4 luku

Jeesus puhuu vertauksen kylväjästä 1 – 9, vastaa opetuslapsilleen, minkä tähden hän puhuu vertauksilla 10 – 12, selittää vertauksen kylväjästä 13 – 20, sanoo kaiken salatun tulevan ilmi 21 – 23, teroittaa oikean kuulemisen tärkeyttä 24, 25, vertaa Jumalan valtakuntaa maahan kylvettyyn jyvään 26 – 29 ja sinapinsiemeneen 30 – 32, puhuu sanaa muillakin vertauksilla 33, 34 ja asettaa myrskyn järvellä 35 – 41.

1 Ja hän rupesi taas opettamaan järven rannalla. Ja hänen luoksensa kokoontui hyvin paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istui siinä järvellä, ja kaikki kansa oli maalla järven rannalla.

1 Jälleen Hän alkoi opettaa järven luona. Ja Hänen luokseen kokoontui suuri kansanjoukko, niin että Hän astui veneeseen ja istui siinä järvellä. Mutta kaikki kansa oli maalla järven rannalla.

1. Ja hän rupesi taas opettamaan meren tykönä, ja paljo kansaa kokoontui hänen tykönsä, niin että hänen piti astuman haahteen ja istuman merellä, ja kaikki kansa oli maalla meren tykönä.

1. JA hän rupeis taas opettaman meren tykönä ja paljo Canssa cocounsi hänen tygöns nijn että hänen piti astuman hahten ja istuman merellä.

1. JA taas rupesi hen opettaman meren tykene ia cokounsi palio Canssa henen tygense/ nin että henen piti astuma' hachtee'/ ia istuma' meren päle. (Ja taas rupesi hän opettamaan meren tykönä ja kokoontui paljon kanssa hänen tykönsä/ niin että hänen piti astuman haahteen/ ja istumaan meren päälle.)

2 Ja hän opetti heitä paljon vertauksilla ja sanoi heille opettaessaan:

2 Niin Hän opetti heitä paljon vertauksin ja sanoi heille opettaessaan:

2. Ja hän opetti heitä paljon vertauksilla, ja sanoi opettaissansa:

2. Ja caicki Canssa jäi maalle meren tygö ja hän opetti heitä paljo wertauxilla ja sanoi saarnasans:

2. Ja caiki Canssa iäi maalle mere' tyge/ Ja hen opetti heite palio werdausten cautta/ Ja hen sanoi heille henen Sarnasans/ (Ja kaikki kansa jäi maalle meren tykö/ Ja hän opetti heitä paljon wertausten kautta/ Ja hän sanoi heille hänen saarnassansa.)

3 Kuulkaa! Katso, kylväjä lähti kylvämään.

3 ”Kuulkaa! Katso, kylväjä lähti kylvämään.

3. Kuulkaat: katso, kylväjä meni ulos kylvämään.

3. cuulcat: Cadzo kylwäjä läxi kylwämän.

3. Cwlcat. Catzo vloslexi kylueije kyluemen. (Kuulkaat. Katso ulosläksi kylwäjä kylwämään.)

4 Ja hänen kylväessään osa putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät sen.

4 Tapahtui hänen kylväessään, että osa putosi tien viereen, ja (taivaan) linnut tulivat ja söivät sen.

4. Ja kylväissä tapahtui, että muutama lankesi tien oheen, niin tulivat taivaan linnut ja söivät sen.

4. Ja kylwäis tapahdui että muutamat langeisit tien oheen nijn tulit Taiwan linnut ja söit sen.

4. Ja tapachtui kyluetteis/ että monicahda langesit Tien wiereen/ Nin tulit Taiuas alda linnut ia söit sen. (Ja tapahtui kylwettäissä/ että monikahdat lankesit tien wiereen/ Niin tulit taiwas alta linnut ja söit sen.)

5 Ja osa putosi kallioperälle, jossa sillä ei ollut paljon maata, ja se nousi kohta oraalle, kun sillä ei ollut syvää maata.

5 Osa putosi kallioperälle, jossa sillä ei ollut paljoa maata, ja heti se nousi oraalle, koska sillä ei ollut syvää maata.

5. Muutama lankesi kivistöön, jossa ei paljo maata ollut; joka kohta nousi päälle, ettei sillä ollut syvää maata.

5. Muutamat langeisit kiwistöhön josa ei paljo maata ollut joca cohta nousi päälle: sillä ei hänellä ollut sywä maata.

5. Monicadhat langesit Kiuiraunion/ iossa ei ollut palio multa/ ia cochta se ylescasuoi/ sille ettei henelle ollut syue maata/ (Monikahdat lankesit kiwiraunioon/ jossa ei ollut paljon muita/ ja kohta se ylöskaswoi/ sillä ettei hänellä ollut sywää maata/)

6 Mutta auringon noustua se paahtui, ja kun sillä ei ollut juurta, niin se kuivettui.

6 Mutta auringon noustua se paahtui ja kun sillä ei ollut juurta, se kuivettui.

6. Kuin aurinko nousi, niin se poudittiin; ja ettei sillä ollut juurta, niin se kuivettui.

6. Cosca Auringo coitti nijn se poudittin sillä ei hän ollut juurtunut ja cuiwetui.

6. Coska nyt Auringo ylescoitti/ nin se poudhittijn/ ia sille ettei hen ollut iwrdunut/ nin se quiuettijn. (Koska nyt aurinko ylös koitti/ niin se poudittiin/ ja sillä ettei hän ollut juurtunut/ niin se kuiwettiin.)

7 Ja osa putosi orjantappuroihin; ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat sen, eikä se tehnyt hedelmää.

7 Osa putosi orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat sen, eikä tehnyt hedelmää.

7. Ja muutama lankesi orjantappuroihin, ja orjantappurat kävivät ylös ja tukahuttivat sen, eikä kantanut hedelmää.

7. Ja muutamat langeisit orjantappuroihin ja orjantappurat caswoit ja tucahutit ne eikä candanet hedelmätä.

7. Ja mwtamat langesit Oriantappuroijn/ ia ne Oriantappurat ylescasuoit/ ia läkeytit ne/ ia ei candanut hedelmete. (Ja muutamat lankesit orjantappuroihin/ ja ne orjantappurat ylös kaswoit/ ja läkähdytit ne/ ja ei kantanut hedelmätä.)

8 Ja osa putosi hyvään maahan; ja se nousi oraalle, kasvoi ja antoi sadon ja kantoi kolmeenkymmeneen ja kuuteenkymmeneen ja sataan jyvään asti."

8 Mutta osa putosi hyvään maahan, ja se nousi oraalle ja kasvoi ja teki hedelmää ja kantoi mikä kolmekymmentä, mikä kuusikymmentä ja mikä sata jyvää."

8. Ja muutama lankesi hyvään maahan, ja kantoi hedelmän, joka kävi ylös ja kasvoi. Ja muutama kantoi kolmenkymmenen kertaiset, ja muutama kuudenkymmenen kertaiset, ja muutama sadan kertaiset.

8. Ja muutamat langeisit hywän maahan ja se candoi hedelmän joca enäni ja caswoi. Ja muutamat caswoit colmenkymmenen kertaiset ja muutamat cuudenkymmenen kertaiset ja muutamat sadan kertaiset:

8. Ja mwtamat langesit hyuen mahan/ ia se cannoi hedhelmen/ ioca ylespuhckesi ia casuoi. Ja mwtamat edhestoit colmenkymenkerdhaiset/ ia mwtamat cwsikymenkerdhaiset/ ia mwtamat sadhankerdhaiset/ (Ja muutamat lankesit hywään maahan/ ja se kantoi hedelmän/ joka ylöspuhkesi ja kaswoi. Ja muutamat edestoit kolmenkymmenkertaiset/ ja muutamat kuusikymmenkertaiset/ ja muutamat sadankertaiset/)

9 Ja hän sanoi: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon".

9 Ja Hän sanoi (heille): "Jolla on korvat kuulla, hän kuulkoon!"

9. Ja hän sanoi heille: jolla on korvat kuulla, se kuulkaan.

9. Ja hän sanoi heille: Jolla on corwat cuulla hän cuulcan.

9. ia hen sanoi heille. Jolla coruat on cwlla/ hen cwlcaan. (ja hän sanoi heille. Jolla korwat on kuulla/ hän kuulkaan.)

10 Ja kun hän oli jäänyt yksin, niin ne, jotka olivat hänen ympärillään, ynnä ne kaksitoista kysyivät häneltä näitä vertauksia.

10 Mutta kun Hän oli yksin, kysyivät ne kaksitoista ja ne, jotka olivat Hänen ympärillään Häneltä *tätä vertausta*.

10. Mutta kuin hän yksinänsä oli, kysyivät ne, jotka hänen ympärillänsä kahdentoistakymmenen kanssa olivat, häneltä sitä vertausta.

10. JA cuin hän rupeis yxinäns oleman nijn ne jotca hänen ymbärilläns cahden toistakymmenen cansa olit kysyit häneldä sijtä wertauxest.

10. Ja quin hen rupesi yxinens oleman/ nin ne/ iotca henen ymberillens olit cahde'toistakymenen cansa kysyit henelde/ sijte werdauxest/ (Ja kuin hän rupesi yksinänsä olemaan/ niin ne/ jotka hänen ympärillänsä olit kahdentoistakymmenen kanssa kysyit häneltä/ siitä wertauksesta/)

11 Niin hän sanoi heille: "Teille on annettu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksissa,

11 Niin Hän sanoi heille: "Teidän on annettu ymmärtää* Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksissa,

11. Ja hän sanoi heille: teille on annettu tuta Jumalan valtakunnan salaisuus; mutta niille, jotka ulkona ovat, tapahtuvat kaikki vertausten kautta:

11. Ja hän sanoi heille: Teille on annettu tuta Jumalan waldacunnan salaisudet: mutta nijlle jotca vlcona owat tapahtuwat caicki wertauxen cautta

11. ia hen sanoi heille/ Teille on annettu tuta Jumalan Waldakunnan salaus/ mutta nijlle/ iotca vlcon ouat/ Wertauxen cautta/ caiki tapachtuuat/ (ja hän sanoi heille/ Teille on annettu tuta Jumalan waltakunnan salaus/ mutta niille/ jotka ulkona owat/ wertauksen kautta/ kaikki tapahtuwat/)

12 että he näkemällä näkisivät, eivätkä huomaisi, ja kuulemalla kuulisivat, eivätkä ymmärtäisi, niin etteivät kääntyisi ja saisi anteeksi".

12 jotta he näkemällä näkisivät, eivätkä käsittäisi ja kuulemalla kuulisivat eivätkä ymmärtäisi, jotteivät kääntyisi ja saisi (syntejä) anteeksi.”

12. Että he nähden näkisivät ja ei huomaitsisi, ja kuullen kuulisivat ja ei ymmärtäisi: ettei he joskus palajaisi, ja heille annettaisiin synnit anteeksi.

12. Että he näkewäisillä silmillä näkewät ja ei sijttekän tunne ja cuulewaisilla corwilla cuulewat ja ei sijttekän ymmärrä ettei he joscus palajais ja heille annetaisin synnit andexi.

12. senpäle että heidhen pite näkeueisil silmille näkemen/ ia ei sitteken tundeman/ ia cwleuaisilla Coruilla cwleman/ ia ei sitteken ymmertemen/ ettei he ioskus palaiaisi/ ia heiden synnit andexiannetaisi. (sen päälle että heidän pitää näkewäisin silmillä näkemän/ ja ei sittenkään tunteman/ ja kuulewaisilla korwilla kuuleman/ ja ei sittenkään ymmärtämän/ ettei he joskus palaisi/ ja heidän synnit anteeksi annettaisiin.)

13 Ja hän sanoi heille: "Ette käsitä tätä vertausta; kuinka sitten voitte ymmärtää kaikki muut vertaukset?

13 Ja Hän sanoi heille: "Ette käsitä tätä vertausta. Kuinka sitten voitte ymmärtää kaikki vertaukset?

13. Ja sanoi heille: ettekö te tiedä tätä vertausta? ja kuinka te kaikki vertaukset ymmärtäisitte?

13. Ja sanoi heille: Ettekö te ymmärrä tätä wertausta cuinga sijs te tahdotte muut wertauxet ymmärtä.

13. Ja sanoi heille/ Eikö te ymmerdä tetä Wertausta? Ja quinga sijs te tahdotta caiki wertauxet ymmerte? (Ja sanoi heille/ eikö te ymmärrä tätä wertausta? ja kuinka siis te tahdotte kaikki wertaukset ymmärtää?)

14 Kylväjä kylvää sanan.

14 Kylväjä kylvää sanan.

14. Kylväjä kylvää sanan.

14. Kylwäjä kylwä sanan mutta nämät owat ne jotca tien wieres owat:

14. Se Kylueije sanan kyluepi. (Se kylwäjä sanan kylwääpi.)

15 Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, joihin sana kylvetään, mutta kun he sen kuulevat, niin saatana heti tulee ja ottaa pois heihin kylvetyn sanan.

15 Nämä vastaavat* niitä, jotka ovat tien vieressä, jonne sana kylvetään, ja kun he kuulevat, saatana tulee heti ja ottaa pois heidän sydämiinsä kylvetyn sanan.

15. Mutta nämä ovat, ne jotka tien vieressä ovat: kussa sana kylvetään, ja kuin he sen ovat kuulleet, tulee kohta saatana ja ottaa pois sanan, joka heidän sydämiinsä kylvetty oli.

15. Cusa sana kylwetän ja cuin he sen owat cuullet tule Satan ja otta pois sanan joca heidän sydämijns kylwetty oli.

15. Mutta nemet ouat ne quin Tien wieresse ouat/ cussa sana kyluetten/ ia quin he sen ouat cwlluet/ cochta tulepi Sathanas/ ia poisotta Sanan ioca kyluetty oli heidhen Sydhemihins. (Mutta nämät owat ne kuin tien wieressä owat/ kussa sana kylwettiin/ ja kuin he sen owat kuulleet/ kohta tuleepi satanas/ ja pois ottaa sanan joka kylwetty oli heidän sydämihinsä.)

16 Ja mitkä kallioperälle kylvettiin, ovat niinikään ne, jotka, kun kuulevat sanan, heti ottavat sen ilolla vastaan,

16 Nämä taas vastaavat* niin ikään niitä, jotka on kylvetty kallioperälle. Sanan kuullessaan he heti ottavat sen ilolla vastaan,

16. Ja ne ovat senkaltaiset, jotka kivistöön kylvetyt ovat: kuin he sanan kuulleet ovat, ottavat he sen kohta ilolla vastaan:

16. Ja muutamat owat sencaltaiset jotca kiwistöhön kylwetyt owat: cosca he sanan cuullet owat ottawat he sen cohta ilolla wastan

16. Ja mwtamad ouat sencaltaiset/ iotca Kiuiraunion Kylwetydh owat/ coska he sarnan cwlleet ouat/ cochta he ilon cansa site wastan rupeuat/ (Ja muutamat owat senkaltaiset/ jotka kiwiraunioon kylwetyt owat/ koska he saarnan kuulleet owat/ kohta he ilon kanssa sitä wastaan rupeewat/)

17 mutta heillä ei ole juurta itsessään, vaan he kestävät ainoastaan jonkun aikaa; kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin he kohta lankeavat pois.

17 mutta heissä ei ole juurta itsessään, vaan he ovat hetkellisiä. Kun sitten syntyy ahdistus tai vaino sanan vuoksi, niin he heti lankeavat pois.

17. Ja ei ole heissä juurta, mutta ovat ajalliset; sitte kuin murhe taikka vaino tulee sanan tähden, niin he kohta pahenevat.

17. Ja ei ole heisä juurta mutta owat ajalliset waan cosca murhe taicka waiwa sattu sanan tähden nijn he cohta pahenewat.

17. ia ei ole heisse iwrta mutta ouat aijaliset/ Sitte coska mureh taicka waiua sattu sanan tedhen/ nin he cochta pahaneuat. (ja ei ole heissä juurta mutta owat ajalliset/ Sitten koska murhe taikka waiwa sattuu sanan tähden/ niin he kohta pahenewat.)

18 Ja toisia ovat orjantappuroihin kylvetyt; nämä ovat ne, jotka kuulevat sanan,

18 Ja nämä* vastaavat niitä, jotka on kylvetty orjantappuroihin. He ovat niitä, jotka kuuntelevat sanaa.

18. Ja muutamat ovat, jotka orjantappuroihin kylvetyt ovat: ne kuulevat sanan,

18. Ja muutamat owat jotca orjantappuroihin kylwetyt owat:

18. Ja mwtamadh ouat iotca Oriantappuroihin ouat kyluetyt/ (Ja muutamat owat jotka orjantappuroihin owat kylwetyt/)

19 mutta maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut himot pääsevät valtaan ja tukahuttavat sanan, ja se jää hedelmättömäksi.

19 Mutta tämän maailmanajan huolet rikkauden viettelys ja muita asioita koskevat himot pääsee valtaan ja tukahuttavat sanan, ja se jää hedelmättömäksi.

19. Ja tämän maailman suru, ja rikkauden viettelys ja muut himot tulevat ja tukahuttavat sanan, ja saatetaan hedelmättömäksi.

19. Ne cuulewat sanan tämän mailman suru ja rickauden wiettelys ja muut himot tulewat ja tucahuttawat sanan ja saatetan hedelmättömäxi.

19. Ne ouat iotca sanan cwleuat/ ia temen mailman surut/ ia rickaudhen wiettelus/ ia muidhen rijstain himodh siselemeneuet/ ia läkäyttewet sanan ia se saatetan hedhelmettömexi. (Ne owat jotka sanan kuulewat/ ja tämän maailman surut/ ja rikkauden wiettelys/ ja muiden riistain himot sisälle menewät/ ja läkähdyttäwät sanan ja se saatetaan hedelmättömäksi.)

20 Ja mitkä hyvään maahan kylvettiin, ovat ne, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan ja kantavat hedelmän, mikä kolmikymmen-, mikä kuusikymmen- ,mikä satakertaisen."

20 Nämä taas vastaavat* niitä, jotka on kylvetty hyvään maahan, kuuntelevat sanaa ja ottavat sen vastaan ja kantavat hedelmää, mikä kolmekymmentä, mikä kuusikymmentä, mikä sata jyvää."

20. Ja ne ovat, jotka hyvään maahan kylvetyt ovat: jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan, ja hedelmän kantavat, muutama kolminkymmenin, ja muutama kuusinkymmenin, ja muutama sadoin kerroin.

20. Ja muutamat owat jotca hywän maahan kylwetyt owat ne cuulewat sanan ja ottawat sen wastan ja hedelmöidzewät muutamat colmenkymmenin ja muutamat cuusinkymmenin ja muutamat sadoin kerroin.

20. Ja mwtamadh ouat iotca hyueen Mahan ouat kyluetydh/ Ne ouat iotca sarnan cwleuat/ ia wastanrupeuat/ ia hedhelmeitzeuet/ Nin ette mwtamadh candauat colmenkymenin/ ia mwtamat cusinkymenin/ ia mwtamat Sadhoin kerdhoin. (Ja muutamat owat jotka hywään maahan owat kylwetyt/ Ne owat jotka saarnan kuulewat/ ja wastaan rupeawat/ ja hedelmäitsewät/ Niin että muutamat kantawat kolmenkymmenen/ ja muutamat kuusinkymmenen/ ja muutamat sadoin kerroin.)

21 Ja hän sanoi heille: "Eihän lamppua oteta esiin, pantavaksi vakan alle tai vuoteen alle? Eiköhän lampunjalkaan pantavaksi?

21 Ja Hän sanoi heille: "Ei kai *lamppua tuoda* pantavaksi vakan alle tai vuoteen alle? Eikö lampunjalkaan pantavaksi?

21. Ja hän sanoi heille: sytytetäänkö kynttilä pantaa vakan alle eli pöydän alle? eikö, että se pantaisiin kynttilänjalkaan.

21. JA hän sanoi heille: sytytetängö kyntilä panda wacan ala eli pöydän ala ? waan kyntiläjalcaan.

21. Ja sanoi hen heille/ Sytytetengö Kyntele sitewarten että se wacan ala pannan/ eli woten ala? Eikö että se pannan kynttelijalgan päle? (Ja sanoi hän heille/ Sytytetäänkö kynttilä sitä warten että se wakan alle pannaan/ eli wuoteen alle? Eikö että se pannaan kynttiläjalan päälle?)

22 Sillä ei mikään ole salattuna muuta varten, kuin että se tulisi ilmi, eikä kätkettynä muuta varten, kuin tullakseen julki.

22 Sillä mikään ei ole salassa paitsi tullakseen ilmi, eikä mikään ole kätkettynä paitsi tullakseen julki.

22. Sillä ei ole mitään peitetty, jota ei ilmoiteta, eikä ole salaista, vaan että se julki tulis.

22. Sillä ei ole mitän peitetty joca ei ilmoiteta eikä ole salaista jota ei julisteta.

22. Sille ettei ole miten peitetty/ quin ei ilmoiteta/ ia ei ole Salaista/ quin ei iulghisteta. (Sillä ettei ole mitään peitetty/ kuin ei ilmoiteta/ ja ei ole salaista/ kuin ei julkisteta.)

23 Jos jollakin on korvat kuulla, hän kuulkoon."

23 Jos kenellä on korvat kuulla, hän kuulkoon!"

23. Jos jollakin on korvat kuulla, se kuulkaan.

23. Jolla on corwat cuulla hän cuulcan.

23. Jolla coruat on cwleman/ hen cwlkan. (Jolla korwat on kuuleman/ hän kuulkaan.)

24 Ja hän sanoi heille: "Ottakaa vaari siitä, mitä kuulette; millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan, vieläpä teille lisätäänkin.

24 Myös Hän sanoi heille: "Ottakaa vaari siitä, mitä kuulette. Millä mitalla te mittaatte, mitataan teille, vieläpä lisätään teille, (jotka kuulette).

24. Ja hän sanoi heille: katsokaat, mitä te kuulette. Jolla mitalla te mittaatte, pitää teille mitattaman, ja vielä lisätään teille, jotka kuulette.

24. Ja hän sanoi heille: cadzocat mitä te cuuletta. Jolla mitalla te mittatte sillä muut teille mittawat ja wielä lisäten jotca tämän cuuletta:

24. Ja hen sanoi heille/ Catzocat mite te cwletta. Jolla mitalla te mittatta/ sille mwdh teille mittauat/ ia wiele liseteen teille iotca temen cwletta/ (Ja hän sanoi heille/ Katsokaat mitä te kuulette. Jolla mitalla te mittaatte/ sillä muut teille mittaawat/ ja wielä lisätään teille jotka tämän kuulette/)

25 Sillä sille jolla on, sille annetaan; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on."

25 Jolla näet on, sille annetaan, ja jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on."

25. Sillä jolla on, hänelle annetaan; ja jolla ei ole, sekin, mitä hänellä on, otetaan häneltä pois.

25. Sillä jolla on hänelle annetan ja jolla ei ole sekin cuin hänellä on otetan häneldä pois.

25. Sille iolla ombi/ henelle annetan/ Ja iolla ei ole/ sekin mös quin henelle on/ se henelde poisotetan. (Sillä jolla ompi/ hänelle annetaan/ Ja jolla ei ole/ sekin myös kuin hänellä on/ se häneltä pois otetaan.)

26 Ja hän sanoi: "Niin on Jumalan valtakunta, kuin jos mies kylvää siemenen maahan;

26 Vielä hän sanoi: "Niin on Jumalan valtakunta kuin jos mies kylvää siemenen maahan,

26. Ja hän sanoi: niin on Jumalan valtakunta kuin jos ihminen heittäis siemenen maahan,

26. JA hän sanoi: nijn on Jumalangin waldacunda jos ihminen heittäis siemenen maahan

26. Ja hen sanoi/ Nin Jumalan Waldakunda on/ quin ios Inhiminen heitteis siemenen mahan/ (Ja hän sanoi/ Niin Jumalan waltakunta on/ kuin jos ihminen heittäisi siemenen maahan/)

27 ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin; ja siemen orastaa ja kasvaa, hän ei itse tiedä, miten.

27 ja hän nukkuu ja nousee yötä päivää, ja siemen kasvaa ja tekee vartta, eikä hän tiedä miten.

27. Ja makais, ja nousis yöllä ja päivällä: ja siemen puhkeais ulos ja kasvais ylös, koska ei hän tiedäkään.

27. Ja macais ja nousis yöllä ja päiwällä ja laiho wihotais ja caswais cosca ei hän tiedäckän.

27. ia macais/ ia ylesnousis öte ia peiue/ ia se Laiho wihottais/ ia casuais coska ei hen tiedhecken. (ja makaisi / ja ylös nousisi yötä ja päiwää/ ja se laiho wihottaisi / ja kaswaisi koska ei hän tiedäkään.)

28 Sillä itsestään maa tuottaa viljan: ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jyvän tähkään.

28 Sillä itsestään maa antaa sadon, ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jyvän tähkään.

28. Sillä maa kantaa hedelmän itsestänsä, ensin oraan, sitte tähkäpään, ja niin täyden jyvän tähkäpäässä.

28. Sillä maa hedelmöidze idzestäns ensin oraxen sijtte tähkäpään ja nijn täyden jywän tähkäpääs.

28. Sille ette maa mielellens hedhelmeitzepi/ ensin Oraxen/ sijtten tehckepäen/ sijtte teudhen iyuen tehckepäes. (Sillä että maa mielellänsä hedelmöitsee/ ensin oraksen/ sitten tähkäpään/ sitten täyden jywän tähkäpäässä.)

29 Mutta kun hedelmä on kypsynyt, lähettää hän kohta sinne sirpin, sillä elonaika on käsissä."

29 Mutta kun sato on kypsynyt, hän lähettää heti sirpin, sillä elon aika on tullut."

29. Mutta kuin hedelmä tulee edes, lähettää hän kohta sinne sirpin; sillä elonaika on läsnä.

29. Mutta cosca hedelmä kypsy lähettä hän cohta sirpin sillä elon aica on läsnä.

29. Mutta coska hedhelme edhestulepi/ cochta hen sirpin Lehette/ sille että Elonaica ombi Lesse. (Mutta koska hedelmä edestuleepi/ kohta hän sirpin lähettää/ sillä että elonaika ompi läsnä.)

30 Ja hän sanoi: "Mihin vertaamme Jumalan valtakunnan, eli mitä vertausta siitä käytämme?

30 Jälleen Hän sanoi: "Mihin vertaisimme Jumalan valtakuntaa eli millä vertauksella esittäisimme* sen?

30. Ja hän sanoi: mihinkä me Jumalan valtakunnan vertaamme? eli millä vertauksella me sen vertaamme?

30. JA hän sanoi: keneen me Jumalan waldacunnan wertamme ? eli millä wertauxella me sen wertamme ?

30. Ja hen sanoi/ Kelle me werdhoittamme Jumalan Waldakunnan? Taicka minge wertauxen cansa me sen werdautam? (Ja hän sanoi/ Kelle me wertautamme Jumalan waltakunnan? Taikka minkä wertauksen kanssa me sen wertautamme?)

31 Se on niinkuin sinapinsiemen, joka, kun se kylvetään maahan, on pienin kaikista siemenistä maan päällä;

31 Se on niin kuin sinapinsiemen, joka maahan kylvettynä on vähäisin kaikista siemenistä maan päällä.

31. Niinkuin sinapin siemeneen: kuin se maahan kylvetään, on se vähin kaikkia siemeniä, mitä maassa on;

31. Se on nijncuin sinapin siemen cosca se kylwetän nijn on se wähin caickia siemenitä cuin maasa on

31. Se ombi ninquin Sinapin iyue/ coska se mahan kyluetän/ nin se ombi wehin caikia siemenite iotca maasa ouat/ (Se ompi niinkuin sinapin jywä/ koska se maahan kylwetään/ niin se ompi wähin kaikkia siemeniä jotka maassa owat/)

32 mutta kun se on kylvetty, niin se nousee ja tulee suurimmaksi kaikista vihanneskasveista ja tekee suuria oksia, niin että taivaan linnut voivat tehdä pesänsä sen varjoon."

32 Mutta kun se on kylvetty, se nousee ja tulee kaikkia vihanneskasveja suuremmaksi ja tekee suuria oksia, niin että taivaan linnut voivat tehdä sen varjoon pesänsä."

32. Ja kuin hän kylvetty on, niin hän nousee, ja tulee suuremmaksi kaikkia kaaleja, ja tekee suuret oksat, niin että taivaan linnut hänen varjonsa alle taitavat pesät tehdä.

32. Ja cuin hän kylwetty on nijn hän nouse ja tule suremmaxi cuin caicki ruohot ja teke suuret oxat nijn että Taiwan linnut hänen warjons alla pesiä tekewät.

32. Ja quin hen kyluetty on/ nin hen ylesnouse/ ia tule swremaxi quin iocu Caali/ ia teke swret Oxat/ nin ette Linnut Taiuas alla henen warions alla pesiuet. (Ja kuin hän kylwetty on/ niin hän ylös nousee/ ja tulee suuremmaksi kuin joku kaali/ ja tekee suuret oksat/ niin että taiwaan linnun taiwasalla hänen warjonsa alla pesiwät.)

33 Monilla tämänkaltaisilla vertauksilla hän puhui heille sanaa, sen mukaan kuin he kykenivät kuulemaan;

33 Monin tällaisin vertauksin Hän puhui heille sanaa, sen mukaan kuin he kykenivät kuuntelemaan.

33. Ja sen muotoisilla monilla vertauksilla puhui hän heille sanan, sen perästä kuin he voivat kuulla.

33. Ja semmuotoisella monella wertauxella puhui hän heille: sen peräst cuin he woit cuulla

33. Ja semmotoisille monella wertauxella puhui hen heille Sarnan/ semperäst quin he woisit cwlla/ (Ja semmosilla monella wertauksella puhuin hän heille saarnan/ sen perästä kuin he woisit kuulla/)

34 ja ilman vertausta hän ei puhunut heille. Mutta opetuslapsillensa hän selitti kaikki, kun he olivat yksikseen.

34 Ja ilman vertausta Hän ei puhunut heille. Mutta yksityisesti Hän selitti kaiken opetuslapsilleen.

34. Mutta ei hän ilman vertausta mitään heille puhunut, vaan selitti kaikki opetuslapsillensa erinänsä.

34. Mutta ei hän ilman wertauxita mitän heille puhunut waan hän selitti caicki Opetuslapsillens erinäns.

34. mutta ilman werdauxita ei hen miten heille puhunut/ waan erinens hen caiki Opetuslapsillens vlgostoimitti. (mutta ilman wertauksia ei hän mitäään heille puhunut/ waan erinänsä hän kaikki opetuslapsillensa ulos toimitti.)

35 Ja sinä päivänä hän illan tultua sanoi heille: "Lähtekäämme yli toiselle rannalle".

35 Sinä päivänä Hän illan tultua sanoi heille: "Lähtekäämme yli toiselle rannalle."

35. Ja hän sanoi heille sinä päivänä, kuin ehtoo tuli: menkäämme ylitse.

35. JA sen päiwän ehtona sanoi hän heille: mengäm ylidze.

35. Ja saman Peiuen Echtona sanoi hen heille/ Mengem ylitze toiseen ra'taan. (Ja saman päiwän ehtoona sanoi hän heille/ Menkäämme ylitse toiseen rantaan.)

36 Niin he laskivat kansan luotaan ja ottivat hänet mukaansa, niinkuin hän venheessä oli; ja muitakin venheitä oli hänen seurassaan.

36 Laskettuaan kansan luotaan he ottavat Hänet mukaansa niin kuin Hän veneessä oli. Ja muitakin veneitä oli Hänen seurassaan.

36. Ja he laskivat kansan, ja ottivat hänen, kuin hän oli haahdessa; oli myös muita venheitä hänen kanssansa.

36. Ja he laskit Canssan ja otit hänen cuin hän oli hahdes: oli myös muita haaxia hänen cansans.

36. Ja he laskit Canssan/ ia otit henen Hahden cansa/ iosa hen io sisell oli/ ia oli mös muita Haaxia henen cansans. (Ja he laskit kansan/ ja otit hänen haahden kanssa/ jossa hän jo sisällä oli/ ja oli myös muita haaksia hänen kanssansa.)

37 Ja nousi kova myrskytuuli, ja aallot syöksyivät venheeseen, niin että venhe jo täyttyi.

37 Niin nousi ankara myrskytuuli, ja aallot vyöryivät veneeseen, niin että se* jo täyttyi.

37. Ja suuri tuulispää nousi ja aallot löivät sisälle haahteen, niin että se jo täytettiin.

37. Ja suuri tuulispää nousi ja allot löit hahten nijn että se täytettin.

37. Ja nousi swri Tuulispä/ ia Aldhot löit siselle Hachten/ nin ette se io teutettin. (Ja nousi suuri tuulispää/ ja aallot löit sisälle haahteen/ niin että se jo täytettiin.)

38 Ja itse hän oli peräkeulassa ja nukkui nojaten päänaluseen. Ja he herättivät hänet ja sanoivat hänelle: "Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?"

38 Mutta Hän itse oli veneen perässä nukkuen päänalusta vasten. Niin he herättivät Hänet ja sanoivat Hänelle: "Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?"

38. Ja hän oli perällä ja makasi päänalaisen päällä. Ja he herättivät hänen ja sanoivat hänelle: Mestari, etkös sitä tottele, että me hukumme?

38. Ja hän oli perällä ja macais päänalaisen päällä. Ja he herätit hänen ja sanoit hänelle: Mestari etkös tottele että me hucumme ?

38. Ja hen oli Peräs ia macasi Penalaisen päle. Ja he heräytit henen ia sanoit henelle/ Mestari etkös tottele että me hukuma? (Ja hän oli perässä ja makasi päänalaisen päällä. Ja he heräytit hänen ja sanoit hänelle/ Mestari etkös tottele että me hukumme?)

39 Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: "Vaikene, ole hiljaa". Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven.

39 Herättyään Hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: "Vaikene, ole hiljaa." Niin tuuli asettui ja tuli aivan tyyni.

39. Ja kuin hän herätettiin, nuhteli hän tuulta ja sanoi merelle: vaikene, ole ääneti. Niin tuuli asettui ja tuli juuri tyveneksi.

39. Ja cuin hän herätettin nuhteli hän tuulda ja sanoi merelle: waickene ja asetu.

39. Ja quin hen ylesherätetty oli/ nuchteli hen Tuulda/ ia sanoi merelle/ Waickene ia asetu/ (Ja kuin hän ylösherätetty oli/ nuhteli hän tuulta/ ja sanoi merelle/ Waikene ja asetu/)

40 Ja hän sanoi heille: "Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?"

40 Ja Hän sanoi heille: "Miksi olette niin pelokkaita? Kuinka teillä ei ole uskoa?"

40. Ja hän sanoi heille: mitä te niin pelkurit olette? Kuinka ei teillä ole uskoa?

40. Nijn tuuli asetui ja tuli juuri tywenexi. Ja hän sanoi heille: mitä te pelkätte ? Cuinga se tule ettei teillä ole vsco ? Ja he peljästyit sangen suurest ja sanoit keskenäns: cuca tämä on ? sillä tuuli ja meri owat hänelle cuuliaiset.

40. Nin Tuuli asettui ia tuli swri tyuen. Ja hen sanoi heille/ Mite te oletta nin palio pelkeueiset? Quinga se tule ettei teille ole vsko? (Niin tuuli asettui ja tuli suuri tywen. Ja hän sanoi heille/ Mitä te olette niin paljon pelkääwäiset? Kuinka se tulee ettei teillä ole usko?)

41 Ja suuri pelko valtasi heidät, ja he sanoivat toisillensa: "Kuka onkaan tämä, kun sekä tuuli että meri häntä tottelevat?"

41 Mutta he pelkäsivät hyvin suuresti ja sanoivat toisilleen: "Kuka tämä onkaan, koska sekä tuuli että meri Häntä tottelevat?"

41. Ja he peljästyivät sangen suuresti ja sanoivat keskenänsä: kuka tämä on? sillä tuuli ja meri ovat hänelle kuuliaiset.

41. Ja he peliestyit sangen/ ia sanoit keskenens/ Cuca teme on/ sille seke Tuuli ia meri henen ouat cwliaiset? (ja he peljästyit sangen/ ja sanoit keskenänsä/ Kuka tämä on/ sillä sekä tuuli ja meri hänen owat kuuliaiset?)