11 luku

Jeesus tulee ratsastaen Jerusalemiin 1 – 11, kiroaa hedelmättömän viikunapuun 12 – 14, puhdistaa pyhäkön 15 – 19 ja puhuu uskon voimasta 20 – 25 Jeesukselta kysytään, millä vallalla hän näitä tekee 27 – 33.

1 Ja kun he lähestyivät Jerusalemia, tullen Beetfageen ja Betaniaan Öljymäelle, lähetti hän kaksi opetuslastaan

1 Kun he tulivat lähelle Jerusalemia, Beetfageen ja Betaniaan, Öljyvuorelle, Hän lähetti kaksi opetuslastaan

1. Ja kuin he lähestyivät Jerusalemia, Betphageen ja Betaniaan, Öljymäen tykö, lähetti hän kaksi opetuslapsistansa,

1. JA cuin he lähestyit Jerusalemi ja tulit Bethphageen ja Bethanian Öljymäen tygö lähetti hän caxi Opetuslastans ja sanoi heille:

1. IA quin he lehestyit Jerosoliman Bethphagin tyge ia Bethanian ölio mäen tyge/ nin hen vloslehetti caxi Opetuslastans/ ia sanoi heille/ (Ja kuin he lähestyit Jerusalemin Bethphagin tykö ja Bethanian öljymäen tykö/ niin hän ulos lähetti kaksi opetuslastansa/ ja sanoi heille/)

2 ja sanoi heille: "Menkää kylään, joka on edessänne, niin te kohta, kun sinne tulette, löydätte sidottuna varsan, jonka selässä ei yksikään ihminen vielä ole istunut; päästäkää se ja tuokaa tänne.

2 ja sanoi heille: "Menkää edessänne olevaan kylään, niin heti sinne tultuanne tapaatte kytketyn varsan, jonka selässä yksikään ihminen ei [vielä] ole istunut. Päästäkää ja tuokaa se.

2. Ja sanoi heille: menkäät kylään, joka on teidän edessänne, ja kohta kuin te siihen tulette sisälle, löydätte te varsan sidottuna, jonka päällä ei yksikään ihminen istunut ole; päästäkäät se ja tuokaat tänne.

2. Mengät kylään joca on teidän edesän ja te löydätte cohta tulduan warsan sidottuna jonga päällä ei yxikän ihminen istunut ole päästäkät se ja tuocat tänne.

2. Menget sihen Kylen ioca ombi teiden edhesen ia cochta sinne siselletultuan leudhette te warsan sidhottun/ ionga päle ei yxiken Inhiminen istunut ole/ pästeket se/ ia toocat tenne. (Menkäät siihen kylään joka ompi teidän edessän ja kohta sinne sisälle tultuan löydätte te warsan sidotun/ jonka päällä ei yksikään ihminen istunut ole/ päästäkäät se/ ja tuokaat tänne.)

3 Ja jos joku teille sanoo: 'Miksi te noin teette?', niin sanokaa: 'Herra tarvitsee sitä ja lähettää sen kohta tänne takaisin'."

3 Jos joku sanoo teille: 'Miksi teette tämän?' sanokaa: 'Herra tarvitsee sitä ja lähettää sen kohta tänne [takaisin]'."

3. Ja jos joku teille sanoo: miksi te sen teette? niin sanokaat: Herra sitä tarvitsee; ja kohta hän laskee hänen tänne.

3. Ja jos jocu kysy teille: mixi te sen teette ? nijn sanocat: Herra sitä tarwidze ja cohta hän laske hänen tänne.

3. Ja ios iocu sano teille/ Mixi te sen teette? Sanocat että HERRA site taruitze/ ia cochta hen laske henen tenne. (Ja jos joku sanoo teille/ Miksi te sen teette? Sanokaat että HERRA sitä tarwitsee/ ja kohta hän laskee hänen tänne.)

4 Niin he menivät ja löysivät oven eteen ulos kujalle sidotun varsan ja päästivät sen.

4 Niin he menivät ja tapasivat varsan kytkettynä oven luo ulos kujalle ja päästivät sen.

4. Niin he menivät, ja löysivät varsan sidottuna ulkona oven tykönä tien haarassa, ja he päästivät sen vallallensa.

4. Nijn he menit ja löysit warsan sidottuna ulcona owen tykönä tien haaras ja he päästit hänen.

4. Nin he menit/ ia leusit warsan sidhottun vlcona ouen tykön tien haaras/ Ja he pästit henen. (Niin he menit/ ja löysit warsan sidotun ulkona owet tykö tien haarassa/ Ja he päästit hänen.)

5 Ja muutamat niistä, jotka siellä seisoivat, sanoivat heille: "Mitä te teette, kun päästätte varsan?"

5 Jotkut siellä seisovista sanoivat heille: "Mitä teette, kun päästätte varsan?"

5. Ja muutamat niistä, jotka siellä seisoivat, sanoivat heille: mitä te teette, että te varsan päästätte?

5. Ja muutamat nijstä jotca siellä seisoit sanoit heille: mitä te warsa päästätte ?

5. Ja mwtamat nijste/ iotca sielle seisoit/ sanoit heille/ Mite te teette warsa pästein? (Ja muutamat niistä/ jotka siellä seisoit/ sanoit heille/ MItä te teette warsan päästäin?)

6 Niin he sanoivat heille, niinkuin Jeesus oli käskenyt; ja he antoivat heidän mennä.

6 He sanoivat heille niin kuin Jeesus oli käskenyt. Silloin he jättivät heidät rauhaan.

6. Mutta he sanoivat heille, niinkuin Jesus oli käskenyt; niin he päästivät heidät.

6. Mutta he sanoit heille nijncuin Jesus oli käskenyt. Nijn he salleit heidän.

6. Mutta he sanoit heille ninquin IesuS oli keskenyt. Nin he sallit heijet/ (Mutta he sanoit heille niinkuin Jesus oli käskenyt. Niin he sallit heidät/)

7 Ja he toivat varsan Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa sen päälle, ja hän istui sen selkään.

7 Niin he toivat varsan Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa sen päälle, ja Hän istuutui sen selkään.

7. Ja he toivat varsan Jesuksen tykö ja heittivät vaatteensa sen päälle, ja hän istui sen päälle.

7. Ja he toit warsan Jesuxen tygö ja heitit waattens hänen päällens ja hän istui sen päälle.

7. Ja he edhestoit warsan IesuSEN tyge/ ia heitit heiden waatteins henen pälens/ ia hen istui sihen päle. (Ja he edestoit warsan Jesuksen tykö/ ja heitit heidän waatteensa hänen päällensä/ ja hän istui siihen päälle.)

8 Ja monet levittivät vaatteensa tielle, ja toiset lehviä, joita katkoivat kedoilta.

8 Monet levittivät vaatteensa tielle, toiset taas katkoivat lehviä puista* (ja hajoittivat tielle).

8. Mutta moni hajoitti vaatteensa tielle, ja ne muut karsivat oksia puista ja hajoittivat tielle.

8. Mutta moni hajotti waattens tielle ja muutamat carseit oxia puista ja hajotit tielle.

8. Mutta moni heiden waatteins haijotit tijelle/ Ja monicadhat oxi carsit puista/ ia haijotit tielle. (Mutta moni heidän waatteensa hajoitit tielle/ Ja monikahdat oksia karsit puista/ ja hajoitit tielle.)

9 Ja ne, jotka kulkivat edellä, ja jotka seurasivat, huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen!

9 Sekä ne, jotka kulkivat edellä, että ne jotka seurasivat huusivat (sanoen): "Hoosianna, siunattu Hän, joka tulee Herran nimessä!

9. Ja jotka edellä kävivät ja myös seurasivat, huusivat, sanoen: hosianna, hyvästi siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimeen!

9. Ja jotca edellä käwit ja myös seuraisit huusit sanoden:

9. Ja iotca edhellekeuit/ ia iotca seurasit hwdhit sanoden/ (Ja jotka edellä käwit/ ja jotka seurasit huusit sanoen/)

10 Siunattu olkoon isämme Daavidin valtakunta, joka tulee (Herran nimessä). Hoosianna korkeuksissa!"

10 Siunattu olkoon isämme Daavidin valtakunta, joka tulee (Herran nimessä). Hoosianna korkeuksissa!"

10. Hyvästi siunattu olkoon Davidin meidän isän valtakunta, joka tulee Herran nimeen: hosianna korkeudessa!

10. Hosianna kijtetty olcon se joca tule Herran nimeen: kijtetty olcon Dawidin meidän Isäm waldacunda joca tule Herran nimeen Hosianna corkeudes.

10. Hosianna/ Hyuestisiugnattu olcon se/ ioca tule HERRAN Nimeen/ Hyuestisiugnattu olcon se Dauidin meiden Isen Waldakunda/ ioca tulepi HERRAN Nimeen/ Hosianna corkeuxes. (Hosianna/ Hywästi siunattu olkoon se/ joka tulee HERRAN nimeen/ Hywästi siunattu olkoon se Dawidin meidän isän waltakunta/ joka tuleepi HERRAN nimeen/ Hosianna korkeuksessa.)

11 Ja hän kulki sisälle Jerusalemiin ja meni pyhäkköön; ja katseltuaan kaikkea hän lähti niiden kahdentoista kanssa Betaniaan, sillä aika oli jo myöhäinen.

11 Ja Jeesus* meni sisälle Jerusalemiin ja pyhäkköön. Katseltuaan kaikkea ja koska aika oli jo myöhäinen Hän meni Betaniaan niitten kahdentoista kanssa.

11. Ja Jesus meni Jerusalemiin ja templiin, ja kuin hän kaikki ympäri katseli, koska jo ehtooaika oli, läksi hän ulos Betaniaan kahdentoistakymmenen kanssa.

11. Ja Herra meni Jerusalemijn ja Templijn ja cuin hän caicki cadzeli läxi hän ehtona Bethaniaan cahdentoistakymmenen cansa.

11. Ja HERRA sisellekeui Jerusalemin/ ia Templijn/ ia quin hen caiki catzeli. Nin hen Echtona vloslexi Bethaniaan ninen Cahdentoistakymenen cansa. (Ja HERRA sisälle käwi Jerusalemiin/ ja templiin/ ja kuin hän kaikki katseli. Niin hän ehtoona ulosläksi Bethaniaan niiden kahdentoista kymmenen kanssa.)

12 Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, oli hänen nälkä.

12 Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, Hänen oli nälkä.

12. Ja toisena päivänä, kuin he Betaniasta läksivät, isosi hän,

12. JA toisna päiwänä cosca he Bethaniasta läxit isois hän.

12. Ja toisna peiuen/ koska he vloslexit Bethaniasta isoisi hen. (Ja toisna päiwän/ koska he ulosläksit Bethaniasta isosi hän.)

13 Ja kun hän kaukaa näki viikunapuun, jossa oli lehtiä, meni hän katsomaan, löytäisikö ehkä jotakin siitä; mutta tultuaan sen luo hän ei löytänyt muuta kuin lehtiä. Sillä silloin ei ollut viikunain aika.

13 Nähtyään kaukaa viikunapuun,* jossa oli lehtiä, Hän meni katsomaan, jos ehkä löytäisi jotain siitä. Mutta tultuaan sen luo Hän ei löytänyt muuta kuin lehtiä, sillä ei ollut viikunain aika.

13. Ja näki taampana fikunapuun, jolla olivat lehdet, niin hän meni lähes, jos hän jotakin hänestä löytänyt olis. Ja kuin hän tuli tykö, ei hän muuta löytänyt kuin lehtiä; sillä ei ollut vielä fikunain aika.

13. Ja näki taambana ficunapuun josa olit lehdet nijn hän meni lähes jos hän jotakin hänestä löytänyt olis. Ja cuin hän tuli sen tygö ei hän muuta löynnyt cuin lehdet: Sillä ei ollut wielä ficunain aica.

13. Ja hen näki taambata Fikunapuun/ iolla lehdhet olit/ Nin hen leheskeui ios hen iotaki henesse leunyt olis. Ja quin hen tuli sen tyge/ nin ei hen mwta leunyt quin lehdhet/ Sille ei ollut wiele Fikunain aica. (Ja hän näki taempana wiikunapuun/ jolla lehdet olit/ Niin hän lähes käwi jos hän jotakin hänessä löytänyt olisi. Ja kuin hän tuli sen tykö/ niin ei hän muuta löytänyt kuin lehdet/ Sillä ei ollut wielä wiikunain aika.)

14 Niin hän puhui ja sanoi sille: "Älköön ikinä enää kukaan sinusta hedelmää syökö". Ja hänen opetuslapsensa kuulivat sen.

14 Niin Jeesus lausui ja sanoi sille: "Älköön sinusta enää kukaan koskaan hedelmää syökö." Ja Hänen opetuslapsensa kuulivat sen."

14. Ja Jesus vastaten sanoi hänelle: älköön tästedeskään kenkään sinusta syökö hedelmää ijankaikkisesti. Ja hänen opetuslapsensa kuulivat sen.

14. Ja Jesus sanoi ficunapuulle: älkön tästedeskän kengän sinusta syökö hedelmätä ijancaickisest. Ja hänen Opetuslapsens cuulit sen.

14. Ja wastaten IesuS sanoi Fikunapuulle/ Elken testedes kengen sinusta sökö hedhelmete ijancaikisesta. Ja henen Opetuslapsens cwlit sen. (Ja wastaten Jesus sanoi wiikunapuulle/ Älkään tästedes kenkään sinusta syökö hedelmätä iankaikkisesti. Ja hänen opetuslapsensa kuulit sen.)

15 Ja he tulivat Jerusalemiin. Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan ulos niitä, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet,

15 Sitten he tulivat Jerusalemiin. Astuttuaan pyhäkköön Jeesus rupesi ajamaan ulos niitä, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet,

15. Ja he tulivat Jerusalemiin. Ja Jesus meni templiin, rupesi ajamaan ulos kaupitsioita ja ostajia templissä, ja vaihettajain pöydät ja kyhkyläisten myyjäin istuimet hän kukisti.

15. JA he tulit Jerusalemijn. Ja Jesus meni Templijn ja rupeis ajaman ulos caupidzioita ja ostaita Templis ja waihettajain pöydät ja kyhkyisten myyjäin istuimet hän cukisti.

15. Ja he tulit Jerusalemijn. Ja IesuS sisellekeui Templijn/ Ja rupesi vlosaiaman Caupitzijat ia Ostaiat Templis/ ia Waiechtaiain Peudhet/ ia Mettiste' Myiein istuimet hen cukisti. (Ja he tulit Jerusalemiin. Ja Jesus sisälle käwi templiin/ Ja rupesi ulos ajamaan kaupitsijat ja ostajat templissä/ ja waihtajain pöydät/ ja mettisten myyjien istuimet hän kukisti.)

16 eikä sallinut kenenkään kantaa mitään astiaa pyhäkön kautta.

16 eikä sallinut kenenkään kantaa astiaa pyhäkön kautta.

16. Ei hän myös sallinut jonkun kantaa astiaa templin lävitse.

16. Ei hän myös sallinut jongun canda jotakin Templin läpidze.

16. Ja ei hen sallinut että iocu piti candaman iotaki Templin lepitze/ (Ja ei hän sallinut että joku piti kantaman jotakin templin läwitse/)

17 Ja hän opetti ja sanoi heille: "Eikö ole kirjoitettu: 'Minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi'? Mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan."

17 Ja Hän opetti sanoen heille: "Eikö ole kirjoitettu: 'Minun huonettani on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi'? Mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan."

17. Ja hän opetti, sanoen heille: eikö kirjoitettu ole: minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi kaikille kansoille? mutta te olette sen tehneet ryövärien luolaksi.

17. Ja hän opetti ja sanoi heille: eikö kirjoitettu ole ? minun huonen pitä cudzuttaman Rucous huonexi caikelle Canssalle mutta te oletta sen tehnet ryöwärein luolaxi.

17. Ja hen opetti ia sanoi heille. Eikö kirioitettu ole? Minun Honen pite cutzuttaman Rucous Honexi caikelle Canssalle/ Mutta te oletta henen tehnyet Röuerein lolaxi. (Ja hän opetti ja sanoi heille. Eikö kirjoitettu ole? Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi kaikelle kansalle/ Mutta te olette tehneet siitä ryöwärein luolaksi.)

18 Ja ylipapit ja kirjanoppineet kuulivat sen ja miettivät, kuinka saisivat hänet surmatuksi; sillä he pelkäsivät häntä, koska kaikki kansa oli hämmästyksissään hänen opetuksestansa.

18 *Kirjanoppineet ja ylipapit* kuulivat sen ja miettivät, miten surmata Hänet. He näet pelkäsivät Häntä, koska kaikki kansa oli hämmästyksissään Hänen opetuksestaan.

18. Ja kirjanoppineet ja pappein päämiehet kuulivat sen, ja etsivät, kuinka he olisivat hänen hukuttaneet; sillä he pelkäsivät häntä, että kaikki kansa hämmästyi hänen oppiansa.

18. Ja Kirjanoppenet ja Pappein päämiehet cuulit sen ja edzeit händä hucuttaxens sillä he pelkäisit händä että caicki Canssa ihmetteli hänen oppians.

18. Ja kirianoppenuet ia papein pämiehet sen cuulit/ Nin he etzit quinga he hene' hucutaisit/ Sille he pelkesit hende/ ette coko Canssa imechteli henen Opetustans. (Ja kirjanoppineet ja pappein päämiehet sen kuulit/ Niin he etsit kuinka he hänen hukuttaisit/ Sillä he pelkäsit häntä/ että koko kansa ihmetteli hänen opetustansa.)

19 Illan tultua he menivät kaupungin ulkopuolelle.

19 Mutta illan tultua *Hän meni* kaupungin ulkopuolelle.

19. Ja kuin ehtoo tuli, meni Jesus ulos kaupungista.

19. JA ehtona meni Jesus ulos Caupungista.

19. Ja quin io Echto oli/ vlosmeni Iesus Caupugista. (Ja kuin jo ehtoo oli/ ulosmeni Jesus kaupungista.)

20 Ja kun he varhain aamulla kulkivat ohi, näkivät he viikunapuun kuivettuneen juuria myöten.

20 Varhain aamulla ohi kulkiessaan he näkivät viikunapuun kuivettuneen juuria myöten.

20. Ja kuin he aamulla kävivät ohitse, näkivät he fikunapuun kuivettuneen juurinensa.

20. Ja cuin he huomeltain ohidzekäwit näit he ficunapuun cuiwetuxi juurinens.

20. Ja quin he homeneltan ohitzekeuit neit he Ficunapuun quiuetuxi iurinens. (Ja kuin hän huomeneltain ohitse käwit näit he wiikunapuun kuiwetuksi juurinensa.)

21 Silloin Pietari muisti Jeesuksen sanat ja sanoi hänelle: "Rabbi, katso, viikunapuu, jonka sinä kirosit, on kuivettunut".

21 Niin Pietari muisti ja sanoi Hänelle: "Rabbi, katso, viikunapuu, jonka kirosit, on kuivettunut"

21. Ja Pietari muisti, ja sanoi hänelle: Rabbi, katso, fikunapuu, jotas kirosit, on kuivettunut.

21. Ja Petari muisti ja sanoi hänelle: Rabbi cadzo se ficunapuu jotas kiroisit on cuiwettunut.

21. Ja Petari muisti ia sanoi henelle/ Rabbi/ catzo se Ficunapw iongas kirosit o'bi quiuettu. (Ja Petari muisti ja sanoi hänelle/ Rabbi/ katso se wiikunapuu jonkas kirosit ompi kuiwettu.)

22 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Pitäkää usko Jumalaan.

22 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Pitäkää *usko Jumalaan.

22. Niin vastasi Jesus ja sanoi heille: pitäkäät usko Jumalan päälle.

22. Nijn wastais Jesus ja sanoi hänelle: uscocat Jumalan päälle.

22. Nin wastasi Iesus ia sanoi henelle/ Wscalca Jumala' tyge. (Niin wastasi Jesus ja sanoi hänelle/ Uskaltakaa Jumalan tykö.)

23 Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: 'Kohoa ja heittäydy mereen', eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi.

23 (Sillä) totisesti sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: 'Kohoa ja heittäydy mereen,' eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, mitä hän sanoo, niin [se] hänelle tapahtuisi (mitä tahansa hän sanoisi).

23. Sillä totisesti sanon minä teille: jokainen, joka tälle vuorelle sanois: siirrä itses ja kukistu mereen! eikä epäilisi sydämessänsä, vaan uskois ne tapahtuvan mitä hän sanoo; niin hänelle tapahtuu, mitä hän sanoo.

23. Totisest sanon minä teille: jocainen cuin tälle wuorelle sanois nouse ja cukistu mereen eikä epäile sydämesäns mutta usco sen tapahtuwan cuin hän sano nijn hänelle tapahtu mitä hän sano.

23. Totisesta mine sanon teille/ että iocainen/ quin telle woorelle sanoisi/ Temma sinuas ia laske sinus merehen/ Ja ei epele henen sydhemesens/ mutta Wscopi tapachtuuan sen mite hen sanois/ nin henelle tulepi mitke hen sanois. (Totisesti minä sanon teille/ että jokainen/ kuin tälle wuorelle sanoisi/ Tempaa sinuas ja laske sinus merehen/ Ja ei epäile hänen sydämessänsä/ mutta uskoopi tapahtuwan sen mitä hän sanoisi/ niin hänelle tuleepi mitkä hän sanoisi.)

24 Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.

24 Sen vuoksi sanon teille: kaikki mitä rukoillen* anotte, uskokaa saavanne, niin se on tuleva teille.

24. Sentähden sanon minä teille: kaikki, mitä te rukoillen anotte, se uskokaat saavanne; niin se tapahtuu teille.

24. Sentähden sanon minä teille: mitä te rucoillen anotta se uscocat teidän saawan nijn se tapahtu teille:

24. Sentede' sano' mine teille/ Mite te Rucoellen anotta wscocat teiden saauan/ nin se tulepi teille. (Sentähden sanon minä teille/ Mitä te rukoellen anotte uskokaat teidän saawan/ niin se tuleepi teille.)

25 Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne."

25 Ja kun seisotte ja rukoilette, antakaa anteeksi, jos teillä on jotain jotakuta vastaan, jotta Isänne, joka on taivaissa, antaisi myös teille anteeksi rikkomuksenne.

25. Ja kuin te seisotte ja rukoilette, niin anteeksi antakaat, jos teillä on jotakin jotakuta vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antais teille anteeksi teidän rikoksenne.

25. Ja cosca te seisotta ja rucoiletta nijn andexiandacat jos teille on jotakin jotacuta wastan että teidän Isän joca on Taiwahis annais myös andexi teidän ricoxen.

25. Ja coska te seisotta ia rucoletta/ nin andexiandacat/ ios teille iotakin on iongun wastan/ Senpälle/ että teiden Isen ioca ombi Taiuhais/ teille mös ricoxet andexiannais. (Ja koska te seisotte ja rukoilette/ niin anteeksi antakaat/ jos teillä jotakin on jonkun wastaan/ Senpäälle/ että teidän Isän joka ompi taiwahassa/ teille myös rikokset anteeksi antaisi.)

26 (Mutta jos te ette anna anteeksi, niin ei Isännekään, joka on taivaissa, anna anteeksi teidän rikkomuksianne.)

26 (Mutta ellette te anna anteeksi, ei Isännekään joka on taivaissa, anna anteeksi teidän rikkomuksianne.)"

26. Mutta jos ette anteeksi anna, ei myös teidän Isänne, joka on taivaissa, anna anteeksi teidän rikoksianne.

26. Jos et te andexianna ei myös teidän Isän joca on Taiwahis anna andexi teidän ricoxitan.

27 Ja he tulivat taas Jerusalemiin. Ja kun hän käveli pyhäkössä, tulivat ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat hänen luoksensa

27 He tulivat jälleen Jerusalemiin. Hänen kävellessään pyhäkössä tulivat ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat Hänen luokseen

27. Ja he tulivat taas Jerusalemiin; ja kuin hän käveli templissä, tulivat hänen tykönsä pappein päämiehet, kirjanoppineet ja vanhimmat,

27. JA he tulit taas Jerusalemijn ja cuin hän käweli Templis tulit hänen tygöns Pappein päämiehet Kirjanoppenet ja wanhimmat ja sanoit hänelle:

26. Ja he tulit taas Jerusalemijn/ Ja quin hen keui Templise/ tulit henen tygens Pappein Pämiehet/ ia Kirianoppenuet/ ia ne Wanhimat ia sanoit henelle/ (Ja he tulit taas Jerusalemiin/ Ja kuin hän käwi templissä/ tulit hänen tykönsä pappein päämiehet/ ja kirjanoppineet/ ja ne wanhimmat ja sanoit hänelle/)

28 ja sanoivat hänelle: "Millä vallalla sinä näitä teet? Tahi kuka sinulle on antanut vallan näitä tehdä?"

28 ja sanoivat Hänelle: "Millä vallalla sinä näitä teet? Ja* kuka on antanut sinulle vallan näitä tehdä?"

28. Ja sanoivat hänelle: millä voimalla sinä näitä teet? ja kuka antoi sinulle sen voiman, ettäs näitä teet?

28. Millä woimalla sinä näitä teet ? ja cuca andoi sinulle sen woiman ettäs näitä teet ?

27. Mille woimalla sine neite teet? ia cuca annoi sinulle sen woiman ettes neite teet? (Millä woimalla sinä näitä teet? ja kuka antoi sinulle sen woiman ettäs näitä teet?)

29 Mutta Jeesus vastasi heille: "Minä myös teen teille yhden kysymyksen; vastatkaa te minulle, niin minä sanon teille, millä vallalla minä näitä teen.

29 Mutta Jeesus (vastasi ja) sanoi heille: "Minäkin kysyn teiltä yhtä asiaa. Vastatkaa minulle, niin minä sanon teille, millä vallalla näitä teen."

29. Mutta Jesus vastaten sanoi heille: minä myös kysyn teiltä yhden sanan: vastatkaat siis minua, niin minäkin sanon teille, millä voimalla minä näitä teen:

29. Jesus sanoi heille: wielä minäkin teildä jotakin kysyn wastacat sijs minua: nijn minäkin sanon teille millä woimalla minä näitä teen.

28. Nin IesuS wastaten sanoi heille/ Wielepä mineki kysyn mös iotakin teilde/ ia wastatcat minu/ Nin mine sanon teille mille woimalla mine neite teen. (Niin Jesus wastaten sanoi heille/ Wieläpä minäkin kysyn myös jotakin teiltä/ ja wastatkaat minun/ Niin minä sanon teille millä woimalla minä näitä teen.)

30 Oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä? Vastatkaa minulle."

30 Oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisistä lähtöisin? Vastatkaa minulle."

30. Johanneksen kaste, oliko se taivaasta, eli ihmisiltä? vastatkaat minua.

30. Johannexen Caste olico se Taiwast eli ihmisildä ? wastacat minua.

29. Johannesen Caste/ olico hen Taiuahast elicke Inhimisilde? Wastacat minu. (Johanneksen kaste/ oliko hän taiwahasta elikkä ihmisiltä? Wastatkaat minun.)

31 Niin he neuvottelivat keskenään sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin hän sanoo: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?'

31 Niin he neuvottelivat keskenään sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', Hän sanoo: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?'

31. Niin he ajattelivat keskenänsä, sanoen: jos me sanomme: taivaasta, niin hän sanoo: miksi ette siis häntä uskoneet?

31. Nijn he ajattelit keskenäns sanoden: Jos me sanomma: Taiwast nijn hän sano: Mixet te sijs händä usconet ?

30. Nin he aijattelit keskenens sanoden/ Jos me sanom/ Taiuahast/ Nin hen sanopi/ Mingeteden ette te vskonuet hende? (Niin he ajattelit keskenänsä sanoen/ Jos me sanomme/ Taiwahasta/ Niin hän sanoopi/ Minkä tähden ette te uskoneet häntä?)

32 Vai sanommeko: 'Ihmisistä'?" — sitä he kansan tähden pelkäsivät sanoa, sillä kaikkien mielestä Johannes totisesti oli profeetta.

32 *Entä jos sanomme*: 'Ihmisistä'?" He pelkäsivät kansaa, sillä kaikki katsoivat, että Johannes totisesti oli profeetta.

32. Mutta jos me sanomme: ihmisiltä, niin me pelkäämme kansaa: sillä kaikki pitivät Johanneksen totisena prophetana.

32. Mutta jos me sanomma: ihmisildä nijn me pelkämme Canssa: sillä caicki pidit Johannexen totisna Prophetana.

31. Mutta ios me sanoma/ Inhimisilde/ Nin me pelkem Canssa/ Sille että caiki pidit Johannesen että hen oli totisesta Propheta. (Mutta jos me sanomme/ Ihmisiltä/ Niin me pelkäämme kansaa/ Sillä että kaikki pidit Johanneksen että hän oli totisesti propheta.)

33 Ja he vastasivat ja sanoivat Jeesukselle: "Emme tiedä". Silloin Jeesus sanoi heille: "Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen".

33 Niin he vastasivat ja sanoivat Jeesukselle: "Emme tiedä." Silloin Jeesus (vastasi ja) sanoi heille: "Minäkään en sano teille, millä vallalla näitä teen.”

33. Ja he vastasivat, sanoen Jesukselle: emme tiedä. Ja Jesus vastasi ja sanoi heille: en minäkään sano teille, millä voimalla minä näitä teen.

33. Ja he wastaisit sanoden Jesuxelle: En me tiedä. Ja Jesus wastais ja sanoi heille: en minä myös sano teille millä woimalla minä näitä teen.

32. Ja wastasit/ sanoden IesuSELle/ Emme me tiedhe. Ja Iesus wastasi ia sanoi heille/ em mineken sano teille mille woimalla mine neite teien. (Ja wastasit/ sanoen Jesukselle/ Emme me tiedä. Ja Jesus wastasi ja sanoi heille/ en minäkään sano teille millä woimalla minä näitä teen.)