HOOSEA

Hosea eli ja saarnasi, niinkuin hän esipuheessansa osoittaa, toisen ja jälkimäisen Jerobeamin, Israelin kuninkaan aikana; jolla ajalla myös Jesaia Juudeassa, niin myös Amos ja Miika elivät; mutta Hosea oli kuitenkin vanhin heitä. Niin oli myös Jerobeam toimellinen ja onnellinen kuningas, joka paljon toimitti Israelin valtakunnassa, niinkuin toinen kuningasten Raamattu, 14,  25, 28 luvuissa todistaa. Jäivät kuitenkin hänen vanhimpansa Israelin kuningasten epäjumaluuteen, ja on ollut siihen aikaan monta jaloa miestä kansassa, vaan ei he kuitenkaan taitaneet kansaa paremmaksi saada; sillä perkele oli kansan siihen hulluuteen saattanut, että he alati tappoivat prophetat, ja polttivat lapsensa epäjumalille uhriksi, ja niin täyttivät maan viattomalla verellä, niinkuin hän tässä ensimäisessä luvussa sen edestä Israelia uhkaa.
Mutta niin on nähdä, ettei tämä Hosean ennustus ole kokonainen, eikä täydellisesti kirjoitettu, mutta ainoasti muutamat kappaleet ja sanat hänen saarnastansa ovat haetut ja yhteen Raamattuun kootut; löydetään kuitenkin hänessä, että hän molemmat virat runsaasti ja täydellisesti on toimittanut. Ensisti on hän epäjumaluutta vastaan ankarasti saarnannut ja kansaa jalosti nuhdellut, niin myös kuningasta ja hänen ruhtinaitansa ja pappeja, jonka tähden hän, niinkuin muutkin, kuoleman ansaitsi. Ja tapettiin niinkuin eriseurainen pappeja vastaan ja kapinan nostaja kuningasta vastaan, sillä se on prophetain ja apostolein kuolema ollut, ja niin itse Kristuksenkin täytyi kuolla. Sitte on hän myös Kristuksesta ja hänen valtakunnastansa väkevästi ja rohkiasti ennustanut, niinkuin 2, 13 ja 14 luvuissa erinomattain osoitetaan.
Mutta että hän niin usein kertoi sanan huora ja huoruutta, ja 2 luvussa nai porton, ei sentähden pidä ajateltaman, että hän itsestänsä oli niin haureellinen töissänsä ja puheissansa; sillä hän puhuu hengellisellä tavalla; ja se huora on ollut hänen avio-emäntänsä, jonka kanssa hän on siittänyt aviolapsia. Mutta emännän ja lasten piti senkaltaista häpiällistä nimeä kantaman kansan epäjumaluuden merkiksi ja nuhteeksi, joka oli monta hengellistä huoruutta, se on epäjumaluutta täynnä, niinkuin hän itsekin sanoo: maakunta juoksee pois Herrasta huoruuteen. Niinkuin Jeremia puisia kahleita ja pikarin kantoi merkiksi, niin myös hänen avioemäntänsä lapsinensa piti tässä huoran nimeä kantaman kansan epäjumaluuden merkiksi; sillä ei se ole uskottava, että Jumala käski prophetan huorin tekemään, niinkuin muutamat tässä Hosean tahtovat selittää.

 

1. Luku.

 

I. Hosean prophetian päällekirjoitus. II. Hosea saa käskyn naida porton, Israelin valtakunnalle hengellisen huoruuden eli epäjumaluuden soimuksi ja hävityksen merkiksi. III. Lohdullinen ennustus Uudesta Testamentista.

 

I. Tämä on Herran sana, joka tapahtui Hosealle, Beerin pojalle, Ussian, Jotamin, Ahaksen, Hiskian, Juudan kuningasten ajalla, ja Jerobeamin Joaksen pojan, Israelin kuninkaan ajalla.
2. II. Kuin Herra rupesi ensisti Hosean kautta puhumaan, sanoi Herra Hosealle: mene, ota portto aviokses, ja porton lapset; sillä maakunta karkaa pois Herralta huoruuteen.
3. Ja hän meni ja otti Gomerin, Diblaimin tyttären, joka tuli raskaaksi, ja synnytti hänelle pojan.
4. Ja Herra sanoi hänelle: nimitä häntä Jisreeliksi; sillä vielä on vähän aikaa, ja minä tahdon etsiä veren viat Jisreelissä*, Jehun huoneen päälle, ja lopettaa Israelin huoneen valtakunnan.
5. Ja siihen aikaan pitää tapahtuman, että minä tahdon rikkoa Israelin joutsen Jisreelin laaksossa.
6. Ja hän taas tuli raskaaksi ja synnytti tyttären. Ja hän sanoi hänelle: nimitä se Loryhhamaksi; sillä en minä enää armahda Israelin huonetta, mutta tahdon heidät peräti heittää pois.
7. Juudan huonetta tahdon minä kuitenkin armahtaa, ja auttaa heitä Herran, heidän Jumalansa kautta; ja en minä tahdo heitä auttaa joutsella, miekalla, sodalla, oriilla taikka ratsasmiehillä.
8. Ja kuin hän oli Loryhhaman vieroittanut, niin hän taas siitti ja synnytti pojan.
9. Ja hän sanoi: nimitä häntä Loammiksi; sillä ette ole minun kansani, niin en minäkään ole teidän.
10. III. Mutta Israelin lasten luku pitää oleman niinkuin meren santa, jota ei mitata eikä luettaa taideta*; ja pitää tapahtuman, että siinä paikassa, missä heille sanottiin: ette ole minun kansani, pitää heille sanottaman: te elävän Jumalan lapset+.
11. Sillä Juudan lapset ja Israelin lapset pitää kokoontuman ja pitämän heitänsä yhden pään alla*, ja menemän ylös pois maasta; sillä Jisreelin päivä pitää suuri oleman.


Valitse
luku

1 2 3
4 5 6
7 8 9
10 11 12
13 14