6 luku

Jeesus opettaa Nasaretissa, jossa häntä ylenkatsotaan 1 – 6; lähettää kaksitoista apostoliaan 6 – 13 Arveluja Jeesuksesta 14 – 16 Johannes Kastajan mestaus 17 – 29 Jeesus ravitsee viisituhatta miestä 30 – 44, kävelee veden päällä 45 – 52 ja parantaa sairaita Gennesaretissa 53 – 56.

1 Ja hän lähti sieltä ja meni kotikaupunkiinsa, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.

1 Hän lähti sieltä ja meni kotikaupunkiinsa, ja Hänen opetuslapsensa seurasivat Häntä.

1. Ja hän läksi sieltä ja meni isänsä maalle, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.

1. JA hän läxi sieldä ja meni Isäns maalle ja hänen Opetuslapsens seuraisit händä.

1. IA hen vlosmeni sielde ia tuli henen Isense maalle/ ia henen Opetuslapsens seurasit hende. (Ja hän ulos meni sieltä ja tuli hänen isänsä maalle/ ja hänen opetuslapsensa seurasit häntä.)

2 Ja kun tuli sapatti, rupesi hän opettamaan synagoogassa; ja häntä kuullessaan monet hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä tällä on kaikki tämä, ja mikä on se viisaus, joka on hänelle annettu? Ja mitä senkaltaiset voimalliset teot, jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta?

2 Sapatin tultua Hän alkoi opettaa synagoogassa. Ja monet hämmästyivät kuunnellessaan ja sanoivat: "Mistä tällä on tämä? Ja mikä on se viisaus, joka on Hänelle annettu, *että niin suuria voimatekojakin tapahtuu* Hänen kättensä välityksellä?

2. Ja kuin sabbati tuli, rupesi hän synagogassa opettamaan; ja monta, jotka kuulivat, hämmästyivät, sanoen: kusta tällä nämät ovat? ja mikä viisaus hänelle annettu on, että myös senkaltaiset väkevät työt hänen kättensä kautta tapahtuvat?

2. Ja cuin Sabbathi oli rupeis hän Synagogas opettaman ja monda jotca cuulit hämmästyit sanoden: custa tällä nämät owat ? ja mikä wijsaus hänelle annettu on että sencaltaiset wäkewät työt hänen kättens cautta tapahtuwat ?

2. Ja quin Sabbathi Lehestui/ rupesi hen Sinagogas opettaman/ ia monda cwleuaista hämmestyit/ sanode'/ Custa telle nämet ouat? ia mike Wijsaus teme on/ quin henelle annettu on/ ia sencaltaiset auwudh henen kättens cautta tapachtuuat? (Ja kuin Sabbathi lähestyi/ rupesi hän synagogassa opettamaan/ ja monta kuulewaista hämmästyit/ sanoen/ Kusta tällä nämät owat? ja mika wiisaus tämä on/ kuin hänelle annettu on/ ja senkaltaiset awut hänen kättensä kautta tapahtuwat?)

3 Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?" Ja he loukkaantuivat häneen.

3 Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö Hänen sisarensa ole täällä keskellämme?" Ja he loukkaantuivat Häneen.

3. Eikö tämä ole se seppä, Marian poika, Jakobin ja Joseen ja Juudaan ja Simonin veli? eikö myös hänen sisarensa ole tässä meidän kanssamme? ja he pahenivat hänessä.

3. Eikö tämä ole se seppä Marian poica Jacobin ja Josen ja Judan ja Simonin weli ? eikö myös hänen sisarens ole täsä meidän cansam ? Ja he pahenit hänesä.

3. Eikö teme se Seppe ole Marian poica/ Jacobin ia Josen ia Judan ia Simonan welij? Eikö mös henen Sisarens tesse meiden cansam ole? Ja he pahenit henen cauttans. (Eikö tämä se seppä ole Marian poika/ Jakobin ja Josen ja Judan ja Simonin weli? Eikö myös hänen sisarensa tässä meidän kanssamme ole? ja he pahenit hänen kauttansa.)

4 Niin Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja sukulaistensa kesken ja kodissaan".

4 Niin Jeesus sanoi heille: "Profeetta ei ole halveksittu paitsi kotikaupungissaan ja sukulaistensa kesken ja kotonaan."

4. Mutta Jesus sanoi heille: ei propheta muualla ole katsottu ylön kuin isänsä maalla ja lankoinsa seassa ja kotonansa.

4. Mutta Jesus sanoi heille: ei Prophetat mualla cadzota ylön cuin Isäns maalla ja langoins seas ja cotonans.

4. Mutta IesuS sanoi heille/ Ei ole Propheta ylencatzottu waa' henen Isense maalla/ ia langoins seasa/ ia omas perehesens. (Mutta Jesus sanoi heille/ Ei ole propheta ylenkatsottu waan hänen isänsä maalla/ ja lankojensa seassa/ ja omassa perheessänsä.)

5 Ja hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa, paitsi että paransi joitakuita sairaita panemalla kätensä heidän päälleen.

5 Eikä Hän voinut tehdä siellä yhtään voimatekoa, paitsi että paransi muutamia sairaita panemalla kätensä* heidän päälleen.

5. Ja ei hän voinut siellä yhtään väkevää työtä tehdä, vaan ainoastaan pani kätensä harvain sairasten päälle ja paransi heitä;

5. Ja ei hän woinut siellä yhtän wäkewätä työtä tehdä waan ainoastans pani kätens harwain sairasten päälle ja paransi heitä.

5. Ja ei hen woinut sielle ychten auwua tehdä/ waan ette hen haruain sairasten päle kätens pani/ ia paransi heijet/ (Ja ei hän woinut siellä yhtään awua tehdä/ waan että hän harwain sairasten päälle kätensä pani/ ja paransi heidät.)

6 Ja hän ihmetteli heidän epäuskoansa. Ja hän vaelsi ympäristössä, kulkien kylästä kylään, ja opetti.

6 Ja Hän ihmetteli heidän epäuskoaan. Niin Hän vaelsi ympärillä olevissa kylissä opettaen.

6. Ja ihmetteli heidän epäuskoansa. Ja hän vaelsi ympäri kyliä, opettain ympäristöllä,

6. Ja ihmetteli heidän epäuscoans. Ja hän waelsi ymbärins kyliä opettain ymbäristöllä.

6. ia imechteli heiden epeuskoans. Ja hen ymberinswaelsi caicki käsin Kyläin cautta opettade'. (ja ihmetteli heidän epäuskoansa. Ja hän ympärinsä waelsi kaikki käsin kyläin kautta opettaen.)

7 Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista ja alkoi lähettää heitä kaksittain ja antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan.

7 Hän kutsui luokseen ne kaksitoista ja alkoi lähettää heitä kaksittain. Ja Hän antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan.

7. Ja kutsui ne kaksitoistakymmentä, ja rupesi niitä kaksin ja kaksin lähettämään, ja antoi heille voiman saastaisia henkiä vastaan.

7. JA cudzui ne caxitoistakymmendä ja rupeis nijtä caxin ja caxin lähettämän ja andoi heille woiman saastaisia hengiä wastan.

7. Ja hen cutzui ne caxitoistakymende/ ia rupeis ne caxin ia caxin lehettemen/ ia annoi heille woiman sastaisi Hengi wastoin. (Ja hän kutsui ne kaksitoistakymmentä/ ja rupesi ne kaksin ja kaksin lähettämän/ ja antoi heille woiman saastaisia henkiä wastaan.)

8 Ja hän sääti heille, etteivät saaneet ottaa matkalle muuta kuin ainoastaan sauvan; ei leipää, ei laukkua, ei rahaa vyöhönsä.

8 Hän kielsi heitä ottamasta matkaan mitään paitsi pelkästään sauvan — *ei laukkua, ei leipää*, ei rahaa vyöhön,

8. Ja kielsi heitä mitään ottamasta tielle, mutta ainoasti sauvan, ei evässäkkiä, ei leipää, ei rahaa kukkaroon;

8. Ja kielsi heitä mitän ottamast tielle cansans mutta ainoastans sauwan ei lauckua ei leipä ei raha cuckaroon mutta oleman kengäs:

8. Ja hen kielsi heite miten ottamasta tielle cansans/ mutta waa' sauuan. Ei prentzelite/ ei leipe/ ei raha cuckarosa/ mutta olema' kengese/ (Ja hän kielsi heitä mitään ottamasta tielle kanssansa/ mutta waan sauwan. Ei prentzelitä/ ei leipää/ ei rahaa kukkarossa/ mutta olemaan kengissä/)

9 He saivat kuitenkin sitoa paula-anturat jalkaansa; "mutta älkää pukeko kahta ihokasta yllenne".

9 kuitenkin paula-anturat jalkaan sidottuina — *eivätkä he saaneet pukea kahta ihokasta ylleen*.

9. Mutta olemaan kengässä, ja ettei he pukisi kahta hametta yllensä.

9. Ja ettei he pukis cahta hametta päällens.

9. ia ettei he pukisi cachta hametta. (ja ettei he pukisi kahta hametta.)

10 Ja hän sanoi heille: "Missä tulette taloon, jääkää siihen, kunnes lähdette pois siltä paikkakunnalta.

10 Ja Hän sanoi heille: "Missä tulette taloon, majailkaa siinä, kunnes lähdette sieltä."

10. Ja hän sanoi heille: kussa ikänä te huoneeseen menette sisälle, niin olkaat siinä, niinkauvan kuin te sieltä menette pois.

10. Ja hän sanoi heille: cuhunga huonesen te tuletta nijn olcat sijnä nijncauwan cuin te sieldä menette pois.

10. Ja hen sanoi heille/ Cuhunga honesen te siselle tuletta/ sijne te olcat/ nincauuan quin te sielde poismenette. (Ja hän sanoi heille/ Kuhunka huoneeseen te sisälle tulette/ siinä te olkaat/ niinkauan kuin te sieltä pois menette.)

11 Ja missä paikassa teitä ei oteta vastaan eikä teitä kuulla, sieltä menkää pois ja pudistakaa tomu jalkojenne alta, todistukseksi heille. (Totisesti sanon teille: Sodoman ja Gomorran on tuomiopäivänä helpompi kuin sen kaupungin.)"

11 *Ketkä tahansa eivät* ota teitä vastaan eivätkä kuuntele teitä, sieltä lähtekää pois ja pudistakaa tomu jalkojenne alta todistukseksi heille. (Totisesti sanon teille: Sodoman ja Gomorran on tuomiopäivänä helpompi kuin sen kaupungin.)"

11. Ja jotka ei teitä vastaan ota, eikä kuule teitä, niin menkäät pois sieltä ja pyyhkikäät tomu, joka teidän jalkainne alla on, heille todistukseksi. Totisesti sanon minä teille: Sodomalle ja Gomorralle on tuomiopäivänä huokiampi kuin sille kaupungille.

11. Ja jotca ei teitä hywäile eikä cuule nijn mengät pois sieldä ja pyhkikät tomukin cuin teidän jalcain alla on heille todistuxexi. Totisest sanon minä teille: Sodomalle ja Gomorralle on duomio päiwänä huokiambi cuin sille Caupungille.

11. Ja cutca ei teite wastanrupe/ eike cwle teite/ Nin vlosmenget sielde/ ia pyhckiket tomu/ quin teiden ialcain alla on/ todhistoxexi heiden ylitzens. Totisesta sanon mine teille/ Että Sodoman ia Gomorran tulepi Domio peiuen hookiambi/ quin sille Caupungille. (Ja kutka ei teitä wastaan rupeaa/ eikä kuule teitä/ Niin ulos menkäät sieltä/ ja pyyhkikäät tomu/ kuin teidän jalkain alla on/ todistukseksi heidän ylitsensä. Totisesti sanon minä teille/ Että Sodoman ja Gomorran tuleepi tuomiopäiwän huokeampi/ kuin sille kaupungilla.)

12 Niin he lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä parannus.

12 Niin he lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä mielenmuutos.

12. Ja he läksivät ulos ja saarnasivat, että he parannuksen tekisivät,

12. Ja he läxit ja saarnaisit parannusta tekemän.

12. Ja he vloslexit ia sarnasit että heiden piti parannosta tekemen. (Ja he ulosläksit ja saarnasit että heidän piti parannusta tekemään.)

13 Ja he ajoivat ulos monta riivaajaa ja voitelivat monta sairasta öljyllä ja paransivat heidät.

13 Ja he ajoivat ulos monta riivaajaa ja voitelivat monta sairasta öljyllä ja paransivat heidät.

13. Ja ajoivat ulos monta perkelettä, ja voitelivat öljyllä monta sairasta, ja paransivat.

13. Ja ajoit ulos monda Perkelettä ja woitelit öljyllä monda sairasta ja paransit.

13. Ja monda Perkelette he vlosaioit/ ia he woitelit * öliolla monda sairasta/ ia paransit. (Ja monta perkelettä he ulos ajoit/ ja he woitelit öljyllä monta sairasta/ ja paransit.)

14 Ja kuningas Herodes sai kuulla hänestä, sillä hänen nimensä oli tullut tunnetuksi, ja ihmiset sanoivat: "Johannes Kastaja on noussut kuolleista, ja sentähden nämä voimat hänessä vaikuttavat".

14 Kuningas Herodes kuuli Hänestä — sillä Hänen nimensä oli tullut tunnetuksi — ja *Herodes sanoi*: "Johannes Kastaja on noussut kuolleista, ja sen vuoksi nämä voimat vaikuttavat Hänessä."

14. Ja kuningas Herodes sai sen kuulla (sillä hänen nimensä oli jo julistettu), ja sanoi: Johannes, joka kastoi, on noussut kuolleista, ja sentähden voimat vaikuttavat hänessä.

14. JA Cuningas Herodes sai sen cuulla ( sillä hänen nimens oli jo julistettu ) ja sanoi: Johannes joca casti on nosnut cuolleista ja sentähden woima waicutta hänesä.

14. Ja Kuningas Herodes saij sen cwlla (sille henen Nimense oli io iulghistettu) ia hen sanoi/ Se Johannes ioca castoi/ on ylesnosnudh coolluista/ ia sentehden auwudh waickuttauat hänese. (Ja kuningas Herodes sai sen kuulla (sillä hänen nimensä oli jo julkistettu) ja hän sanoi/ Se Johannes joka kastoi/ on ylösnoussut kuolleista/ ja sentähden awut waikuttawat hänessä.)

15 Mutta toiset sanoivat: "Se on Elias"; toiset taas sanoivat: "Se on profeetta, niinkuin joku muukin profeetoista".

15 [Mutta] toiset sanoivat: "Hän on Elia." Toiset taas sanoivat: "Hän on profeetta (tai) niin kuin joku* profeetoista."

15. Muut sanoivat: se on Elias: mutta toiset sanoivat: se on propheta, taikka niinkuin joku prophetaista.

15. Muutamat sanoit: se on Elias: mutta muutamat sanoit: se on yxi Propheta taicka nijncuin jocu Prophetaista.

15. Mutamat sanoit/ Se on Elias/ mutta monicahdat sanoit/ Se on yxi Propheta/ taicka ninquin yxi Prophetaista. (Muutamat sanoit/ Se on Elias/ mutta monikahdat sanoit/ Se on yksi propheta/ taikka niinkuin yksi prophetaista.)

16 Mutta kun Herodes sen kuuli, sanoi hän: "Johannes, jonka minä mestautin, on noussut kuolleista".

16 Mutta tämän kuultuaan Herodes sanoi: "(Hän on) Johannes, jonka mestautin. (Hän) on noussut kuolleista."

16. Mutta kuin Herodes se kuuli, sanoi hän: se on Johannes, jonka kaulan minä annoin leikata, hän on kuolleista noussut.

16. Cosca Herodes sen cuuli sanoi hän: se on Johannes jonga caulan minä annoin leicata hän on cuolleista nosnut.

16. Coska nyt Herodes sen cwli/ sanoi hen. Se on se Johannes ionga mine caulan leickautin/ se on coolleista ylesnosnudh. (Koska nyt Herodes sen kuuli/ sanoi hän. Se on se Johannes jonka minä kaulan leikkautin/ se on kuolleista ylösnoussut.)

17 Sillä hän, Herodes, oli lähettänyt ottamaan kiinni Johanneksen, sitonut ja pannut hänet vankeuteen veljensä Filippuksen vaimon, Herodiaan, tähden. Sillä Herodes oli nainut hänet,

17 Sillä Herodes oli itse lähettänyt ottamaan kiinni Johanneksen ja oli kahlehtinut hänet vankilaan veljensä Filippuksen vaimon Herodiaan vuoksi, sillä Herodes* oli nainut hänet.

17. Sillä Herodes oli lähettänyt Johannesta ottamaan kiinni, ja pani hänen torniin, Herodiaksen, veljensä Philippuksen emännän tähden, jonka hän oli nainut.

17. Sillä Herodes oli lähettänyt Johannest ottaman kijnni ja pani hänen tornihin Herodiaxen hänen weljens Philippuxen emännän tähden jonga hän oli nainut.

17. Sille se Herodes oli lehettenyt Houi Johannest kijniottaman/ ia oli pannut henen tornihin/ Herodiasen tähden/ henen weliens Philippusen Emenen/ sille hen oli henen nainudh. (Sillä se Herodes oli lähettänyt howin Johannesta kiinniottamaan/ ja oli pannut hänen tornihin/ Herodiasen tähden/ hänen weljensä Philippuksen emännän/ sillä hän oli hänen nainut.)

18 ja Johannes oli sanonut Herodekselle: "Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa".

18 Johannes oli näet sanonut Herodekselle: "Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa."

18. Sillä Johannes oli Herodekselle sanonut: ei sinulle ole luvallista pitää veljes emäntää.

18. Sillä Johannes oli Herodexelle sanonut: ei sowi sinun pitä weljes emändätä.

18. Mutta Johannes oli sanonut Herodesel/ Ei soui sinun pite sinun welies Emende. (Mutta Johannes oli sanonut Herodekselle/ Ei sowi sinun pitää sinun weljesi emäntää.)

19 Ja Herodias piti vihaa häntä vastaan ja tahtoi tappaa hänet, mutta ei voinut.

19 Niin Herodias nousi* häntä vastaan ja tahtoi tappaa hänet, mutta ei voinut.

19. Ja Herodias väijyi häntä, ja tahtoi häntä tappaa; mutta ei hän saanut.

19. Ja Herodias wäijyi händä tappaxens mutta ei hän saanut.

19. Nin Herodias wäijyi hende/ ia tachtoi henen tappa/ eike woinut. (Niin Herodias wäijyi häntä/ ja tahtoi hänen tappaa/ eikä woinut.)

20 Sillä Herodes pelkäsi Johannesta, koska tiesi hänet vanhurskaaksi ja pyhäksi mieheksi, ja suojeli häntä. Ja kun hän kuunteli häntä, tuli hän epäröivälle mielelle monesta asiasta; ja hän kuunteli häntä mielellään.

20 Sillä Herodes pelkäsi Johannesta, koska tiesi hänet vanhurskaaksi ja pyhäksi mieheksi, ja suojeli häntä ja kuunnellessaan häntä, hän *teki moninaisia*. Ja hän kuunteli häntä mielellään.

20. Sillä Herodes pelkäsi Johannesta, että hän tiesi hänen hurskaaksi ja pyhäksi mieheksi, ja otti vaarin hänestä, ja kuuli häntä monessa asiassa, ja kuulteli häntä mielellänsä.

20. Sillä Herodes pelkäis Johannest että hän tiesi hänen hurscaxi ja pyhäxi miehexi ja otti waarin hänestä ja cuuli händä mones asias ja cuuldeli händä mielelläns.

20. Sille Herodes pelkesi Johannest/ tieten henen oleuan hurskan miehen ia pyhen/ ia otti uarin heneste/ ia cwli henen monisa Asijoisa/ ia kernasti cwldeli hende. (Sillä Herodes pelkäsi Johannesta/ tietäen hänen olewan hurskaan miehen ja pyhän/ ja otti waarin hänestä/ ja kuuli hänen monissa asioissa/ ja kernaasti kuunteli häntä.)

21 Niin tuli sopiva päivä, kun Herodes syntymäpäivänään piti pitoja ylimyksilleen ja sotapäälliköille ja Galilean ensimmäisille miehille.

21 Niin tuli sopiva päivä, kun Herodes syntymäpäivänään järjesti pidot ylimyksilleen ja sotapäälliköille ja Galilean ensimmäisille miehille.

21. Ja kuin sovelias päivä tuli, että Herodes syntymäpäivänänsä teki ehtoollisen ylimmäisillensä ja päämiehille ja esimiehille Galileassa,

21. JA cosca sowelias päiwä tuli että Herodes syndymä päiwänäns teki ehtolisen ylimmäisillens ja Päämiehille ja esimiehille Galileas

21. Ja coska souelias peiue tuli/ että Herodes Syndyme peiuens päle/ Echtolisen teki nijnen ylimeisten ia Pämiesten ia Sangariten Galileas/ (Ja koska sowelias päiwä tuli/ että Herodes syntymäpäiwänsä päälle/ Ehtoollisen teki niiden ylimmäisten ja päämiesten ja sankarien Galileassa/)

22 Ja Herodiaan tytär tuli sisälle ja tanssi, ja se miellytti Herodesta ja hänen pöytävieraitaan. Niin kuningas sanoi tytölle: "Ano minulta, mitä ikinä tahdot, niin minä annan sinulle".

22 Niin Herodiaan tytär tuli sisälle ja tanssi, ja [se]* miellytti Herodesta ja hänen pöytäkumppanejaan. Silloin kuningas sanoi tytölle: "Ano minulta mitä tahansa haluat, niin minä annan sinulle."

22. Ja Herodiaksen tytär tuli sisälle ja hyppäsi, ja se kelpasi Herodekselle ja ynnä atrioitseville, sanoi kuningas piialle: ano minulta mitäs tahdot, ja minä annan sinulle.

22. Ja Herodiaxen tytär tuli sisälle ja hyppäis ja se kelpais Herodexelle ja ynnä atrioidzewille. Nijn Cuningas sanoi pijcalle: ano minulda mitäs tahdot ja minä annan sinulle.

22. ia quin Herodiasen tytter siselletuli/ ia hyppesi/ ia se kelpasi Herodeselle ia ynne atrioitzeuille/ Nin sanoi Kuningas Picalle/ Ano minulda mites tahdot/ ia mine annan sinulle. (ja kuin Herodiasen tytär sisälle tuli/ ja hyppäsi/ ja se kelpasi Herodekselle ja ynnä aterioitsewille/ Niin sanoi kuningas piialle/ Ano minulta mitäs tahdot/ ja minä annan sinulle.)

23 Ja hän vannoi tytölle: "Mitä ikinä minulta anot, sen minä annan sinulle, vaikka puolet valtakuntaani".

23 Ja hän vannoi hänelle: "Mitä tahansa minulta anot, sen annan sinulle, aina puoleen valtakuntaani asti."

23. Ja hän vannoi hänelle: mitä ikänä sinä minulta anot, niin minä annan sinulle, puoleen minun valtakuntaani asti.

23. Ja hän wannoi hänelle: mitä ikänäns sinä minulda anot nijn minä annan sinulle ehkä puolen waldacunnastani.

23. Ja hen wannoi henelle yhden walan/ Mitkes minulda anot mine annan sinulle/ haman poleen minun Waldakundani. (Ja hän wannoi hänelle yhden walan/ Mitkäs minulta anot minä annan sinulle/ hamaa puoleen minun waltakuntani.)

24 Niin hän meni ulos ja sanoi äidilleen: "Mitä minä anon?" Tämä sanoi: "Johannes Kastajan päätä".

24 Niin tyttö* meni ulos ja sanoi äidilleen: "Mitä minä anoisin?" Tämä vastasi: "Johannes Kastajan päätä."

24. Mutta se meni ulos ja sanoi äidillensä: mitä minun pitää anoman? vaan se sanoi: Johannes Kastajan päätä.

24. Hän meni ja sanoi äitillens: mitä minun pitä anoman ? se sanoi: Johannes Castajan päätä.

24. Hen vlgosmeni ia sanoi Eitillens. Mite minun pite anoman? Se sanoi. Johannesen castaian pätä. (Hän ulos meni ja sanoi äitillensä. Mitä minun pitää anoman? Se sanoi. Johannes Kastajan päätä.)

25 Ja hän meni kohta kiiruusti sisälle kuninkaan luo, pyysi ja sanoi: "Minä tahdon, että nyt heti annat minulle lautasella Johannes Kastajan pään".

25 Niin hän meni heti kiireesti sisälle kuninkaan luo ja pyysi sanoen: "Haluan, että nyt heti annat minulle lautasella Johannes Kastajan pään."

25. Ja hän kohta meni sisälle kiiruusti kuninkaan tykö, anoi sanoen: minä tahdon, ettäs minulle annat juuri nyt Johannes Kastajan pään vadissa.

25. Ja hän taas meni kijrust Cuningan tygö anoi ja sanoi: minä tahdon ettäs minun annat cohta Johannes Castajan pään fatis.

25. Ja hen cochta kijruusti sisellemeni Kuningan tyge/ anoi ia sanoi/ Mine tahdo'/ ettäs minun cochta sillens annat Johannesen Castaian pään yhden Fatin päle. (Ja hän kohta kiiruusti sisälle meni kuninkaan tykö/ anoi ja sanoi/ Minä tahdon/ ettäs minun kohtasillens annat Johannes Kastajan pään yhden wadin päällä.)

26 Silloin kuningas tuli hyvin murheelliseksi, mutta valansa ja pöytävierasten tähden hän ei tahtonut hyljätä hänen pyyntöään.

26 Silloin kuningas tuli hyvin murheelliseksi. Valansa* ja pöytäkumppaniensa vuoksi hän ei tahtonut torjua häntä.

26. Niin kuningas tuli sangen murheelliseksi; kuitenkin valan tähden ja niiden, jotka ynnä atrioitsivat, ei tahtonut häneltä kieltää.

26. Nijn Cuningas tuli murhellisexi cuitengin walans ja ynnä atrioidzewaisten tähden ei hän tahtonut häneldä kieldä.

26. Nin Kuningas tuli murehesens/ Quitengin Walans tähden ia ninen/ iotca ynne atrioitzit/ ei hen tachtonut hende poisaija. (Niin kuningas tuli murheeseensa/ Kuitenkin walansa tähden ja niiden/ jotka ynnä aterioitsit/ ei hän tahtonut häntä pois ajaa.)

27 Ja kohta kuningas lähetti henkivartijan ja käski tuoda Johanneksen pään.

27 Ja kuningas lähetti heti henkivartijan ja käski tuoda * Johanneksen pään*.

27. Ja kuningas lähetti kohta murhaajan, ja käski hänen päänsä tuoda.

27. Ja Cuningas lähetti cohta murhajan ja käski hänen pääns tuoda sisälle.

27. Ja cochta lehetti Kuningas sinne Böuelins/ ia käski hene' päens siselletoda. Nin hen poismeni ia mestasi henen Tornis/ (ja kohta lähetti kuningas sinne pyöwelinsä/ ja käski hänen päänsä sisälle tuoda. Niin hän pois meni ja mestasi hänen tornissa/)

28 Niin vartija meni ja löi häneltä pään poikki vankilassa ja toi hänen päänsä lautasella ja antoi sen tytölle, ja tyttö antoi sen äidillensä.

28 Niin vartija meni ja löi häneltä pään poikki vankilassa ja toi hänen päänsä lautasella ja antoi sen tytölle, ja tyttö antoi sen äidilleen.

28. Niin se meni ja leikkasi hänen kaulansa tornissa, ja toi hänen päänsä vadissa, ja antoi sen piialle; ja piika antoi sen äidillensä.

28. Nijn hän meni ja leickais hänen caulans tornis Ja toi pään fatis ja annoi pijcalle ja pijca andoi äitillens.

28. ia edhestoi henen päens Fatisa/ ia annoi sen Picalle/ ia Pica annoi sen eitillens. (Ja edestoi hänen päänsä wadissa/ ja antoi sen piialle/ ja piika antoi sen äidillensä.)

29 Kun hänen opetuslapsensa sen kuulivat, tulivat he ja ottivat hänen ruumiinsa ja panivat sen hautaan.

29 Tämän kuultuaan hänen opetuslapsensa tulivat ja ottivat hänen ruumiinsa* ja panivat sen hautaan.

29. Ja kuin hänen opetuslapsensa sen kuulivat, tulivat he ja ottivat hänen ruumiinsa, ja panivat sen hautaan.

29. Cosca hänen Opetuslapsens sen cuulit tulit he ja otit hänen ruumins ja panit hautaan.

29. Coska henen Opetuslapsens sen cwlit/ tulit he ia otit henen Rumins/ ia panit sen Hautan. (Koska hänen opetuslapsensa sen kuulit/ tulit he ja otit hänen ruumiinsa/ ja panit sen hautaan.)

30 Ja apostolit kokoontuivat Jeesuksen tykö ja kertoivat hänelle kaikki, mitä olivat tehneet ja mitä olivat opettaneet.

30 Ja apostolit kokoontuivat Jeesuksen luo ja kertoivat Hänelle kaiken, (sekä) mitä olivat tehneet että* mitä olivat opettaneet.

30. Ja apostolit kokoontuivat Jesuksen tykö, ja ilmoittivat hänelle kaikki sekä ne, mitkä he tekivät, ja mitä he opettivat.

30. JA Apostolit coconnuit Jesuxen tygö ja ilmoitit hänelle caicki mitä he teit ja opetit.

30. Ja ne Apostolit cokounsit IesuSEN tyge/ ia ilmoitidh henelle caikia/ seke mite he teit että opetit. (Ja ne apostoli kokoontui Jesuksen tykö/ ja ilmoitit hänelle kaikkia/ sekä mitä he teit että opetit.)

31 Niin hän sanoi heille: "Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän". Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään.

31 Niin Hän sanoi heille: "Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levätkää vähän." Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, eikä heillä ollut aikaa syödäkään.

31. Ja hän sanoi heille: tulkaat te yksinänne erinäiseen paikkaan ja levätkäät vähä; sillä monta oli, jotka tulivat ja menivät, niin ettei he syödäkään joutaneet.

31. Ja hän sanoi heille: tulcat te ainoastans erinäns corpeen ja lewätkät wähä sillä siellä oli monda jotca menit ja tulit nijn ettei he syödäckän joutanet.

31. Ja hen sanoi heille/ Tulkat te waan erinens corpeen/ ia leuätke yrielde. Sille sielle olit monda/ iotca tulit ia menit/ nin ettei he södhä ioutaneet. (Ja hän sanoi heille/ tulkaa te waan erinensä korpeen/ ja lewätkää yrjältä (wähän). Sillä siellä oli monta/ jotka tulit ja menit/ niin ettei he syödä joutaneet.)

32 Ja he lähtivät venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen.

32 Ja he menivät veneellä autioon paikkaan yksinäisyyteen.

32. Ja he menivät korpeen haahdella erinänsä.

32. Ja hän meni hahdella erinäiseen siaan ja Canssa näki hänen matcustawan ja moni tunsi hänen.

32. Ja hen meni Hahdhella erineiseen sijaan/ Ja Canssa neit henen matkustauan/ ia moni tunsit henen/ (Ja hän meni haahdella erinäiseen sijaan/ Ja kansa näit hänen matkustawan/ ja moni tunsit hänen/)

33 Ja he näkivät heidän lähtevän, ja monet saivat siitä tiedon ja riensivät sinne jalkaisin kaikista kaupungeista ja saapuivat ennen heitä (ja kerääntyivät Hänen luokseen).

33 Mutta *kansa näki heidän lähtevän ja monet tunsivat Hänet,* ja riensivät sinne jalkaisin kokoon kaikista kaupungeista ja saapuivat ennen heitä (ja kerääntyivät Hänen luokseen).

33. Ja kansa näki heidän menevän, ja moni tunsi hänen, ja juoksivat sinne jalkaisin kaikista kaupungeista, ja he ennättivät heitä, ja he kokoontuivat hänen tykönsä.

33. Ja juoxit sinne jalcaisin caikista Caupungeista ja he ennätit heitä ja he coconnuit hänen tygöns.

33. Ja ioxit sinne ialgan/ caikista Caupungeista/ ia he ennetit heidhet/ ia he cokounsit henen tygens. (Ja juoksit sinne jalan/ kaikista kaupungeista/ ja he ennätit heidät/ ja he kokoontui hänen tykönsä.)

34 Ja astuessaan maihin hän näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, koska he olivat niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta, ja hän rupesi opettamaan heille moninaisia.

34 Poistuessaan veneestä Jeesus* näki suuren kansanjoukon ja Hänen kävi heitä sääli, koska he olivat niin kuin lampaat ilman paimenta. Ja Hän alkoi opettaa heille moninaisia.

34. Ja Jesus läksi ulos ja näki paljon kansaa, ja hän armahti heitä; sillä he olivat niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta, ja rupesi heitä opettamaan paljon.

34. Ja Jesus läxi ulos ja näki paljo Canssa ja hän armahti heitä: sillä he olit nijncuin lambat ilman paimeneta: Ja rupeis heille opettaman.

34. Ja IesuS vlgoskeui/ ia näki palio Canssa/ ia hen armachti heiden pälens/ Sille he olit ninquin La'bat ilman Paimeneta. Ja rupesi heite palio opettaman. (Ja Jesus uloskäwi/ ja näki paljon kansaa/ ja hän armahti heidän päällensä/ Sillä he olit niinkuin lampaat ilman paimenia. Ja rupesi heitä paljon opettamaan.)

35 Ja kun päivä jo oli pitkälle kulunut, menivät hänen opetuslapsensa hänen tykönsä ja sanoivat: "Tämä paikka on autio, ja aika on jo myöhäinen;

35 Kun päivä oli jo pitkälle kulunut, Hänen opetuslapsensa tulivat Hänen luokseen ja sanoivat: "Tämä on autio paikka, ja aika on jo myöhäinen."

35. Ja kuin päivä paljon kulunut oli, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä, sanoen: tämä on erämaa, ja aika on jo kulunut.

35. JA cosca päiwä paljo culunut oli tulit Opetuslapset hänen tygöns sanoden:

35. Ja coska nyt peiue palio culunut oli/ edheskeuit Opetuslapset henen tygens/ sanoden/ (Ja koska nyt päiwä paljon kulunut oli/ edeskäwit opetuslapset hänen tykönsä/ sanoen/)

36 laske heidät luotasi, että he menisivät ympäristöllä oleviin maataloihin ja kyliin ostamaan itsellensä (leipiä, sillä heillä ei ole mitään) syötävää".

36 Päästä heidät menemään, jotta he lähtisivät ympärillä oleviin maataloihin ja kyliin ostamaan itselleen (leipiä, sillä heillä ei ole mitään) syötävää."

36. Laske heitä, että he menisivät ympäri kyliin ja majoihin, ostamaan itsellensä leipiä; sillä ei heillä ole syötävää.

36. Tämä on erimaa ja aica on jo culunut laske heitä menemän kylijn ja majoin ostaman heillens leipä: sillä ei heillä ole syötäwätä. Mutta hän sanoi heille: Andacat te heille syötäwätä.

36. Teme sija ombi eremaa/ ia aica ombi io culunut/ laske heite menemähen ymberins Kylihin ia maiohin ostaman heidens leipe/ sille ettei ole heille söteuete. Mutta hen wastaten sanoi heille/ (Tämä sija ompi erämaa/ ja aika ompi jo kulunut/ laske heitä menemähän ympäriinsä kyliin ja majoihin ostamaan heidäns leipää/ sillä ettei ole heille syötäwää. Mutta hän wastaten sanoi heille/)

37 Mutta hän vastasi heille ja sanoi: "Antakaa te heille syödä". Niin he sanoivat hänelle: "Lähdemmekö ostamaan leipää kahdellasadalla denarilla antaaksemme heille syödä?"

37 Mutta Hän vastasi ja sanoi heille: "Antakaa te heille syödä." Niin he sanoivat Hänelle: "Lähdemmekö ostamaan leipiä kahdellasadalla denarilla antaaksemme heille syödä?"

37. Mutta hän vastaten sanoi heille: antakaa te heille syötävää. Ja he sanoivat hänelle: pitääkö meidän menemän kahdellasadalla penningillä leipiä ostamaan, ja antamaan heidän syödä?

37. Ja he sanoit hänelle: pitäkö meidän menemän cahdella sadalla penningillä leipä ostaman ja andaman heidän syödä ?

37. Andaca te heille söteuete. Ja he sanoit henelle/ Pitekö meiden meneme' ia cahdel sadhalla peningil leipe ostama'/ ia andama' heiden södhe? (Antakaa te heille syötäwää. Ja he sanoit hänelle/ Pitääkö meidän menemän ja kahdella sadalla penningillä leipää ostamaan/ ja antaman heidän syödä?)

38 Mutta hän sanoi heille: "Montako leipää teillä on? Menkää katsomaan." Otettuaan siitä selvän he sanoivat: "Viisi, ja kaksi kalaa".

38 Mutta Hän sanoi heille: "Montako leipää teillä on? Menkää katsomaan." Saatuaan tietää he sanoivat: "Viisi, ja kaksi kalaa."

38. Mutta hän sanoi heille: kuinka monta leipää teillä on? menkäät ja katsokaat. Ja kuin he katsoivat, sanoivat he: viisi, ja kaksi kalaa.

38. Mutta hän sanoi heille: mondaco leipä teillä on ? mengät ja cadzocat. Ja cosca he cadzoit sanoit he: wijsi ja caxi cala.

38. Mutta hen sanoi heille/ Mondaco leipe teille on? Menget ia catzocat. Ja coska he tiesit/ sanoit he/ Wijsi/ ia caxi cala. (Mutta hän sanoi heille/ Montako leipää teillä on? Menkäät ja katsokaat. Ja koska he tiesit/ sanoit he/ Wiisi/ ja kaksi kalaa.)

39 Niin hän määräsi heille, että kaikkien oli asetuttava ruokakunnittain vihantaan ruohikkoon.

39 Ja Hän käski heidän *asettaa kaikki* aterioimaan ruokakunnittain vihantaan ruohikkoon.

39. Ja hän käski heidän istuttaa kaikki atrioitsemaan eri joukkoihin viheriäisen ruohon päälle.

39. Ja hän käski heidän caicki istutta atrioidzeman erijouckoihin wiherjäisen ruohon päälle.

39. Ja hen käski heite että he caiki istutaisit atrioitzema'/ iaghetuihin iouckohin wiherieisen Rohon päle. (Ja hän käski heitä että he kaikki istuttaisit aterioitsemaan/ jaettuihin joukkoihin wiheriäisen ruohon päälle.)

40 Ja he laskeutuivat ryhmä ryhmän viereen, toisiin sata, toisiin viisikymmentä.

40 Niin he laskeutuivat aterioimaan ryhmä ryhmän viereen, toisiin sata, toisiin viisikymmentä.

40. Ja he istuivat joukoissa sadoin ja viisinkymmenin.

40. Ja he istuit joucois sadoin ja wijsinkymmenin.

40. Ja he istuit iouckoisa sadhoin ia wisinkymenin. (Ja he istuit joukoissa sadoin ja wiisinkymmenin.)

41 Ja hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ja mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi; myöskin ne kaksi kalaa hän jakoi kaikille.

41 Otettuaan ne viisi leipää ja kaksi kalaa Hän katsoi ylös taivaaseen, siunasi ja mursi leivät ja antoi opetuslapsilleen, jotta he panisivat ne *kansan eteen*, ja ne kaksi kalaa Hän jakoi kaikille.

41. Ja kuin hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi hän taivaaseen, kiitti ja mursi leivät, ja antoi opetuslapsillensa pantaa niiden eteen: ja ne kaksi kalaa jakoi hän kaikille.

41. Ja cuin hän otti he wijsi leipä ja caxi cala cadzoi hän Taiwasen kijtti ja mursi leiwät ja andoi Opetuslapsillens panna nijden eteen ja ne caxi cala jacoi hän caikille.

41. Ja quin hen otti ne wisi leipe ia caxi cala/ Yles catzoi Taiuasen pein/ kijtti Jumala murssi ne leiuet/ ia annoi henen Opetuslastens/ että heiden piti ninen eten paneman/ ia ne caxi cala hen iakoi caikille. (Ja kuin hän otti ne wiisi leipää ja kaksi kalaa/ Ylös katsoi taiwaaseen päin/ kiitti Jumalaa mursi ne leiwät/ ja antoi hänen opetuslastensa/ että heidän piti niiden eteen paneman/ ja ne kaksi kalaa hän jakoi kaikille.)

42 Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi.

42 Kaikki söivät ja tulivat kylläisiksi.

42. Ja he söivät kaikki ja ravittiin.

42. Ja he söit caicki ja rawittin.

42. Ja he söit caiki ia rauitettihin. (Ja he söit kaikki ja rawittiin.)

43 Sitten he keräsivät palaset, kaksitoista täyttä vakallista, ja tähteet kaloista.

43 Sitten he keräsivät palaset, kaksitoista täyttä vakallista, ja tähteet kaloista.

43. Ja he korjasivat kaksitoistakymmentä täysinäistä koria muruja, ja myös kaloista.

43. Ja he corjaisit caxitoistakymmendä täysinäistä Coria muruja ja myös caloista.

43. Ja he coriasit caxitoistakymende Corgia teunens muruia/ ia nijste caloista. (Ja he korjatsit kaksitoistakymmentä koria täynnänsä muruja/ ja niistä kaloista.)

44 Ja niitä, jotka olivat syöneet näitä leipiä, oli viisituhatta miestä.

44 Ja niitä jotka olivat syöneet leipiä oli (noin) viisi tuhatta miestä.

44. Ja niitä, kuin söivät, oli lähes viisituhatta miestä.

44. Ja nijtä cuin söit oli wijsi tuhatta miestä.

44. Nin oli nijte iotca söit/ wijsi tuhatta mieste. (Niin oli niitä jotka söit/ wiisi tuhatta miestä.)

45 Ja kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle, Beetsaidaan, sillä aikaa kuin hän laski kansan luotansa.

45 Kohta Hän vaati opetuslapsiaan astumaan veneeseen ja menemään edellä toiselle puolelle Beetsaidaan, sillä aikaa kun Hän lähettäisi kansan luotaan.

45. Ja hän ajoi kohta opetuslapsensa astumaan haahteen ja edellä menemään meren ylitse Betsaidaan, siihenasti kuin hän päästäis kansan.

45. JA hän käski cohta Opetuslapsens astu hahteen menemän meren ylidze Bethsaidaan sijhenasti cuin hän päästäis Canssan.

45. Ja cochta hen aijoi Opetuslapsens astuman Hachten/ että he edhelmenisit ylitze meren Bethsaidahan/ sihenasti quin hen laskis Canssan. (Ja kohta hän ajoi opetuslapsensa astumaan haahteen/ että he edellä menisit ylitse meren Bethsaidaan/ siihen asti kuin hän laskisi kansan.)

46 Ja sanottuaan heille jäähyväiset hän meni pois vuorelle rukoilemaan.

46 Hyvästeltyään heidät Hän meni vuorelle rukoilemaan.

46. Ja kuin hän oli päästänyt heidät, meni hän vuorelle rukoilemaan.

46. Ja cosca hän oli päästänyt heidän tyköäns meni hän mäelle rucoileman.

46. Ja coska hen oli lowuttanut heiden/ meni hen mäelle rucoleman. (Ja koska hän oli luowuttanut heidän/ meni hän mäelle rukoilemaan.)

47 Ja kun ilta tuli, oli venhe keskellä järveä, ja hän oli yksinään maalla.

47 Illan tultua vene oli keskellä järveä ja Hän yksin maalla.

47. Ja kuin ehtoo tuli, oli haaksi keskellä merta, ja hän yksinänsä maalla.

47. Ja ehtona oli haaxi keskellä merta ja hän yxinäns maalla.

47. Ja quin Echto tuli/ Haaxi oli keski meres/ ia hen yxinens maalla/ (Ja kuin ehtoo tuli/ Haaksi oli keskimeressä/ ja hän yksinänsä maalla/)

48 Ja kun hän näki heidän soutaessaan olevan hädässä, sillä tuuli oli heille vastainen, tuli hän neljännen yövartion vaiheilla heidän luoksensa kävellen järven päällä ja aikoi kulkea heidän ohitsensa.

48 Silloin* Hän näki heidän soutaessaan olevan ahtaalla, sillä tuuli oli heille vastainen. (Ja) Hän tuli noin neljännellä yövartiolla heitä kohti kävellen järven päällä ja aikoi kulkea heidän ohitseen.

48. Ja hän näki heidän olevan hädässä soutamisessa; (sillä heillä oli vastainen). Ja liki neljäntenä yön vartiona tuli hän heidän tykönsä, käyden meren päällä, ja tahtoi mennä heidän ohitsensa.

48. Ja hän näki heidän hädäs soutawan sillä heillä oli wastainen. Ja liki neljändenä yön wartiona tuli hän heidän tygöns käyden weden päällä.

48. ia hen näki heijet hädese soutauan/ Sille että tuuli oli heille wastainen. Ja liki nelienne öen wartiona hen tuli heiden tygens/ kieudhen meren päle/ (ja hän näki heidät hädässä soutawan/ Sillä että tuuli oli heille wastainen. Ja liki neljännen yön wartionsa hän tuli heidän tykönsä/ käyden meren päällä/)

49 Mutta nähdessään hänen kävelevän järven päällä he luulivat häntä aaveeksi ja rupesivat huutamaan;

49 Mutta nähdessään Hänen kävelevän järven päällä, he luulivat Hänen olevan aave ja huusivat.

49. Mutta kuin he näkivät hänen käyvän meren päällä, luulivat he olevan kyöpelin ja huusivat.

49. Ja tahdoi mennä heidän ohidzens.

49. ia tahdoi heiden ohitzens me'ne. (ja tahtoi heidän ohitsensa mennä.)

50 sillä kaikki näkivät hänet ja peljästyivät. Mutta heti hän puhutteli heitä ja sanoi heille: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö".

50 Sillä kaikki näkivät Hänet ja pelästyivät. Mutta heti Hän puhutteli heitä ja sanoi heille: "Olkaa turvallisella mielellä. *Minä olen*. Älkää pelätkö."

50. (Sillä kaikki näkivät hänen ja hämmästyivät.) Ja hän puhui kohta heidän kanssansa ja sanoi heille: olkaat hyvässä turvassa, minä olen, älkäät peljätkö.

50. Ja cuin he näit hänen käywän weden päällä luulit he olewan Köpelin ja huusit: sillä caicki näit hänen ja hämmästyit.

50. Ja quin he neit henen kieuuen meren päle/ luulit he Köpelin oleuan ia parghuit. Sille caiki he neit henen ia hämmestuit. (Ja kuin he näit hänen käywän meren päällä/ luulit he köpelin olewan ja parkuit. Sillä kaikki he näit hänen ja hämmästyit.)

51 Ja hän astui venheeseen heidän tykönsä, ja tuuli asettui. Niin he hämmästyivät ylen suuresti sydämessään.

51 Ja Hän nousi veneeseen heidän luokseen, ja tuuli asettui. Niin he hämmästyivät kovin suuresti sisimmässään (ja ihmettelivät).

51. Ja hän astui heidän tykönsä haahteen, ja tuuli heikkeni. Ja he paljoa enemmän keskenänsä hämmästyivät ja ihmettelivät;

51. Ja hän puhui cohta heidän cansans ja sanoi heille: olcat hywäs turwas Minä olen älkät peljätkö. Ja hän astui heidän tygöns hahteen ja tuuli heikeni. Ja he hämmästyit ja ihmettelit suurest:

51. Ja cochta hen puhui heiden cansans/ ia sanoi heille/ Olcat hyues turuas/ Mine olen/ elket pelietkö. Ja hen astui heiden tygens Hachten/ ia tuuli heickeni. Ja he hämmestyit/ ia imehtelit ylitze mären. (Ja kohta hän puhui heidän kanssansa/ ja sanoi heille/ Olkaat hywässä turwassa/ Minä olen/ älkäät peljätkö. Ja hän astui heidän tykönsä haahteen/ ja tuuli heikkeni. Ja he hämmästyit/ ja ihmettelit ylitse määrän.)

52 Sillä he eivät olleet noista leivistäkään päässeet ymmärrykseen, vaan heidän sydämensä oli paatunut.

52 Sillä he eivät olleet leipien ihmeestä saaneet ymmärrystä, koska* heidän sydämensä oli paatunut.

52. Sillä ei he ymmärtäneet leivistäkään, vaan heidän sydämensä oli paatunut.

52. Sillä ei he ymmärtänet leiwistäkän waan heidän sydämens oli soennut.

52. Sille eiuet he * ymmerteneet Leiuiste/ ia heiden Sydhemens oli soghennut. (Sillä eiwät he ymmärtäneet leiwistä/ ja heidän sydämensä oli soennut.)

53 Ja kuljettuaan yli toiselle rannalle he tulivat Gennesaretiin ja laskivat maihin.

53 Kuljettuaan yli he tulivat Gennesaretin maahan ja laskivat maihin.

53. Ja kuin he olivat meneet ylitse, tulivat he Genesaretin maalle ja laskivat satamaan.

53. JA cuin he olit mennet ylidze tulit he Genezarethin maalle ja laskit satamaan.

53. Ja quin he ylitzemennyet olit/ tulit he Genezarethin maalle/ ia laskit satamahan. (Ja kuin he ylitsemenneet olit/ tulit he Genesarethin maalle/ ja laskit satamaan.)

54 Ja heidän noustessaan venheestä kansa heti tunsi hänet;

54 Heidän noustessaan veneestä ihmiset tunsivat Hänet heti.

54. Ja kuin he menivät ulos haahdesta, niin he kohta tunsivat hänen,

54. Ja cuin he menit ulos hahdesta nijn he cohta tunsit hänen:

54. Ja quin he vloskeuit Hahdesta cochta he tunsit henen/ (Ja kuin he ulos käwit haahdesta kohta he tunsit hänen/)

55 ja he riensivät kiertämään koko sitä paikkakuntaa ja rupesivat vuoteilla kantamaan sairaita sinne, missä kuulivat hänen olevan.

55 Ja he kiersivät juosten koko sen ympäristön ja alkoivat vuoteilla kantaa sairaita sinne, missä kuulivat Hänen olevan.

55. Ja juoksivat ympäri kaiken sen ympäristön, ja rupesivat sairaita viemään vuoteissansa, kussa he kuulivat hänen olevan.

55. Ja juoxit ymbäri caiken sen maacunnan ja rupeisit sairaita wiemän wuoteisans sinne cusa he cuulit hänen olewan

55. ia ymberi iooxit caiken sen makunnan/ ia rupesit nijte Sairahita ymberinswiemen heiden Wooteisans sinne cussa he cuulit henen oleuan/ (ja ympäri juoksit kaiken sen maakunnan/ ja rupesit niitä sairaita ympärins wiemään heidän wuoteissansa sinne kussa he kuulit hänen olewan/)

56 Ja missä vain hän meni kyliin tai kaupunkeihin tai maataloihin, asetettiin sairaat aukeille paikoille ja pyydettiin häneltä, että he saisivat koskea edes hänen vaippansa tupsuun. Ja kaikki, jotka koskivat häneen, tulivat terveiksi.

56 Ja missä tahansa Hän meni kyliin tai kaupunkeihin tai maataloihin, he asettivat sairaat aukeille paikoille ja pyysivät Häneltä, että nämä saisivat koskettaa edes Hänen vaippansa tupsua. Ja ketkä vain Häntä koskettivat, ne paranivat.

56. Ja kuhunka hän meni sisälle kyliin eli kaupunkeihin taikka majoihin, niin he panivat kujille sairaita, ja rukoilivat häntä, että he ainoastaan hänen vaatteensa palteeseen saisivat ruveta, ja niin monta kuin häneen rupesi, ne paranivat.

56. Ja cuhunga hän meni sisälle kylihin eli Caupungeihin taicka majoihin nijn he panit cujille sairaita ja rucoilit händä että he ainoastans hänen waatteins palteseen saisit ruweta. Ja nijn monda cuin häneen rupeis parani.

56. Ja cuhunga hen sisellemeni Kylihin eli Caupungihin/ taicka Maiohin/ nin he panit cuialle Sairaita/ ia rucolit hende/ että he waiwoin henen waatteins Palteseen mahdaisit ruueta. Ja nin monda quin rupesit/ he paranit. (Ja kuhunka hän sisälle meni kyliin ja kaupunkiin/ taikka majoihin/ niin he panit kujalle sairaita/ ja rukoilit häntä/ että he waiwoin hänen waatteinsa palteeseen mahtaisit ruweta. Ja niin monta kuin rupesit/ he paranit.)