10. És meghallá Mózes, hogy sír a nép, az ő nemzetsége szerint, kiki az ő sátorának nyílása előtt; és igen felgerjede az Úr haragja, és nem tetszék az Mózesnek.

10 Моисей слышал, что народ плачет в семействах своих, каждый у дверей шатра своего; и сильно воспламенился гнев Господень, и прискорбно было для Моисея.

10. І як почув Мойсей людей, що плачуть по семях своїх, кожне коло входу до свого шатра, і вельми запалав гнїв Господень, то стало тяжко Мойсейові.

11. Ja Mooses sanoi Herralle: Miksi olet tehnyt niin pahoin palvelijallesi, ja miksi en ole saanut armoa sinun silmiesi edessä, koska olet pannut kaiken tämän kansan minun taakakseni?

11. Ja Moses sanoi Herralle: miksi sinä niin ahdistat palveliaas? ja miksi en minä löydä armoa sinun edessäs, ettäs panet kaiken tämän kansan kuorman minun päälleni?

11. Ja Moses sanoi HERralle: Mixi sinä nijn ahdistat sinun palwelias? ja mixen minä löydä armo sinun edesäs että sinä nijn panet minun päälleni caiken tämän Canssan cuorman?

11 And Moses said to Jehovah, Why have you dealt ill with your servant? And why have I not found favor in your sight, that you lay the burden of all this people upon me?

11. And Moses said unto the LORD, Wherefore hast thou afflicted thy servant? and wherefore have I not found favour in thy sight, that thou layest the burden of all this people upon me?

11. Og Mose sagde til Herren: Hvi handlede du saa ilde med din Tjener? og hvi finder jeg ikke Naade for dine Øjne, og du lægger Byrden af hele dette Folk paa mig?

11. Och Mose sade till Herran: Hvi bekymrar du din tjenare; och hvi finner jag icke nåd för din ögon, att du så lägger på mig all folkens tunga?

11. Ja Moses ütles Jehowa wasto: mikspärrast olled sa omma sullasele kurja teinud? ja mikspärrast ei olle ma armo leidnud sinno silma eest, et sa keik selle rahwa koorma minno peäle pannud.

11. Jis skundėsi Viešpačiui: ‘‘Kam vargini savo tarną? Kodėl nerandu malonės Tavo akyse? Ir kodėl uždėjai man visos šitos tautos naštą?

11. Und Mose sprach zu dem HERRN: Warum bekümmerst du deinen Knecht? und warum finde ich nicht Gnade vor deinen Augen, daß du die Last dieses ganzen Volks auf mich legst?

11. Et Moïse dit à l'Éternel: Pourquoi as-tu affligé ton serviteur; et pourquoi n'ai-je pas trouvé grâce devant tes y eux, que tu aies mis sur moi la charge de tout ce peuple?

11. Y dijo Moisés a Jehová: ¿Por qué has hecho mal a tu siervo? ¿Y por qué no he hallado gracia en tus ojos, que has puesto la carga de todo este pueblo sobre mí?

11 En Mozes zeide tot de HEERE: Waarom hebt Gij aan Uw knecht kwalijk gedaan, en waarom heb ik geen genade in Uw ogen gevonden, dat Gij den last van dit ganse volk op mij legt?

11. I rzekł Mojżesz do Pana: Czemużeś tak źle uczynił słudze twemu? czemużem nie znalazł łaski w oczach twoich, żeś włożył ciężar tego wszystkiego ludu na mię?

11. És monda Mózes az Úrnak: Miért nyomorítád meg a te szolgádat? és miért nem találék kegyelmet a te szemeid előtt, hogy ez egész népnek terhét én reám vetéd?

11 И сказал Моисей Господу: для чего Ты мучишь раба Твоего? и почему я не нашел милости пред очами Твоими, что Ты возложил на меня бремя всего народа сего?

11. І промовив Мойсей до Господа: Про що зробив єси горе слузї твому? І чом не знайшов я ласки перед лицем твоїм, що ваготу всього народу сего навалив єси на мене?

12. Olenko minä kaiken tämän kansan äiti tai isä, koska käsket minua kantamaan sitä sylissäni, niinkuin hoitaja kantaa imeväistä lasta, siihen maahan, jonka olet valalla vannoen luvannut heidän isillensä?

12. Olenko minä kaiken tämän kansan siittänyt? olenko minä synnyttänyt hänen? ettäs niin sanoit minulle: kanna heitä helmassas, niinkuin elatusisä kantaa imevän lapsen, siihen maahan, jonka sinä heidän isillensä vannoit?

12. Olengo minä caiken tämän Canssan sijttänyt? olengo minä synnyttänyt hänen? ettäs nijn sanoisit minulle: canna heitä sinun helmasas (nijncuin imettäjä canda lapsen) sijhen maahan jonga sinä heidän Isillens wannoit?

12 Have I conceived all this people? Have I brought them forth, that you should say to me, Carry them in your bosom, as a nurturing father carries the sucking child, to the land which you swore to their fathers?

12. Have I conceived all this people? have I begotten them, that thou shouldest say unto me, Carry them in thy bosom, as a nursing father beareth the sucking child, unto the land which thou swarest unto their fathers?

12. Mon jeg har undfanget alt dette Folk mon jeg har født det? at du skulde sige til mig: Bær det i din Favn, ligesom en Fosterfader bærer det diende Barn, ind i det Land, som du har tilsvoret dets Fædre.

12. Hafver nu jag allt detta folket aflat eller födt, att du må säga till mig: Bär dem på dinom armom, såsom en amma bär ett barn, in uti det landet, som du deras fäder svorit hafver?

12. Kas minna keik sedda rahwast ommas ihhus kannud, ehk ollen minna sedda ilmale tonud? et sa mo wasto ütled: Kañna tedda ommas sülles, nenda kui lapse-hoidia ühhe immewa lapse kannab, senna male, mis sa temma wannemattele olled wandunud anda .

12. Argi šita tauta yra mano vaikai, ar aš ją pagimdžiau, kad man sakai: ‘Nunešk juos, paėmęs į glėbį, kaip auklė nešioja kūdikį, į žemę, kurią Tu pažadėjai jų tėvams?’

12. Habe ich nun all das Volk empfangen oder geboren, daß du zu mir sagen magst: Trag es in deinen Armen, wie eine Amme ein Kind trägt, in das Land, das du ihren Vätern geschworen hast?

12. Est-ce moi qui ai conçu tout ce peuple, ou l'ai-je engendré, que tu me dises: Porte-le dans ton sein, comme le nourricier porte l'enfant qui tète, jusqu'au pays que tu as promis par serment à ses pères?

12. ¿Concebí yo a todo este pueblo? Engendréle yo, que medices, llévale en tus brazos, como lleva el que cria al que mama, a la tierra de la cual juraste a sus padres?

12 Heb ik dan al dit volk ontvangen? heb ik het gebaard? dat Gij tot mij zoudt zeggen: Draag het in uw schoot, gelijk als een voedstervader den zuigeling draagt, tot dat land, hetwelk Gij hun vaderen gezworen hebt?

12. Izalim ja począł ten wszystek lud? izalim go ja zrodził, iż mi mówisz: Nieś je na łonie twojem, jako piastun nosi niemowlątko, do ziemi, o którąś przysiągł ojcom ich?

12. Avagy tőlem fogantatott-e mind ez egész nép? avagy én szűltem-e őt, hogy azt mondod nékem: Hordozd őt a te kebleden, a miképen hordozza a dajka a csecsemőt, arra a földre, a mely felől megesküdtél az ő atyáinak?

12 разве я носил во чреве весь народ сей, и разве я родил его, что Ты говоришь мне: неси его на руках твоих, как нянька носитребенка, в землю, которую Ты с клятвою обещал отцам его?

12. Хиба ж я почав увесь народ той, або породив його, що ти промовив до мене: Неси його на лонї твому, як нянька носить дитя; неси його в землю, що клятьбою обіцяв її батькам їх?

13. Mistä minulla on lihaa antaa kaikelle tälle kansalle, kun he ahdistavat minua itkullaan sanoen: 'Anna meille lihaa syödäksemme'?

13. Mistä minä otan lihaa kaikelle tälle kansalle antaakseni? sillä he itkevät minun edessäni ja sanovat: anna meille lihaa syödäksemme.

13. Custa minä otan liha caikelle tälle Canssalle andaxeni? sillä he itkewät minun edesäni ja sanowat: anna meille liha syödäxem.

13 From where should I have flesh to give to all this people? For they weep to me, saying, Give us flesh, that we may eat.

13. Whence should I have flesh to give unto all this people? for they weep unto me, saying, Give us flesh, that we may eat.

13. Hvorfra skal jeg tage Kød at give alt dette Folk? thi de græde for mig og sige: Giv os Kød, at vi kunne æde.

13. Hvar skulle jag nu taga kött, det jag allo desso folkena gifva skulle? De gråta för mig, och säga: Gif oss kött till att äta.

13. Kust mul on lihha, keik selle rahwale anda? sest nemmad nutwad minno ees ja ütlewad: Anna meile lihha, et same süa.

13. Iš kur aš imsiu mėsos, kad pasotinčiau tokią daugybę? Jie rauda ir šaukia: ‘Duok mums mėsos!’

13. Woher soll ich Fleisch nehmen, daß ich allem diesem Volk gebe? Sie weinen vor mir und sprechen: Gib uns Fleisch, daß wir essen.

13. D'où aurais-je de la chair pour en donner à tout ce peuple? Car il pleure après moi, en disant: Donne-nous de la chair, que nous mangions.

13. ¿De dónde tengo yo carne para dar a todo este pueblo? Porque lloran sobre mí, diciendo: Dános carne, que comamos.

13 Van waar zou ik het vlees hebben, om al dit volk te geven? Want zij wenen tegen mij, zeggende: Geef ons vlees, dat wij eten!

13. Gdzież mam mięso, abym dał wszystkiemu temu ludowi? bo płaczą na mię, mówiąc: Daj nam mięsa, abyśmy jedli.

13. Hol vegyek én húst, hogy adjam azt mind ez egész népnek? mert reám sírnak, mondván: Adj nékünk húst, hadd együnk!

13 откуда мне взять мяса, чтобы дать всему народу сему? ибо они плачут предо мноюи говорят: дай нам есть мяса.

13. Звідки взяти менї мясива, щоб нагодувати ввесь оцей люд? бо з плачем приступають вони до мене, говорючи: Дай нам мясива їсти!

14. En minä jaksa yksinäni kantaa koko tätä kansaa, sillä se on minulle liian raskas.

14. En minä yksinäni voi kaikkea tätä kansaa kantaa; sillä se on minulle ylen raskas.

14. EN minä yxinäni woi caicke tätä Canssa canda: sillä se on minulle ylön rascas.

14 I am not able to bear all this people alone, because it is too heavy for me.

14. I am not able to bear all this people alone, because it is too heavy for me.

14. Jeg kan ikke ene bære alt dette Folk; thi det er mig for svart.

14. Jag förmår icke allt detta folket uppehålla allena; ty det är mig för svårt.

14. Ei suda minna üksi keik sedda rahwast kanda, sest se on mulle wägga raske.

14. Aš negaliu vienas nešti visos šitos tautos, nes man tai per sunku.

14. Ich vermag alles das Volk nicht allein zu ertragen; denn es ist mir zu schwer.

14. Je ne puis, moi seul, porter tout ce peuple; car il est trop pesant pour moi.

14. No puedo yo solo suportar a todo este pueblo, que es más pesado que yo.

14 Ik alleen kan al dit volk niet dragen; want het is mij te zwaar!

14. Nie mogę ja sam znieść wszystkiego ludu tego; bo to nad możność moję.

14. Nem viselhetem én magam mind ez egész népet; mert erőm [5†] felett van.

14 Я один не могу нести всего народа сего, потому что он тяжел для меня;

14. Не в моготу менї одному нести люд сей; бо за важко на мене.

15. Ja jos näin aiot kohdella minua, niin surmaa minut mieluummin, jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, ja päästä minut näkemästä tätä kurjuutta.

15. Ja jos sinä niin teet minulle, niin lyö minut kohta kuoliaaksi, jos minä muutoin olen armon löytänyt sinun edessäs, ettei minun niin täytyisi onnettomuuttani nähdä.

15. Ja jos sinä nijn teet minulle nijn ennen tapa minua jos minä muutoin olen armon löytänyt sinun edesäs etten minä nijn waiwani näkis.

15 And if you deal thus with me, I beseech you, kill me out of hand, if I have found favor in your sight and do not let me see my wretchedness.

15. And if thou deal thus with me, kill me, I pray thee, out of hand, if I have found favour in thy sight; and let me not see my wretchedness.

15. Og vil du handle saaledes med mig, da slaa mig ihjel, dersom jeg har fundet Naade for dine Øjne, og lad mig ikke se paa min Ulykke.

15. Och vill du så göra emot mig, så slå mig heldre ihjäl, om jag eljest hafver funnit nåd för din ögon, att jag icke så skall se min jämmer.

15. Ja kui sa nenda minnoga teed, siis tappa mind otse ärra, kui ma ollen armo leidnud so silma eest, et ma ei sa omma önnetust nähha.

15. Jeigu taip su manimi elgiesi, geriau nužudyk mane, jei atradau malonę Tavo akyse, kad nebūčiau varginamas tokių didelių bėdų’‘.

15. Und willst du also mit mir tun, so erwürge ich mich lieber, habe ich anders Gnade vor deinen Augen gefunden, daß ich nicht mein Unglück so sehen müsse.

15. Que si tu agis ainsi à mon égard, tue-moi, je te prie, si j'ai trouvé grâce à tes yeux; et que je ne voie point mon malheur.

15. Y si así lo haces tú conmigo, yo te ruego que me mates de muerte, si he hallado gracia en tus ojos, y que yo no vea mi mal.

15 En indien Gij alzo aan mij doet, dood mij toch slechts, indien ik genade in Uw ogen gevonden heb; en laat mij mijn ongeluk niet aanzien!

15. A jeźli się tak ze mną obchodzić chcesz, proszę raczej mię zabij, jeźlim znalazł łaskę w oczach twoich, abym nie patrzył na swoje złe.

15. Ha így cselekszel velem, kérlek ölj [6†] meg engemet, ölj meg ha kedves vagyok előtted, hogy ne lássam az én nyomorúságomat.

15 когда Ты так поступаешь со мною, то лучше умертви меня, если я нашел милостьпред очами Твоими, чтобы мне не видеть бедствия моего.

15. І коли так чиниш зо мною, так уже, коли знайшов я ласку перед лицем твоїм, лучче погуби мене, і нехай не бачу горя більше.

16. Silloin Herra puhui Moosekselle: Kutsu kokoon minua varten seitsemänkymmentä miestä Israelin vanhimpia, jotka tiedät kansan vanhimmiksi ja päällysmiehiksi; tuo heidät ilmestysmajalle, ja he asettukoot sinne sinun kanssasi.

16. Ja Herra sanoi Mosekselle: kokoa minulle seitsemänkymmentä miestä Israelin vanhimmista, jotkas tiedät vanhimmiksi ja päämiehiksi kansan seassa, ja tuo heitä seurakunnan majan oven eteen, ja seisokaat siinä sinun kanssas.

16. JA HERra sanoi Mosexelle: coco minulle seidzemenkymmendä miestä Israelin wanhimmista jotcas tiedät wanhimmixi ja päämiehixi Canssan seas ja tuo heitä seuracunnan majan owen eteen ja seisocan sijnä sinun cansas.

16 And Jehovah said to Moses, Gather to me seventy men of the elders of Israel, whom you know to be the elders of the people and officers over them. And bring them to the tent of meeting, that they may stand there with you.

16. And the LORD said unto Moses, Gather unto me seventy men of the elders of Israel, whom thou knowest to be the elders of the people, and officers over them; and bring them unto the tabernacle of the congregation, that they may stand there with thee.

16. Og Herren sagde til Mose: Forsamle mig halvfjerdsindstyve Mænd af Israels Ældste, om hvilke du ved, at de ere Folkets Ældste og dets Fogeder; og du skal tage dem hen til Forsamlingens Paulun, og der skulle de fremstille sig med dig.

16. Och Herren sade till Mose: Församla mig sjutio män utaf de äldsta i Israel, de som du vetst att de äro de äldste och förmän i folkena, och haf dem fram för vittnesbördsens tabernakel, och ställ dem der när dig;

16. Ja Jehowa ütles Mosesse wasto: koggu mulle seitsekümmend meest Israeli wannematte seast, kedda sa tead et nemmad rahwa wannemad on ja nende üllewatajad; ja neid pead sa koggodusse telgi jure wötma ja seäl peawad nemmad soga seisma.

16. Viešpats atsakė Mozei: ‘‘Surink septyniasdešimt Izraelio vyresniųjų, apie kuriuos žinai, kad jie yra tautos vadovai, nuvesk juos prie Susitikimo palapinės ir atsistok ten kartu su jais.

16. Und der HERR sprach zu Mose: Sammle mir siebzig Männer unter den Ältesten Israels, von denen du weißt, daß sie Älteste im Volk und seine Amtleute sind, und nimm sie vor die Hütte des Stifts und stelle sie daselbst vor dich,

16. Alors l'Éternel dit à Moïse: Assemble-moi soixante et dix hommes, d'entre les anciens d'Israël, que tu connais pour être les anciens du peuple, et préposés sur lui; amène-les au tabernacle d'assignation, et qu'ils se tiennent là avec toi.

16. Entónces Jehová dijo a Moisés: Júntame setenta varones de los ancianos de Israel, que tú sabes que son ancianos del pueblo, y sus príncipes: y tráelos a la puerta del tabernáculo del testimonio, y esperen allí contigo.

16 En de HEERE zeide tot Mozes: Verzamel Mij zeventig mannen uit de oudsten van Israel, dewelke gij weet, dat zij de oudsten des volks en deszelfs ambtlieden zijn; en gij zult hen brengen voor de tent der samenkomst, en zij zullen zich daar bij u stellen.

16. I rzekł Pan do Mojżesza: Zbierz mi siedemdziesiąt mężów z starszych Izraelskich, które znasz, że są starszymi ludu, i książęta jego, a przywiedź je przed namiot zgromadzenia, i stać tam będę z tobą;

16. Monda azért az Úr Mózesnek: Gyűjts egybe nékem hetven [7†] férfiút Izráel vénei közül, a kikről tudod, hogy vénei a népnek és annak előljárói, és vidd őket a gyülekezet sátorához, és álljanak ott veled.

16 И сказал Господь Моисею: собери Мне семьдесят мужей из старейшин Израилевых, которых ты знаешь, что они старейшины и надзиратели его, и возьми их к скинии собрания, чтобы они стали там с тобою;

16. І рече Господь Мойсейові: Склич менї сїмдесять чоловіка із старшини в Ізраїля, про котрих знаєш, що вони старші між народом і проводорі його, і приведи їх до соборного намету, щоб вони стояли там з тобою.

17. Minä sitten astun alas ja puhun siellä sinun kanssasi ja otan henkeä, joka sinussa on, ja annan heille; siten he voivat auttaa sinua tuon kansataakan kantamisessa, ettei sinun tarvitse sitä yksinäsi kantaa.

17. Ja minä tulen alas, ja puhun siellä sinun kanssas, ja otan siitä hengestä joka sinun ylitses on ja annan heille, että he ynnä sinun kanssas kantaisivat kansan kuorman, ettet sinä yksinäs sitä kantaisi.

17. Ja nijn minä tulen alas ja puhun siellä sinun cansas ja otan sinun hengestäs ja annan heille että he ynnä sinun cansas candaisit Canssan cuorman ettet sinä yxinäs sitä candais.

17 And I will come down and talk with you there. And I will take of the spirit which is upon you and will put it upon them and they will bear the burden of the people with you, that you not bear it yourself alone.

17. And I will come down and talk with thee there: and I will take of the spirit which is upon thee, and will put it upon them; and they shall bear the burden of the people with thee, that thou bear it not thyself alone.

17. Og jeg vil komme ned og tale med dig der, og jeg vil tage af den Aand, som er paa dig, og lægge paa dem, at de skulle bære paa Folkets Byrde med dig, og du skal ikke ene bære den.

17. Så vill jag komma neder, och der tala med dig, och taga af dinom Anda, som öfver dig är, och få dem, att de måga draga tungan öfver folket med dig, att du icke drager honom allena.

17. Ja ma tahhan mahha tulla ja seäl sinnoga räkida, ja tahhan jaggada sest waimust mis so peäl on, ja nende peäle panna; et nemmad sinnoga aitwad kanda se rahwa koorma, et sinna üksi ei kañna.

17. Aš nužengsiu ir kalbėsiu su tavimi, paimsiu dvasios, kuri yra ant tavęs, ir suteiksiu jiems, kad jie kartu su tavimi neštų tautos naštą ir tau nereikėtų nešti vienam.

17. so will ich herniederkommen und mit dir daselbst reden und von deinem Geist, der auf dir ist, nehmen und auf sie legen, daß sie mit dir die Last des Volkes tragen, daß du nicht allein tragest.

17. Puis je descendrai, et là je parlerai avec toi; je mettrai à part de l'esprit qui est sur toi, et je le mettrai sur eux, afin qu'ils portent avec toi la charge du peuple, et que tu ne la portes pas toi seul.

17. Y yo descenderé, y hablaré allí contigo, y tomaré del espíritu que está en tí, y pondré en ellos, y llevarán contigo la carga del pueblo, y no la llevarás tú solo.

17 Zo zal Ik afkomen en met u aldaar spreken; en van den Geest, die op u is, zal Ik afzonderen, en op hen leggen; en zij zullen met u den last van dit volk dragen, opdat gij dien alleen niet draagt.

17. A Ja zstąpię, i będę tam mówił z tobą, i wziąwszy z Ducha, który jest w tobie, udzielę im; i poniosą z tobą brzemię ludu, a nie poniesiesz go ty sam.

17. Akkor alá szállok, és szólok ott veled, és elszakasztok abból a lélekből, a mely te benned van, és teszem ő beléjök, hogy viseljék te veled a népnek terhét, és ne viseljed [8†] te magad.

17 Я сойду, и буду говорить там с тобою, и возьму от Духа, Который на тебе, и возложу на них, чтобы они несли с тобою бремя народа, а не один тыносил.

17. І зійду я і поговоримо там з тобою, і возьму від духа, що на тобі, та й возложу на них, щоб несли з тобою тягар народу, та щоб не одному тобі нести його.

18. Mutta kansalle sano: Pyhittäytykää huomiseksi, niin saatte syödä lihaa, koska itkitte Herran kuullen, sanoen: 'Voi, jospa meillä olisi lihaa syödäksemme! Egyptissä meidän oli hyvä olla.' Herra antaa nyt teille lihaa syödäksenne.

18. Ja sano kansalle: pyhittäkäät teitänne huomeneksi, että te lihaa söisitte; sillä teidän itkunne on tullut Herran korviin ja te sanoitte: kuka antaa meille lihaa syödäksemme? sillä hyvin me elimme Egyptissä; ja Herra antaa teille lihaa syödäksenne.

18. Ja sano canssalle: pyhittäkät teitän huomenexi että te liha söisitte: sillä teidän itcun on tullut HERran corwijn ja te sanoitte: cuca anda meille liha syödäxem? Sillä hywin me elimme Egyptis? Sentähden anda HERra teille liha syödäxen

18 And you say to the people, Sanctify yourselves against tomorrow and you* will eat flesh, for you* have wept in the ears of Jehovah, saying, Who will give us flesh to eat? For it was well with us in Egypt. Therefore Jehovah will give you* flesh and you* will eat.

18. And say thou unto the people, Sanctify yourselves against to morrow, and ye shall eat flesh: for ye have wept in the ears of the LORD, saying, Who shall give us flesh to eat? for it was well with us in Egypt: therefore the LORD will give you flesh, and ye shall eat.

18. Og til Folket skal du sige: Helliger eder til i Morgen, saa skulle I æde Kød; thi I have grædt for Herrens Øren og sagt: Hvo vil give os Kød at æde thi det gik os vel i Ægypten; derfor vil Herren give eder Kød, at I skulle æde.

18. Och till folket skall du säga: Helger eder till morgons, att I mågen få äta kött; förty eder gråt är kommen inför Herrans öron; ty I sägen: Ho gifver oss kött till att äta; förty vi mådde väl uti Egypten? Derföre skall Herren gifva eder kött, att I äten;

18. Ja rahwa wasto pead sa ütlema: Pühhitsege ennast homseks, siis peate lihha söma, sest teie ollete nutnud Jehowa körwade ees ja üttelnud: kes annab meile lihha süa? sest meil olli hea pölli Egiptusses; ja Jehowa tahhab teile lihha anda, et teie sate süa.

18. O tautai sakyk: ‘Pasišventinkite ir rytoj valgysite mėsos, nes Viešpats išgirdo jūsų verksmą, kai sakėte: ‘Kas mums duos mėsos? Gera mums buvo Egipte’. Viešpats jums duos mėsos, ir jūs valgysite.

18. Und zum Volk sollst du sagen: Heiliget euch auf morgen, daß ihr Fleisch esset; denn euer Weinen ist vor die Ohren des HERRN gekommen, die ihr sprecht: Wer gibt uns Fleisch zu essen? denn es ging uns wohl in Ägypten. Darum wird euch der HERR Fleisch geben, daß ihr esset,

18. Et tu diras au peuple: Sanctifiez-vous pour demain et vous mangerez de la chair. Parce que vous avez pleuré aux oreilles de l'Éternel, en disant: Qui nous fera manger de la chair? car nous étions bien en Égypte; l'Éternel vous donnera de la chair et vous en mangerez.

18. Empero al pueblo dirás: Santificáos para mañana, y comeréis carne: por cuanto habéis llorado en oidos de Jehová, diciendo: ¿Quién nos hiciese comer carne? Cierto mejor nos iba en Egipto. Que Jehová os dará carne, y comeréis.

18 En tot het volk zult gij zeggen: Heiligt u tegen morgen, en gij zult vlees eten; want gij hebt voor de oren des HEEREN geweend, zeggende: Wie zal ons vlees te eten geven? want het ging ons wel in Egypte! Daarom zal de HEERE u vlees geven, en gij zult eten.

18. A do ludu rzeczesz: Poświęćcie się na jutro, a będziecie jeść mięso; boście płakali w uszach Paóskich, mówiąc: Któż nas nakarmi mięsem? bo nam lepiej było w Egipcie; i da wam Pan mięsa, i będziecie jedli.

18. A népnek pedig mondd meg: Készítsétek el magatokat holnapra, és húst esztek; mert sírtatok az Úr hallására, mondván: Kicsoda ád nékünk húst ennünk? mert jobban vala nékünk dolgunk Égyiptomban. Azért az Úr ád néktek húst és enni fogtok.

18 Народу же скажи: очиститесь к завтрашнему дню, ибудете есть мясо; так как вы плакали вслух Господа и говорили: кто накормит нас мясом? хорошо нам было в Египте, – то и даст вам Господь мясо, и будете есть.

18. А людям скажи: Осьвятїтесь назавтра, так і їсти мете мясиво; плакали бо ви в слухи Господеві, говорючи: Хто дасть нам їсти мясиво? Та ж нам добре було в Египтї; і дасть вам Господь мясива, і їсти мете.

19. Eikä siinä ole teille syömistä ainoastaan päiväksi tai kahdeksi, tai viideksi tai kymmeneksi tai kahdeksikymmeneksi päiväksi,

19. Ei vaivoin päiväksi, eikä kahdeksi syödäksenne, eikä viideksi, eikä kymmeneksi, eikä kahdeksikymmeneksi päiväksi;

19. Ei waiwoin päiwäxi eikä cahdexi eikä wijdexi eikä kymmenexi eikä cahdexikymmenexi päiwäxi.

19 You* will not eat one day, nor two days, nor five days, neither ten days, nor twenty days,

19. Ye shall not eat one day, nor two days, nor five days, neither ten days, nor twenty days;

19. I skulle ikke æde een Dag og ej to Dage og ej fem Dage og ej ti Dage og ej tyve Dage,

19. Icke i en dag, icke i två, icke i fem, icke i tio, icke i tjugu dagar;

19. Teie ei pea mitte ühhe päwa söma egga kaks päwa egga wiis päwa egga kümme päwa egga kakskümmend päwa:

19. Ne vieną dieną, ne dvi dienas, ne penkias dienas, ne dešimt dienų ir ne dvidešimt dienų,

19. nicht einen Tag, nicht zwei, nicht fünf, nicht zehn, nicht zwanzig Tage lang,

19. Vous n'en mangerez pas un jour, ni deux jours, ni cinq jours, ni dix jours, ni vingt jours;

19. No comeréis un día, ni dos dias, ni cinco dias, ni diez dias, ni veinte dias:

19 Gij zult niet een dag, noch twee dagen eten, noch vijf dagen, noch tien dagen, noch twintig dagen;

19. Nie przez jeden dzieó jeść będziecie, ani przez dwa dni, ani przez pięć, ani przez dziesięć dni, ani przez dwadzieścia dni:

19. Nem csak egy napon esztek, sem két napon, sem öt napon, sem tíz napon, sem húsz napon;

19 не один день будете есть, не два дня, не пять дней, не десять дней и не двадцать дней,

19. Не один день їсти мете, і не два днї, і не пять день, і не десять день, і не двайцять день.

20. vaan kuukauden päiviksi, kunnes ette enää siedä sen hajua ja se iljettää teitä. Sillä te olette pitäneet halpana Herran, joka on teidän keskellänne, ja itkeneet hänen edessänsä sanoen: 'Miksi lähdimmekään Egyptistä!'

20. Mutta koko kuukaudeksi, siihen asti että se käy teidän sieramistanne ulos, ja tulee teille kyylytykseksi; sillä te olette Herran hyljänneet, joka on teidän seassanne, ja itkitte hänen edessänsä, ja sanoitte: miksi me olemme tänne lähteneet Egyptistä?

20. Mutta coco Cuucaudexi sijhen asti että se käy teidän sieramistan ulos ja tule teille kyylytyxexi: sillä te oletta HERran hyljännet joca on teidän seasan ja itkitte hänen edesäns ja sanoitte: mixi me olemma tänne lähtenet Egyptist?

20 but a whole month, until it comes out at your* nostrils and it is loathsome to you*, because you* have rejected Jehovah who is among you* and have wept before him, saying, Why did we come forth out of Egypt?

20. But even a whole month, until it come out at your nostrils, and it be loathsome unto you: because that ye have despised the LORD which is among you, and have wept before him, saying, Why came we forth out of Egypt?

20. men en Maaneds Dage, indtil det gaar ud af eders Næse og er eder til en Afsky; fordi I have forkastet Herren, som er midt iblandt eder, og have grædt for hans Ansigt og sagt: Hvortil ere vi udgangne af Ægypten

20. Utan en månad långt, tilldess att det skall gå eder utaf näsorna, och varda eder en vämjelse; derföre, att I hafven bortkastat Herran, den ibland eder är, och gråtit för honom, och sagt: Hvi äre vi gångne utur Egypten?

20. Ühhe terwe ku, senni kui se teie ninnast wälja tulleb, ja se peab teile leägeks sama, sepärrast et teie ollete ärrapölgnud Jehowa, kes teie seas on, ja ollete nutnud ta palle ees ja öölnud: Mispärrast olleme Egiptusse-maalt ärratulnud?

20. bet visą mėnesį, kol nebegalėsite į ją net pažiūrėti; jūs paniekinote Viešpatį, kuris yra tarp jūsų, ir raudojote Jo akivaizdoje, sakydami: ‘Kodėl mes išėjome iš Egipto?’ ‘‘

20. sondern einen Monat lang, bis daß es euch zur Nase ausgehe und euch ein Ekel sei; darum daß ihr den HERRN verworfen habt, der unter euch ist, und vor ihm geweint und gesagt: Warum sind wir aus Ägypten gegangen?

20. Mais jusqu'à un mois entier, jusqu'à ce qu'elle vous sorte par les narines, et que vous en soyez dégoûtés, parce que vous avez rejeté l'Éternel qui est au milieu de vous, et que vous avez pleuré devant lui, en disant: Pourquoi donc sommes-nous sortis d'Égypte?

20. Hasta un mes de tiempo, hasta que os salga por las narices, y os sea en aborrecimiento: por cuanto menospreciasteis a Jehová, que está en medio de vosotros, y llorasteis delante de él, diciendo: ¿Para qué salimos acá de Egipto?

20 Tot een gehele maand toe, totdat het uit uw neus uitga, en u tot walging zij; overmits gij den HEERE, Die in het midden van u is, verworpen hebt, en hebt voor Zijn aangezicht geweend, zeggende: Waarom nu zijn wij uit Egypte getogen?

20. Ale przez cały miesiąc, aż polezie przez nozdrza wasze, a zbrzydzi się wam, przeto żeście pogardzili Panem, który jest między wami, a płakaliście przed nim mówiąc: Na cóżeśmy wyszli z Egiptu?

20. Hanem egy egész hónapig, míglen kijön az orrotokon, és útálatossá lesz előttetek; mivelhogy megvetettétek az Urat, a ki közöttetek van; és sírtatok ő előtte mondván: Miért jöttünk ide ki [9†] Égyiptomból?

20 но целый месяц, пока не пойдет оно из ноздрей ваших и не сделается для вас отвратительным, за то, что вы презрели Господа, Который среди вас, и плакали пред Ним, говоря: для чего было нам выходить из Египта?

20. А цїлий місяць, аж покіль вертати меться і опротивіє вам; ви бо гордували Господом, що посеред вас, і плакали перед ним, нарікаючи: Чого се вийшли ми з Египту?

21. Mooses vastasi: Kuusisataa tuhatta jalkamiestä on sitä kansaa, jonka keskuudessa minä elän, ja kuitenkin sinä sanot: 'Minä annan heille lihaa, niin että heillä on sitä syödä kuukauden päivät.'

21. Ja Moses sanoi: tämä kansa on kuusisataa tuhatta jalkamiestä, joidenka seassa minä olen, ja sinä sanot: minä annan heille lihaa syödäksensä koko kuukaudeksi.

21. Ja Moses sanoi: cuusisatatuhatta on jalcamiestä joidenga seas minä olen ja sinä sanot: minä annan teille liha syödäxen coco Cuucaudexi.

21 And Moses said, The people, among whom I am, are six hundred thousand footmen and you have said, I will give them flesh, that they may eat a whole month.

21. And Moses said, The people, among whom I am, are six hundred thousand footmen; and thou hast said, I will give them flesh, that they may eat a whole month.

21. Og Mose sagde: Seks Hundrede Tusinde Mænd til Fods er dette Folk, som jeg er midt iblandt, og du siger: Jeg vil give dem Kød, og de skulle æde en Maaneds Tid.

21. Och Mose sade: Sexhundradtusend män fotfolk är, der jag ibland är, och du säger: Jag vill gifva eder kött, att I äten en månad långt.

21. Ja Moses ütles: kuus sadda tuhhat jallawägge on sedda rahwast, kelle seas ma ollen, ja sa ütled: Ma tahhan neile lihha anda, et nemmad söwad ühhe terwe ku.

21. Mozė tarė: ‘‘Šitos tautos yra šeši šimtai tūkstančių pajėgių vyrų, ir Tu sakai, kad duosi jiems visą mėnesį valgyti mėsos?

21. Und Mose sprach: Sechshunderttausend Mann Fußvolk ist es, darunter ich bin, und du sprichst Ich will euch Fleisch geben, daß ihr esset einen Monat lang!

21. Et Moïse dit: Il y a six cent mille hommes de pied dans ce peuple, au milieu duquel je suis; et tu as dit: Je leur donnerai de la chair, et ils en mangeront un mois entier.

21. Entónces Moisés dijo: Seiscientos mil de a pié es el pueblo en medio del cual yo estoy: ¿Y tú dices: yo les daré carne, y comerán un mes de tiempo?

21 En Mozes zeide: Zeshonderd duizend te voet is dit volk, in welks midden ik ben; en Gij hebt gezegd: Ik zal hun vlees geven, en zij zullen een gehele maand eten!

21. I rzekł Mojżesz: Sześć kroć sto tysięcy pieszych jest ludu, między którym ja mieszkam, a tyś powiedział: Dam im mięsa, że będą jeść cały miesiąc.

21. És monda Mózes: Hatszáz ezer gyalogos e nép, a mely között én vagyok, és te azt mondod: Húst adok nékik, és esznek egy egész hónapig?!

21 И сказал Моисей: шестьсот тысяч пеших в народе сем, среди которого я нахожусь ; а Ты говоришь: Я дам им мясо, и будут есть целый месяц!

21. І сказав Мойсей: Народу, що між ним обертаюсь, шістьдесять тисяч піхоти, а ти промовив: Дам їм мясива, щоб їли цїлий місяць.

22. Onko lampaita ja raavaita teurastettaviksi heille, niin että heille riittää, vai kootaanko heille kaikki meren kalat, niin että heille riittää?

22. Tapetaanko lampaat ja karja, että he ravittaisiin? taikka kootaanko kaikki kalat merestä heille, että he ravittaisiin?

22. Tapetango lambat ja carja että he rawitaisin? taicka cootango caicki calat merestä heille että he rawitaisin?

22 Shall flocks and herds be slain for them, to suffice them? Or will all the fish of the sea be gathered together for them, to suffice them?

22. Shall the flocks and the herds be slain for them, to suffice them? or shall all the fish of the sea be gathered together for them, to suffice them?

22. Mon der skal slagtes smaat Kvæg og stort Kvæg for dem, at der kan blive nok til dem? mon alle Fiskene i Havet skulle samles til dem, at der kan blive nok til dem?

22. Skall man slagta får och fä, att man må mätta dem, eller alla fiskar i hafvet församla dertill, att de måga blifva mättade?

22. Kas peab neile puddolojuksid ja weiksid tapma, et neile sest kül saab? kas keik merre kallad peaksid neile koggutama, et neile sest kül saab?

22. Argi mes turėsime papjauti avis ir jaučius, kad užtektų visiems? Ar susirinks visos jūros žuvys, kad juos pasotintų?’‘

22. Soll man Schafe und Rinder schlachten, daß es ihnen genug sei? Oder werden sich alle Fische des Meeres herzu versammeln, daß es ihnen genug sei?

22. Leur égorgera-t-on des brebis et des bœufs, en sorte qu'il y en ait assez pour eux? ou leur assemblera-t-on tous les poissons de la mer, en sorte qu'il y en ait assez pour eux?

22. ¿Degollarse han para ellos ovejas y bueyes que les basten? o ¿juntarse han para ellos todos los peces de la mar, para que hayan abasto?

22 Zullen dan voor hen schapen en runderen geslacht worden, dat voor hen genoeg zij? zullen al de vissen der zee voor hen verzameld worden, dat voor hen genoeg zij?

22. Izali im owiec i wołów nabiją, aby się im dostało? Izali wszystkie ryby morskie zbiorą im, aby dostatek mieli?

22. Nemde juhok és ökrök vágattatnak-é nékik, hogy elég legyen nékik? vagy a tengernek minden hala összegyűjtetik-é nékik, hogy elég legyen nékik?

22 заколоть ли всех овец и волов, чтобы им было довольно? или вся рыба морская соберется, чтобы удовлетворить их?

22. Хиба дрібну й буйну скотину повбивати, щоб стало для них? Або хиба забрати всю рибу, щоб стала для них?

23. Mutta Herra sanoi Moosekselle: Onko Herran käsi lyhyt? Nyt saat nähdä, toteutuuko sinulle minun sanani vai eikö.

23. Herra sanoi Mosekselle: onko Herran käsi lyhennetty? Nyt sinun pitää näkemän, jos minun sanani jälkeen tapahtuu sinulle elikkä ei.

23. HERra sanoi Mosexelle: ongo HERran käsi lyhetty? nyt sinun pitä näkemän jos minun sanani jälken tapahtu sinulle elickä ei.

23 And Jehovah said to Moses, Is Jehovah's hand grown short? Now you will see whether my word will happen to you or not.

23. And the LORD said unto Moses, Is the LORD'S hand waxed short? thou shalt see now whether my word shall come to pass unto thee or not.

23. Og Herren sagde til Mose: Monne da Herrens Haand være forkortet? nu skal du se, om mit Ord skal vederfares dig eller ej.

23. Men Herren sade till Mose: Är då Herrans hand förkortad? Men du skall nu se, om min ord dig något värd äro, eller ej.

23. Ja Jehowa ütles Mosesse wasto: Kas Jehowa kässi on lähhemaks sanud ? nüüd pead sa nähha sama, kas mo sanna saab töeks so kätte, ehk mitte.

23. Viešpats atsakė jam: ‘‘Argi Viešpaties ranka sutrumpėjo? Dabar matysi, ar mano žodžiai išsipildys, ar ne’‘.

23. Der HERR aber sprach zu Mose: Ist denn die Hand des HERRN verkürzt? Aber du sollst jetzt sehen, ob meine Worte können dir etwas gelten oder nicht.

23. Et l'Éternel répondit à Moïse: La main de l'Éternel est-elle raccourcie? Tu verras maintenant si ce que je t'ai dit, arrivera ou non.

23. Entónces Jehová respondió a Moisés: ¿Será cortada la mano de Jehová? Ahora verás si te viene mi dicho o no.

23 Doch de HEERE zeide tot Mozes: Zou dan des HEEREN hand verkort zijn? Gij zult nu zien, of Mijn woord u wedervaren zal, of niet.

23. I rzekł Pan do Mojżesza: Azaż ręka Paóska jest skurczona? teraz ujrzysz, jeśli się wypełni słowo moje, czyli nie.

23. Akkor monda az Úr [10†] Mózesnek: Avagy megrövidült-é az Úrnak keze? Majd meglátod: beteljesedik-é néked az én beszédem vagy nem?

23 И сказал Господь Моисею: разве рука Господня коротка? ныне тыувидишь, сбудется ли слово Мое тебе, или нет?

23. І рече Господь Мойсейові: Хиба ж за мала рука в Господа? Оце ж побачиш, чи справдиться слово моє, чи нї.

24. Niin Mooses meni ulos ja kertoi kansalle Herran sanat. Sitten hän kutsui kokoon seitsemänkymmentä miestä kansan vanhimpia ja asetti heidät majan ympärille.

24. Ja Moses meni ulos ja sanoi kansalle Herran sanat, ja kokosi seitsemänkymmentä miestä kansan vanhimmista ja asetti heidät ympäri majaa.

24. JA Moses meni ulos ja sanoi Canssalle HERran sanat ja cocois seidzemenkymmendä miestä Canssan wanhimmista ja asetti heidän ymbärins maja.

24 And Moses went out and told the people the words of Jehovah. And he gathered seventy men of the elders of the people and set them all around the tent.

24. And Moses went out, and told the people the words of the LORD, and gathered the seventy men of the elders of the people, and set them round about the tabernacle.

24. Og Mose gik ud og talede Herrens Ord til Folket; og han samlede halvfjerdsindstyve Mænd af Folkets Ældste og stillede dem rundt omkring Paulunet.

24. Och Mose gick ut, och sade till folket Herrans ord, och församlade de sjutio män af de äldsta i folket, och ställde dem omkring tabernaklet.

24. Ja Moses läks ärra ja räkis rahwa wasto Jehowa sannad, ja koggus seitsekümmend meest rahwa wannematte seast ja panni neid telgi ümber seisma.

24. Mozė nuėjo ir pasakė tautai Viešpaties žodžius. Jis surinko septyniasdešimt izraelitų vyresniųjų ir juos sustatė prie palapinės.

24. Und Mose ging heraus und sagte dem Volk des HERRN Worte und versammelte siebzig Männer unter den Ältesten des Volks und stellte sie um die Hütte her.

24. Moïse sortit donc et rapporta au peuple les paroles de l'Éternel; et il assembla soixante et dix hommes d'entre les anciens du peuple, et les plaça tout autour du tabernacle.

24. Y salió Moisés, y dijo al pueblo las palabras de Jehová: y juntó los setenta varones de los ancianos del pueblo, e hízolos estar al derredor del tabernáculo.

24 En Mozes ging uit, en sprak de woorden des HEEREN tot het volk; en hij verzamelde zeventig mannen uit de oudsten des volks, en stelde hen rondom de tent.

24. Tedy wyszedł Mojżesz, i opowiedział ludowi słowa Paóskie; a zebrawszy siedemdziesiąt mężów starszych z ludu, postawił je około namiotu.

24. Kiméne azért Mózes, és elmondá a népnek az Úr beszédét, és összegyűjte hetven férfiút a nép vénei közül, és állatá őket a sátor körül.

24 Моисей вышел и сказал народу слова Господни, и собрал семьдесят мужей из старейшин народа и поставил их около скинии.

24. І вийшов Мойсей, і промовив до люду слова Господнї, і зібрав сїмдесять чоловіка із старших народу і поставив їх навкруги намету.

25. Silloin Herra astui alas pilvessä ja puhutteli häntä, otti henkeä, joka hänessä oli, ja antoi sitä niille seitsemällekymmenelle vanhimmalle. Kun henki laskeutui heihin, niin he joutuivat hurmoksiin, mutta sen jälkeen he eivät enää siihen joutuneet.

25. Niin tuli Herra alas pilvessä, ja puhui hänen kanssansa, ja otti siitä hengestä, joka oli hänen päällänsä, ja antoi seitsemällekymmenelle vanhimmalle miehelle. Ja tapahtui, koska henki lepäsi heidän päällänsä, niin he ennustivat; vaan ei sitte enää kertoneet.

25. Nijn tuli HERra alas pilwes ja puhui hänen cansans ja otti sijtä hengestä joca oli Mosexes ja andoi seidzemellekymmenelle wanhimmalle miehelle. Ja cosca hengi lepäis heisä nijn he ennustit ja ei enä.

25 And Jehovah came down in the cloud and spoke to him and took of the spirit that was upon him and put it upon the seventy elders. And it happened, that, when the spirit rested upon them, they prophesied, but they did so no more.

25. And the LORD came down in a cloud, and spake unto him, and took of the spirit that was upon him, and gave it unto the seventy elders: and it came to pass, that, when the spirit rested upon them, they prophesied, and did not cease.

25. Da kom Herren ned i Skyen og talede til ham, og han tog af den Aand, som var paa ham, og lagde paa de halvfjerdsindstyve Ældste, og det skete, der Aanden hvilede paa dem, da profeterede de, og de gjorde det ikke siden.

25. Då kom Herren neder i molnskyn, och talade med honom, och tog af Andanom, som öfver honom var, och gaf de sjutio äldsta männerna. Och när Anden hvilades utöfver dem, propheterade de, och vände sedan intet igen.

25. Siis tulli Jehowa mahha pilwe sees ja räkis ta wasto, ja jaggas sest waimust mis temma peäl, ja panni nende seitsmekümne mehhe peäle kes wannemad ollid ; ja se sündis, kui se waim nende peäl hingas, et nemmad prohweti-wisil rääksid, agga pärrast sedda mitte ennam.

25. Viešpats nužengė debesyje ir jam kalbėjo. Ir Jis paėmė dvasios, kuri buvo ant Mozės, ir davė septyniasdešimčiai vyresniųjų. Kai ant jų nusileido dvasia, jie pradėjo pranašauti ir nepaliovė.

25. Da kam der HERR hernieder in der Wolke und redete mit ihm und nahm von dem Geist, der auf ihm war, und legte ihn auf die siebzig ältesten Männer. Und da der Geist auf ihnen ruhte, weissagten sie und hörten nicht auf.

25. Alors l'Éternel descendit dans la nuée, et lui parla, et il mit à part de l'esprit qui était sur lui, et le mit sur les soixante et dix anciens. Et dès que l'esprit reposa sur eux, ils prophétisèrent; mais ils ne continuèrent pas.

25. Entónces Jehová descendió en la nube, y hablóle: y tomó del espíritu que estaba en él, y puso en los setenta varones ancianos, y fué, que en reposando en ellos el espíritu profetizaron, y no añadieron.

25 Toen kwam de HEERE af in de wolk, en sprak tot hem, en afzonderende van den Geest, die op hem was, legde Hem op de zeventig mannen, die oudsten; en het geschiedde, als de Geest op hen rustte, dat zij profeteerden, maar daarna niet meer.

25. I zstąpił Pan w obłoku, i mówił do niego, a wziąwszy z Ducha, który był w nim, podzielił go między siedemdziesiąt mężów starszych; i stało się, gdy odpoczął nad nimi on Duch, tedy prorokowali, a potem nigdy.

25. Akkor leszálla az Úr felhőben, és szóla néki, és elszakaszta abból a lélekből, a mely vala ő benne, és adá a hetven vén férfiúba. Mihelyt pedig megnyugovék ő rajtok a lélek, menten prófétálának, de nem többé.

25 И сошел Господь в облаке, и говорил с ним, и взял от Духа, Который на нем, и дал семидесяти мужам старейшинам. И когда почил на них Дух, они стали пророчествовать, но потом перестали.

25. І зійшов Господь у хмарі, і промовив до його, і взяв від духа, що був на йому, і положив на сїмдесять чоловіків старших. І сталось, як дух спустився на них, так стали вони пророкували; та опісля перестали.

26. Mutta leiriin oli heitä jäänyt kaksi miestä, toisen nimi oli Eldad ja toisen nimi Meedad. Heihinkin henki laskeutui, sillä hekin olivat luetteloon merkityt, vaikka eivät olleet lähteneet majalle; nämä joutuivat leirissä hurmoksiin.

26. Mutta kaksi miestä jäi vielä leiriin, yhden nimi oli Eldad ja toisen nimi Medad, joiden päällä myös henki lepäsi; sillä he olivat myös kirjoitetut, vaan ei he vielä olleet käyneet ulos majan tykö, ja he ennustivat leirissä.

26. Mutta caxi miestä jäit wielä leirijn yhden nimi oli Eldad ja toisen Medad joisa myös hengi lepäis: sillä he olit myös kirjoitetut waan ei he wielä ollet käynet ulos majan tygö ja he ennustit leirisä.

26 But there remained two men in the camp, the name of the one was Eldad and the name of the other Medad. And the spirit rested upon them. And they were of those who were written, but had not gone out to the tent. And they prophesied in the camp.

26. But there remained two of the men in the camp, the name of the one was Eldad, and the name of the other Medad: and the spirit rested upon them; and they were of them that were written, but went not out unto the tabernacle: and they prophesied in the camp.

26. Men der var to Mænd blevne tilbage i Lejren, den enes Navn var Eldad, og den andens Navn Medad, og Aanden hvilede over dem, thi de vare iblandt de opskrevne, men de vare dog ikke udgangne til Paulunet, og de profeterede i Lejren.

26. Och så hade ännu två män blifvit qvare i lägrena, den ene het Eldad, den andre Medad. Och Anden hvilades öfver dem; ty de voro ock uppskrefne, ändock de icke utgångne voro till tabernaklet; och de propheterade i lägrena.

26. Ja kaks meest jäid jälle leri, teise nimmi Eldad ja teise nimmi Medad, ja se waim hingas nende peäl, ja need ollid nende seast kes ülleskirjotud ja ei tulnud mitte telgi jure, ja nemmad rääksid prohweti-wisil leris.

26. Stovykloje buvo pasilikę du vyrai, vienas vardu Eldadas, o kitas­Medadas. Ir jie gavo tos dvasios, nes ir juodu buvo įtraukti į sąrašą, bet nebuvo atėję prie palapinės. Jie pradėjo pranašauti stovykloje.

26. Es waren aber noch zwei Männer im Lager geblieben; der eine hieß Eldad, der andere Medad, und der Geist ruhte auf ihnen; denn sie waren auch angeschrieben und doch nicht hinausgegangen zu der Hütte, und sie weissagten im Lager.

26. Or il en était demeuré deux au camp, dont l'un s'appelait Eldad, et l'autre Médad, et l'esprit reposa sur eux; or ils étaient de ceux qui avaient été inscrits, mais ils n'étaient point sortis vers le tabernacle; et ils prophétisèrent dans le camp.

26. Y habían quedado en el campo dos varones: el uno se llamaba Eldad, y el otro Medad, sobre los cuales también reposó el espíritu: estos estaban entre los escritos, mas no habían salido al tabernáculo, y profetizaron en el campo.

26 Maar twee mannen waren in het leger overgebleven; des enen naam was Eldad, en des anderen naam Medad; en die Geest rustte op hen (want zij waren onder de aangeschrevenen, hoewel zij tot de tent niet uitgegaan waren), en zij profeteerden in het leger.

26. Ale zostali byli dwa mężowie w obozie, imię jednego Eldad, a imię drugiego Medad; na których też odpoczął on Duch, bo oni byli napisani, choć byli nie przyszli do namiotu; a tak ci prorokowali w obozie.

26. Két férfiú azonban elmaradt vala a táborban; egyiknek neve Eldád, a másiknak neve Médád, és ezeken is megnyugodott vala a lélek; mert azok is az összeírottak [11†] közül valók, de nem mentek vala el a sátorhoz, és mégis prófétálának a táborban.

26 Двое из мужей оставались в стане, одному имя Елдад, а другому имя Модад; но и на них почил Дух, и они пророчествовали в стане.

26. Два ж чоловіки остались в таборі: один на імя Ельдад, а другий на імя Медад. І спустивсь на них дух, були вони записані, та не виходили до намету, і стали вони пророкувати в таборі.

27. Silloin riensi muuan nuorukainen ja ilmoitti Moosekselle sanoen: Eldad ja Meedad ovat joutuneet hurmoksiin leirissä.

27. Niin juoksi nuorukainen ja ilmoitti Mosekselle, ja sanoi: Eldad ja Medad ennustavat leirissä.

27. Nijn juoxi yxi nuorucainen ja ilmoitti Mosexelle ja sanoi: Eldad ja Medad ennustawat leirisä.

27 And a young man ran and told Moses and said, Eldad and Medad do prophesy in the camp.

27. And there ran a young man, and told Moses, and said, Eldad and Medad do prophesy in the camp.

27. Da løb en Dreng og gav Mose tilkende sagde: Eldad og Medad profetere Lejren.

27. Då lopp en dräng af stad, och bådade det Mose, och sade: Eldad och Medad prophetera i lägrena.

27. Ja üks pois jooksis ja kulutas Mosessele ja ütles: Eldad ja Medad rägiwad prohweti-wisil leris.

27. Vienas jaunuolis atbėgo ir pranešė Mozei: ‘‘Eldadas ir Medadas pranašauja stovykloje!’‘

27. Da lief ein Knabe hin und sagte es Mose an und sprach: Eldad und Medad weissagen im Lager.

27. Et un jeune garçon courut le rapporter à Moïse, et dit: Eldad et Médad prophétisent dans le camp.

27. Y corrió un mozo, y dió aviso a Moisés, y dijo: Eldad y Medad profetizan en el campo.

27 Toen liep een jongen heen, en boodschapte aan Mozes, en zeide: Eldad en Medad profeteren in het leger.

27. Tedy przybieżało pacholę, i oznajmiło Mojżeszowi, mówiąc: Eldad i Medad prorokują w obozie.

27. Elfutamodék azért egy ifjú, és megjelenté Mózesnek, és monda: Eldád és Médád prófétálnak a táborban.

27 И прибежал отрок и донес Моисею, и сказал: Елдад и Модад пророчествуют в стане.

27. І прибіг якийсь молодик, та й розказав Мойсейові кажучи: Ельдад і Медад пророкують у таборі.

28. Mutta Joosua, Nuunin poika, joka oli ollut Mooseksen palvelija nuoruudestaan asti, puuttui puheeseen sanoen: Oi, herrani Mooses, kiellä heitä!

28. Niin vastasi Josua Nunin poika, Moseksen palvelia, jonka hän valinnut oli, ja sanoi: minun herrani Moses! kiellä heitä.

28. Nijn wastais Josua Nunin poica Mosexen palwelia jonga hän walinnut oli ja sanoi: minun herran Moses kiellä heitä.

28 And Joshua the son of Nun, the minister of Moses, one of his chosen men, answered and said, My lord Moses, forbid them.

28. And Joshua the son of Nun, the servant of Moses, one of his young men, answered and said, My lord Moses, forbid them.

28. Da svarede Josva, Nuns Søn, Mose Tjener, en af hans udvalgte, og sagde: Min Herre, Mose forhindre dem.

28. Då svarade Josua, Nuns son, Mose tjenare, den han utvalt hade, och sade: Min herre Mose, förbjud dem det.

28. Siis wastas Josua Nuni poeg Mosesse tener, üks neist kes temmast ärrawallitsetud ja ütles: mo issand Moses, kela neid.

28. Nūno sūnus Jozuė, Mozės tarnas, tarė: ‘‘Mano valdove Moze, uždrausk jiems!’‘

28. Da antwortete Josua, der Sohn Nuns, Mose's Diener, den er erwählt hatte, und sprach: Mein Herr Mose, wehre ihnen.

28. Et Josué, fils de Nun, serviteur de Moïse, dès sa jeunesse, répondit, et dit: Moïse, mon seigneur, empêche-les!

28. Entónces respondió Josué, hijo de Nun, ministro de Moisés, de sus mancebos, y dijo: Señor mío Moisés, impídelos.

28 En Jozua, de zoon van Nun, de dienaar van Mozes, een van zijn uitgelezen jongelingen, antwoordde en zeide: Mijn heer Mozes, verbied hun!

28. Ale odpowiedziawszy Jozue, syn Nunów, sługa Mojżeszów, jeden z młodzieóców jego, rzekł: Panie mój Mojżeszu, zabroó im.

28. Akkor felele Józsué, a Nún fia, Mózes szolgája, az ő választottai közül való, és monda: Uram, Mózes, tiltsd meg őket!

28 В ответ на это Иисус, сын Навин, служитель Моисея, один из избранных его, сказал: господин мой Моисей! запрети им.

28. І відказав Йозуа Нуненко, що вслуговував Мойсейові з малку, і каже до Мойсея: Добродїю мій, заборони їм.

29. Mutta Mooses vastasi hänelle: Oletko kateellinen minun puolestani? Oi, jospa koko Herran kansa olisi profeettoja, niin että Herra antaisi henkensä heihin!

29. Mutta Moses sanoi hänelle: oletko sinä minun edessäni kiivas? Jospa kaikki Herran kansa ennustaisi! Ja Herra antais henkensä tulla heihin.

29. Mutta Moses sanoi hänelle: oletco sinä minun edesäni kijwas? Josca Jumala että caicki HERran Canssa ennustaisit. Ja andais HERra hengens tulla heihin.

29 And Moses said to him, Are you jealous for my sake? Would that all of Jehovah's people were prophets, that Jehovah would put his spirit upon them!

29. And Moses said unto him, Enviest thou for my sake? would God that all the LORD'S people were prophets, and that the LORD would put his spirit upon them!

29. Men Mose sagde til ham: Er du nidkær for mig? gid alt Herrens Folk var Profeter, og Herren vilde give sin Aand over dem!

29. Men Mose sade till honom: Hvi äst du så nitisk för mig? Gåfve Gud, att allt Herrans folk propheterade, och Herren läte sin Anda komma öfver dem.

29. Ja Moses ütles temmale: olled sinna se kes mo pärrast kaetseb? ja kes annab keik Jehowa rahwast prohwetiks sada! töeste Jehowa panneb omma waimo nende peäle.

29. Bet jis atsakė: ‘‘Ar tu pavydi dėl manęs? O, kad visa Viešpaties tauta pranašautų ir kad Viešpats duotų kiekvienam savo dvasios!’‘

29. Aber Mose sprach zu ihm: Bist du der Eiferer für mich? Wollte Gott, daß all das Volk des HERRN weissagte und der HERR seinen Geist über sie gäbe!

29. Et Moïse lui répondit: Es-tu jaloux pour moi? Plût à Dieu de tout, que le peuple de l'Éternel fût prophète, et que l'Éternel mît son esprit sur eux!

29. Y Moisés le respondió: ¿Tienes tú celos por mí? Mas ¡quién diese que todo el pueblo de Jehová fuesen profetas, que Jehová diese su Espíritu sobre ellos!

29 Doch Mozes zeide tot hem: Zijt gij voor mij ijverende? Och, of al het volk des HEEREN profeten waren, dat de HEERE Zijn Geest over hen gave!

29. Któremu odpowiedział Mojżesz: Czemuż im ty zazdrościsz dla mnie? Boże daj, aby wszystek lud Paóski prorokował, a iżby dał Pan Ducha swego na nie!

29. És felele néki Mózes: Avagy érettem [12†] buzgólkodol-é? Vajha az Úrnak minden népe próféta volna, hogy adná az Úr az ő lelkét ő beléjök.

29 Но Моисей сказал ему: не ревнуешь ли ты за меня? о, если бы все в народе Господнем были пророками, когда бы Господь послал Духа Своего на них!

29. І каже йому Мойсей: Чого ти ревнуєш за мене? Нехай би ввесь люд Господень зробивсь пророками, і щоб Господь послав на них духа свого.

30. Sitten Mooses siirtyi takaisin leiriin ja hänen kanssaan Israelin vanhimmat.

30. Ja niin Moses ja Israelin vanhimmat palasivat leiriin.

30. Ja nijn cocounsit Moses ja wanhimmat Israelist leirijn.

30 And Moses went into the camp, he and the elders of Israel.

30. And Moses gat him into the camp, he and the elders of Israel.

30. Og Mose forføjede sig til Lejren, han og de Ældste af Israel.

30. Och så gingo Mose och de äldste af Israel i lägret.

30. Ja Moses läks ühtlase leri, temma ja Israeli wannemad.

30. Mozė ir Izraelio vyresnieji sugrįžo į stovyklą.

30. Also sammelte sich Mose zum Lager mit den Ältesten Israels.

30. Et Moïse se retira au camp, lui et les anciens d'Israël.

30. Y recogióse Moisés al campo, él y los ancianos de Israel.

30 Daarna verzamelde zich Mozes tot het leger, hij en de oudsten van Israel.

30. Wrócił się tedy Mojżesz do obozu, on i starsi Izraelscy.

30. Ezután visszatére Mózes a táborba, ő és az Izráel vénei.

30 И возвратился Моисей в стан, он и старейшины Израилевы.

30. І вернувся Мойсей до табору, він і старші мужі Ізрайлеві.

31. Mutta Herran lähettämä tuuli nousi ja ajoi edellään viiriäisiä mereltä päin ja painoi niitä leiriin päivänmatkan laajuudelta joka suunnalle leiristä, lähes kahden kyynärän korkeuteen maasta.

31. Niin tuli tuuli Herralta ja ajoi peltokanat merestä, ja hajoitti ne leiriin, täältäpäin päiväkunnan matkan, ja sieltäpäin päiväkunnan matkan leirin ympärille, liki kahta kyynärää korkialle maan päälle.

31. NIin tuli tuuli HERralda ja andoi tulla peldocanat mereldä ja hajotti ne leirijn tääldäpäin päiwäcunnan matcan pituudelle ja sieldäpäin päiwäcunnan matcan pituudelle leirin ymbärins liki cahta kynärätä corkialle maan päälle.

31 And there went forth a wind from Jehovah and brought quails from the sea and let them fall by the camp, about a day's journey on this side and a day's journey on the other side, all around the camp and about two cubits above the face of the earth.

31. And there went forth a wind from the LORD, and brought quails from the sea, and let them fall by the camp, as it were a day's journey on this side, and as it were a day's journey on the other side, round about the camp, and as it were two cubits high upon the face of the earth.

31. Da for der et Vejr ud fra Herren og førte Vagtler fra Havet og strøede dem over Lejren, ved en Dags Rejse til den ene og ved en Dags Rejse til den anden Side, trindt omkring Lejren, og ved to Alen højt paa Jorden.

31. Då kom ett väder ut ifrå Herranom, och lät komma åkerhöns ifrå hafvet, och förströdde dem öfver lägret, den ena dagen såsom den andra, i två dagar långt kringom lägret, två alnar högt uppifrå jordene.

31. Ja tuul tulli Jehowa käest ja kiskus Selawi-lindo merre poolt, ja aias neid mahha leri, liggi päwa teed siit poolt ja liggi päwa teed seält poolt leri ümber, ja neid olli liggi kaks künart Ma peäl.

31. Pakilo Viešpaties siųstas vėjas ir atnešė putpelių. Jų tiek prikrito aplinkui stovyklą, kiek galima apeiti per dvi dienas ir dvi uolektys nuo žemės.

31. Da fuhr aus der Wind von dem HERRN und ließ Wachteln kommen vom Meer und streute sie über das Lager, hier eine Tagereise lang, da eine Tagereise lang um das Lager her, zwei Ellen hoch über der Erde.

31. Alors l'Éternel fit lever un vent, qui enleva des cailles de la mer, et les répandit sur le camp, environ le chemin d'une journée, d'un côté et de l'autre, tout autour du camp, et presque deux coudées de haut sur la terre.

31. Y salió un viento de Jehová, y trajo codornices de la mar, y dejólas sobre el real un día de camino de la una parte, y otro día de camino de la otra en derredor del campo, y casi dos codos sobre la haz de la tierra.

31 Toen voer een wind uit van den HEERE, en raapte kwakkelen van de zee, en strooide ze bij het leger, omtrent een dagreize herwaarts, en omtrent een dagreize derwaarts, rondom het leger; en zij waren omtrent twee ellen boven de aarde.

31. Zatem wyszedł wiatr od Pana, i porwawszy przepiórki od morza, spuścił je na obóz, z jednej strony jako na jeden dzieó chodu, z drugiej strony także jako na jeden dzieó chodu, około obozu, a jakoby na dwa łokcie były nad ziemią.

31. És szél jöve ki az Úrtól, és [13†] hoza fürjeket a tengertől, és bocsátá a táborra egynapi járásnyira egy felől, és egynapi járásnyira más felől a tábor körül, és mintegy két sing magasságnyira a földnek színén.

31 И поднялся ветер от Господа, и принес от моря перепелов, и набросал их около стана, на путь дня по одну сторону и на путь дня по другую сторону около стана, на два почти локтя от земли.

31. І повіяло вітром від Господа, і нанесло перепелиць від моря, і накидало їх у табір, на день ходи в один бік і на день ходи в другий, навкруги табору до двох локтів поверх землї.

32. Silloin kansa ryhtyi kokoamaan viiriäisiä ja kokosi niitä koko sen päivän ja koko yön ja koko seuraavan päivän. Vähin määrä, jonka joku sai kootuksi, oli kymmenen hoomer-mittaa. Ja he levittivät niitä pitkin leiriä kuivamaan.

32. Niin nousi kansa koko sinä päivänä, ja koko sinä yönä, ja koko toisena päivänä, ja kokosi peltokanoja, ja se, joka vähimmän kokosi, hän kokosi kymmenen homeria, ja he leivittivät ne kohta ympäri leiriä.

32. Nijn nousi Canssa coco sinä päiwänä ja coco sinä yönä ja coco toisna päiwänä ja cocoisit peldocanoja ja se joca wähimmän cocois hän cocois kymmenen Homorita ja he ripustit heitä leirins ymbärins.

32 And the people rose up all that day and all the night and all the next day and gathered the quails. He who gathered least gathered ten homers. And they spread them all abroad for themselves all around the camp.

32. And the people stood up all that day, and all that night, and all the next day, and they gathered the quails: he that gathered least gathered ten homers: and they spread them all abroad for themselves round about the camp.

32. Da stod Folket op hele den Dag og hele den Nat og hele den anden Dag, og de sankede Vagtler; hvo der havde mindst, havde samlet ti Homer; og de bredte dem trindt omkring Lejren.

32. Då stod folket upp på den samma hela dagen och den hela natten, och på allan den dagen derefter, och samkade åkerhöns, och den som minst samkade, han samkade tio homer; och de torkade dem kringom lägret.

32. Ja rahwas wötsid kätte keige sesamma päwa ja keige se ö ja keige se teise päwa, ja koggusid need Selawi-liñnud, kes pissut sai, koggus wiis kümmend wakka; ja nemmad lautasid neid ennestele hästi ühhest ärra leri ümber.

32. Žmonės rinko putpeles visą tą dieną ir naktį ir dar kitą dieną, ir kiekvienas prisirinko nemažiau kaip dešimt homerų; jas džiovino aplink stovyklą.

32. Da machte sich das Volk auf denselben ganzen Tag und die ganze Nacht und den ganzen andern Tag und sammelten Wachteln; und welcher am wenigsten sammelte, der sammelte zehn Homer. Uns sie hängten sie auf um das Lager her.

32. Et le peuple se leva, tout ce jour-là, et toute la nuit, et tout le jour suivant, et ils amassèrent les cailles; celui qui en amassa le moins, en avait dix homers, et ils les étendirent pour eux, tout autour du camp.

32. Entónces el pueblo se levantó todo aquel día, y toda la noche, y todo el día siguiente, y cogiéronse codornices, el que menos, cogio diez montones: y tendiéronselas tendiendo al derredor del campo.

32 Toen maakte zich het volk op, dien gehelen dag, en dien gansen nacht, en den gansen anderen dag, en verzamelden de kwakkelen; die het minst had, had tien homers verzameld; en zij spreidden ze voor zich van elkander rondom het leger.

32. Tedy wstawszy lud przez cały on dzieó i przez całą noc, i nazajutrz przez wszystek dzieó zbierali one przepiórki, a kto najmniej nazbierał, miał dziesięć homerów: i nawieszali ich wszędy sobie około obozu.

32. Akkor felkele a nép és azon az egész napon, és egész éjjel, és az egész következő napon gyűjtének magoknak fürjeket, a ki keveset gyűjtött is, gyűjtött tíz hómert, és kiteregeték azokat magoknak a tábor körül.

32 И встал народ, и весь тот день, и всю ночь, и весь следующий день собирали перепелов; и кто мало собирал, тот собрал десять хомеров; и разложили их для себя вокруг стана.

32. І вийшли люди, і збирали перепилицї увесь той день і всю ніч, і ввесь день другий; хто мало назбирав, у того було десять гомерів; і розложили їх собі про запас округи табору.

33. Mutta lihan vielä ollessa heidän hampaissaan, ennenkuin se oli syöty loppuun, syttyi Herran viha kansaa kohtaan, ja Herra tuotti kansalle hyvin suuren surman.

33. Koska liha oli vielä heidän hammastensa välillä, ja ennenkuin se tuli kuluneeksi, julmistui Herran viha kansan päälle, ja Herra löi heitä sangen suurella rangaistuksella,

33. Ja cosca liha oli wielä heidän hammastens wälillä ja ennencuin se tuli culunexi julmistui HERran wiha Canssan päälle ja löi heidän sangen suurella rangaistuxella.

33 While the flesh was yet between their teeth, before it was chewed, the anger of Jehovah was kindled against the people and Jehovah killed* the people with a very great plague.

33. And while the flesh was yet between their teeth, ere it was chewed, the wrath of the LORD was kindled against the people, and the LORD smote the people with a very great plague.

33. Kødet var endnu imellem Tænderne paa dem, det var endnu ikke fortæret; da optændtes Herrens Vrede imod Folket, og Herren slog Folket med en saare stor Plage.

33. Som ännu köttet var under deras tänder, och förr än det åtgånget var, förgrymmade sig Herrans vrede öfver folket, och Herren slog dem med en ganska stor plågo.

33. Se lihha olli alles nende hammaste al, se es olle weel mitte ärralöppend, siis süttis Jehowa wihha pöllema rahwa wasto, ja Jehowa löi sedda rahwast wägga sure nuhtlussega.

33. Mėsa tebebuvo jiems tarp dantų, ir jie dar nebuvo jos suvalgę, kai Viešpaties rūstybė užsidegė prieš tautą, ir Jis ištiko juos dideliu maru.

33. Da aber das Fleisch noch unter ihren Zähnen war und ehe es aufgezehrt war, da ergrimmte der Zorn des HERRN unter dem Volk, und schlug sie mit einer sehr großen Plage.

33. La chair était encore entre leurs dents, elle n'était pas encore mâchée, que la colère de l'Éternel s'embrasa contre le peuple, et l'Éternel frappa le peuple d'une très grande plaie.

33. Aun estaba la carne entre los dientes de ellos, ántes que fuese cortada, cuando el furor de Jehová se encendió en el pueblo, e hirió Jehová al pueblo de gran plaga en gran manera.

33 Dat vlees was nog tussen hun tanden, eer het gekauwd was, zo ontstak de toorn des HEEREN tegen het volk, en de HEERE sloeg het volk met een zeer grote plaag.

33. Mięso jeszcze było między zębami ich nie zeżwane, gdy gniew Paóski zapalił się na lud, i pobił Pan lud on plagą bardzo wielką.

33. A hús még foguk között vala, és meg sem emésztették vala, a mikor az Úrnak haragja felgerjede a népre és [14†] megveré az Úr a népet igen nagy csapással.

33 Мясо еще было в зубах их и не было еще съедено, какгнев Господень возгорелся на народ, и поразил Господь народ весьма великою язвою.

33. Ще ж було мясиво між зубами їх, ще не з'їли його, а гнїв Господень запалав на людей, і вдарив Господь їх тяжким помором.

34. Ja sen paikan nimeksi pantiin Kibrot-Hattaava, koska sinne haudattiin kansasta ne, jotka olivat antautuneet halunsa valtaan.

34. Josta se paikka kutsutaan Himohaudaksi; sillä siihen on haudattu himoitseva kansa.

34. Josta se paicka cudzutan himohaudaxi: sillä sijhen on haudattu himoidzewa Canssa.

34 And the name of that place was called Kibroth-hattaavah {The Graves of Lust}, because there they buried the people who lusted.

34. And he called the name of that place Kibrothhattaavah: because there they buried the people that lusted.

34. Og man kaldte det Steds Navn Kibroth-Hattaava, fordi de der begrove Folket, dem, som havde været begærlige.

34. Deraf heter det samma rummet Lustgrifter; derföre, att man der begrof det lustna folket.

34. Siis pandi selle paiga nimmi Kibrot-taawa, se on: himmo hauad ; et nemmad senna matsid sedda rahwast kes himmokas olnud.

34. Ta vieta buvo pavadinta Kibrot Taavos kapinėmis, nes ten palaidojo žmones, kurie buvo pasidavę geiduliams.

34. Daher heißt diese Stätte Lustgräber, darum daß man daselbst begrub das lüsterne Volk.

34. Et l'on nomma ce lieu-là Kibroth-Hatthaava (tombeaux de la convoitise); car on ensevelit là le peuple qui avait convoité.

34. Y llamó el nombre de aquel lugar Kibrot-hattaava, por cuanto allí sepultaron al pueblo codicioso.

34 Daarom heet men den naam derzelver plaats Kibroth Thaava; want daar begroeven zij het volk, dat belust was geweest.

34. I nazwane jest imię miejsca onego Kibrot Hataawa; albowiem tam pogrzebli lud, który pożądał mięsa.

34. És elnevezék azt a helyet Kibrot-thaavának: mert ott temeték el a mohó népet.

34 И нарекли имя месту сему: Киброт-Гаттаава, ибо там похоронили прихотливый народ.

34. І назвали врочище те Киброт-Гаттаава*; бо там поховано людей, що були ласі.

35. Kibrot-Hattaavasta kansa lähti liikkeelle Haserotia kohti ja pysähtyi Haserotiin.

35. Ja kansa matkusti Himohaudoilta Hatserotiin ja pysähtyi Hatserotissa.

35. Ja Canssa matcustit himohaudoilda Hazerothijn ja pysännyit Hazerothis.

35 From Kibroth-hattaavah {The Graves of Lust} the people journeyed to Hazeroth and they abode at Hazeroth.

35. And the people journeyed from Kibrothhattaavah unto Hazeroth; and abode at Hazeroth.

35. Fra Kibroth-Hattaava rejste Folket til Hazeroth; og de bleve i Hazeroth.

35. Ifrå Lustgrifterna drog folket ut till Hazeroth; och blefvo i Hazeroth.

35. Kibrot-taawast läksid rahwas ärra Atseroti ja jäid senna Atseroti.

35. Išėję iš Kibrot Taavos kapinių, jie nukeliavo į Hacerotą ir ten sustojo.

35. Von den Lustgräbern aber zog das Volk aus gen Hazeroth, und sie blieben zu Hazeroth.

35. De Kibroth-Hatthaava le peuple partit pour Hatséroth; et ils s'arrêtèrent à Hatséroth.

35. De Kibrot-hattaava movió el pueblo a Jaserot, y pararon en Jaserot.

35 Van Kibroth Thaava verreisde het volk naar Hazeroth; en zij bleven in Hazeroth.

35. A z Kibrot Hataawy ruszył się lud do Haserotu, i mieszkali w Haserocie.

35. Kibrot-thaavától elméne a nép Haseróthba; és ott valának Haseróthban.

35 От Киброт-Гаттаавы двинулся народ в Асироф, и остановился в Асирофе.

35. Од Киброт-Гаттаави рушив люд до Газероту; і зупинились вони в Газеротї.