NAHUM

Propheta Nahum ennustaa, kuinka Assyrialaisten piti hävittämän israelin ja Juudan, niinkuin Salmanassarin ja Sanheribin kautta tapahtui, heidän suurten syntiensä tähden; kuitenkin että jääneet hurskaat piti tallessa oleman, niinkuin Jehtskialle ja hänen vertaisillensa tapahtui. Sentähden ymmärretään, että hän on Jesaian edellä taikka juuri hänen aikanansa ollut.
Sitte hän ennustaa Assyrian valtakunnan hävityksestä ja liiatenkin Niniven kaupungin, jotka muiden Jonan aikana sangen jalot olivat, mutta sitte tulivat taas aivan pahaksi, ja Israelin vankeja ylönpalttisesti vaivasivat: jonka tähden Tobiakin heille pahaa loppua aavistaa, 14 luvussa. Ja niin hän lohduttaa, niinkin se myös hänen nimellensä sopii, (sillä Nahum on suomeksi lohduttaja) Jumalan kansaa, että heidän vihollisensa Assyrialaiset pitää jälleen hävitettämän.
Ensimäisen luvun lopussa ennustaa hän Kristuksesta, ja niinkuin Jesaiakin, 52 luvussa, hyvistä saarnaajista, jotka vuorella rauhaa ja terveyttä julistava, ja niin käskee Juudan iloita, että Juudassa pitää se hyvä sanoma, ja iloinen jumalanpalvelus hänen sanansa kautta oleman opetettu ja vahvistettu. Sentähden on hän kyllä oikia Nahum, se on lohduttaja.

 

1. Luku.

 

I. Propheta Nahum saarnaa Herran kiivaudesta jumalattomia vastaan ja Hänen armostansa jumalisia kohtaan. II. Julistaa Niniveläisille perikatoa ja Juudalaisille evankeliumia.

 

I. Tämä on Niniven kuorma*, ja Nahumin Elkosilaisen ennustuskirja.
2. Herra on kiivas Jumala ja kostaja*, ja Herra on kostaja ja vihainen; Herra on kostaja vihollisiansa vastaan, joka ei vainollisiansa unohda.
3. Herra on pitkämielinen* ja suuri voimassa+, jonka edessä ei kenkään ole viatoin; Herran tie on tuulessa ja tuulispäässä§ jonka jalkain tomu pilvi on.
4. Joka nuhtelee merta, ja kuivaa sen*, ja tekee kaikki virrat kuivaksi+; Basan ja Karmel taipuu, ja se nääntyy mitä Libanonin vuorella kukoistaa.
5. Vuoret vapisevat hänen edessänsä, ja kukkulat sulavat; maa palaa* hänen edessänsä, ja maan piiri, ja kaikki, jotka siinä asuvat.
6. Ja kuka seisoo hänen vihansa edessä? eli kuka voi pysyä hänen hirmuisuutensa edessä? hänen vihansa palaa niinkuin tuli, ja kalliot lohkeevat hänen edessänsä.
7. Herra on laupias, ja turva hädän aikana*; ja tuntee ne, jotka uskaltavat hänen päällensä.
8. II. Kuin vedenpaisumus juoksee, niin hän sen lopettaa; mutta hänen vihollisiansa hän vainoo pimeydellä.
9. Mitä te ajattelette Herraa vastaan? Hän on se, joka kuitenkin tekee lopun; ei ahdistus kahdesti tule.
10. Sillä niinkuin orjantappurat*, jotka sekaseuraisin kasvavat ja kaikkein tuoreimmat ovat, poltetaan niinkuin kuivat korret;
11. Niin pitää oleman se kavala juoni, joka sinusta tulee ulos, ja pahaa ajattelee Herraa vastaan.
12. Näin sanoo Herra: vaikka he ovat rauhassa, ja heitä on tosin monta, kuitenkin heidän pitää maahan hakatuksi tuleman ja menemän pois; sillä minä olen sinua nöyryyttänyt, mutta en tahdo kuitenkaan enempää vaivata.
13. Vaan tahdon silloin hänen ikeensä sinusta särkeä, ja reväistä rikki sinun sitees.
14. Mutta sinua vastaan on Herra käskenyt, ettei yksikään sinun nimes siemen pysymän pidä. Sinun Jumalas huoneesta tahdon minä hukuttaa sinun epäjumalas*, ja kuvas tahdon minä sinulle haudaksi tehdä; sillä sinä olet tyhjäksi tullut.
15. Katso, suloisten saarnaajain jalat ovat vuorilla, niiden jotka rauhaa julistavat*; pidä sinun juhlapäiväs, Juuda, ja maksa lupaukses; sillä ei se jumalatoin pidä enään tuleman sinun päälles, joka on kokonansa hävitetty+.


Valitse
luku

1 2 3