38 luku

Jeremia heitetään liejuiseen kaivoon. Hoviherra Ebed-Melek pelastaa hänet. Kuningas keskustelee vielä kerran profeetan kanssa.

1. Mutta Sefatja, Mattanin poika, ja Gedalja, Pashurin poika, ja Juukal, Selemjan poika, ja Pashur, Malkian poika, kuulivat ne sanat, jotka Jeremia puhui kaikelle kansalle sanoen:

1. Mutta Saphatja Mattanin poika ja Gedalia Pashurin poika, ja Jukal Selamjan poika, ja Pashur Malakian poika kuulivat ne sanat, jotka Jeremia puhui kaikelle kansalle ja sanoi:

1. MUtta SaphatJa Mathanin poica ja Gedalia Pashurin poica ja Juchal SelemJan poica ja Pashur Malchian poica cuulit ne sanat jotca Jeremia puhui coco Canssalle ja sanoi:

2. Näin sanoo Herra: Joka jää tähän kaupunkiin, se kuolee miekkaan, nälkään ja ruttoon; mutta joka menee kaldealaisten luo, se saa elää, pitää henkensä saaliinansa ja jää eloon.

2. Näin sanoo Herra: joka pysyy tässä kaupungissa, hänen pitää kuoleman miekkaan, nälkään ja ruttoon; mutta joka menee Kaldealaisten tykö, hän jää elämään, ja pitää henkensä niinkuin saaliin, ja saa elää.

2. Näitä sano HERra: joca pysy täsä Caupungis hänen pitä cuoleman mieckaan nälkään ja ruttoon mutta joca mene Chalderein tygö hän jää elämän ja pitä hengens nijncuin saalin:

3. Näin sanoo Herra: Tämä kaupunki annetaan Baabelin kuninkaan sotajoukon käsiin, ja hän valloittaa sen.

3. Sillä näin sanoo Herra: tämä kaupunki pitää totisesti annettaman Babelin kuninkaan sotajoukolle, jotka sen voittavat.

3. Sillä nijn sano HERra: tämän Caupungin pitä annettaman Babelin Cuningan sotajoucolle jotca sen woittawat.

4. Silloin päämiehet sanoivat kuninkaalle: Tämä mies on kuolemalla rangaistava, sillä hän herpaisee niiden sotamiesten kädet, jotka ovat jäljellä tässä kaupungissa, ja kaiken kansan kädet, kun hän heille puhuu tällaisia sanoja. Sillä ei tämä mies etsi tämän kansan menestystä, vaan onnettomuutta.

4. Silloin sanoivat pääruhtinaat kuninkaalle: anna siis tappaa tämä mies; sillä tällä tavalla hän peljättää sen sotaväen, joka vielä on jäljellä tässä kaupungissa, niin myös kaiken kansan, että hän näitä sanoja heille sanoo; sillä ei se mies etsi kansan parasta, vaan vahinkoa.

4. Silloin sanoit Pääruhtinat Cuningalle: anna sijs tämä mies tappa: sillä tällä tawalla hän käändä pois sen sotawäen joca wielä on jäljellä täsä Caupungis nijn myös caiken Canssan että hän sencaltaisia sanoja heille sano: sillä ei se mies edzi Canssan parasta waan wahingota.

5. Kuningas Sidkia vastasi: Katso, hän on teidän käsissänne. Sillä eihän kuningas voi mitään teitä vastaan.

5. Niin kuningas Zedekia sanoi: katso, hän on teidän käsissänne; sillä ei kuningas voi mitään teitä vastaan.

5. Cuningas Zedechia sanoi: cadzo hän on teidän käsisän: sillä ei Cuningas woi mitän teitä wastan.

6. Silloin he ottivat Jeremian ja heittivät hänet Malkian, kuninkaan pojan, kaivoon, joka oli vankilan pihassa; he laskivat Jeremian köysillä alas. Mutta kaivossa ei ollut vettä, vaan liejua, ja Jeremia vajosi liejuun.

6. Niin he ottivat Jeremian ja heittivät Malkian Hammelekin pojan luolaan, joka pihassa vankihuoneen edessä oli, ja laskivat Jeremian alas köydellä luolaan, kussa ei vettä ollut, vaan lokaa; ja Jeremia vajosi lokaan.

6. Nijn he otit Jeremian ja heitit Malchiaan Hamelechin pojan luolaan joca pihasa fangihuonen edesä oli ja laskit hänen alas köydellä luolaan cusa ei wettä ollut waan loca: ja Jeremia wajois locaan.

7. Mutta etiopialainen Ebed-Melek, hoviherra, joka oli kuninkaan linnassa, kuuli, että he olivat panneet Jeremian kaivoon; mutta kuningas istui Benjaminin portissa.

7. Kuin Ebedmelek Etiopialainen, kuninkaan huoneen kamaripalvelia, kuuli Jeremian luolaan heitetyksi, ja kuningas istui Benjaminin portissa;

7. COsa EbedMelech Ethiopialainen Cuningan huonen Camarerari cuuli Jeremian luolaan heitetyxi ja Cuningas istui BenJaminin owes.

8. Niin Ebed-Melek meni kuninkaan linnasta ja puhutteli kuningasta sanoen:

8. Niin Ebedmelek meni kuninkaan huoneesta ja puhui kuninkaalle ja sanoi:

8. Nijn EbedMelech meni Cuningan huonesta ja puhui Cuningalle ja sanoi:

9. Herrani, kuningas! Nuo miehet ovat pahoin tehneet kaikessa, mitä ovat tehneet profeetta Jeremialle: he ovat heittäneet hänet kaivoon, kuolemaan nälkään siihen paikkaansa. Sillä kaupungissa ei ollut enää leipää.

9. Herrani kuningas, ne miehet tekevät propheta Jeremialle pahoin, että he ovat hänen luolaan heittäneet, kussa hänen täytyy nälkään kuolla, sillä ei kaupungissa ole enään leipää.

9. Minun Herran Cuningas ne miehet tekewät Prophetalle Jeremialle pahoin että he owat hänen luolaan heittänet cusa hänen täyty nälkän cuolla: sillä ei Caupungis ole enä leipä.

10. Silloin kuningas käski etiopialaista Ebed-Melekiä sanoen: Ota mukaasi täältä kolmekymmentä miestä ja nosta profeetta Jeremia kaivosta, ennenkuin hän kuolee.

10. Silloin käski kuningas Ebedmelekiä Etiopialaista ja sanoi: ota kolmekymmentä miestä näistä kanssas, ja ota propheta Jeremia ylös luolasta ennenkuin hän kuolee.

10. Silloin käski Cuningas EbedMelechiä Ethiopialaista ja sanoi: ota colmekymmendä miestä näistä cansas ja ota Propheta Jeremia ylös luolasta ennencuin hän cuole.

11. Ja Ebed-Melek otti miehet mukaansa ja meni kuninkaan linnaan, aarrekammion alla olevaan paikkaan, ja otti sieltä rikkinäisiä ja kuluneita vaateriepuja ja laski ne köysillä Jeremialle kaivoon.

11. Ja Ebedmelek otti miehet kanssansa, ja meni kuninkaan huoneesen, kaluhuoneen alle, ja otti sieltä vanhoja rikkinäisiä vaateryysyjä, ja laski ne köydellä Jeremian tykö luolaan.

11. Ja EbedMelech otti miehet cansans ja meni Cuningan huoneseen caluhuonen ala ja otti sieldä wanhoja ja kiscotuita rääpäleitä ja laski ne köydellä Jeremian luolaan.

12. Sitten etiopialainen Ebed-Melek sanoi Jeremialle: Pane nämä rikkinäiset ja kuluneet vaaterievut kainaloihisi köytten alle, ja Jeremia teki niin.

12. Ja Ebedmelek Etiopialainen sanoi Jeremialle: pane nämät vanhat rikkinäiset ryysyt käsivartes alle köysien alle; ja Jeremia teki niin.

12. Ja EbedMelech Ethiopialainen sanoi Jeremialle: pane nämät wanhat ja kiscotut rääpälet käsiwarttes ala köyden ymbärille: ja Jeremia teki nijn.

13. Sitten he vetivät Jeremian köysillä ylös ja nostivat hänet kaivosta. Ja Jeremia jäi vankilan pihaan.

13. Ja he vetivät Jeremian ylös luolasta köydellä; ja niin Jeremia oli pihassa vankihuoneen edessä.

13. Ja he wedit Jeremian ylös luolasta köydellä: ja nijn Jeremia oli pihasa fangihuonen edesä.

14. Mutta kuningas Sidkia lähetti hakemaan profeetta Jeremian tykönsä Herran temppelin kolmanteen sisäänkäytävään. Ja kuningas sanoi Jeremialle: Minä kysyn sinulta jotakin; älä salaa minulta mitään.

14. Ja kuningas Zedekia lähetti noutamaan propheta Jeremiaa tykönsä, kolmanteen Herran huoneen läpikäytävään; ja kuningas sanoi Jeremialle: minä tahdon sinulta jotain kysyä, älä mitään salaa minulta.

14. JA Cuningas Zedechia lähetti noutaman Prophetat Jeremiat tygöns colmandeen HERran huonen läpikäytäwään. Ja Cuningas sanoi Jeremialle: minä tahdon sinulle jotain kysyä älä mitän sala minulda.

15. Mutta Jeremia vastasi Sidkialle: Jos minä sinulle jotakin ilmoitan, niin sinähän surmautat minut. Ja jos minä sinua neuvon, et sinä minua kuule.

15. Jeremia sanoi Zedekialle: jos minä sinulle jotain sanon, niin sinä tosin tapat minun, ja jos minä sinua neuvon, niin et sinä tottele.

15. Jeremia sanoi Zedechialle: jos minä sinulle jotain sanon nijn sinä tapat minun ja jos minä sinua neuwon nijn et sinä tottele.

16. Silloin kuningas Sidkia vannoi salaa Jeremialle sanoen: Niin totta kuin Herra elää, joka on luonut tämän meidän elämämme: minä en sinua surmauta enkä jätä sinua näiden miesten käsiin, jotka etsivät sinun henkeäsi.

16. Niin kuningas Zedekia vannoi Jeremialle salaa ja sanoi: niin totta kuin Herra elää, joka meidän sielumme on tehnyt, en minä sinua tapa, enkä anna sinua niiden miesten käsiin, jotka sinun henkeäs väijyvät.

16. Nijn Cuningas Zedechia wannoi Jeremialle sala ja sanoi: nijn totta cuin HERra elä joca meidän sielum on tehnyt en minä sinua tapa engä anna sinua nijden miesten käsijn jotca sinun henges wäijywät.

17. Silloin Jeremia sanoi Sidkialle: Näin sanoo Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala: Jos sinä menet Baabelin kuninkaan päämiesten tykö, niin sinun henkesi säilyy, eikä tätä kaupunkia tulella polteta, ja sinä ja sinun huoneesi saatte elää.

17. Ja Jeremia sanoi Zedekialle: näin sanoo Herra Jumala Zebaot, Israelin Jumala: jos sinä menet Babelin kuninkaan pääruhtinasten tykö, niin sinä jäät henkiin, ja ei tätä kaupunkia pidä tulella poltettaman; vaan sinä ja sinun huonees jää elämään.

17. Ja Jeremia sanoi Zedechialle: näitä sano HERra Jumala Zebaoth Israelin Jumala: jos sinä menet Babelin Cuningan pääruhtinasten tygö nijn sinä jäät hengijn ja ei tätä Caupungita pidä poldettaman.

18. Mutta jos sinä et mene Baabelin kuninkaan päämiesten tykö, niin tämä kaupunki annetaan kaldealaisten käsiin, ja he polttavat sen tulella, etkä sinäkään pelastu heidän käsistänsä.

18. Mutta jollet sinä mene Babelin kuninkaan pääruhtinasten tykö, niin tämä kaupunki annetaan Kaldealaisten käsiin, ja heidän pitää sen polttaman tulella: ja et sinäkään pääse heidän käsistänsä.

18. Waan sinä ja sinun huones jää elämän: mutta jollet sinä mene Babelin Cuningan pääruhtinasten tygö nijn tämä Caupungi annetan Chalderein käsijn ja heidän pitä sen polttaman tules ja et myös sinäkän pääse heidän käsistäns.

19. Silloin kuningas Sidkia sanoi Jeremialle: Minä pelkään niitä juutalaisia, jotka ovat menneet kaldealaisten puolelle, pelkään, että minut jätetään heidän käsiinsä ja he pitävät minua pilkkanansa.

19. Kuningas Zedekia sanoi Jeremialle: minä pelkään annettavani Juudalaisten käsiin, jotka ovat Kaldealaisten tykö menneet, niin että he pilkkaavat minua.

19. Cuningas Zedechia sanoi Jeremialle: minä pelkän annettawani Judalaisten käsijn jotca owat Chalderein tygö mennet nijn että pilckawat minua.

20. Mutta Jeremia sanoi: Ei jätetä. Kuule vain Herran ääntä, kuule, mitä minä sinulle puhun, niin sinun käy hyvin, ja sinun henkesi säilyy.

20. Jeremia sanoi: ei sinua anneta; kuule siis Herran ääntä, jonka minä sinulle sanon, niin sinä menestyt ja jäät elämään;

20. Jeremia sanoi: ei sinua anneta: cuule sijs HERran ändä jonga minä sinulle sanon nijn sinä menestyt ja jäät elämän.

21. Mutta jos sinä et tahdo mennä, niin tämä on se sana, jonka Herra on minulle näyttänyt:

21. Mutta jollet tahdo mennä, niin on tämä se sana, jonka Herra on minulle osoittanut.

21. Mutta jolles mene nijn on tämä se sana jonga HERra on minulle osottanut:

22. Katso, kaikki naiset, jotka ovat jäljellä Juudan kuninkaan linnassa, viedään Baabelin kuninkaan päämiesten luokse, ja katso, he sanovat: 'Sinun ystäväsi ovat sinut viekoitelleet ja saaneet sinut valtaansa; sinun jalkasi vajosivat liejuun — he vetäytyivät pois.'

22. Katso, kaikki vaimot, jotka vielä jäljellä ovat Juudan kuninkaan huoneessa, viedään ulos Babelin kuninkaan ruhtinasten tykö; niiden pitää silloin sanoman: voi! sinun lohduttajas ovat pettäneet ja vietelleet sinun, ja vieneet sinun alas lokaan, ja menneet pois.

22. Cadzo caicki waimot jotca wielä jäljellä owat Judan Cuningan huonesa pitä ulos Babelin Cuningan Ruhtinasten tygö. Nijden pitä silloin sanoman: woi sinun lohduttajas owat pettänet ja wietellet sinun ja wienet sinun alas locan ja andawat nyt sinun sijnä olla.

23. Ja kaikki sinun vaimosi ja lapsesi viedään kaldealaisten luokse, etkä sinä pelastu näiden käsistä, vaan Baabelin kuninkaan käsi tarttuu sinuun, ja sinä saatat tämän kaupungin tulella poltettavaksi.

23. Ja pitää vietämän kaikki sinun emäntäs ja lapses ulos Kaldealaisten tykö ja ei sinun itseskään pisä taitaman päästä heidän käsistänsä; vaan sinä pitää Babelin kuninkaalta käsitettämän, ja tämä kaupunki pitää tulella poltettaman.

23. Juuri nijn pitä silloin caicki sinun emändäs ja lapses tuleman ulos Chalderein tygö ja ei sinun idzekän pidä taitaman päästä heidän käsistäns waan sinä pitä Babelin Cuningalda käsitettämän ja tämä Caupungi pitä tulella poldettaman.

24. Silloin Sidkia sanoi Jeremialle: Älköön kukaan saako tietää tästä puhelusta, muutoin sinä kuolet.

24. Ja Zedekia sanoi Jeremialle: katso, ettei kenkään saa tietää näitä sanoja, niin ei sinua tapeta.

24. JA Zedechia sanoi Jeremialle: cadzo ettei kengän saa tietä näitä sanoja nijn et sinä tapeta.

25. Mutta jos päämiehet kuulevat, että minä olen puhunut sinun kanssasi, ja tulevat sinun luoksesi ja sanovat sinulle: 'Ilmoita meille, mitä olet puhunut kuninkaalle ja mitä kuningas on puhunut sinulle — älä salaa sitä meiltä, muutoin me surmaamme sinut' —

25. Ja jos ruhtinaat saavat tietää, että minä olen puhunut sinun kanssas, ja tulevat sinun tykös, ja sanovat: sanos nyt meille, mitä sinä olet kuninkaan kanssa puhunut: älä meiltä sitä salaa, niin emme sinua tapa, ja mitä kuningas on puhunut sinun kanssas?

25. Ja jos Ruhtinat saawat tietä että minä olen puhunut sinun cansas ja he tulewat sinun tygös ja sanowat: sanos mitä sinä olet Cuningan cansa puhunut? älä meildä sitä sala nijn en mekän sinua tapa: ja mitä Cuningas on puhunut sinun cansas?

26. niin sano heille: 'Minä annoin rukoukseni langeta kuninkaan eteen, ettei hän lähettäisi minua takaisin Joonatanin taloon, kuolemaan sinne.'

26. Niin sano heille: minä olen rukoillut kuningasta, ettei hänen pitäisi antaman minua taas tulla Jonatanin huoneesen, etten minä siellä kuolisi.

26. Nijn sano: Minä olen rucoillut Cuningasta ettei hänen pidäis andaman minua taas tulla Jonathanin huoneseen etten minä siellä cuolis.

27. Ja kaikki ruhtinaat tulivat Jeremian tykö ja kysyivät häneltä, ja hän ilmoitti heille kaiken, mitä kuningas oli käskenyt hänen ilmoittaa. Niin he jättivät hänet rauhaan, sillä asiasta ei oltu mitään kuultu.

27. Silloin kaikki ruhtinaat tulivat Jeremian tykö, ja kysyivät häneltä. Ja hän sanoi heille niinkuin kuningas oli hänen käskenyt. Niin he vaikenivat ja jättivät hänen, ettei he mitään häneltä saaneet tietää.

27. Silloin caicki Ruhtinat tulit Jeremian tygö ja kysyit hänelle: Ja hän sanoi heille nijncuin Cuningas oli hänen käskenyt. Nijn he jätit hänen ettei he mitän häneldä saanet tietä.

28. Ja Jeremia jäi olemaan vankilan pihassa siihen päivään asti, jona Jerusalem valloitettiin.

28. Ja Jeremia oli pihassa vankihuoneen edessä, aina siihen päivään asti kuin Jerusalem voitettiin. Ja se tapahtui, että Jerusalem voitettiin.

28. Ja Jeremia oli pihas fangihuonen edes aina sijhen päiwän asti cuin Jerusalem woitettin.