21 luku

Väenlasku. Daavid rakentaa alttarin Ornanin puimatantereelle.

1. Mutta saatana nousi Israelia vastaan ja yllytti Daavidin laskemaan Israelin.

1. Ja saatana seisoi Israelia vastaan ja kehoitti Davidin lukemaan Israelia.

1. JA Sathan seisoi Israeli wastan ja kehoitti Dawidin lukeman Israeli.

1 And Satan stood up against Israel and moved David to number Israel.

1. And Satan stood up against Israel, and provoked David to number Israel.

1. Og Satan stod Israel imod, og han tilskyndede David til at tælle Israel.

1. Och Satan hof sig upp emot Israel, och gaf David in, att han lät räkna Israel.

1. Ja Sadan seisis Israeli wasto, ja kihhutas Taweti, et ta Israeli-rahwast piddi ärraluggema.

1. Šėtonas pakilo prieš Izraelį ir sukurstė karalių Dovydą suskaičiuoti tautą.

1. Und der Satan stand wider Israel und reizte David, daß er Israel zählen ließe.

1. Or Satan s'éleva contre Israël, et incita David à faire le dénombrement d'Israël.

1. MAS Satanás se levantó contra Israel, e incitó a David a que contase a Israel.

1 Toen stond de satan op tegen Israel, en hij porde David aan, dat hij Israel telde.

1. Ale szatan powstał przeciw Izraelowi a pobudził Dawida, aby policzył Izraela.

1. Támada pedig a Sátán Izráel ellen, és felindítá [1†] Dávidot, hogy megszámlálja Izráelt.

1 И восстал сатана на Израиля, и возбудил Давида сделать счисление Израильтян.

1. І піднявся сатана на Ізраїля, і підвів Давида вчинити перелїк Ізрайлитян.

2. Niin Daavid sanoi Jooabille ja kansan päämiehille: Menkää ja laskekaa Israel Beersebasta Daaniin asti ja ilmoittakaa minulle, että saan tietää heidän lukumääränsä.

2. Ja David sanoi Joabille ja kansan ylimmäisille: menkäät ja lukekaat Israel Bersebasta Daniin saakka, ja tuokaat minulle, että minä tietäisin heidän lukunsa.

2. Ja Dawid sanoi Joabille ja Canssan ylimmäisille: mengät ja lukecat Israel BerSebast Danin saacka ja tuocat minulle että minä tiedäisin heidän lucuns.

2 And David said to Joab and to the princes of the people, Go, number Israel from Beer-sheba even to Dan and bring me word that I may know the sum of them.

2. And David said to Joab and to the rulers of the people, Go, number Israel from Beersheba even to Dan; and bring the number of them to me, that I may know it.

2. Og David sagde til Joab og til Folkets Høvedsmænd: Gaar, tæller Israel fra Beersaba og indtil Dan, og bringer mig Besked, at jeg kan vide deres Tal.

2. Och David sade till Joab, och till folkens öfverstar: Går bort, och räkner Israel, allt ifrå BerSeba intill Dan; och bärer till mig, att jag må veta talet.

2. Ja Tawet ütles Joabi wasto ja rahwa würstide wasto: Minge, luggege Israeli ärra Peersebast Tanist sadik, ja toge mo kätte, et ma nende arro saan teäda.

2. Dovydas įsakė Joabui ir kitiems kariuomenės vadams: ‘‘Eikite, suskaičiuokite izraelitus nuo Beer Šebos iki Dano ir praneškite man, kad žinočiau jų skaičių’‘.

2. Und David sprach zu Joab und zu des Volkes Obersten: Gehet hin, zählt Israel von Beer-Seba an bis gen Dan und bringt es zu mir, daß ich wisse, wieviel ihrer sind.

2. Et David dit à Joab et aux chefs du peuple: Allez, faites le dénombrement d'Israël, depuis Béer-Shéba jusqu'à Dan, et rapportez-le-moi, afin que j'en sache le nombre.

2. Y dijo David a Joab y a los príncipes del pueblo: Id, contád a Israel desde Beer-seba hasta Dan, y traédme el número de ellos, para que yo lo sepa.

2 En David zeide tot Joab en tot de oversten des volks: Gaat heen, telt Israel van Ber-seba tot Dan toe, en brengt hen tot mij, dat ik hun getal wete.

2. Przetoż rzekł Dawid do Joaba i do przełożonych nad ludem: Idźcie, obliczcie Izraela od Beerseba aż do Dan, a odnieście do mnie, żebym wiedział poczet ich.

2. Monda azért Dávid Joábnak és a nép előljáróinak: Menjetek el, számláljátok meg Izráelt, Beersebától [2†] fogva Dánig: és hozzátok hozzám, hadd tudjam számát.

2 И сказал Давид Иоаву и начальствующим в народе: пойдите исчислите Израильтян, от Вирсавии до Дана, и представьте мне, чтоб я знал число их.

2. І сказав Давид Йоабові та старшинам над народом: Ійдїть, перелїчіть Ізрайлитян від Бирсабії до Дана, й подайте менї, щоб я знав їм лїк.

3. Jooab vastasi: Herra lisätköön kansansa, olkoon se kuinka suuri tahansa, satakertaiseksi. Ovathan he, herrani, kuningas, kaikki herrani palvelijoita. Miksi herrani pyytää tätä? Miksi Israel näin joutuisi vikapääksi?

3. Joab sanoi: Herra enentäköön kansansa sata kertaa suuremmaksi kuin se nyt on. Herrani kuningas, eikö nämät kaikki ole herrani palveliat? miksi siis herrani kysyy sitä? miksi se tulis synniksi Israelille?

3. Joab sanoi: HERra enändäkön hänen Canssans sata kerta suuremmaxi cuin se nyt on. Minun Herran Cuningan eikö nämät caicki ole minun Herrani palweliat? mixi sijs minun Herran kysy sitä? mixi se tulis synnixi Israelille?

3 And Joab said, Jehovah make his people a hundred times as many as they are. But, my lord the king, are they not all my lord's servants? Why does my lord require this thing? Why will he be a cause of guilt to Israel?

3. And Joab answered, The LORD make his people an hundred times so many more as they be: but, my lord the king, are they not all my lord's servants? why then doth my lord require this thing? why will he be a cause of trespass to Israel?

3. Da sagde Joab: Herren lægge til sit Folk, som disse ere, hundrede Gange saa mange! ere de ikke, min Herre Konge, alle sammen min Herres Tjenere hvorfor forlanger min Herre da dette? hvorfor skal dette være til en Skyld paa Israel

3. Joab sade: Herren föröke till sitt folk hundrade sinom så mycket som det nu är: Min herre Konung, äro de icke alle mins herras tjenare? Hvi frågar då min herre derefter? Hvi skulle en skuld komma på Israel?

3. Ja Joab ütles: Jehowa lissago omma rahwa jure saddawörra ennam, kui neid on; eks need, mo issand kunningas, ep olle keik mo issanda sullased? mikspärrast püab mo issand sedda? mikspärrast peab se Israelile süüks tullema?

3. Joabas atsakė: ‘‘Tegul Viešpats prideda prie savo žmonių šimtą kartų tiek, kiek jų yra! Argi jie visi, mano valdove karaliau, nėra tavo tarnai? Kodėl, mano valdove, reikalauji to? Kodėl nori užtraukti nusikaltimą ant Izraelio?’‘

3. Joab sprach: Der HERR tue zu seinem Volk, wie sie jetzt sind, hundertmal soviel; aber, mein Herr König, sind sie nicht alle meines Herrn Knechte? Warum fragt denn mein Herr darnach? Warum soll eine Schuld auf Israel kommen?

3. Mais Joab répondit: Que l'Éternel veuille augmenter son peuple cent fois autant qu'il est! O roi mon seigneur, ne sont-ils pas tous serviteurs de mon seigneur? Pourquoi mon seigneur cherche-t-il cela? Et pourquoi Israël en serait-il coupable?

3. Y dijo Joab: Añada Jehová a su pueblo cien veces otros tantos. Rey señor mío: ¿no son todos estos siervos de mi señor? ¿Para qué procura esto mi señor? ¿Para qué sea por pecado a Israel?

3 Toen zeide Joab: De HEERE doe tot Zijn volk, gelijk zij nu zijn, honderdmaal meer; zijn zij niet allen, o mijn heer koning, mijn heer tot knechten? Waarom verzoekt mijn heer dit? Waarom zou het Israel tot schuld worden?

3. Ale rzekł Joab: Niech przymnoży Pan ludu swego, jako teraz jest, tyle sto kroć; izali królu, panie mój! nie są wszyscy oni sługami pana mego? Przeczże się tego dowiaduje pan mój? Przeczżeby to miało być na upadek Izraelowi?

3. Akkor monda Joáb: Az Úr száz ennyivel [3†] szaporítsa meg az ő népét, a mennyien vannak. Avagy nem mind a te szolgáid-é azok, uram, király? S miért tudakozza ezt az én uram? Miért lenne Izráelnek [4†] büntetésére.

3 И сказал Иоав: да умножит Господь народ Свой во сто раз против того, сколько есть его. Не все ли они, господин мой царь, рабы господина моего? Для чего же требует сего господин мой? Чтобы вменилось это в вину Израилю?

3. І сказав Йоаб: Нехай Господь примножить свій народ в сто разів над те, скільки його тепер. Чи не всї ж вони, мій царю добродїю, слуги мого добродїя? Нащо ж вимагає сього мій добродїй? Чому ця провина має впасти на Ізраїля?

4. Kuitenkin kuninkaan sana velvoitti Jooabia, ja niin Jooab lähti ja kierteli koko Israelin. Sitten hän tuli Jerusalemiin.

4. Mutta kuninkaan sana voitti Joabin. Ja Joab meni ja vaelsi koko Israelin ympäri, ja tuli Jerusalemiin.

4. Mutta Cuningan sana woitti Joabin. Ja Joab meni ja waelsi coco Israelin ymbärins ja tuli Jerusalemijn.

4 Nevertheless the king's word prevailed against Joab. Therefore Joab departed and went throughout all Israel and came to Jerusalem.

4. Nevertheless the king's word prevailed against Joab. Wherefore Joab departed, and went throughout all Israel, and came to Jerusalem.

4. Men Kongens Ord fik Overhaand imod Joab; saa drog Joab ud og vandrede igennem hele Israel og kom til Jerusalem.

4. Men Konungens ord gick fram emot Joab; och Joab drog ut, och for omkring all Israel, och kom till Jerusalem;

4. Agga kunninga sanna moödus ennam kui Joabi; ja Joab läks wälja ja käis keik Israeli läbbi, ja tulli jälle Jerusalemma.

4. Tačiau Joabas turėjo paklusti karaliaus žodžiui. Todėl Joabas išėjo ir, perėjęs visą Izraelį, sugrįžo į Jeruzalę.

4. Aber des Königs Wort stand fest wider Joab. Und Joab zog aus und wandelte durch das ganze Israel und kam gen Jerusalem

4. Cependant la parole du roi prévalut sur Joab; et Joab partit, et parcourut tout Israël; puis il revint à Jérusalem.

4. Mas el mandamiento del rey pudo más que Joab: y salió Joab, y fué por todo Israel; y volvió a Jerusalem, y dió Joab la cuenta del número del pueblo a David.

4 Doch het woord des konings nam de overhand tegen Joab; derhalve toog Joab uit, en hij doorwandelde gans Israel; daarna kwam hij weder te Jeruzalem.

4. Wszakże słowo królewskie przemogło Joaba; przetoż wyszedł Joab, a obszedłszy wszystkiego Izraela, wrócił się potem do Jeruzalem.

4. De a király szava erősebb volt a Joábénál. Elméne azért Joáb, és bejárta egész Izráelt; azután megtért Jeruzsálembe.

4 Но царское слово превозмогло Иоава; и пошел Иоав, и обошел всего Израиля, и пришел в Иерусалим.

4. Та цареве слово перемогло Йоаба. І пійшов Йоаб і обійшов усього Ізраїля, і прийшов у Ерусалим.

5. Ja Jooab ilmoitti Daavidille kansan lasketun lukumäärän: koko Israelissa oli yksitoistasataa tuhatta sotakuntoista miekkamiestä, ja Juudassa oli neljäsataa seitsemänkymmentä tuhatta miekkamiestä.

5. Ja Joab antoi Davidille luetun kansan luvun: ja koko Israelissa oli yksitoistakymmentä kertaa satatuhatta miestä, jotka miekkaa ulos vetivät. Ja Juudassa neljäsataa tuhatta ja seitsemänkymmentä tuhatta miekan vetävää miestä.

5. Ja Joab andoi Dawidille luetun Canssan lugun ja coco Israelis oli yxitoistakymmendä kerta sata tuhatta miestä cuin weti mieckans ulos. Ja Judas neljä sata tuhatta ja seidzemenkymmendä tuhatta miestä cuin wedit mieckans ulos.

5 And Joab gave up the sum of the numbering of the people to David. And all those of Israel were a million and a hundred thousand men who drew a sword. And Judah was four hundred seventy thousand men who drew a sword.

5. And Joab gave the sum of the number of the people unto David. And all they of Israel were a thousand thousand and an hundred thousand men that drew sword: and Judah was four hundred threescore and ten thousand men that drew sword.

5. Og Joab gav David Tallet paa Folket, som var talt; og det hele Israel var elleve Hundrede Tusinde Mænd, som kunde uddrage Sværd, og Juda fire Hundrede og halvf jerdsindstyve Tusinde Mænd, som kunde uddrage Sværd.

5. Och fick David talet på det räknade folket; och det var af hela Israel ellofva sinom hundrade tusend män, som svärd utdrogo; och Juda fyrahundrade sinom tusend, och sjutiotusend män, som svärd utdrogo.

5. Ja Joab andis selle ärraloetud rahwa arro Taweti kätte, ja keik Israeli mehhi olli üksteistkümmend sadda kord tuhhat, kes woisid moöka wäljatombada, ja Juda mehhi nellisadda ja seitsekümmend kord tuhhat, kes woisid moöka wäljatombada.

5. Jis įteikė Dovydui tautos skaičiavimo rezultatus. Izraelyje buvo milijonas ir šimtas tūkstančių vyrų, tinkamų karui, o Jude­keturi šimtai septyniasdešimt tūkstančių.

5. und gab die Zahl des gezählten Volks David. Und es waren des ganzen Israels elfhundertmal tausend Mann, die das Schwert auszogen, und Juda's vierhundertmal und siebzigtausend Mann, die das Schwert auszogen.

5. Et Joab donna à David le rôle du dénombrement du peuple, et il se trouva de tout Israël onze cent mille hommes tirant l'épée; et de Juda quatre cent soixante et dix mille hommes tirant l'épée;

5. Y fué todo Israel que sacaban espada once veces cien mil: y de Judá cuatrocientos y setenta mil hombres que sacaban espada.

5 En Joab gaf David de som van het getelde volk; en gans Israel was elfhonderd duizend man, die het zwaard uittrokken, en Juda vierhonderd duizend, en zeventig duizend man, die het zwaard uittrokken.

5. I oddał Joab poczet porachowanego ludu Dawidowi. A było wszystkiego Izraela tysiąc tysięcy i sto tysięcy, mężów godnych ku bojowi; a z Judy było cztery kroć sto tysięcy, i siedmdziesięt tysięcy mężów walecznych.

5. És megjelenté Joáb a megszámlált népnek számát Dávidnak. És volt az egész Izráel népének száma [5†] ezerszer ezer és százezer fegyverfogható férfi. A Júda fiai közül pedig négyszázhetvenezer fegyverfogható férfi.

5 И подал Иоав Давиду список народной переписи, и было всех Израильтян тысяча тысяч, и сто тысяч мужей, обнажающих меч, и Иудеев – четыреста семьдесят тысяч, обнажающих меч.

5. І подав Йоаб Давидові спис перелїченого народу, й було всїх Ізрайлитян тисяча тисяч, і сто тисяч чоловіків добуваючих меча, а Юдеїв - чотириста сїмдесять тисяч, добуваючих меча.

6. Mutta Leevistä ja Benjaminista hän ei pitänyt katselmusta yhdessä muiden kanssa, sillä kuninkaan käsky oli Jooabille kauhistus.

6. Mutta Leviä ja BenJaminia ei hän näiden sekaan lukenut; sillä Joab kauhistui kuninkaan sanasta.

6. Mutta Lewi ja BenJaminit ei hän näiden secan lukenut: sillä Joab cauhistui Cuningan sanast.

6 But he did not count Levi and Benjamin among them, for the king's word was abominable to Joab.

6. But Levi and Benjamin counted he not among them: for the king's word was abominable to Joab.

6. Dog talte han ikke Levi og Benjamin med iblandt dem; thi Kongens Ord var Joab vederstyggeligt.

6. Men Levi och BenJamin räknade han intet ibland dessa; förty Konungens ord var Joab en styggelse.

6. Agga Lewi ja Penjamini lapsi ei luggend ta mitte ärra nende sekka, sest kunninga sanna olli Joabi melest üks hirmus assi.

6. Tačiau Levio ir Benjamino giminių jis neskaičiavo, nes Joabui karaliaus žodis buvo pasibjaurėjimas.

6. Levi aber und Benjamin zählte er nicht unter ihnen; denn es war dem Joab des Königs Wort ein Greuel.

6. Il ne recensa point parmi eux Lévi et Benjamin; car l'ordre du roi était une abomination pour Joab.

6. Entre estos no fueron contados los Levitas, ni los hijos de Benjamín, porque Joab abominaba el mandamiento del rey.

6 Doch Levi en Benjamin telde hij onder dezelve niet; want des konings woord was Joab een gruwel.

6. Lecz Lwitów i Benjamitów nie policzył między nich, gdyż przykre było rozkazanie królewskie Joabowi.

6. A Lévi és Benjámin fiait azonban nem számlálta közéjök; mert sehogy sem tetszett Joábnak a király parancsolata.

6 А левитов и Вениаминян он не исчислял между ними, потому что царское слово противно было Иоаву.

6. А левітів та Беняминїїв він не полїчив між ними, через те, що слово царське було Йоабові противне.

7. Mutta tämä asia oli Jumalan silmissä paha, ja hän löi Israelia.

7. Mutta asia oli paha Jumalan silmäin edessä; ja hän löi Israelin.

7. Mutta ei Jumalalle nämät kelwannet ja hän löi Israelin.

7 And God was displeased with this thing, therefore he killed* Israel.

7. And God was displeased with this thing; therefore he smote Israel.

7. Men denne Gerning var ond for Guds Øjne, derfor slog han Israel.

7. Men Gudi misshagade detta; och han slog Israel.

7. Ja sesinnane assi olli pahha Jummala melest, sepärrast löi ta Israeli mahha.

7. Dievui tai nepatiko, ir Jis baudė Izraelį.

7. Aber solches gefiel Gott übel, und er schlug Israel.

7. Or cette affaire déplut à Dieu, qui frappa Israël.

7. Este negocio desplugo en los ojos de Dios; e hirió a Israel.

7 En deze zaak was kwaad in de ogen Gods; daarom sloeg Hij Israel.

7. Owszem nie podobała się Bogu ta rzecz; przetoż pokarał Izraela.

7. Sőt az Istennek sem tetszék e dolog, melyért meg is veré Izráelt.

7 И не угодно было в очах Божиих дело сие, и Он поразил Израиля.

7. І не до вподоби було в Божих очах се дїло, й він покарав Ізраїля.

8. Niin Daavid sanoi Jumalalle: Minä olen tehnyt suuren synnin tehdessäni tämän; mutta anna nyt anteeksi palvelijasi rikos, sillä minä olen menetellyt ylen tyhmästi.

8. Ja David sanoi Jumalalle: minä olen raskaasti syntiä tehnyt, että minä sen tehnyt olen: mutta ota palvelias vääryys pois; sillä minä olen sangen tyhmästi tehnyt.

8. Ja Dawid sanoi Jumalalle: minä olen rascast syndiä tehnyt että minä sen tehnyt olen mutta ota sinun palwelias wäärys pois: sillä minä olen juuri tyhmäst tehnyt.

8 And David said to God, I have sinned greatly, in that I have done this thing. But now, I beseech you, put away the iniquity of your servant, for I have done very foolishly.

8. And David said unto God, I have sinned greatly, because I have done this thing: but now, I beseech thee, do away the iniquity of thy servant; for I have done very foolishly.

8. Da sagde David til Gud: Jeg har syndet saare, at jeg har gjort denne Gerning; men nu, kære, borttag din Tjeners Misgerning, thi jeg handlede meget daarligt.

8. Och David sade till Gud: Jag hafver svårliga syndat, att jag detta gjort hafver; men nu tag dins tjenares missgerning bort; förty jag hafver fast dårliga gjort.

8. Ja Tawet ütles Jum̃ala wasto: Ma ollen suurt patto teinud, et ma ollen sedda asja teinud, agga nüüd lasse, pallun ma, omma sullase üllekohhus mödaminna, sest ma ollen wägga jölledaste teinud.

8. Dovydas tarė Dievui: ‘‘Labai nusidėjau taip darydamas. Maldauju, atleisk savo tarnui kaltę, nes labai kvailai pasielgiau’‘.

8. Und David sprach zu Gott: Ich habe schwer gesündigt, daß ich das getan habe. Nun aber nimm weg die Missetat deines Knechtes; denn ich habe sehr töricht getan.

8. Et David dit à Dieu: J'ai commis un grand péché en faisant cela! Et maintenant, fais passer, je te prie, l'iniquité de ton serviteur; car j'ai agi très follement.

8. Y dijo David a Dios: Yo he pecado gravemente en hacer esto, ruégote que hagas pasar la iniquidad de tu siervo; porque yo he obrado con grandísima insensatez.

8 Toen zeide David tot God: Ik heb zeer gezondigd, dat ik deze zaak gedaan heb; maar neem toch nu de misdaad Uws knechts weg, want ik heb zeer zottelijk gehandeld.

8. I rzekł Dawid do Boga: Zgrzeszyłem bardzo, żem to uczynił; ale teraz oddal, proszę, nieprawość sługi twego; bom bardzo głupio uczynił.

8. Monda pedig Dávid az [6†] Istennek: Igen vétkeztem, hogy ezt művelém: most azért bocsásd meg a te szolgád vétkét, mert felette esztelenül cselekedtem!

8 И сказал Давид Богу: весьма согрешил я, что сделал это. И ныне прости вину раба Твоего, ибо я поступил очень безрассудно.

8. Тодї промовив Давид до Бога: Тяжко согрішив я, що зробив се, та тепер прости провину слузї твоєму, бо я вчинив річ нерозумну.

9. Ja Herra puhui Gaadille, Daavidin näkijälle, näin: Mene ja puhu Daavidille:

9. Ja Herra puhui Gadille, Davidin näkiälle, sanoen:

9. JA HERra puhui Gadin cansa Dawidin Näkiän sanoden:

9 And Jehovah spoke to Gad, David's seer, saying,

9. And the LORD spake unto Gad, David's seer, saying,

9. Og Herren talte til Gad, Davids Seer, og sagde:

9. Och Herren talade med Gad, Davids Siare, och sade:

9. Ja Jehowa räkis Taweti näggia Kadi wasto ja ütles:

9. Viešpats kalbėjo Gadui, Dovydo regėtojui:

9. Und der HERR redete mit Gad, dem Seher Davids, und sprach:

9. Alors l'Éternel parla à Gad, le Voyant de David, en disant:

9. Y habló Jehová a Gad, vidente de David, diciendo:

9 De HEERE nu sprak tot Gad, den ziener van David, zeggende:

9. Zatem rzekł Pan do Gada, proroka Dawidowego, mówiąc:

9. Akkor szóla az Úr Gádnak, a Dávid prófétájának, mondván:

9 И говорил Господь Гаду, прозорливцу Давидову, и сказал:

9. І сказав Господь до Гада, Давидового віщуна, мовляючи:

10. Näin sanoo Herra: Kolme minä asetan sinun eteesi: valitse itsellesi yksi niistä, niin minä teen sen sinulle.

10. Mene ja puhu Davidille, sanoen: näin sanoo Herra: kolme minä panen sinun etees: valitse yksi niistä, ja minä teen sen sinulle.

10. Mene puhu Dawidin cansa sanoden: näitä sano HERra: colme panen minä sinun etees walidze sinulles yxi nijstä ja minä teen sinulle.

10 Go and speak to David, saying, Jehovah says thus, I offer you three things. Choose one of them, that I may do it to you.

10. Go and tell David, saying, Thus saith the LORD, I offer thee three things: choose thee one of them, that I may do it unto thee.

10. Gak og tal til David og sig: Saa sagde Herren: Jeg lægger dig tre Ting for, udvælg dig een af dem, og den vil jeg gøre dig.

10. Gack, tala med David, och säg: Detta säger Herren: Treggehanda sätter jag dig före; utvälj dig der ett af, det jag dig göra skall.

10. Minne ja rägi Taweti wasto ja ütle: Nenda ütleb Jehowa, kolm asja pañen ma so ette, wallitse ennesele üks neist ärra, mis ma sulle pean teggema.

10. ‘‘Eik ir sakyk Dovydui, ką Viešpats sako: ‘Tris dalykus tau siūlau, pasirink vieną iš jų, kurį įvykdysiu’ ‘‘.

10. Gehe hin, rede mit David und sprich: So spricht der HERR: Dreierlei lege ich dir vor; erwähle dir eins, daß ich es dir tue.

10. Va, parle à David, et dis-lui: Ainsi a dit l'Éternel: J'ai trois choses à te proposer; choisis l'une d'elles, afin que je te la fasse.

10. Vé, y habla a David, y díle: Así dijo Jehová: Tres cosas te propongo: de estas escoge una que yo haga contigo.

10 Ga heen, en spreek tot David, zeggende: Aldus zegt de HEERE: Drie dingen leg Ik u voor; kies u een uit die, dat Ik u doe.

10. Idź, powiedz Dawidowi, a rzecz: Tak mówi Pan: Trzyć rzeczy podaję; obierz sobie jednę z nich, abym ci czynił.

10. Eredj el, szólj Dávidnak ekképen: Ezt mondja az Úr: Három dolgot teszek elődbe, válaszsz magadnak azok közül egyet, hogy azt cselekedjem veled.

10 пойди и скажи Давиду: так говорит Господь: три наказания Я предлагаю тебе, избери себе одно из них, – и Я пошлю его на тебя.

10. Ійди й скажи Давидові: Так говорить Господь: Три речи ставлю перед тобою; вибірай собі одну з їх, і я нашлю її на тебе.

11. Niin Gaad meni Daavidin tykö ja sanoi hänelle: Näin sanoo Herra: Valitse itsellesi

11. Ja kuin Gad tuli Davidin tykö, sanoi hän hänelle: näin sanoo Herra: valitse sinulles:

11. Ja cosca Gad tuli Dawidin tygö sanoi hän hänelle: Näitä sano HERra: walidze sinulles/

11 So Gad came to David and said to him, Jehovah says thus, Take which you will:

11. So Gad came to David, and said unto him, Thus saith the LORD, Choose thee

11. Der Gad kom til David, da sagde han til ham: Saa sagde Herren: Tag du imod

11. Då Gad kom till David, sade han till honom: Detta säger Herren:

11. Ja Kad tulli Taweti jure ja ütles: Nenda ütleb Jehowa, wötta ennesele ärrawallitseda .

11. Gadas, atėjęs pas Dovydą, jam tarė: ‘‘Pasirink, ką nori:

11. Und da Gad zu David kam, sprach er zu ihm: So spricht der HERR: Erwähle dir

11. Gad vint donc vers David, et lui dit: Ainsi a dit l'Éternel:

11. Y viniendo Gad a David díjole: Así dijo Jehová:

11 En Gad kwam tot David, en zeide tot hem: Zo zegt de HEERE: Neem u uit:

11. Tedy przyszedł Gad do Dawida, i rzekł mu: Tak mówi Pan: Obierz sobie:

11. Elméne azért Gád [7†] próféta Dávidhoz, és monda néki: Ezt mondja az Úr: válaszsz magadnak!

11 И пришел Гад к Давиду и сказал ему: так говорит Господь: избирай себе:

11. І прийшов Гад до Давида, і сказав йому: Так говорить Господь: вибірай собі:

12. joko kolme nälkävuotta tahi kolme kuukautta hävitystä ahdistajaisi vainotessa, vihollistesi miekka kintereilläsi, tahi kolmeksi päiväksi Herran miekka ja ruttotauti maahan, Herran enkeli tuottamaan tuhoa koko Israelin alueelle. Katso nyt, mitä minä vastaan hänelle, joka minut lähetti.

12. Taikka kolme nälkävuotta, taikka kolmen kuukauden pako vihollistes edessä ja vainollises miekan edessä, että se on käsittävä sinun, eli kolmeksi päiväksi Herran miekka ja ruttotauti maalle, niin että Herran enkeli kadottaa kaikki Israelin rajoilla. Niin ajattele siis nyt, mitä minun pitää häntä vastaamaan, joka minun on lähettänyt.

12. Taicka colme callista wuotta taicka colmen Cuucauden paco wihollistes edes ja wainollises miecan edes että se on käsittäwä sinun eli colmexi päiwäxi HERran miecka ja ruttotauti maalle nijn että HERran Engeli cadotta caicki Israelin rajoilla. Nijn ajattele sijs nyt mitä minä händä wastan cuin minun on lähettänyt.

12 either three years of famine, or three months to be consumed before your foes while the sword of your enemies overtakes you, or else three days the sword of Jehovah, even pestilence in the land and the messenger of Jehovah destroying throughout all the borders of Israel. Now therefore consider what answer I will return to him who sent me.

12. Either three years' famine; or three months to be destroyed before thy foes, while that the sword of thine enemies overtaketh thee; or else three days the sword of the LORD, even the pestilence, in the land, and the angel of the LORD destroying throughout all the coasts of Israel. Now therefore advise thyself what word I shall bring again to him that sent me.

12. enten Hunger i tre Aar, eller imod Nederlag for dine Modstanderes Ansigt tre Maaneder, og at dine Fjenders Sværd naar dig, eller imod Herrens Sværd, det er Pest, tre Dage udi Landet, saa at Herrens Engel udbreder Ødelæggelse i hele Israels Landemærke; saa se nu til, hvad Svar jeg skal sige til den igen, som mig udsendte.

12. Utvälj dig, antingen tre hård år, eller tre månaders flykt för dina ovänner, och för dina fiendars svärd, det du icke undkomma kan; eller tre dagar Herrans svärd och pestilentie i landena, så att Herrans Ängel förderfvar i alla Israels gränsor; så se nu till, hvad jag skall svara honom, som mig utsändt hafver.

12. Kas kolm aastat peab nälg tullema ? ehk kas kolm kuud sind peab ärralöppetadama so wihhameeste eest, et so waenlaste moök sind kätte saab? ehk kas Jehowa moök ja katk kolm päwa sin maal peab ollema , et Jehowa ingel keige Israeli raiade peäl ärrarikkumist teeb? ja nüüd wata, mis wastust pean ma sellele jälle wima, kes mind läkkitand?

12. trejus bado metus, bėgti nuo savo priešų tris mėnesius, kai tavo priešų kardas persekioja tave, arba Viešpaties kardą­marą, kuris siaustų krašte tris dienas, Viešpaties angelui naikinant izraelitus. Nuspręsk, ką turiu atsakyti mane siuntusiam’‘.

12. entweder drei Jahre Teuerung, oder drei Monate Flucht vor deinen Widersachern und vor dem Schwert deiner Feinde, daß dich's ergreife, oder drei Tage das Schwert des HERRN und Pestilenz im Lande, daß der Engel des HERRN verderbe in allen Grenzen Israels. So siehe nun zu, was ich antworten soll dem, der mich gesandt hat.

12. Accepte, ou trois années de famine, ou trois mois de défaites devant tes adversaires, atteint par l'épée de tes ennemis, ou pendant trois jours l'épée de l'Éternel et la peste dans le pays, et l'ange de l'Éternel exerçant la destruction dans tout le territoire d'Israël. Vois maintenant ce que je dois répondre à celui qui m'envoie.

12. Tómate, o tres años de hambre; o que tres meses seas consumido delante de tus enemigos, y que la espada de tus adversarios te comprenda; o tres dias la espada de Jehová, y pestilencia en la tierra, y que el ángel de Jehová destruya en todo el término de Israel: mira pues que responderé, al que me ha enviado.

12 Of drie jaren honger, of drie maanden verteerd te worden voor het aangezicht uwer wederpartij, en dat het zwaard uwer vijanden u achterhale; of drie dagen het zwaard des HEEREN, dat is, de pestilentie in het land, en een verdervenden engel des HEEREN in al de landpalen van Israel? Zo zie nu toe, wat antwoord ik Dien zal wedergeven, Die mij gezonden heeft.

12. Albo przez trzy lata głód, albo żebyś przez trzy miesiące ginął od nieprzyjaciół twych, a miecz nieprzyjaciół twoich żeby cię ścigał, albo żeby przez trzy dni miecz Paóski i mor był w ziemi, a Anioł Paóski żeby niszczył wszystkie granice Izraelskie. Przetoż teraz uważ, co mam odpowiedzieć temu, który mię posłał.

12. Vagy három esztendeig való éhséget, [8†] vagy hogy három hónapig emésztessél ellenségeid által és a te ellenséged fegyvere legyen rajtad; vagy az Úr fegyvere és a döghalál három napig kegyetlenkedjék földedben és az Úr angyala pusztítson Izráel minden határaiban! Azért lássad most, mit feleljek annak, a ki engem hozzád küldött.

12 или три года – голод, или три месяца будешь ты преследуем неприятелями твоими и меч врагов твоих будет досягать до тебя ; или три дня – меч Господень и язва на земле и Ангел Господень, истребляющий во всех пределах Израиля. Итак, рассмотри, что мне отвечать Пославшему меня с словом.

12. Або три роки голод, або три місяцї вганяти муть за тобою твої супротивники, й меч ворогів твоїх досягати ме тебе; або три днї меч Господень і пошесть в краю, й ангел Господнїй вбиваючий по всїх гряницях ув Ізраїлї. То ж роздивись, що менї відповісти Пославшому мене з сим словом.

13. Daavid vastasi Gaadille: Minä olen suuressa hädässä. Tahdon langeta Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on sangen suuri; ihmisten käsiin minä en tahdo langeta.

13. David sanoi Gadille: minulla on suuri ahdistus; kuitenkin tahdon minä langeta Herran käsiin, sillä hänen laupiutensa on sangen suuri, en tahdo langeta ihmisten käsiin.

13. Dawid sanoi Gadille: minulla on suuri ahdistus cuitengin tahdon minä langeta HERRAN

13 And David said to Gad, I am in a great strait. Let me fall, I pray, into the hand of Jehovah, for his mercies are very great and do not let me fall into the hand of man.

13. And David said unto Gad, I am in a great strait: let me fall now into the hand of the LORD; for very great are his mercies: but let me not fall into the hand of man.

13. Da sagde David til Gad: Jeg er saare angst; kære, jeg vil falde i Herrens Haand, thi hans Barmhjertighed er saare stor, og jeg vil ikke falde i Menneskens Haand.

13. David sade till Gad: Mig är fast ångest; dock vill jag falla i Herrans hand; ty hans barmhertighet är ganska stor; och icke falla i menniskohand.

13. Siis ütles Tawet Kadi wasto: Mul on wägga kitsas kä; ommeti tahhan ma Jehowa kätte langeda, sest temma hallastus on üpres wägga suur, agga innimeste kätte ei tahha ma mitte langeda.

13. Dovydas atsakė Gadui: ‘‘Patekau į didelę bėdą. Bet geriau pakliūti į Viešpaties rankas, nes Jo gailestingumas begalinis, negu į žmogaus rankas’‘.

13. David sprach zu Gad: Mir ist sehr angst; doch ich will in die Hand des HERRN fallen, denn seine Barmherzigkeit ist sehr groß, und will nicht in Menschenhände fallen.

13. Et David répondit à Gad: Je suis dans une grande angoisse. Que je tombe, je te prie, entre les mains de l'Éternel; car ses compassions sont en très grand nombre; et que je ne tombe pas entre les mains des hommes!

13. Entónces David dijo a Gad: Yo estoy en grande angustia: ruego que yo caiga en la mano de Jehová, porque sus miseraciones son muchas en gran manera, y que yo no caiga en mano de hombres.

13 Toen zeide David tot Gad: Mij is zeer bange; laat mij toch in de hand des HEEREN vallen; want Zijn barmhartigheden zijn zeer vele, maar laat mij in de hand der mensen niet vallen.

13. I rzekł Dawid do Gada: Bardzom ściśniony; niech wpadnę, proszę, w ręce Paóskie, gdyż bardzo wielkie są zlitowania jego, a w ręce ludzkie niechaj nie wpadam.

13. És monda Dávid Gádnak: Nagy az én szorongattatásom! Hadd essem inkább az Úr kezébe (mert igen nagy az ő [9†] irgalmassága) és ne essem emberek kezébe!

13 И сказал Давид Гаду: тяжело мне очень, но пусть лучше впаду в руки Господа, ибо весьма велико милосердие Его, только бы не впасть мне в руки человеческие.

13. І промовив Давид до Гада: Дуже менї важко, але лїпше менї впасти в руки Господнї, милосердє бо його велике; аби тільки не попастись менї в руки людські.

14. Niin Herra antoi ruton tulla Israeliin, ja Israelista kaatui seitsemänkymmentä tuhatta miestä.

14. Ja Herra antoi ruttotaudin tulla Israeliin, niin että Israelista lankesi seitsemänkymmentä tuhatta miestä.

14. SIlloin andoi HERra tulla ruttotaudin Israelijn nijn että Israelist langeis seidzemenkymmendä tuhatta miestä.

14 So Jehovah sent a pestilence upon Israel and there fell of Israel seventy thousand men.

14. So the LORD sent pestilence upon Israel: and there fell of Israel seventy thousand men.

14. Saa lod Herren Pest komme i Israel, og der faldt af Israel halvfjerdsindstyve Tusinde Mænd.

14. Då lät Herren komma pestilentie i Israel, så att sjutiotusend män föllo af Israel.

14. Ja Jehowa satis katko Israeli sekka, ja Israelist langsid seitsekümmend tuhhat meest.

14. Viešpats siuntė marą Izraeliui, ir mirė Izraelyje septyniasdešimt tūkstančių vyrų.

14. Da ließ der HERR Pestilenz in Israel kommen, daß siebzigtausend Mann fielen aus Israel.

14. Alors l'Éternel envoya la peste sur Israël, et il tomba soixante et dix mille hommes d'Israël.

14. Así Jehová dió pestilencia en Israel, y cayeron de Israel setenta mil hombres.

14 De HEERE dan gaf pestilentie in Israel; en er vielen van Israel zeventig duizend man.

14. Tedy przepuścił Pan powietrze morowe na Izraela. I poległo z Izraela siedmdziesiąt tysięcy mężów.

14. Bocsáta azért az Úr döghalált Izráelre; és meghalának Izráel közül hetvenezeren.

14 И послал Господь язву на Израиля, и умерло Израильтян семьдесят тысяч человек.

14. І наслав Господь морову пошесть на Ізраїля, і вмерло Ізрайлитян сїмдесять тисяч людей.

15. Ja Jumala lähetti enkelin Jerusalemia vastaan tuhoamaan sitä; ja kun se sitä tuhosi, katsoi Herra siihen ja katui sitä pahaa ja sanoi tuhoojaenkelille: Jo riittää; laske kätesi alas. Ja Herran enkeli seisoi silloin jebusilaisen Ornanin puimatantereen luona.

15. Ja Jumala lähetti enkelin Jerusalemiin hukuttamaan sitä; ja hukuttaissa katsoi Herra siihen ja katui sitä pahaa, ja sanoi enkelille, joka hukutti: nyt on kyllä, pidä kätes ylös! Mutta Herran enkeli seisoi Ornanin Jebusilaisen riihen tykönä.

15. Ja Jumala lähetti Engelin Jerusalemijn cadottaman sitä. Ja hucuttais cadzoi HERra sijhen ja catui sitä paha ja sanoi Engelille joca hucutti: nyt on kyllä pidä kätes ylös. Mutta HERran Engeli seisoi Arnan Jebuserin rijhen tykönä.

15 And God sent a messenger to Jerusalem to destroy it. And as he was about to destroy, Jehovah beheld and he relented of the evil and said to the destroying messenger, It is enough. Now halt your hand. And the messenger of Jehovah was standing by the threshing-floor of Ornan the Jebusite.

15. And God sent an angel unto Jerusalem to destroy it: and as he was destroying, the LORD beheld, and he repented him of the evil, and said to the angel that destroyed, It is enough, stay now thine hand. And the angel of the LORD stood by the threshingfloor of Ornan the Jebusite.

15. Og Gud sendte en Engel til Jerusalem for at ødelægge den, og der han ødelagde den, saa Herren til og angrede det onde og sagde til Engelen, som ødelagde: Det er nok, drag nu din Haand tilbage; og Herrens Engel stod ved Ornans, Jebusitens Tærskeplads.

15. Och Gud sände Ängelen till Jerusalem till att slå det; och när han förderfvade, såg Herren dertill, och ångrade det onda, och sade till Ängelen, som förderfvade: Det är nog, håll dina hand tillbaka. Men Herrans Ängel stod vid Arnans, den Jebuseens lado.

15. Ja Jummal läkkitas ingli Jerusalemma pole, sedda ärrarikkuma; ja kui ta piddi ärrarikkuma, watis Jehowa ja kahhetses sedda kurja, ja ütles ärrarikkuja inglile: Kül jo, wötta nüüd omma kässi taggasi; ja Jehowa ingel seisis Ornani Jebusimehhe rehhe-alluse jures.

15. Dievas siuntė angelą sunaikinti Jeruzalę. Angelui pradėjus naikinti, Viešpats gailėjosi dėl tos nelaimės ir tarė angelui naikintojui: ‘‘Užteks! Nuleisk savo ranką!’‘ Viešpaties angelas tuo metu buvo prie jebusiečio Ornano klojimo.

15. Und Gott sandte den Engel gen Jerusalem, sie zu verderben. Und im Verderben sah der HERR darein und reute ihn das Übel, und er sprach zum Engel, dem Verderber: Es ist genug; laß deine Hand ab! Der Engel aber des HERRN stand bei der Tenne Ornans, des Jebusiters.

15. Dieu envoya aussi un ange à Jérusalem pour la ravager. Et comme il ravageait, l'Éternel regarda, et se repentit de ce mal, et il dit à l'ange qui ravageait: Assez! Retire maintenant ta main. Or l'ange de l'Éternel se tenait près de l'aire d'Ornan, le Jébusien.

15. Y envió Jehová el ángel en Jerusalem para destruirla: y destruyendo él, miró Jehová, y arrepintióse de aquel mal, y dijo al ángel que destruía: Basta ya: detén tu mano. Y el ángel de Jehová estaba junto a la era de Ornán Jebuseo.

15 En God zond een engel naar Jeruzalem, om die te verderven; en als hij haar verdierf, zag het de HEERE, en het berouwde Hem over dat kwaad; en Hij zeide tot den verdervenden engel: Het is genoeg, trek nu uw hand af. De engel des HEEREN nu stond bij den dorsvloer van Ornan, den Jebusiet.

15. Posłał też Bóg Anioła do Jeruzalemu, aby ich tracił. A gdy ich tracił, ujrzał Pan, i użalił się nad tem złem, i rzekł Aniołowi tracącemu: Dosyć już, zawściągnij rękę twą. A Anioł Paóski stał podle bojewiska Ornana Jebuzejczyka.

15. Bocsáta annakfelette angyalt az Úr Jeruzsálemre, hogy elpusztítaná azt. És mikor vágná a népet, meglátá az Úr és könyörüle [10†] az ő veszedelmökön; és monda a pusztító angyalnak: Elég immár, szünjél meg. Az Úrnak angyala pedig áll vala a Jebuzeus [11†] Ornánnak szérűjénél.

15 И послал Бог Ангела в Иерусалим, чтобы истреблять его. И когда он начал истреблять, увидел Господь и пожалел о сем бедствии, и сказал Ангелу-истребителю: довольно! теперь опусти руку твою. Ангел же Господень стоял тогда над гумном Орны Иевусеянина.

15. І послав Бог ангела в Ерусалим, щоб вигубляти його. Так як він почав вигубляти, побачив се Господь і зжалївся над нуждою, і сказав ангелові-губителевї: Годї! тепер опусти твою руку! Ангел же Господень стояв саме над током в Евузія Орни.

16. Kun Daavid nosti silmänsä ja näki Herran enkelin seisovan maan ja taivaan välillä, kädessänsä paljastettu miekka ojennettuna Jerusalemin yli, lankesivat Daavid ja vanhimmat, säkkeihin verhottuina, kasvoillensa.

16. Ja David nosti silmänsä ja sai nähdä Herran enkelin seisovan maan ja taivaan välillä, ja ulosvedetyn miekan hänen kädessänsä ojennetun Jerusalemin päälle. Niin lankesi David ja vanhimmat kasvoillensa, puetetut säkeillä.

16. Ja Dawid nosti silmäns ja sai nähdä HERran Engelin seisowan taiwan ja maan wälillä ja uloswedetyn miecan hänen kädesäns ojetun Jerusalemin päälle. Silloin langeis Dawid ja wanhimmat heidän caswoillens puetetut säkeillä.

16 And David lifted up his eyes and saw the messenger of Jehovah standing between earth and heaven, having a drawn sword in his hand stretched out over Jerusalem. Then David and the elders, clothed in sackcloth, fell upon their faces.

16. And David lifted up his eyes, and saw the angel of the LORD stand between the earth and the heaven, having a drawn sword in his hand stretched out over Jerusalem. Then David and the elders of Israel, who were clothed in sackcloth, fell upon their faces.

16. Der David opløftede sine Øjne og saa Herrens Engel staa imellem Jorden og imellem Himmelen og det dragne Sværd i hans Haand udrakt over Jerusalem, da faldt David og de Ældste, skjulte med Sæk, paa deres Ansigt.

16. Och David hof upp sin ögon, och fick se Herrans Ängel stå emellan himmelen och jordena, och ett draget svärd i hans hand, uträckt öfver Jerusalem. Då föll David och de äldste på sin ansigte, klädde i säcker.

16. Ja Tawet töstis ommad silmad ülles ja näggi Jehowa ingli Ma ja taewa wahhel seiswad, ja tem̃a paljas moök, mis ta kä, olli Jerusalemma peäle wäljasirrutud: siis heitis Tawet ja need wannemad omma silmili mahha kottirided selgas.

16. Dovydas, pakėlęs savo akis, pamatė Viešpaties angelą, stovintį tarp dangaus ir žemės su nuogu kardu, iškeltu virš Jeruzalės. Tada Dovydas ir Izraelio vyresnieji, apsirengę ašutinėmis, puolė veidais į žemę.

16. Und David hob seine Augen auf und sah den Engel des HERRN stehen zwischen Himmel und Erde und sein bloßes Schwert in seiner Hand ausgereckt über Jerusalem. Da fielen David und die Ältesten, mit Säcken bedeckt, auf ihr Antlitz.

16. Et David leva les yeux et vit l'ange de l'Éternel se tenant entre la terre et le ciel, ayant en sa main son épée nue étendue sur Jérusalem. Et David et les anciens, couverts de sacs, tombèrent sur leurs faces.

16. Y alzando David sus ojos vió al ángel de Jehová, que estaba entre el cielo y la tierra, teniendo una espada desnuda en su mano, extendida contra Jerusalem. Entónces David y los ancianos se postraron sobre sus rostros cubiertos de sacos.

16 Als David zijn ogen ophief, zo zag hij den engel des HEEREN, staande tussen de aarde en tussen den hemel, met zijn uitgetrokken zwaard in zijn hand, uitgestrekt over Jeruzalem; toen viel David, en de oudsten, bedekt met zakken, op hun aangezichten.

16. Wtem podniósłszy Dawid oczy swe ujrzał Anioła Paóskiego, który stał między ziemią i między niebem, a w ręce jego miecz jego dobyty, wyciągniony przeciw Jeruzalemowi. I upadł Dawid i starsi, oblekłszy się w wory, na twarze swoje.

16. Akkor Dávid felemelé az ő szemeit, és látá az Úr angyalát állani a föld és az ég között, kivont kardja a kezében, a melyet Jeruzsálem ellen emelt vala fel. Leesék azért Dávid és a vének is, zsákba öltözvén, az ő orczájokra.

16 И поднял Давид глаза свои, и увидел Ангела Господня, стоящего между землею и небом, с обнаженным в руке его мечом, простертым на Иерусалим; и пал Давид и старейшины, покрытые вретищем, на лица свои.

16. І підвів Давид свої очи, й вглядїв ангела Господнього, стоячого між землею та небом з голим мечем в руцї, простягнутим на Ерусалим; і впав Давид і старшини, покриті веретищами, на свої лиця.

17. Ja Daavid sanoi Jumalalle: Minähän käskin laskea kansan, ja minä siis olen se, joka olen tehnyt syntiä ja menetellyt pahoin. Mutta nämä minun lampaani, mitä he ovat tehneet? Herra, minun Jumalani, sattukoon sinun kätesi minuun ja minun isäni perheeseen, mutta ei sinun kansaasi, sille vitsaukseksi.

17. Ja David sanoi Jumalalle: enkö minä se ole, joka annoin lukea kansan? minä se olen, joka syntiä tein ja aivan pahoin tein. Mitä nämät lampaat tehneet ovat? Herra Jumalani, anna kätes olla minun ja minun isäni huoneen päälle, ja ei sinun kansalles vaivaksi.

17. Ja Dawid sanoi Jumalalle: engö minä se ole cuin annoin luke Canssan? minä se olen cuin syndiä tein ja saatin matcan sitä paha? mitä nämät lambat tehnet owat? HERra minun Jumalan anna sinun kätes olla minun ja minun Isäni huonen päälle ja ei sinun Canssalles waiwaxi.

17 And David said to God, Is it not I who commanded the people to be numbered? Even I it is who have sinned and done very badly. But these sheep, what have they done? I beseech you, O Jehovah my God, let your hand be against me and against my father's house, but not against your people, that they should be plagued.

17. And David said unto God, Is it not I that commanded the people to be numbered? even I it is that have sinned and done evil indeed; but as for these sheep, what have they done? let thine hand, I pray thee, O LORD my God, be on me, and on my father's house; but not on thy people, that they should be plagued.

17. Og David sagde til Gud: Har jeg ikke sagt, at man skulde tælle Folket? ja jeg, jeg er den, som syndede og gjorde meget ilde, men disse Faar, hvad have de gjort? Herre, min Gud! kære, lad din Haand være imod mig og imod min Faders Hus, og ikke imod dit Folk til Plage.

17. Och David sade till Gud: Är icke jag den som lät räkna folket? Jag är den som syndade och det onda gjort hafver; dessa far, hvad hafva de gjort? Herre, min Gud, låt dina hand vara emot mig och mins faders hus, och icke emot ditt folk, till plågo.

17. Ja Tawet ütles Jummala wasto: Eks minna olle käsknud rahwast ärraluggeda? ja minna ollen sesamma, kes patto teinud ja öiete kurja teinud; agga mis on needsinnatsed lambad teinud? oh Jehowa mo Jummal! et olgo so kässi minno wasto ja mo issa suggu wasto, agga mitte so rahwa wasto nuhtlusseks.

17. Dovydas tarė: ‘‘Viešpatie, aš įsakiau suskaičiuoti tautą! Aš nusikaltau ir piktai pasielgiau, o šios avys, ką jos padarė? Tebūna Tavo ranka ant manęs ir mano tėvo namų, Viešpatie, mano Dieve, o ne ant Tavo tautos, kad juos pražudytų!’‘

17. Und David sprach zu Gott: Bin ich's nicht, der das Volk zählen hieß? ich bin, der gesündigt und das Übel getan hat; diese Schafe aber, was haben sie getan? HERR, mein Gott, laß deine Hand wider mich und meines Vaters Haus, und nicht wider dein Volk sein, es zu plagen!

17. Et David dit à Dieu: N'est-ce pas moi qui ai commandé qu'on fît le dénombrement du peuple? C'est moi qui ai péché et qui ai très mal agi; mais ces brebis, qu'ont-elles fait? Éternel, mon Dieu! que ta main soit sur moi, je te prie, et sur la maison de mon père, mais qu'elle ne soit pas sur ton peuple, pour le frapper!

17. Y dijo David a Dios: ¿No soy yo el que hice contar el pueblo? Yo mismo soy el que pequé, y haciendo mal, hice mal: ¿estas ovejas que hicieron? Jehová Dios mío, sea ahora tu mano contra mí, y contra la casa de mi padre, y no haya plaga en tu pueblo.

17 En David zeide tot God: Ben ik het niet, die gezegd heb, dat men het volk tellen zou? Ja, ik zelf ben het, die gezondigd en zeer kwalijk gehandeld heb; maar deze schapen, wat hebben die gedaan? O HEERE, mijn God, dat toch Uw hand tegen mij, en tegen het huis mijns vaders zij, maar niet tegen Uw volk ter plage.

17. Zatem rzekł Dawid do Boga: Izalim nie ja rozkazał liczyć ludu? Jamci jest sam, którym zgrzeszył, i bardzo źle uczynił; ale te owce cóż uczyniły? Panie, Boże mój! niech się obróci, proszę, ręka twoja na mię i na dom ojca mego; ale przeciwko ludowi twemu niech się nie sroży ta plaga.

17. És monda Dávid az Istennek: Nemde nem én számláltattam-é meg a népet? Én vagyok, a ki vétkeztem és igen gonoszul cselekedtem! De ez a nyáj mit tett? óh én Uram Istenem forduljon ellenem a te kezed és az én házam népe ellen, és ne legyen a te népeden a csapás.

17 И сказал Давид Богу: не я ли велел исчислить народ? я согрешил, я сделал зло, а эти овцы что сделали? Господи, Боже мой! да будет рука Твоя на мне и на доме отца моего, а не на народе Твоем, чтобы погубить его .

17. І промовив Давид до Бога: Чи се ж не я звелїв перелїчувати народ? Я согрішив і вчинив зло, а що ж зробили оцї овечки? Господи, Боже мій! нехай спаде рука твоя на мене й на дом отця мого, а не на народ твій, щоб погубити його.

18. Silloin Herran enkeli käski Gaadin sanoa Daavidille, että Daavid menisi pystyttämään Herralle alttarin jebusilaisen Ornanin puimatantereelle.

18. Ja Herran enkeli sanoi Gadille että hän sanois Davidille, että David menis ja rakentais Herralle alttarin Ornanin Jebusilaisen riiheen.

18. JA HERran Engeli sanoi Gadille että hän sanois Dawidille että Dawid menis ja rakennais HERralle Altarin Arnan Jebuserin rijheen.

18 Then the messenger of Jehovah commanded Gad to say to David that David should go up and rear an altar to Jehovah in the threshing-floor of Ornan the Jebusite.

18. Then the angel of the LORD commanded Gad to say to David, that David should go up, and set up an altar unto the LORD in the threshingfloor of Ornan the Jebusite.

18. Da sagde Herrens Engel til Gad, et han skulde sige til David, at David skulde gaa op for at rejse Herren et Alter paa Ornans, Jebusitens, Tæ rskeplads.

18. Och Herrans Ängel sade till Gad, att han skulle säga David, att David skulle gå upp, och resa Herranom ett altare i Arnans, den Jebuseens, lado.

18. Ja Jehowa ingel ütles Kadi wasto, et ta Tawetile piddi ütlema, et Tawet piddi üllesminnema, ühhe altari üllesteggema Jehowale, Jebusimehhe Ornani rehhe-allusse kohta.

18. Tada Viešpaties angelas liepė Gadui, kad jis sakytų Dovydui eiti ir pastatyti Viešpačiui aukurą jebusiečio Ornano klojime.

18. Und der Engel des HERRN sprach zu Gad, daß er David sollte sagen, daß David hinaufgehen und dem HERRN einen Altar aufrichten sollte in der Tenne Ornans, des Jebusiters.

18. Et l'ange de l'Éternel dit à Gad de dire à David, qu'il montât pour dresser un autel à l'Éternel, dans l'aire d'Ornan, le Jébusien.

18. Y dijo el ángel de Jehová a Gad, que dijese a David, que subiese, y compusiese un altar a Jehová en la era de Ornán Jebuseo.

18 Toen zeide de engel des HEEREN tot Gad, dat hij David zeggen zou, dat David zou opgaan, om den HEERE een altaar op te richten op den dorsvloer van Ornan, den Jebusiet.

18. Zatem Anioł Paóski rzekł do Gada, aby mówił Dawidowi, żeby szedł i zbudował ołtarz Panu na bojewisku Ornana Jebuzejczyka.

18. Akkor szóla az Úr angyala Gádnak, hogy megmondja Dávidnak, hogy menjen fel Dávid és építsen oltárt az Úrnak a Jebuzeus [12†] Ornán szérűjén.

18 И Ангел Господень сказал Гаду, чтобы тот сказал Давиду: пусть Давид придет и поставит жертвенник Господу на гумне Орны Иевусеянина.

18. І звелїв ангел Господень Гадові, щоб сказав Давідові: Нехай прийде Давид та поставить жертовник Господеві на тоцї в Орни, Евузія.

19. Ja Daavid meni sen sanan mukaan, jonka Gaad oli Herran nimeen puhunut.

19. Ja David meni Gadin sanan jälkeen, jonka hän Herran nimeen puhunut oli.

19. Ja Dawid meni Gadin sanan jälken cuin hän HERran nimeen puhunut oli.

19 And David went up at the saying of Gad, which he spoke in the name of Jehovah.

19. And David went up at the saying of Gad, which he spake in the name of the LORD.

19. Saa gik David op efter Gads Ord, som denne talte i Herrens Navn.

19. Alltså gick David upp efter Gads ord, som han i Herrans Namn talat hade.

19. Ja Tawet läks Kadi sanna peäle ülles, mis ta Jehowa nimmel räkinud.

19. Dovydas nuėjo pagal Gado žodį, kurį jis kalbėjo Viešpaties vardu.

19. Also ging David hinauf nach dem Wort Gads, das er geredet hatte in des HERRN Namen.

19. David monta donc, selon la parole que Gad avait dite au nom de l'Éternel.

19. Entónces David subió conforme a la palabra de Gad, que le había dicho en nombre de Jehová.

19 Zo ging dan David op naar het woord van Gad, dat hij in den Naam des HEEREN gesproken had.

19. A tak szedł Dawid według słowa Gadowego, które mówił imieniem Paóskiem.

19. Felméne azért Dávid a Gád beszéde szerint, melyet az Úr [13†] nevében szólott vala.

19 И пошел Давид, по слову Гада, которое он говорил именем Господним.

19. І пійшов Давид, по слову Гадовому, що він говорив в ймя Господнє.

20. Ja kun Ornan kääntyi, näki hän enkelin, ja hänen neljä poikaansa piiloutui; sillä Ornan oli puimassa nisuja.

20. Vaan kuin Ornan käänsi itsensä ja näki neljän poikansa kanssa enkelin, lymyttivät he heitänsä; sillä Ornan tappoi nisuja.

20. Waan cuin Arnan käänsi hänens ja näki neljän poicans cansa Engelin lymytit he heidäns: sillä Arnan tappoi nisuja.

20 And Ornan turned back and saw the messenger and his four sons who were with him hid themselves. Now Ornan was threshing wheat.

20. And Ornan turned back, and saw the angel; and his four sons with him hid themselves. Now Ornan was threshing wheat.

20. Der Ornan vendte sig om, da saa han Engelen, og hans fire Sønner, som vare hos ham, skjulte sig; men Ornan tærskede Hvede.

20. Men då Arnan vände sig, och såg Ängelen, han och hans fyra söner med honom, gömde de sig bort; ty Arnan tröskade vete.

20. Kui Ornan ennast ümberpöris, siis näggi tem̃a se ingli, ja ta nelli poega puggesid tem̃aga eest ärra: agga Ornan olli nisso peksmas.

20. Ornanas atsisuko ir pamatė angelą. Jo keturi sūnūs kartu su juo pasislėpė. Tuo metu Ornanas kūlė kviečius.

20. Ornan aber, da er sich wandte und sah den Engel, und seine vier Söhne mit ihm, versteckten sie sich; denn Ornan drosch Weizen.

20. Or Ornan, s'étant retourné, avait vu l'ange, et ses quatre fils s'étaient cachés avec lui. Ornan foulait du froment.

20. Y volviéndose Ornán vió al ángel, y estaban con él cuatro hijos suyos, los cuales se escondieron. Y Ornán trillaba el trigo.

20 Toen zich Ornan wendde, zo zag hij den engel; en zijn vier zonen, die bij hem waren, verstaken zich; en Ornan dorste tarwe.

20. Tedy obejrzawszy się Ornan ujrzał onego Anioła; a czterej synowie jego, którzy byli z nim, skryli się; a Ornan młócił pszenicę.

20. Mikor pedig Ornán hátratekintvén, látta az angyalt, ő és az ő négy fia, a kik vele valának, elrejtőzének (Ornán pedig búzát csépel vala).

20 Орна обратился, увидел Ангела, и четыре сына его с ним скрылись. Орна молотил тогда пшеницу.

20. Орна ж, глянувши горі, побачив - а з ним і чотири сини його - ангела, й вони поховались. Орна молотив саме тодї пшеницю.

21. Mutta Daavid meni Ornanin luo, ja kun Ornan katsahti ylös ja näki Daavidin, lähti hän puimatantereelta ja kumartui Daavidin eteen kasvoilleen maahan.

21. Kuin David meni Ornanin tykö, näki Ornan ja havaitsi Davidin, ja meni riihestä ulos ja lankesi kasvoillensa Davidin eteen maahan.

21. Cuin Dawid meni Arnanin tygö näki Arnan ja hawaidzi Dawidin meni rijhest ulos ja langeis caswoillens Dawidin eteen maahan.

21 And as David came to Ornan, Ornan looked and saw David and went out of the threshing-floor and bowed himself to David with his face to the ground.

21. And as David came to Ornan, Ornan looked and saw David, and went out of the threshingfloor, and bowed himself to David with his face to the ground.

21. Og David kom til Ornan, og Ornan saa sig om og saa David, og han gik frem fra Tærskepladsen og bøjede sig ned for David med Ansigtet til Jorden.

21. Som nu David gick till Arnan, såg Arnan och vardt varse David, och gick utaf ladone, och tillbad David på sitt ansigte till jordena.

21. Kui Tawet Ornan jure tulli, siis watis Ornan ja näggi Taweti, ja läks rehhe-allusest wälja ja kummardas Taweti ette silmili mahha.

21. Dovydas atėjo pas Ornaną. Jis, pamatęs ateinantį Dovydą, išėjo iš klojimo ir nusilenkė prieš jį veidu iki žemės.

21. Als nun David zu Ornan ging, sah Ornan und ward Davids gewahr und ging heraus aus der Tenne und fiel vor David nieder mit seinem Antlitz zur Erde.

21. Et David vint vers Ornan; et Ornan regarda, et, ayant vu David, il sortit de l'aire, et se prosterna devant David, le visage contre terre.

21. Y viniendo David a Ornán, miró Ornán, y vió a David, y saliendo de la era postróse en tierra a David.

21 En David kwam tot Ornan; en Ornan zag toe, en zag David; zo ging hij uit den dorsvloer, en boog zich neder voor David, met het aangezicht ter aarde.

21. Wtem przyszedł Dawid do Ornana; a spojrzawszy Ornan obaczył Dawida, i wyszedłszy z bojewiska, pokłonił się Dawidowi twarzą do ziemi.

21. És juta Dávid Ornánhoz. Mikor pedig feltekintett vala Ornán, meglátta Dávidot, és kimenvén a szérűről, meghajtá [14†] magát Dávid előtt, arczczal a földre.

21 И пришел Давид к Орне. Орна, взглянув и увидевДавида, вышел из гумна и поклонился Давиду лицем до земли.

21. І прийшов Давид до Орни. Орна, поглянувши і вглядївши Давида, вийшов з току, й поклонився Давидові лицем до землї.

22. Ja Daavid sanoi Ornanille: Anna minulle puimatantereen paikka, rakentaakseni siihen Herralle alttarin; täydestä hinnasta anna se minulle, että vitsaus taukoaisi kansasta.

22. Ja David sanoi Ornanille: anna minulle sen riihen sia, rakentaakseni siihen Herralle alttarin; anna se minulle täyden rahan edestä, että vitsaus lakkais kansasta.

22. Ja Dawid sanoi Arnanille: anna minulle rijhen sia raketaxeni sijhen HERralle Altarita suo se minulle täyden rahan edest että widzaus lackais Canssasta.

22 Then David said to Ornan, Give me the place of this threshing-floor, that I may build on it an altar to Jehovah. For the full price you will give it me, that the plague may be stopped from the people.

22. Then David said to Ornan, Grant me the place of this threshingfloor, that I may build an altar therein unto the LORD: thou shalt grant it me for the full price: that the plague may be stayed from the people.

22. Og David sagde til Ornan: Giv mig den Tærskeplads, saa vil jeg bygge Herren et Alter derpaa; giv mig den for fuld Betaling, at Plagen maa holde op for Folket.

22. Och David sade till Arnan: Gif mig ladones rum, att jag må bygga Herranom ett altare deruppå; för fulla penningar skall du få mig det, att plågan på folket må återvända.

22. Ja Tawet ütles Ornani wasto: Anna mulle se rehhe-alluse koht, et ma ühhe altari Jehowale senna peäle woin ülles-ehhitada: sa pead sedda mulle täie rahha pärrast andma, et se nuhtlus rahwa peält saaks ärrakeeldud.

22. Dovydas sakė Ornanui: ‘‘Parduok man klojimą, kad pastatyčiau aukurą Viešpačiui. Parduok man jį už deramą kainą, kad nelaimė liautųsi tautoje’‘.

22. Und David sprach zu Ornan: Gib mir den Platz der Tenne, daß ich einen Altar dem HERRN darauf baue; um volles Geld sollst du ihn mir geben, auf daß die Plage unter dem Volk aufhöre.

22. Alors David dit à Ornan: Donne-moi la place de cette aire, et j'y bâtirai un autel à l'Éternel; donne-la-moi pour le prix qu'elle vaut, afin que cette plaie soit arrêtée de dessus le peuple.

22. Y David dijo a Ornán: Dáme este lugar de la era en que edifique un altar a Jehová, y dámelo por dinero cumplido, para que cese la plaga del pueblo.

22 En David zeide tot Ornan: Geef mij de plaats des dorsvloers, dat ik op dezelve den HEERE een altaar bouwe; geef ze mij voor het volle geld, opdat deze plage opgehouden worde van over het volk.

22. I rzekł Dawid do Ornana: Daj mi plac tego bojewiska, abym zbudował na nim ołtarz Panu; za słuszne pieniądze spuść mi je, a będzie odwrócona ta plaga od ludu.

22. És monda Dávid Ornánnak: Add nékem e szérűhelyet, hogy építsek oltárt rajta az [15†] Úrnak; igaz árán adjad nékem azt, hogy megszünjék e csapás a népen.

22 И сказал Давид Орне: отдай мне место под гумном, я построю на нем жертвенник Господу; за настоящую цену отдай мне его, чтобы прекратилось истребление народа.

22. І сказав Давид до Орни: Дай менї місце під током, я збудую на ньому жертівник Господеві; яка цїна йому, за таку віддай його, щоб перестала пагуба в народї.

23. Ornan vastasi Daavidille: Ota se itsellesi, ja herrani, kuningas, tehköön, mitä hyväksi näkee. Katso, minä annan härät polttouhriksi ja puimaäkeet haloiksi sekä nisut ruokauhriksi; kaikki minä annan.

23. Ja Ornan sanoi Davidille: ota sinulles ja tee, herrani kuningas, kuin sinulle kelpaa. Katso, minä annan myös härkiä polttouhriksi ja aseita puiksi, ja nisuja ruokauhriksi: kaikki minä annan.

23. Ja Arnan sanoi Dawidille: ota sinulles ja tee minun Herran Cuningan cuin sinulle kelpa. Cadzo minä annan myös härkiä polttouhrixi ja aseita puixi ja nisuja ruocauhrixi caickia minä annan.

23 And Ornan said to David, Take it to you and let my lord the king do what is good in his eyes. Behold, I give (you) the oxen for burnt offerings and the threshing instruments for wood and the wheat for the meal offering. I give it all.

23. And Ornan said unto David, Take it to thee, and let my lord the king do that which is good in his eyes: lo, I give thee the oxen also for burnt offerings, and the threshing instruments for wood, and the wheat for the meat offering; I give it all.

23. Da sagde Ornan til David: Tag du den og gør, min Herre Konge! det, som er godt for dine Øjne; se, jeg giver Okserne til Brændoffer og Tærskeslæderne til Veddet, og Hveden til Madofferet, jeg giver det alt.

23. Arnan sade till David: Tag dig det, och gör, min herre Konung, såsom dig täckes. Si, jag gifver också oxarna till bränneoffret, och redskapen till ved, och hvete till spisoffer; alltsamman gifver jag det.

23. Ja Ornan ütles Taweti wasto: Wötta sedda ennesele, ja mo issand kunningas tehko, mis temma melest hea; wata, ma annan need weiksed pölletamisse-ohwriks, ja need pahma-reed pude tarwis, ja nisso roa-ohwriks; keik sedda annan minna.

23. Ornanas atsakė Dovydui: ‘‘Mano valdove karaliau, imk ir daryk, kaip tau atrodo tinkama. Jaučius deginamosioms aukoms, kūlimo įrankius malkoms ir kviečius valgomajai aukai­visa tau duodu’‘.

23. Ornan aber sprach zu David: Nimm dir und mache, mein Herr König, wie dir's gefällt: siehe, ich gebe das Rind zum Brandopfer und das Geschirr zu Holz und Weizen zum Speisopfer; das alles gebe ich.

23. Mais Ornan dit à David: Prends-la, et que le roi mon seigneur fasse ce qui lui semblera bon. Voici, je donne les bœufs pour les holocaustes, les instruments à fouler le blé, au lieu de bois, et le froment pour l'offrande; je donne tout cela.

23. Y Ornán respondió a David: Tómatelo, y haga mi señor el rey lo que bien le pareciere: y aun los bueyes daré para el holocausto, y los trillos para leña, y trigo para el presente: yo lo doy todo.

23 Toen zeide Ornan tot David: Neem ze maar henen, en mijn heer de koning doe wat goed is in zijn ogen; zie, ik geef deze runderen tot brandofferen, en deze sleden tot hout, en de tarwe tot spijsoffer; ik geef het al.

23. I rzekł Ornan do Dawida: Weźmij je sobie, a niech uczyni król, pan mój, co mu się dobrego widzi; otoć przydaję i woły na całopalenia, i wóz na drwa, i pszenicę na ofiarę śniedną: toć to wszystko daję.

23. Monda Ornán Dávidnak: Legyen a tied, és az én uram, a király azt cselekedje, a mi néki tetszik; sőt az ökröket is oda adom égőáldozatul, és fa helyett a cséplőszerszámokat, a gabonát [16†] pedig ételáldozatul; mindezeket ajándékul adom.

23 И сказал Орна Давиду: возьми себе; пусть делает господин мой царь что ему угодно; вот я отдаю и волов на всесожжение, и молотильные орудия на дрова, и пшеницу на приношение; все это отдаюдаром.

23. І сказав Орна Давидові: Бери собі; роби, мій добродїю й царю, що хочеш; от я даю й воли на всепаленнє, й молотїльню знадобу на дрова, й пшеницю на принос; усе це даю дармо.

24. Mutta kuningas Daavid sanoi Ornanille: Ei niin, vaan minä ostan ne sinulta täydestä hinnasta; sillä minä en ota Herralle sitä, mikä on sinun, enkä uhraa ilmaiseksi saatua polttouhria.

24. Mutta kuningas David sanoi Ornanille: ei niin, vaan minä tahdon peräti ostaa sen täydellä rahalla; sillä en minä ota sitä, mikä sinun on, Herralle ja tee polttouhria maksamata.

24. Mutta Cuningas Dawid sanoi Arnanille: ei nijn waan minä ostan täydellä rahalla: sillä en minä ota sitä cuin sinun on HERralle ja tee polttouhria maxamat.

24 And king David said to Ornan, No, but I will truly buy it for the full price. Because I will not take what is yours for Jehovah, nor offer a burnt offering without cost.

24. And king David said to Ornan, Nay; but I will verily buy it for the full price: for I will not take that which is thine for the LORD, nor offer burnt offerings without cost.

24. Og Kong David sagde til Ornan: Ikke saa, men jeg vil visselig købe det for fuld Betaling; thi jeg vil ikke tage det, som tilhører dig, til Herren og til at ofre Brændoffer for intet.

24. Men Konung David sade till Arnan: Icke så, utan för fulla penningar vill jag köpat; ty jag vill icke taga det ditt är för Herranom, och göra bränneoffer till gifvins.

24. Ja kuñingas Tawet ütles Ornanile: Ei mitte, sest ma tahhan öiete, täie rahha eest sedda osta, sest ma ei tahha sedda mitte, mis sinno pärralt, Jehowale wötta, egga pölletamisse-ohwrit ohwerdada, mis ma ilma sanud .

24. Karalius Dovydas atsakė Ornanui: ‘‘Ne, aš noriu pirkti už deramą kainą. Aš negaliu imti Viešpačiui, kas tau priklauso, ir aukoti deginamąją auką, kuri man nieko nekainuoja’‘.

24. Aber der König David sprach zu Ornan: Nicht also, sondern um volles Geld will ich's kaufen; denn ich will nicht, was dein ist, nehmen für den HERRN und will's nicht umsonst haben zum Brandopfer.

24. Le roi David dit à Ornan: Non, mais je veux l'acheter ce que cela vaut; car je ne présenterai point à l'Éternel ce qui est à toi, et je n'offrirai point un holocauste qui ne me coûte rien.

24. Entónces el rey David dijo a Ornán: No, sino comprando lo compraré por dinero cumplido: porque no tomaré para Jehová lo que es tuyo, ni sacrificaré holocausto de gracia.

24 En de koning David zeide tot Ornan: Neen, maar ik zal het zekerlijk kopen voor het volle geld; want ik zal voor den HEERE niet nemen wat uw is, dat ik een brandoffer om niet offere.

24. I rzekł król Dawid do Ornana: Nie tak, ale raczej kupię za słuszne pieniądze; bo nie wezmę co twego jest, ani będę ofiarował Panu całopalenia darowanego.

24. És monda Dávid király Ornánnak: Nem úgy, hanem igaz áron akarom megvenni tőled; mert a mi a tied, nem veszem el tőled az Úrnak és nem akarok égőáldozattal áldozni néki a máséból.

24 И сказал царь Давид Орне: нет, я хочу купить утебя за настоящую цену, ибо не стану я приносить твоей собственности Господу, и не буду приносить во всесожжение взятого даром.

24. І сказав Давид: Нї, я хочу купити в тебе за готові гроші; бо не буду я приносити твоєї власностї Господеві, й не буду приности всепалення з дарованого.

25. Niin Daavid antoi Ornanille siitä paikasta kuudensadan sekelin painon kultaa.

25. Niin David antoi Ornanille sen sian edestä kuudensadan siklin painon kultaa.

25. Nijn Dawid andoi Arnanille sen sian edest cuuden sadan Siclin painon culda.

25 So David gave to Ornan for the place six hundred shekels of gold by weight.

25. So David gave to Ornan for the place six hundred shekels of gold by weight.

25. Saa gav David Ornan for Stedet seks Hundrede Sekel Guld efter Vægt.

25. Alltså gaf David Arnan, för rummet, gyldene siktar till vigt sexhundrad.

25. Ja Tawet andis Ornanile keige se paiga eest kulda, mis kuussadda seklit wagis.

25. Dovydas sumokėjo už tą vietą šešis šimtus šekelių aukso.

25. Also gab David Ornan um den Platz Gold, am Gewicht sechshundert Lot.

25. David donna donc à Ornan pour cette place, en sicles d'or, le poids de six cents sicles.

25. Y dió David a Ornán por el lugar seiscientos siclos de oro de peso.

25 En David gaf aan Ornan voor die plaats zeshonderd gouden sikkelen van gewicht.

25. A tak Dawid dał Ornanowi za on plac sześć syklów złota dobrej wagi.

25. Ada azért Dávid Ornánnak a szérűért hatszáz [17†] arany siklust.

25 И дал Давид Орне за это место шестьсот сиклей золота.

25. І дав Давид Орнї за те місце шістьсот секлів золота.

26. Ja Daavid rakensi sinne alttarin Herralle ja uhrasi polttouhreja ja yhteysuhreja, ja kun hän huusi Herraa, vastasi Herra tulella, jonka hän lähetti taivaasta polttouhrialttarille.

26. Ja David rakensi siinä Herralle alttarin ja uhrasi polttouhria ja kiitosuhria, ja rukoili Herraa; ja hän kuuli hänen tulella taivaasta polttouhrin alttarilla.

26. Ja Dawid rakensi sijnä HERralle Altarin ja uhrais polttouhria ja kijtosuhria. Ja cosca hän rucoili HERra cuuli hän hänen tulen cautta taiwasta polttouhrin Altarilla.

26 And David built there an altar to Jehovah and offered burnt offerings and peace offerings and called upon Jehovah. And he answered him from heaven by fire upon the altar of burnt offering.

26. And David built there an altar unto the LORD, and offered burnt offerings and peace offerings, and called upon the LORD; and he answered him from heaven by fire upon the altar of burnt offering.

26. Og David byggede Herren der et Alter og ofrede Brændofre og Takofre; og der han kaldte paa Herren, da bønhørte han ham ved Ild fra Himmelen paa Brændofferets Alter.

26. Och David byggde dersammastäds Herranom ett altare, och offrade bränneoffer och tackoffer; och då han åkallade Herran, hörde han honom genom eld af himmelen uppå bränneoffrets altare.

26. Ja Tawet ehhitas siñna ühhe altari ülles Jehowale, ja ohwerdas pölletamisse- ja tänno-ohwrid; ja ta hüdis Jehowa pole, ja temma wastas temmale tullega taewast pölletamisse-ohwri altari peäle.

26. Po to Dovydas pastatė aukurą Viešpačiui, aukojo deginamąsias bei padėkos aukas ir šaukėsi Viešpaties. Jis atsakė, pasiųsdamas iš dangaus ugnį ant deginamosios aukos aukuro.

26. Und David baute daselbst dem HERRN einen Altar und opferte Brandopfer und Dankopfer. Und da er den HERRN anrief, erhörte er ihn durch das Feuer vom Himmel auf den Altar des Brandopfers.

26. Et David bâtit là un autel à l'Éternel, offrit des holocaustes et des sacrifices de prospérités, et invoqua l'Éternel, qui lui répondit par le feu qui descendit du ciel sur l'autel de l'holocauste.

26. Y edificó allí David un altar a Jehová, en el cual sacrificó holocaustos y sacrificios pacíficos, e invoco a Jehová, el cual le respondió por fuego de los cielos en el altar del holocausto.

26 Toen bouwde David aldaar den HEERE een altaar, en hij offerde brandofferen en dankofferen. Als hij den HEERE aanriep, zo antwoordde Hij hem door vuur uit den hemel, op het brandofferaltaar.

26. I zbudował tam Dawid ołtarz Panu, a ofiarował całopalenia i ofiary spokojne, i wzywał Pana, który go wysłuchał, spuściwszy ogieó z nieba na ołtarz całopalenia.

26. És építe ott oltárt Dávid az Úrnak, és áldozék égő- és hálaáldozatokkal és segítségül hívá az Urat, a ki meghallgatá őt, mennyből tüzet [18†] bocsátván az égőáldozat oltárára.

26 И соорудил там Давид жертвенник Господу и вознес всесожжения имирные жертвы; и призвал Господа, и Он услышал его, послав огонь с неба на жертвенник всесожжения.

26. І построїв там Давид жертівник Господеві, й принїс всепаленнє й жертви мирні; і взивав до Господа, й він вислухав його та й послав огонь із неба на жертівник всепалення.

27. Ja Herra käski enkelin pistää miekkansa tuppeen.

27. Ja Herra sanoi enkelille, että hän pistäis miekkansa tuppeensa.

27. Ja HERra sanoi Engelille että hän pistäis mieckans tuppeens.

27 And Jehovah commanded the messenger and he put up his sword again into the sheath of it.

27. And the LORD commanded the angel; and he put up his sword again into the sheath thereof.

27. Og Herren sagde til Engelen, at han skulde stikke sit Sværd i Skeden igen.

27. Och Herren sade till Ängelen, att han skulle sticka sitt svärd i skidona.

27. Ja Jehowa ütles inglile, et ta om̃a moöga piddi omma tuppe pistma.

27. Tada Viešpats įsakė angelui, ir jis paslėpė savo kardą.

27. Und der HERR sprach zum Engel, daß er sein Schwert in sein Scheide kehrte.

27. Alors l'Éternel parla à l'ange, qui remit son épée dans le fourreau.

27. Y como Jehová habló al ángel, él volvió su espada en su vaina.

27 En de HEERE zeide tot den engel, dat hij zijn zwaard weder in zijn schede steken zou.

27. I rzekł Pan do Anioła, aby obrócił miecz swój w pochwy swoje.

27. És parancsola az Úr az angyalnak; és betevé az ő kardját [19†] hüvelyébe.

27 И сказал Господь Ангелу: возврати меч твой в ножны его.

27. І рече Господь до ангела: Вложи меч твій в його піхву.

28. Siihen aikaan kun Daavid näki, että Herra oli kuullut häntä jebusilaisen Ornanin puimatantereella, uhrasi hän siellä.

28. Kuin David näki Herran kuulleeksi häntä Ornanin Jebusilaisen riihessä, uhrasi hän siellä.

28. Cosca Dawid näki HERran cuullexi hänens Arnanin Jebuserin rijhesä uhrais hän siellä.

28 At that time, when David saw that Jehovah had answered him in the threshing-floor of Ornan the Jebusite, then he sacrificed there.

28. At that time when David saw that the LORD had answered him in the threshingfloor of Ornan the Jebusite, then he sacrificed there.

28. Samme Tid, der David saa, at Herren bønhørte ham paa Ornans, Jebusitens, Tærskeplads, da ofrede han der.

28. På samma tiden, då David såg, att Herren hade hört honom uppå Arnans den Jebuseens plats, offrade han der.

28. Sel aial, kui Tawet näggi, et Jehowa temmale olli wastand Jebusimehhe Ornani rehhe-allusses, siis ohwerdas ta seäl.

28. Kai Dovydas pamatė, kad Viešpats jį išklausė jebusiečio Ornano klojime, jis ten aukojo.

28. Zur selben Zeit, da David sah, daß ihn der HERR erhört hatte auf der Tenne Ornans, des Jebusiters, pflegte er daselbst zu opfern.

28. En ce temps-là, David, voyant que l'Éternel l'avait exaucé dans l'aire d'Ornan, le Jébusien, y offrait des sacrifices.

28. Entónces viendo David que Jehová le había oido en la era de Ornán Jebuseo, sacrificó allí.

28 Ter zelfder tijd, toen David zag, dat de HEERE hem geantwoord had op den dorsvloer van Ornan, den Jebusiet, zo offerde hij aldaar;

28. Onego czasu widząc Dawid, iż go wysłuchał Pan na bojewisku Ornana Jebuzejczyka, ofiarował tam ofiary.

28. Abban az időben, mikor látta Dávid, hogy az Úr őt [20†] meghallgatta a Jebuzeus Ornán szérűjén, áldozék ott.

28 В это время Давид, видя, что Господь услышал его на гумне Орны Иевусеянина, принес там жертву.

28. Зараз таки, як побачив Давид, що Господь вислухав його на тоцї Орни Евузія, поспішив принести там жертву.

29. Mutta Herran asumus, jonka Mooses oli teettänyt erämaassa, ja polttouhrialttari olivat siihen aikaan Gibeonin uhrikukkulalla.

29. Sillä Herran maja, jonka Moses oli tehnyt korvessa, ja polttouhrin alttari olivat silloin Gibeonin korkeudella.

29. Sillä HERran maja cuin Moses oli tehnyt corwes ja polttouhrin Altari olit silloin Gibeonin corkeudes.

29 For the tabernacle of Jehovah, which Moses made in the wilderness and the altar of burnt offering, were at that time in the high place at Gibeon.

29. For the tabernacle of the LORD, which Moses made in the wilderness, and the altar of the burnt offering, were at that season in the high place at Gibeon.

29. Thi Herrens Tabernakel som Mose havde ladet gøre i Ørken, og Brændofferets Alter var paa den samme Tid paa Højen udi Gibeon.

29. Ty Herrans tabernakel, som Mose i öknene gjort hade, och bränneoffrets altare, var i den tiden på höjdene i Gibeon.

29. Agga Jehowa maia, mis Moses körbes olli teinud, ja pölletamisse-altar olli sel aial se körge paiga peäl Kibeonis.

29. Viešpaties palapinė, kurią Mozė padirbdino dykumoje, ir deginamųjų aukų aukuras tuo metu buvo Gibeono aukštumoje.

29. Denn die Wohnung des HERRN, die Mose in der Wüste gemacht hatte, und der Brandopferaltar war zu der Zeit auf der Höhe zu Gibeon.

29. Mais la Demeure de l'Éternel, que Moïse avait faite au désert, et l'autel des holocaustes, étaient, en ce temps-là, sur le haut lieu de Gabaon.

29. Y el tabernáculo de Jehová, que Moisés había hecho en el desierto, y el altar del holocausto, estaban entónces en el alto de Gabaón.

29 Want de tabernakel des HEEREN, dien Mozes in de woestijn gemaakt had, en het altaar des brandoffers, was te dier tijd op de hoogte te Gibeon.

29. Albowiem przybytek Paóski, który uczynił Mojżesz na puszczy, i ołtarz całopalenia, naonczas był na wyżynie w Gabaonie.

29. (Az Úr sátora pedig, a melyet csinált [21†] vala Mózes a pusztában, és az égőáldozat oltára is akkor Gibeon magaslatán [22†] vala.

29 Скиния же Господня, которую сделал Моисей в пустыне, и жертвенник всесожжения находились в то время на высоте в Гаваоне.

29. Скриня ж Господня, що її построїв був Мойсей в пустинї, і жертівник всепалення були під той час на горі в Габаонї.

30. Eikä Daavid rohjennut mennä Jumalan eteen etsimään häntä, sillä hän oli peljästynyt Herran enkelin miekkaa.

30. Ja ei David taitanut mennä sen eteen kysymään Jumalaa; sillä hän oli peljästynyt Herran enkelin miekkaa.

30. Ja ei Dawid tainnut mennä sen eteen kysymän Jumalata: sillä hän oli peljästynyt HERran Engelin miecka.

30 But David could not go before it to inquire of God, for he was afraid because of the sword of the messenger of Jehovah.

30. But David could not go before it to enquire of God: for he was afraid because of the sword of the angel of the LORD.

30. Og David kunde ikke gaa hen foran den for at søge Gud; thi han var forfærdet for Herrens Engels Sværd.

30. Men David kunde icke gå ditin för det, till att söka Gud; så var han förskräckt för Herrans Ängels svärd.

30. Ja Tawet ei woind mitte senna ette miñna Jummalat noudma, sest ta olli ärraehmatand Jehowa ingli moöga pärrast.

30. Dovydas, bijodamas Viešpaties angelo kardo, negalėjo ten pasiklausti Dievo.

30. David aber konnte nicht hingehen vor denselben, Gott zu suchen, so war er erschrocken vor dem Schwert des Engels des HERRN.

30. Et David ne put pas aller devant cet autel pour chercher Dieu, parce qu'il était épouvanté à cause de l'épée de l'ange de l'Éternel.

30. Y David no pudo ir allá a consultar a Dios; porque estaba espantado a causa de la espada del ángel de Jehová.

30 David nu kon niet heengaan voor hetzelve, om God te zoeken; want hij was verschrikt voor het zwaard van den engel des HEEREN.

30. A nie mógł Dawid iść do niego, aby się radził Boga; bo przestraszony był mieczem Anioła Paóskiego.

30. És Dávid nem mehetett fel oda, hogy az Istent megengesztelje, mert igen megrettent volt az Úr [23†] angyalának kardjától.)

30 И не мог Давид пойти туда, чтобы взыскать Бога, потому что устрашен был мечом Ангела Господня.

30. І не міг Давид пійти туди, щоб шукати (ласки у) Бога, бо був переляканий мечем ангела Господнього.