JOEL

 Ei Joel tee tiettäväksi, millä ajalla hän on elänyt ja saarnannut; mutta vanhat sanovat häen olleen Hosean ja Amoksen aikana, niin se on myös meidänkin mielestämme, ja emme taida sitä paremmaksi tehdä. Ja hän on ollut siviä mies, eikä niin tiusku ja nuhtele kuin muut prophetat, mutta surkuttelee ja valittaa; tahtois niin mielellänsä kansaa hyväksi tehdä suloisilla ja hyvillä sanoilla. ja heitä vahingosta ja onnettomuudesta varata. Mutta hänelle on tapahtunut niinkuin muillekin, ettei hänen sanaansa ole uskottu, vaan on pidetty tyhmänä. Mutta kuitenkin on hän Uudessa Testamentissa suuresti ylistetty; sillä P. Pietari tuottaa hänen edes Ap.T 2:17, ja Joelin täytyy antaa ensimäisen saarnan, joka kristillisessä kirkossa tapahtunut on, helluntaina Jerusalemissa, kuin Pyhä Henki äsken annettu oli. P. Paavali puhuu myös juuri kauniisti ja sanoo: joka Herran nimeä avuksensa huutaa, tulee autuaaksi, joka lause Joelin luvussa 2:32 löydetään.
Ensimäisessa luvussa ennustaa hän tulevasta rangaistuksesta Israelille, että heidän piti Assyrialaisilta hävitettämän ja vietämän pois. Ja nimittää ruohomadoiksi, heinäsirkoiksi ja turilaiksi etc. Sillä Assyrialaiset söivät Israelin valtakuntaa, yhden kappaleen toisen perään, niinkauvan kuin he sen kaiken hävittivät, josta Joel puhuu luvussa 2:20, kussa hän sanoo: ja ne pohjoisesta tahdon minä kauvas teistä ajaa.
Toiseksi ennustaa hän 2. luvun lopulla, ja vielä edempänä, Kristuksen valtakunnasta ja Pyhästä Hengestä ja myös ijankaikkisesta Jerusalemista. Ja että hän Josaphatin laaksosta puhuu, kuinka Herra kaikki pakanat siinä oikeuden eteen asettaa tahtoo, jonka vanhat istä ymmärtävät viimeisestä tuomiosta, jota ymmärrystä ei tule laittaa; kuitenkin näkyy sopivan, että niinkuin Joel kristillisen seurakunnan kutsuu ijankaikkiseksi Jerusalemiksi, niin kutsuu hän myös sen Josaphatin laaksoksi, että koko maailma kristilliseen seurakuntaan sanan kautta kutsutaan ja siinä tuomitaan, ja saarnan kautta nuhdellaan, että he kaikki Jumalan edessä syntiset ovat: niinkuin Kristus sanoo: totuuden henki on maailmaa nuhteleva synnin tähden. Sillä Josaphatin laakso on tuomion laakso; niin myös Hoseakin luvussa 2:15 kutsuu kristillisen seurakunnan Akorin laaksoksi.

 

1. Luku.

 

I. Joel ennustaa Juudan maalle kovaa synnin rangaistusta turilain kautta. II. Kirjoittaa sen surkeuden, minkä siitä piti seuraaman. III. Neuvoo paasto- ja rukouspäivän pitämisellä Herraa lepyttämään.

 

I. Tämä on Herran sana, joka tapahtui Joelille Petuelin pojalle.
2. Kuulkaat tätä vanhimmat, ja ottakaat korviinne kaikki maan asuvaiset; onko tämä teidän eli teidän isäinne aikana tapahtunut.
3. Sanokaat siitä teidän lapsillenne, ja antakaat teidän lastenne sitä lapsillensa sanoa, ja nekin lapset muille jälkeentulevaisillensa.
4. Mitä ruohomato jättää, sen heinäsirkka syö, ja mitä heinäsirkka jättää, sen lehtimato syö, ja mitä lehtimato jättää, sen jyvämato syö.
5. II. Herätkäät juopuneet, ja itkekäät ja ulvokaat kaikki viinan juomarit nuoren viinan tähden; sillä se on temmattu pois teidän suustanne.
6. Sillä väkevä kansa menee pois minun maani päälle, joka on lukematoin; hänen hampaansa ovat niinkuin jalopeuran hampaat, ja syömähampaat niinkuin julmalla jalopeuralla.
7. He hävittivät minun viinamäkeni, ja minun fikunapuuni kalvoivat, kuorivat ja heittivät pois, että sen oksat valkiana ovat.
8. Valita niinkuin neitsy, joka säkin yllensä pukee nuoruutensa yljän tähden.
9. Sillä ruokauhri ja juomauhri* on pois Herran huoneesta; ja papit Herran palveliat murehtivat.
10. Pelto on hävitetty, maa on murheissansa, että jyvät ovat turmellut, viina on kuivunut pois, ja öljy puuttunut.
11. Peltomiehet katsovat huonosti, ja viinamäen miehet parkuvat nisuin ja ohrain tähden, ettei vainiossa ole mitään tuloa.
12. Viinapuu kuivettui ja fikunapuu on lahonnut; granatipuu, palmupuu, omenapuu ja kaikki kedon puut ovat kuivettuneet; sillä ihmisten riemu on surkeudeksi tullut.
13. Sonnustakaat teitänne ja valittakaat, te papit! parkukaat, te alttarin palveliat, menkäät (templiin), ja levätkäät, te minun Jumalani palveliat, säkeissä yli yötä; sillä ruokauhri ja juomauhri on pois teidän Jumalanne huoneesta.
14. III. Pyhittäkäät paasto*, kutsukaat seurakunta kokoon, ja kootkaat vanhimmat, ja kaikki maakunnan asuvaiset, Herran teidän Jumalanne huoneesen, ja huutakaat Herran tykö:
15. Voi, voi sitä päivää! sillä Herran päivä on juuri läsnä, ja tulee niinkuin kadotus Kaikkivaltiaalta.
16. Eikö ruoka oteta pois meidän silmäimme edestä, ja meidän Jumalamme huoneesta ilo ja riemu?
17. Siemenet mätänivät maassa, jyväaitat ovat hävitetyt, riihet ovat hajoitetut; sillä elo on kuivunut pois.
18. Voi, kuinka karja huokaa, ja laumat ammuvat*! ettei heillä ole laidunta, ja lammaslaumat nääntyvät.
19. Herra, sinun tykös minä huudan, että kulo on polttanut laitumet korvessa, ja liekki on kaikki puut vainiossa sytyttänyt.
20. Metsän eläimet myös sinun tykös huutavat*, että vesi-ojat kuivuneet ovat, ja että kulo on polttanut laitumet korvessa.


Valitse
luku

1 2 3