PYHÄN JOHANNEKSEN EVANKELIUMI
17 LUKU
1. Näitä puhui Jesus, ja nosti silmänsä taivasta päin ja
sanoi: Isä, hetki tuli, kirkasta sinun Poikas, että sinun
Poikas kirkastais myös sinun!
2. Niinkuin sinä annoit hänelle vallan kaiken lihan päälle,
antaa ijankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä hänelle
annoit.
3. Mutta tämä on ijankaikkinen elämä, että he sinun ainoan
totisen Jumalan tuntisivat, ja jonkas lähetit, Jesuksen
Kristuksen.
4. Minä kirkastin sinun maan päällä: minä täytin sen työn,
jonkas minulle annoit tehdäkseni.
5. Ja nyt Isä, kirkasta sinä minua itse tykänäs sillä
kirkkaudella, joka minulla sinun tykönäs oli ennenkuin tämä
maailma olikaan.
6. Minä ilmoitin sinun nimes ihmisille, jotkas minulle
maailmasta annoit: he olivat sinun, ja minulle sinä ne
annoit, ja sinun sanas he kätkivät.
7. He tiesivät nyt kaikki olevan sinusta, mitkä sinä minulle
annoit.
8. Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, annoin minä
heille; ja he ne ottivat vastaan, ja totisesti tunsivat
minun sinusta lähteneen, ja uskoivat, että sinä minun
lähetit.
9. Minä rukoilen heidän edestänsä: en minä maailman edestä
rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä minulle annoit, että
he ovat sinun omas.
10. Ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omas ovat
minun: ja minä olen kirkastettu heissä.
11. En minä silleen ole maailmassa, mutta he ovat
maailmassa, ja minä tulen sinun tykös. Pyhä Isä! kätke
niitä, jotka sinä minulle annoit, sinun nimes tähden, että
he olisivat yksi niinkuin mekin!
12. Kuin minä olin heidän kanssansa maailmassa, niin minä
kätkin heitä sinun nimessäs: ne, jotkas minulle annoit,
kätkin minä, ja ei niistä kenkään kadonnut, vaan se
kadotuksen lapsi, että Raamattu täytettäisiin.
13. Mutta nyt minä tulen sinun tykös ja puhun näitä
maailmassa, että heissä olis minun iloni täydellinen.
14. Minä annoin heille sinun sanas, ja maailma vihasi heitä;
sillä ei he ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta
ole.
15. En minä rukoile, ettäs heitä ottaisit pois maailmasta,
vaan ettäs heitä pahasta varjelisit.
16. Ei he ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta
ole.
17. Pyhitä heitä totuudessas! Sinun puhees on totuus.
18. Niinkuin sinä minun lähetit maailmaan, niin minä myös
lähetin heidät maailmaan,
19. Ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että hekin
olisivat totuudessa pyhitetyt.
20. Mutta en minä ainoasti heidän edestänsä rukoile, vaan
myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat
minun päälleni:
21. Että he kaikki yhtä olisivat, niinkuin sinä Isä minussa
olet ja minä sinussa, että hekin meissä niin yhtä olisivat:
että maailma uskois sinun minua lähettäneeksi.
22. Ja minä annoin heille sen kunnian, jonka sinä minulle
annoit, että he yhtä olisivat, niinkuin mekin yhtä olemme.
23. Minä olen heissä ja sinä minussa, että he niin yhdessä
täydelliset olisivat, ja maailma tietäis, että sinä minun
lähetit, ja että sinä heitä rakastit, niinkuin sinä minua
rakastit.
24. Isä, minä tahdon, että kussa minä olen, siellä nekin
olisivat minun kanssani, jotka sinä minulle antanut olet:
että he minun kunniani näkisivät, jonkas minulle annoit;
sillä sinä rakastit minua ennenkuin maailman perustus
laskettu oli.
25. Vanhurskas Isä! ei maailma sinua tuntenut, mutta minä
tunsin sinun, ja nämät ymmärsivät, että sinä minun lähetit.
26. Ja minä julistin heille sinun nimes, ja vielä julistan: että
se rakkaus, jolla sinä minua rakastit, heissä olis, ja minä
myös heissä.