JOONA

2. Luku.

 

I. Jona niellään kalalta, jonka vatsassa hän viipyy kolme vuorokautta, ja rukoilee Jumalaa. II. Kala oksentaa hänen maalle.

 

I. Mutta Herra toimitti suuren kalan, nielemään Jonaa. Ja Jona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä.
2. Ja Jona rukoili Herraa Jumalaansa kalan vatsassa,
3. Ja sanoi: minä huusin Herraa minun ahdistuksessani, ja hän vastasi minua; minä paruin helvetin vatsasta, ja sinä kuulit minun ääneni.
4. Sinä heitit minun syvyyteen keskelle merta, niin että aallot minua pyörsivät ympäriinsä; kaikki sinun lainees ja aaltos kävivät minun päällitseni.
5. Minä ajattelin minuni hyljätyksi sinun silmäis edestä; kuitenkin saan minä vielä nähdä sinun pyhän templis.
6. Vedet piirsivät minua ympäri sieluuni asti; syvyydet piirittivät minun; kaislisto peitti minun pääni.
7. Minä vajosin vuorten perustukseen asti; maa salpasi minun teljillänsä ijankaikkisesti; mutta sinä otit minun elämäni ulos kadotuksesta, Herra minun Jumalani.
8. Kuin minun sieluni epäili minussa, niin minä muistin Herraa; ja minun rukoukseni tuli sinun tykös, sinun pyhään templiis.
9. Mutta jotka luottavat turhaan valheesen, ne hylkäävät laupiuden itse kohtaansa.
10. Mutta minä tahdon uhrata sinulle kiitoksella, minä tahdon maksaa lupaukseni*; Herran tykönä on apu+.
11. II. Ja Herra sanoi kalalle, että hän oksensi Jonan maan päälle.


Valitse
luku

1 2 3
4