20 luku

Joosafat saa voiton maahan hyökänneistä vihollisista. Hänen liittonsa Ahasjan kanssa.

1. Senjälkeen tulivat mooabilaiset ja ammonilaiset, ja heidän kanssaan myös muita paitsi ammonilaisia, sotimaan Joosafatia vastaan.

1. Sitte tulivat Moabilaiset, Ammonilaiset ja heidän kanssansa myös muita, paitsi Ammonilaisia, sotimaan Josaphatia vastaan.

1. SIitte tulit Moabin lapset Ammonin lapset ja heidän cansans ne Amunimist sotiman Josaphatia wastan.

1 And it happened after this, that the sons of Moab and the sons of Ammon and with them some of the Ammonites, came against Jehoshaphat to battle.

1. It came to pass after this also, that the children of Moab, and the children of Ammon, and with them other beside the Ammonites, came against Jehoshaphat to battle.

1. Og det skete derefter, at Moabs Børn og Ammons Børn og med dem nogle af Meuniterne kom imod Josafat til Krig.

1. Derefter kommo Moabs barn, Ammons barn, och med dem de af Ammonim, till att strida emot Josaphat.

1. Ja se sündis pärrast sedda, et Moabi lapsed ja Ammoni lapsed ja nendega need, kes Ammonidest palkatud , tullid Josawati wasto söddima;

1. Moabitai, amonitai ir su jais kiti amonitų sąjungininkai išėjo kariauti prieš Juozapatą.

1. Nach diesem kamen die Kinder Moab, die Kinder Ammon und mit ihnen auch Meuniter, wider Josaphat zu streiten.

1. Il arriva, après cela, que les enfants de Moab et les enfants d'Ammon (car avec eux il y avait des Ammonites), vinrent contre Josaphat pour lui faire la guerre.

1. PASADAS estas cosas aconteció que los hijos de Moab y de Ammón, y con ellos de los Ammonitas, vinieron contra Josafat a la guerra.

1 Het geschiedde nu na dezen, dat de kinderen Moabs, en de kinderen Ammons, en het hen anderen benevens de Ammonieten, kwamen tegen Josafat ten strijde.

1. I stało się potem, że przyciągnęli synowie Moabowi, i synowie Ammonowi, a z nimi niektórzy mieszkający z Ammonitami, przeciwko Jozafatowi na wojnę.

1. És lőn ezek után, eljövének a Moáb fiai [1†] és Ammon fiai, és velök mások is az Ammoniták közül, Jósafát ellen, hogy hadakozzanak vele.

1 После сего Моавитяне и Аммонитяне, а с ними некоторые из страны Маонитской, пошли войною на Иосафата.

1. Після сього зібрались Моабії та Аммонїї, а з ними дехто з землї Маоницької й пійшли війною на Йосафата.

2. Niin tultiin ilmoittamaan tästä Joosafatille: Suuri joukko tulee sinua vastaan meren toiselta puolelta, Aramista, ja katso, he ovat jo Hasason-Taamarissa; se on Een-Gedissä.

2. Niin tultiin ja ilmoitettiin Josaphatille, sanoen: sinua vastaan tulee sangen suuri sotajoukko Syriasta, tuolta puolelta meren; ja katso, he ovat HatsetsonTamarissa: se on Engeddi.

2. Nijn tultin ja ilmoitettin Josaphatille sanoden: sinua wastan tule sangen suuri sotajoucko Syriast tuolda puolelda meren ja cadzo he owat Hazezon Thamaris se on Engeddi.

2 Then there came some who told Jehoshaphat, saying, There comes a great multitude against you from beyond the sea from Syria. And behold, they are in Hazazon-tamar (what is En-gedi).

2. Then there came some that told Jehoshaphat, saying, There cometh a great multitude against thee from beyond the sea on this side Syria; and, behold, they be in Hazazontamar, which is Engedi.

2. Og man kom og gav Josafat det til Kende og sagde: Der kommer en stor Hob imod dig fra hin Side Havet fra Syrien, og se, de ere i Hazezon-Thamar, det er Engedi.

2. Och man kom, och bådade det Josaphat, och sade: Emot dig kommer ett mägta stort tal ifrå hinsidon hafvet, af Syrien, och si, de äro i HazezonThamar, det är EnGedi.

2. Ja nemmad tullid andsid Josawatile teäda ja ütlesid: Sinno peäle tulleb suur hulk teile poolt merre ja Siria-maalt , ja wata, nemmad on Atsetsontamaris, se on Engeddi.

2. Juozapatui buvo pranešta: ‘‘Didelė daugybė iš anapus jūros ateina prieš tave. Jie jau Haceczon Tamaroje, kuris yra En Gedyje’‘.

2. Und man kam und sagte es Josaphat an und sprach: Es kommt wider dich eine große Menge von jenseits des Meeres, von Syrien; und siehe, sie sind zu Hazezon-Thamar, das ist Engedi.

2. On vint donc le rapporter à Josaphat, en disant: Il vient contre toi une grande multitude d'au delà de la mer, de Syrie; et les voici à Hatsatson-Thamar, qui est En-Guédi.

2. Y vinieron, y dieron aviso a Josafat, diciendo: Contra tí viene una grande multitud de la otra parte de la mar, y de Siria; y, he aquí, ellos están en Asason-tamar, que es Engadí.

2 Toen kwamen er, die Josafat boodschapten, zeggende: Daar komt een grote menigte tegen u van gene zijde der zee, uit Syrie; en zie, zij zijn te Hazezon-thamar, hetwelk is Engedi.

2. I przyszło, a opowiedziano Jozafatowi, mówiąc: Przyciągnęło przeciwko tobie wojsko wielkie z zamorza, z Syryi, a oto są w Chasesontamar, które jest Engaddy.

2. Eljövének pedig a hírmondók, és megmondák Jósafátnak, mondván: A tenger tulsó részéről nagy sokaság jön ellened Siriából, és [2†] már Haséson-Tamárban vannak; ez az Engedi.

2 И пришли, и донесли Иосафату, говоря: идет на тебямножество великое из-за моря, от Сирии, и вот они в Хацацон-Фамаре, то есть в Енгедди.

2. І прийшли й звістили Йосафатові, говорячи: Йде на тебе велика сила зза моря, з Сириї і оце вони в Газазон-Тамарі, се б то в Енгеддї.

3. Silloin Joosafat peljästyi ja kääntyi kysymään Herralta ja kuulutti paaston koko Juudaan.

3. Mutta Josaphat pelkäsi, ja asetti kasvonsa etsimään Herraa, ja antoi kuuluttaa paaston koko Juudassa.

3. Mutta Josaphat pelkäis ja asetti caswons edzimän HERra ja andoi cuulutta paaston coco Judas.

3 And Jehoshaphat was afraid and set himself to seek for Jehovah. And he proclaimed a fast throughout all Judah.

3. And Jehoshaphat feared, and set himself to seek the LORD, and proclaimed a fast throughout all Judah.

3. Og Josafat frygtede og vendtesit Ansigt til at søge Herren og lod udraabe en: Faste over al Juda.

3. Men Josaphat fruktade sig, och ställde sitt ansigte till att söka Herran, och lät utropa en fasto i hela Juda.

3. Ja temma kartis, ja Josawat pöris ommad silmad Jehowat noudma, ja laskis kulutada paasto-päwa keige Juda-maal .

3. Juozapatas nusigandęs atsidavė ieškoti Viešpaties ir paskelbė pasninką visame Jude.

3. Josaphat aber fürchtete sich und stellte sein Angesicht, zu suchen den HERRN, und ließ ein Fasten ausrufen unter ganz Juda.

3. Alors Josaphat craignit; et il se disposa à rechercher l'Éternel, et il publia un jeûne pour tout Juda.

3. Entónces él hubo temor: y puso Josafat su rostro, para consultar a Jehová, e hizo pregonar ayuno a todo Judá.

3 Josafat nu vreesde, en stelde zijn aangezicht, om den HEERE te zoeken; en hij riep een vasten uit in gans Juda.

3. I uląkł się, a obrócił Jozafat twarz swoję, aby szukał Pana, i zapowiedział post wszystkiemu ludowi Judzkiemu.

3. Megfélemlék azért Jósafát, és az Urat kezdé keresni és hirdete az egész Júda országában bőjtöt.

3 И убоялся Иосафат, и обратил лице свое взыскать Господа, и объявил пост по всей Иудее.

3. І злякавсь Йосафат, і обернув своє лице шукати Господа, й оповістив піст по всїй Юдеї.

4. Niin Juuda kokoontui etsimään apua Herralta; myös kaikista Juudan kaupungeista tultiin etsimään Herraa.

4. Ja Juuda tuli kokoon etsimään Herralta; tultiin myös kaikista Juudan kaupungeista etsimään Herraa.

4. Ja Juda tuli cocoon edzimän HERra tulit myös caikist Judan Caupungeist edzimän HERra.

4 And Judah gathered themselves together, to seek (help) from Jehovah, even out of all the cities of Judah they came to seek Jehovah.

4. And Judah gathered themselves together, to ask help of the LORD: even out of all the cities of Judah they came to seek the LORD.

4. Og Juda samlede sig for at søge Hjælp af Herren; ogsaa af alle Judas Stæde kom de for at søge Herren.

4. Och Juda kom tillhopa, till att söka Herran; kommo ock utaf alla Juda städer till att söka Herran.

4. Ja Juda-rahwas koggusid kokko Jehowa käest abbi otsima; nemmad tullid ka keikist Juda liñnadest Jehowat otsima.

4. Judo gyventojai susirinko prašyti Viešpaties pagalbos, iš visų miestų jie atėjo ieškoti Viešpaties.

4. Und Juda kam zusammen, den HERRN zu suchen; auch kamen sie aus allen Städten Juda's, den HERRN zu suchen.

4. Juda s'assembla donc pour demander du secours à l'Éternel; on vint même de toutes les villes de Juda pour chercher l'Éternel.

4. Y juntáronse los de Judá para buscar socorro de Jehová: y también de todas las ciudades de Judá vinieron para buscar socorro de Jehová.

4 En Juda werd vergaderd, om van den HEERE hulp te zoeken; ook kwamen zij uit alle steden van Juda, om den HEERE te zoeken.

4. Tedy się zgromadził lud Judzki, aby szukali Pana; także ze wszystkich miast Judzkich zeszli się szukać Pana.

4. Azért felgyűlének a Júdabeliek, hogy az Úr segedelmét keressék, Júdának minden városaiból is jövének, hogy az Urat megkeressék.

4 И собрались Иудеи просить помощи у Господа; из всех городов Иудиных пришли они умолять Господа.

4. І зібрались Юдеї просити помочі в Господа; з усїх міст Юдиних поприходили вони благати Господа.

5. Ja Joosafat astui esiin Juudan ja Jerusalemin seurakunnassa, Herran temppelissä, uuden esipihan edessä

5. Ja Josaphat seisoi Juudan ja Jerusalemin seurakunnassa, Herran huoneessa, uuden pihan edessä.

5. Ja Josaphat tuli Judan ja Jerusalemin seuracundaan HERran huoneseen vden cartanon eteen.

5. Seisoi Josaphat Judan Ja Jerusalemin Seurakunnan keskelle/ HERRAN Honesa/ sen vdhen Cartanoin edes/ (Seisoi Josaphat Judan ja Jerusalemin seurakunnan keskellä/ HERRAN huoneessa/ sen uuden kartanoin edessä/)

5 And Jehoshaphat stood in the assembly of Judah and Jerusalem in the house of Jehovah before the new court.

5. And Jehoshaphat stood in the congregation of Judah and Jerusalem, in the house of the LORD, before the new court,

5. Og Josafat stod i Judas og Jerusalem Forsamling, i Herrens Hus foran den nye Forgaard,

5. Och Josaphat trädde in i menigheten af Juda och Jerusalem, uti Herrans hus inför nya gården;

5. Ja Josawat seisis Juda ja Jerusalemma koggodusses Jehowa koias ue oue ees,

5. Juozapatas atsistojo Viešpaties namuose, priešais naują kiemą, Judo ir Jeruzalės susirinkime,

5. Und Josaphat trat unter die Gemeinde Juda's und Jerusalems im Hause des HERRN vor dem neuen Hofe

5. Et Josaphat se tint debout dans l'assemblée de Juda et de Jérusalem, dans la maison de l'Éternel, devant le nouveau parvis;

5. Y púsose Josafat en pié en la congregación de Judá y de Jerusalem, en la casa de Jehová, delante del patio nuevo,

5 En Josafat stond in de gemeente van Juda en Jeruzalem, in het huis des HEEREN, voor het nieuwe voorhof.

5. A tak stanął Jozafat w zgromadzeniu Judzkiem i Jeruzalemskiem w domu Paóskiem przed sienią nową.

5. És megálla Jósafát Júda és Jeruzsálem gyülekezetiben, az Úr házában az új pitvar előtt;

5 И стал Иосафат в собрании Иудеев и Иерусалимлян в доме Господнем, пред новым двором,

5. І став Йосафат перед громадою Юдеїв та Ерусалимцїв в домі Господньому, перед новим двором,

6. ja sanoi: Herra, meidän isiemme Jumala, sinä olet Jumala taivaassa, ja sinä hallitset kaikkia pakanakansain valtakuntia. Sinun kädessäsi on voima ja väkevyys, eikä kukaan kestä sinun edessäsi.

6. Ja hän sanoi: Herra meidän isäimme Jumala! etkös ole Jumala taivaissa, joka hallitset kaikkein pakanain valtakunnissa? Ja sinun kädessäs on väki ja voima, ja ei ole yhtään, joka voi olla sinua vastaan.

6. JA sanoi: HERra meidän Isäim Jumala etkös ole Jumala taiwais ja hallidzet caickein pacanoitten waldacunnis? Ja sinun kädesäs on wäki ja woima ja ei ole yhtän joca woi olla sinua wastan.

6. ia sanoi. HERRA meiden Iseden Jumala/ etkö sine ole Jumala Taiuasa? ia Haltia ylitze caikein pacanain Waldakunda ? Ja sinun Käsises ombi Wäkewys ia woima/ ia eikengen woi sinua wastanseiso. (ja sanoi. HERRA meidän isien Jumala/ etkö sinä ole Jumala taiwaassa? ja haltija ylitse kaikkein pakanain waltakunta? Ja sinun käsissäsi ompi wäkewyys ja woima/ ja eikenkään woi sinua wastaanseisoa.)

6 And he said, O Jehovah, the God of our fathers, are you not God in heaven? And are you not ruler over all the kingdoms of the nations? And in your hand is power and might, so that none is able to withstand you.

6. And said, O LORD God of our fathers, art not thou God in heaven? and rulest not thou over all the kingdoms of the heathen? and in thine hand is there not power and might, so that none is able to withstand thee?

6. og han sagde Herre, vore Fædres Gud! er du ej selv den Gud i Himmelen? ja, du er den, som regerer i alle Hedningernes Riger, og i din Haand er Kraft og Vælde, og der er ingen som kan bestaa imod dig.

6. Och sade: Herre, våra fäders Gud, äst icke du Gud i himmelen, och råder öfver all Hedningarnas rike? Och i dine hand är kraft och magt, och ingen är, som emot dig stå kan.

6. Ja ütles: Jehowa meie wannematte Jummal, eks sinna olle sesamma Jummal taewas? ja sinna olled wallitseja keik ülle rahwa kunningrikide, ja sinno käes on rammo ja wäggi, ja ükski ei woi sinno wasto seista.

6. ir sakė: ‘‘Viešpatie, mūsų tėvų Dieve, argi ne Tu esi Dievas danguje ir argi ne Tu valdai visas pagonių karalystes? Tavo rankose yra jėga ir galybė, ir niekas negali atsilaikyti prieš Tave.

6. und sprach: HERR, unser Väter Gott, bist du nicht Gott im Himmel und Herrscher in allen Königreichen der Heiden? Und in deiner Hand ist Kraft und Macht, und ist niemand, der wider dich zu stehen vermöge.

6. Et il dit: Éternel, Dieu de nos pères! n'es-tu pas Dieu dans les cieux, et n'est-ce pas toi qui domines sur tous les royaumes des nations? Et n'as-tu pas en ta main la force et la puissance, en sorte que nul ne peut te résister?

6. Y dijo: Jehová Dios de nuestros padres ¿no eres tú Dios en los cielos? ¿Y no te enseñoreas en todos los reinos de las gentes? ¿No está en tu mano la fuerza y el poder, que no hay quien te resista?

6 En hij zeide: O, HEERE, God onzer vaderen, zijt Gij niet de God in den hemel? Ja, Gij zijt de Heerser over alle koninkrijken der heidenen; en in Uw hand is kracht en sterkte, zodat niemand zich tegen U stellen kan.

6. I rzekł: Panie, Boże ojców naszych: Izaliś nie ty sam Bogiem na niebie? a nie ty panujesz na wszystkiemi królestwami narodów? azaż nie w rękach twoich jest moc i siła? a nie masz, ktoby się mógł ostać przed tobą.

6. És monda: Oh Uram, mi atyáink Istene! nem te vagy-é egyedül Isten a mennyben, a ki uralkodol a pogányoknak minden országain? A te kezedben van az erő és hatalom, és senki nincsen, a ki ellened megállhatna.

6 и сказал: Господи Боже отцов наших! Не Ты ли Бог на небе? И Ты владычествуешь над всеми царствами народов, и в Твоей руке сила и крепость, и никто не устоит противТебя!

6. І промовив: Господи, Боже отцїв наших! Чи не ти ж Бог на небі? І ти пануєш над усїма царствами народів, і в твоїй руцї сила й можність, і нїхто не встоїть проти тебе!

7. Sinä, meidän Jumalamme, karkoitit tämän maan asukkaat kansasi Israelin tieltä ja annoit sen ystäväsi Aabrahamin jälkeläisille ikuisiksi ajoiksi.

7. Etkös sinä, meidän Jumalamme, ole ajanut tämän maan asujamia kansas Israelin edestä pois? ja olet sen antanut Abrahamin sinun ystäväs siemenelle ijankaikkisesti;

7. Etkös meidän Jumalam ole ajanut tämän maan asujamia sinun Canssas Israelin edest pois ja olet sen andanut Abrahamin sinun ystäwäs siemenelle ijancaickisest.

7. Etkö sine meiden Jumalan temen Maan Asuuaiset hucuttanut/ sinun Canssas Israelin edeste. Ja olet sen andanut Abrahamin sen sinun Ysteues Siemenille ijancaikisesta? (Etkö sinä meidän Jumalan tämän maan asuwaiset hukuttanut/ sinun kansasi Israelin edestä. Ja olet sen antanut Abrahamin sen sinun ystäwäsi siemenille iankaikkisesti?)

7 Did you not, O our God, drive out the inhabitants of this land before your people Israel and give it to the seed of Abraham your friend everlasting?

7. Art not thou our God, who didst drive out the inhabitants of this land before thy people Israel, and gavest it to the seed of Abraham thy friend for ever?

7. Har du ikke, vor Gud! fordrevet dette Lands: Indbyggere fra dit Folk Israels Ansigt og givet det til Abrahams, din Vens, Sæd evindelig?

7. Hafver du, vår Gud, icke fördrifvit detta lands inbyggare för dino folke Israel, och hafver gifvit det Abrahams dins väns säd till evig tid;

7. Eks sinna meie Jummal olle sellesinnatse Ma rahwast omma Israeli rahwa eest ärraaianud, ja sedda annud iggaweste omma söbra Abraami suggule?

7. Argi ne Tu, mūsų Dieve, išvarei šitos šalies gyventojus prieš Izraeliui užimant šį kraštą ir jį atidavei savo draugo Abraomo palikuonims amžiams?

7. Hast du, unser Gott, nicht die Einwohner dieses Landes vertrieben vor deinem Volk Israel und hast es gegeben dem Samen Abrahams, deines Liebhabers, ewiglich,

7. N'est-ce pas toi, ô notre Dieu! qui as dépossédé les habitants de ce pays devant ton peuple d'Israël, et qui l'as donné pour toujours à la postérité d'Abraham, qui t'aimait?

7. Dios nuestro, ¿no echaste tú los moradores de aquesta tierra delante de tu pueblo Israel, y la diste a la simiente de Abraham tu amigo para siempre?

7 Hebt Gij niet, onze God, de inwoners dezes lands van voor het aangezicht van Uw volk Israel verdreven, en dat aan het zaad van Abraham, Uw liefhebber, tot in eeuwigheid gegeven?

7. Izaliś nie ty, Boże nasz! wypędził obywateli tej ziemi przed twarzą ludu twego Izraelskiego, i podałeś ją nasieniu Abrahama przyjaciela twego na wieki?

7. Oh mi Istenünk! nem te űzéd-é ki e földnek lakóit a te néped az Izráel előtt, és nem te adád-é azt Ábrahámnak, a [3†] te barátod magvának mindörökké?

7 Не Ты ли, Боже наш, изгнал жителей земли сей пред лицем народа ТвоегоИзраиля и отдал ее семени Авраама, друга Твоего, навек?

7. Чи не ти ж, Боже наш, вигнав осадників сієї землї перед лицем твого народу Ізраїля, і віддав її насїнню Авраама, друга твого, навіки?

8. He asettuivat tänne ja rakensivat täällä sinulle, sinun nimellesi, pyhäkön sanoen:

8. Niin että he ovat asuneet siinä, ja ovat rakentaneet sinun nimelles pyhän, sanoen:

8. Nijn että he owat asunet sijnä ja rakendanet sinun nimelles Pyhän sanoden:

8. Nin ette he ouat sijnä asunuet/ ia henesse rakendanuet sinun Nimelles ydhen pyhydhen/ ia sanonuet. (Niin että he owat siinä asuneet/ ja hänessä rakentaneet sinun nimellesi yhden pyhyyden/ ja sanoneet.)

8 And they dwelt in it and have built for you a sanctuary in it for your name, saying,

8. And they dwelt therein, and have built thee a sanctuary therein for thy name, saying,

8. Og de have boet derudi og bygget dig en Helligdom deri for dit Navn og sagt:

8. Så att de hafva bott deruti, och byggt dig derinne till ditt Namn en helgedom, och sagt:

8. Ja nemmad on seäl ellanud ja sulle siñna ehhitanud ühhe pühha hone sinno nimmele ja üttelnud:

8. Jie apsigyveno jame ir pastatė Tau šventyklą, kurioje būtų Tavo vardas, sakydami:

8. daß sie darin gewohnt und dir ein Heiligtum für deinen Namen darin gebaut haben und gesagt:

8. Ils l'ont habité, et t'y ont bâti un sanctuaire pour ton nom, en disant:

8. Y ellos han habitado en ella, y te han edificado en ella santuario a tu nombre, diciendo:

8 Zij nu hebben daarin gewoond, en zij hebben U daarin een heiligdom gebouwd voor Uw Naam, zeggende:

8. I miszkali w niej, i zbudowali tobie w niej świątnicę dla imienia twego, mówiąc:

8. És lakának azon, és építettek azon a te nevednek szentséges [4†] hajlékot, mondván:

8 И они поселились на ней и построили Тебе на ней святилище во имя Твое, говоря:

8. І вони оселились у нїй і збудували тобі в нїй сьвятиню на ймя твоє, кажучи:

9. Jos meitä kohtaa joku onnettomuus, miekka, rangaistustuomio, rutto tai nälänhätä, niin me astumme tämän temppelin eteen ja sinun eteesi, sillä sinun nimesi on tässä temppelissä; ja me huudamme sinua hädässämme, ja sinä kuulet ja autat.'

9. Kuin joku onnettomuus, rangaistusmiekka, rutto eli kallis aika meille tulee, niin pitää meidän seisoman tässä huoneessa sinun edessäs (sillä sinun nimes on tässä huoneessa) ja huutaman sinua tuskassamme, niin sinä kuulet ja autat.

9. Cosca jocu onnettomus rangaistus miecka rutto eli callis aica meille tule nijn pitä meidän seisoman täsä huones sinun edesäs (sillä sinun nimes on täsä huones) ja huudamme sinua meidän tuscasam nijn sinä cuulet ja autat.

9. Jos iocu Onnettomus/ Miecka/ Rangastus/ Ruttotauti/ eli Nelke meiden ylitzen tulisit/ nin pidheis meiden seisoman/ temen Honen edesse/ sinun Casuoisas. Sille sinun Nimes ombi tesse Honessa/ ia hwtaman sinun tyges/ meiden Tuskassan/ nin sine cwldelisit ia meite auttaisit? (Jos joku onnettomuus/ Miekka/ rangaistus/ ruttotauti/ eli nälkä meidän ylitsen tulisit/ niin pitäisi meidän seisoman/ tämän huoneen edessä/ sinun kaswoissasi. Sillä sinun nimesi ompi tässä huoneessa/ ja huutaman sinun tykösi/ meidän tuskassan/ niin sinä kuuntelisit ja meitä auttaisit?)

9 If evil comes upon us, the sword, judgment, or pestilence, or famine, we will stand before this house and before you, (for your name is in this house,) and cry out to you in our affliction and you will hear and save.

9. If, when evil cometh upon us, as the sword, judgment, or pestilence, or famine, we stand before this house, and in thy presence, (for thy name is in this house,) and cry unto thee in our affliction, then thou wilt hear and help.

9. Om Ulykke kommer over os, Sværd, Straffedom eller Pest eller Hunger, skulle vi staa foran dette Hus og for dit Ansigt (thi dit Navn er i dette Hus), og raabe til dig i vor Nød, saa ville du høre og frelse!

9. Om något ondt, svärd, straff, pestilentie, eller hård tid öfver oss komme, skulle vi stå för detta hus inför dig; förty ditt Namn är i desso huse; och ropa till dig i våra nöd, så ville du höra dertill och hjelpa?

9. Kui meie peäle tulleb önnetus, moök, mu nuhtlus ja katk ja nälg, siis tahhame meie seista siin koia ees ja sinno ees, sest so nimmi on siin koias; ja meie tahhame kissendada so pole ommast kitsikussest, siis wötta kuulda ja abbi sata.

9. ‘Jei mus užpuls nelaimės, kardas, maras ar badas, tai mes, atsistoję ties šitais namais, Tavo akivaizdoje,­nes Tavo vardas yra šituose namuose,­šauksimės Tavęs savo suspaudime, o Tu mus išgirsi ir išgelbėsi’.

9. Wenn ein Unglück, Schwert, Strafe, Pestilenz oder Teuerung über uns kommt, sollen wir stehen vor diesem Hause vor dir (denn dein Name ist in diesem Hause) und schreien zu dir in unsrer Not, so wollest du hören und helfen?

9. S'il nous arrive quelque mal, l'épée, le jugement, la peste, ou la famine, nous nous tiendrons devant cette maison, et en ta présence; car ton nom est en cette maison; et nous crierons à toi dans notre détresse, et tu exauceras et tu délivreras!

9. Si mal viniere sobre nosotros, o espada de juicio, o pestilencia, o hambre, presentarnos hemos delante de esta casa, y delante de tí; porque tu nombre está en esta casa; y de nuestras tribulaciones clamarémos a tí, y tú nos oirás y salvarás.

9 Indien over ons enig kwaad komt, het zwaard des oordeels, of pestilentie, of honger, wij zullen voor dit huis, en voor Uw aangezicht staan, dewijl Uw Naam in dit huis is; en wij zullen uit onze benauwdheid tot U roepen, en Gij zult verhoren en verlossen.

9. Jeźliby na nas przyszło złe, miecz pomsty, albo powietrze, albo głód, a staniemy przed tym domem, i przed obliczem twojem, gdyż imię twoje jest w domu tym, a zawołamy do ciebie w uciskach naszych, tedy wysłuchasz i wybawisz.

9. A mikor veszedelem jövend mi reánk, háború, [5†] ítélet, döghalál vagy éhség, megállunk e házban előtted (mert a te neved [6†] e házban van) és a mikor kiáltunk hozzád a mi nyomorúságainkban: hallgass meg és szabadíts meg minket.

9 если придет на нас бедствие: меч наказующий, или язва, или голод, то мы станем пред домом сим и пред лицем Твоим, ибо имя Твое в доме сем;и воззовем к Тебе в тесноте нашей, и Ты услышишь и спасешь.

9. Як прийде на нас нещастє: караючий меч, або пошесть, або голод, то ми станемо перед сим домом і перед лицем твоїм, бо твоє імення в сьому домі; і покликнемо до тебе в нашому горю, а ти почуєш і поратуєш.

10. Ja katso, siinä ovat nyt ammonilaiset ja mooabilaiset ja Seirin vuoristolaiset, joiden alueen kautta sinä et antanut israelilaisten kulkea, kun he tulivat Egyptin maasta, vaan nämä kääntyivät heistä pois eivätkä tuhonneet heitä.

10. Ja nyt katso, Ammonin lapset, Moab ja Seirin vuorelaiset, joidenka kautta et sinä antanut Israelin lasten mennä, vaeltaissansa Egyptistä; vaan heidän täytyi palata pois heidän tyköänsä, eikä hävittäneet heitä;

10. Cadzo Ammonin lapset Moab ja ne Seirin wuorelda joidenga cautta et sinä andanut Israelin lasten mennä waeldaisans Egyptist mutta heidän täydyi palata pois heidän tyköäns ja ei häwittänet heitä.

10. Nin catzo nyt (O meiden Jumalan) ette ne Ammonin Moabin Lapset/ Ja ne iotca Seirin wooresta/ ioita sine Israelin Lapsille haastoit cadhottaman/ quin he Egiptist vloslexit/ Ette he welteisit heiste/ ia ei heite hucuttaneet. (Niin katso nyt (Oi meidän Jumalan) että ne Ammonin Moabin lapset/ Ja ne jotka Seirin wuoresta/ joita sinä Israelin lapsille haastoit kadottaman/ kuin he Egyptistä ulosläksit/ Että he wälttäisit heistä/ ja ei heitä hukuttaneet.)

10 And now, behold, the sons of Ammon and Moab and Mount Seir (whom you would not let Israel invade when they came out of the land of Egypt, but they turned aside from them and did not destroy them),

10. And now, behold, the children of Ammon and Moab and mount Seir, whom thou wouldest not let Israel invade, when they came out of the land of Egypt, but they turned from them, and destroyed them not;

10. Nu da, se, Ammons Børn og: Moab og de fra Sejrs Bjerg, hos hvilke du ikke tilstedte Israel at drage igennem, der de kom fra Egyptens Land-thi de gik af Vejen for dem og ødelagde dem ikke

10. Nu si, Ammons barn, Moab, och de af Seirs berg, öfver hvilka du icke lät Israels barn draga, då de foro utur Egypti land, utan de måste vika af ifrå dem, och icke förderfva dem;

10. Ja nüüd wata, Ammoni ja Moabi lapsed, ja Seiri mäggise Ma rahwas , kenne maalt sa ei lasknud Israeli läbbikäia, kui nemmad Egiptusse maalt tullid; sest nemmad läksid neist möda, ja ei kautand neid mitte ärra.

10. Amonitai, moabitai ir Seyro aukštumų gyventojai, kurių Tu neleidai izraelitams užpulti, jiems išėjus iš Egipto šalies, ir kuriuos izraelitai aplenkė ir jų nesunaikino,

10. Nun siehe, die Kinder Ammon und Moab und die vom Gebirge Seir, durch welche du die Kinder Israel nicht ziehen ließest, da sie aus Ägyptenland zogen, sondern sie mußten von ihnen weichen und durften sie nicht vertilgen;

10. Maintenant, voici les enfants d'Ammon et de Moab, et ceux de la montagne de Séir, chez lesquels tu ne permis pas à Israël d'entrer, quand il venait du pays d'Égypte, car il se détourna d'eux, et ne les détruisit pas,

10. Ahora pues, he aquí los hijos de Ammón y de Moab, y el monte de Seir, por los cuales no quisiste que pasase Israel, cuando venían de la tierra de Egipto, sino que se apartasen de ellos, y no los destruyesen;

10 En nu, zie de kinderen Ammons, en Moab, en die van het gebergte Seir, door dewelken Gij Israel niet toeliet te trekken, als zij uit Egypteland togen, maar zij weken van hen, en verdelgden hen niet;

10. Teraz tedy, oto synowie Ammonowi, i Moabowi, i góra Seir, przez którycheś ty nie dopuścił przejść Izraelowi, gdy szli z ziemi Egipskiej, ale ich minęli, a nie wytracili ich.

10. És most ímé az Ammoniták, a Moábiták és a Seir [7†] hegyén lakozók, a kiknek földjén nem akarád, hogy általmenjenek az Izráel fiai, mikor Égyiptom földéből kijöttek, hanem mellettök menének el és nem pusztíták el őket;

10 И ныне вот Аммонитяне и Моавитяне и обитатели горы Сеира, чрез земли которых Ты не позволил пройти Израильтянам, когда они шли из земли Египетской, а потому они миновали их и не истребили их, –

10. І тепер оце Аммонїї та Моабії й ті, що з гори Сеїра, що через їх землї ти не дозволив перейти Ізрайлитянам, як вони йшли з землї Египецької, через що вони їх обминули й не вигубили їх, -

11. Katso, nyt he kostavat sen meille: he tulevat karkoittamaan meitä maasta, joka on sinun omasi ja jonka sinä olet antanut meidän omaksemme.

11. Ja katso, he kostavat sen meille; ja he tulevat meitä ajamaan perinnöstäs pois, jonka meille perinnöksi antanut olet.

11. Ja cadzo he costawat sen meille ja tulewat meitä ajaman sinun perinnöstäs pois jongas meille perinnöxi andanut olet.

11. Ja catzo/ Nein hyuesti he sen maxauat/ Ja tuleuat meite vlosaiaman/ sinun perimisestes/ iongas meille omista andanut olet. (Ja katso/ Näin hywästi he sen maksawat/ Ja tulewat meitä ulosajaman/ sinun perimisestäsi/ jonkas meille omistaa antanut olet.)

11 behold, how they reward us, to come to cast us out of your possession, which you have given us to inherit.

11. Behold, I say, how they reward us, to come to cast us out of thy possession, which thou hast given us to inherit.

11. se, disse betale os det med at komme for at udstøde os af din Ejendom, som du har ladet os indtage til Eje.

11. Och si, de låta oss det umgälla, och komma till att utdrifva oss utu ditt arf, som du oss gifvit hafver.

11. Ja wata, needsammad makswad meie kätte, et nemmad tullewad meid wäljaaiama sinno pärris-maalt, mis sa meile annud pärrida.

11. dabar atmoka mums tuo, kad ateina mūsų išvaryti iš Tavo mums duotos nuosavybės.

11. und siehe, sie lassen uns das entgelten und kommen, uns auszustoßen aus deinem Erbe, das du uns gegeben hast.

11. Les voici qui nous en récompensent, en venant nous chasser de ton héritage, dont tu nous as donné la possession.

11. He aquí, ellos nos dan el pago, que vienen a echarnos de tu posesión, que tú nos diste que poseyésemos.

11 Zie dan, zij vergelden het ons, komende om ons uit Uw erve, die Gij ons te erven gegeven hebt, te verdrijven.

11. Oto teraz nam oni oddawają, gdyż przyszli, aby nas wyrzucili z dziedzictwa twego, któreś nam dał prawem dziedzicznem.

11. Ímé ezért azzal fizetnek nékünk, hogy ellenünk jönnek, hogy kiűzzenek a te örökségedből, melyet örökségül adtál nékünk.

11 вот они платят нам тем , что пришли выгнать нас из наследственного владения Твоего, которое Ты отдал нам.

11. Оце вони платять нам тим, що прийшли вигнати нас із наслїдної держави твоєї, котру ти віддав нам.

12. Meidän Jumalamme, etkö tuomitse heitä? Sillä me emme mahda mitään tätä suurta joukkoa vastaan, joka hyökkää meidän kimppuumme, emmekä itse tiedä mitä tehdä, vaan sinuun meidän silmämme katsovat.

12. Meidän Jumalamme! etkös heitä tuomitse? Sillä ei ole meillä yhtään voimaa tätä suurta joukkoa vastaan, joka tulee meitä vastaan: emme tiedä, mitä me teemme, vaan meidän silmämme katselevat sinun puolees.

12. Meidän Jumalam etkös heitä duomidze? sillä ei ole meillä yhtän woima tätä suurta jouckoa wastan joca tule meitä wastan en me tiedä mitä me teemme waan meidän silmän cadzelewat sinun puoles.

12. O meiden Jumalan/ Etkös heite domitze ? Sille eipe meisse tosin ole ychten woima/ sencaltaisen swren Sotawäen wastan/ ioca meiden wastan tulepi. Eipe me tosin tiedhe/ mite meiden pite tekemen/ Waan meiden Silmenne sinun tyges catzouat. Wapadha sis nyt mös meite/ Nincuttas silloin Kuningan Josaphatin aican/ Juttat wapadhit/ Amen. (Oi meidän Jumalan/ Etkös heitä tuomitse? Sillä eipä meissä tosin ole yhtään woimaa/ senkaltaisen suuren sotawäen wastaan/ joka meidän wastaan tuleepi. Eipä me tosin tiedä/ mitä meidän pitää tekemän/ Waan meidän silmämme sinun tykösi katsowat. Wapahda siis nyt myös meitä/ Niinkuin silloin kuningas Josaphatin aikaan/ juttaat wapahdit/ Amen.)

12 O our God, will you not judge them? For we have no might against this great company that comes against us. Neither do we know what to do, but our eyes are upon you.

12. O our God, wilt thou not judge them? for we have no might against this great company that cometh against us; neither know we what to do: but our eyes are upon thee.

12. Vor Gud! vil du ikke holde Dom over dem? thi der er ingen Kraft i os imod denne store Hob, som kommer imod os, og vi vide ikke, hvad vi skulle gøre; men vore Øjne ere vendte til dig.

12. Vår Gud, vill du icke döma dem? Ty i oss är ingen magt emot denna stora hopen, som emot oss kommer; vi vete icke hvad vi göra skole, utan vår ögon se till dig.

12. Meie Jummal, eks sa tahha nende peäle kohhut moista? sest meie sees ep olle rammo selle sure hulga wasto, mis meie peäle tulleb, ja meie ei tea mitte, mis meie peame teggema, agga sinno peäle watawad meie silmad.

12. Dieve, argi neteisi jų? Mes esame bejėgiai prieš šitą daugybę, kuri išėjo prieš mus, ir nežinome, ką mums daryti. Bet mūsų akys nukreiptos į Tave’‘.

12. Unser Gott, willst du sie nicht richten? Denn in uns ist nicht Kraft gegen diesen großen Haufen, der wider uns kommt. Wir wissen nicht, was wir tun sollen; sondern unsre Augen sehen nach dir.

12. O notre Dieu! ne les jugeras-tu pas? Car il n'y a point de force en nous devant cette grande multitude qui vient contre nous, et nous ne savons que faire; mais nos yeux sont sur toi.

12. Dios nuestro, ¿no los juzgarás tú? Porque en nosotros no hay fuerza contra tan grande multitud que viene contra nosotros: no sabemos lo que hemos de hacer; mas a tí son nuestros ojos.

12 O, onze God, zult Gij geen recht tegen hen oefenen? want in ons is geen kracht tegen deze grote menigte, die tegen ons komt, en wij weten niet, wat wij doen zullen; maar onze ogen zijn op U.

12. O Boże nasz! izali ich nie będziesz sądził? W nasci zaiste nie masz żadnej mocy przeciw mnóstwu tak wielkiemu, które przyszło na nas, i nie wiemy, co czynić mamy, tylko ku tobie obracamy oczy nasze.

12. Oh mi Istenünk, nem ítéled-é meg őket? Mert nincsen mi bennünk erő e nagy sokasággal szemben, mely ellenünk jön. Nem tudjuk, mit cselekedjünk, hanem csak te reád [8†] néznek a mi szemeink.

12 Боже наш! Ты суди их. Ибо нет в нас силы против множества сего великого, пришедшего на нас, и мы не знаем, что делать, но к Тебе очи наши!

12. Боже наш! суди їх ти. Бо в нас нема сили проти товпи сієї великої, прийшовшої на нас, і ми не відаємо, що робити, а тілько до тебе очі наші!

13. Kaikki Juudan miehet seisoivat siinä Herran edessä pikkulapsineen, vaimoineen ja poikineen.

13. Ja kaikki Juuda seisoi Herran edessä, lapsinensa, vaimoinensa ja poikinensa.

13. Ja caicki Juda seisoi HERran edes lapsinens waimoinens ja poikinens.

13 And all Judah stood before Jehovah, with their little ones, their wives and their sons.

13. And all Judah stood before the LORD, with their little ones, their wives, and their children.

13. Og al Juda stod for Herrens Ansigt ogsaa deres smaa Børn, deres Hustruer og deres Sønner.

13. Och hele Juda stod för Herranom med sin barn, hustrur och söner.

13. Ja keik Juda olli seismas Jehowa ees, ka nende wäetimad lapsed, nende naesed ja nende lapsed.

13. Visi Judo gyventojai stovėjo Viešpaties akivaizdoje su kūdikiais, žmonomis ir vaikais.

13. Und das ganze Juda stand vor dem HERRN mit ihren Kindern, Weibern und Söhnen.

13. Or tout Juda se tenait devant l'Éternel, même avec leurs familles, leurs femmes et leurs enfants.

13. Y todo Judá estaba en pié delante de Jehová, también sus niños, y sus mujeres, y sus hijos.

13 En gans Juda stond voor het aangezicht des HEEREN, ook hun kinderkens, hun vrouwen en hun zonen.

13. Wszystek też lud Judzki stał przed Panem, i dziatki ich, żony ich, i synowie ich.

13. És a Júdabeliek mindnyájan állanak vala az Úr előtt, gyermekeikkel, feleségeikkel és fiaikkal egyetemben.

13 И все Иудеи стояли пред лицем Господним, и малые дети их, жены их и сыновья их.

13. І стояли усї Юдеї перед лицем Господнїм, і малі дїти їх, і жінки їх, і сини їх.

14. Ja Herran Henki tuli seurakunnan keskellä Jahasieliin, Sakarjan poikaan, joka oli Benajan poika, joka Jegielin poika, joka Mattanjan poika, leeviläisen, joka oli Aasafin jälkeläisiä,

14. Ja Jehasielin Sakarian pojan, Benajan pojan, Jehielin pojan, Mattanjan pojan päälle, Leviläisen Asaphin lapsista, tuli Herran henki seurakunnan keskellä,

14. JA HERran hengi tuli Jehasielin Sacharian pojan päälle Benajan pojan Jehielin pojan Mathanian Lewitan pojan Asaphin lapsist seuracunnan keskellä.

14 Then upon Jahaziel the son of Zechariah, the son of Benaiah, the son of Jeiel, the son of Mattaniah, the Levite, of the sons of Asaph, came the Spirit of Jehovah in the midst of the assembly.

14. Then upon Jahaziel the son of Zechariah, the son of Benaiah, the son of Jeiel, the son of Mattaniah, a Levite of the sons of Asaph, came the Spirit of the LORD in the midst of the congregation;

14. Men over Jehasiel, en Søn af Sakaria, der var en Søn af Benaja, der var en Søn af Jejel, en Søn af Matthania, Leviten af Asafs Børn, kom Herrens Aand midt iblandt Forsamlingen,

14. Men öfver Jahasiel, Sacharia son, Benaja sons, Jehiels sons, Matthania sons, den Leviten utaf Assaphs barn, kom Herrans Ande midt i menighetene;

14. Ja Jaasieli peäle, kes Asawi lastest, Lewiti Matanja poia Jeieli poia Penaja poia Sekarja poeg olli , temma peäle tulli Jehowa Waim kesk koggodusse sees.

14. Tada ant Jahazielio, sūnaus Zacharijo, sūnaus Benajos, sūnaus Jejelio, sūnaus Matanijos, levito iš Asafo sūnų, nužengė Viešpaties Dvasia, jam stovint tarp susirinkusiųjų,

14. Aber auf Jahasiel, den Sohn Sacharjas, des Sohnes Benajas, des Sohnes Jehiels, des Sohnes Matthanjas, den Leviten aus den Kindern Asaph, kam der Geist des HERRN mitten in der Gemeinde,

14. Alors l'Esprit de l'Éternel fut sur Jachaziel, fils de Zacharie, fils de Bénaja, fils de Jéïel, fils de Matthania, Lévite, d'entre les enfants d'Asaph, au milieu de l'assemblée;

14. Y estaba allí Jahaziel, hijo de Zacarías, hijo de Banaías, hijo de Jehiel, hijo de Matanías, Levita de los hijos de Asaf, sobre el cual vino el Espíritu de Jehová, en medio de la congregación;

14 Toen kwam de Geest des HEEREN in het midden der gemeente, op Jahaziel, den zoon van Zecharja, den zoon van Benaja, den zoon van Jehiel, den zoon van Matthanja, den Leviet, uit de zonen van Asaf;

14. Ale Jehazyjel, syn Zacharyjasza, syna Benajaszowego, syna Jehyjelowego, syna Matanijaszowego, Lewita z synów Asafowych, na którego przyszedł Duch Paóski w pośród onego zgromadzenia,

14. Akkor Jaházielre, a Zakariás fiára (ki Benája fia, ki Jéhiel fia, ki Mattániás fia vala, és az Asáf [9†] fia közül való Lévita vala) az Úrnak lelke szálla, a gyülekezet közepette,

14 Тогда на Иозиила, сына Захарии, сына Ванеи, сына Иеиела, сынаМатфании, левита из сынов Асафовых, сошел Дух Господень среди собрания

14. Тодї найшов на Йозиїла, сина Захарії, сина Банеї, сина Еїєла, сина Маттанїї, левіта з синів Асафових, Дух Господень посеред збору,

15. ja hän sanoi: Kuunnelkaa, kaikki te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat ja sinä kuningas Joosafat. Näin sanoo teille Herra: Älkää peljätkö älkääkä arkailko tätä suurta joukkoa, sillä sota ei ole teidän, vaan Jumalan.

15. Ja sanoi: kuulkaat, koko Juuda ja Jerusalemin asuvaiset, ja kuningas Josaphat! Näin sanoo Herra teille: älkäät peljätkö, älkäät vavisko tätä suurta joukkoa, sillä te ette sodi, vaan Jumala.

15. Ja sanoi: cuulcat coco Juda ja Jerusalemin asuwaiset ja Cuningas Josaphat. Näin sano HERra teille: älkät peljätkö eli wapisco tätä suurta jouckoa: sillä et te sodi mutta Jumala.

15 And he said, Listen, all Judah and you* inhabitants of Jerusalem and you king Jehoshaphat. Thus Jehovah says to you*, Do not fear, neither be dismayed because of this great multitude. For the battle is not yours*, but God's.

15. And he said, Hearken ye, all Judah, and ye inhabitants of Jerusalem, and thou king Jehoshaphat, Thus saith the LORD unto you, Be not afraid nor dismayed by reason of this great multitude; for the battle is not yours, but God's.

15. og han sagde: Giver Agt, alle I af Juda og I, Indbyggere i Jerusalem, og du, Kong Josafat! saa sagde Herren til eder: I skulle ikke frygte og ikke ræddes for denne store Hob, thi Krigen er ikke eders, men Guds.

15. Och sade: Akter härtill, hele Juda, och I Jerusalems inbyggare, och Konung Josaphat; så säger Herren till eder: I skolen icke frukta eder, eller gifva eder för denna stora hopenom; ty det striden icke I, utan Gud.

15. Ja ta ütles: Pange tähhele keik Juda ja Jerusalemma rahwas ja kunningas Josawat, nenda ütleb Jehowa teile: Ärge teie kartke ja ärge ehmatage mitte ärra selle sure hulga pärrast, sest se polle teie, waid Jummala taplus.

15. ir jis tarė: ‘‘Klausykite, Judo ir Jeruzalės gyventojai ir tu, karaliau Juozapatai! Taip sako Viešpats: ‘Nebijokite ir neišsigąskite šitos daugybės, nes kova yra ne jūsų, bet Dievo.

15. und er sprach: Merkt auf, ganz Juda und ihr Einwohner zu Jerusalem und du, König Josaphat! So spricht der HERR zu euch: Ihr sollt euch nicht fürchten noch zagen vor diesem großen Haufen; denn ihr streitet nicht, sondern Gott.

15. Et il dit: Vous, tout Juda, et habitants de Jérusalem, et toi, roi Josaphat, soyez attentifs! Ainsi vous dit l'Éternel: Ne craignez point, et ne soyez point effrayés à cause de cette grande multitude; car ce ne sera pas à vous de combattre, mais à Dieu.

15. Y dijo: Oid todo Judá, y moradores de Jerusalem, y tú rey Josafat: Jehová os dice así: No temáis, ni hayáis miedo delante de esta tan grande multitud; porque no es vuestra la guerra, sino de Dios.

15 En hij zeide: Merkt op, geheel Juda, en gij, inwoners van Jeruzalem, en gij, koning Josafat! Alzo zegt de HEERE tot ulieden: Vreest gijlieden niet, en wordt niet ontzet vanwege deze grote menigte; want de strijd is niet uwe, maar Gods.

15. Rzekł: Słuchajcie wszyscy z Judy, i obywatele Jeruzalemscy, i ty królu Jozafacie! Tak wam powiada Pan: Nie bójcie się wy, ani się lękajcie tego mnóstwa tak wielkiego; nie wasza jest walka, ale Boża.

15. És monda: Mindnyájan, a kik Júdában és Jeruzsálemben lakoztok, és te Jósafát király, halljátok meg szómat! Így szól az Úr néktek: Ne féljetek és ne rettegjetek e nagy sokaság miatt; mert nem ti harczoltok velök, hanem az Isten.

15 и сказал он: слушайте, все Иудеи и жители Иерусалима и царь Иосафат! Так говорит Господь к вам: не бойтесь и не ужасайтесь множества сего великого, ибо не ваша война, а Божия.

15. І він промовив: Слухайте, всї Юдеї й осадники Ерусалимські, та й ти, царю Йосафате! Так говорить Господь до вас: Не бійтесь і не лякайтесь сієї великої орди, бо не ваша се війна, а Божа.

16. Menkää huomenna heitä vastaan. Katso, he nousevat silloin Siisin solaa pitkin, ja te kohtaatte heidät laakson päässä, itäänpäin Jeruelin erämaasta.

16. Huomenna pitää teidän menemän alas heidän tykönsä, ja katso, he menevät ylös Zitsin paltaan, ja te löydätte heidät ojan lopulla kohdastansa Jeruelin korven edessä.

16. Huomena pitä teidän menemän heidän tygöns ja cadzo he menewät Zizijn ja te löydätte heidän ojan lopulla cohdastans Jeruelin corwen edes.

16 Tomorrow go down against them. Behold, they come up by the Ascent of Ziz. And you* will find them at the end of the valley, before the wilderness of Jeruel.

16. To morrow go ye down against them: behold, they come up by the cliff of Ziz; and ye shall find them at the end of the brook, before the wilderness of Jeruel.

16. I Morgen skulle I drage ned imod dem; se, de drage op ad Opgangen til Ziz, og I skulle fnde dem ved Enden af Dalen lige over for Jeruels Ørk.

16. I morgon skolen I draga ned till dem; och si, de draga upp till Ziz, och I skolen råka dem vid bäcken, för öknene Jeruel.

16. Hom̃e minge alla nende wasto; wata, nemmad on üllestullemas siñna, kust Sitsist üllesminnakse, ja teie sate nende wasto orro otsas, mis Jerueli körwe ees.

16. Rytoj išeikite prieš juos. Jie eis Zizo įkalne ir jūs sutiksite juos slėnio pabaigoje, ties Jeruelio dykuma.

16. Morgen sollt ihr zu ihnen hinabziehen; und siehe, sie ziehen die Höhe von Ziz herauf, und ihr werdet sie treffen, wo das Tal endet, vor der Wüste Jeruel.

16. Descendez demain contre eux; les voici qui montent par la montée de Tsits, et vous les trouverez à l'extrémité de la vallée, en face du désert de Jéruël.

16. Mañana descenderéis contra ellos: he aquí que ellos subirán por la cuesta de Sis; y hallarlos heis junto al arroyo, ántes del desierto de Jeruel.

16 Trekt morgen tot hen af; ziet, zij komen op bij den opgang van Ziz; en gij zult hen vinden in het einde des dals, voor aan de woestijn van Jeruel.

16. Jutro się ruszcie przeciwko nim; oto oni pójdą stroną góry Sys, i znajdziecie ich na koócu potoku przeciw puszczy Jeruel.

16. Holnap szálljatok szembe velök! Ímé ők a Czicz hágóján fognak felmenni, és rájok találtok a völgynek szélénél, a Jeruel pusztájával szemben.

16 Завтра выступите против них: вот они всходят на возвышенность Циц, и вы найдете их на конце долины, пред пустынею Иеруилом.

16. Завтра виступите проти їх; он вони виходять на верховину Зиз, і ви знайдете їх край долини, перед пустинею Еруїлом.

17. Mutta silloin ei ole teidän asianne taistella. Astukaa esiin, seisokaa ja katsokaa, kuinka Herra pelastaa teidät, Juuda ja Jerusalem. Älkää peljätkö älkääkä arkailko; menkää huomenna heitä vastaan, ja Herra on oleva teidän kanssanne.

17. Ei teidän pidä sotiman tässä asiassa, ainoastansa käykäät edes, seisokaat ja katsokaat Herran autuutta, joka on teidän kanssanne: Juuda ja Jerusalem, älkäät peljätkö ja älkäät hämmästykö, menkäät huomenna ulos heitä vastaan, Herra on teidän kanssanne.

17. Ei teidän pidä sotiman täsä asias ainoastans käykät edes ja cadzocat HERran autuutta joca on teidän cansan Juda ja Jerusalem älkät peljätkö ja älkät hämmästykö mengät huomena heitä wastan HERra on teidän cansan.

17 You* will not need to fight in this (battle). Set yourselves, stand still and see the salvation of Jehovah with you*, O Judah and Jerusalem. Do not fear, nor be dismayed. Tomorrow go out against them, for Jehovah is with you*.

17. Ye shall not need to fight in this battle: set yourselves, stand ye still, and see the salvation of the LORD with you, O Judah and Jerusalem: fear not, nor be dismayed; to morrow go out against them: for the LORD will be with you.

17. Det skal ikke være eders Sag at stride her, stiller eder hen, bliver staaende og ser, hvorledes Herren frelser eder, o Juda og Jerusalem! I skulle ikke frygte og ikke ræddes, drager i Morgen ud imod dem, thi Herren skal være med eder.

17. Förty I skolen intet strida i denna sakene; allenast träder fram, och står, och ser Herrans salighet, den med eder är; Juda och Jerusalem, frukter eder intet, och gifver eder icke; i morgon drager ut emot dem. Herren är med eder.

17. Teil ep olle seäl söddimist tarwis; astuge senna, seiske ja wadage Jehowa abbi, kes teiega, oh Juda ja Jerusalemma rahwas ; ärge kartke ja ärge ehmatage ärra, minge hom̃e wälja nende wasto, sest Jehowa on teiega.

17. Jums nereikės kovoti. Išsirikiuokite, stovėkite ir stebėkite, kaip Viešpats jus išgelbės. Judo ir Jeruzalės gyventojai, nenusigąskite ir nebijokite! Rytoj išeikite prieš juos, nes Viešpats bus su jumis!’ ‘‘

17. Aber ihr werdet nicht streiten in dieser Sache. Tretet nur hin und steht und seht das Heil des HERRN, der mit euch ist, Juda und Jerusalem. Fürchtet euch nicht und zaget nicht. Morgen zieht aus wider sie; der HERR ist mit euch.

17. Ce ne sera point à vous de combattre en cette bataille; présentez-vous, tenez-vous là, et voyez la délivrance que l'Éternel va vous donner. Juda et Jérusalem, ne craignez point, et ne soyez point effrayés! Demain, sortez au-devant d'eux, et l'Éternel sera avec vous.

17. Y no habrá para que vosotros peleéis ahora: paráos, estád quedos, y ved la salud de Jehová con vosotros, Oh Judá y Jerusalem: no temáis ni desmayéis; salíd mañana contra ellos: que Jehová será con vosotros.

17 Gij zult in dezen strijd niet te strijden hebben; stelt uzelven, staat en ziet het heil des HEEREN met u, o Juda en Jeruzalem! Vreest niet, en ontzet u niet, gaat morgen uit, hun tegen, want de HEERE zal met u wezen.

17. Nie wy się potykać będziecie w tej bitwie; stawcie się, i stójcie, a oglądajcie wybawienie Paóskie nad wami, o Judo, i Jeruzalemie! Nie bójcież się, ani się lękajcie; jutro wynijdziecie przeciwko nim, a Pan będzie z wami.

17. Nem kell néktek harczolnotok, hanem csak álljatok veszteg, és lássátok az Úrnak szabadítását rajtatok. Júda és Jeruzsálem, ne féljetek és ne rettegjetek! Holnap menjetek ellenök, mert az Úr veletek lesz.

17 Не вам сражаться на сей раз; вы станьте, стойте и смотрите на спасение Господне, посылаемое вам. Иуда и Иерусалим! не бойтесь и не ужасайтесь. Завтра выступите навстречу им, и Господь будет с вами.

17. Не ви будете битись сим разом; ви виступіть, стійте та дивіться на спасеннє Господнє для вас. Юдо та Ерусалиме! не бійтесь і не жахайтесь. Завтра виступите їм на зустріч, і Господь буде при вас.

18. Silloin Joosafat kumartui kasvoillensa maahan, ja kaikki Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat lankesivat Herran eteen, rukoilemaan Herraa.

18. Silloin kumarsi Josaphat kasvoillensa maahan; ja kaikki Juuda ja Jerusalemin asuvaiset lankesivat Herran eteen ja rukoilivat Herraa.

18. Silloin cumarsi Josaphat caswoillens maahan ja caicki Juda ja Jerusalem langeis HERran eteen ja rucoili händä.

18 And Jehoshaphat bowed his head with his face to the ground. And all Judah and the inhabitants of Jerusalem fell down before Jehovah, worshiping Jehovah.

18. And Jehoshaphat bowed his head with his face to the ground: and all Judah and the inhabitants of Jerusalem fell before the LORD, worshipping the LORD.

18. Da bøjede Josafat sit Ansigt ned til Jorden, og al Juda og Indbyggerne i Jerusalem faldt ned for Herrens Ansigt, at nedbøje sig for Herren.

18. Då böjde sig Josaphat med sitt ansigte till jordena, och hela Juda och Jerusalems inbyggare föllo neder för Herranom, och tillbådo Herran.

18. Ja Josawat kummardas silmili mahha, ja keik Juda ja Jerusalemma rahwas heitsid Jehowa ette mahha ja kummardasid Jehowat.

18. Juozapatas nusilenkė iki žemės, ir visi Judo bei Jeruzalės gyventojai krito prieš Viešpatį, garbindami Jį.

18. Da beugte sich Josaphat mit seinem Antlitz zur Erde, und ganz Juda und die Einwohner von Jerusalem fielen vor dem HERRN nieder und beteten den HERRN an.

18. Alors Josaphat s'inclina le visage contre terre, et tout Juda et les habitants de Jérusalem se jetèrent devant l'Éternel, se prosternant devant l'Éternel.

18. Entónces Josafat inclinó su rostro a tierra, y asimismo todo Judá y los moradores de Jerusalem se postraron delante de Jehová, y adoraron a Jehová.

18 Toen neigde zich Josafat met het aangezicht ter aarde; en gans Juda en de inwoners van Jeruzalem vielen neder voor het aangezicht des HEEREN, aanbiddende den HEERE.

18. I pokłonił się Jozafat twarzą ku ziemi, a wszystek lud Judzki, i obywatele Jeruzalemscy padli przed obliczem Paóskiem, kłaniając się Panu.

18. Akkor Jósafát meghajtá fejét a föld felé, s Júda és Jeruzsálem lakói leborulának az Úr előtt és imádák az Urat.

18 И преклонился Иосафат лицем до земли, и все Иудеи и жители Иерусалима пали пред Господом, чтобы поклониться Господу.

18. І припав Йосафат лицем до землї, й усї Юдеї та осадники Ерусалимські впали перед Господом, щоб поклонитись Господеві.

19. Ja ne leeviläiset, jotka olivat Kehatin ja Koorahin jälkeläisiä, nousivat ylistämään Herraa, Israelin Jumalaa, ylen korkealla äänellä.

19. Ja Leviläiset Kahatilaisten lapsista ja Korhilaisten lapsista nousivat kiittämään Herraa Israelin Jumalaa kovalla äänellä korkeuteen päin.

19. Ja Lewitat Kahatiterein lapsist ja Korhiterein lapsist nousit kijttämän HERra Israelin Jumalata corkialla änellä taiwasen päin.

19 And the Levites, of the sons of the Kohathites and of the sons of the Korahites, stood up to praise Jehovah, the God of Israel, with an exceedingly loud voice.

19. And the Levites, of the children of the Kohathites, and of the children of the Korhites, stood up to praise the LORD God of Israel with a loud voice on high.

19. Og Leviterne af Kahathiternes Børn og af Koriternes Børn stode op at love Herren, Israels Gud, med over- maade høj Røst.

19. Och Leviterna utaf de Kehathiters barn, och utaf de Korinters barn, stodo upp till att lofva Herran Israels Gud med höga röst åt himmelen.

19. Ja Lewitid Keati lastest ja Kora lastest wötsid kätte Jehowat Israeli Jummalat sure heälega körgeste kita.

19. Levitai, Kehato ir Koracho palikuonys, garsiai šlovino Viešpatį, Izraelio Dievą.

19. Und die Leviten aus den Kindern der Kahathiter, nämlich von den Kindern der Korahiter, machten sich auf, zu loben den HERRN, den Gott Israels, mit lauter Stimme gen Himmel.

19. Et les Lévites, d'entre les enfants des Kéhathites et d'entre les enfants des Corites, se levèrent pour célébrer l'Éternel, le Dieu d'Israël, d'une voix forte et haute.

19. Y levantáronse los Levitas de los hijos de Caat, y de los hijos de Coré, para alabar a Jehová el Dios de Israel a grande y alta voz.

19 En de Levieten uit de kinderen der Kahathieten, en uit de kinderen der Korahieten, stonden op, om den HEERE, den God Israels, met luider stem ten hoogste te prijzen.

19. Wstali też Lewitowie z synów Kaatowych, i z synów Korego, i chwalili Pana, Boga Izraelskiego, głosem wielkim i wyniosłym.

19. A [10†] Kéhátiták fiai közül és a Kóriták fiai közül való Léviták pedig felállának, hogy az Urat, Izráel Istenét nagy felszóval dícsérjék.

19 И встали левиты из сынов Каафовых и из сынов Кореевых – хвалить Господа Бога Израилева, голосом весьма громким.

19. І встали левіти з синів Кагатових та з синів Кореєвих - славити Господа, Бога Ізрайлевого, вельми грімким голосом.

20. Mutta varhain seuraavana aamuna he menivät Tekoan erämaahan. Ja heidän lähtiessänsä Joosafat astui esiin ja sanoi: Kuulkaa minua, te Juudan ja Jerusalemin asukkaat. Uskokaa Herraan, Jumalaanne, niin te olette hyvässä turvassa, ja uskokaa hänen profeettojansa, niin te menestytte.

20. Ja he nousivat varhain huomeneltain ja menivät Tekoan korpeen. Ja heidän lähteissänsä seisoi Josaphat ja sanoi: kuulkaat minua, Juuda ja Jerusalemin asujamet, uskokaat Herran teidän Jumalanne päälle, niin te olette hyvässä turvassa, ja uskokaat hänen prophetansa, niin te menestytte.

20. JA he nousit warhain huomeneltain ja menit Tekoan corpeen. Ja heidän lähteisäns seisoi Josaphat ja sanoi: cuulcat Juda ja Jerusalemin asujamet uscocat HERran teidän Jumalan päälle nijn te oletta hywäs turwas ja uscocat hänen Prophetans nijn te menestytte.

20 And they rose early in the morning and went forth into the wilderness of Tekoa. And as they went forth, Jehoshaphat stood and said, Hear me, O Judah and you* inhabitants of Jerusalem. Believe in Jehovah your* God, so you* will be established. Believe his prophets, so you* will prosper.

20. And they rose early in the morning, and went forth into the wilderness of Tekoa: and as they went forth, Jehoshaphat stood and said, Hear me, O Judah, and ye inhabitants of Jerusalem; Believe in the LORD your God, so shall ye be established; believe his prophets, so shall ye prosper.

20. Og de stode tidligt op om Morgenen og droge ud til Thekoas Ørk; og der de droge ud, stod Josafat og sagde: Hører mig, Juda, og I, Indbyggere i Jerusalem! tror paa Herren eders Gud, saa skulle I være sikre, tror paa hans Profeter, saa skulle I faa Lykke.

20. Och de voro bittida uppe om morgonen, och drogo ut till den öknen Thekoa. Och då de utdrogo, stod Josaphat och sade: Hörer härtill, Juda, och I Jerusalems inbyggare: Tror uppå Herran edar Gud, så varden I trygge; och tror hans Propheter, så sker eder lycka.

20. Ja nemmad tousid hom̃iko warra ülles ja läksid wälja Tekoa körwe pole, ja kui nemmad wäljaläksid, seisis Josawat ja ütles: Kuulge mind Juda ja Jerusalemma rahwas, # uskuge Jehowa omma Jummala sisse, siis sate teie kinnitud; uskuge temma prohwetid, siis lähhäwad teie asjad hästi korda.

20. Anksti rytą atsikėlę, jie išėjo į Tekojos dykumą. Jiems išeinant, Juozapatas tarė: ‘‘Paklausykite manęs, Judo ir Jeruzalės gyventojai. Tikėkite Viešpačiu, savo Dievu, tai būsite įtvirtinti. Tikėkite Jo pranašais, tai klestėsite’‘.

20. Und sie machten sich des Morgens früh auf und zogen aus zur Wüste Thekoa. Und da sie auszogen, stand Josaphat und sprach: Hört mir zu, Juda und ihr Einwohner zu Jerusalem! Glaubet an den HERRN, euren Gott, so werdet ihr sicher sein; und glaubt an seine Propheten, so werdet ihr Glück haben.

20. Puis, le matin, ils se levèrent de bonne heure et sortirent vers le désert de Thékoa; et comme ils sortaient, Josaphat se tint là et dit: Juda et vous, habitants de Jérusalem, écoutez-moi: Croyez en l'Éternel votre Dieu, et vous serez en sûreté; croyez en ses prophètes, et vous réussirez.

20. Y como se levantaron por la mañana, salieron por el desierto de Tecua: y mientras ellos salían, Josafat estando en pié, dijo: Oídme Judá, y moradores de Jerusalem: Creéd a Jehová vuestro Dios, y seréis seguros: y creéd a sus profetas, y seréis prosperados.

20 En zij maakten zich des morgens vroeg op, en togen uit naar de woestijn van Thekoa; en als zij uittogen, stond Josafat en zeide: Hoort mij, o Juda, en gij, inwoners van Jeruzalem! Gelooft in den HEERE, uw God, zo zult gij bevestigd worden; gelooft aan Zijn profeten, en gij zult voorspoedig zijn.

20. Potem wstawszy rano ciągnęli na puszczę Tekuła; a gdy wychodzili, stanął Jozafat, i rzekł: Słuchajcie mię Judo, i obywatele Jeruzalemscy! Wierzcie Panu, Bogu waszemu, a będziecie bezpieczni; wierzcież prorokom jego, a będzie się wam szczęściło.

20. És reggel felkészülvén, kimenének a Tékoa pusztájára; és mikor kiindulnának onnan, megálla Jósafát, és monda: Halljátok meg szómat, Júda és Jeruzsálemben lakozók! Bízzatok az Úrban a ti Istentekben, és megerősíttettek; bízzatok az ő [11†] prófétáiban, és szerencsések lesztek!

20 И встали они рано утром, и выступили к пустыне Фекойской; и когда они выступили, стал Иосафат и сказал: послушайте меня, Иудеи и жители Иерусалима! Верьте Господу Богу вашему,и будьте тверды; верьте пророкам Его, и будет успех вам.

20. І повставали вони раннїм ранком і виступили до Текойської пустинї, і як виступили, став Йосафат і промовив: Слухайте мене, Юдеї та й ви осадники Ерусалиму! Майте віру в Господа, Бога вашого, й будьте безпечні; йміть віри пророкам його, а пощаститься вам.

21. Ja neuvoteltuaan kansan kanssa hän asetti veisaajat veisaamaan Herralle ylistysvirsiä pyhässä kaunistuksessa ja kulkemaan aseväen edellä sanoen: Kiittäkää Herraa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

21. Ja hän keskusteli kansan kanssa, ja asetti veisaajat Herralle, kiittämään pyhässä kaunistuksessa, mennessä hankitun sotaväen edellä, jotka sanoivat: kiittäkäät Herraa, sillä hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

21. Ja hän neuwoi Canssa ja asetti weisajat HERralle kijttämän pyhäs caunistuxes mennes hangitun sotawäen edellä ja sanoit: kijttäkät HERRa sillä hänen laupiudens pysy ijancaickisest.

21 And when he had taken counsel with the people, he appointed those who should sing to Jehovah and give praise in holy array, as they went out before the army and say, Give thanks to Jehovah. For his loving kindness (is) everlasting.

21. And when he had consulted with the people, he appointed singers unto the LORD, and that should praise the beauty of holiness, as they went out before the army, and to say, Praise the LORD; for his mercy endureth for ever.

21. Og han raadførte sig med Folket og beskikkede Sangere for Herren, at de skulde love den hel- lige Majestæt, og, naar de droge ud frem for de bevæbnede, da skulde de sige: Lover Herren, thi hans Miskundhed er evindelig.

21. Och han underviste folket, och satte sångare för Herranom, och dem som lofva skulle i heligom skrud, och gå för väpnade hären, och säga: Tacker Herranom, ty hans barmhertighet varar evinnerliga.

21. Ja ta piddas rahwaga nou ja seädis need, kes laulsid Jehowale ja kes kiitsid Temma pühha au, kui nemmad wäljaläksid nende walmistud söameeste ees, ja ütlesid: Tunnistege Jehowa au ülles, sest temma heldus kestab iggaweste.

21. Pasitaręs su tauta, jis paskyrė giedotojus Viešpačiui, kad jie eitų kariuomenės priekyje, girdami šventumo grožį, ir sakytų: ‘‘Dėkokite Viešpačiui, nes Jo gailestingumas amžinas!’‘

21. Und er unterwies das Volk und bestellte die Sänger dem HERRN, daß sie lobten in heiligem Schmuck und vor den Gerüsteten her zögen und sprächen: Danket dem HERRN; denn sein Barmherzigkeit währet ewiglich.

21. Puis, ayant délibéré avec le peuple, il établit des chantres de l'Éternel, qui célébraient sa sainte magnificence; et, marchant devant l'armée, ils disaient: Louez l'Éternel, car sa miséricorde demeure à toujours!

21. Y habido consejo con el pueblo, puso a algunos que cantasen a Jehová; y alabasen en la hermosura de la santidad, mientras que salía la gente armada, y dijesen: Glorificád a Jehová, porque su misericordia es para siempre.

21 Hij nu beraadslaagde zich met het volk, en hij stelde den HEERE zangers, die de heilige Majesteit prijzen zouden, voor de toegerusten uitgaande en zeggende: Looft den HEERE, want Zijn goedertierenheid is tot in eeuwigheid!

21. A wszedłszy w radę z ludem, postanowił śpiewaków Panu, którzyby go chwalili w ozdobie świętobliwości, idąc przed uszykowanymi do bitwy, i mówiąc: Wysławiajcie Pana, albowiem na wieki miłosierdzie jego.

21. Tanácsot tartván pedig a néppel, előállítá az Úr énekeseit, hogy dícsérjék a szentség ékességét, a sereg előtt menvén, és mondják: [12†] Tiszteljétek az Urat, mert örökkévaló az ő irgalmassága;

21 И совещался он с народом, и поставил певцов Господу, чтобы они вблаголепии святыни, выступая впереди вооруженных, славословили и говорили: славьте Господа, ибо вовек милость Его!

21. І порадився він з народом, і поставив сьпівцїв Господнїх, щоб вони в сьвятостї й побожностї, виступивши поперед узброєних, славили висьпівуючи: хвалїте Господа, бо віковічна милость його!

22. Ja juuri kun he aloittivat riemuhuudon ja ylistysvirren, antoi Herra väijyjiä tulla ammonilaisten, mooabilaisten ja Seirin vuoristolaisten selkään, jotka olivat hyökänneet Juudan kimppuun; ja heidät voitettiin.

22. Ja sittekuin he rupesivat kiittämään ja ylistämään, antoi Herra väijyjät tulla Ammonin, Moabin ja Seirin vuorelaisten päälle, jotka Juudaa vastaan tulleet olivat; ja he löivät heidät.

22. Ja sijttecuin he rupeisit kijttämän ja ylistämän HERra andoi HERra wäjyjät tulla Ammonin Moabin ja Seirin wuoren lasten päälle jotca Judat wastan tullet olit ja löit heidän.

22 And when they began to sing and to praise, Jehovah set an ambush against the sons of Ammon, Moab and Mount Seir who came against Judah and they were struck.

22. And when they began to sing and to praise, the LORD set ambushments against the children of Ammon, Moab, and mount Seir, which were come against Judah; and they were smitten.

22. Og den Tid de begyndte med Frydeskrig og Lovsang, lod Herren et Baghold komme over Ammons Børn, Moab og dem fra Sejrs Bjerg, som vare komne imod Juda, og de kæmpede med hinanden.

22. Och då de begynte till att tacka och lofva, lät Herren bakhären, som emot Juda kommen var, komma in på Ammons barn, Moab, och dem af Seirs berg; och de slogo dem.

22. Ja sel aial, kui nemmad hakkasid öiskamissega ja kitussega, satis Jehowa warritsejad Ammoni laste, Moabi- ja Seiri mäggise Ma rahwa wasto, kes ollid tulnud Juda wasto, ja neid lödi mahha.

22. Kai jie pradėjo giedoti ir girti, Viešpats sukėlė paniką tarp amonitų, moabitų ir Seyro aukštumų gyventojų, kurie buvo išėję prieš Judą, ir jie vieni kitus sunaikino.

22. Und da sie anfingen mit Danken und Loben, ließ der HERR einen Hinterhalt kommen über die Kinder Ammon und Moab und die auf dem Gebirge Seir, die wider Juda gekommen waren, und sie wurden geschlagen.

22. Et au moment où ils commencèrent le chant et la louange, l'Éternel mit des embuscades contre les enfants d'Ammon, et de Moab, et ceux de la montagne de Séir, qui venaient contre Juda, et ils furent battus.

22. Y como comenzaron con clamor y con alabanza, puso Jehová asechanzas contra los hijos de Ammón, de Moab, y del monte de Seir, que venían contra Judá: y matáronse los unos a los otros.

22 Ter tijd nu, als zij aanhieven met een vreugdegeroep en lofzang, stelde de HEERE achterlagen tegen de kinderen Ammons, Moab, en die van het gebergte Seir, die tegen Juda gekomen waren; en zij werden geslagen.

22. A wtenczas, gdy oni zaczęli śpiewanie i chwały, obrócił Pan zasadzkę na synów Ammonowych i Moabowych, i na obywateli góry Seir, która była przyszła przeciw Judzie, i bili się sami.

22. És a mint elkezdették az éneklést és a dícséretet: az Úr ellenséget szerze az Ammon fiai és a Moábiták és a Seir hegyén lakozók ellen, a kik Júdára jövének, és [13†] megverettetének.

22 И в то время, как они стали восклицать и славословить, Господь возбудил несогласие между Аммонитянами, Моавитянами и обитателями горы Сеира, пришедшими на Иудею, и были они поражены:

22. І в той час, як вони стали викликати і славити, розбудив Господь незгоду між Аммонїями, Моабіями та горянами з Сеїра, що прийшли на Юдею, й вони побили себе;

23. Sillä ammonilaiset ja mooabilaiset asettuivat Seirin vuoristolaisia vastaan tuhoamaan ja hävittämään heitä; ja kun he olivat lopettaneet Seirin asukkaat, auttoivat he toisiaan toistensa tuhoamisessa.

23. Niin nousivat Ammonin ja Moabin lapset Seirin vuoren asuvia vastaan, tappamaan ja hävittämään heitä. Ja sittekuin he olivat lopettaneet Seirin asuvaiset, autti kukin lähimmäistänsä toinen toistansa tappamaan.

23. Nijn nousit Ammonin ja Moabin lapset heitä wastan Seirin wuorelda tappaman ja häwittämän heitä. Ja sijttecuin he olit lopettanet Seirin wuorelda autit he toinen toistans nijn että he myös idzens hucutit.

23 For the sons of Ammon and Moab stood up against the inhabitants of Mount Seir, to kill* and destroy them utterly. And when they had made an end of the inhabitants of Seir, every one helped to destroy another (of themselves).

23. For the children of Ammon and Moab stood up against the inhabitants of mount Seir, utterly to slay and destroy them: and when they had made an end of the inhabitants of Seir, every one helped to destroy another.

23. Thi Ammons Børn og Moab stode imod Indbyggerne af Sejrs Bjerg for at bandlyse og ødelægge dem; og der de havde gjort Ende paa Indbyggerne af Sejr, hjalp de den ene den anden med at ødelægge hinanden.

23. Då stodo Ammons barn och Moab emot dem af Seirs berg, till att förspilla och nederlägga dem; och då de hade gjort ända på dem af Seirs berg, halp den ene dem andra, att de ock förderfvade sig.

23. Ja Ammoni lapsed ja Moabi-rahwas seisid Seiri mäggise Ma rahwa wasto neid sutumaks ärrakautamas ja ärrahukkamas, ja kui nemmad Seiri rahwast said ärralöppetanud, siis aitsid nemmad teine teist ärrarikkuda.

23. Amonitai ir moabitai sukilo prieš Seyro aukštumų gyventojus, žudydami juos ir naikindami. Išžudę Seyro gyventojus, jie ėmė naikinti vieni kitus.

23. Da standen die Kinder Ammon wider die vom Gebirge Seir, sie zu verbannen und zu vertilgen. Und da sie die vom Gebirge Seir hatten alle aufgerieben, half einer dem andern zum Verderben.

23. Les enfants d'Ammon et de Moab se levèrent contre les habitants de la montagne de Séir, pour les vouer à l'interdit et les exterminer; et quand ils en eurent fini avec les habitants de Séir, ils s'aidèrent l'un l'autre à se détruire.

23. Y los hijos de Ammón y Moab se levantaron contra los del monte de Seir, para matarlos y destruirlos: y como hubieron acabado a los del monte de Seir, cada cual ayudó a su compañero a matarse.

23 Want de kinderen Ammons en Moab stonden op tegen de inwoners van het gebergte Seir, om te verbannen en te verdelgen; en als zij met de inwoners van Seir een einde gemaakt hadden, hielpen zij de een den ander ten verderve.

23. Bo powstali synowie Ammonowi i Moabowi przeciwko obywatelom góry Seir, aby ich pobili i wygładzili. A gdy już do koóca porazili onych, co mieszkali w Seir, oburzył się jeden przeciw drugiemu, aż się spólnie wybili.

23. Mert az Ammon és a Moáb fiai a Seir hegyén lakozók ellen támadának, hogy őket levágnák és elvesztenék; és mikor mind elvesztették a Seir hegyén lakozókat, azután egymás [14†] elpusztítását segítették elő.

23 ибо восстали Аммонитяне и Моавитяне на обитателей горы Сеира, побивая и истребляя их , а когда покончили с жителями Сеира, тогда стали истреблять друг друга.

23. Бо піднялись Аммонїї та Моабії проти горян Сеїрських, побиваючи й вигублюючи їх, а коли скінчили з Сеїріями, стали вбивати один одного.

24. Kun Juudan miehet tulivat paikalle, josta voi tähystää erämaahan, ja kääntyivät joukkoon päin, niin katso, ruumiita makasi maassa, ei kukaan ollut pelastunut.

24. Mutta kuin Juuda tuli Mitspaan, joka on korven tykönä, käänsivät he heitänsä joukkoa päin, ja katso, silloin makasivat kuolleet ruumiit maassa, niin ettei yksikään heistä ollut päässyt.

24. MUtta cosca Juda tuli Mizpeen joca on corwen tykönä käänsit he heidäns joucko päin ja cadzo silloin macaisit cuollet ruumit maasa nijn ettei yxikän heistä ollut pääsnyt.

24 And when Judah came to the watch-tower of the wilderness, they looked upon the multitude. And behold, they were dead bodies fallen to the earth and there were none who escaped.

24. And when Judah came toward the watch tower in the wilderness, they looked unto the multitude, and, behold, they were dead bodies fallen to the earth, and none escaped.

24. Der Juda var kommen til Bjerghøjden ved Ørken, da vendte de deres Ansigter over imod Hoben, og se, der laa de døde Kroppe, som vare faldne til Jorden, og der var ingen undkommen.

24. Men då Juda kom till Mizpe vid öknen, vände de sig emot hopen; och si, då lågo de döde kroppar på jordene, så att ingen undsluppen var.

24. Ja kui Juda tulli wahhitorni jure körwe pole, siis waatsid nemmad selle hulga pole, ja wata, nemmad ollid surnud kehhad, need maggasid maas, ja ükski ei peäsend ärra.

24. Kai Judas atėjo į vietą, iš kur buvo matoma dykuma, jie pamatė žemę, nuklotą lavonais.

24. Da aber Juda an die Warte kam an der Wüste, wandten sie sich gegen den Haufen; und siehe, da lagen die Leichname auf der Erde, daß keiner entronnen war.

24. Et quand Juda arriva sur la hauteur d'où l'on voit le désert, ils regardèrent vers cette multitude, et voici, c'étaient des cadavres gisant à terre, sans qu'il en fût échappé un seul.

24. Y como vino Judá a la atalaya del desierto, miraron por la multitud, y, hélos aquí que estaban tendidos en tierra muertos, que ninguno había escapado.

24 Als nu Juda tot den wachttoren in de woestijn gekomen was, wendden zij zich naar de menigte; en ziet, het waren dode lichamen, liggende op de aarde, en niemand was ontkomen.

24. A wtem lud Judzki przyszedł do Masfa, blisko puszczy; i spojrzawszy na ono mnóstwo widzieli, a oto trupy leżały po ziemi, tak iż nikt nie uszedł.

24. A Júda népe pedig méne Mispába a puszta felé, és mikor a sokaság felé fordulának: ímé csak elesett holttestek valának a földön, és senki sem menekült meg.

24 И когда Иудеи пришли на возвышенность к пустыне и взглянули на то многолюдство, и вот – трупы, лежащие на земле, и нет уцелевшего.

24. І коли Юдеї прийшли на вершину, що 'к пустинї, і глянули на ту орду, аж ось - по землї лежать самі трупи, нїхто не зістався.

25. Niin Joosafat väkineen tuli ryöstämään heiltä saalista, ja he löysivät heidän seastaan paljon sekä tavaraa että ruumiita ja kalliita kaluja. Ja he ottivat itsellensä enemmän kuin saivat kannetuksi; he ryöstivät saalista kolme päivää, sillä sitä oli paljon.

25. Ja Josaphat tuli väkinensä jakamaan heidän saalistansa, ja he löysivät siellä ruumisten seassa tavaraa ja kallista kalua, ja he ottivat heiltä niin paljon, ettei he voineet kantaa; ja he ottivat siitä saaliista kolme päivää; sillä sitä oli sangen paljo.

25. Ja Josaphat tuli wäkinens jacaman saalista ja he löysit sieldä nijn paljo tawarata waatteita ja callista calua cuin he heildä otit ettei he woinet canda ja he jaoit sitä saalist colme päiwä: sillä sitä oli sangen paljon.

25 And when Jehoshaphat and his people came to take the spoil of them, they found among them in abundance both riches and dead bodies and desirable jewels, which they stripped off for themselves, more than they could carry away. And they were three days in taking the spoil, it was so much.

25. And when Jehoshaphat and his people came to take away the spoil of them, they found among them in abundance both riches with the dead bodies, and precious jewels, which they stripped off for themselves, more than they could carry away: and they were three days in gathering of the spoil, it was so much.

25. Og Josafat og hans Folk kom for at røve deres Bytte, og de fandt hos dem i Mangfoldighed baade Gods hos de døde Kroppe og kosteligt Tøj, og de toge for sig, saa de ikke kunde bære det; og de røvede Bytte i tre Dage, thi der var meget.

25. Och Josaphat kom med sitt folk till att byta deras rof, och funno ibland dem myckna ägodelar och kläder, och kostelig tyg; och skinnade dem, så att de icke mer kunde föra, och utbytte rofvet i tre dagar; ty det var ganska mycket.

25. Ja Josawat tulli omma rahwaga nende saki ärrarisuma ja leidsid nende jurest paljo, ni hästi warrandust, kui surno kehhasid ja kallid riisto, ja nemmad wötsid ennestele seält ärra ni paljo, et nemmad ei sudand kanda, ja nemmad ollid kolm päwa sedda saki risumas, sest tedda olli paljo.

25. Juozapatas su žmonėmis atėjo surinkti grobio ir rado daugybę turtų, brangių daiktų ir kitų gėrybių, kurių prisirinko daugiau negu galėjo panešti. Tris dienas jie rinko grobį, nes jo buvo tiek daug.

25. Und Josaphat kam mit seinem Volk, ihren Raub auszuteilen, und sie fanden unter ihnen so viel Güter und Kleider und köstliche Geräte und nahmen sich's, daß es auch nicht zu tragen war. Und teilten drei Tage den Raub aus; denn es war viel.

25. Ainsi Josaphat et son peuple vinrent pour piller leur butin, et ils trouvèrent parmi eux, au milieu des cadavres, des biens en abondance, et des objets précieux; et ils en enlevèrent tant, qu'ils ne le pouvaient porter; et ils pillèrent le butin pendant trois jours, car il était considérable.

25. Y viniendo Josafat y su pueblo a despojarlos, hallaron en ellos muchas riquezas, y cuerpos muertos, y vestidos, y vasos preciados; los cuales tomaron para sí, que no los podían llevar: tres dias duró el despojo, porque era mucho.

25 Josafat nu en zijn volk kwamen, om hun buit te roven, en zij vonden bij hen in menigte, zowel have en dode lichamen, als kostelijk gereedschap, en namen voor zich weg, totdat zij niet meer dragen konden; en zij roofden den buit drie dagen, want dies was veel.

25. Przetoż przyszedł Jozafat i lud jego, aby rozchwycili łupy ich; i znaleźli przy nich bardzo wiele bogactw i na trupach klejnotów kosztownych, których rozchwycili między się tak wiele, że ich zanieść nie mogli: przez trzy dni brali one łupy, albowiem ich było bardzo wiele.

25. Akkor elméne Jósafát és az ő népe, hogy azoknak jószágait megzsákmányolják, és találának nálok temérdek gazdagságot és a holttesteken drága szép ruhákat, melyeket lefosztának rólok, oly sokat, hogy alig vihették el, és harmadnapig kapdosták a zsákmányt, mert felette sok vala.

25 И пришел Иосафат и народ его забирать добычу, и нашли у них во множестве и имущество, и одежды, и драгоценные вещи, и набрали себе столько, что не могли нести. И три дня они забирали добычу; так велика была она!

25. І прийшов Йосафат і народ його забірати добичу, й знайшли в їх силу всякого добра, й одежу, й дорогі річі, й понабірали собі стільки, що не змогли нести. І три дні забірали вони, здобуток, так богато його було!

26. Neljäntenä päivänä he kokoontuivat Beraka-laaksoon; sillä siellä he kiittivät Herraa. Siitä on sen paikan nimenä Beraka-laakso vielä tänäkin päivänä.

26. Neljäntenä päivänä tulivat he kokoon Kiitoslaaksoon, sillä siinä he kiittivät Herraa; siitä kutsutaan se paikka Kiitoslaaksoksi tähän päivään asti.

26. Neljändenä päiwänä he tulit cocoon kijtos laxoon sillä sijnä he kijtit HERra sijtä cudzutan se paicka kijtoslaxoxi tähän päiwän asti.

26 And on the fourth day they assembled themselves in the valley of Beracah {Blessing}, for there they praised Jehovah. Therefore the name of that place was called The valley of Beracah to this day.

26. And on the fourth day they assembled themselves in the valley of Berachah; for there they blessed the LORD: therefore the name of the same place was called, The valley of Berachah, unto this day.

26. Og paa den fjerde Dag forsamledes de i Lovsangsdalen, thi der lovede de Herren; derfor kaldte de samme Steds Navn Iovsangsdal indtil denne Dag.

26. På fjerde dagenom kommo de tillhopa uti lofsdalenom; förty der lofvade de Herran; deraf heter det rummet lofsdal, allt intill denna dag.

26. Ja neljandamal päwal koggusid nemmad kitusse orko, sest seäl kiitsid nemmad Jehowat, sepärrast pannid nemmad selle paigale nimme kitusse org tännapäwani.

26. Ketvirtą dieną jie susirinko į Berako slėnį ir laimino Viešpatį. Todėl ta vieta vadinama Berako slėniu iki šios dienos.

26. Am vierten Tage aber kamen sie zusammen im Lobetal; denn daselbst lobten sie den HERRN. Daher heißt die Stätte Lobetal bis auf diesen Tag.

26. Et, le quatrième jour, ils s'assemblèrent dans la vallée de Bénédiction; car ils bénirent là l'Éternel; c'est pourquoi, on a appelé ce lieu, jusqu'à ce jour, la vallée de Bénédiction.

26. Y al cuarto día juntáronse en el valle de la bendición, porque allí bendijeron a Jehová: y por esto llamaron al nombre de aquel lugar el valle de Beraca, hasta hoy.

26 En op den vierden dag vergaderden zij zich in het dal van Beracha, want daar loofden zij den HEERE; daarom noemden zij den naam dierzelver plaats het dal van Beracha, tot op dezen dag.

26. Potem dnia czwartego zebrali się w dolinie Beracha; bo iż tam błogosławili Pana, przetoż nazwali imię miejsca onego doliną Beracha, aż do dzisiejszego dnia.

26. Negyednapra pedig gyűlének a hálaadásnak völgyébe, mivel az Úrnak ott adának hálákat; azért azt a helyet hálaadás völgyének nevezék mind e mai napig.

26 А в четвертый день собрались на долину благословения, так как там они благословили Господа. Посему и называют то место долиною благословения до сего дня.

26. А четвертого дня зібрались на Долинї хвали, бо там вони хвалили Господа. Через те й звуть те місце Долиною хвали до сього часу.

27. Senjälkeen kaikki Juudan ja Jerusalemin miehet, ja Joosafat heidän etunenässään, kääntyivät iloiten paluumatkalle Jerusalemiin, sillä Herra oli antanut heille ilon heidän vihollisistaan.

27. Ja kaikki Juuda ja Jerusalem palasivat takaperin, ja Josaphat kaikkein ensin, niin että he menivät ilolla Jerusalemiin; sillä Herra oli antanut heille ilon heidän vihollisistansa.

27. Ja caicki Juda ja Jerusalem palaisit tatacaperin ja Josaphat caickein esin nijn että he menit ilolla Jerusalemijn: sillä HERra oli andanut heille ilon heidän wiholisistans.

27 Then they returned, every man of Judah and Jerusalem and Jehoshaphat in the forefront of them, to go again to Jerusalem with joy. For Jehovah had made them to rejoice over their enemies.

27. Then they returned, every man of Judah and Jerusalem, and Jehoshaphat in the forefront of them, to go again to Jerusalem with joy; for the LORD had made them to rejoice over their enemies.

27. Siden vendte hver Mand af Juda og Jerusalem om, og Josafat fremmerst for dem, for at drage tilbage til Jerusalem med Glæde; thi Herren havde givet dem Glæde over deres Fjender.

27. Alltså vände hvar och en af Juda och Jerusalem tillbaka igen, och Josaphat för dem, så att de drogo till Jerusalem med fröjd; ty Herren hade gifvit dem en glädje öfver deras fiendar;

27. Ja keik Juda ja Jerusalemma mehhed läksid taggasi ja Josawat nende eestotsas, et nemmad taggasi piddid tullema Jerusalemma römoga, sest Jehowa olli neid römustanud nende waenlaste pärrast.

27. Po to visi Judo ir Jeruzalės vyrai su Juozapatu priekyje sugrįžo su džiaugsmu į Jeruzalę, nes Viešpats suteikė jiems džiaugsmo dėl jų priešų.

27. Also kehrte jedermann von Juda und Jerusalem wieder um und Josaphat an der Spitze, daß sie gen Jerusalem zögen mit Freuden; denn der HERR hatte ihnen eine Freude gegeben an ihren Feinden.

27. Puis tous les hommes de Juda et de Jérusalem, et Josaphat, à leur tête, reprirent joyeusement le chemin de Jérusalem; car l'Éternel leur avait donné de la joie au sujet de leurs ennemis.

27. Y todo Judá, y los de Jerusalem, y Josafat por su cabeza, volvieron para tornarse a Jerusalem con gozo, porque Jehová les había dado gozo de sus enemigos.

27 Daarna keerden alle mannen van Juda en Jeruzalem weder, en Josafat in de voorspitse van hen, om wederom met blijdschap tot Jeruzalem te komen; want de HEERE had hen verblijd over hun vijanden.

27. Zatem obrócili się wszyscy mężowie Judzcy i Jeruzalemscy, i Jozafat przed nimi, aby się wrócili do Jeruzalemu z radością; albowiem ucieszył ich był Pan nad nieprzyjaciołami ich.

27. Megtére azért Júdának és Jeruzsálemnek egész népe Jósafáttal, az ő fejedelmökkel egybe, hogy visszamenjen Jeruzsálembe nagy örömmel; mert az Úr megvigasztalta vala őket az ő ellenségeik felett.

27 И пошли назад все Иудеи и Иерусалимляне и Иосафат во главе их, чтобы возвратиться в Иерусалим с веселием, потому что далим Господь торжество над врагами их.

27. І пійшли назад усї Юдеї та Ерусалимцї й Йосафат на чолї в їх, щоб вертати в Ерусалим з радощами, що Господь дав їм перевагу над ворогами їх.

28. Ja he tulivat soittaen harpuilla, kanteleilla ja torvilla Jerusalemiin, Herran temppeliin.

28. Ja he menivät Jerusalemiin psaltareilla, harpuilla ja basunilla, Herran huoneesen.

28. Ja menit Jerusalemijn Psaltareilla harpuilla ja Basunoilla HERran huoneseen.

28 And they came to Jerusalem with psalteries and harps and trumpets to the house of Jehovah.

28. And they came to Jerusalem with psalteries and harps and trumpets unto the house of the LORD.

28. Og de kom til Jerusalem med Psaltre og med Harper og med Basuner op til Herrens Hus.

28. Och drogo in uti Jerusalem med psaltare, harpor och trummeter, till Herrans hus.

28. Ja nem̃ad tullid Jerusalem̃a nablimängide ja kannelte ja trumpetidega Jehowa kotta.

28. Jie atėjo Jeruzalėje prie Viešpaties namų su arfomis, psalteriais ir trimitais.

28. Und sie zogen in Jerusalem ein mit Psaltern, Harfen und Drommeten zum Hause des HERRN.

28. Ils entrèrent donc à Jérusalem, dans la maison de l'Éternel, avec des lyres, des harpes et des trompettes.

28. Y vinieron a Jerusalem con salterios, arpas, y bocinas a la casa de Jehová.

28 En zij kwamen te Jeruzalem, met luiten, en met harpen, en met trompetten, tot het huis des HEEREN.

28. I wjechali do Jeruzalemu z harfami, i z cytrami, i z trąbami, do domu Paóskiego.

28. És bemenének Jeruzsálembe, lantokkal, cziterákkal és trombitákkal, az Úr házához.

28 И пришли в Иерусалим с псалтирями, и цитрами, и трубами, к дому Господню.

28. І прибули в Ерусалим з псалтирями й цитрами та трубами до дому Господнього.

29. Ja Jumalan kauhu valtasi kaikkien maitten valtakunnat, kun he kuulivat Herran sotineen Israelin vihollisia vastaan.

29. Ja Jumalan pelko tuli kaikkein valtakuntain päälle maalla, sittekuin he kuulivat Herran sotineen Israelin vihollisia vastaan.

29. Ja Jumalan pelco tuli caickein waldacundain päälle maalla sijttecuin he cuulit HERran sotinen Israelin wiholista wastan.

29 And the fear of God was on all the kingdoms of the countries, when they heard that Jehovah fought against the enemies of Israel.

29. And the fear of God was on all the kingdoms of those countries, when they had heard that the LORD fought against the enemies of Israel.

29. Og Frygt for Gud kom over alle Landenes Riger, der de hørte, at Herren havde stridt imod Israels Fjender.

29. Och Guds fruktan kom öfver all rike i landen, då de hörde, att Herren hade stridt emot Israels fiendar.

29. Ja Jummala hirm sai keige made kuñingrikide peäle, kui nemmad kuulsid, et Jehowa Israeli waenlaste wasto olli söddind.

29. Dievo baimė apėmė aplinkines karalystes, kai jos išgirdo, kad Viešpats kovojo prieš Izraelio priešus.

29. Und die Furcht Gottes kam über alle Königreiche in den Landen, da sie hörten, daß der HERR wider die Feinde Israels gestritten hatte.

29. Et la terreur de Dieu fut sur tous les royaumes des divers pays, quand ils eurent appris que l'Éternel avait combattu contre les ennemis d'Israël.

29. Y vino el pavor de Dios sobre todos los reinos de la tierra, cuando oyeron que Jehová había peleado contra los enemigos de Israel.

29 En er werd een verschrikking Gods over alle koninkrijken dier landen, als zij hoorden, dat de HEERE tegen de vijanden van Israel gestreden had.

29. Tedy przypadł strach Boży na wszystkie królestwa ziemi, gdy usłyszały, iż Pan walczył przeciw nieprzyjaciołom ludu Izraelskiego.

29. És lőn az Istennek félelme az országok minden királyságain, mikor meghallották, hogy az Úr hadakozott vala az Izráel ellenségei ellen.

29 И был страх Божий на всех царствах земных, когда они услышали, что Сам Господь воевал против врагов Израиля.

29. І був страх Божий по всїх царствах земель (пограничнїх), як почули, що сам Господь воював проти ворогів Ізрайлевих.

30. Sitten Joosafatin valtakunnalla oli rauha; hänen Jumalansa soi hänen päästä rauhaan joka taholla.

30. Ja niin Josaphatin valtakunta oli levossa; ja Jumala antoi hänelle levon ympäristöllänsä.

30. Ja nijn Josaphatin waldacunda oli alallans ja Jumala andoi hänelle lewon ymbäristölläns.

30 So the realm of Jehoshaphat was quiet. For his God gave him rest all around.

30. So the realm of Jehoshaphat was quiet: for his God gave him rest round about.

30. Saa fik Josafats Rige Hvile, og hans Gud skaffede ham Rolighed trindt omkring.

30. Alltså vardt Josaphats rike stilla; och Gud gaf honom ro allt omkring.

30. Ja Josawati kunningrikis olli rahholinne assi, ja temma Jummal andis temmale hingada seält ümberkaudo.

30. Juozapato karaliavimas tapo ramus, nes Dievas suteikė jam ramybę iš visų pusių.

30. Also war das Königreich Josaphats still, und Gott gab ihm Ruhe umher.

30. Ainsi le royaume de Josaphat fut tranquille, et son Dieu lui donna du repos de tous côtés.

30. Y el reino de Josafat tuvo reposo, porque su Dios le dió reposo de todas partes.

30 Alzo was het koninkrijk van Josafat stil; en zijn God gaf hem rust rondom henen.

30. A tak uspokoiło się królestwo Jozafatowe, bo mu dał odpocznienie Bóg jego zewsząd.

30. Megnyugovék azért a Jósafát országa, és békességet ada néki az ő Istene minden felől.

30 И спокойно стало царство Иосафатово, и дал ему Бог его покой со всех сторон.

30. І стало спокійне царство Йосафатове, й дав йому Бог його спокій звідусїль.

31. Niin hallitsi Joosafat Juudaa. Hän oli kolmenkymmenen viiden vuoden vanha tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentä viisi vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Asuba, Silhin tytär.

31. Ja Josaphat hallitsi Juudaa, ja oli viiden ajastaikainen neljättäkymmentä tullessansa kuninkaaksi ja hallitsi Jerusalemissa viisikolmattakymmentä ajastaikaa; hänen äitinsä nimi oli Asuba Silhin tytär.

31. Ja Josaphat hallidzi Judat ja oli wijden ajastaicainen neljättäkymmendä tulduans Cuningaxi ja hallidzi Jerusalemis wijsicolmattakymmendä ajastaica hänen äitins nimi oli Asuba Silhin tyttär.

31 And Jehoshaphat reigned over Judah. He was thirty-five years old when he began to reign. And he reigned twenty-five years in Jerusalem. And his mother's name was Azubah the daughter of Shilhi.

31. And Jehoshaphat reigned over Judah: he was thirty and five years old when he began to reign, and he reigned twenty and five years in Jerusalem. And his mother's name was Azubah the daughter of Shilhi.

31. Og Josafat regerede over Juda; han var fem og tredive Aar gammel, der han blev Konge, og regerede fem og tyve Aar i Jerusalem, og hans Moders Navn var Asuba, Silhis Datter.

31. Och Josaphat regerade öfver Juda; och var fem och tretio år gammal, då han Konung vardt, och regerade fem och tjugu år i Jerusalem. Hans moder het Asuba, Silhi dotter.

31. Ja Josawat wallitses Juda ülle; wiis aastat neljatkümmend olli ta wanna, kui ta kunningaks sai, ja wiis aastat kolmatkümmend wallitses temma Jerusalemmas, ja ta emma nimmi olli Asuba Silli tüttar.

31. Juozapatas, pradėdamas valdyti Judą, buvo trisdešimt penkerių metų amžiaus. Jeruzalėje jis karaliavo dvidešimt penkerius metus. Jo motina buvo vardu Azuba, Silio duktė.

31. Und Josaphat regierte über Juda und war fünfunddreißig Jahre alt, da er König ward, und regierte fünfundzwanzig Jahre zu Jerusalem. Seine Mutter hieß Asuba, eine Tochter Silhis.

31. Josaphat régna donc sur Juda. Il était âgé de trente-cinq ans quand il devint roi, et il régna vingt-cinq ans à Jérusalem. Sa mère s'appelait Azuba, fille de Shilchi.

31. Así reinó Josafat sobre Judá: de treinta y cinco años era cuando comenzó a reinar: y reinó veinte y cinco años en Jerusalem. El nombre de su madre fué Azuba, hija de Selaquí.

31 Zo regeerde Josafat over Juda; hij was vijf en dertig jaren oud, als hij koning werd, en hij regeerde vijf en twintig jaren te Jeruzalem; en de naam zijner moeder was Azuba, een dochter van Silhi.

31. I królował Jozafat nad Judą, a miał trzydzieści i pięć lat, gdy królować począł, a dwadzieścia i pięć lat królował w Jeruzalemie; a imię matki jego było Azuba, córka Salajowa.

31. És uralkodék Jósafát Júda felett. Harminczöt [15†] esztendős vala, mikor uralkodni kezde, és uralkodék Jeruzsálemben huszonöt esztendeig; és az ő anyjának neve Azuba vala, a Silhi leánya.

31 Так царствовал Иосафат над Иудеею: тридцати пяти лет он был , когда воцарился, и двадцать пять лет царствовал в Иерусалиме. Имя матери его Азува, дочь Салаила.

31. Так царював Йосафат в Юдеї: трийцять пять років було йому, як став він царем, а двайцять пять років царював в Ерусалимі. Його мати звалась Азува, дочка Салаїлова.

32. Ja hän vaelsi isänsä Aasan tietä, siltä poikkeamatta, ja teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä.

32. Ja hän vaelsi isänsä Asan teillä ja ei siitä horjahtanut, ja teki sitä mikä Herralle otollinen oli;

32. Ja hän waelsi Isäns Assan teillä ja ei sijtä horjahtanut ja teki sitä cuin HERralle otollinen oli.

32 And he walked in the way of Asa his father and did not turn aside from it, doing what was right in the eyes of Jehovah.

32. And he walked in the way of Asa his father, and departed not from it, doing that which was right in the sight of the LORD.

32. Og han vandrede i Asas, sin Faders, Vej og veg, ikke fra den, idet han gjorde det, som var ret for Herrens Øjne.

32. Och han vandrade uti sins faders Asa väg, och gick intet derifrå, att han ju gjorde det Herranom väl täcktes;

32. Ja ta käis omma issa Asa tee peäl, ja ei lahkund mitte ärra seält peält, ja teggi, mis öige Jehowa silma ees.

32. Jis vaikščiojo savo tėvo Asos keliais ir nenukrypo nuo jų, darydamas, kas teisinga Viešpaties akyse.

32. Und er wandelte in dem Wege seines Vaters Asa und ließ nicht davon, daß er tat, was dem HERRN wohl gefiel.

32. Il suivit les traces d'Asa, son père, et il ne s'en détourna point, faisant ce qui est droit devant l'Éternel.

32. Y anduvo en el camino de Asa su padre, sin apartarse de él, haciendo lo que era recto en los ojos de Jehová.

32 En hij wandelde in den weg van zijn vader Asa, en hij week daarvan niet af, doende dat recht was in de ogen des HEEREN.

32. A chodził drogą ojca swego Azy, i nie uchylał się od niej, czyniąc co było dobrego w oczach Paóskich.

32. És jára Asának, [16†] az ő atyjának útján, el sem távozék attól, cselekedvén azt, a mi az Úr szeme előtt kedves dolog vala.

32 И ходил он путем отца своего Асы и не уклонился от него, делая угодное в очах Господних.

32. І ходив він дорогою батька свого Аси, і не відхилявся від неї, та чинив що було до вподоби Господеві.

33. Mutta uhrikukkulat eivät hävinneet, eikä kansa vielä ollut kiinnittänyt sydäntänsä isiensä Jumalaan.

33. Paitsi ettei korkeudet tulleet otetuiksi pois; sillä ettei kansa vielä asettanut sydäntänsä Herran isänsä Jumalan tykö.

33. Paidzi ettei corkeuxet tullet otetuxi pois: sillä ettei Canssa wielä asettanut sydändäns HERran heidän Isäins Jumalan tygö.

33 However the high places were not taken away. Neither as yet had the people set their hearts to the God of their fathers.

33. Howbeit the high places were not taken away: for as yet the people had not prepared their hearts unto the God of their fathers.

33. Dog bleve Højene ikke borttagne; thi Folket havde endnu ikke rettelig beredet deres Hjerte for deres Fædres Gud.

33. Undantagno, att de höjder icke borttagne vordo; förty folket hade ännu icke skickat sitt hjerta till deras fäders Gud.

33. Agga körged paigad ei sanud mitte ärra, sest rahwas ei olnud weel mitte omma süddant walmistanud omma wannematte Jummala pole.

33. Tačiau aukštumos nebuvo sunaikintos, nes tauta dar nebuvo paruošusi širdžių savo tėvų Dievui.

33. Nur die Höhen wurden nicht abgetan; denn das Volk hatte sein Herz noch nicht geschickt zu dem Gott ihrer Väter.

33. Seulement les hauts lieux ne furent point ôtés, et le peuple n'avait pas encore tourné son cœur vers le Dieu de ses pères.

33. Con todo eso los altos no eran quitados; que el pueblo aun no había aparejado su corazón al Dios de sus padres.

33 Evenwel werden de hoogten niet weggenomen; want het volk had nog zijn hart niet geschikt tot den God zijner vaderen.

33. Wszakże wyżyny nie były zniesione; bo jeszcze lud nie zgotował był serca swego ku Bogu ojców swoich.

33. Csakhogy még a magaslatok nem rontattak le, és a nép nem készítette az ő szívét az ő atyái Istenéhez.

33 Только высоты не были отменены, и народ еще не обратил твердо сердца своего к Богу отцов своих.

33. Тільки висоти не були знесені, й народ ще не направив серця свого до Бога батьків своїх.

34. Mitä muuta on kerrottavaa Joosafatista, sekä hänen aikaisemmista että myöhemmistä vaiheistaan, katso, se on kirjoitettuna Jeehun, Hananin pojan, historiassa, joka on otettu Israelin kuningasten kirjaan.

34. Mitä enempi Josaphatin töistä sanomista on, sekä ensimäisistä että viimeisistä: katso, ne ovat kirjoitetut Jehun Hananin pojan teoissa, jotka hän oli kirjoittanut Israelin kuningasten kirjaan.

34. Mitä enämbi Josaphatist sanomist on sekä ensimäisist että wijmeisist cadzo se on kirjoitettu Jehun Hananin pojan tegois cuin hän oli kirjoittanut Israelin Cuningasten kirjaan.

34 Now the rest of the acts of Jehoshaphat, first and last, behold, they are written in the history of Jehu the son of Hanani, which is inserted in the book of the kings of Israel.

34. Now the rest of the acts of Jehoshaphat, first and last, behold, they are written in the book of Jehu the son of Hanani, who is mentioned in the book of the kings of Israel.

34. Men det øvrige af Josafats Handeler, de første og de sidste, se, de Ting ere skrevne i Jehu, Hananis Søns, Krønike, som er indrykket i Israels Kongers Bog.

34. Hvad nu mer af Josaphat sägande är, både det första och det sista, si, det är skrifvet i Jehu gerningar, Hanani sons, hvilka han upptecknat hafver uti Israels Konungars bok.

34. Ja mis weel tulleks Josawati essimessist ja wiimsist asjust öölda, wata, need on ülleskirjotud Anani poia Jeu asjade sekka, mis üllespandud Israeli kunningatte ramatusse.

34. Visi kiti Juozapato darbai yra surašyti knygoje Hananio sūnaus Jehuvo, kuris yra minimas Izraelio karalių knygoje.

34. Was aber mehr von Josaphat zu sagen ist, beides, das erste und das letzte, siehe, das ist geschrieben in den Geschichten Jehus, des Sohnes Hananis, die aufgenommen sind ins Buch der Könige Israels.

34. Or le reste des actions de Josaphat, les premières et les dernières, voici, elles sont écrites dans les mémoires de Jéhu, fils de Hanani, insérés dans le livre des rois d'Israël.

34. Lo demás de los hechos de Josafat, primeros y postreros, he aquí, están escritos en las palabras de Jehú, hijo de Janani, del cual es hecha mención en el libro de los reyes de Israel.

34 Het overige nu der geschiedenissen van Josafat, de eerste en de laatste, ziet, die zijn geschreven in de geschiedenissen van Jehu, den zoon van Hanani, die men hem optekenen deed in het boek der koningen van Israel.

34. A ostatek spraw Jozafatowych pierwszych i poślednich jest zapisany w księdze Jehu, syna Hananiego, któremu było rozkazane, aby to włożył w księgi królów Izraelskich.

34. Jósafátnak pedig első és utolsó dolgai ímé meg vannak írva Jéhunak, a Hanáni fiának könyvében, a ki azokat beírta az Izráel királyainak könyvébe.

34 Прочие деяния Иосафата, первые и последние, описаны в записях Ииуя, сына Ананиева, которые внесены в книгу царей Израилевых.

34. Прочі дїї Йосафатові, перші й останні, записані в записках Іуя Ананїєнка, що поміщені в книзї царів Ізраїлських.

35. Senjälkeen Joosafat, Juudan kuningas, liittoutui Ahasian, Israelin kuninkaan, kanssa, joka oli jumalaton menoissaan.

35. Senjälkeen yhdisti Josaphat Juudan kuningas itsensä Ahasian Israelin kuninkaan kanssa, joka oli jumalatoin menoissansa.

35. SEnjälken yhdisti Josaphat Judan Cuningas idzens Ahasian Israelin Cuningan cansa joca oli jumalatoin menoisans.

35 And after this Jehoshaphat king of Judah joined himself with Ahaziah King of Israel. The same did very wickedly.

35. And after this did Jehoshaphat king of Judah join himself with Ahaziah king of Israel, who did very wickedly:

35. Men derefter forbandt Josafat, Judas Konge, sig med Ahasia, Israels Konge; denne var ugudelig i sine Gerninger.

35. Derefter förenade sig Josaphat, Juda Konung, med Ahasia, Israels Konung, hvilken ogudaktig var med sitt väsende.

35. Ja pärrast sedda heitis Josawat Juda kunningas ühte nousse Ahasja Israeli kunningaga, ja se teggi öiete öälat tööd.

35. Vėliau Judo karalius Juozapatas susidėjo su Izraelio karaliumi Ahaziju, kuris elgėsi labai nedorai.

35. Darnach vereinigte sich Josaphat, der König Juda's, mit Ahasja, dem König Israels, welcher war gottlos in seinem Tun.

35. Après cela, Josaphat, roi de Juda, s'associa avec Achazia, roi d'Israël, dont la conduite était impie.

35. Pasadas estas cosas, Josafat rey de Judá hizo amistad con Ocozías rey de Israel, el cual fué dado a impiedad.

35 Doch na dezen vergezelschapte zich Josafat, de koning van Juda, met Ahazia, den koning van Israel; die handelde goddelooslijk in zijn doen.

35. Potem stowarzyszył się Jozafat, król Judzki, z Ochozyjaszem, królem Izraelskim, którego sprawy były bardzo niepobożne.

35. Azután Jósafát, a Júda királya megbarátkozék Akháziával, az Izráel királyával, a ki gonoszul [17†] cselekedett vala;

35 Но после того вступил Иосафат, царь Иудейский в общение с Охозиею, царем Израильским, который поступал беззаконно,

35. Але потім побратався Йосафат, царь Юдейський, з Охозією, царем Ізраїлським, що був безбожний в дїлах своїх,

36. Hän liittoutui tämän kanssa rakentaakseen laivoja, joiden oli määrä kulkea Tarsiiseen; ja niin he rakensivat laivoja Esjon-Geberissä.

36. Ja hän suostui hänen kanssansa haaksia tekemään, vaeltaaksensa Tarsikseen. Ja he tekivät haaksia EtseonGeberissä.

36. Ja hän suostui hänen cansans haaxia tekemän waeldaxens merellä. Ja he teit haaxia Ezeon Geberis.

36 And he joined himself with him to make ships to go to Tarshish. And they made the ships in Ezion-geber.

36. And he joined himself with him to make ships to go to Tarshish: and they made the ships in Eziongeber.

36. Og han forbandt sig med ham om at udruste Skibe, som skulde fare til Tharsis, og de udrustede Skibe i Ezion-Geber.

36. Och han samfällde sig med honom till att göra skepp, att de skulle fara till sjös; och skeppen gjorde de i EzionGeber.

36. Ta heitis agga temmaga ühte nousse laewo teggema, mis piddid Tarsisi minnema, ja nemmad teggid need laewad Etsjonkaberis.

36. Jie abu kartu statė laivus Ecjon Gebere, kad plauktų į Taršišą.

36. Und er vereinigte sich mit ihm, Schiffe zu machen, daß sie aufs Meer führen; und sie machten Schiffe zu Ezeon-Geber.

36. Il s'associa avec lui pour faire des navires, afin d'aller à Tarsis; et ils firent des navires à Etsjon-Guéber.

36. E hizo con él compañía para aparejar navíos, que fuesen a Társis. E hicieron navíos en Asión-gaber.

36 En hij vergezelschapte zich met hem, om schepen te maken, om naar Tharsis te gaan; en zij maakten de schepen te Ezeon-geber.

36. A stowarzyszył się z nim na to, aby nabudowali okrętów, któreby chodziły do Tarsys; i budowali one okręty w Asjongaber.

36. Mindazáltal vele megbarátkozék, hogy hajókat [18†] készítenének, melyeken Társisba mennének; és a hajókat Esiongáberben készíték.

36 и соединился с ним, чтобы построить корабли для отправления в Фарсис; и построили они корабли в Ецион-Гавере.

36. І єдинився з ним, щоб побудувати кораблї, й посилати їх у Тарсис; і збудували вони кораблї в Езіон-Габері.

37. Mutta Elieser, Doodavahun poika, Maaresasta, ennusti Joosafatia vastaan sanoen: Koska olet liittoutunut Ahasjan kanssa, on Herra särkevä sinun työsi. Niin laivat rikkoutuivat eivätkä kyenneet menemään Tarsiiseen.

37. Mutta Elieser Dodavan poika Maresasta ennusti Josaphatia vastaan ja sanoi: ettäs olet suostunut Ahasiaan, on Herra särkenyt sinun työs; ja haahdet menivät rikki, ja ei he saaneet enää Tarsikseen kulkea.

37. Mutta Eljeser Dodawan poica Maresast ennusti Josaphati wastan ja sanoi: ettäs olet suostunut Ahasiaan on HERra särkenyt sinun työs ja haaxi lyötin ricki ja ei he saanet enä merta waelda.

37 Then Eliezer the son of Dodavahu of Mareshah prophesied against Jehoshaphat, saying, Because you have joined yourself with Ahaziah, Jehovah has destroyed your works. And the ships were broken, so that they were not able to go to Tarshish.

37. Then Eliezer the son of Dodavah of Mareshah prophesied against Jehoshaphat, saying, Because thou hast joined thyself with Ahaziah, the LORD hath broken thy works. And the ships were broken, that they were not able to go to Tarshish.

37. Men Elieser, Dodavas Søn, fra Maresa, spaaede imod Josafat og sagde: Fordi du forbandt dig med Ahasia, har Herren sønderrevet, hvad du har for; da hleve Skibene sønderslagne, og. de formaaede ikke at fare til Tharsis.

37. Men Elieser, Dodava son af Maresa, spådde emot Josaphat, och sade: Derföre, att du hafver förenat dig med Ahasia, hafver Herren omintetgjort din verk. Och skeppen vordo sönderslagne, och kunde intet till sjös fara.

37. Ja Todawa poeg Elieser Maresast räkis prohweti wisil Josawati wasto ja ütles: Et sa olled ühte nousse heitnud Ahasjaga, siis on Jehowa so tööd ärralöhkunud; ja need laewad said hukka, ja ei kinnitand mitte Tarsisis miñna.

37. Dodavahuvo sūnus Eliezeras iš Marešos pranašavo prieš Juozapatą, sakydamas: ‘‘Kadangi tu susidėjai su Ahaziju, Viešpats sudaužė tavo darbą’‘. Laivai sudužo ir negalėjo plaukti į Taršišą.

37. Aber Elieser, der Sohn Dodavas von Maresa, weissagte wider Josaphat und sprach: Darum daß du dich mit Ahasja vereinigt hast, hat der HERR deine Werke zerrissen. Und die Schiffe wurden zerbrochen und konnten nicht aufs Meer fahren.

37. Alors Éliézer, fils de Dodava, de Marésha, prophétisa contre Josaphat, en disant: Parce que tu t'es associé avec Achazia, l'Éternel a détruit ton œuvre. Et les navires furent brisés, et ne purent aller à Tarsis.

37. Entónces Eliezer, hijo de Dodava de Maresa, profetizó contra Josafat, diciendo: Por cuanto has hecho compañía con Ocozías, Jehová destruirá tus obras. Y los navíos se quebraron, y no pudieron ir a Társis.

37 Maar Eliezer, de zoon van Dodava, van Maresa, profeteerde tegen Josafat, zeggende: Omdat gij u met Ahazia vergezelschapt hebt, heeft de HEERE uw werken verscheurd. Alzo werden de schepen verbroken, dat zij niet konden naar Tharsis gaan.

37. Przetoż prorokował Eliezer, syn Dodawahowy z Maresy, przeciw Jozafatowi mówiąc: Iżeś się stowarzyszył z Ochozyjaszem, rozerwał Pan sprawy twoje, i porozbijały się okręty, i nie mogły iść do Tarsys.

37. Jövendöle azért Eliézer, a Maresából való Dódava fia Jósafát ellen, mondván: Minthogy megbarátkozál Akháziával, az Úr megsemmisíti a te munkádat. És a hajók mind összetörének, és nem mehetének Társisba.

37 И изрек тогда Елиезер, сын Додавы из Мареши, пророчество на Иосафата, говоря: так как ты вступил в общение с Охозиею, то разрушил Господь дело твое. – И разбились корабли, и не могли идти в Фарсис.

37. І вирік тодї Елїезер Додабенко з Мареші пророцтво на Йосафата, кажучи: За те, що ти пристав до спілки з Охозією, ударемнить Господь дїло твоє. - І розбились кораблї, й не могли плисти у Тарсис.