7 luku

Ulkonaisesta jumalanpalveluksesta ei ole apua.

1. Tämä on sana, joka tuli Jeremialle Herralta:

1. Tämä on sana tapahtui Herralta Jeremialle, sanoen:

1. TÄmä sana tapahdui HERralda Jeremialle sanoden:

2. Asetu Herran huoneen portille ja julista siellä tämä sana ja sano: Kuulkaa Herran sana, koko Juuda, te jotka tulette näistä porteista kumartaen rukoilemaan Herraa.

2. Seiso Herran huoneen portissa, saarnaa siellä tämä sana ja sano: kuulkaat Herran sanaa, kaikki Juuda, jotka käytte sisälle näistä porteista rukoilemaan Herraa.

2. Seiso HERran huonen portis saarna siellä tämä sana ja sano: cuulcat HERran sana te caicki Judas jotca käytte sisälle tästä portista rucoileman HERra.

3. Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Vaeltakaa hyvin ja tehkää hyviä tekoja, niin minä annan teidän asua tässä paikassa.

3. Näin sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: parantakaat elämänne ja menonne, ja minä tahdon antaa teidän asua tässä paikassa.

3. Näin sano HERra Zebaoth Israelin Jumala: paratcat teidän elämän ja menon ja minä tahdon asua täsä paicas teidän cansan.

3. Neite sanopi HERRA Zebaoth Israelin JUMALA. PArandacat teiden elemen ia menon/ Nin mine tadhon teiden tykenen asua thesse paicas. (Näitä sanoopi HERRA Zebaoth Israelin JUMALA. Parantakaat teidän elämän ja menon/ Niin minä tahdon teidän tykönän asua tässä paikassa.)

4. Älkää luottako valheen sanoihin, kun sanotaan: 'Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!'

4. Älkäät luottako valheesen, sanoen: tässä on Herran templi, tässä on Herran templi, tässä on Herran temppeli.

4. Älkät luottaco teitän walheseen sanoden: täsä on HERran Templi täsä on HERran Templi täsä on HERran Templi.

4. Elket vskaldaco walhen päle/ sanoden Tesse on HERRAN Templi/ Tesse on HERRAN Templi/ Tesse on HERRAN Templi. (Älkäät uskaltako walheen päälle/ sanoen tässä on HERRAN templin/ Tässä on HERRAN templi/ Tässä on HERRA templi.)

5. Vaan jos te todella parannatte vaelluksenne ja tekonne, jos te todella teette oikeuden niin toiselle kuin toisellekin,

5. Mutta parantakaat todella elämänne ja menonne, ja tehkäät jalo oikeus yhden ja toisen välillä.

5. Mutta parandacat teidän elämän ja menon ja tehkät oikeus yhdelle ja toiselle muucalaisille orwoille ja leskille/

5. Waan parandacat teiden Elemen ia menon/ ette te Coctutta tekisit toinen toisellen. Ja elket Mucalaiselle/ Oruoille/ ia Leskelle wärytte techkö/ (Waan parantakaat teidän elämän ja menon/ että te kohtuutta tekisit toinen toisellen. Ja älkäät muukalaiselle/ orwoille/ ja leskelle wääryyttä tehkö/)

6. ette sorra muukalaista, orpoa ja leskeä, ette vuodata viatonta verta tässä paikassa ettekä seuraa muita jumalia turmioksenne,

6. Muukalaisille, orvoille ja leskille älkäät tehkö väkivaltaa, älkäät myös vuodattako viatointa verta tässä paikassa, ja älkäät muita jumalia seuratko itsellenne vahingoksi;

6. Ja älkät tehkö wäkiwalda älkät myös wuodattaco wiatoinda werta täsä paicas ja älkät muita jumalita seuratco idze teillen wahingoxi.

6. ia elket wighatoindha werta vloswodhataco tesse paicas. Ja elket waeltaco muidhen Jumaloitten ielkin/ teillen omaxi wahingoxi. (ja älkäät wiatointa werta uloswuodattako tässä paikassa. Ja älkäät waeltako muiden jumaloitten jälkeen/ teillen omaksi wahingoksi.)

7. niin minä annan teidän asua tässä paikassa, maassa, jonka minä olen antanut teidän isillenne, iankaikkisesta iankaikkiseen.

7. Niin minä tahdon antaa teidän asua tässä paikassa aina ja ijankaikkisesti, tässä maassa, jonka minä annoin teidän isillenne.

7. Nijn minä asun teidän cansan täsä paicas ijancaickisest täsä maasa jonga minä annoin teidän Isillen.

7. Nin mine tadhon alati ia ijancaikisesta teiden tykenen asua tesse paicas/ sijnä Maasa/ ionga mine teiden Isillen annoin. (Niin minä tahdon alati ja iankaikkisesti teidän tykönän asua tässä paikassa/ siinä maassa/ jonka minä teidän isillen annoin.)

8. Mutta katso, te luotatte valheen sanoihin, joista ei ole hyötyä.

8. Mutta te luotatte valheesen, joka ei mitään auta.

8. MUtta te luotatte teitän walheseen joca ei teitä auta.

8. Mutta nyt te vskallat Walecten päle/ iotca keluottamat ouat. (Mutta nyt te uskallat walheitten päälle/ jotka kelwottomat owat.)

9. Miten on? Te varastatte, tapatte, rikotte avion, vannotte väärin, poltatte uhreja Baalille ja seuraatte vieraita jumalia, joita te ette tunne.

9. Ja te olette vielä sittenkin varkaat, murhamiehet, huorintekiät, valapattoiset ja suitsutatte Baalille, ja noudatatte vieraita jumalia, joita ette tunne.

9. Ja te oletta wielä sijttekin warcat murhamiehet huorintekiät walapattoiset suidzutatte Baalille ja noudatatte wieraita jumalita joita et te tunne.

9. Ja semmingi te oletta Warcat/ Murhaiat/ Horintekiet/ ia Walapatot/ ia szuitzutat Baalille. Ja te waellat mucalaisten Jumaloitten ielkin/ ioita ette te tunne. (Ja semmoinenkin te olette warkaat/ murhaajat/ huorintekijät/ ja walapatot/ ja suitsutat baalille. Ja te waellat muukalaisten jumaloitten jälkeen/ joita ette te tunne.)

10. Ja te tulette ja astutte minun eteeni tähän huoneeseen, joka on otettu minun nimiini, ja sanotte: 'Me kyllä pelastumme' — tehdäksenne yhä kaikkia näitä kauhistuksia!

10. Te tulette myös ja seisotte minun edessäni tässä huoneessa, joka minun nimelläni kutsutaan, ja sanotte: ei meidän mitään hätää ole, vaikka me teemme nämät kauhistukset.

10. Te tuletta myös ja seisotta minun edesäni täsä huonesa joca minun nimelläni cudzutan ja sanotta: ei meidän mitän hätä ole ehkä me teem nämät cauhistuxet.

10. Sytte te tuletta ia seisotta minun edesseni/ tesse Honesa/ ioca minun Nimeni ielken nimitettu on/ ia te sanotta. Eipe meille miten tuska ole/ sittequin me sencaltaiset Cauhistoxet teimme. (Syyttä te tulette ja seisotte minun edessäni/ tässä huoneessa/ joka minun nimeni jälkeen nimitetty on/ ja te sanotte. Eipä meillä mitään tuskaa ole/ sittenkuin me senkaltaiset kauhistukset teimme.)

11. Ryövärien luolaksiko te katsotte tämän huoneen, joka on otettu minun nimiini? Katso, sellaiseksi minäkin olen sen havainnut, sanoo Herra.

11. Pidättekö te siis tämän huoneen, joka minun nimelläni nimitetty on, ryövärien luolana? Katso, kyllä minä sen näen, sanoo Herra.

11. Pidättekö te sijs tämän huonen joca minun nimelleni nimitetty on murhan luolana? cadzo kyllä minä sen näen sano HERra.

11. Pidhettekö sis temen Honen/ ioca minun Nimeni ielkin/ nimitettu on/ Röuerein Loolana? Catzos/ kylle mine sen näen/ sanopi HERRA. (Pidättekö siis tämän huoneen/ joka minun nimeni jälkeen/ nimitetty on/ ryöwärein luolana? Katsos/ kyllä minä sen näen/ sanoopi HERRA.)

12. Menkääpä minun asuinpaikkaani, joka oli Siilossa, jossa minä ensin annoin nimeni asua, ja katsokaa, mitä minä olen sille tehnyt kansani Israelin pahuuden tähden!

12. Mutta menkäät nyt minun paikkaani, joka on Silossa, jossa minun nimeni ennen asunut on, ja katsokaat, mitä minä siellä tehnyt olen kansani Israelin pahuuden tähden.

12. Mengät minun paickani Siloon josa minun nimen ennen asunut on ja cadzocat mitä minä siellä tehnyt olen minun Canssani Israelin pahuden tähden.

12. Menget minun Paicani tyge Silos/ iossa minun Nimen ennen asunut ombi/ ia catzocat/ mite mine sielle tehnyt olen/ minun Canssani Israelin pahuden teden. (Menkäät minun paikkani tykö Silossa/ jossa minun nimeni ennen asunut ompi/ ja katsokaat/ mitä minä siellä tehnyt olen/ minun kansani Israelin pahuuden tähden.)

13. Ja koska te nyt olette kaikkia näitä tekoja tehneet, sanoo Herra, ettekä ole kuulleet, vaikka minä varhaisesta alkaen olen teille puhunut, koska ette vastanneet, vaikka minä teille huusin,

13. Että te nyt kaikkia näitä töitä teette, sanoo Herra, ja minä olen varhain noussut ja puhunut teille, ja ette tahdo kuulla, minä huudan, ja ette tahdo vastata;

13. Että te nyt caickia sencaltaisia töitä teettä sano HERra ja minä annan wielä jocapaicas saarnata ja et te tahdo cuulla: minä huudan ja et te tahdo wastata.

13. Ette te sijs caiki nämet Cappalet teette/ sanopi HERRA/ ia mine alati teille sarnata annan/ ia eipe te tadho cwlla/ Mine hwdhan/ ia eipe te taidha wastata. (Eäät te siis kaikki nämät kappaleet teette/ sanoopi HERRA/ ja minä alati teille saarnata annan/ ja eipä te tahdo kuulla/ Minä huudan/ ja eitä te taida wastata.)

14. niin minä teen tälle huoneelle, joka on otettu minun nimiini, johon te luotatte, ja tälle paikalle, jonka minä olen antanut teille ja teidän isillenne, samoin kuin olen tehnyt Siilolle,

14. Niin minä myös tahdon tehdä tämän huoneen kanssa, joka minun nimelläni nimitetty on, johon te luotatte, ja sen paikan kanssa, jonka minä teille ja teidän isillenne annoin, niinkuin minä tein Silon kanssa,

14. Nijn minä myös tahdon tehdä tämän huonen cansa joca nimelleni nimitetty on johon te idzen luotatte: ja sen paican cansa jonga minä teidän Isillenne annoin: nijncuin minä tein Silon cansa.

14. Nin mine sijs tadhon sen Honen/ ioca minun Nimeni ielkin nimitettu on/ ionga päle te vskallat/ Ja sen Paican/ ionga mine teiden Isillen andanut olen/ iuri nin tedhä/ quin mine olen Silon tehnyt. (Niin minä siis tahdon sen huoneen/ joka minun nimeni jälkeen nimitetty on/ jonka päälle te uskallat/ Ja sen paikan/ jonka minä teidän isillen antanut olen/ juuri niin tehdä/ kuin minä olen Silon tehnyt.)

15. ja heitän teidät pois kasvojeni edestä, niinkuin olen heittänyt pois kaikki teidän veljenne, kaikki Efraimin jälkeläiset.

15. Ja heitän teitä pois minun kasvoini edestä, niinkuin minä heitin pois kaikki teidän veljennekin, kaiken Ephraimin siemenen.

15. Ja heitän teitä pois minun caswoni edestä nijncuin minä heitin pois caicki teidän weljennekin caicki Ephraimin siemenet.

15. Ja tadhon teite minun Casuoni edest poisheitte/ ninquin mine poisheittenyt olen caiki teiden Welien/ coco Ephraimin siemenen. (Ja tahdon teitä minun kaswoni edestä poisheittää/ niinkuin minä poisheittänyt olen teidän weljen/ koko Ephraimin siemenen.)

16. Mutta sinä älä rukoile tämän kansan puolesta, älä kohota heidän puolestaan huutoa ja rukousta äläkä niillä minua ahdista; sillä en minä sinua kuule.

16. Ja ei sinun pidä rukoileman tämän kansan edestä, eikä myös yhtäkään valitusta eli rukousta tuoman edes, eli sinuas minun eteeni heidän tähtensä vaivaaman; sillä en minä tahdo sinua kuulla.

16. JA ei sinun pidä rucoileman tämän Canssan edest eikä myös yhtäkän walitust eli rucoust tuoman edes eli sinuas minun eteeni heidän tähtens waiwaman: sillä en minä tahdo sinua cuulla.

16. Mutta ele sine rucuele temen Canssan edeste/ ia ele ycten Walitosta eike anomista edestooco/ eles mös edesastuco heiden tedens minun eteeni/ Sille embe mine tadho sinua cwlla. (Mutta älä sinä rukoile tämän kansan edestä/ ja älä yhtään walitusta eikä anomista edestuoko/ äläs myös edesastuko heidän tähtensä minun eteeni/ Sillä empä minä tahdo sinun kuulla.)

17. Etkö näe, mitä he tekevät Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla?

17. Etkös näe, mitä he tekevät Juudan kaupungeissa ja kujilla Jerusalemissa?

17. Sillä etkös näe mitä he tekewät Judan Caupungeis ja cujilla Jerusalemis.

17. Sille etkös näe/ mite he tekeuet Judan Caupungeisa? ia Jerusalemin Catuilla? (Sillä etkös näe/ mitä he tekewät Judan kaupungeissa? ja Jerusalemin kaduilla?)

18. Lapset kokoavat puita, isät sytyttävät tulen, ja vaimot sotkevat taikinaa valmistaaksensa uhrikakkuja taivaan kuningattarelle, ja he vuodattavat juomauhreja muille jumalille, minulle mielikarvaudeksi.

18. Lapset kantavat puita, ja isät tekevät valkiaa, ja vaimot tekevät taikinaa uhrataksensa leipiä taivaan kuningattarelle, ja antaaksensa juomauhria vieraille jumalille, että he minua vihoittaisivat.

18. Lapset candawat puita ja Isät tekewät walkiata ja waimot tekewät taikinata uhrataxens leipiä taiwan Melechetille ja andaxens juomauhria wieraille jumalille että he minua wihoitaisit.

18. Lapset puita hakeuat/ nin Iset Tulen wiritteuet/ ia waimot sotkeuat Taikina. Ette he Taiwahan Drötingille Mariancacoia leipoisit/ ia Joomawffrit mucalaisille Jumalaloille annaisit/ ette he minun wihoitaisit. (Lapset puita hakewat/ niin isät tulen wirittäwät/ ja waimot sotkewat taikinaa. Että he taiwaan drötingille (kuningattarelle) Mariankakkuja leipoisit/ ja juomauhrit muukalaisille jumaloille antaisit/ että he minun wihottaisit.)

19. Minulleko he tuottavat mielikarvautta, sanoo Herra, eivätkö pikemmin itselleen, omaksi häpeäksensä?

19. Mutta ei he minulle tee sillä mielikarvautta, sanoo Herra, vaan itsellensä, ja heidän pitää häpiään tuleman.

19. Mutta ei he minulle tee sillä mielicarwautta sano HERra: waan idzellens ja heidän pitä häpiään tuleman.

19. Mutta ei heiden pidhe minua sen cautta/ waan itzeheitens wahingoittaman/ heiden häpiexens. (Mutta ei heidän pidä minua sen kautta/ waan itse heitänsä wahingoittaman/ heidän häpeäksensä.)

20. Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minun vihani ja kiivauteni on vuotava tämän paikan ylitse, ihmisten, eläinten, kedon puitten ja maan hedelmän ylitse, ja se palaa sammumatta.

20. Sentähden näin sanoo Herra, Herra: katso, minun vihani ja minun julmuuteni on vuodatettu tähän paikkaan, sekä ihmisiin että karjaan, puihin metsässä ja maan hedelmään, joka pitää palaman, niin ettei yksikään sitä sammuttaa taida.

20. Sentähden sano HERra HERra: cadzo minun wihan ja minun julmuden on wuodatettu tähän paickan sekä Canssaan että carjaan puihin medzäsä ja maan hedelmään joca pitä palaman nijn ettei yxikän sitä sammutta taida.

20. Senteden sanopi HERRA Jumala/ Catzos/ minun wihan ia minun Hirmusudhen on vloscaattu temen Paican päle. Seke ylitze Inhimisten ette ylitze Eleinden/ ia Puidhen päle Kedhossa/ ia Maan Jyuein päle/ ia sen pite nin tynipoltaman/ ettei kengen sammutta woi. (Sentähden sanoopi HERRA Jumala/ Katsos/ minun wihani ja minun hirmuisuuteni on ulos kaadettu tämän paikan päälle. Sekä ylitse ihmisten että ylitse eläinen/ ja puiden päälle kedossa/ ja maan jywäin päälle/ ja sen pitää niin tyynipolttaman/ ettei kenkään sammuttaa woi.)

21. Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Lisätkää polttouhrinne teurasuhreihinne ja syökää lihaa.

21. Näin sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: kootkaat teidän polttouhrinne ja muut uhrinne ja syökäät lihaa.

21. NÄitä sano HERra Zebaoth Israelin Jumala: cootcat teidän polttouhrin ja muut uhrin ja syökät liha.

21. NEin sanopi/ HERRA Zebaoth/ se Israelin Jumala/ Cootka ycten teiden poltwffrit ia mwdh wffrit/ ia söket Liha. (Näin sanoopi/ HERRA Zebaoth/ se Israelin Jumala/ Kootkaa yhteen teidän polttouhrit ja muut uhrit/ ja syökäät lihaa.)

22. Sillä en minä puhunut enkä antanut käskyä teidän isillenne poltto- ja teurasuhrista silloin, kun minä vein heidät pois Egyptin maasta,

22. Sillä sinä päivänä, jona minä teidän isänne johdatin Egyptin maalta, en minä sanonut enkä käskyä antanut heille polttouhrista, enkä muusta uhrista;

22. Sillä sinä päiwänä jona minä teidän Isänne johdatin Egyptin maalda en minä sanonut engä käskyä andanut heille polttouhrista engä muusta uhrista.

22. Sille embe mine ole sanonut enge keskenyt Poltwffrist ia muista Wffrista/ teiden Isillen/ sinä peiuene/ coska mine heite Egiptin maalda vloswein. (Sillä empä minä ole sanonut enkä käskenyt polttouhrista ja muista uhrista/ teidän isillen/ sinä päiwänä/ koska minä heitä Egyptin maalta ulos wein.)

23. vaan näin minä käskin heitä ja sanoin: Kuulkaa minun ääntäni, niin minä olen teidän Jumalanne ja te olette minun kansani; ja vaeltakaa aina sitä tietä, jota minä käsken teidän vaeltaa, että menestyisitte.

23. Vaan minä käskin heille ja sanoin: kuulkaat minun sanaani, niin minä tahdon olla teidän Jumalanne, ja te olette minun kansani; ja vaeltakaat kaikilla niillä teillä, joita minä käsken, että teille kävis hyvin.

23. Waan minä käskin heille ja sanoin: cuulcat minun sanani nijn minä tahdon olla teidän Jumalan ja te oletta minun Canssan ja waeldacat caicki nijllä teillä cuin minä teidän käsken että teille käwis hywin.

23. Waan täte mine heille keskin/ ia sanoin/ Cwlcat minun Sanan/ Nin mine tadhon teiden Jumalan olla/ ia teiden pite minun Canssan oleman. Ja waeldacat caikia nijte Teite mödhen/ ioita mine teille neuuon/ ette teille hyuesti keuis. (Waan tätä minä heille käskin/ ja sanoin/ Kuulkaat minun sanan/ Niin minä tahdon teidän Jumalan olla/ ja teidän pitää minun kansani oleman. Ja waeltakaat kaikkia niitä teitä myöten/ joita minä teille neuwon/ että teille hywästi käwisi.)

24. Mutta he eivät kuulleet, eivät korvaansa kallistaneet, vaan vaelsivat oman neuvonsa mukaan, pahan sydämensä paatumuksessa, ja käänsivät minulle selkänsä eivätkä kasvojansa.

24. Mutta ei he tahtoneet kuulla eikä korviansa kallistaa, vaan vaelsivat omassa neuvossansa ja pahan sydämensä halussa, ja kävivät takaperin ja ei edespäin.

24. Mutta ei he tahtonet cuulla eikä sinne corwians callista waan waelsit omasa neuwosans ja pahan sydämens halusa ja käwit tacaperin ja ei edespäin.

24. Mutta euet he tactoneet cwlla/ eike Coruiansa sihen callista/ waan waelsit heiden oman Neuuons ielkin ia heiden pahan sydhemens Lwlon ielkin/ ia keuit tacaperin ia ei edespein. (Mutta eiwät he tahtoneet kuulla/ eikä korwiansa siihen kallistaa/ waan waelsit heidän oman neuwonsa jälkeen ja heidän pahan sydämensä luulon jälkeen/ ja käwit takaperin ja ei edespäin.)

25. Siitä päivästä, jona teidän isänne lähtivät Egyptin maasta, aina tähän päivään asti olen minä lähettänyt teidän tykönne kaikki palvelijani, profeetat — lähettänyt varhaisesta alkaen, päivä päivältä.

25. Ja siitä päivästä, kun teidän isänne läksivät Egyptin maalta, niin tähän päivään asti, olen minä lähettänyt joka päivä teille kaikki minun palveliani, prophetat, minä nousin varhain ja lähetin.

25. Ja sijtä päiwäst cuin minä johdatin teidän Isän Egyptin maalda nijn tähän päiwän asti olen minä lähettänyt jocapäiwä teille caicki minun palweliani Prophetat:

25. Ja tosin hamast sijte peiueste/ iona mine teiden Iset Egiptin maalda vloswienyt olen/ nin tehen peiuen asti/ olen mine iocapeiue teiden tyken lehettenyt caiki minun Palueliani/ ne Prophetat. (Ja tosin hamasta siitä päiwästä/ jona minä teidän isät Egyptin maalta uloswienyt olen/ tähän päiwään asti/ olen minä jokapäiwä teidän tykön lähettänyt kaikki minun palwelijani/ ne prophetat.)

26. Mutta kukaan ei kuullut minua, ei kallistanut korvaansa, vaan he olivat niskureita, tekivät enemmän pahaa kuin heidän isänsä.

26. Mutta ei he tahtoneet kuulla eikä korviansa kallistaa; vaan olivat niskurit, ja tekivät pahemmin kuin heidän isänsä.

26. Mutta et te tahtonet cuulla etkä corwian callista waan oletta niscurit ja teettä pahemmin cuin teidän Isän.

26. Mutta euet he tactoneet cwlla/ eike heiden Coruians sihen callista. Waan ouat Niskurit/ ia wiele pahemin tekeuet/ quin heiden Isens. (Mutta eiwät he tahtoneet kuulla/ eikä heidän korwillansa siihen kallistaa. Waan owat niskurit/ ja wielä pahemmin tekewät/ kuin heidän isänsä.)

27. Ja kun sinä puhut heille kaiken tämän, niin he eivät kuule sinua, ja kun sinä heille huudat, niin he eivät sinulle vastaa.

27. Ja jos sinä kaikki nämät sanot heille, niin ei he sittekään kuule sinua; ja jos sinä huudat, niin ei he sittekään sinua vastaa.

27. Ja jos sinä caicki nämät sanot heille nijn ei he sijtteckän cuule ja jos sinä huudat nijn ei he sijtteckän wasta.

27. Ja waickas neite caikia heille ratki sanoisit/ euet he senuoxi cwle/ Echkes hwdhaisit/ euet he quitengan wasta. (Ja waikkas näitä kaikkia heille ratki sanoisit/ eiwät he senwuoksi kuule/ Ehkäs huutaisit/ eiwät he kuitenkaan wastaa.)

28. Sentähden sano heille: Tämä on kansa, joka ei kuullut Herran, Jumalansa, ääntä eikä ottanut kuritusta varteen. Kadonnut on totuus ja hävinnyt heidän suustansa.

28. Sentähden sano heille: tämä on se kansa, joka ei Herran Jumalansa ääntä kuule, eikä tahdo kuritusta vastaan ottaa; totuus on peräti pois ja on temmattu heidän suustansa.

28. Sentähden sano heille: Tämä on se Canssa joca ei heidän HERrans Jumalatans cuule eikä tahdo idzens parata usco on peräti pois ja on temmattu heidän suustans.

28. Sano sis heille/ Teme on se Canssa/ ioca henen HERRA Jumalatans ei tadho cwlla/ eike heitens parata. Se oikea Oppi ombi iuri huckunut/ ia euet he sijte miteken sarna. (Sano siis heille/ Tämä on se kansa/ joka hänen HERRAA Jumalatansa ei tahdo kuulla/ eikä heitänsä parantaa. Se oikea oppi ompi juuri hukkunut/ ja eiwät he siitä mitäkään saarnaa.)

29. Leikkaa hiuksesi ja heitä ne pois ja viritä kalliokukkuloilla itkuvirsi, sillä Herra on hyljännyt ja sysännyt pois vihansa alaisen sukupolven.

29. Leikkaa hiukses ja heitä pois tyköäs, ja surkuttele sinuas valittain korkeuksissa; sillä Herra on hyljännyt ja ajanut tämän sukukunnan pois, jolta hän on vihoitettu.

29. LEicka hiuxes ja heitä pois tykös ja surcuttele sinuas walittain corkeuxes: sillä HERra on hyljännyt ja ajanut tämän sucucunnan pois jolda hän on wihoitettu.

30. Sillä Juudan miehet ovat tehneet sen, mikä on pahaa minun silmissäni, sanoo Herra. He ovat asettaneet iljetyksensä temppeliin, joka on otettu minun nimiini, ja saastuttaneet sen.

30. Sillä Juudan lapset tekevät pahaa minun silmäini edessä, sanoo Herra; he panevat siihen huoneesen kauhistuksen, joka minun nimelläni nimitetty on, saastuttaaksensa sitä.

30. Sillä Judan lapset tekewät paha minun silmäini edes sano HERra. He panewat sijhen huoneseen cauhistuxen joca minun nimelleni nimitetty on saastuttaxens sitä.

31. Ja he ovat rakentaneet Toofet-uhrikukkulat Ben-Hinnomin laaksoon, polttaakseen tulessa poikiansa ja tyttäriänsä, mitä minä en ole käskenyt ja mikä ei ole minun mieleeni tullut.

31. Ja he rakentavat Tophetin alttarin Hinnomin lasten laaksossa, polttaaksensa poikiansa ja tyttäriänsä tulessa; jota en minä käskenyt enkä ajatellut ole.

31. Ja he rakendawat Tophetin Altarin BenHinnomin laxosa polttaxens heidän poicans ja tyttärens tules jota en minä ikänäns käskenyt eli joscus ajatellut ole.

32. Sentähden, katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin ei enää sanota 'Toofet' ja 'Ben-Hinnomin laakso', vaan 'Murhalaakso', ja Toofetiin haudataan, kun ei ole muualla tilaa.

32. Sentähden katso, se aika tulee, sanoo Herra, ettei se pidä kutsuttaman Tophetiksi ja Hinnomin lasten laaksoksi, vaan Murhalaaksoksi; ja Tophetissa pitää haudattaman ruumiita, ettei enään ole siaa.

32. Sentähden cadzo se aica tule sano HERra ettei se enä cudzuta Tophetixi ja BenHinnomin laxoxi waan murhan laxoxi ja Tophetis pitä haudattaman ruumita ettei sijnä enä ole sia.

33. Ja tämän kansan ruumiit joutuvat taivaan lintujen ja maan eläinten ruuaksi, eikä näitä kukaan karkoita.

33. Ja tämän kansan ruumiit pitää taivaan lintuin ja maan eläinten ruaksi tuleman, ja ei yksikään pidä heitä siitä ajaman pois.

33. Ja tämän Canssan ruumit pitä taiwan linduin ja maan eläinden ruaxi tuleman ja ei yxikän pidä heitä sijtä ajaman pois.

34. Ja minä lopetan Juudan kaupungeista ja Jerusalemin kaduilta riemun ja ilon huudon, huudon yljälle ja huudon morsiamelle, sillä maa on tuleva raunioiksi.

34. Ja minä otan pois Juudan kaupungeista ja Jerusalemin kaduilta ilon ja riemun äänen, yljän ja morsiamen äänen; sillä maan pitää kylmille tuleman.

34. Ja minä otan pois Judan Caupungeista ja Jerusalemin catuilda ilon ja riemuhuudon yljän ja morsiamen änen: sillä maan pitä kylmille tuleman.