18 luku

Ahab ja Joosafat lähtevät vastoin profeetta Miikan varoitusta sotaan aramilaisia vastaan. Ahabin kuolema.

1. Niin Joosafatille tuli paljon rikkautta ja kunniaa, ja hän lankoutui Ahabin kanssa.

1. Ja Josaphatilla oli suuri rikkaus ja kunnia; ja hän teki nuoteutta Ahabin kanssa.

1. JA Josaphatilla oli suuri rickaus ja cunnia ja hän teki nuoteutta Ahabin cansa. Ja cahden wuoden peräst sen jälken meni hän Ahabin tygö Samariaan.

1 Now Jehoshaphat had riches and honor in abundance. And he a marriage-agreement with Ahab.

1. Now Jehoshaphat had riches and honour in abundance, and joined affinity with Ahab.

1. Og Josafat havde Rigdom og Ære i Mangfoldighed, og han gjorde Svogerskab med Akab.

1. Och Josaphat hade stora rikedomar och härlighet, och befryndade sig med Achab.

1. Ja Josawatil olli paljo rikkust ja au, ja sai Ahabiga langukseks.

1. Juozapatas buvo labai turtingas ir gerbiamas; jis susigiminiavo su Ahabu.

1. Und Josaphat hatte große Reichtümer und Ehre und verschwägerte sich mit Ahab.

1. Or, Josaphat, ayant beaucoup de richesses et de gloire, s'allia par mariage avec Achab.

1. Y TUVO Josafat riquezas y glo- ria en abundancia: y juntó parentesco con Acab.

1 Josafat nu had rijkdom en eer in overvloed; en hij verzwagerde zich aan Achab.

1. I miał Jozafat bogactw i sławy bardzo wiele, a spowinowacił się z Achabem.

1. Jósafátnak nagy [1†] gazdagsága és dicsősége vala. Ő sógorságot [2†] szerze Akhábbal.

1 И было у Иосафата много богатства и славы; и породнился он с Ахавом.

1. І мав Йосафат велике багацьтво й славу; і поріднився він із Ахабом.

2. Ja muutamien vuosien kuluttua hän meni Ahabin luo Samariaan. Ahab teurastutti hänelle ja väelle, joka oli hänen kanssansa, paljon lampaita ja raavaita; ja Ahab yllytti häntä lähtemään sotaan Gileadin Raamotia vastaan.

2. Ja jonkun vuoden perästä sen jälkeen meni hän Ahabin tykö Samariaan. Ja Ahab antoi teurastaa hänelle ja hänen väellensä, joka oli hänen kanssansa, monta lammasta ja härkää; ja hän yllytti hänen menemään ylös Gileadin Ramotiin.

2. Ja Ahab andoi teurastetta hänelle ja hänen wäellens cuin oli hänen cansans monda lammasta ja härkä ja hän sai hänen menemän Ramothijn joca on Gileadis.

2 And after certain years he went down to Ahab to Samaria. And Ahab killed sheep and oxen for him in abundance and for the people who were with him and moved him to go up (with him) to Ramoth-gilead.

2. And after certain years he went down to Ahab to Samaria. And Ahab killed sheep and oxen for him in abundance, and for the people that he had with him, and persuaded him to go up with him to Ramothgilead.

2. Og der nogle Aar vare til Ende, drog han ned, til Akab til Samaria, og Akab lod slagte smaat Kvæg og stort Kvæg i Mangfoldighed til ham og til det Folk, som var med ham, og han; tilskyndede ham til at drage op til Ramoth i Gilead.

2. Och efter tu år drog han ned till Achab till Samarien; och Achab lät slagta för honom, och för det folk som när honom var, mycken får och fä; och han kom honom dertill, att han skulle draga med honom upp till Ramoth i Gilead.

2. Ja ta läks monne aasta pärrast alla Ahabi jure Samaria , ja Ahab tappis temmale paljo puddolojuksid ja weiksid ja selle rahwale, mis temmaga, ja kihhutas tedda üllesminnema Ramoti, mis Kileadis:

2. Keleriems metams praėjus, jis nuvyko pas Ahabą į Samariją. Ahabas jam ir jo žmonėms papjovė daug avių bei galvijų ir įtikinėjo jį užpulti Ramot Gileadą.

2. Und nach etlichen Jahren zog er hinab zu Ahab gen Samaria. Und Ahab ließ ihn für das Volk, das bei ihm war, viel Schafe und Ochsen schlachten. Und er beredete ihn, daß er hinauf gen Ramoth in Gilead zöge.

2. Et au bout de quelques années, il descendit vers Achab, à Samarie. Et Achab tua pour lui, et pour le peuple qui était avec lui, un grand nombre de brebis et de bœufs, et l'incita à monter à Ramoth de Galaad.

2. Y después de algunos años, descendió a Acab a Samaria, y mató Acab muchas ovejas y bueyes para él, y para el pueblo que había venido con él; y persuadióle que fuese con él a Ramot de Galaad.

2 En ten einde van enige jaren toog hij af tot Achab naar Samaria; en Achab slachtte schapen en runderen voor hem in menigte, en voor het volk, dat met hem was; en hij porde hem aan, om op te trekken naar Ramoth in Gilead.

2. I przyjechał po kilku latach do Achaba do Samaryi; i nabił Achab owiec i wołów wiele dla niego, i dla ludu, który był z nim, i namawiał go, aby ciągnął do Ramot Galaad.

2. Néhány esztendő mulva aláméne Akhábhoz Samariába, és levágatott Akháb az ő és a vele való nép számára sok juhot és ökröt, és rávette őt, hogy felmenjen vele [3†] Rámóth Gileádba.

2 И пошел чрез несколько лет к Ахаву в Самарию; и заколол для негоАхав множество скота мелкого и крупного, и для людей, бывших с ним, и склонял его идти на Рамоф Галаадский.

2. І пійшов він у кілька років до Ахаба в Самарию; й порізав Ахаб про його та про людей, що були при йому, багато овець та волів, і намовляв його йти на Рамот Галаадський.

3. Israelin kuningas Ahab sanoi Juudan kuninkaalle Joosafatille: Lähdetkö minun kanssani Gileadin Raamotiin? Hän vastasi hänelle: Minä niinkuin sinä, minun kansani niinkuin sinun kansasi; minä tulen sinun kanssasi sotaan.

3. Ja Ahab Israelin kuningas sanoi Josaphatille Juudan kuninkaalle: menetkös minun kanssani Gileadin Ramotiin? Hän sanoi hänelle: minä olen niinkuin sinä, ja minun kansani niinkuin sinun kansas: me tahdomme sinun kanssas sotaan.

3. Ja Ahab Israelin Cuningas sanoi Josaphatille Judan Cuningalle: mene minun cansani Gileadin Ramothijn. Hän sanoi hänelle: minä olen nijncuin sinä ja minun Canssan nijncuin sinun Canssas me tahdomme sinun cansas sotaan.

3 And Ahab King of Israel said to Jehoshaphat king of Judah, Will you go with me to Ramoth-gilead? And he answered him, I am as you are and my people as your people and (will be) with you in the war.

3. And Ahab king of Israel said unto Jehoshaphat king of Judah, Wilt thou go with me to Ramothgilead? And he answered him, I am as thou art, and my people as thy people; and we will be with thee in the war.

3. Thi Akab, Israels Konge, sagde til Josafat, Judas Konge: Vil du drage med mig til Ramoth i Gilead? Og han sagde til ham: Jeg vil være ligesom du, og mit Folk skal være ligesom dit Folk, og vi ville være med dig i Krigen.

3. Och Achab, Israels Konung, sade till Josaphat, Juda Konung: Drag med mig till Ramoth i Gilead. Han sade till honom: Jag är såsom du, och mitt folk såsom ditt folk, vi vilje med dig i stridena,

3. Ja Ahab Israeli kunningas ütles Josawati Juda kunninga wasto: Kas sa tahhad minnoga tulla Ramoti Kileadi male ? ja ta ütles temmale: Otse kui sinna, nenda ollen minna, ja kui sinno rahwas, nenda on minno rahwas, ja tahhan sinnoga sötta miñna .

3. Izraelio karalius Ahabas klausė Judo karalių Juozapatą: ‘‘Ar tu eisi su manimi į Ramot Gileadą?’‘ Tas jam atsakė: ‘‘Kaip tu, taip ir aš; mano tauta, kaip ir tavo tauta; aš eisiu su tavimi į karą’‘.

3. Und Ahab, der König Israels, sprach zu Josaphat, dem König Juda's: Zieh mit mir gen Ramoth in Gilead! Er sprach zu ihm: Ich bin wie du, und mein Volk wie dein Volk; wir wollen mit dir in den Streit.

3. Achab, roi d'Israël, dit à Josaphat, roi de Juda: Viendras-tu avec moi à Ramoth de Galaad? Et il lui répondit: Dispose de moi comme de toi, et de mon peuple comme de ton peuple; et nous irons avec toi à la guerre.

3. Y dijo Acab rey de Israel a Josafat rey de Judá: ¿Quieres venir conmigo a Ramot de Galaad? Y él le respondió: Como yo, así también tú: y como tu pueblo, así también mi pueblo: contigo a la guerra.

3 Want Achab, de koning van Israel, zeide tot Josafat, den koning van Juda: Zult gij met mij gaan naar Ramoth in Gilead? En hij zeide tot hem: Zo zal ik zijn, gelijk gij zijt, en gelijk uw volk is, zal mijn volk zijn, en wij zullen met u zijn in dezen krijg.

3. I rzekł Achab, król Izraelski, do Jozafata, króla Judzkiego: Pociągnijże ze mną do Ramot Galaad? A on mu odpowiedział: Jako ja, tak i ty, a jako lud twój, tak lud mój, i będziemy z tobą na wojnie.

3. Mert ezt mondá Akháb, az Izráel királya Jósafátnak, a Júda királyának: Feljösz-é velem Rámóth Gileádba? Felele néki, és monda: Úgy én, mint te; úgy az én népem, mint a te néped együtt lesz a harczban.

3 И говорил Ахав, царь Израильский, Иосафату, царю Иудейскому: пойдешь ли со мною в Рамоф Галаадский? Тот сказал ему: как ты, так и я, как твой народ, так и мой народ: иду с тобою на войну!

3. І говорив Ахаб, царь Ізраїлський, Йосафатові, цареві Юдейському: Пійдеш зо мною на Рамот Галаадський? І відказав той йому: Як ти, так і я, - як твій народ, так і мій народ; ійду з тобою на війну!

4. Mutta Joosafat sanoi Israelin kuninkaalle: Kysy kuitenkin ensin, mitä Herra sanoo.

4. Mutta Josaphat sanoi Israelin kuninkaalle: kyseles tänäpänä Herran sanaa.

4. MUtta Josaphat sanoi Israelin Cuningalle: kyseles tänäpän HERran sana.

4 And Jehoshaphat said to the King of Israel, I beseech you, inquire first for the word of Jehovah.

4. And Jehoshaphat said unto the king of Israel, Enquire, I pray thee, at the word of the LORD to day.

4. Fremdeles sagde Josafat til Israels Konge: Kære, adspørg i Dag Herrens Ord!

4. Men Josaphat sade till Israels Konung: Käre, fråga i denna dag Herrans ord.

4. Ja Josawat ütles Israeli kunninga wasto: Küssi, pallun ma, tännapääw Jehowa sanna.

4. Juozapatas sakė Izraelio karaliui: ‘‘Sužinok, ką Viešpats sako’‘.

4. Aber Josaphat sprach zum König Israels: Frage doch heute des HERRN Wort!

4. Puis Josaphat dit au roi d'Israël: Consulte d'abord, je te prie, la parole de l'Éternel.

4. Y dijo más Josafat al rey de Israel: Ruégote que consultes hoy la palabra de Jehová.

4 Verder zeide Josafat tot den koning van Israel: Vraag toch als heden naar het woord des HEEREN.

4. Nadto rzekł Jozafat do króla Izraelskiego: Proszę, pytaj się dziś słowa Paóskiego.

4. Azután monda Jósafát az Izráel királyának: Kérdezősködjél [4†] még ma az Úr beszéde után.

4 И сказал Иосафат царю Израильскому: вопроси сегодня, что скажет Господь.

4. І сказав Йосафат цареві Ізраїлському: Спитай сьогоднї, що скаже Господь.

5. Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, neljäsataa miestä, ja sanoi heille: Onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotia vastaan, vai onko minun oltava lähtemättä? He vastasivat: Lähde; Jumala antaa sen kuninkaan käsiin.

5. Ja Israelin kuningas kokosi prophetaita neljäsataa miestä ja sanoi heille: menemmekö me sotimaan Gileadin Ramotiin, vai ei? He sanoivat: mene, Jumala antaa heidät kuninkaan käteen.

5. Ja Israelin Cuningas cocois Prophetait neljä sata miestä ja sanoi heille: menemmengö me sotiman Gileadin Ramothijn eli ei? He sanoit: mene Jumala anda heidän Cuningan käteen.

5 Then the King of Israel gathered the prophets together, four hundred men and said to them, Shall we go to Ramoth-gilead to battle, or shall I forbear? And they said, Go up. For God will deliver it into the hand of the king.

5. Therefore the king of Israel gathered together of prophets four hundred men, and said unto them, Shall we go to Ramothgilead to battle, or shall I forbear? And they said, Go up; for God will deliver it into the king's hand.

5. Da samlede Israels Konge Profeterne, fire Hundrede, Mænd, og sagde til dem: Skulle vi drage imod Ramoth i Gilead til Krig, eller skal jeg lade være? og de sagde: Drag op, og Gud skal give den i Kongens Haand.

5. Och Israels Konung församlade af Propheterna fyrahundrade män, och sade till dem: Skole vi, draga till Ramoth i Gilead i strid, eller skall jag låta det bestå? De sade: Drag upp, Gud varder det gifvandes i Konungens hand.

5. Ja Israeli kunningas koggus kokko prohwetid nellisadda meest ja ütles nende wasto: Kas meie peame minnema söddima Ramoti wasto, mis Kileadis, ehk kas ma pean jälle jätma? ja nemmad ütlesid: Minne ülles, sest Jummal annab sedda kunninga kätte.

5. Izraelio karalius, sušaukęs keturis šimtus pranašų, klausė: ‘‘Ar man eiti į Ramot Gileadą kariauti, ar ne?’‘ Jie atsakė: ‘‘Eik! Dievas jį atiduos į karaliaus rankas’‘.

5. Und der König Israels versammelte vierhundert Mann und sprach zu ihnen: Sollen wir gen Ramoth in Gilead ziehen in den Streit, oder soll ich's anstehen lassen? Sie sprachen: Zieh hinauf! Gott wird sie in deine Hand geben.

5. Alors le roi d'Israël assembla les prophètes, au nombre de quatre cents, et leur dit: Irons-nous à la guerre contre Ramoth de Galaad, ou y renoncerai-je? Et ils répondirent: Monte, et Dieu la livrera entre les mains du roi.

5. Entónces el rey de Israel juntó cuatrocientos varones profetas, y díjoles: ¿Iremos a la guerra contra Ramot de Galaad, o reposarnos hemos? Y ellos dijeron: Sube; que Dios los entregará en mano del rey.

5 Toen vergaderde de koning van Israel de profeten, vierhonderd mannen, en hij zeide tot hen: Zullen wij tegen Ramoth in Gilead ten strijde trekken, of zal ik het nalaten? En zij zeiden: Trek op, want God zal hen in de hand des konings geven.

5. A tak zebrał król Izraelski proroków cztery sta mężów, i rzekł do nich: Mamże ciągnąć do Ramot Galaad na wojnę, czyli zaniechać? A oni odpowiedzieli: Ciągnij; bo je da Bóg w ręce królewskie.

5. És összegyűjté az Izráel királya a prófétákat, mintegy négyszáz férfiút, és monda nékik: Elmenjünk-é Rámóth Gileád ellen hadba, vagy elhagyjam? Felelének: Menj el, és az Isten a király kezébe adja.

5 И собрал царь Израильский пророков четыреста человек и сказал им: идти ли нам на Рамоф Галаадский войною, или удержаться? Они сказали: иди, и Бог предаст его в руку царя.

5. І зібрав царь Ізраїлський пророків чотириста чоловіка й сказав їм: Чи йти нам війною на Рамот Галаадський, чи понехати се? Вони сказали: Йди, а Бог віддасть його в цареву руку.

6. Mutta Joosafat sanoi: Eikö täällä ole enää ketään muuta Herran profeettaa, jolta voisimme kysyä?

6. Silloin sanoi Josaphat: eikö tässä ole joku Herran propheta, kysyäksemme häneltä?

6. Silloin sanoi Josaphat: eiköst täsä ole jocu HERran Propheta kysyäxem häneldä?

6 But Jehoshaphat said, Is there not here a prophet of Jehovah besides, that we may inquire of him?

6. But Jehoshaphat said, Is there not here a prophet of the LORD besides, that we might enquire of him?

6. Men Josafat sagde: Er her ikke endnu en Herrens Profet, at vi kunne spørge ham ad?

6. Men Josaphat sade: Är här icke ännu någor Herrans Prophet, att vi måge fråga af honom?

6. Ja Josawat ütles: Eks siin olle weel üks Jehowa prohwet, et meie temma käest woiksime küssida?

6. Juozapatas klausė: ‘‘Ar čia nėra Viešpaties pranašo, kad jo galėtume pasiklausti?’‘

6. Josaphat aber sprach: Ist nicht irgend noch ein Prophet des HERRN hier, daß wir durch ihn fragen?

6. Mais Josaphat dit: N'y a-t-il point ici encore quelque prophète de l'Éternel, par qui nous puissions le consulter?

6. Y Josafat dijo: ¿Hay aun aquí algún profeta de Jehová, para que por él preguntemos?

6 Maar Josafat zeide: Is hier niet nog een profeet des HEEREN, dat wij van hem vragen mochten?

6. Ale Jozafat rzekł: Niemaszże tu jeszcze którego proroka Paóskiego, żebyśmy się go pytali?

6. És monda Jósafát: Nincsen-é itt több prófétája az Úrnak, [5†] hogy attól is tudakozódhatnánk?

6 И сказал Иосафат: нет ли здесь еще пророка Господня? спросим и у него.

6. Та сказав Йосафат: Чи нема тут ще Господнього пророка? Спитаємо й в його.

7. Israelin kuningas vastasi Joosafatille: On vielä mies, jolta voisimme kysyä Herran mieltä, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa; se on Miika, Jimlan poika. Joosafat sanoi: Älköön kuningas niin puhuko.

7. Israelin kuningas sanoi Josaphatille: tässä on vielä yksi mies, jonka kautta taidettaisiin kysellä Herraa, vaan minä vihaan häntä; sillä ei hän ennusta minulle mitään hyvää, mutta aina pahaa: se on Miika Jimlan poika. Josaphat sanoi: älköön kuningas niin puhuko.

7. Israelin Cuningas sanoi Josaphatille: täsä on wielä yxi mies jonga cautta taittaisin kyseldä HERra waan minä olen wihainen hänen päällens: sillä ei hän ennusta minulle mitän hywä mutta aina paha se on Micha Jemlan poica. Josaphat sanoi: älkön Cuningas nijn puhuco.

7 And the King of Israel said to Jehoshaphat, There is yet one man by whom we may inquire of Jehovah, but I hate him. For he never prophesies good concerning me, but always evil; the same is Micaiah the son of Imla. And Jehoshaphat said, Do not let the king say so.

7. And the king of Israel said unto Jehoshaphat, There is yet one man, by whom we may enquire of the LORD: but I hate him; for he never prophesied good unto me, but always evil: the same is Micaiah the son of Imla. And Jehoshaphat said, Let not the king say so.

7. Og Israels Konge sagde til Josafat: Her er endnu en Mand, ved hvilken man kan adspørge Herren (men jeg hader ham, fordi han spaar ikke godt over mig, men alle sine Dage ondt), det er Mika, Jimlas Søn; og Josafat sagde: Kongen sige ikke saa!

7. Israels Konung sade till Josaphat: Här är ännu en man, att vi måge fråga Herran af honom; men jag är vred på honom, förty han spår intet godt öfver mig, utan alltid ondt, nämliga Micha, Jimla son. Josaphat sade: Konungen säge icke så.

7. Ja Israeli kunningas ütles Josawati wasto: Siin on weel üks mees, et woiks ta käest Jehowa nou küssida, agga ma wihkan tedda, sest tem̃a ei kuluta mulle head, waid kurja keige om̃a ello aia, se on Imla poeg Mika: ja Josawat ütles: Ärgo räkigo kuñingas nenda.

7. Izraelio karalius atsakė Juozapatui: ‘‘Yra vienas, per kurį būtų galima paklausti Viešpaties, bet aš jo nekenčiu, nes jis niekuomet nepranašauja apie mane gerai, visuomet tik blogai; tai Imlos sūnus Michėjas’‘. Juozapatas atsakė: ‘‘Nekalbėk taip, karaliau’‘.

7. Der König Israels sprach zu Josaphat: Es ist noch ein Mann, daß man den HERRN durch ihn frage, aber ich bin ihm gram; denn er weissagt über mich kein Gutes, sondern allewege Böses, nämlich Micha, der Sohn Jemlas. Josaphat sprach: der König rede nicht also.

7. Et le roi d'Israël dit à Josaphat: Il y a encore un homme par qui on peut consulter l'Éternel; mais je le hais, car il ne me prophétise rien de bon, mais toujours du mal; c'est Michée, fils de Jimla. Et Josaphat dit: Que le roi ne parle pas ainsi!

7. Y el rey de Israel respondió a Josafat: Aun hay aquí un hombre por el cual podemos preguntar a Jehová: mas yo le aborrezco, porque nunca me profetiza cosa buena, sino toda su vida por mal: este es Miqueas, hijo de Jemla. Y respondió Josafat: No hable el rey así.

7 Toen zeide de koning van Israel tot Josafat: Er is nog een man, om door hem den HEERE te vragen; maar ik haat hem, want hij profeteert over mij niets goeds, maar altijd kwaad; deze is Micha, de zoon van Jimla. En Josafat zeide: de koning zegge niet alzo.

7. I rzekł król Izraelski do Jozafata: Jest jeszcze mąż jeden, przez któregobyśmy się mogli radzić Pana, ale go ja nienawidzę; bo mi nie prorokuje nic dobrego, ale zawżdy złe; a tenci jest Micheasz, syn Jemlowy. I rzekł Jozafat: Niech tak nie mówi król.

7. És monda az Izráel királya Jósafátnak: Van még egy férfiú, a ki által az Urat megkérdezhetjük, de én gyűlölöm őt, mert soha nem jövendöl nékem jót, hanem mindig csak rosszat; ez Mikeás, a Jimla fia. És monda Jósafát: Ne beszéljen így a király!

7 И сказал царь Израильский Иосафату: есть еще один человек, чрез которого можно вопросить Господа; но я не люблю его, потому что он не пророчествует обо мне доброго, а постоянно пророчествует худое; это Михей, сын Иемвлая. И сказал Иосафат: не говори так, царь.

7. І відказав царь Ізраїлський Йосафатові: Е ще один чоловік, щоб через його можна запитати Господа, але я не люблю його, бо він не пророкує менї доброго, а завсїди пророкує лихе; - се Михей Емблаєнко. І сказав Йосафат: Не говори бо так, царю.

8. Niin Israelin kuningas kutsui erään hoviherran ja sanoi: Nouda kiiruusti Miika, Jimlan poika.

8. Ja Israelin kuningas kutsui yhden kamaripalvelioistansa ja sanoi: nouda nopiasti Miika Jimlan poika.

8. JA Israelin Cuningas cudzui yhden Camaripalwelioistans ja sanoi: nouda nopiast Micha Jemlan poica.

8 Then the King of Israel called an officer and said, Fetch quickly Micaiah the son of Imla.

8. And the king of Israel called for one of his officers, and said, Fetch quickly Micaiah the son of Imla.

8. Da kaldte Israels Konge ad en Kammertjener og sagde: Hent hurtigt Mika, Jimlas Søn!

8. Och Israels Konung kallade en sin kamererare, och sade: Hemta med hast hit Micha, Jimla son.

8. Ja Israeli kunningas kutsus ühhe üllema-teenri ja ütles: Sada ruttuste seie Imla poega Mika.

8. Izraelio karalius pasišaukė vieną valdininką ir įsakė jam skubiai atvesti Imlos sūnų Michėją.

8. Und der König Israels rief einen seiner Kämmerer und sprach: Bringe eilend her Micha, den Sohn Jemlas!

8. Alors le roi d'Israël appela un officier, et dit: Fais promptement venir Michée, fils de Jimla.

8. Entónces el rey de Israel llamó un eunuco, y díjole: Haz venir luego a Miqueas, hijo de Jemla.

8 Toen riep de koning van Israel een kamerling, en hij zeide: Haal haastelijk Micha, den zoon van Jimla.

8. Tedy zawołał król Izraelski niektórego komornika, i rzekł: Przywiedź tu rychło Micheasza, syna Jemlowego.

8. Szólíta azért az Izráel királya egyet az ő szolgái közül, és monda: Hívd ide hamar Mikeást, a Jimla fiát.

8 И позвал царь Израильский одного евнуха, и сказал: сходи поскорее за Михеем, сыном Иемвлая.

8. І покликав царь Ізраїлський одного скопця й повелїв: Побіжи швидко за Михеєм Емблаєнком.

9. Mutta Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, istuivat kumpikin valtaistuimellansa puettuina kuninkaallisiin pukuihinsa; he istuivat puimatantereella Samarian portin ovella, ja kaikki profeetat olivat hurmoksissa heidän edessänsä.

9. Ja Israelin kuningas ja Josaphat Juudan kuningas istui kumpikin istuimellansa puettuna vaatteisiin Samarian portin lakeudella, ja kaikki prophetat ennustivat heidän edessänsä.

9. Ja Israelin Cuningas ja Josaphat Judan Cuningas istuit cumbikin istuimellans puetettuna waatteisijn Samarian portin lakeudella ja caicki Prophetat ennustit heidän edesäns.

9 Now the King of Israel and Jehoshaphat the king of Judah each sat on his throne, arrayed in their robes. And they were sitting in an open place at the entrance of the gate of Samaria and all the prophets were prophesying before them.

9. And the king of Israel and Jehoshaphat king of Judah sat either of them on his throne, clothed in their robes, and they sat in a void place at the entering in of the gate of Samaria; and all the prophets prophesied before them.

9. Og Israels Konge. og Josafat, Judas Konge, sade hver paa sin Trone, iførte Kongedragt, og de sade paa en fri Plads foran Indgangen til Samarias Port; og alle Profeterne spaaede for deres Ansigt.

9. Och Israels Konung och Josaphat, Juda Konung, såto, hvardera på sin stol, beklädde; och de såto på platsen för ingångenom till porten i Samarien, och alle Propheterna spådde för dem.

9. Ja Israeli kunningas ja Juda kunningas Josawat istusid iggamees omma aujärje peäl kalli riettega ehhitud, ja istusid laia platsi peäl Samaria wärrawa ees, ja keik prohwetid kulutasid prohweti wisil nende ees.

9. Izraelio karalius Ahabas ir Judo karalius Juozapatas, apsivilkę karališkais drabužiais, sėdėjo savo sostuose aikštėje prie Samarijos vartų, ir visi pranašai pranašavo priešais juos.

9. Und der König Israels und Josaphat, der König Juda's, saßen ein jeglicher auf seinem Stuhl, mit ihren Kleider angezogen. Sie saßen aber auf dem Platz vor der Tür am Tor zu Samaria; und alle Propheten weissagten vor ihnen.

9. Or le roi d'Israël et Josaphat, roi de Juda, étaient assis, chacun sur son trône, revêtus de leurs habits royaux, et ils étaient assis dans la place, à l'entrée de la porte de Samarie; et tous les prophètes prophétisaient en leur présence.

9. Y el rey de Israel y Josafat rey de Judá estaban sentados, cada uno en su trono, vestidos de sus ropas, y estaban asentados en la era a la entrada de la puerta de Samaria, y todos los profetas profetizaban delante de ellos.

9 De koning van Israel nu en Josafat, de koning van Juda, zaten elk op zijn troon, bekleed met hun klederen, en zij zaten op het plein, aan de deur der poort van Samaria; en al de profeten profeteerden in hun tegenwoordigheid.

9. Międzytem król Izraelski, i Jozafat, król Judzki, siedzieli każdy z nich na stolicy swojej, ubrani w szaty królewskie, a siedzieli na placu u wrót bramy Samaryjskiej, a wszyscy prorocy prorokowali przed nimi.

9. És az Izráel királya és Jósafát, a Júda királya ott ülnek vala, kiki az ő királyiszékében, királyi ruhákba öltözötten; ott ülnek vala Samaria kapuja előtt, a térségen; és a próféták mind [6†] prófétálnak vala ő előttök.

9 Царь же Израильский и Иосафат, царь Иудейский, сидели каждый насвоем престоле, одетые в царские одежды; сидели на площади у ворот Самарии, и все пророки пророчествовали пред ними.

9. Царь же Ізраїлський та Йосафат, царь Юдейський, седїли, кожний на свойму престолї, одягнені в царські ризи; вони седїли на майданї коло воріт Самариї, а всї пророки віщували перед ними.

10. Ja Sidkia, Kenaanan poika, teki itsellensä rautasarvet ja sanoi: Näin sanoo Herra: Näillä sinä pusket aramilaisia, kunnes teet heistä lopun.

10. Ja Zidkija Kenaanan poika teki itsellensä rautasarvet ja sanoi: näin sanoo Herra: näillä sinä pusket Syrialaisia, siihenasti ettäs heidät hävität.

10. Ja Zidechia Cnaenan poica teki idzellens rautasarwen ja sanoi: näin sano HERra: tällä sinun pitä sysämän Syrialaisia sijhenasti ettäs heidän häwität.

10 And Zedekiah the son of Chenaanah made for him horns of iron and said, Jehovah says thus, With these you will push the Syrians until they are consumed.

10. And Zedekiah the son of Chenaanah had made him horns of iron, and said, Thus saith the LORD, With these thou shalt push Syria until they be consumed.

10. Og Zedekias, Ka'anas Søn havde gjort sig Jernhorn og sagde: Saa sagde Herren: Med disse skal du stange Syrerne, indtil de aldeles udryddes

10. Och Zedekia, Chenaana son, gjorde sig jernhorn, och sade: Detta säger Herren: Härmed skall du stöta de Syrer, tilldess du gör ända med dem.

10. Ja Kenaana poeg Sidkia olli ennesele raudsarwed teinud ja ütles: Nenda ütleb Jehowa, nisuggustega pead sa Siria-rahwast kaewama, kunni sa neid saad ärralöppetanud.

10. Kenaanos sūnus Zedekijas pasidarė geležinius ragus ir sakė: ‘‘Taip sako Viešpats: ‘Jais badysi sirus, kol juos pribaigsi’ ‘‘.

10. Und Zedekia, der Sohn Knaenas, machte sich eiserne Hörner und sprach: So spricht der HERR: Hiermit wirst du die Syrer stoßen, bis du sie aufreibst.

10. Alors Tsidkija, fils de Kénaana, s'étant fait des cornes de fer, dit: Ainsi a dit l'Éternel: Avec ces cornes tu heurteras les Syriens, jusqu'à les détruire.

10. Empero Sedequías, hijo de Canaana, se había hecho unos cuernos de hierro, y decía: Jehová ha dicho así: Con estos acornearás a los Siros hasta destruirlos del todo.

10 En Zedekia, de zoon van Kenaana, had zich ijzeren hoornen gemaakt, en hij zeide: Zo zegt de HEERE: Met deze zult gij de Syriers stoten, totdat gij hen gans verdaan zult hebben.

10. A Sedechyjasz, syn Chanaanowy, sprawił sobie rogi żelazne, i rzekł: Tak mówi Pan: Temi będziesz bódł Syryjczyków, aż ich wyniszczysz.

10. Csináltatott vala pedig magának Sédékiás, [7†] a Kénaána fia vasszarvakat, és monda: Ezt mondja az Úr: Ezekkel ökleled a Siriabelieket, mígnem megemészted őket!

10 И сделал себе Седекия, сын Хенааны, железные рога и сказал: так говорит Господь: сими избодешь Сириян до истребления их.

10. І зробив собі Седекія Хенааненко залїзні роги і сказав: Так говорить Господь: Сими виколеш ти Сирийцїв, доки не вигубиш їх.

11. Ja kaikki profeetat ennustivat samalla tavalla, sanoen: Mene Gileadin Raamotiin, niin sinä saat voiton; Herra antaa sen kuninkaan käsiin.

11. Ja kaikki prophetat ennustivat niin ja sanoivat: mene Gileadin Ramotiin, ja se menestyy sinulle: Herra antaa heidät kuninkaan käteen.

11. Ja caicki Prophetat ennustit nijn ja sanoit: mene sinne se menesty sinulle HERra anda heidän Cuningan käteen.

11 And all the prophets prophesied so, saying, Go up to Ramoth-gilead and prosper. For Jehovah will deliver it into the hand of the king.

11. And all the prophets prophesied so, saying, Go up to Ramothgilead, and prosper: for the LORD shall deliver it into the hand of the king.

11. Og alle Profeterne spaaede saaledes og sagde: Drag op til Ramoth i Gilead og vær lykkelig, og Herren skal give den i Kongens Haand.

11. Och alle Propheterna spådde detsamma, och sade: Drag upp till Ramoth i Gilead, och var lyckosam; Herren skall gifva det i Konungens hand.

11. Ja keik prohwetid kulutasid nenda ja ütlesid: Minne ülles Ramoti, mis Kileadi-maal , ja aia ommad asjad hästi, sest Jehowa annab sedda kunninga kätte.

11. Ir visi pranašai taip pranašavo: ‘‘Eik į Ramot Gileadą ir laimėk! Viešpats jį atiduos į karaliaus rankas’‘.

11. Und alle Propheten weissagten auch also und sprachen: Zieh hinauf gen Ramoth in Gilead! es wird dir gelingen; der HERR wird sie geben in des Königs Hand.

11. Et tous les prophètes prophétisaient de même, en disant: Monte à Ramoth de Galaad, et tu réussiras, et l'Éternel la livrera entre les mains du roi.

11. De esta manera profetizaban también todos los profetas, diciendo: Sube a Ramot de Galaad, y sé prosperado: porque Jehová la entregará en mano del rey.

11 En al de profeten profeteerden alzo, zeggende: Trek op naar Ramoth in Gilead, en gij zult voorspoedig zijn, want de HEERE zal hen in de hand des konings geven.

11. Toż wszyscy prorocy prorokowali, mówiąc: Ciągnij do Ramot Galaad, a będzieć się szczęściło; albowiem je poda Pan, w ręce królewskie.

11. A többi próféták is mind ekképen jövendöltek, mondván: Menj fel Rámóth Gileád ellen, szerencsés leszel; mert azt az Úr a király kezébe adja.

11 И все пророки пророчествовали то же, говоря: иди на Рамоф Галаадский; будет успех тебе, и предаст его Господь в руку царя.

11. І всї пророки пророкували те ж саме, кажучи: Йди на Рамот Галаадський; пощаститься тобі, і віддасть його Господь в руку цареві.

12. Ja sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, puhui hänelle sanoen: Katso, kaikki profeetat ovat yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää. Olkoon sinun sanasi heidän sanansa kaltainen, ja lupaa sinäkin hyvää.

12. Ja sanansaattaja, joka oli mennyt kutsumaan Miikaa, puhui hänen kanssansa ja sanoi: katso, prophetain puhe on yksimielisesti hyvä kuninkaan edessä: anna sinun sanas olla myös niinkuin heidänkin, ja puhu hyvää.

12. JA sanansaattaja joca oli mennyt cudzuman Michat puhui hänen cansans ja sanoi: cadzo Prophetain puhe on yximielisest hywä Cuningan edes annas sinun sanas olla myös nijncuin heidängin ja puhu hywä.

12 And the messenger who went to call Micaiah spoke to him, saying, Behold, the words of the prophets (are) good to the king with one mouth. Therefore, I beseech you, let your word be like one of theirs and speak good.

12. And the messenger that went to call Micaiah spake to him, saying, Behold, the words of the prophets declare good to the king with one assent; let thy word therefore, I pray thee, be like one of theirs, and speak thou good.

12. Og Budet, som var gaaet bort for at kalde Mika, talte til ham, sigende: Se, Profeternes Ord ere som af een Mund gunstige for Kongen; kære, lad dit Ord og være som Ordet af een af dem, og tal gunstigt!

12. Och bådet, som åstad gånget var till att kalla Micha, talade med honom, och sade: Si, Propheternas tal är endrägteliga godt för Konungenom; käre, låt ock din ord vara såsom ensderas, och tala det godt är.

12. Ja se Käsk, kes läks Mika kutsma, räkis temma wasto ja ütles: Wata, nende prohwetide sannad on head ühhest suust kunninga wasto, et olgo nüüd sinno sanna nenda, kui üks nende seast, ja rägi head.

12. Pasiuntinys, nuėjęs pakviesti Michėjo, jam sakė: ‘‘Štai pranašų žodžiai vienbalsiai skelbia gerą žinią karaliui. Tebūna ir tavo žodis panašus į jų; kalbėk tai, kas gera’‘.

12. Und der Bote, der hingegangen war, Micha zu rufen, redete mit ihm und sprach: Siehe, der Propheten Reden sind einträchtig gut für den König; laß doch dein Wort auch sein wie derselben eines und rede Gutes.

12. Or le messager qui était allé appeler Michée, lui parla, et lui dit: Voici, les prophètes prédisent tous d'une voix du bien au roi; je te prie, que ta parole soit semblable à celle de chacun d'eux, et annonce du bien.

12. Y el mensajero que había ido a llamar a Miqueas le habló, diciendo: He aquí, las palabras de los profetas a una boca anuncían al rey bienes: yo te ruego ahora que tu palabra sea como la de uno de ellos, que hables bien.

12 De bode nu, die heengegaan was, om Micha te roepen, sprak tot hem, zeggende: Zie, de woorden der profeten zijn, uit een mond, goed tot den koning; dat nu toch uw woord zij, gelijk als van een uit hen, en spreek het goede.

12. Tedy poseł, który chodził, aby przyzwał Micheasza, rzekł do niego, mówiąc: Oto słowa proroków jednemi usty dobrze tuszą królowi; niechże będzie, proszę, słowo twoje jako jednego z nich, a mów dobre rzeczy.

12. A követ pedig, a ki elment volt, hogy elhívná Mikeást, szóla néki, mondván: Ímé a próféták egyenlő akarattal jót jövendölnek a királynak; szólj, kérlek, te is úgy, mint azok közül egy, és jövendölj jót.

12 Посланный, который пошел позвать Михея, говорил ему: вот, пророки единогласно предрекают доброе царю; пусть бы и твое слово было такое же, как каждого изних: изреки и ты доброе.

12. Посланець же, що пійшов кликати Михею, казав йому: От пророки в один голос віщують добро цареві; нехай би й твоє слово було таке ж, як кожного з їх; виречи й ти на добре.

13. Mutta Miika vastasi: Niin totta kuin Herra elää, sen minä puhun, minkä minun Jumalani sanoo.

13. Ja Miika sanoi: niin totta kuin Herra elää, minä puhun, mitä minun Jumalani sanoo.

13. Ja Micha sanoi: nijn totta cuin HERra elä minä puhun mitä minun Jumalan sano.

13 And Micaiah said, As Jehovah lives, what my God says, that will I speak.

13. And Micaiah said, As the LORD liveth, even what my God saith, that will I speak.

13. Da saagde Mika: Saa vist som Herren lever, det som min Gud siger, det vil jeg tale.

13. Micha sade: Så sant som Herren lefver, hvad min Gud sägandes varder, det vill jag tala.

13. Ja Mika ütles: Ni töste kui Jehowa ellab, siis tahhan ma sedda öölda, mis minno Jummal rägib.

13. Michėjas atsakė: ‘‘Kaip gyvas Viešpats, ką mano Dievas man sakys, tą kalbėsiu’‘.

13. Micha aber sprach: So wahr der HERR lebt, was mein Gott sagen wird, das will ich reden.

13. Mais Michée répondit: L'Éternel est vivant! je dirai ce que mon Dieu dira.

13. Y dijo Miqueas: Vive Jehová, que lo que mi Dios me dijére, eso hablaré. Y vino al rey.

13 Doch Micha zeide: Zo waarachtig als de HEERE leeft, hetgeen mijn God zeggen zal, dat zal ik spreken!

13. I rzekł Micheasz: Jako żyje Pan, że co mi kolwiek rozkaże Bóg mój, to mówić będę.

13. Akkor monda Mikeás: Él az Úr, hogy csak azt fogom mondani, a mit az én Istenem [8†] nékem mondánd!

13 И сказал Михей: жив Господь, – что скажет мне Бог мой, то изреку я.

13. І сказав Михей: Як жив Господь, - що скаже менї мій Бог, те я виречу.

14. Kun hän tuli kuninkaan eteen, sanoi kuningas hänelle: Miika, onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotiin, vai onko minun oltava lähtemättä? Hän vastasi hänelle: Menkää, niin te saatte voiton; heidät annetaan teidän käsiinne.

14. Ja kuin hän tuli kuninkaan tykö, sanoi kuningas hänelle: Miika, menemmekö me sotimaan Gileadin Ramotia vastaan, eli ei? Hän sanoi: menkäät, se menestyy teille, he annetaan teidän käsiinne.

14. Ja cosca hän tuli Cuningan tygö sanoi Cuningas hänelle: Micha menemmengö me sotiman Gileadin Ramothia wastan eli ei? Hän sanoi: mengät se menesty teille he annetan teidän käsijn.

14 And when he came to the king, the king said to him, Micaiah, will we go to Ramoth-gilead to battle, or shall I forbear? And he said, Go up and prosper and they will be delivered into your* hand.

14. And when he was come to the king, the king said unto him, Micaiah, shall we go to Ramothgilead to battle, or shall I forbear? And he said, Go ye up, and prosper, and they shall be delivered into your hand.

14. Og han kom til Kongen, og Kongen sagde til ham: Mika, skulle vi drage imod Ramoth i Gilead til Krig, eller skal jeg lade være? Og han sagde: Drager op og værer lykkelige, og de skulle gives i eders Haand.

14. Och då han kom till Konungen, sade Konungen till honom: Micha, skole vi draga till Ramoth i Gilead till strid, eller skall jag låta det blifva? Han sade: Drager upp, och eder ske lycka; det skall eder i edra händer gifvet varda.

14. Ja ta tulli kunninga jure ja kunningas ütles ta wasto: Mika, kas peame minnema Kileadi Ramoti wasto söddima, ehk kas ma pean rahho seisma? ja temma ütles: Minge ülles ja aiage ommad asjad hästi, sest neid antakse teie kätte.

14. Jam atėjus pas karalių, šis paklausė: ‘‘Michėjau, ar mums eiti kariauti į Ramot Gileadą, ar ne?’‘ Jis atsakė: ‘‘Eikite ir laimėkite! Jie bus atiduoti į jūsų rankas’‘.

14. Und da er zum König kam, sprach der König zu ihm: Micha, sollen wir gen Ramoth in Gilead in den Streit ziehen, oder soll ich's lassen anstehen? Er sprach: Ja, ziehet hinauf! es wird euch gelingen; es wird euch in eure Hände gegeben werden.

14. Il vint donc vers le roi, et le roi lui dit: Michée, irons-nous à la guerre contre Ramoth de Galaad, ou y renoncerai-je? Et il répondit: Montez, vous réussirez, et ils seront livrés entre vos mains.

14. Y el rey le dijo: Miqueas, ¿iremos a pelear contra Ramot de Galaad, o dejarlo hemos? Y él respondió: Subíd; que seréis prosperados; que serán entregados en vuestras manos.

14 Als hij tot den koning gekomen was, zo zeide de koning tot hem: Micha, zullen wij naar Ramoth in Gilead ten strijde trekken, of zal ik het nalaten? En hij zeide: Trekt op, en gijlieden zult voorspoedig zijn, want zij zullen in uw hand gegeven worden.

14. A gdy przyszedł do króla, rzekł król do niego: Micheaszu! mamyż ciągnąć na wojnę przeciw Ramot Galaad, czyli zaniechać? A on odpowiedział: Ciągnijcie, a poszczęści się wam, i będą podani w ręce wasze.

14. Mikor azért a király elé jutott, akkor monda a király néki: Mikeás! elmenjünk-é Rámóth Gileád ellen hadba, vagy elhagyjam? És monda: Menjetek el, és jó szerencsétek leszen, kezetekbe adattatnak azok.

14 И пришел он к царю, и сказал ему царь: Михей, идти ли нам войной на Рамоф Галаадский, или удержаться? И сказал тот: идите, будет вам успех, и они преданы будут в руки ваши.

14. І прийшов він до царя, і сказав до його царь: Михею, чи йти нам войною на Рамот Галаадський, чи здержатись? І відказав той: йдїть, буде вам вдача, й вони будуть віддані в ваші руки.

15. Mutta kuningas sanoi hänelle: Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet puhu minulle muuta kuin totuutta Herran nimessä?

15. Niin kuningas sanoi hänelle: kuinka usein minä vannotan sinua, ettet sinä sanois minulle muuta kuin totuutta Herran nimeen?

15. Nijn Cuningas sanoi hänelle: cuinga usein minä wannotan sinua ettet sinä sano minulle muuta cuin totuden HERran nimeen.

15 And the king said to him, How many times shall I make you swear that you speak to me nothing but the truth in the name of Jehovah?

15. And the king said to him, How many times shall I adjure thee that thou say nothing but the truth to me in the name of the LORD?

15. Og Kongen sagde til ham: Hvor mange Gange skal jeg besværge dig, at du intet siger mig uden Sandheden i Herrens Navn?

15. Men Konungen sade till honom: Jag besvär dig ännu en gång, att du säger mig icke annat än sanningen, i Herrans Namn.

15. Ja kunningas ütles ta wasto: Kui mittokorda pean ma sind wañnutama, et sa mo wasto ei pea muud räkima, kui töt, Jehowa nimmel?

15. Karalius jam atsakė: ‘‘Kiek kartų reikės tave saikdinti, kad man nieko kito nekalbėtum, tik tiesą Viešpaties vardu’‘.

15. Aber der König sprach zu ihm: Ich beschwöre dich noch einmal, daß du mir nichts denn die Wahrheit sagst im Namen des HERRN.

15. Et le roi lui dit: Combien de fois t'adjurerai-je de ne me dire que la vérité au nom de l'Éternel?

15. Y el rey le dijo: ¿Hasta cuántas veces te conjuraré por el nombre de Jehová, que no me hables sino la verdad?

15 En de koning zeide tot hem: Tot hoevele reizen zal ik u bezweren, opdat gij tot mij niet spreekt, dan de waarheid, in den Naam des HEEREN?

15. I rzekł król do niego: A wieleż cię razy mam przysięgą zobowiązywać, abyś mi nie mówił jedno prawdę w imieniu Paóskiem?

15. És monda a király néki: Hányszor esküdtesselek meg téged, hogy az igaznál egyebet ne mondj nékem az Úr nevében?

15 И сказал ему царь: сколько раз мне заклинать тебя, чтобы ты не говорил мне ничего, кроме истины, во имя Господне?

15. І сказав до його царь: Ще раз заклинаю тебе, щоб ти не говорив менї нїчого, окрім правди, іменем Господнїм!

16. Silloin hän sanoi: Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla, niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Ja Herra sanoi: 'Näillä ei ole isäntää; palatkoot he kukin rauhassa kotiinsa.'

16. Niin hän sanoi: minä näin kaiken Israelin hajoitettuna vuorella, niinkuin lampaat, joilla ei yhtään paimenta ole: ja Herra sanoi: eikö näillä ole yhtään Herraa? palatkaan kukin kotiansa rauhassa.

16. Nijn hän sanoi: minä näin caicki Israeliterit hajotettuna wuorella nijncuin lambat joilla ei yhtän paimenda ole. Ja HERra sanoi: eikö näillä ole yhtän Herra? mengän cukin cotians rauhas.

16 And he said, I saw all Israel scattered upon the mountains, as sheep that have no shepherd. And Jehovah said, These have no master. Let them return every man to his house in peace.

16. Then he said, I did see all Israel scattered upon the mountains, as sheep that have no shepherd: and the LORD said, These have no master; let them return therefore every man to his house in peace.

16. Da sagde han: Jeg saa al Israel adspredt paa Bjergene som Faar, der ingen Hyrde have; og Herren sagde: Disse have ingen Herre, lad dem vende tilbage, hver til sit Hus med Fred.

16. Då sade han: Jag såg hela Israel förströdd på bergen, såsom får, de ingen herdan hafva. Och Herren sade: Hafva desse ingen herra? Fare hvar och en hem igen med frid.

16. Ja ta ütles: Ma näggin keik Israeli laiale pillatud ollewad mäggesid möda kui puddolojuksed, kel ep olle karjast, ja Jehowa ütles: Eks neil olle issandid? iggaüks mingo rahhoga taggasi omma koio.

16. Tada Michėjas atsakė: ‘‘Mačiau visą Izraelį, išsklaidytą kalnuose kaip avis be piemens. O Viešpats tarė: ‘Šitie neturi valdovo, tegul kiekvienas grįžta ramybėje į savo namus’ ‘‘.

16. Da sprach er: Ich sehe das ganze Israel zerstreut auf den Bergen wie Schafe, die keinen Hirten haben. Und der HERR sprach: Diese haben keinen HERRN; es kehre ein jeglicher wieder heim mit Frieden.

16. Et il répondit: J'ai vu tout Israël dispersé par les montagnes, comme un troupeau de brebis qui n'a point de pasteur; et l'Éternel a dit: Ces gens n'ont point de seigneur; que chacun retourne en paix dans sa maison!

16. Entónces él dijo: Yo he visto a todo Israel derramado por los montes, como ovejas sin pastor: y dijo Jehová: Estos no tienen señor: vuélvase cada uno en paz a su casa.

16 En hij zeide: Ik zag het ganse Israel verstrooid op de bergen, gelijk schapen, die geen herder hebben; en de HEERE zeide: Dezen hebben geen heer; een iegelijk kere weder naar zijn huis in vrede.

16. Przetoż rzekł: Widziałem wszystek lud Izraelski rozproszony po górach jako owce, które nie mają pasterza; bo Pan rzekł: Nie mająci Pana; niech się wróci każdy do domu swego w pokoju.

16. Akkor monda: Látám az egész Izráelt elszéledve a hegyeken, mint a juhokat, melyeknek pásztoruk nincsen. És azt mondá az Úr: Nincsen ezeknek urok. Térjen meg kiki az ő házához békességben.

16 Тогда Михей сказал: я видел всех сынов Израиля, рассеянных по горам, как овец, у которых нет пастыря, – и сказал Господь: нет у них начальника, пусть возвратятся каждый в дом свой с миром.

16. Тодї сказав Михей: Я бачив усїх синів Ізрайлевих, розсипаних по горах, неначе вівцї, що нема в їх пастуха, - і рече Господь: Нема в їх пана; нехай кожний вернеться в мирі до своєї господи.

17. Niin Israelin kuningas sanoi Joosafatille: Enkö minä sanonut sinulle, ettei tämä koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pahaa?

17. Niin sanoi Israelin kuningas Josaphatille: enkö minä sanonut sinulle, ettei hän minulle ennusta hyvää vaan pahaa.

17. Nijn sanoi Israelin Cuningas Josaphatille: engö minä sanonut sinulle ettei hän minulle ennusta hywä waan paha.

17 And the King of Israel said to Jehoshaphat, Did I not tell you that he would not prophesy good concerning me, but evil?

17. And the king of Israel said to Jehoshaphat, Did I not tell thee that he would not prophesy good unto me, but evil?

17. Da sagde Israels Konge til Josafat: Har jeg ikke sagt dig: Han spaar mig ikke godt, men ondt

17. Då sade Israels Konung till Josaphat: Sade icke jag dig, han spår intet godt öfver mig, utan ondt?

17. Ja Israeli kunningas ütles Josawati wasto: Eks ma so wasto üttelnud, temma ei kuluta mulle head, kui agga kurja.

17. Izraelio karalius tarė Juozapatui: ‘‘Ar tau nesakiau, kad jis nepranašauja apie mane gera, tik pikta?’‘

17. Da sprach der König Israels zu Josaphat: Sagte ich dir nicht: Er weissagt über mich kein Gutes, sondern Böses?

17. Alors le roi d'Israël dit à Josaphat: Ne t'ai-je pas dit qu'il ne prophétise rien de bon quand il s'agit de moi, mais seulement du mal?

17. Y el rey de Israel dijo a Josafat: ¿No te había yo dicho, que este no me profetizará bien, sino mal?

17 Toen zeide de koning van Israel tot Josafat: Heb ik tot u niet gezegd: Hij zal over mij niets goeds, maar kwaad profeteren?

17. I rzekł król Izraelski do Jozafata: Izażem ci nie powiadał, że mi nic dobrego prorokować nie miał, ale złe?

17. És monda az Izráel királya Jósafátnak: Nemde nem megmondottam-é, hogy nem fog nékem jót [9†] jövendölni, hanem rosszat?

17 И сказал царь Израильский Иосафату: не говорил ли я тебе, что он не пророчествует о мне доброго, а только худое?

17. І промовив царь Ізраїлський до Йосафата: Чи ж не казав я тобі, що він не пророкує менї нїчого доброго, а тільки недобре.

18. Mutta hän sanoi: Kuulkaa siis Herran sana: Minä näin Herran istuvan istuimellansa ja kaiken taivaan joukon seisovan hänen edessään, hänen oikealla ja vasemmalla puolellansa.

18. Ja hän sanoi: sentähden kuulkaat Herran sanaa; minä näin Herran istuvan istuimellansa, ja koko taivaallisen sotajoukon seisovan hänen oikialla ja vasemmalla puolellansa.

18. Ja hän sanoi: sentähden cuulcat HERran sana minä näin HERran istuwan hänen istuimellans ja caicki taiwan sotawäki oikialla ja wasemalla puolella.

18 And (Micaiah) said, Therefore hear the word of Jehovah. I saw Jehovah sitting upon his throne and all the host of heaven standing at his right hand and at his left.

18. Again he said, Therefore hear the word of the LORD; I saw the LORD sitting upon his throne, and all the host of heaven standing on his right hand and on his left.

18. Og han sagde: Hører derfor Herrens Ord: Jeg saa Herren sidde paa sin Trone, og al Himmelens Hær staaende ved hans højre og ved hans venstre Side;

18. Men han sade: Derföre hörer Herrans ord: Jag såg Herran sitta på sinom stol, och all den himmelska hären stod vid hans högra sido, och vid hans venstra.

18. Ja Mika ütles: Sepärrast kuulge Jehowa sanna! ma näggin Jehowa istuwad omma aujärje peäl ja keik taewa söawäe seiswad temma parremal ja ta pahhemal polel.

18. Michėjas tęsė: ‘‘Klausykitės Viešpaties žodžio! Mačiau Viešpatį, sėdintį savo soste, ir visą dangaus kareiviją, stovinčią Jo dešinėje ir kairėje.

18. Er aber sprach: Darum höret des HERRN Wort! Ich sah den HERRN sitzen auf seinem Stuhl, und alles Himmlische Heer stand zu seiner Rechten und zu seiner Linken.

18. Et Michée dit: C'est pourquoi, écoutez la parole de l'Éternel: J'ai vu l'Éternel assis sur son trône, et toute l'armée des cieux se tenant à sa droite et à sa gauche.

18. Entónces él dijo: Oid pues palabra de Jehová: Yo he visto a Jehová asentado en su trono, y todo el ejército de los cielos estaba a su mano derecha y a su mano izquierda.

18 Verder zeide hij: Daarom hoort het woord des HEEREN: Ik zag den HEERE, zittende op Zijn troon, en al het hemelse heir, staande aan Zijn rechter hand en Zijn linkerhand.

18. Ale on rzekł: Słuchajcież tedy słowa Paóskiego: Widziałem Pana siedzącego na stolicy jego, i wszystko wojsko niebieskie stojące po prawicy jego i po lewicy jego.

18. Ismét monda: Halljátok meg azért az Úr szavát. Látám az Urat ülni az [10†] ő királyiszékében, és az egész mennyei sereget jobb és balkeze felől mellette állani.

18 И сказал Михей : так выслушайте слово Господне: я виделГоспода, седящего на престоле Своем, и все воинство небесное стояло по правую и по левую руку Его.

18. І промовив Михей: Так вислухайте слово Господнє: Я бачив Господа, седячого на престолї свойму, і все військо небесне стояло по праву й по лїву руку його,

19. Ja Herra sanoi: 'Kuka viekoittelisi Ahabin, Israelin kuninkaan, lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?' Mikä vastasi niin, mikä näin.

19. Ja Herra sanoi: kuka viettelis Ahabin Israelin kuninkaan, että hän menis ylös ja lankeaisi Gileadin Ramotissa? Ja kuin yksi sanoi niin, ja toinen näin,

19. Ja HERra sanoi: cuca saatta Ahabin Israelin Cuningan menemän ylös ja langeman Gileadin Ramothis. Ja cosca yxi sanoi nijn ja toinen näin.

19 And Jehovah said, Who will entice Ahab King of Israel, that he may go up and fall at Ramoth-gilead? And one spoke saying after this manner and another saying after that manner.

19. And the LORD said, Who shall entice Ahab king of Israel, that he may go up and fall at Ramothgilead? And one spake saying after this manner, and another saying after that manner.

19. og Herren sagde: Hvo vil overtale Akab, Israels Konge, at han skal drage op og falde ved Ramoth i Gilead Og han sagde: Den ene sagde saa, og den anden sagde saa.

19. Och Herren sade: Ho vill tälja Achab, Israels Konung i det sinnet, att han drager upp, och faller i Ramoth i Gilead? Och då den ene sade så, och den andre så,

19. Ja Jehowa ütles: Kes tahhab Ahabi Israeli kunningast melitada, et ta ülleslähhäb ja langeb Kileadi Ramoti? ja Mika räkis weel : üks ütles sedda wisi, ja teine ütles teist wisi.

19. Viešpats klausė: ‘Kas suvedžios Izraelio karalių Ahabą, kad jis eitų ir žūtų Ramot Gileade?’ Vienas sakė taip, kitas­kitaip.

19. Und der HERR sprach: Wer will Ahab, den König Israels, überreden, daß er hinaufziehe und falle zu Ramoth in Gilead? Und da dieser so und jener anders sagte,

19. Et l'Éternel dit: Qui est-ce qui séduira Achab, roi d'Israël, afin qu'il monte et qu'il périsse à Ramoth de Galaad? Et l'un répondait d'une façon et l'autre d'une autre.

19. Y Jehová dijo: ¿Quién inducirá a Acab rey de Israel, para que suba, y caiga en Ramot de Galaad? Y este decía así, y el otro decía así.

19 En de HEERE zeide: Wie zal Achab, den koning van Israel, overreden, dat hij optrekke, en valle te Ramoth in Gilead? Daarna zeide Hij: Deze zegt aldus, en die zegt alzo.

19. I rzekł Pan: Kto zwiedzie Achaba, króla Izraelskiego, aby szedł, a poległ w Ramot Galaad? A gdy mówił jeden tak, a drugi mówił inaczej,

19. És monda az Úr: Kicsoda [11†] csalja meg Akhábot, az Izráel királyát, hogy felmenjen és elveszszen Rámóth Gileádban? És ki egyet, ki mást szóla.

19 И сказал Господь: кто увлек бы Ахава, царя Израильского, чтобы онпошел и пал в Рамофе Галаадском? И один говорил так, другой говорил иначе.

19. І промовив Господь: Хто б підманив Ахаба, царя Ізраїлського, щоб він пійшов і наклав головою в Рамотї Галаадському? І один казав так, другий говорив инак.

20. Silloin tuli henki ja asettui Herran eteen ja sanoi: 'Minä viekoittelen hänet.' Herra kysyi häneltä: 'Miten?'

20. Niin tuli yksi henki ja seisoi Herran edessä, ja sanoi: minä viettelen hänen. Ja Herra sanoi hänelle: millä?

20. Nijn tuli yxi hengi HERran eteen ja sanoi: minä saatan hänen sijhen. Ja HERra sanoi hänelle: millä?

20 And there came out a spirit and stood before Jehovah and said, I will entice him. And Jehovah said to him, With what?

20. Then there came out a spirit, and stood before the LORD, and said, I will entice him. And the LORD said unto him, Wherewith?

20. Da gik en Aand ud og stod for Herrens Ansigt og sagde: Jeg vil overtale ham; og Herren sagde til ham: Hvormed?

20. Kom fram en ande, och stod för Herranom, och sade: Jag vill tälja honom i det sinnet. Herren sade till honom: Hvarmed?

20. Ja üks waim tulli wälja ja seisis Jehowa ees ja ütles: Minna tahhan tedda melitada; ja Jehowa ütles ta wasto: Misga?

20. Pagaliau išėjo dvasia, kuri, atsistojusi Viešpaties akivaizdoje, tarė: ‘Aš jį suklaidinsiu’. Viešpats paklausė: ‘Kaip?’

20. kam ein Geist hervor und trat vor den HERRN und sprach: Ich will ihn überreden. Der HERR aber sprach zu ihm: Womit?

20. Alors un esprit s'avança et se tint devant l'Éternel, et dit: Moi, je le séduirai. L'Éternel lui dit: Comment?

20. Mas salió un espíritu, que se puso delante de Jehová, y dijo: Yo le induciré. Y Jehová le dijo: ¿De qué manera?

20 Toen kwam een geest voort, en stond voor het aangezicht des HEEREN, en zeide: Ik zal hem overreden. En de HEERE zeide tot hem: Waarmede?

20. Wystąpił duch, i stanął przed Panem, i rzekł: Ja go zwiodę. A Pan mu rzekł: Przez cóż?

20. Akkor eljöve egy [12†] lélek, a ki megállván az Úr előtt, monda: Én akarom megcsalni őt. Az Úr pedig monda néki: Mimódon?

20 И выступил один дух, и стал пред лицем Господа, и сказал: я увлеку его. И сказал ему Господь: чем?

20. Тодї виступив один дух і став перед лицем Господа, й промовив: Я підманю його. І спитав його Господь: Чим?

21. Hän vastasi: 'Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettainsa suuhun.' Silloin Herra sanoi: 'Saat viekoitella, siihen sinä pystyt; mene ja tee niin.'

21. Hän sanoi: minä menen ja olen valheen henki kaikkein hänen prophetainsa suussa. Ja hän sanoi: viettele häntä ja sinä myös taidat: mene ja tee niin.

21. Hän sanoi: minä menen ja olen wäärä hengi caickein Prophetain suusa.

21 And he said, I will go forth and will be a lying spirit in the mouth of all his prophets. And he said, You will entice him and will also prevail. Go forth and do so.

21. And he said, I will go out, and be a lying spirit in the mouth of all his prophets. And the LORD said, Thou shalt entice him, and thou shalt also prevail: go out, and do even so.

21. Og han sagde: Jeg vil gaa ud og være en løgnagtig Aand i alle hans Profeters Mund; og han sagde: Du skal overtale ham og ogsaa formaa det; gak ud og gør saaledes!

21. Han sade: Jag vill fara ut, och vara en falsk ande uti alla hans Propheters mun. Och han sade: Du skall tälja honom i det sinnet, och uträttat; far åstad, och gör alltså.

21. Ja ta ütles: Ma tahhan wäljamiñna ja walle waim olla keik tem̃a prohwetide suus; ja Jehowa ütles: Kül sinna tedda melitad ja saad ka woimust, minne wälja ja te nenda.

21. Ji atsakė: ‘Aš eisiu ir būsiu melo dvasia visų jo pranašų lūpose’. Viešpats tarė: ‘Tau pavyks jį suvedžioti. Eik ir daryk taip’.

21. Er sprach: Ich will ausfahren und ein falscher Geist sein in aller Propheten Mund. Und er sprach: Du wirst ihn überreden und wirst es ausrichten; fahre hin und tue also!

21. Il répondit: Je sortirai, et je serai un esprit de mensonge dans la bouche de tous ses prophètes. Et l'Éternel dit: Tu le séduiras, et même tu en viendras à bout. Sors, et fais ainsi.

21. Y él dijo: Saldré; y seré espíritu de mentira en la boca de todos sus profetas. Y Jehová dijo: Induce, y también prevalece: sal, y hazlo así.

21 En Hij zeide: Ik zal uitgaan, en een leugengeest zijn in den mond van al zijn profeten. En Hij zeide: Gij zult overreden, en zult ook vermogen; ga uit, en doe alzo.

21. I odpowiedział: Wynijdę, a będę kłamliwym duchem w ustach wszystkich proroków jego. I rzekł Pan: Zwiedziesz, i pewnie przemożesz: Idźże, a uczyó tak.

21. És felele: Kimegyek és leszek hazug lélek az ő összes prófétái szájában. Monda azért: Csald meg és győzd meg, menj ki és cselekedjél úgy.

21 Тот сказал: я выйду, и буду духом лжи в устах всех пророков его.И сказал Он: ты увлечешь его, и успеешь; пойди и сделай так.

21. Той же сказав: Я пійду й буду духом неправди в устах усїх пророків його. І рече він: Ти намовиш його й вдасться тобі; ійди і вчини так.

22. Katso, nyt Herra on pannut valheen hengen näiden sinun profeettaisi suuhun, sillä Herra on päättänyt sinun osaksesi onnettomuuden.

22. Nyt siis katso, Herra on antanut valheen hengen näiden sinun prophetais suuhun, ja Herra on puhunut pahaa sinua vastaan.

22. Ja hän sanoi: sinä saatat ja täytät sen mene ja tee nijn. Cadzo HERra on andanut wäärän hengen sinun Prophetias suuhun ja HERra on puhunut paha sinua wastan.

22 Now therefore, behold, Jehovah has put a lying spirit in the mouth of these your prophets. And Jehovah has spoken evil concerning you.

22. Now therefore, behold, the LORD hath put a lying spirit in the mouth of these thy prophets, and the LORD hath spoken evil against thee.

22. Og nu se, Herren har givet en løgnagtig Aand i disse dine Profeters Mund; men Herren har talt ondt over dig.

22. Nu si, Herren hafver gifvit en falsk anda uti dessa dina Propheters mun, och Herren hafver talat ondt öfver dig.

22. Ja nüüd wata, Jehowa on walle waimo annud nendesinnaste sinno prohwetide suhho, ja Jehowa on so peäle kurja räkinud.

22. Taigi Viešpats įdėjo melo dvasią į visų tavo pranašų lūpas, nes Viešpats kalbėjo prieš tave pikta’‘.

22. Nun siehe, der HERR hat einen falschen Geist gegeben in dieser deiner Propheten Mund, und der HERR hat Böses wider dich geredet.

22. Maintenant donc, voici, l'Éternel a mis un esprit de mensonge dans la bouche de tes prophètes que voilà; et l'Éternel a prononcé du mal contre toi.

22. Y, he aquí, ahora Jehová ha puesto espíritu de mentira en la boca de estos tus profetas: mas Jehová ha hablado contra tí mal.

22 Nu dan, zie, de HEERE heeft een leugengeest in den mond van deze uw profeten gegeven, en de HEERE heeft kwaad over u gesproken.

22. Przetoż teraz, oto dał Pan ducha kłamliwego w usta tych proroków twoich, gdyż Pan wyrzekł przeciwko tobie złe.

22. Ímé azért most az Úr adta a hazugságnak lelkét [13†] ezen te prófétáid szájába, és az Úr szólott veszedelmes dolgot ellened.

22 И теперь, вот попустил Господь духу лжи войти в уста сих пророков твоих, ноГосподь изрек о тебе недоброе.

22. І оце тепер попустив Господь духові неправди ввійти в уста сих пророків твоїх, але Господь вирік недобре про тебе.

23. Silloin astui esille Sidkia, Kenaanan poika, löi Miikaa poskelle ja sanoi: Mitä tietä Herran Henki on poistunut minusta puhuakseen sinun kanssasi?

23. Niin astui Zidkija Kenaanan poika edes ja löi Miikaa poskelle, ja sanoi: minkä tien kautta on Herran henki mennyt minun tyköäni pois, sinua puhuttelemaan?

23. SIlloin Zidechia Cnaenan poica käwi edes ja löi Michat poskelle ja sanoi: cunga tien cautta HERran hengi on mennyt minun tyköäni pois että hän puhu sinun cauttas?

23 Then Zedekiah the son of Chenaanah came near and killed* Micaiah upon the cheek and said, Which way did the Spirit of Jehovah go from me to speak to you?

23. Then Zedekiah the son of Chenaanah came near, and smote Micaiah upon the cheek, and said, Which way went the Spirit of the LORD from me to speak unto thee?

23. Da gik Zedekias, Kna'anas Søn frem, og slog Mika paa Kinden og sagde: Hvor er den Vej, ad hvilken Herrens Aand er gaaet bort fra mig til at tale med dig?

23. Då trädde fram Zedekia, Chenaana son, och slog Micha vid kindbenet, och sade: Hvilken vägen är Herrans Ande gången ifrå mig, till att tala med dig?

23. Ja Kenaana poeg Sidkia tulli liggi, ja löi Mika körwa äre ja ütles: Mis teed on Jehowa Waim mo jurest ärraläinud, et ta sinnoga piddi räkima?

23. Tada priėjo Kenaanos sūnus Zedekijas, trenkė Michėjui į veidą ir tarė: ‘‘Kuriuo keliu Viešpaties Dvasia pasitraukė nuo manęs, kad kalbėtų tau?’‘

23. Da trat herzu Zedekia, der Sohn Knaenas, und schlug Micha auf den Backen und sprach: Welchen Weg ist der Geist des HERRN von mir gegangen, daß er durch dich redete?

23. Alors Tsidkija, fils de Kénaana, s'approcha, et frappa Michée sur la joue, et dit: Par quel chemin l'Esprit de l'Éternel s'est-il éloigné de moi pour te parler?

23. Entónces Sedequías, hijo de Canaana, se llegó a él, e hirió a Miqueas en la mejilla, y dijo: ¿Por qué camino se apartó de mí el Espíritu de Jehová, para hablarte a tí?

23 Toen trad Zedekia, de zoon van Kenaana, toe, en sloeg Micha op het kinnebakken, en hij zeide: Door wat weg is de Geest des HEEREN van mij doorgegaan, om u aan te spreken?

23. Tedy przystąpiwszy Sedechijasz, syn Chanaanowy, uderzył Micheasza w policzek, mówiąc: A którąż drogą odszedł duch Paóski odemnie, aby mówił z tobą?

23. Akkor oda lépett Sédékiás, [14†] a Kénaána fia, s arczul csapá Mikeást, és monda: Melyik úton távozott el az Úrnak lelke tőlem, hogy csak néked szólana?

23 И подошел Седекия, сын Хенааны, и ударил Михея по щеке, и сказал: по какой это дороге отошел от меня Дух Господень, чтобы говорить в тебе?

23. І приступив Седекія Хенааненко і вдарив Михея по щоцї та й промовив: Якою ж то дорогою відійшов від мене дух Господнїй, щоб говорити в тобі?

24. Miika vastasi: Sen saat nähdä sinä päivänä, jona kuljet huoneesta huoneeseen piiloutuaksesi.

24. Miika sanoi: katso, sinä olet sen näkevä sinä päivänä, jona käyt majasta majaan, lymytäkses.

24. Micha sanoi: cadzo sinä näet sen coscas menet alas sijhen sisälliseen Camarijn lymyttämän sinuas.

24 And Micaiah said, Behold, you will see on that day when you will go into an inner chamber to hide yourself.

24. And Micaiah said, Behold, thou shalt see on that day when thou shalt go into an inner chamber to hide thyself.

24. Og Mika sagde: Se, du skal se det paa den Dag, naar du gaar ind fra et Kammer i et andet for at skjule dig.

24. Micha sade: Si, du skall få set, då du kommer uti innersta kammaren, till att undstinga dig;

24. Ja Mika ütles: Wata, sa saad nähha sel päwal, kui sa ühhest kambrist teise lähhäd eest ärrapuggema.

24. Michėjas atsakė: ‘‘Tai pamatysi tą dieną, kai bėgsi slėptis į vidinį kambarį’‘.

24. Micha sprach: Siehe, du wirst es sehen des Tages, wenn du von einer Kammer in die andere gehen wirst, daß du dich versteckst.

24. Et Michée répondit: Voici, tu le verras au jour où tu iras de chambre en chambre pour te cacher!

24. Y Miqueas respondió: He aquí, tú lo verás el mismo día cuando te entrarás de cámara en cámara para esconderte.

24 En Micha zeide: Zie, gij zult het zien aan dienzelfden dag, als gij zult gaan van kamer in kamer, om u te versteken.

24. I odpowiedział Micheasz: Oto ty ujrzysz dnia onego, kiedy wnijdziesz do najskrytszej komory, abyś się skrył.

24. Felele Mikeás: Ímé meglátod magad azon a napon, a mikor egyik kamarából a másik kamarába [15†] mégy, hogy elrejtőzhessél.

24 И сказал Михей: вот, ты увидишь это в тот день, когда будешь бегать из комнаты в комнату, чтобы укрыться.

24. І сказав Михей: Ось взнаєшь про се, як будеш бігати з кімнати в кімнату, щоб сховатись.

25. Mutta Israelin kuningas sanoi: Ottakaa Miika ja viekää hänet takaisin Aamonin, kaupungin päällikön, ja Jooaan, kuninkaan pojan, luo.

25. Niin sanoi Israelin kuningas: ottakaat Miika ja viekäät jälleen häntä kaupungin päämiehen Amonin tykö ja Joaksen kuninkaan pojan tykö,

25. Nijn sanoi Israelin Cuningas: ottacat Micha ja andacat hänen olla Ammonin Caupungin foudin tykönä ja Joaxen Cuningan pojan tykönä.

25 And the King of Israel said, You* take Micaiah and carry him back to Amon the governor of the city and to Joash the king's son,

25. Then the king of Israel said, Take ye Micaiah, and carry him back to Amon the governor of the city, and to Joash the king's son;

25. Da sagde Israels Konge: Tager Mika og fører ham tilbage til Amon, Stadens Befalingsmand, og til Joas, Kongens Søn,

25. Men Israels Konung sade: Tager Micha, och låter honom blifva när Amon stadsfogdanom, och när Joas, Konungens son;

25. Ja Israeli kunningas ütles: Wötke Mika ja wige tedda taggasi liñna würsti Amoni jure ja kunninga poia Joasi jure,

25. Izraelio karalius įsakė: ‘‘Suimkite Michėją, nuveskite jį pas miesto valdytoją Amoną ir pas karaliaus sūnų Jehoašą

25. Aber der König Israels sprach: Nehmt Micha und laßt ihn bleiben bei Amon, dem Stadtvogt, und bei Joas, dem Sohn des Königs,

25. Alors le roi d'Israël dit: Prenez Michée, et menez-le vers Amon, capitaine de la ville, et vers Joas, fils du roi.

25. Entónces el rey de Israel dijo: Tomád a Miqueas, y volvédle a Amón el gobernador de la ciudad, y a Joas, hijo del rey;

25 De koning van Israel nu zeide: Neemt Micha, en brengt hem weder tot Amon, den overste der stad, en tot Joas, den zoon des konings;

25. I rzekł król Izraelski: Weźmijcie Micheasza, a odwiedźcie go do Amona, starosty miejskiego, i do Joaza, syna królewskiego.

25. Akkor monda az Izráel királya: Fogjátok meg Mikeást, és vigyétek Amonhoz, a város fejedelméhez, és Joáshoz, a király fiához.

25 И сказал царь Израильский: возьмите Михея и отведите его к Амону градоначальнику и к Иоасу, сыну царя,

25. І звелїв царь Ізраїлський: Візьміть Михея та одведіть його до Амона, міського голови, й до Йоаса, сина царевого;

26. Ja sanokaa: 'Näin sanoo kuningas: Pankaa tämä vankilaan ja elättäkää häntä vaivaisella vedellä ja leivällä, kunnes minä palaan voittajana takaisin.'

26. Ja sanokaat: näin sanoo kuningas: pankaat tämä vankihuoneesen, ja ruokkikaat häntä murheen leivällä ja murheen vedellä, siihenasti että minä tulen jälleen rauhassa.

26. Ja sanocat: nijn sano Cuningas pangat tämä fangeuteen ja ruockicat händä ahdistuxen leiwällä ja wedellä sijhenasti että minä tulen jällens rauhas.

26 and say, Thus says the king, Put this fellow in the prison and feed him with bread of affliction and with water of affliction, until I return in peace.

26. And say, Thus saith the king, Put this fellow in the prison, and feed him with bread of affliction and with water of affliction, until I return in peace.

26. og siger: Saa siger Kongen: Sætter denne i Fængsels Hus og bespiser ham med Trængsels Brød og Trængsels Vand; indtil jeg kommer tilbage med Fred.

26. Och säger: Så säger Konungen: Lägger denna i fängelse, och spiser honom med bedröfvelsens bröd och vatten, tilldess jag kommer igen med frid.

26. Ja üttelge: Nenda ütleb kunningas, pange tedda wangi kotta ja söötke tedda waewalt leiwaga ja waewalt weega, kunni ma rahhoga taggasi tullen.

26. ir pasakykite: ‘Taip sako karalius: ‘Įmeskite jį į kalėjimą ir maitinkite sielvarto duona bei vandeniu, kol aš ramybėje sugrįšiu’ ‘‘.

26. und sagt: So spricht der König: Legt diesen ins Gefängnis und speist ihn mit Brot und Wasser der Trübsal, bis ich wiederkomme mit Frieden.

26. Et vous direz: Ainsi a dit le roi: Mettez cet homme en prison, et nourrissez-le du pain de l'affliction et de l'eau de l'affliction, jusqu'à ce que je revienne en paix.

26. Y diréis: El rey ha dicho así: Ponéd a este en la cárcel, hacédle comer pan de aflicción, y agua de angustia, hasta que yo vuelva en paz.

26 En gijlieden zult zeggen: Zo zegt de koning: Zet dezen in het gevangenhuis, en spijst hem met brood der bedruktheid, en met water der bedruktheid, totdat ik met vrede wederkom.

26. I rzeczecie im: Tak mówi król: Wsadźcie tego do więzienia, a dawajcie mu jeść chleb utrapienia, i wodę ucisku, aż się wrócę w pokoju.

26. És mondjátok: Ezt mondja a király: Vessétek őt a tömlöczbe, s tápláljátok őt a nyomorúság kenyerével és a nyomorúság vizével, [16†] míg békességgel megjövök.

26 и скажите: так говорит царь: посадите этого в темницу и кормите его хлебом и водою скудно, доколе я не возвращусь в мире.

26. І скажіть: Так каже царь: вкиньте оцього в тюрму, й харчуйте його хлїбом та водою скупо, доки я не вернусь у мирі.

27. Miika vastasi: Jos sinä palaat voittajana takaisin, niin ei Herra ole puhunut minun kauttani. Ja hän sanoi vielä: Kuulkaa tämä, kaikki kansat.

27. Miika sanoi: jos sinä toki palajat rauhassa, niin ei ole Herra puhunut minun kauttani. Ja hän sanoi: kuulkaat, kaikki kansat.

27. Micha sanoi: jos sinä palajat rauhas nijn ei ole HERra puhunut minun cauttani. Ja hän sanoi: cuulcat caicki Canssa.

27 And Micaiah said, If you return at all in peace, Jehovah has not spoken by me. And he said, Hear, you* (the) peoples, all of you*.

27. And Micaiah said, If thou certainly return in peace, then hath not the LORD spoken by me. And he said, Hearken, all ye people.

27. Og Mika sagde: Dersom du kommer tilbage med Fred, da har Herren, ikke talt ved mig; og han sagde: Hører, I Folk alle sammen!

27. Micha sade: Om du kommer igen med frid, så hafver icke Herren talat genom mig. Och han sade: Hörer härtill, allt folk.

27. Ja Mika ütles: Kui sa hästi taggasi tulled rahhoga, ei olle Jehowa mitte mo sees räkinud; ja ta ütles: Kuulge keik rahwas.

27. Michėjas atsakė: ‘‘Jei tu sugrįši ramybėje, tai Viešpats nekalbėjo per mane’‘. Ir jis sakė: ‘‘Klausykite, visi žmonės!’‘

27. Micha sprach: Kommst du mit Frieden wieder, so hat der HERR nicht durch mich geredet. Und er sprach: Höret, ihr Völker alle!

27. Et Michée dit: Si jamais tu reviens en paix, l'Éternel n'aura point parlé par moi. Et il dit: Vous tous, peuples, entendez!

27. Y Miqueas dijo: Si volviendo volvieres en paz, Jehová no ha hablado por mí. Y dijo también: Oid esto todos los pueblos.

27 En Micha zeide: Indien gij enigszins met vrede wederkomt, zo heeft de HEERE door mij niet gesproken. Verder zeide hij: Hoort, gij volken altegaar!

27. Ale odpowiedział Micheasz: Jeźliże się wrócisz w pokoju, tedy nie mówił Pan przez mię. Nadto rzekł: Słuchajcież wszyscy ludzie.

27. És monda Mikeás: Ha békével térsz vissza, [17†] akkor nem az Úr szólott én általam. Ismét monda: Halljátok meg minden népek!

27 И сказал Михей: если ты возвратишься в мире, то не Господь говорил чрез меня. И сказал: слушайте это , все люди!

27. І промовив Михея: Коли ти вернешся в мирі, то не Господь говорив через мене: І додав: Слухайте се, всї люде!

28. Niin Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, menivät Gileadin Raamotiin.

28. Niin meni Israelin kuningas ja Josaphat Juudan kuningas Gileadin Ramotia vastaan.

28. NIin meni Israelin Cuningas ja Josaphat Judan Cuningas Gileadin Ramothia wastan.

28 So the King of Israel and Jehoshaphat the king of Judah went up to Ramoth-gilead.

28. So the king of Israel and Jehoshaphat the king of Judah went up to Ramothgilead.

28. Saa drog Israels Konge og Josafat, Judas Konge, op imod Ramoth i Gilead.

28. Alltså drog Israels Konung upp, och Josaphat, Juda Konung, till Ramoth i Gilead.

28. Ja Israeli kunningas läks ülles ja Juda kunningas Josawat Kileadi Ramoti.

28. Izraelio ir Judo karaliai išėjo į Ramot Gileadą.

28. Also zog hinauf der König Israels und Josaphat, der König Juda's, gen Ramoth in Gilead.

28. Le roi d'Israël monta donc avec Josaphat, roi de Juda, à Ramoth de Galaad.

28. Y el rey de Israel subió, y Josafat rey de Judá, a Ramot de Galaad.

28 Alzo toog de koning van Israel, en Josafat, de koning van Juda, op naar Ramoth in Gilead.

28. A tak ciągnął król Izraelski, i Jozafat, król Judzki, do Ramot Galaad.

28. És felvonult az Izráel királya és Jósafát a Júda királya Rámóth Gileád ellen.

28 И пошел царь Израильский и Иосафат, царь Иудейский, к РамофуГалаадскому.

28. І пійшов царь Ізраїлський і Йосафат, царь Юдейський, на Рамот Галаадський.

29. Ja Israelin kuningas sanoi Joosafatille: Täytyypä pukeutua tuntemattomaksi, kun käy taisteluun; mutta ole sinä omissa vaatteissasi. Ja Israelin kuningas pukeutui tuntemattomaksi ja kävi taisteluun.

29. Ja Israelin kuningas sanoi Josaphatille: minä muutan vaatteeni ja tulen sotaan, mutta pidä sinä omat vaattees; ja Israelin kuningas muutti vaatteensa, ja he menivät sotaan.

29. Ja Israelin Cuningas sanoi Josaphatille: minä muutan waatteni ja tulen sotaan mutta pidä sinä omat waattes: ja Israelin Cuningas muutti waattens ja he menit sotaan.

29 And the King of Israel said to Jehoshaphat, I will disguise myself and go into the battle, but put you on your robes. So the King of Israel disguised himself and they went into the battle.

29. And the king of Israel said unto Jehoshaphat, I will disguise myself, and will go to the battle; but put thou on thy robes. So the king of Israel disguised himself; and they went to the battle.

29. Og Israels Konge sagde til Josafat: Jeg vil forklæde mig og gaa i Kampen, men tag du dine egne Klæder paa; og Israels Konge forklædte sig, og de gik i Kampen.

29. Och Israels Konung sade till Josaphat: Jag vill förkläda mig, och komma i stridena; men du haf din kläder uppå. Och Israels Konung förklädde sig; och de kommo i stridena.

29. Ja Israeli kuñingas ütles Josawati wasto: Ma tahhan teised rided selga panna ja nenda sötta miñna, agga sinna, panne ommad rided selga; ja Israeli kunningas panni teised rided selga, ja nemmad läksid sötta.

29. Izraelio karalius tarė Juozapatui: ‘‘Aš persirengęs eisiu į mūšį, o tu apsirenk savo drabužiais’‘. Izraelio karalius persirengė, ir jie išėjo į mūšį.

29. Und der König Israels sprach zu Josaphat: Ich will mich verkleiden und in den Streit kommen; du aber habe deine Kleider an. Und der König Israels verkleidete sich, und sie kamen in den Streit.

29. Et le roi d'Israël dit à Josaphat: Je me déguiserai pour aller au combat; mais toi, revêts-toi de tes habits. Ainsi le roi d'Israël se déguisa; et ils allèrent au combat.

29. Y dijo el rey de Israel a Josafat: Yo me disfrazaré para entrar en la batalla: mas tú vístete tus vestidos. Y disfrazóse el rey de Israel, y entró en la batalla.

29 En de koning van Israel zeide tot Josafat: Als ik mij versteld heb, zal ik in den strijd komen; maar gij, trek uw klederen aan. Alzo verstelde zich de koning van Israel, en zij kwamen in den strijd.

29. I rzekł król Izraelski do Jozafata: Odmienię się, a pójdę do bitwy: ale ty ubierzesz się w szaty swe. I odmienił się król Izraelski, a szli do bitwy.

29. És monda az Izráel királya Jósafátnak: Ruhámat megváltoztatom, és úgy megyek a viadalra; te pedig öltözzél fel ruhádba. És megváltoztatá az Izráel királya az ő ruháját, és menének viadalra.

29 И сказал царь Израильский Иосафату: я переоденусь и вступлю в сражение, а ты надень свои царские одежды. И переоделся царь Израильский, и вступили в сражение.

29. І сказав царь Ізраїлський Йосафатові: Я переодягнусь та й пійду в битву, а ти одягнись в свою царську одежу. І переодягся царь Ізраїлський, і виступили до бою.

30. Mutta Aramin kuningas oli käskenyt sotavaunujensa päälliköitä sanoen: Älkää ryhtykö taisteluun kenenkään muun kanssa, olkoon alempi tai ylempi, kuin ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa.

30. Ja Syrian kuningas käski vaunuin päämiehille, jotka hänellä olivat, ja sanoi: ei teidän pidä sotiman pientä eli suurta vastaan, vaan ainoastaan Israelin kuningasta vastaan.

30. Ja Syrian Cuningas käski hänen ylimmäiselle hewoismiehellens ja sanoi: ei teidän pidä sotiman piendä eli suurta wastan waan ainoastans Israelin Cuningasta wastan.

30 Now the king of Syria had commanded the captains of his chariots, saying, Fight neither with small nor great, except only with the King of Israel.

30. Now the king of Syria had commanded the captains of the chariots that were with him, saying, Fight ye not with small or great, save only with the king of Israel.

30. Men Kongen af Syrien bød de Øverste for Vognene, som han havde, og sagde: I skulle ikke stride imod liden eller stor, uden imod Israels Konge alene.

30. Men Konungen i Syrien hade budit sina öfversta resenärar, att de skulle strida emot ingen, antingen liten eller stor, utan emot Israels Konung allena.

30. Ja Siria kunningas olli käsko annud söa- wankritte pealikkuttele, mis temmal olli , ja üttelnud: Teie ei pea mitte söddima ei wähhema egga surema wasto, kui agga Israeli kunninga wasto üksi.

30. Sirijos karalius buvo įsakęs savo kovos vežimų viršininkams: ‘‘Nekovokite su nieku kitu, tik su Izraelio karaliumi’‘.

30. Aber der König von Syrien hatte den Obersten über seine Wagen geboten: Ihr sollt nicht streiten, weder gegen klein noch gegen groß, sondern gegen den König Israels allein.

30. Or le roi des Syriens avait donné cet ordre aux chefs de ses chars, disant: Vous n'attaquerez ni petit ni grand, mais seulement le roi d'Israël.

30. El rey de Siria había mandado a los capitanes de los carros que tenía consigo, diciendo: No peleéis con chico ni con grande, sino con solo el rey de Israel.

30 De koning nu van Syrie had geboden aan de oversten der wagenen, die hij had, zeggende: Gijlieden zult niet strijden tegen kleinen noch groten, maar tegen den koning van Israel alleen.

30. A król Syryjski rozkazał był hetmanom, którzy byli nad wozami jego, mówiąc: Nie potykajcie się ani z małym ani z wielkim, tylko z samym królem Izraelskim.

30. Siria királya pedig meghagyta vala az ő szekerei fejedelmeinek, mondván: Ne harczoljatok se kicsiny, se nagy ellen, hanem csak az Izráel királya ellen.

30 И царь Сирийский повелел начальникам колесниц, бывших у него, сказав: не сражайтесь ни с малым, ни с великим, а только с одним царем Израильским.

30. Царь же Сирийський дав приказ своїм начальникам над колесницями, кажучи: Не вдаряйте нї на простого, нї на знатнього, а тільки на одного царя Ізраїлського.

31. Kun sotavaunujen päälliköt näkivät Joosafatin, ajattelivat he: Tuo on Israelin kuningas, ja ympäröivät hänet hyökätäkseen hänen kimppuunsa. Silloin Joosafat huusi, ja Herra auttoi häntä, ja Jumala houkutteli heidät pois hänestä.

31. Ja tapahtui, kuin vaunuin päämiehet näkivät Josaphatin, että he sanoivat: se on Israelin kuningas; ja he käänsivät itsensä sotimaan häntä vastaan. Ja Josaphat huusi, ja Herra autti häntä, ja Jumala käänsi heidät pois hänestä.

31. Cosca ylimmäiset hewoismiehet näit Josaphatin ajattelit he se on Israelin Cuningas ja he menit caickialda ymbärins sotiman händä wastan. Ja Josaphat huusi ja HERra autti händä ja Jumala käänsi heidän pois hänestä.

31 And it happened, when the captains of the chariots saw Jehoshaphat, that they said, It is the King of Israel. Therefore they turned around to fight against him. But Jehoshaphat cried out. And Jehovah helped him and God moved them from him.

31. And it came to pass, when the captains of the chariots saw Jehoshaphat, that they said, It is the king of Israel. Therefore they compassed about him to fight: but Jehoshaphat cried out, and the LORD helped him; and God moved them to depart from him.

31. Og det skete, der de Øverste for Vognene saa Josafat, da sagde de: Han er Israels Konge; og de omringede ham for at stride; men Josafat raabte, og Herren hjalp ham, og Gud tilskyndede dem til at vende sig fra ham.

31. Då nu de öfverste resenärerna fingo se Josaphat, tänkte de, det är Israels Konung: och drogo omkring till att strida uppå honom; men Josaphat ropade, och Herren halp honom, och Gud vände dem ifrå honom.

31. Ja se sündis, kui söa wankritte pealikkud näggid Josawati, et nemmad ütlesid: Se on Israeli kunningas; ja nemmad pörasid ümber temma wasto söddima; ja Josawat kissendas ja Jehowa aitis tedda, ja Jummal kihhutas neid ärra temma kallalt.

31. Kovos vežimų viršininkai, pamatę Juozapatą, sakė: ‘‘Jis yra Izraelio karalius’‘. Jie apsupo jį, norėdami kautis. Bet Juozapatas šaukė, ir Viešpats jam padėjo, ir Dievas nukreipė priešus nuo jo.

31. Da nun die Obersten der Wagen Josaphat sahen, dachten sie: Es ist der König Israels! und umringten ihn, wider ihn zu streiten. Aber Josaphat schrie; und der HERR half ihm, und Gott wandte sie von ihm.

31. Sitôt donc que les chefs des chars eurent vu Josaphat, ils dirent: C'est le roi d'Israël! et ils l'environnèrent pour l'attaquer; mais Josaphat cria, et l'Éternel le secourut, et Dieu les éloigna de lui.

31. Y como los capitanes de los carros vieron a Josafat, dijeron: Este es el rey de Israel. Y cercáronle para pelear: mas Josafat clamó, y ayudóle Jehová; y apartólos Dios de él.

31 Het geschiedde dan, als de oversten der wagenen Josafat zagen, dat zij zeiden: Die is de koning van Israel; en zij togen rondom hem, om te strijden; maar Josafat riep, en de HEERE hielp hem, en God wendde hen van hem af.

31. A gdy ujrzeli Jozafata hetmani, co byli nad wozami, rzekli: Król Izraelski jest. I obrócili się przeciw niemu, aby się z nim potykali; ale zawołał Jozafat, a Pan go ratował; i odwrócił ich Bóg od niego.

31. És a mikor meglátták a szekerek fejedelmei Jósafátot, mondának: Ez az Izráel királya! És körülfogták őt, hogy legyőzzék. Akkor felkiálta Jósafát, és az Úr [18†] megsegéllé őt, és az Isten azokat elfordítá tőle;

31 И когда увидели Иосафата начальники колесниц, то подумали: это царь Израильский, – и окружили его, чтобы сразиться с ним. Но Иосафат закричал, и Господь помог ему, и отвел их Бог от него.

31. І як отамани колесниць углядїли Йосафата, то подумали: Се царь Ізраїлський, й обступили його, щоб на його вдарити. Але Йосафат крикнув, і Господь став йому до помочі, і відхилив їх Бог від його.

32. Kun sotavaunujen päälliköt näkivät, ettei se ollutkaan Israelin kuningas, vetäytyivät he hänestä pois.

32. Sillä kuin vaunuin päämiehet näkivät, ettei hän ollut Israelin kuningas, käänsivät he itsensä pois hänestä.

32. Sillä cosca ylimmäiset hewoismiehet näit ettei hän ollut Israelin Cuningas käänsit he idzens pois hänestä.

32 And it happened, when the captains of the chariots saw that it was not the King of Israel, that they turned back from pursuing him.

32. For it came to pass, that, when the captains of the chariots perceived that it was not the king of Israel, they turned back again from pursuing him.

32. Og det skete, der de Øverste for Vognene saa, at det ikke var Israels Konge, da vendte de tilbage fra ham.

32. Ty då de öfverste resenärerna sågo, att det icke var Israels Konung, vände de sig bort ifrå honom.

32. Ja se sündis, kui söa wankritte pealikkud näggid, et ta ei olnud Israeli kunningas, siis läksid nemmad taggasi ta jurest ärra.

32. Kovos vežimų viršininkai, supratę, kad jis ne Izraelio karalius, liovėsi jį puolę.

32. Denn da die Obersten der Wagen sahen, daß er nicht der König Israels war, wandten sie sich von ihm ab.

32. Et quand les chefs des chars virent que ce n'était pas le roi d'Israël, ils se détournèrent de lui.

32. Y viendo los capitanes de los carros que no era el rey de Israel, apartáronse de él.

32 Want het geschiedde, als de oversten der wagenen zagen, dat het de koning van Israel niet was, dat zij van achter hem afkeerden.

32. Bo obaczywszy hetmani, co byli nad wozami, że nie ten był król Izraelski, odwrócili się od niego.

32. Mert mikor látták a szekerek fejedelmei, hogy nem az Izráel királya, ott hagyták.

32 И когда увидели начальники колесниц, что это не был царь Израильский, то поворотили от него.

32. Скоро ж побачили начальники колесниць, що то не царь Ізраїлський, то одвернулись від його.

33. Mutta eräs mies, joka oli jännittänyt jousensa ja ampui umpimähkään, satutti Israelin kuningasta vyöpanssarin ja rintahaarniskan väliin. Niin tämä sanoi vaunujensa ohjaajalle: Käännä vaunut ja vie minut pois sotarinnasta, sillä minä olen haavoittunut.

33. Niin yksi mies jännitti joutsensa yksinkertaisuudessa ja ampui Israelin kuningasta rautapaidan jatkoon. Niin hän sanoi vaununsa ajajalle: käänä kätes ja vie minua ulos sotaväestä; sillä minä olen haavoitettu.

33. Nijn yxi mies jännitti joudzens yxikertaisudes ja ambuis Israelin Cuningast panzarin ja miecan candimen wälille. Nijn hän sanoi waununs ajajalle: käännä kätes ja wie minua ulos sotawäestä: sillä minä olen haawois.

33 And a certain man drew his bow at a venture and killed* the King of Israel between the joints of the armor. Therefore he said to the driver of the chariot, Turn your hand and carry me out of the army. For I am severely wounded.

33. And a certain man drew a bow at a venture, and smote the king of Israel between the joints of the harness: therefore he said to his chariot man, Turn thine hand, that thou mayest carry me out of the host; for I am wounded.

33. Og en Mand spændte Buen paa Lykke og Fromme og skød Israels Konge imellem Remmene og Panseret; da sagde han til Køresvenden: Vend din Haand om og før mig ud af Hæren; thi jeg er saaret.

33. Men en man bände sin båga hårdt, och sköt Israels Konung emellan magan och lungorna. Då sade han till sin foroman: Vänd dina hand, och för mig utu hären; förty jag är sår.

33. Ja üks mees laskis ammoga ommast waggast melest, ja oskas Israeli kunningast siñna wahhele, kus se raud-rie olli ühtepandud, ja ta ütles kutsarile: Kalla ümber ja wi mind lerist wälja, sest ma ollen hawa sanud.

33. Vienas vyras netaikydamas įtempė lanką ir iššovė; strėlė pataikė Izraelio karaliui tarp šarvų. Tada jis tarė savo vežikui: ‘‘Apsisuk ir išvežk mane iš kovos lauko, nes esu sužeistas’‘.

33. Es spannte aber ein Mann seinen Bogen von ungefähr und schoß den König Israels zwischen Panzer und Wehrgehänge. Da sprach er zu seinem Fuhrmann: Wende deine Hand und führe mich aus dem Heer, denn ich bin wund!

33. Alors un homme tira de son arc tout au hasard, et frappa le roi d'Israël entre les jointures de la cuirasse; et le roi dit au cocher: Tourne, et mène-moi hors des rangs; car je suis blessé.

33. Mas flechando uno el arco en su enterez, hirió al rey de Israel entre las junturas y el coselete. Entónces él dijo al carretero: Vuelve tu mano, y sácame del campo, porque estoy enfermo.

33 Toen spande een man den boog in zijn eenvoudigheid, en schoot den koning van Israel tussen de gespen en tussen het pantsier. Toen zeide hij tot den voerman: Keer uw hand en voer mij uit het leger, want ik ben verwond.

33. Lecz niektóry mąż strzelił na niepewne z łuku, i postrzelił króla Izraelskiego, między nity i między pancerz; który rzekł woźnicy swemu: Nawróć, a wywieź mię z wojska; bom jest raniony.

33. Egy férfi pedig kifeszíté kézívét csak úgy találomra, és találá az Izráel királyát a pánczél és a kapocs között. És ő monda az ő kocsisának: Fordulj meg, és vígy ki engem a [19†] táborból, mert megsebesültem.

33 Между тем один человек случайно натянул лук свой, и ранил царя Израильского сквозь швы лат. И сказал он вознице: повороти назад, и вези меня от войска, ибо я ранен.

33. Тим часом один чоловік випадком натягнув свого лука і поранив царя Ізраїлського кріз щілини панциря. І сказав він до візника: Поверни назад та вези мене від війська, бо я поранений.

34. Mutta kun taistelu sinä päivänä yltyi yltymistään, jäi Israelin kuningas seisomaan vaunuihinsa, päin aramilaisia, iltaan asti; auringonlaskun aikaan hän kuoli.

34. Ja sota tuli suureksi sinä päivänä, ja Israelin kuningas seisoi vaunuissa Syrialaisia vastaan ehtoosen asti; ja hän kuoli auringon laskeissa.

34. Ja sota tuli suurexi sinä päiwänä ja Israelin Cuningas astui waunuuns Syrialaisia wastan ehtosen asti ja cuoli Auringon laskeis.

34 And the battle increased that day. However the King of Israel propped himself up in his chariot against the Syrians until the evening. And about the time of the going down of the sun he died.

34. And the battle increased that day: howbeit the king of Israel stayed himself up in his chariot against the Syrians until the even: and about the time of the sun going down he died.

34. Og Kampen tog til paa den samme Dag, og Israels Konge blev staaende i Vognen over for Syrerne indtil Aftenen; og han døde ved den Tid, da Solen gik ned.

34. Och striden växte till i den dagen. Och Israels Konung stod på sinom vagn emot de Syrer, allt intill aftonen; och blef död, när solen nedergick.

34. Ja se taplus olli kange sel päwal, et Israeli kunningas piddi tölda jäma Siria-rahwa wasto öhtoni, ja ta surri ärra sel aial, kui pääw allaläks.

34. Tą dieną mūšis sustiprėjo, ir Izraelio karalius stovėjo vežime prieš sirus iki vakaro. Saulei leidžiantis, jis mirė.

34. Und der Streit nahm zu des Tages. Und der König Israels stand auf seinem Wagen gegen die Syrer bis an den Abend und starb, da die Sonne unterging.

34. Or, en ce jour-là le combat fut acharné; et le roi d'Israël demeura dans son char, vis-à-vis des Syriens, jusqu'au soir; et il mourut vers le coucher du soleil.

34. Y creció la batalla aquel día: mas el rey de Israel estuvo en pié en el carro enfrente de los Siros hasta la tarde: y murió a puesta del sol.

34 En de strijd nam op dien dag toe, en de koning van Israel deed zich met den wagen staande houden tegenover de Syriers, tot den avond toe; en hij stierf ter tijd, als de zon onderging.

34. I wzmogła się bitwa dnia onego, a król Izraelski stał na wozie przeciw Syryjczykom aż do wieczora: i umarł, gdy zachodziło słoóce.

34. És az ütközet mind erősebb lett azon a napon, és az Izráel királya az ő szekerében állott a Siriabeliek ellen estvéig, és naplementekor meghala.

34 Но сражение в тот день усилилось; и царь Израильский стоял наколеснице напротив Сириян до вечера и умер на закате солнца.

34. Але битва того дня збільшувалась, і царь Ізраїлський стояв на колесницї насупротив Сирийцїв до вечора, та й вмер при заходї сонця.