21 luku

Aradin kuningas voitetaan. Vaskikäärme. Israelilaiset valloittavat Jordanin itäpuolella amorilaisten alueen ja Baasanin.

1. Mutta kun Aradin kuningas, kanaanilainen, joka asui Etelämaassa, kuuli, että Israel oli tulossa Atarimin tietä, ryhtyi hän sotimaan Israelia vastaan ja otti muutamia heistä vangiksi.

1. Ja koska Arad Kanaanealaisten kuningas, joka asui etelän puolessa, kuuli Israelin tulleeksi vakoojain tien kautta, soti hän Israelia vastaan ja vei heistä monikahtoja vangiksi.

1. JA cosca Arad Cananerein Cuningas joca asui etelän puoles cuuli Israelin tullexi wacoitten tien cautta sodei hän israeli wastan ja wei heistä monicahtoja fangixi.

1 And the Canaanite, the King of Arad, who dwelt in the South, heard tell that Israel came by the way of Atharim and he fought against Israel and took some of them captive.

1. And when king Arad the Canaanite, which dwelt in the south, heard tell that Israel came by the way of the spies; then he fought against Israel, and took some of them prisoners.

1. Der Kananiten, Arads Konge, som boede i Sydlandet, hørte, at Israel kom ind ad Spejdernes Vej, da stred han imod Israel og førte nogle af dem bort i Fangenskab.

1. Och då den Cananeen, Konungen i Arad, som söderut bor, hörde att Israel inkom genom spejares väg, stridde han emot Israel, och förde några af dem fångna.

1. Kui Kanaani-ma innimenne, Aradi liñna kunningas, kes louna pool ellas, kulis, et Israel olli tulnud nende teed, kes sedda maad ollid läbbi katsunud ärra, siis söddis ta Israeli wasto ja wiis neist monned wangi.

1. Kanaaniečių karalius Aradas, kuris gyveno krašto pietuose, išgirdęs, kad izraelitai ateina iš Atarimo, išėjo į kovą prieš juos ir kelis paėmė į nelaisvę.

1. Und da die Kanaaniter, der König von Arad, der gegen Mittag wohnte, hörte, daß Israel hereinkommt durch den Weg der Kundschafter, stritt er wider Israel und führte etliche gefangen.

1. Quand le Cananéen, roi d'Arad, qui habitait le Midi, apprit qu'Israël venait par le chemin des espions, il combattit contre Israël, et il en emmena des prisonniers.

1. Y OYENDO el Cananeo, el rey de Arad, el cual habitaba al mediodía, que venía Israel por el camino de las centinelas, peleó con Israel, y tomó de él presa.

1 Als de Kanaaniet, de koning van Harad, wonende tegen het zuiden, hoorde, dat Israel door den weg der verspieders kwam, zo streed hij tegen Israel, en hij voerde enige gevangenen uit denzelven gevankelijk weg.

1. A gdy usłyszał Chananejczyk, król Harat, który mieszkał na południe, że Izraelczycy ciągnęli oną drogą, którą byli szpiegowie przeszli, tedy zwiódł bitwę z Izraelem, i pojmał ich wiele.

1. Mikor pedig meghallotta a [1†] Kananeus, Arad királya, a ki lakozik vala dél felől, hogy jön Izráel a kémeknek útán: megütközék Izráellel, és foglyokat ejte közülök.

1 Ханаанский царь Арада, живущий к югу, услышав, что Израиль идет дорогою от Афарима, вступил в сражениес Израильтянами и несколько из них взял в плен.

1. І прочув Канаанїй, царь Арадський, котрого осада була на полуднї, що йде Ізраїль шляхом до Атарима, і став битись з Ізраїльом і позаймав деяких із між їх у полонь.

2. Silloin Israel teki lupauksen Herralle ja sanoi: Jos sinä annat tämän kansan minun käsiini, niin minä vihin sen kaupungit tuhon omiksi.

2. Niin lupasi Israel Herralle lupauksen ja sanoi: jos sinä annat tämän kansan minun käteni alle, niin minä kiroon heidän kaupunkinsa.

2. Nijn lupais Israel HERralle lupauxen ja sanoi: jos sinä annat tämän Canssan minun käteni ala nijn minä kiron heidän Caupungins.

2 And Israel vowed a vow to Jehovah and said, If you will indeed deliver this people into my hand, then I will utterly destroy their cities.

2. And Israel vowed a vow unto the LORD, and said, If thou wilt indeed deliver this people into my hand, then I will utterly destroy their cities.

2. Da lovede Israel Herren et Løfte og sagde: Dersom du giver dette Folk i min Haand, da vil jeg lyse deres Stæder i Band.

2. Då lofvade Israel Herranom ett löfte, och sade: Om du gifver detta folket under mina hand, så skall jag gifva deras städer tillspillo.

2. Siis tootas Israel ühhe tootusse Jehowale ja ütles: Kui sa wissiste annad sedda rahwast mo kätte, siis tahhan ma nende liñnad sutumaks ärrakautada.

2. Izraelitai padarė įžadą Viešpačiui: ‘‘Jei atiduosi šitą tautą į mūsų rankas, sunaikinsime jos miestus’‘.

2. Da gelobte Israel dem HERRN ein Gelübde und sprach: Wenn du dies Volk unter Meine Hand gibst, so will ich ihre Städte verbannen.

2. Alors Israël fit un vœu à l'Éternel, et dit: Si tu livres ce peuple entre mes mains, je vouerai ses villes à l'interdit.

2. Entónces Israel hizo voto a Jehová, y dijo: Si entregando entregares a este pueblo en mi mano, yo destruiré sus ciudades.

2 Toen beloofde Israel den HEERE een gelofte, en zeide: Indien Gij dit volk geheel in mijn hand geeft, zo zal ik hun steden verbannen.

2. Tam uczynił Izrael ślub Panu, mówiąc: Jeźliże podaż lud ten w ręce moje, do gruntu wywrócę miasta ich.

2. Fogadást tőn azért Izráel az Úrnak, és monda: Ha valóban kezembe adod e népet, eltörlöm az ő városait.

2 И дал Израиль обет Господу, и сказал: если предашь народ сей в руки мои, то положу заклятие на города их.

2. І зробив обітницю Ізраїль перед Господом кажучи: Коли справдї віддаси люд сей в руки мої, так понищу городи їх до нащаду.

3. Ja Herra kuuli, mitä Israel lausui, ja jätti kanaanilaiset hänen käsiinsä. Niin Israel vihki heidät ja heidän kaupunkinsa tuhon omiksi. Ja sen paikan nimeksi pantiin Horma.

3. Ja Herra kuuli Israelin rukouksen: ja antoi heille Kanaanealaiset, ja he kirosivat heitä ja heidän kaupungeitansa. Ja kutsui sen paikan Horma.

3. Ja HERra cuuli Israelin rucouxen ja andoi heille Cananerit ja he kiroisit heitä ja heidän caupungeitans. Ja cudzui sen paican Horma.

3 And Jehovah listened to the voice of Israel and delivered up the Canaanites. And they utterly destroyed them and their cities. And the name of the place was called Hormah.

3. And the LORD hearkened to the voice of Israel, and delivered up the Canaanites; and they utterly destroyed them and their cities: and he called the name of the place Hormah.

3. Og Herren hørte Israels Røst og overgav Kananiterne, og man bandlyste dem og deres Stæder og kaldte det Steds Navn Horma.

3. Och Herren hörde Israels bön, och gaf dem de Cananeer, och de gjorde dem tillspillo med deras städer; och kallade det rummet Horma.

3. Ja Jehowa wöttis Israeli heäle kuulda ja andis neid Kanaani-rahwast ärra, ja teine kautas neid sutumaks ärra ja nende liñnad, ja ta panni selle paiga nimme Orma.

3. Viešpats išklausė izraelitų prašymo ir atidavė jiems kanaaniečius, kuriuos jie nugalėjo, sunaikino juos ir jų miestus. Jie praminė aną vietą Horma.

3. Und der HERR erhörte die Stimme Israels und gab die Kanaaniter, und sie verbannten sie samt ihren Städten und hießen die Stätte Horma.

3. Et l'Éternel exauça la voix d'Israël et livra les Cananéens. On les voua à l'interdit, eux et leurs villes; et on nomma le lieu Horma (extermination).

3. Y Jehová oyó la voz de Israel, y entregó al Cananeo, y destruyólos a ellos y a sus ciudades, y llamó el nombre de aquel lugar Jorma.

3 De HEERE dan verhoorde de stem van Israel, en gaf de Kanaanieten over; en hij verbande hen en hun steden; en hij noemde den naam dier plaats Horma.

3. I wysłuchał Pan głos Izraela, a podał mu Chananejczyki: i wytracił je z gruntu, i miasta ich, a nazwał imię onego miejsca Chorma.

3. És meghallgatá az Úr Izráelnek szavát, és kézbe adá a Kananeust, és eltörlé őket, és azoknak városait. És nevezé azt a helyet Hormának.

3 Господь услышал голос Израиля и предал Хананеев в руки ему, и онположил заклятие на них и на города их и нарек имя месту тому: Хорма.

3. І почув Господь голос Ізраїля, і віддав Канаанїїв в руки його; і він знищив їх і городи їх. І назвали врочище те Горма*.

4. Senjälkeen he lähtivät liikkeelle Hoorin vuorelta Kaislameren tietä kiertääksensä Edomin maan. Mutta matkalla kansa kävi kärsimättömäksi.

4. Sitte menivät he pois Horin vuoren tyköä, Punaisen meren tietä, vaeltamaan Edomilaisten maata ympäri. Ja kansa suuttui matkasta.

4. SIjtte menit he pois Horin wuoren tykö sitä tietä punaisen meren päin waeldaman Edomerein maata ymbärins. Ja Canssa suuttui matcast.

4 And they journeyed from Mount Hor by the way to the Red Sea, to encompass the land of Edom. And the soul of the people was much discouraged because of the way.

4. And they journeyed from mount Hor by the way of the Red sea, to compass the land of Edom: and the soul of the people was much discouraged because of the way.

4. Saa rejste de fra det Bjerg Hor paa Vejen til det røde Hav, for at drage omkring Edoms Land; og Folkets Sjæl blev utaalmodig paa Vejen.

4. Sedan drogo de ifrå berget Hor, på den vägen åt röda hafvet, att de skulle draga omkring de Edomeers land. Och folket vardt ledse på vägen.

4. Ja nemmad läksid Ori mäe jurest ärra sedda körkiatte merre teed, et nemmad piddid Edomi-ma ümber käima; ja rahwa hing tüddis ärra seäl tee peäl.

4. Nuo Horo kalno jie ėjo keliu, vedančiu Raudonosios jūros link, kad aplenktų Edomo žemę. Kelionėje tauta nerimavo,

4. Da zogen sie von dem Berge Hor auf dem Wege gegen das Schilfmeer, daß sie um der Edomiter Land hinzögen. Und das Volk ward verdrossen auf dem Wege

4. Puis ils partirent de la montagne de Hor, dans la direction de la mer Rouge, pour faire le tour du pays d'Édom; et le peuple perdit courage en chemin.

4. Y partieron del monte de Hor camino del mar Bermejo, para rodear la tierra de Edom; y el alma del pueblo fué angustiada en el camino:

4 Toen reisden zij van den berg Hor, op den weg der Schelfzee, dat zij om het land der Edomieten heentogen; doch de ziel des volks werd verdrietig op dezen weg.

4. Potem ruszyli się od góry Hor drogą ku morzu czerwonemu, aby obeszli ziemię Edomską; i utrudził się lud bardzo w onej drodze.

4. És elindulának a Hór hegyétől a veres tengerhez vivő úton, hogy megkerüljék Edom földét. És a népnek lelke megkeseredék útközben.

4 От горы Ор отправились они путем Чермного моря, чтобы миновать землю Едома. И стал малодушествовать народ на пути,

4. І рушили дальше від Ор-гори шляхом до Червоного моря, щоб обминути Едом землю. І впав дух у людей в дорозї.

5. Ja kansa puhui Jumalaa ja Moosesta vastaan: Minkätähden te johdatitte meidät pois Egyptistä kuolemaan erämaahan? Eihän täällä ole leipää eikä vettä, ja me olemme kyllästyneet tähän huonoon ruokaan.

5. Ja kansa puhui Jumalaa ja Mosesta vastaan: miksi sinä toit meitä Egyptistä korpeen kuolemaan? Sillä ei tässä ole leipää eikä vettä, ja meidän sielumme suuttuu tähän huonoon ruokaan.

5. Ja puhui Jumalata ja Mosesta wastan: mixi sinä toit meitä Egyptist corpeen cuoleman? Sillä ei täsä ole leipä eikä wettä ja meidän sielum suuttu tähän huonon ruocan.

5 And the people spoke against God and against Moses, Why have you* brought us up out of Egypt to die in the wilderness? For there is no bread and there is no water and our soul loathes this light bread.

5. And the people spake against God, and against Moses, Wherefore have ye brought us up out of Egypt to die in the wilderness? for there is no bread, neither is there any water; and our soul loatheth this light bread.

5. Og Folket talede imod Gud og imod Mose: Hvorfor førte I os op af Ægypten for at dø i Ørken? thi her er hverken Brød eller Vand, og vor Sjæl kedes ved denne ringe, Mad.

5. Och folket talade emot Gud, och emot Mose: Hvi hafver du fört oss utur Egypten, att vi skulle dö i öknene? Ty här är hvarken bröd eller vatten, och vår själ vämjar öfver denna lösa maten.

5. Ja rahwas räkis wasto Jummalat ja Mosest: Mikspärrast ollete teie meid seie üllestonud Egiptusse-maalt, et meie peame seie körbe ärrasurrema? sest polle leiba egga wet, ja meie hing tülgib ärra se wägga kerge leiwa wasto.

5. ji kalbėjo prieš Dievą ir Mozę: ‘‘Kodėl mus išvedėte iš Egipto numirti dykumoje? Nėra duonos, nėra vandens, mums įgriso tas menkavertis maistas’‘.

5. und redete wider Gott und wider Mose: Warum hast du uns aus Ägypten geführt, daß wir sterben in der Wüste? Denn es ist kein Brot noch Wasser hier, und unsre Seele ekelt vor dieser mageren Speise.

5. Le peuple parla donc contre Dieu et contre Moïse, et dit: Pourquoi nous avez-vous fait monter hors d'Égypte, pour mourir dans le désert? car il n'y a point de pain, ni d'eau, et notre âme est dégoûtée de ce pain misérable.

5. Y habló el pueblo contra Dios, y Moisés: ¿Por qué nos hicisteis subir de Egipto para que muramos en este desierto? que ni hay pan, ni agua, y nuestra alma tiene fastidio de este pan tan liviano.

5 En het volk sprak tegen God en tegen Mozes: Waarom hebt gijlieden ons doen optrekken uit Egypte, opdat wij sterven zouden in de woestijn? Want hier is geen brood, ook geen water, en onze ziel walgt over dit zeer lichte brood.

5. Przetoż mówił lud przeciw Bogu, i przeciw Mojżeszowi: Przeczżeście nas wywiedli z Egiptu, aby my pomarli na tej puszczy? bo nie masz chleba, ani wody, a dusza nasza obrzydziła sobie ten chleb nikczemny.

5. És szóla a nép Isten [2†] ellen és Mózes ellen: Miért hoztatok fel minket Égyiptomból, hogy meghaljunk e pusztában? Mert nincsen kenyér, víz sincsen, és e hitvány eledelt útálja a [3†] mi lelkünk.

5 и говорил народ против Бога и против Моисея: зачем вывели вы нас из Египта, чтоб умереть нам в пустыне, ибо здесь нет ни хлеба, ни воды, и душе нашей опротивела эта негодная пища.

5. І почали люде говорити проти Бога і проти Мойсея: Нащо вивели ви нас, щоб нам повмирати в степу? Бо нема хлїба і нема води, і опротивіла нам вже тая нїкчемна пожива.

6. Silloin Herra lähetti kansan sekaan myrkkykäärmeitä, jotka purivat kansaa, niin että paljon kansaa Israelista kuoli.

6. Niin Herra lähetti kansan sekaan tuliset kärmeet, jotka kansaa purivat, niin että paljo kansaa Israelista kuoli.

6. Nijn HERra lähetti Canssan secaan tuliset kärmet jotca Canssa purit nijn että paljo Canssa israelist cuoli.

6 And Jehovah sent fiery serpents among the people and they bit the people and many people of Israel died.

6. And the LORD sent fiery serpents among the people, and they bit the people; and much people of Israel died.

6. Da sendte Herren giftige Slanger iblandt Folket, og de bed Folket, og der døde meget Folk af Israel.

6. Då sände Herren ibland folket brännande ormar; de beto folket, så att mycket folk i Israel blef dödt.

6. Siis läkkitas Jehowa rahwa sekka tullised maud, ja nemmad hammustassid rahwast, ja paljo rahwast surri Israelist ärra.

6. Tada Viešpats siuntė nuodingas gyvates. Jos gėlė žmones, ir daugelis nuo jų mirė.

6. Da sandte der HERR feurige Schlangen unter das Volk; die bissen das Volk, daß viel Volks in Israel starb.

6. Et l'Éternel envoya parmi le peuple des serpents brûlants, qui mordirent le peuple, en sorte qu'un grand nombre d'Israélites moururent.

6. Y Jehová envió en el pueblo serpientes ardientes, que mordían al pueblo, y murió mucho pueblo de Israel.

6 Toen zond de HEERE vurige slangen onder het volk, die beten het volk; en er stierf veel volks van Israel.

6. Przetoż przypuścił Pan na lud węże ogniste, którzy kąsali lud; i pomarło wiele ludu z Izraela.

6. Bocsáta azért az [4†] Úr a népre tüzes kígyókat, és megmardosák a népet, és sokan meghalának Izráel népéből.

6 И послал Господь на народ ядовитых змеев, которые жалили народ, и умерло множество народа из сынов Израилевых.

6. І наслав Господь на люд гадюки сарафи, і кусали вони людей; і много люду вимерло в Ізраїлї.

7. Niin kansa tuli Mooseksen luo, ja he sanoivat: Me teimme syntiä, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, että hän poistaa käärmeet meidän kimpustamme. Ja Mooses rukoili kansan puolesta.

7. Niin tuli kansa Moseksen tykö, ja sanoivat: me teimme syntiä, puhuen Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa nämät kärmeet meidän seastamme ottamaan pois: ja Moses rukoili kansan edestä.

7. Nijn tulit he Mosexen tygö ja sanoit: me syndiä teim puhuden sinua ja HERra wastan. Rucoile HERra nämät kärmet meidän seastam ottaman pois. Moses rucoili Canssan edest.

7 And the people came to Moses and said, We have sinned, because we have spoken against Jehovah and against you. Pray to Jehovah, that he take away the serpents from us. And Moses prayed for the people.

7. Therefore the people came to Moses, and said, We have sinned, for we have spoken against the LORD, and against thee; pray unto the LORD, that he take away the serpents from us. And Moses prayed for the people.

7. Da kom Folket til Mose, og de sagde: vi have syndet, thi vi have talet imod Herren og imod dig, bed til Herren, at han vil tage de Slanger fra os; og Mose bad for Folket.

7. Så kommo de till Mose, och sade: Vi hafve syndat, att vi emot Herran och emot dig talat hafve; bed Herran, att han tager dessa ormarna ifrån oss. Mose bad för folket.

7. Ja rahwas tulli Mosesse jure ja ütlesid: Meie olleme patto teinud, et meie wasto Jehowa ja wasto sind räkinud; pallu Jehowa, et ta meist ärrasadab need maud; siis pallus Moses rahwa eest.

7. Jie kreipėsi į Mozę, sakydami: ‘‘Nusidėjome, kalbėdami prieš Viešpatį ir tave, melsk, kad pašalintų nuo mūsų gyvates’‘. Mozė meldėsi už tautą.

7. Da kamen sie zu Mose und sprachen: Wir haben gesündigt, daß wir wider dich geredet haben; bitte den HERRN, daß er die Schlangen von uns nehme. Mose bat für das Volk.

7. Alors le peuple vint vers Moïse, et ils dirent: Nous avons péché, car nous avons parlé contre l'Éternel et contre toi. Prie l'Éternel, pour qu'il éloigne de nous les serpents. Et Moïse pria pour le peuple.

7. Entónces el pueblo vino a Moisés, y dijeron: Pecado habemos, por haber hablado contra Jehová y contra tí: ora a Jehová que quite de nosotros estas serpientes. Y Moisés oró por el pueblo.

7 Daarom kwam het volk tot Mozes, en zij zeiden: Wij hebben gezondigd, omdat wij tegen den HEERE en tegen u gesproken hebben; bid den HEERE, dat Hij deze slangen van ons wegneme. Toen bad Mozes voor het volk.

7. I przyszedłszy lud do Mojżesza, rzekli: Zgrzeszyliśmy, żeśmy mówili przeciw Panu, i przeciw tobie. Módl się Panu, aby oddalił od nas te węże; i modlił się Mojżesz za ludem.

7. Akkor méne a nép Mózeshez, és mondának: Vétkeztünk, mert szólottunk az Úr ellen és te ellened; imádkozzál az Úrhoz, hogy vigye el rólunk a kígyókat. És imádkozék Mózes a népért.

7 И пришел народ к Моисею и сказал: согрешили мы, что говорили против Господа и против тебя; помолись Господу, чтоб Он удалил от нас змеев. И помолился Моисей о народе.

7. Тодї приступили люде до Мойсея та й промовили до його: Согрішили ми, бо говорили проти Господа і проти тебе; благай Господа, щоб відняв гадюк від нас. І благав Мойсей за люд, і рече Господь Мойсейові:

8. Silloin Herra sanoi Moosekselle: Tee itsellesi käärme ja pane se tangon päähän, niin jokainen purtu, joka siihen katsoo, jää eloon.

8. Niin sanoi Herra Mosekselle: tee sinulles tulinen kärme, ja nosta se merkiksi ylös: ja tapahtuu, että se joka purtu on, kuin hän katsoo sen päälle, niin hän elää.

8. Nijn sanoi HERra Mosexelle: tee sinulles kärme ja nosta se merkixi ylös: ja tapahtu että se joca purtu on ja cadzo sen päälle nijn hän elä.

8 And Jehovah said to Moses, You make a fiery serpent and set it upon a standard. And it will happen, that everyone who is bitten, when he sees it, will live.

8. And the LORD said unto Moses, Make thee a fiery serpent, and set it upon a pole: and it shall come to pass, that every one that is bitten, when he looketh upon it, shall live.

8. Da sagde Herren til Mose: Gør dig en Slange, og sæt den paa en Stang; og det skal ske, at hver som er bidt og ser den, han skal leve.

8. Då sade Herren till Mose: Gör dig en kopparorm, och res honom upp för ett tecken; hvilken som biten är, och ser uppå honom, han skall lefva.

8. Ja Jehowa ütles Mosesse wasto: te ennesele üks # tulline maddo ja panne sedda ühhe ridwa otsa, siis peab se sündima, et kes ial on hammustud ja se selle peäle watab, se peab ellusse jäma.

8. Viešpats sakė Mozei: ‘‘Padaryk varinę gyvatę ir iškelk ją ant stulpo; kas įgeltas į ją pažvelgs, liks gyvas’‘.

8. Da sprach der HERR zu Mose: Mache dir eine eherne Schlange und richte sie zum Zeichen auf; wer gebissen ist und sieht sie an, der soll leben.

8. Et l'Éternel dit à Moïse: Fais-toi un serpent brûlant, et mets-le sur une perche; et il arrivera que quiconque sera mordu et le regardera, sera guéri.

8. Y Jehová dijo a Moisés: Házte una serpiente ardiente, y pónla sobre la bandera: y será, que cualquiera que fuere mordido y mirare a ella, vivirá.

8 En de HEERE zeide tot Mozes: Maak u een vurige slang, en stel ze op een stang; en het zal geschieden, dat al wie gebeten is, als hij haar aanziet, zo zal hij leven.

8. I rzekł Pan do Mojżesza: uczyó sobie węża miedzianego, a wystaw go na drzewcu; i stanie się, ktokolwiek ukąszony będąc wejrzy naó, że żyw zostanie.

8. És monda az Úr Mózesnek: Csinálj magadnak tüzes kígyót, és [5†] tűzd fel azt póznára: és ha valaki megmarattatik, és feltekint arra, életben maradjon.

8 И сказал Господь Моисею: сделай себе змея и выставь его на знамя, и ужаленный, взглянув на него, останется жив.

8. Зроби собі сарафа гадюку і повісь її на тику; і станеться, що як укусить кого гадюка, і він погляне на неї, то зостанеться живим.

9. Niin Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän; jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon.

9. Ja Moses teki vaskikärmeen, ja nosti sen merkiksi ylös: ja tapahtui, että jos joku kärmeeltä purtiin, ja katsahti vaskikärmeen päälle, niin hän jäi elämään.

9. Ja Moses teki waskikärmen ja nosti sen merkixi ylös että jos jocu kärmeildä purtin ja cadzatti sen waskikärmen päälle nijn hän jäi elämän.

9 And Moses made a serpent of brass and set it upon the standard. And it happened, that if a serpent had bitten any man, when he looked to the serpent of brass, he lived.

9. And Moses made a serpent of brass, and put it upon a pole, and it came to pass, that if a serpent had bitten any man, when he beheld the serpent of brass, he lived.

9. Da gjorde Mose en Kobberslange og satte den paa en Stang; og det skete, naar en Slange havde bidt nogen, og han saa til den Kobberslange, da blev han i Live.

9. Så gjorde Mose en kopparorm, och reste honom upp för ett tecken, och om någor vardt biten af orme, så såg han på den kopparormen, och blef vid lif.

9. Siis teggi Moses ühhe wask-maddo ja panni sedda ridwa otsa; ja se sündis kui maddo keddagi hammustas, ja ta watis se wask-mao peäle, siis jäi ta ellusse.

9. Mozė padirbdino varinę gyvatę ir iškėlė ją ant stulpo. Į ją pažvelgę, įgeltieji likdavo gyvi.

9. Da machte Mose eine eherne Schlange und richtete sie auf zum Zeichen; und wenn jemanden eine Schlange biß, so sah er die eherne Schlange an und blieb leben.

9. Moïse fit donc un serpent d'airain, et il le mit sur une perche; et il arriva que quand le serpent avait mordu un homme, il regardait le serpent d'airain, et il était guéri.

9. Y Moisés hizo una serpiente de metal, y púsola sobre la bandera, y fué, que cuando alguna serpiente mordía a alguno, miraba a la serpiente de metal, y vivía.

9 En Mozes maakte een koperen slang, en stelde ze op een stang; en het geschiedde, als een slang iemand beet, zo zag hij de koperen slang aan, en hij bleef levend.

9. Sprawił tedy Mojżesz węża miedzianego, i wystawił go na drzewcu; i było to, gdy kogo wąż ukąsił, a spojrzał na węża miedzianego, że żyw został.

9. Csinála azért Mózes rézkígyót, [6†] és feltűzé azt póznára. És lőn, hogy ha a kígyó valakit megmar vala, és az feltekinte a rézkígyóra, életben marada.

9 И сделал Моисей медного змея и выставил его на знамя, и когда змей ужалил человека, он, взглянув на медного змея, оставался жив.

9. І зробив Мойсей гадюку мідяну, та й повісив її на тику; і сталося, що як укусила гадюка людину, і вона позирнула на мідяну гадюку, то зісталась живою.

10. Sitten israelilaiset lähtivät liikkeelle ja leiriytyivät Oobotiin.

10. Ja Israelin lapset läksivät, ja sioittivat heitänsä Obotiin.

10. JA Israelin lapset läxit ja sioitit heidäns Obothijn.

10 And the sons of Israel journeyed and encamped in Oboth.

10. And the children of Israel set forward, and pitched in Oboth.

10. Og Israels Børn rejste derfra, og de lejrede sig i Oboth.

10. Och Israels barn drogo ut, och lägrade sig i Oboth.

10. Ja Israeli lapsed läksid tee peäle ja löid leri ülles Oboti.

10. Izraelitai keliavo toliau ir sustojo Obote.

10. Und die Kinder Israel zogen aus und lagerten sich in Oboth.

10. Puis les enfants d'Israël partirent et campèrent à Oboth.

10. Y partieron los hijos de Israel, y asentaron campo en Obot.

10 Toen verreisden de kinderen Israels, en zij legerden zich te Oboth.

10. Zatem ruszyli się synowie Izraelscy, a stanęli obozem w Obot.

10. Azután elindulának Izráel fiai, és tábort ütének Obóthban.

10 И отправились сыны Израилевы и остановились в Овофе;

10. І рушили сини Ізрайлеві в дорогу та й отаборились в Оботї.

11. Ja he lähtivät liikkeelle Oobotista ja leiriytyivät Iije-Abarimiin siinä erämaassa, joka on Mooabista itään, auringon nousun puolella.

11. Ja läksivät Obotista, ja sioittivat itsensä Abarimin mäen tykö, siihen korpeen, joka Moabin kohdalla on, auringon nousemiseen päin.

11. Ja läxit Obothist ja sioitit heidäns Jimijn Abarimin mäen tygö sijhen corpeen joca Moabin cohdalla on itän päin.

11 And they journeyed from Oboth and encamped at Iye-abarim {Ruins of Abarim}, in the wilderness which is before Moab, toward the sunrise.

11. And they journeyed from Oboth, and pitched at Ijeabarim, in the wilderness which is before Moab, toward the sunrising.

11. Og de rejste fra Oboth, og de lejrede sig ved Abirams Høje i Ørken, som er lige foran Moab, mod Solens Opgang.

11. Och ifrån Oboth drogo de ut, och lägrade sig i Ijim vid berget Abarim, uti den öknene tvärtöfver Moab österut.

11. Ja nemmad läksid tee peäle Obotist ärra ja löid leri ülles Abarimi kinkude jure, senna körbe, mis Moabi kohhal on päwa tousmisse poolt.

11. Išėję iš Oboto, ištiesė palapines Ije Abarimo dykumoje, kuri yra Moabo rytų pusėje.

11. Und von Oboth zogen sie aus und lagerten sich in Ije-Abarim, in der Wüste Moab, gegenüber gegen der Sonne Aufgang.

11. Et ils partirent d'Oboth, et campèrent à Ijjé-Abarim, au désert qui est vis-à-vis de Moab, vers le soleil levant.

11. Y partidos de Obot, asentaron en Je-abarim en el desierto que está delante de Moab al nacimiento del sol.

11 Daarna reisden zij van Oboth, en legerden zich aan de heuvelen van Abarim in de woestijn, die tegenover Moab is, tegen den opgang der zon.

11. A z Obot ruszywszy się położyli się obozem na pagórkach gór Habarym na puszczy, która jest przeciw Moabczykom od wschodu słoóca.

11. Obóthból is elindulának, és tábort ütének Hije-Abarimban, abban a pusztában, a mely Moáb előtt vala napkelet felől.

11 и отправились из Овофа и остановились в Ийе-Авариме, в пустыне, что против Моава, к восходу солнца;

11. І рушили дальше від Обота і стали табором в Іє-Абаримі у степу, що розкинувся перед Моабом на схід соньця.

12. Sieltä he lähtivät liikkeelle ja leiriytyivät Seredin laaksoon.

12. Sieltä läksivät he, ja sioittivat heitänsä Saredin ojan tykö.

12. Sieldä läxit he ja sioitit heidäns Saredin ojan tygö.

12 From there they journeyed and encamped in the valley of Zered.

12. From thence they removed, and pitched in the valley of Zared.

12. Derfra rejste de og lejrede sig ved den Bæk Sered.

12. Dädan drogo de, och lägrade sig vid den bäcken Sared.

12. Seält läksid nemmad tee peäle ja löid leri ülles Seredi jöe äre.

12. Iš ten pasitraukę, atėjo į Zeredo slėnį.

12. Und von da zogen sie und lagerten sich am Bach Sered.

12. De là ils partirent et campèrent au torrent de Zéred.

12. Partidos de allí, asentaron al arroyo de Zared.

12 Van daar reisden zij, en legerden zich bij de beek Zered.

12. A odszedłszy stamtąd położyli się obozem nad potokiem Zered.

12. Onnét elindulának, és tábort ütének [7†] Zéred völgyében.

12 оттуда отправились, и остановились на долине Заред;

12. Звідтам рушили вони та й отаборились над потоком Серед.

13. Sieltä he lähtivät liikkeelle ja leiriytyivät erämaahan tuolle puolelle Arnon-jokea, joka lähtee amorilaisten alueelta; sillä Arnon on Mooabin rajana Mooabin ja amorilaisten maan välillä.

13. Niin he sieltä menivät ulos, ja sioittivat heitänsä tälle puolen Arnonia, joka korvessa on, ja tulee Amorilaisten maan ääristä; sillä Arnon on Moabin ja Amorin välillä.

13. Nijn he sieldä menit ulos ja sioitit heidäns tälle puolen Arnonita joca corwes on ja tule Amorrerein maan ärist. Sillä Arnon on Moabin maan raja Moabin ja Amorin wälillä.

13 From there they journeyed and encamped on the other side of the Arnon, which is in the wilderness that comes out of the border of the Amorites, for the Arnon is the border of Moab, between Moab and the Amorites.

13. From thence they removed, and pitched on the other side of Arnon, which is in the wilderness that cometh out of the coasts of the Amorites: for Arnon is the border of Moab, between Moab and the Amorites.

13. Derfra rejste de og; lejrede sig paa denne Side Arnon, som er i Ørken, og som gaar ud fra Amoriternes Landemærke; thi Arnon var Moabs Landemærke imellem Moab og imellem Amoriterne.

13. Dädan drogo de, och lägrade sig på denna sidone vid Arnon, hvilket i öknene är, och sträcker sig ut ifrå de Amoreers landsändar; ty Arnon är Moabs landamäre, emellan Moab och de Amoreer.

13. Seält läksid nemmad tee peäle ja löid leri ülles teile pole Arnoni jöe , mis körbes on, mis touseb Emori-rahwa raia jurest; sest Arnon on Moabi Ma raia, Moabi ja Emori-rahwa wahhel.

13. Jį palikę, sustojo prie Arnono upės, tekančios dykumoje šiapus amoritų sienos. Arnono upė yra Moabo siena ir skiria moabitus nuo amoritų.

13. Von da zogen sie und lagerten sich diesseits am Arnon, der in der Wüste ist und herauskommt von der Grenze der Amoriter; denn der Arnon ist die Grenze Moabs zwischen Moab und den Amoritern.

13. De là ils partirent et campèrent au delà de l'Arnon, qui est dans le désert, au sortir de la frontière des Amoréens; car l'Arnon est la frontière de Moab, entre les Moabites et les Amoréens.

13. Y partidos de allí asentaron de la otra parte de Arnón, que es en el desierto, que sale del término del Amorreo: porque Arnón es término de Moab, entre Moab y el Amorreo.

13 Van daar reisden zij, en legerden zich aan deze zijde van de Arnon, welke in de woestijn is, uitgaande uit de landpalen der Amorieten; want de Arnon is de landpale van Moab, tussen Moab en tussen de Amorieten.

13. Stamtąd odciągnąwszy położyli się obozem u brodu Arnon, który jest na puszczy, a wychodzi z granicy Amorejskiej: albowiem Arnon jest granica Moabska między Moabczykiem i Amorejczykiem.

13. Onnét elindulának, és tábort ütének az Arnon vizén túl, a mely van a pusztában, és kijő az Emoreus határából. Mert az Arnon [8†] Moábnak határa Moáb között és Emoreus között.

13 отправившись отсюда, остановились у той части Арнона в пустыне, которая течет вне пределов Аморрея, ибо Арнон граница Моава, между Моавом и Аморреем.

13. А звідтам рушили вони дальше та й отаборились по другім боцї Арнона, що в степу, а виходить із займаньщини Аморіїв. Бо Арнон границя Моабова, між Моабіями і Аморіями.

14. Sentähden sanotaan Herran sotien kirjassa: Vaaheb Suufassa ja Arnonin laaksot

14. Siitä sanotaan Herran sotain kirjassa: Vaheb Suphassa , ja Arnonin ojat.

14. Sijtä sanotan HERran sotain kirjas: Wahebi Supha ja Arnonin oja.

14 Therefore it is said in the book of the Wars of Jehovah, Waheb in Suphah and the valleys of the Arnon,

14. Wherefore it is said in the book of the wars of the LORD, What he did in the Red sea, and in the brooks of Arnon,

14. Derfor siges i Herrens Strids bog: "Vaheb i Sufa og Arnons Bække,

14. Deraf säger man uti den bokene om Herrans strider: Den höga bergklippan allt intill skyn, och intill Arnons bäck;

14. Sepärrast ööldakse Jehowa söddade ramatus: Wahebi Suwas, ja neid Arnoni jöed.

14. Todėl Viešpaties kovų knygoje pasakyta: ‘‘Kaip padarė Raudonojoje jūroje, taip padarys ir prie Arnono upės,

14. Daher heißt es in dem Buch von den Kriegen des HERRN: "Das Vaheb in Supha und die Bäche Arnon

14. C'est pourquoi il est dit, au livre des batailles de l'Éternel: Vaheb en Supha, et les torrents de l'Arnon,

14. Por tanto es dicho en el libro de las batallas de Jehová: Lo que hizo en el mar Bermejo, y a los arroyos de Arnon;

14 (Daarom wordt gezegd in het boek van de oorlogen des HEEREN: Tegen Waheb, in een wervelwind, en tegen de beken Arnon,

14. Przetoż mówi się w księgach wojen Paóskich: Przeciwko Wahebowi w wichrze walczył, i przy potokach Arnon.

14. Azért van szó az Úr hadainak könyvében: Vahébről Szúfában, és a patakokról Arnonnál,

14 Потому и сказано в книге браней Господних:

14. Тим то й сказано в книзї боїв Господнїх:

15. ja laaksojen rinteet, jotka ulottuvat Aarin tienoille ja kallistuvat Mooabin rajaan.

15. Ja sen ojan juoksu, joka poikkee Arin asumiseen, ja ulottuu Moabin rajaan.

15. Ja sen ojan lähde joca ulottu Arin asumiseen ja ulottu Moabiterein maan rajoin.

15 and the slope of the valleys that inclines toward the dwelling of Ar and leans upon the border of Moab.

15. And at the stream of the brooks that goeth down to the dwelling of Ar, and lieth upon the border of Moab.

15. og Bækkenes Løb, som strækker sig til Ars Bolig og støder paa Moabs Landemærke.

15. Och intill bäcksens källo, hvilken räcker allt intill den staden Ar, och böjer sig, och är Moabs gränsa.

15. Ja nende jöggede joa, mis kallab Ari kohta ja jookseb wasto Moabi-ma raia.

15. kuri pasisukus pasiekia Aro miestą ir priartėja prie moabitų sienos’‘.

15. und die Quelle der Bäche, welche reicht hinan bis zur Stadt Ar und lenkt sich und ist die Grenze Moabs."

15. Et le cours des torrents qui tend vers le lieu où Ar est située, et qui s'appuie à la frontière de Moab.

15. Y la corriente de los arroyos que va a parar en Ar, y descansa en el término de Moab.

15 En den afloop der beken, die zich naar de gelegenheid van Ar wendt, en leent aan de landpale van Moab.)

15. Bo ściekanie tych potoków, które się nachyliło (toczy) ku położeniu Har, to się ściąga ku granicy Moabskiej.

15. És a patakok folyásáról, a mely Ar város felé hajol és Moáb határára dűl.

15 Вагеб в Суфе и потоки Арнона, и верховье потоков, которое склоняется к Шебет-Ару и прилегает к пределам Моава.

15. Вагеб у Суфі і потоки Арнона; і злив потоків, що сягає до головного міста Ар, і тече по границї Моаба.

16. Ja sieltä he kulkivat Beeriin. Se oli se kaivo, josta Herra oli sanonut Moosekselle: Kokoa kansa, niin minä annan heille vettä.

16. Ja sieltä läksivät he Beraan , se on se kaivo, josta Herra sanoi Mosekselle: kokoa kansa, ja minä annan heille vettä.

16. Ja sieldä läxit he caiwolle se on se caiwo josta HERra sanoi Mosexelle: coco Canssa minä annan heille wettä.

16 And from there (they journeyed) to Beer. That is the well of which Jehovah said to Moses, Gather the people together and I will give them water.

16. And from thence they went to Beer: that is the well whereof the LORD spake unto Moses, Gather the people together, and I will give them water.

16. Og derfra rejste de til Beer, det er den Brønd, som Herren talede om til Mose: Saml Folket, og jeg vil give dem Vand.

16. Och dädan drogo de till brunnen; det är den brunnen, der Herren af sade till Mose: Församla folket, jag vill gifva dem vatten.

16. Ja seält said nemmad Peerisse, se on se kaew mis Jehowa Mosessele ütles: Koggu rahwas kokko, siis tahhan ma neile wet anda.

16. Iš čia izraelitai priartėjo prie šulinio, apie kurį Viešpats kalbėjo Mozei: ‘‘Surink tautą, ir Aš duosiu jai vandens’‘.

16. Und von da zogen sie zum Brunnen. Das ist der Brunnen, davon der HERR zu Mose sagte: Sammle das Volk, ich will ihnen Wasser geben.

16. Et de là ils vinrent à Beer (puits), c'est là le puits dont l'Éternel dit à Moïse: Assemble le peuple, et je leur donnerai de l'eau.

16. Y de allí vinieron a Beer: este es el pozo del cual Jehová dijo a Moisés: Junta el pueblo, y darles he aguas.

16 En van daar reisden zij naar Beer. Dit is de put, van welken de HEERE tot Mozes zeide: Verzamel het volk, zo zal Ik hun water geven.

16. Stamtąd potem przyszli do Beer; a tać jest ona studnia, o której mówił Pan do Mojżesza: Zgromadź lud a dam im wody.

16. És onnét Béérbe menének. Ez az a kút, a melynél mondotta vala az Úr Mózesnek: Gyűjtsd össze a népet, és adok nékik vizet.

16 Отсюда отправились к Беэр; это тот колодезь, о котором Господь сказал Моисею: собери народ, и дам им воды.

16. А звідти рушили до Бейеру, се той колодязь, про котрого казав Господь Мойсейові: Збери народ, і дам їм воду.

17. Silloin lauloi Israel tämän laulun: Kuohu, kaivo! — laulakaa sille laulu —

17. Silloin veisasi Israel tämän virren: Nouse, kaivo, veisatkaat hänestä toinen toisellenne.

17. Silloin weisais Israel tämän wirren: Nouse caiwo weisatca hänelle.

17 Then Israel sang this song: Spring up, O well. Sing to it,

17. Then Israel sang this song, Spring up, O well; sing ye unto it:

17. Da sang Israel denne Sang: Stig, Brønd! sjunger om den.

17. Då söng Israel denna visona, och söngo emot hvarannan öfver brunnen:

17. Siis laulis Israel sedda laulo: Touse kaew, laulge wastastikko temmast.

17. Tada izraelitai giedojo: ‘‘Šuliny, duok vandens! Giedosime tau,

17. Da sang Israel das Lied: "Brunnen, steige auf! Singet von ihm!

17. Alors Israël chanta ce cantique: Monte, puits! Chantez-lui en vous répondant.

17. Entónces Israel cantó esta canción: Sube oh pozo; cantád a él:

17 (Toen zong Israel dit lied: Spring op, gij put, zingt daarvan bij beurte!

17. Tedy śpiewał Izrael tę piosnkę: Wystąp studnio; śpiewajcież o niej;

17. Akkor éneklé az Izráel ez éneket: Jőjj fel óh kút! énekeljetek néki!

17 Тогда воспел Израиль песнь сию: наполняйся, колодезь, пойте ему;

17. Засьпівав тодї Ізраїль оцю пісню: У гору вода з колодязя! Сьпівайте про його! Колодязь той самі князї копали, дуки з народу, і сам законодавець жезлом пробивали.

18. kaivo, jonka ruhtinaat kaivoivat, kansan parhaat koversivat valtikallaan, sauvoillansa! Ja siitä erämaasta he kulkivat Mattanaan

18. Tämä on se kaivo, jonka päämiehet kaivoivat, kansan johdattajat kaivoivat, lain opettajan kautta sauvallansa. Tästä korvesta matkustivat he Mattanaan.

18. Tämä on se caiwo jonga päämiehet caiwoit ja jonga Canssan Ruhtinat caiwoit opettajain ja heidän sauwains cautta. Tästä corwesta matcustit he Mathanaan.

18 the well, which the rulers dug, which the nobles of the people dug, with the scepter, (and) with their staves. And from the wilderness (they journeyed) to Mattanah,

18. The princes digged the well, the nobles of the people digged it, by the direction of the lawgiver, with their staves. And from the wilderness they went to Mattanah:

18. Brønd, som er graven af Fyrsterne, kastet af de ædle iblandt Folket, med Fyrstespir, med deres Herskerstave! Og fra den Ørk rejste de til Matthana,

18. Denna är den brunnen, som de Förstar grafvit hafva; de ädle i folket hafva grafvit honom, genom läraren och deras stafrar. Ifrå denne öknene drogo de till Mattana;

18. Se on se kaew mis würstid kaewand, mis rahwa üllemad ülleskaewand, kässo-andia läbbi nende keppidega. Ja seält körwest läksid nemmad Mattana.

18. šuliny, kurį kunigaikščiai ir kilnieji iškasė skeptru ir lazdomis’‘. Iš tos dykumos jie atėjo į Mataną,

18. Das ist der Brunnen, den die Fürsten gegraben haben; die Edlen im Volk haben ihn gegraben mit dem Zepter, mit ihren Stäben." Und von dieser Wüste zogen sie gen Matthana;

18. Puits que les seigneurs ont creusé, que les principaux du peuple ont creusé, avec le sceptre, avec leurs bâtons! Ensuite, du désert ils vinrent à Matthana;

18. Pozo, el cual cavaron los señores: caváronlo los príncipes del pueblo, y el legislador, con sus bordones. Y del desierto vinieron a Matana;

18 Gij put, dien de vorsten gegraven hebben, dien de edelen des volks gedolven hebben, door den wetgever, met hun staven.) En van de woestijn reisden zij naar Mattana;

18. Studnia, którą wykopali książęta, wykopali ją hetmani ludu z ustawcą zakonu, laskami swojemi. A z tej puszczy ruszyli się do Matana;

18. Kút, a melyet fejedelmek ástak; a nép előkelői vájtak, kormánypálczával, vezérbotjaikkal. És a pusztából Mathanába menének.

18 колодезь, который выкопали князья, вырыли вожди народа с законодателем жезлами своими. Из пустыни отправились в Матанну,

18. А із степу добирались дальше до Маттана.

19. ja Mattanasta Nahalieliin ja Nahalielista Baamotiin

19. Ja Mattanasta niin Nahalieliin, Ja Nahalielistä niin Bamotiin,

19. Ja Mathanast nijn Nahalielijn: ja Nahalielist nijn Bamotthijn.

19 and from Mattanah to Nahaliel and from Nahaliel to Bamoth,

19. And from Mattanah to Nahaliel: and from Nahaliel to Bamoth:

19. og fra Matthana til Nahaliel, og fra Nahaliel til Bamoth,

19. Och ifrå Mattana till Nahaliel, och ifrå Nahaliel till Bamoth;

19. Ja Mattanast Naalieli, ja Naalielist Pamoti,

19. iš Matanos į Nahalielį, iš Nahalielio į Bamotą

19. und von Matthana gen Nahaliel; und von Nahaliel gen Bamoth;

19. Et de Matthana à Nahaliel; Et de Nahaliel à Bamoth;

19. Y de Matana a Nahaliel; y de Nahaliel a Bamot;

19 En van Mattana tot Nahaliel; en van Nahaliel tot Bamoth;

19. A z Matana do Nahalijelu, a z Nahalijelu do Bamotu;

19. És Mathanából Nahaliélbe, és Nahaliélből Bámóthba.

19 из Матанны в Нагалиил, из Нагалиила в Вамоф,

19. Із Маттана в Нахалієль, а з Нахалієля до Бамота;

20. ja Baamotista siihen laaksoon, joka on Mooabin maassa, Pisgan huipun juurella, joka kohoaa yli erämaan.

20. Ja Bamotista siihen laaksoon, joka on Moabin kedolla, Pisgan kukkulaa kohden, joka katsahtaa korpeen päin.

20. Ja Bamothist nijn sijhen laxoon joca on Moabiterein maalla sen corkean wuoren tykönä Pisga joca cadzatta corpen päin.

20 and from Bamoth to the valley which is in the field of Moab, to the top of Pisgah, which looks down upon the desert.

20. And from Bamoth in the valley, that is in the country of Moab, to the top of Pisgah, which looketh toward Jeshimon.

20. og fra Bamoth til den Dal som er paa Moabs Mark, mod Toppen af Pisga, der skuer ud over Ørken.

20. Och ifrå Bamoth till den dalen, som ligger i Moabs mark, vid det höga berget Pisga, som vet åt öknene.

20. Ja Pamotist senna orko mis Moabi wäljal on Pisga mäe otsa pole, ja mis körwe pole paistab.

20. ir iš Bamoto­į slėnį Moabo šalyje arti Pisgos kalno, kuris yra ties dykuma.

20. und von Bamoth in das Tal, das im Felde Moabs liegt, zu dem hohen Berge Pisgas, der gegen die Wüste sieht.

20. Et de Bamoth à la vallée qui est au territoire de Moab, au sommet du Pisga, en regard de la plaine du désert.

20. Y de Bamot al valle que está en los campos de Moab, y a la cumbre de Fasga, y a la vista de Jesimón.

20 En van Bamoth tot het dal, dat in het veld van Moab is, aan de hoogte van Pisga, en dat tegen de wildernis ziet.

20. A z Bamotu ku Hagaj, które jest w polach Moabskich, na wierzchu pagórka, który leży ku puszczy.

20. Bámóthból pedig abba a völgybe, a mely Moáb mezején van, onnan a Piszga tetejére, a mely a sivatagra néz.

20 из Вамофа в Гай, который в земле Моава, на вершине горы Фасги, обращенной лицем к пустыне.

20. А з Бамота в долину, що на полях Моаба, до верховин гори Пізга, що стремить над дикою полониною.

21. Ja Israel lähetti sanansaattajat Siihonin, amorilaisten kuninkaan, tykö sanomaan:

21. Ja Israel lähetti sanansaattajat Sihonin Amorilaisten kuninkaan tykö, ja käski sanoa hänelle:

21. JA Israel lähetti sanan Sihonille Amorrerein Cuningalle ja käski sano hänelle:

21 And Israel sent messengers to Sihon King of the Amorites, saying,

21. And Israel sent messengers unto Sihon king of the Amorites, saying,

21. Israel sendte Bud hen til Sihon, Amoriternes Konge, og lod sige:

21. Och Israel sände båd till Sihon, de Amoreers Konung, och lät säga honom:

21. Ja Israel läkkitas käskusid Sihoni Emori-rahwa kunninga jure ja ütles:

21. Izraelis nusiuntė pas amoritų karalių Sihoną pasiuntinius su prašymu:

21. Und Israel sandte Boten zu Sihon, dem König der Amoriter, und ließ ihm sagen:

21. Or, Israël envoya des ambassadeurs à Sihon, roi des Amoréens, pour lui dire:

21. Y envió Israel embajadores a Sejón, rey de los Amorreos, diciendo:

21 Toen zond Israel boden tot Sihon, den koning der Amorieten, zeggende:

21. I posłał Izrael posły do Sehona, króla Amorejskiego, mówiąc:

21. És [9†] külde Izráel követeket Szíhonhoz, az Emoreusok királyához, mondván:

21 И послал Израиль послов к Сигону, царю Аморрейскому, чтобы сказать:

21. І післав Ізраїль посли до Сигона, царя Аморійського, кажучи:

22. Salli minun kulkea maasi läpi. Me emme poikkea pelloille emmekä viinitarhoihin emmekä juo vettä kaivoista. Valtatietä me kuljemme, kunnes olemme päässeet sinun alueesi läpi.

22. Salli minun vaeltaa maakuntas lävitse: emme poikkee peltoihin, emmekä viinamäkiin, emmekä juo vettä kaivosta; maantietä myöten me vaellamme, siihenasti kuin me tulemme sinun maas ääristä ulos.

22. Salli minun waelda sinun maacundas läpidze en minä poicke sinun peldoijs engä wijnamäkijs engä me myös juo wettä sinun caiwostas maantietä myöden me waellam sijhenasti cuin me tulem sinun maas äristä ulos.

22 Let me pass through your land. We will not turn aside into field, or into vineyard. We will not drink of the water of the wells. We will go by the king's highway, until we have passed your border.

22. Let me pass through thy land: we will not turn into the fields, or into the vineyards; we will not drink of the waters of the well: but we will go along by the king's high way, until we be past thy borders.

22. Lad mig gaa igennem dit Land, vi ville ikke bøje ind paa Ager eller paa Vingaard, vi ville ikke drikke Vand af nogen Brønd, vi ville drage ad Kongevejen, indtil vi ere komne igennem dit Landemærke.

22. Låt mig draga igenom ditt land; vi vilje intet vika in på åkrar, eller in på vingårdar; vi vilje icke heller dricka brunnvattnet; landstråtena vilje vi fara, tilldess vi komme genom dina landsändar.

22. Lasse ma lähhän so maalt läbbi, ei meie tahha kallata wäljalt läbbi egga wina-mäelt läbbi, ei tahha meie kaewo wet jua, suurt maanteed möda tahhame meie miñna, senni kui meie ülle so raia same.

22. ‘‘Leisk mums pereiti per tavo žemę, mes nenukrypsime į dirvas ir vynuogynus, negersime vandens iš tavo šulinių, eisime vieškeliu, kol pereisime per tavo kraštą’‘.

22. Laß mich durch dein Land ziehen. Wir wollen nicht weichen in die Äcker noch in die Weingärten, wollen auch Brunnenwasser nicht trinken; die Landstraße wollen wir ziehen, bis wir durch deine Grenze kommen.

22. Permets que je passe par ton pays; nous ne nous détournerons point dans les champs, ni dans les vignes, et nous ne boirons point l'eau des puits; nous marcherons par le chemin royal jusqu'à ce que nous ayons passé ta frontière.

22. Pasaré por tu tierra, no nos apartaremos por los labrados, ni por las viñas: no beberemos las aguas de los pozos, por el camino real iremos, hasta que pasemos tu término.

22 Laat mij door uw land trekken. Wij zullen niet afwijken in de akkers, noch in de wijngaarden; wij zullen het water der putten niet drinken; wij zullen op den koninklijken weg gaan, totdat wij uw landpale doorgetogen zijn.

22. Niech przejdziemy przez ziemię twoję; nie pójdziemy ani przez pola ani przez winnice; nie będziemy pić wód z studzien twoich; gościócem pójdziemy, aż przejdziemy granice twoje.

22. Hadd mehessek át a te földeden! Nem hajlunk mezőre, sem szőlőre, kútvizet sem iszunk; az országúton megyünk, míg átmegyünk a te határodon.

22 позволь мне пройти землею твоею; не будем заходить в поля и виноградники, не будем пить воды из колодезей твоих , а пойдем путем царским, доколе не перейдем пределов твоих.

22. Позволь перейти через твою землю! Не будемо звертати на поля і на виноградники, і не будемо пити води з колодязїв; шляхом царським ійти мемо, покіль перейдемо твої займища.

23. Mutta Siihon ei sallinut Israelin kulkea alueensa läpi, vaan kokosi kaiken väkensä ja lähti Israelia vastaan erämaahan. Ja kun hän oli tullut Jahaaseen, ryhtyi hän taisteluun Israelia vastaan.

23. Mutta Sihon ei sallinut Israelin vaeltaa maakuntansa lävitse, vaan Sihon kokosi kaiken väkensä, ja meni Israelia vastaan korpeen, ja tuli Jaksaan, ja soti Israelia vastaan.

23. Mutta Sihon ei sallinut Israelin lasten waelda hänen maacundans läpidze waan cocois caiken wäkens ja meni Israeli wastan corpeen ja cuin hän tuli Jachsaan sodei hän Israeli wastan.

23 And Sihon would not allow Israel to pass through his border, but Sihon gathered all his people together and went out against Israel into the wilderness and came to Jahaz and he fought against Israel.

23. And Sihon would not suffer Israel to pass through his border: but Sihon gathered all his people together, and went out against Israel into the wilderness: and he came to Jahaz, and fought against Israel.

23. Og Sihon vilde ikke tilstede Israel at gaa igennem sit Landemærke; men Sihon samlede alt sit Folk og drog ud mod Israel i Ørken og kom til Jaza; og han stred imod Israel.

23. Men Sihon tillstadde icke Israels barn gå igenom sina landsändar; utan församlade allt sitt folk, och drog emot Israel i öknena. Och som han kom till Jahza, stridde han emot Israel.

23. Agga Sihon ei lasnud Israeli mitte omma raiast läbbi miñna, ja Sihon koggus kokko keik omma rahwast ja läks wälja Israeli wasto körbe ja tulli Jatsa ja söddis Israeli wasto.

23. Bet Sihonas neleido izraelitams eiti per savo kraštą. Surinkęs savo kariuomenę, išėjo prieš juos į dykumą ir prie Jahaco kovojo su izraelitais.

23. Aber Sihon gestattete den Kindern Israel nicht den Zug durch sein Gebiet, sondern sammelte all sein Volk und zog aus, Israel entgegen in die Wüste; und als er gen Jahza kam, stritt er wider Israel.

23. Mais Sihon ne permit point à Israël de passer par sa frontière; et Sihon assembla tout son peuple, et sortit à la rencontre d'Israël vers le désert, et il vint à Jahats, et combattit contre Israël.

23. Mas Sejón no dejó pasar a Israel por su término: ántes juntó Sejón todo su pueblo, y salió contra Israel en el desierto: y vino a Jasa, y peleó contra Israel.

23 Doch Sihon liet Israel niet toe, door zijn landpale door te trekken; maar Sihon vergaderde al zijn volk, en hij ging uit, Israel tegemoet, naar de woestijn, en hij kwam te Jahza, en streed tegen Israel;

23. Ale nie pozwolił Sehon Izraelowi iść przez granice swoje; i zebrawszy Sehon wszystek lud swój, wyciągnął przeciw Izraelowi na puszczę, a gdy przyszedł do Jahazy, zwiódł bitwę z Izraelem.

23. De nem engedé Szíhon [10†] Izráelnek, hogy átmenjen az ő határán, sőt egybegyűjté Szíhon minden népét, és kiméne Izráel ellen a pusztába, és jöve Jaháczba; és megütközék Izráellel.

23 Но Сигон не позволил Израилю идти через свои пределы; и собрал Сигон весь народ свой и выступил против Израиля в пустыню, и дошел до Иаацы, и сразился с Израилем.

23. Та не дозволив Сигон Ізрайлеві перейти через займаньщину свою; і зібрав Сигон увесь люд свій, та й вийшов проти Ізраїля в степ, і прийшов у Ягаз та й почав бити на Ізраїля.

24. Mutta Israel voitti hänet miekan terällä ja valloitti hänen maansa Arnonista Jabbokiin, aina ammonilaisten maahan asti, sillä ammonilaisten raja oli varustettu.

24. Mutta Israel löi hänen miekan terällä, ja omisti hänen maansa Arnonista Jabbokiin asti, ja vielä Ammonin lapsiin saakka; sillä Ammonin maan ääret olivat vahvat.

24. Mutta Israel löi hänen miecan terällä ja omisti hänen maans Arnonist Jabokin asti ja wielä Ammonin lapsin saacka: sillä Ammonin maan äret olit wahwat.

24 And Israel killed* him with the edge of the sword and possessed his land from the Arnon to the Jabbok, even to the sons of Ammon, for the border of the sons of Ammon was strong.

24. And Israel smote him with the edge of the sword, and possessed his land from Arnon unto Jabbok, even unto the children of Ammon: for the border of the children of Ammon was strong.

24. Men Israel slog ham med skarpe Sværd og indtog hans Land til Ejendom, fra Arnon indtil Jabok, indtil Ammons Børn; men Ammons Børns Landemærke var fast.

24. Men Israel slog honom med svärdsegg, och tog hans land in, ifrån Arnon allt intill Jabbok, och allt intill Ammons barn; förty Ammons landsändar voro faste.

24. Agga Israel löi tedda mahha moöga terraga, ja pärris temma maad Arnonist Jabbokist sadik, Ammoni lastest sadik, sest Ammoni laste raia olli tuggew.

24. Izraelitai sumušė jį ir užėmė Sihono kraštą nuo Arnono iki Jaboko upių ir ligi Amono krašto, kurio sienos buvo ginamos stiprios sargybos.

24. Israel aber schlug ihn mit der Schärfe des Schwerts und nahm sein Land ein vom Arnon an bis an den Jabbok und bis an die Kinder Ammon; denn die Grenzen der Kinder Ammon waren fest.

24. Mais Israël le frappa du tranchant de l'épée, et conquit son pays, depuis l'Arnon jusqu'au Jabbok, jusqu'aux enfants d'Ammon; car la frontière des enfants d'Ammon était forte.

24. E Israel le hirió a filo de espada, y tomó su tierra desde Arnón hasta Jabboc, hasta los hijos de Ammon: porque el término de los hijos de Ammón era fuerte:

24 Maar Israel sloeg hem met de scherpte des zwaards, en nam zijn land in erfelijke bezitting, van de Arnon af tot de Jabbok toe, tot aan de kinderen Ammons; want de landpale der kinderen Ammons was vast.

24. I poraził go Izrael ostrzem miecza, i odziedziczył ziemię jego od Arnonu aż do Jaboku, i aż do ziemi synów Ammonowych; albowiem opatrzone były granice Ammonitów.

24. És megveré őt Izráel fegyvernek élivel, és elfoglalá annak földét Arnontól Jabbókig, az Ammon fiaiig; mert erős vala az Ammon fiainak határa.

24 И поразил его Израиль мечом и взял во владение землю его от Арнона до Иавока, до пределов Аммонитских, ибо крепок был предел Аммонитян;

24. І побив його Ізраїль гострим мечем та й заняв його землю, від Арнона до Ябока, до синів Аммонових, Аммонове бо займище було потужне.

25. Ja Israel valtasi sieltä kaikki kaupungit; ja Israel asettui kaikkiin amorilaisten kaupunkeihin, Hesboniin ja kaikkiin sen tytärkaupunkeihin.

25. Ja näin Israel sai kaikki nämät kaupungit, ja Israel asui kaikissa Amorilaisten kaupungeissa, Hesbonissa ja kaikissa sen tyttärissä.

25. Ja näin Israel sai caicki nämät Caupungit ja asui caikis Amorrerein Caupungeis Hesbonis ja caikis hänen tyttärisäns.

25 And Israel took all these cities. And Israel dwelt in all the cities of the Amorites, in Heshbon and in all the towns of it.

25. And Israel took all these cities: and Israel dwelt in all the cities of the Amorites, in Heshbon, and in all the villages thereof.

25. Saa indtog Israel alle disse Stæder, og Israel tog Bolig i alle Amoriternes Stæder, i Hesbon, og alle dens tilliggende Byer.

25. Alltså tog Israel alla dessa städerna, och bodde i alla de Amoreers städer, i Hesbon, och alla hans döttrar.

25. Ja Israel wöttis keik need liñnad ärra, ja Israel ellas keik Emori-rahwa liñnade sees, Esbonis ja keik ta wähhematte liñnade sees.

25. Izraelitai užėmė visus amoritų miestus ir apsigyveno juose, Hešbone ir jam priklausančiuose miesteliuose.

25. Also nahm Israel alle diese Städte und wohnte in allen Städten der Amoriter, zu Hesbon und in allen seinen Ortschaften.

25. Et Israël prit toutes ces villes, et Israël habita dans toutes les villes des Amoréens, à Hesbon, et dans toutes les villes de son ressort.

25. E Israel tomó todas estas ciudades, y habitó Israel en todas las ciudades del Amorreo, en Jesebón, y en todas sus aldeas.

25 Alzo nam Israel al deze steden in; en Israel woonde in al de steden der Amorieten, te Hesbon, en in al haar onderhorige plaatsen.

25. Tedy pobrał Izrael wszystkie miasta one, i mieszkał we wszystkich miastach Amorejskich, w Hesebon, i we wszystkich wsiach jego.

25. És [11†] elfoglalá Izráel mind e városokat, és megtelepedék Izráel az Emoreusok minden városában, Hesbonban és annak minden városában;

25 и взял Израиль все города сии, и жил Израиль во всех городахАморрейских, в Есевоне и во всех зависящих от него;

25. І взяв Ізраїль всї городи сї, і почав жити у всїх Аморійських городах, в Гесбонї та й у всїх приналежних містах.

26. Sillä Hesbon oli amorilaisten kuninkaan Siihonin kaupunki; hän oli näet käynyt sotaa entistä Mooabin kuningasta vastaan sekä vallannut häneltä kaiken hänen maansa Arnoniin asti.

26. Sillä Hesbonin kaupunki oli Sihonin Amorilaisten kuninkaan oma, ja hän soti ennen Moabilaisten kuninkaan kanssa, ja otti häneltä kaiken hänen maansa Arnoniin asti.

26. Sillä Hesbonin caupungi oli Sihonin Amorrerein Cuningan oma ja hän sodei ennen Moabiterein Cuningan cansa ja otti caiken hänen maans Arnonin asti.

26 For Heshbon was the city of Sihon the King of the Amorites, who had fought against the former King of Moab and had taken all his land out of his hand, even to the Arnon.

26. For Heshbon was the city of Sihon the king of the Amorites, who had fought against the former king of Moab, and taken all his land out of his hand, even unto Arnon.

26. Thi Hesbon var Sihons, Amoriternes Konges, Stad; og han havde stridt mod Moabiternes forrige Konge og taget alt hans Land fra ham indtil Arnon.

26. Ty staden Hesbon hörde Sihon Amoreers Konunge till, och han hade tillförene stridt med de Moabiters Konung, och vunnit honom af all hans land, allt intill Arnon.

26. Sest Esbon on Sihoni Emori-rahwa kunninga lin, ja temma olli söddinud endise Moabi kunninga wasto ja keik temma Ma ta käest ärrawötnud Arnonist sadik.

26. Hešbonas buvo sostinė amoritų karaliaus Sihono, kuris buvo kovojęs su buvusiu Moabo karaliumi ir užėmęs visą jam priklausančią šalį iki Arnono upės.

26. Denn Hesbon war die Stadt Sihons, des Königs der Amoriter, und er hatte zuvor mit dem König der Moabiter gestritten und ihm all sein Land abgewonnen bis zum Arnon.

26. Car Hesbon était la ville de Sihon, roi des Amoréens, qui avait fait la guerre au roi précédent de Moab, et lui avait pris tout son pays jusqu'à l'Arnon.

26. Porque Jesebón era la ciudad de Sejón rey de los Amorreos: el cual había tenido guerra ántes con el rey de Moab, y había tomado toda su tierra de su poder hasta Arnón.

26 Want Hesbon was de stad van Sihon, den koning der Amorieten; en hij had gestreden tegen den vorigen koning der Moabieten, en hij had al zijn land uit zijn hand genomen, tot aan de Arnon.

26. Bo Hesebon było miasto Sehona, króla Amorejskiego, który, gdy pierwej walczył z królem Moabskim, wziął mu był wszystkę ziemię jego z rąk jego aż po Arnon.

26. Mert Hesbon Szíhonnak az Emoreusok királyának városa vala, ki is hadakozott vala Moábnak előbbi királyával, és elvett vala minden földet annak kezéből Arnonig.

26 ибо Есевон был город Сигона, царя Аморрейского, и он воевал с прежним царем Моавитским и взял из руки его всю землю его до Арнона.

26. Бо Гесбон був город Сигона, царя Аморійського; а він бивсь із прежнїм царем Моабським, і взяв усю землю його до Арнона.

27. Sentähden runosepät sanovat: Tulkaa Hesboniin! Rakennettakoon ja varustettakoon Siihonin kaupunki.

27. Siitä sananlaskussa sanotaan: tulkaat Hesboniin: rakennettakoon ja valmistettakoon Sihonin kaupunki;

27. Sijtä sanan lascus sanotan: tulcat Hesbonijn rakendaman ja wahwistaman Sihonin Caupungi:

27 Therefore those who speak in proverbs say, Come you* to Heshbon. Let the city of Sihon be built and established.

27. Wherefore they that speak in proverbs say, Come into Heshbon, let the city of Sihon be built and prepared:

27. Derfor sige de, som tale Ordsprog: Kommer til Hesbon! Sihons Stad skal bygges og grundfæstes.

27. Deraf säger man i ordspråket: Kommer till Hesbon, att man bygger och upprättar den staden Sihon.

27. Sepärrast ütlewad need kes tähhendamisse-sannaga rägiwad: Tulge Esboni, sago Sihoni lin üllesehhitud ja tuggewaks tehtud.

27. Todėl dainoje sakoma: ‘‘Ateikite į Hešboną, karaliaus Sihono miestą, kuris bus atstatytas ir sustiprintas!

27. Daher sagt man im Lied: "Kommt gen Hesbon, daß man die Stadt Sihons baue und aufrichte;

27. C'est pourquoi les poètes disent: Venez à Hesbon; que la ville de Sihon soit bâtie et rétablie!

27. Por tanto dicen los proverbiantes: Veníd a Jesebon: edifíquese, y repárese la ciudad de Sejon;

27 Daarom zeggen zij, die spreekwoorden gebruiken: Komt tot Hesbon; men bouwe en bevestige de stad van Sihon!

27. Dla tegoż mówią w przypowieści: Pójdźcie do Hesebon, a niech zbudują i naprawią miasto Sechonowe.

27. Azért mondják a példabeszédmondók: Jőjjetek Hesbonba! Építtessék és erősíttessék Szíhon városa!

27 Потому говорят приточники: идите в Есевон, да устроят и утвердят город Сигона;

27. Тим же то у пісьнї сьпівають: Ой рушаймо до Гесбона, цареві Сигону город пишний будувати, мурами твердити.

28. Sillä tuli lähti Hesbonista, liekki Siihonin kaupungista; se kulutti Aar-Mooabin, Arnonin kukkulain valtiaat.

28. Sillä tuli on käynyt Hesbonista ulos, ja liekki Sihonin kaupungista: se on kuluttanut Moabin Arin, ja Arnonin korkeuden asuvaiset.

28. Sillä tuli on käynyt Hesbonist ulos ja liecki Sihonin Caupungist. Hän on culuttanut Moabiterein Arin ja Arnonin corkeuden asuwaiset.

28 For a fire has gone out of Heshbon, a flame from the city of Sihon. It has devoured Ar of Moab, the lords of the high places of the Arnon.

28. For there is a fire gone out of Heshbon, a flame from the city of Sihon: it hath consumed Ar of Moab, and the lords of the high places of Arnon.

28. Thi der er udgangen en Ild af Hesbon, en Lue af Sihons Stad, den har fortæret Ar i Moab, Herrerne over Arnons Høje.

28. Ty en eld är utgången af Hesbon, en låge af den staden Sihon; han hafver uppfrätit Ar de Moabiters; och de der bo i de höjder Arnon.

28. Sest söa tulloke on Esbonist wäljaläinud, tulle-leek Sihoni liñnast, se on Moabi liñna Ari ärrapölletand, Arnoni körgede paikade issandad.

28. Ugnis iš Hešbono sunaikino moabitų miestą Arą ir Arnono aukštumų viešpačius.

28. denn Feuer ist aus Hesbon gefahren, eine Flamme von der Stadt Sihons, die hat gefressen Ar der Moabiter und die Bürger der Höhen am Arnon.

28. Car un feu est sorti de Hesbon, une flamme de la ville de Sihon; elle a dévoré Ar de Moab, les maîtres des hauteurs de l'Arnon.

28. Que fuego salió de Jesebón, y llama de la ciudad de Sejón, y consumió a Ar de Moab, a los señores de los altos de Arnón.

28 Want er is een vuur uitgegaan uit Hesbon; een vlam uit de stad van Sihon; zij heeft verteerd Ar der Moabieten, en de heren der hoogten van de Arnon.

28. Albowiem wyszedł ogieó z Hesebon, a płomieó z miasta Sechonowego, i popalił Ar Moabskie, i obywatele wysokich miejsc Arnon.

28. Mert tűz jött ki Hesbonból, láng Szíhon városából; megemésztette Art, Moábnak városát, Arnon magaslatainak urait.

28 ибо огонь вышел из Есевона, пламень из города Сигонова, и пожрал Ар-Моав и владеющих высотами Арнона.

28. Загорілось у Гесбонї у царя Сигона, і пожер огонь високі замки над Арноном.

29. Voi sinua, Mooab! Sinä hukuit, Kemoksen kansa! Poikiensa hän salli tulla pakolaisiksi, tytärtensä amorilaisten kuninkaan Siihonin vangeiksi.

29. Voi sinuas Moab! sinä Kamosin kansa olet hukkunut! Hän saatti poikansa pakolaiseksi ja hänen tyttärensä vangiksi, Sihonille Amorilaisten kuninkaalle.

29. Woi sinuas Moab sinä Camonin Canssa olet huckunut. Hänen poicans lyötin paosa ja hänen tyttärens wietin fangina Sihonin Amorrerein Cuningan tygö.

29 Woe to you, Moab! You are undone, O people of Chemosh. He has given his sons as fugitives and his daughters into captivity, to Sihon King of the Amorites.

29. Woe to thee, Moab! thou art undone, O people of Chemosh: he hath given his sons that escaped, and his daughters, into captivity unto Sihon king of the Amorites.

29. Ve dig, Moab! du, Kamos Folk, er fortabt! han har givet sine Sønner som Flygtninge og sine Døtre som Fanger til Sihon, Amoriternes Konge.

29. Ve dig, Moab; du Chemos folk äst förgånget. Man hafver hans söner slagit på flyktena, och fört hans döttrar fångna till Sihon, de Amoreers Konung.

29. Hädda sulle Moab, sa Kamosi rahwas olled hukkas; temma on ommad poiad, mis tahtsid ärrapeäseda, ja ommad tütred wangi annud Sihonile Emori-rahwa kunningale.

29. Vargas tau, Moabai! Žuvai, Kemošo tauta! Jis atidavė savo sūnus ir dukteris į nelaisvę amoritų karaliui Sihonui.

29. Weh dir, Moab! Du Volk des Kamos bist verloren; man hat seine Söhne in die Flucht geschlagen und seine Töchter gefangen geführt Sihon, dem König der Amoriter.

29. Malheur à toi, Moab! tu es perdu, peuple de Kemosh! Il a laissé ses fils fugitifs, et ses filles en captivité à Sihon, roi des Amoréens.

29. ¡Ay de tí, Moab! perecido has pueblo de Camos: puso sus hijos en huida, y sus hijas en cautividad por Sejón rey de los Amorreos.

29 Wee u, Moab! Gij, volk Kamoz zijt verloren! Hij heeft zijn zonen, die ontliepen, en zijn dochters in de gevangenis geleverd aan Sihon, den koning der Amorieten.

29. Biada tobie Moab, zginąłeś o ludu Chamos! podał syny swoje na uciekanie, i córki swoje do więzienia królowi Amorejskiemu Sehonowi.

29. Jaj néked Moáb! Elvesztél Kámosnak népe! Futásra adta ő fiait, leányait fogságra Szíhonnak, az emoreus királynak.

29 Горе тебе, Моав! погиб ты, народ Хамоса! Разбежались сыновья его, идочери его сделались пленницами Аморрейского царя Сигона;

29. Горенько тобі, Моабе! Народе Камосів! Гинеш марно, і втїкають сини твої в ростїч; утїкають, забувають давню свою славу, дочки ж твої в Аморія у неволї гинуть.

30. Me ammuimme heidät, Hesbon kukistui Diibonia myöten; me hävitimme Noofahiin asti, aina Meedebaan saakka.

30. Me olemme heitä ampuneet, Hesbon on kukistettu Diboniin asti: me hävitimme heitä hamaan Nophaan, joka Medebaan ulottuu.

30. Heidän cunnians tuli tyhjäxi Hesbonist nijn Dibonijn ja hän häwitettin Nophan asti joca Medbahan ulottu.

30 We have shot at them. Heshbon has perished even to Dibon and we have laid waste even to Nophah, which (reaches) to Medeba.

30. We have shot at them; Heshbon is perished even unto Dibon, and we have laid them waste even unto Nophah, which reacheth unto Medeba.

30. Og vi have nedskudt dem; Hesbon er tabt indtil Dibon; og vi have lagt dem øde indtil Nofa, som naar indtil Medba.

30. Deras härlighet är vorden omintet, ifrå Hesbon intill Dibon; hon är förstörd allt intill Nopha, hvilken räcker allt intill Medeba.

30. Ja nooltega olleme neid mahhalasknud, Esbon on hukka läinud Tibonist sadik, ja meie olleme neid ärrahäwwitanud Nowast sadik mis Medebast sadik on.

30. Jie sunaikinti nuo Hešbono iki Dibono ir iki Nofacho prie Medebos’‘.

30. Ihre Herrlichkeit ist zunichte worden von Hesbon bis gen Dibon; sie ist verstört bis gen Nophah, die da langt bis gen Medeba."

30. Et nous les avons transpercés. Hesbon a péri, jusqu'à Dibon. Nous avons ravagé jusqu'à Nophach par le feu, jusqu'à Médeba.

30. Y Jesebón destruyó su reino hasta Dibón, y destruímos hasta Nofe y Medaba.

30 En wij hebben hen nedergeveld! Hesbon is verloren tot Dibon toe; en wij hebben hen verwoest tot Nofat toe, welke tot Medeba toe reikt.

30. A zaginęło panowanie ich od Hesebona aż do Dybona; a poburzyliśmy je aż do Nofe, które idzie aż do Medady.

30. De mi lövöldöztük őket, elveszett Hesbon Dibonig, és elpusztítottuk Nofáig, a mely Medebáig ér.

30 мы поразили их стрелами; погиб Есевон до Дивона, мы опустошили их до Нофы, которая близ Медевы.

30. Зруйновали ми осади Гесбон до Дибону, від Нофи огнем спалили села до Медеби.

31. Niin Israel asettui amorilaisten maahan.

31. Ja niin Israel asui Amorilaisten maakunnassa.

31. Ja nijn Israel asui Amorrerein maacunnas.

31 Thus Israel dwelt in the land of the Amorites.

31. Thus Israel dwelt in the land of the Amorites.

31. Saa tog Israel Bolig i Amoriternes Land.

31. Så bodde Israel uti de Amoreers lande.

31. Nenda ellas Israel Emori-rahwa maal.

31. Taip izraelitai apsigyveno amoritų žemėje.

31. Also wohnte Israel im Lande der Amoriter.

31. Israël habita donc dans le pays des Amoréens.

31. Así habitó Israel en la tierra del Amorreo.

31 Alzo woonde Israel in het land van den Amoriet.

31. I mieszkał Izrael w ziemi Amorejskiej.

31. Megtelepedék azért Izráel az Emoreusok földén.

31 И жил Израиль в земле Аморрейской.

31. І осївсь Ізраїль у землї Аморійський.

32. Ja Mooses lähetti vakoilemaan Jaeseria, ja he valloittivat sen tytärkaupungit; ja hän karkoitti amorilaiset, jotka siellä olivat.

32. Sitte lähetti Moses vakoomaan Jaeseria, ja he voittivat sen tyttärinensä, ja omistivat ne Amorilaiset, jotka siinä asuivat.

32. Ja Moses lähetti wacojat Jaeserin ja woitit sen tyttärinens ja omisti ne Amorrerit jotca sijnä asuit.

32 And Moses sent to spy out Jazer. And they took the towns of it and drove out the Amorites that were there.

32. And Moses sent to spy out Jaazer, and they took the villages thereof, and drove out the Amorites that were there.

32. Og Moses, sendte ud at bespejde Jaeser, og indtoge dens tilliggende Byer; han fordrev Amoriterne, som var der.

32. Och Mose sände ut spejare till Jaeser, och de vunno dess döttrar, och togo de Amoreer in, som deruti voro;

32. Ja Moses läkkitas sallaja kulama Jaseri liñna , ja nemmad said selle wähhemad liñnad kätte, ja ta aias neid Emori-rahwast ärra mis seäl ollid .

32. Mozė išsiuntė išžvalgyti Jazerą, ir izraelitai užėmė jam priklausančius miestelius ir išvijo amoritus.

32. Und Mose sandte aus Kundschafter gen Jaser, und sie gewannen seine Ortschaften und nahmen die Amoriter ein, die darin waren,

32. Puis Moïse envoya reconnaître Jaezer, et ils prirent les villes de son ressort, et dépossédèrent les Amoréens qui y étaient.

32. Y envió Moisés a reconocer a Jazer, y tomaron sus aldeas, y echaron al Amorreo que estaba allí.

32 Daarna zond Mozes om Jaezer te verspieden; en zij namen haar onderhorige plaatsen in; en hij dreef de Amorieten, die er waren, uit de bezitting.

32. Tedy posłał Mojżesz na szpiegi do Jazer, którego wsi pobrali, wypędziwszy Amorejczyki, którzy tam byli.

32. És elkülde Mózes, hogy megkémleljék Jázert, és bevevék annak városait, és kiűzé az Emoreust, a ki ott vala.

32 И послал Моисей высмотреть Иазер, и взяли селения, зависящие от него, и прогнали Аморреев, которые в них были.

32. І післав Мойсей на провідки в город Язер, і взяли вони приналежні оселї його, і вигнав він Аморіїв, що там були.

33. Sitten he kääntyivät toisaalle ja kulkivat Baasanin tietä. Silloin lähti Oog, Baasanin kuningas, heitä vastaan, hän ja kaikki hänen väkensä, Edreihin taistelemaan.

33. Ja he palasivat ja menivät ylöspäin tietä Basaniin. Niin Og, Basanin kuningas, meni heitä vastaan, hän ja kaikki hänen väkensä, sotimaan Edreissä.

33. Ja he palaisit ja menit ylöspäin sitä tietä Basanin. Nijn Og Cuningas Basanijst meni heitä wastan wäkinens sotiman Edreis.

33 And they turned and went up by the way of Bashan. And Og the King of Bashan went out against them, he and all his people, to battle at Edrei.

33. And they turned and went up by the way of Bashan: and Og the king of Bashan went out against them, he, and all his people, to the battle at Edrei.

33. Og de vendte sig og droge ad Vejen til Basan; da drog Og Kongen af Basan, ud imod dem han og alt hans Folk til Strid, til Edrei.

33. Och vände om, och drogo uppåt den vägen till Basan. Då drog Og, Konungen i Basan, ut emot dem med allt sitt folk, till att strida i Edrei.

33. Ja nemmad pöörsid ümber ja läksid senna ülles Pasani teed; siis läks Og Pasani kunningas wälja nende wasto, temma ja keik ta rahwas sötta Edreisse.

33. Jie traukė Bašano keliu; ten juos pasitiko Bašano karalius Ogas su visa savo kariuomene prie Edrėjo.

33. und wandten sich und zogen hinauf den Weg nach Basan. Da zog aus, ihnen entgegen, Og, der König von Basan, mit allem seinem Volk, zu streiten in Edrei.

33. Puis ils tournèrent et montèrent dans la direction de Bassan; et Og, roi de Bassan, sortit à leur rencontre, lui et tout son peuple, pour combattre à Édréi.

33. Y volvieron, y subieron camino de Basán, y salió contra ellos Og, rey de Basán, él y todo su pueblo para pelear en Edrai.

33 Toen wendden zij zich en trokken op den weg van Basan; en Og, de koning van Basan, ging uit hun tegemoet, hij en al zijn volk, tot den strijd, en Edrei.

33. Potem obróciwszy się szli ku Basan; gdzie wyciągnął Og, król Basaóski, przeciwko nim, sam i wszystek lud jego, aby z nimi stoczył bitwę w Edrej.

33. Majd megfordulának, és felmenének a Básánba vivő úton. És kijöve [12†] Og, Básán királya ő ellenök, ő és egész népe, hogy megütközzenek Hedreiben.

33 И поворотили и пошли к Васану. И выступил против них Ог, царь Васанский, сам и весь народ его, на сражение к Едреи.

33. І повернули вони і пійшли шляхом до Базану. І вийшов Ог, царь Базанський, проти них з усїм людом своїм воювати з ними коло Едреї.

34. Mutta Herra sanoi Moosekselle: Älä pelkää häntä, sillä minä annan sinun käteesi hänet ja kaiken hänen kansansa ja maansa. Ja tee hänelle, niinkuin teit Siihonille, amorilaisten kuninkaalle, joka asui Hesbonissa.

34. Ja Herra sanoi Mosekselle: älä pelkää häntä, sillä minä annoin hänen sinun käsiis, sekä kaiken hänen väkensä, että hänen maansa: ja sinun pitää tekemän hänelle niinkuin sinä Sihonille Amorilaisten kuninkaalle teit, joka Hesbonissa asui.

34. Ja HERra sanoi Mosexelle: älä pelkä händä: sillä minä annoin hänen sinun käsijs sekä hänen maacundans ja caiken Canssan tee hänelle nijncuin sinä Sihonille Amorrerein Cuningalle teit joca Hesbonis asui.

34 And Jehovah said to Moses, Fear him not, for I have delivered him into your hand and all his people and his land. And you will do to him as you did to Sihon King of the Amorites, who dwelt at Heshbon.

34. And the LORD said unto Moses, Fear him not: for I have delivered him into thy hand, and all his people, and his land; and thou shalt do to him as thou didst unto Sihon king of the Amorites, which dwelt at Heshbon.

34. Og Herren sagde til Mose: Frygt ikke for ham; thi jeg har givet ham i din Haand, og alt hans Folk og hans Land; og du skal gøre ved ham, ligesom du gjorde ved Sihon, Amoriternes Konge, som boede i Hesbon.

34. Och Herren sade till Mose: Frukta dig intet för honom; ty jag hafver gifvit honom i dina hand med land och folk; och du skall göra med honom, såsom du med Sihon, de Amoreers Konung, gjort hafver, hvilken i Hesbon bodde.

34. Ja Jehowa ütles Mosesse wasto: Ärra karda tedda, sest ma ollen tedda so kätte annud ja keik ta rahwast ja temma maad, ja sa pead temmale teggema, nenda kui sa olled Sihonile Emori-rahwa kunningale teinud, kes Esbonis ellas.

34. Viešpats kalbėjo Mozei: ‘‘Nebijok jo, nes Aš atidaviau tau jį, visą jo tautą ir žemę; padaryk su juo, kaip padarei su amoritų karaliumi Sihonu Hešbone’‘.

34. Und der HERR sprach zu Mose: Fürchte dich nicht vor ihm; denn ich habe ihn in deine Hand gegeben mit Land und Leuten, und du sollst mit ihm tun, wie du mit Sihon, dem König der Amoriter, getan hast, der zu Hesbon wohnte.

34. Mais l'Éternel dit à Moïse: Ne le crains point; car je l'ai livré entre tes mains, et tout son peuple, et son pays; et tu lui feras comme tu as fait à Sihon, roi des Amoréens, qui habitait à Hesbon.

34. Entónces Jehová dijo a Moisés: No le tengas miedo; que en tu mano le he dado, a él y a todo su pueblo, y a su tierra; y harás de él, como hiciste de Sejón rey de los Amorreos, que habitaba en Jezebón.

34 De HEERE nu zeide tot Mozes: Vrees hem niet; want Ik heb hem in uw hand gegeven, en al zijn volk, ook zijn land; en gij zult hem doen, gelijk als gij Sihon, den koning der Amorieten, die te Hesbon woonde, gedaan hebt.

34. Tedy rzekł Pan do Mojżesza: Nie bój się go; bo w ręce twoje podałem go, i wszystek lud jego, i ziemię jego, i uczynisz mu, jakoś uczynił Sehonowi, królowi Amorejskiemu, który mieszkał w Hesebon.

34. Akkor monda az Úr Mózesnek: Ne félj tőle, mert a te kezedbe [13†] adtam őt, és egész népét, és az ő földét. És úgy cselekedjél vele, a miképen cselekedtél Szíhonnal az Emoreusok királyával, a ki lakik vala Hesbonban.

34 И сказал Господь Моисею: не бойся его, ибо Я предам его и весь народ его и всю землю его в руки твои, и поступишь с ним, как поступил с Сигоном, царем Аморрейским, который жил в Есевоне.

34. І рече Господь до Мойсея: Не лякайся його; бо я віддав в руки твої його й увесь люд його; і чини із ними те, що вчинив із Сигоном, царем Аморійським, що жив у Гесбонї.

35. Ja he voittivat hänet ja hänen poikansa ja kaiken hänen väkensä, päästämättä pakoon ainoatakaan. Niin he valloittivat hänen maansa.

35. Ja he löivät hänen ja hänen poikansa ja hänen väkensä, siihenasti ettei yksikään elämään jäänyt, ja he valloittivat hänen maansa.

35. Ja he löit hänen ja hänen poicans ja caiken hänen wäkens sijhenasti ettei yxikän eläwänä löytty ja omisti hänellens maacunnan.

35 So they killed* him and his sons and all his people, until there was none left to him remaining. And they possessed his land.

35. So they smote him, and his sons, and all his people, until there was none left him alive: and they possessed his land.

35. Og de sloge ham og hans Sønner og alt hans Folk, saa at man ikke lod nogen blive tilovers for ham, og de indtog hans Land til Ejendom.

35. Och de slogo honom och hans söner, och allt hans folk, tilldess att ingen var igen; och togo det landet in.

35. Ja nemmad löid mahha tedda ja ta poiad ja keik ta rahwast, kunni nemmad ei jätnud temmale suggugi jälle: ja nemmad pärrisid temma maad.

35. Izraelitai sunaikino jį, jo sūnus ir visą jo tautą taip, kad nė vieno neliko, ir užėmė šalį.

35. Und sie schlugen ihn und seine Söhne und all sein Volk, bis daß keiner übrigblieb, und nahmen das Land ein.

35. Ils le battirent donc, lui et ses fils, et tout son peuple, au point qu'il ne lui resta personne; et ils possédèrent son pays.

35. E hirieron a él, y a sus hijos, y a todo su pueblo, que ninguno quedó de él, y poseyeron su tierra.

35 En zij sloegen hem, en zijn zonen, en al zijn volk, alzo dat hem niemand overbleef; en zij namen zijn land in erfelijke bezitting.

35. I porazili go, i syny jego, ze wszystkim ludem jego, tak iż nikogo z niego nie zostawili, i posiedli dziedzicznie ziemię jego.

35. Megverék azért őt és az ő fiait és egész népét annyira, hogy egy sem marada belőle; és elfoglalák az ő földét.

35 И поразили они его и сынов его и весь народ его, так что ни одного не осталось, и овладели землею его.

35. І повбивали вони його і синів його і ввесь люд його, так що не зістався нї один живий із них, та й заняли землю його.