13 luku

Nuhdepuhe väärille profeetoille ja taikurinaisille.

1. Ja minulle tuli tämä Herran sana:

1. Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:

1. JA HERran sana tapahtui minulle ja sanoi: Sinä ihmisen poica ennusta Israelin Prophetaita wastan ja sano nijlle jotca omasta sydämestäns ennustawat.

1. Ja HERRAN Sana tapactui minulle/ sanoden. SINE Inhimisen Poica/ Prophetera Israelin Prophetie wastan/ ia sanos heille/ iotca omasta sydhemestens propheterauat. (Ja HERRAN sana tapahtui minulle/ sanoen. Sinä ihmisen poika/ Propheteeraa Israelin prophetia wastaan/ ja sanos heille/ jotka omasta sydämestä propheteeraawat.)

2. Ihmislapsi, ennusta Israelin ennustavista profeetoista ja sano noille, jotka ovat profeettoja oman sydämensä voimasta: Kuulkaa Herran sana.

2. Sinä ihmisen poika, ennusta Israelin prophetaita vastaan, jotka ennustavat, ja sano niille, jotka omasta sydämestänsä ennustavat: kuulkaat Herran sanaa.

2. Cuulcat HERran sana näin sano HERra HERra.

2. Cwlcat HERRAN Sana/ Neite sanopi HERRA Jumala. (Kuulkaat HERRAN sana/ Näitä sanoopi HERRA Jumala.)

3. Näin sanoo Herra, Herra: Voi profeettahoukkia, jotka seuraavat omaa henkeänsä ja sitä, mitä eivät ole nähneet!

3. Näin sanoo Herra, Herra: voi niitä hulluja prophetaita, jotka omaa henkeänsä seuraavat, ja ei ole mitään nähneet.

3. Woi nijtä hulluja Prophetaita jotca heidän oma hengens seurawat ja ei ole cuitengan heillä yhtän näkö.

3. We nijlle hulluille Prophetille/ iotca heiden oma Hengens seurauat/ ia ei ole heille ycten Näkyä. (Woi niille hulluille prophetille/ jotka heidän omaa henkeänsä seuraawat/ ja ei ole heillä yhtään näkyä.)

4. Niinkuin ketut raunioissa ovat sinun profeettasi, Israel.

4. Israel, sinun prophetas ovat niinkuin ketut korvessa.

4. Israel sinun Prophetas owat nijncuin ketut corwes.

4. O Israel/ sinun Prophetis ouat ninquin Ketut coruessa/ (Oi Israel/ sinun prophetasi owat niinkuin ketut korwessa/)

5. Te ette ole nousseet muurin aukkoihin ettekä korjanneet muuria Israelin heimon ympärillä, että se kestäisi sodassa, Herran päivänä.

5. Ei he astu ylös särjetyn paikan eteen, eikä aseta heitänsä muuriksi Israelin huoneen ympärille, ja ei ole seisovaiset sodassa Herran päivänä.

5. Ei he käy edes läwen eteen eikä aseta heitäns muurixi Israelin huonen ymbärille ja ei ole seisowaiset sodasa sinä HERran päiwänä.

5. Euet he aucon eten tule/ eike aseta heitens Mwrixi Israelin Honen ymberille. Ja euet Sodhas seiso HERRAN peiuene/ (Eiwät he aukon eteen tule/ eikä aseta heitänsä muuriksi Israelin huoneen ympärille. Ja eiwät sodassa seiso HERRAN päiwänä.)

6. Mitä he ovat nähneet, on petosta, ja heidän ennustelunsa on valhetta, kun he sanovat: 'Näin sanoo Herra', vaikka Herra ei ole heitä lähettänyt; ja he muka odottavat, että hän toteuttaisi heidän sanansa.

6. Heidän näkynsä on tyhjä, ja heidän ennustuksensa on valhe; he sanovat: Herra on sen sanonut, vaikka ei Herra ole heitä lähettänyt; ja ahkeroitsevat pitääksensä sanansa vahvana.

6. Heidän näkyns on tyhjä ja heidän ennustuxens ei ole ilman walheita he sanowat: HERra on sen sanonut waicka ei HErra ole heitä lähettänyt ja ahkeroidzewat pitäxens sanans wahwana.

6. Heiden Näköns euet miteken ole/ ia heiden Noitudhens ombi sula walhe. He sanouat/ HERRA sen sanoi/ Waika ei HERRA ole heite lehettenyt/ ia achkeroitzeuat ette he heiden Oppins kijniteisit. (Heidän näkynsä ei mitäkään ole/ ja heidän noituutensa (ennustuksensa) ompi sula walhe. He sanowat/ HERRA sen sanoi/ Waikka HERRA ei ole heitä lähettänyt/ ja ahkeroitsewat että heidän oppinsa kiinnitettäisiin.)

7. Ettekö ole petollisia näkyjä nähneet ja valhe-ennusteluja puhuneet, kun olette sanoneet: 'Näin sanoo Herra', vaikka minä en ole puhunut?

7. Eikö teidän näkynne ole turha, ja teidän ennustuksenne kaikki tynni valhe? Te sanotte: Herra on sen sanonut, ja en minä kuitenkaan ole sitä sanonut.

7. Eikö teidän näkyn ole turha ja teidän ennustuxen caicki tyynni walhe? ja te sanotte cuitengin: HERra on sen sanonut waicka en minä sitä sanonut ole.

7. Eikö teiden Näghyn ole turha/ ia teiden Noitudhen sula walhe. Ja quitengin te sanotta/ HERRA ombi sen sanonut/ Waicka em mine site sanonut ole. (Eikö teidän näkynne ole turha/ ja teidän noituutenne sula walhe. Ja kuitenkin te sanotte/ HERRA ompi sen sanonut/ Waikka en minä sitä sanonut ole.)

8. Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Koska te olette puhuneet petosta ja nähneet valhenäkyjä, niin sentähden, katso, minä käyn teidän kimppuunne, sanoo Herra, Herra.

8. Sentähden sanoo Herra, Herra näin: että te puhutte turhaa ja ennustatte valhetta, niin minä tahdon teidän tykönne, sanoo Herra, Herra.

8. Sentähden sano HERra HERra näin: että te saarnatte sitä josta ei mitän tule ja ennustatte walhetta: nijn minä tahdon teidän tygön sano HERra HERra.

8. Senteden sanopi HERRA Jumala nein/ Ette te site sarnatte/ iosta ei miteken tule/ ia walecht noidhutte. Nin mine tadhon teiden wastan tedhä/ sanopi HERRA Jumala/ (Sentähden sanoopi HERRA Jumala näin/ että te sitä saarnaatte/ josta ei mitäkään tule/ ja walhetta noidutte. Niin minä tahdon teidän wastaan tehdä/ sanoopi HERRA Jumala/)

9. Minun käteni on profeettoja vastaan, jotka petosnäkyjä näkevät ja valhetta ennustelevat. Ei pidä heidän oleman minun kansani yhteydessä, ei heitä kirjoiteta Israelin heimon kirjaan, eivätkä he tule Israelin maahan; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, Herra.

9. Ja minun käteni tulee niiden prophetain päälle, jotka näkevät turhaa ja ennustavat valhetta. Ei heidän pidä oleman minun kansani seurakunnassa, ja ei Israelin huoneen kirjoituksessa kirjoitetut oleman, taikka tuleman Israelin maalle; ja teidän pitää ymmärtämän, että minä olen Herra, Herra.

9. Ja minun käten tule nijden Prophetain päälle jotca saarnawat sitä josta ei mitän tule ja ennustawat walhetta. Ei heidän pidä oleman minun Canssani seuracunnas ja ei Israelin huonen lugus kirjoitetut oleman taicka tuleman Israelin maalle ja teidän pitä ymmärtämän että minä olen HERra HERra.

9. Ja minun käteni pite ninen Prophetin päle tuleman/ iotca sarnauat iosta ei miteken tule/ ia noituuat walecht. Ei heiden pide oleman minun Canssani Cocouxes/ ia Israelin Honen lughussa ei kirioitetu/ eli Israelin Maalle tulla Ja teiden pite tundeman/ Ette mine HERRA Jumala olen/ (Ja minun käteni pitää niiden prophetain päälle tuleman/ jotka saarnaawat josta ei mitäkään tule/ ja noituwat walhetta. Ei heidän pidä oleman minun kansani kokouksessa/ ja Israelin huoneen luwussa ei kirjoitettu/ eli Israelin maalle tulla. Ja teidän pitää tunteman/ että minä HERRA Jumala olen.)

10. Koska he, koska he vievät minun kansani harhaan, sanoen: 'rauha!', vaikka ei rauhaa ole, ja katso, koska he, kun kansa rakentaa seinän, valkaisevat sen kalkilla,

10. Sentähden, tosin sentähden, että he viettelevät minun kansani, sanoen: rauha, ja ei siellä ole rauhaa; tämä (kansa) rakentaa seinän; mutta he sivuvat sen sekoittamattomalla kalkilla.

10. Sentähden että he wiettelewät minun Canssan ja sanowat: Rauha waicka ei siellä ole rauha. Canssa rakenda seinän: mutta he siwuwat sen wetelällä calkilla.

10. Senteden ette he minun Canssani wietteleuet/ ia sanouat/ Rauha/ quin ei ole quitenga Rauha. Canssa seinen ylesrakenda/ nin he sen saman pyhckiuet irdhalisen Calkin cansa. (Sentähden että he minun kansaani wiettelewät/ ja sanowat/ Rauha/ kuin ei ole kuitenkaan rauha. Kansa seinän ylösrakentaa/ niin he saman pyyhkiwät irrallisen kalkin kanssa.)

11. niin sano noille kalkilla-valkaisijoille, että se kaatuu. Tulee kaatosade, te syöksytte alas, raekivet, ja sinä pusket puhki, myrskynpuuska,

11. Sanos niille, jotka sekoittamattomalla kalkilla sivuvat, että sen pitää putooman; sillä iso sade on tuleva, ja suuret rakeet lakeevat, ja tuulispää sitä syöksemän.

11. Sanos nijlle jotca wetelällä calkilla siwuwat että sen pitä putoman: sillä isoi sade on tulewa ja suuret raket langewat ja tuulispää pitä sitä syöxemän cadzo nijn pitä seinän langeman mitämax silloin teille sanotan:

11. Sanos nijlle pyhckijlle/ iotca irdhalisella Calkilla pyhckiuet/ ette sen pite poislangeman. Sille ette Sadhe cwro ombi tuleua/ ia swret Rakeet langeuat/ ia Twlispä pite sihen söxemen/ Catzo/ Nin se Seine langepi. Mite maxa/ eikö silloin teille sanottane/ (Sanos niille pyyhkijöille/ jotka irrallisella kalkilla pyyhkiwät/ että sen pitää pois lankeaman. Sillä että sadekuuro ompi tulewa/ ja suuret rakeet lankeawat/ ja tuulispää pitää siihen syöksemän/ Katso/ Niin se seinä lankeaapi. Mitä maksaa/ eikö silloin teille sanottane/)

12. ja katso, seinä kaatuu! Eikö silloin teiltä kysytä: 'Missä on valkaisu, jonka olette sivelleet?'

12. Katso, niin pitää seinän lankeeman; eikö silloin teille sanota: kussa nyt se pyyhkimys on, jonka te sivunneet olette?

12. Cusa nyt se pyhkimys on jonga te siwunet oletta.

12. Cussa nyt on se pyhckimys/ ionga te pyhckinyet oletta? (Kussa nyt on se pyyhkimys/ jonka te pyyhkineet olette?)

13. Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Minä kiivaudessani annan myrskynpuuskan puhjeta, kaatosade tulee minun vihastani ja raekivet minun kiivaudestani, niin että tulee loppu.

13. Näin sanoo Herra, Herra: minä tahdon antaa pauhata suuren tuulispään minun julmuudessani, ja ison sateen minun vihassani, ja suuria raekiviä minun hirmuisuudessani; ne pitää kaikki maahan lyömän.

13. Näin sano HERra HERra: minä tahdon anda pauhata suuren tuulispään minun julmudesani ja isoin saten minun wihasani ja suuria raken kiwiä minun hirmuisudesani ne pitä caicki maahan lyömän.

13. Nein sanopi HERRA Jumala/ Mine tadhon anda ydhen winiseuen Twlispään minun iulmaudhessani pauhata/ ia Saten cwron minun wihassani/ ia swret Rakeen kiuet hirmudhessani/ ne pite caiki cukistaman. (Näin sanoopi HERRA Jumala/ Minä tahdon antaa yhden winisewän tuulispään minun julmaudessani pauhata/ ja sateen kuuron minun wihassani/ ja suuret rakeen kiwet minun hirmuudessani/ ne pitää kaikki kukistaman.)

14. Minä hajotan seinän, jonka te olitte kalkilla valkaisseet, ja syöksen sen maahan, niin että sen perustus paljastuu; niin se kaatuu, ja te saatte siinä lopun. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra.

14. Ja niin minä lyön seinän alas, jonka te sekoittamattomalla kalkilla sivunneet olette, ja heitän sen maahan, niin että sen perustus pitää näkymän, ja että se maahan kaatuu, ja teidän myös pitää siinä hukkuman, ja ymmärtämän, että minä olen Herra.

14. Ja nijn minä lyön seinän alas jonga te wetelällä calkilla siwunet oletta ja heitän sen maahan nijn että hänen perustuxens näky ja että se maasa maca ja teidän myös pitä siellä huckuman ja ymmärtämän että minä olen HERra.

14. Sillens mine tadhon alaslödhe seinen/ ionga te irdhalisella Calkilla pyhitte/ ia mahan heitite/ Nin ette sen macauan Perustoxen nächtemen pite/ ette se Maas maca. Ja teiden pite mös sielle siselle huckuman/ ia ymmertemen/ ette mine se HERRA olen. (Sillens minä tahdon alaslyödä seinän/ jonka te irrallisella kalkilla pyyhitte/ ja maahan heititte/ Niin että sen makaawan perustuksen nähtämän pitää/ että se maassa makaa. Ja teidän pitää myös siellä sisällä hukkuman/ ja ymmärtämän/ että minä se HERRA olen.)

15. Niin minä panen kiivauteni täytäntöön seinässä ja niissä, jotka sen kalkilla valkaisivat, ja sanon teille: Ei ole enää seinää eikä sen valkaisijoita,

15. Ja niin minä tahdon täyttää minun hirmuisuuteni seinän päälle ja niiden päälle, jotka sen sekoittamattomalla kalkilla sivuvat, ja sanoa teille: ei täällä ole seinää, eikä yhtään sivujaa.

15. Ja nijn minä tahdon täyttä minun hirmuisudeni seinän päälle ja nijden päälle jotca sen wetelällä calkilla siwuwat ja sanowat teille: ei täällä ole seinä eikä siwujata.

15. Juritellens mine tadhon teutte minun Hirmusudheni sen Seinen päle/ ia ninen päle/ iotca sen irdhalisel Calkilla pyhkiuet/ ia teillen sanoa/ Eike tesse ole Seine eli Pyhckie. (Juuri tällens minä tahdon täyttää minun hirmuisuuteni sen seinän päälle/ ja niiden päälle/ jotka sen irrallisella kalkilla pyyhkiwät/ ja teillens sanoa/ Eikä tässä ole seinää eli pyyhkijää.)

16. Israelin profeettoja, jotka ennustivat Jerusalemista ja näkivät sille rauhan näkyjä, vaikka ei rauhaa ollut; sanoo Herra, Herra.

16. Nämät ovat Israelin prophetat, jotka Jerusalemille ennustavat ja näkevät hänelle rauhan näkyjä; ja ei siellä rauhaa ole, sanoo Herra.

16. Nämät owat Israelin Prophetat jotca Jerusalemille ennustawat ja saarnawat rauhast: waicka ei siellä rauha ole sano HERra HERra.

16. Näme ouat ne Israelin Prophetat/ iotca Jerusalemille noituuat/ ia sarnauat Rauhasta/ waicka ei Rauha olecka/ sanopi HERRA Jumala. (Nämä owat ne Israelin prophetat/ jotka Jerusalemille noituwat/ ja saarnaawat rauhasta/ waikka ei rauha olekaan/ sanoopi HERRA Jumala.)

17. Ja sinä, ihmislapsi, käännä kasvosi kansasi tyttäriä vastaan, jotka joutuvat hurmoksiin oman sydämensä voimasta, ja ennusta heitä vastaan

17. Ja sinä ihmisen poika, aseta kasvos kansas tyttäriä vastaan, jotka ennustavat sydämestänsä, ja ennusta heitä vastaan.

17. JA sinä ihmisen poica aseta caswos Canssas tyttäritä wastan jotca ennustawat heidän sydämestäns ja ennusta heitä wastan ja sano: näin sano HERra HERra:

17. Ja sine Inhimisen Poica oienna sinun casuos vastan sinun Canssas Tytterit/ iotca heiden sydhemestens noituuat. Ja Prophetera heiden wastans/ ia sanos/ Nein HERRA Jumala sanopi. (Ja sinä ihmisen poika, ojenna sinun kaswosi wastaan sinun kansasi tyttäriä/ jotka sydämessänsä noituwat. Ja propheteeraa heidän wastaansa/ ja sanos/ Näin HERRA Jumala sanoopi.)

18. ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Voi niitä naisia, jotka sitovat taikasiteet kaikkiin ranteisiin ja tekevät hunnut kaikenkorkuisiin päihin pyydystääksensä sieluja! Toisia sieluja te pyydystätte minun kansaltani pois, toisten sielujen annatte elää omaksi eduksenne.

18. Ja sano: näin sanoo Herra, Herra: voi teitä, jotka ompelette ihmisille pehmityksiä kainalon alle, ja päänalasia sekä nuorille että vanhoille, käsittääksenne sieluja. Kuin te nyt olette käsittäneet minun kansani sielut, niin te lupaatte heille elämän;

18. Woi teitä jotca teette ihmisille pehmityxiä heidän cainalons ala ja päänalaisia sekä nuorille että wanhoille käsittäxen sieluja. Cosca te nyt oletta käsittänet minun Canssani sielut nijn te lupatte heille elämän.

18. We teille/ iotca teet * Pänalaiset Inhimisille heiden Cainolons ala/ ia Niskatynyt * Päite warten/ seke Norille ette wanhoille Sieluija ottaxenna. Coska te nyt weijunyet oletta minun Canssani Sielut/ nin te lupat heille Elemen/ (Woi teille/ jotka teet päänalaiset ihmisille heidän kainalonsa alle/ ja niskatyynyt päitä warten/ sekä nuorille että wanhoille sieluja ottaaksenne. Koska te nyt wäijyneet olette minun kansani sielut/ niin te lupaatte heille elämän.)

19. Ja te häpäisette minut kansani edessä muutamista ohrakourallisista ja leipäpalasista, kun kuoletatte sieluja, joiden ei olisi kuoltava, ja annatte elää sielujen, jotka eivät saisi elää; kun valhettelette minun kansalleni, joka kuuntelee valhetta.

19. Ja saastutatte minun, minun kansani seassa, ohrapivon ja leivän palan tähden, että te tuomitsette ne sielut kuolemaan, jotka ei pidä kuoleman, ja tuomitsette ne elämään, jotka ei pidä elämän, teidän valheenne kautta minun kansani seassa, jotka mielellänsä valhetta kuulevat.

19. Ja saastutatte minun minun Canssan seas ohrapion ja leiwän palan tähden: että te duomidzetta ne sielut cuolemaan jotca ei cuitengan pidäis cuoleman ja duomidzetta ne elämän jotca ei cuitengan pidäis elämän teidän walhen cautta minun Canssan seas jotca mielelläns walhetta cuulewat.

19. Ja minun te riuatta minun Canssani seas/ Ohra pion ia ydhen Leiuenpalan tedhen. Sen cautta/ ette te ne Sielut Coolemahan domitzetta/ iotca ei pitenyt cooleman/ Ja domitzetta nijte Elemehen/ iotca ei pide elemen. Ja se tapactu teiden Walhecten cautta minun Canssassani/ ioca kernasti Walhen cwle. (Ja minun te riiwaatte minun kansani seassa/ Ohrapion ja yhden leiwänpalan tähden. Sen kautta/ että te ne sielut kuolemaan tuomitsette/ jotka ei pitänyt kuoleman/ Ja tuomitsette niitä elämään/ jotka ei pidä elämän. Ja se tapahtuu teidän walheitten kautta minun kansassani/ joka kernaasti walheen kuulee.)

20. Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Minä käyn käsiksi teidän taikasiteisiinne, joilla olette pyydystäneet sieluja niinkuin lintuja, ja revin ne teidän käsivarsistanne ja lasken ne sielut irti — sielut, jotka te olette pyydystäneet — niinkuin linnut.

20. Sentähden näin sanoo Herra, Herra: katso, minä tahdon teidän pehmityksenne tykö, jolla te sieluja käsitätte ja uskotatte, ja tahdon ne repiä pois teidän kainalonne alta, ja tahdon pelastaa ne sielut, jotka te käsitätte ja uskotatte.

20. Sentähden sano HERra HERra: Cadzo minä tahdon teidän päänalaisenne tygö jolla te sieluja käsitätte ja uscotatte ja tahdon ne repiä pois teidän cainalon alda ja tahdon pelasta ne sielut jotca te käsitätte ja uscotatte.

20. Senteden sanopi HERRA Jumala/ Catzo/ mine tadhon tedhä wastan teiden Pänalaisten/ iolla te Sielut otatta ia lohutat. Ja tadhon heite poistemmat teiden Cainalastan/ ia ne Sielut/ iotca te otatta ia lohutat/ tadhon päste. (Sentähden sanoopi HERRA Jumala/ Katso/ minä tahdon tehdä wastaan teidän päänalaisten/ jolla te sielut otatte ja lohdutat. Ja tahdon heitä pois temmata teidän kainalostan/ ja ne sielut/ jotka te otatte ja lohdutat/ tahdon päästää.)

21. Ja minä revin teidän huntunne ja pelastan kansani teidän käsistänne, niin etteivät he enää joudu teidän kätenne saaliiksi; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra.

21. Ja tahdon teidän päänalaisenne reväistä rikki, ja pelastaa minun kansani teidän kädestänne, ettei teidän pidä heitä enään käsittämän; ja teidän pitää ymmärtämän, että minä olen Herra.

21. Ja tahdon teidän päänalaisen reweistä ricki ja pelastan minun Canssani teidän kädestän ettei teidän pidä heitä enä käsittämän ja teidän pitä ymmärtämän että minä olen HERra.

21. Ja tadhon teiden Niskatynyn rickirepie ia minun Canssani teiden käsisten wapautta/ ettei teiden pidhe hende enämbi ottaman/ Ja ymmertemen ette mine se HERRA olen. (Ja tahdon teidän niskatyynyn rikkirepiä ja minun kansani teidän käsistän wapauttaa/ ettei teidän pidä häntä enempi ottaman/ Ja ymmärtämään että minä se HERRA olen.)

22. Koska olette valheella murehduttaneet vanhurskaan sydämen, vaikka minä en tahtonut häntä murehduttaa, ja olette vahvistaneet jumalattoman käsiä, ettei hän kääntyisi pahalta tieltänsä ja saisi elää,

22. Että te petollisesti saatatte surulliseksi vanhurskaan sydämen, jota en minä ole surulliseksi tehnyt, ja olette vahvistaneet jumalattoman kädet, niin ettei se palajaisi pahasta tiestänsä, ja sais elää.

22. Että te petollisest saatatte surullisexi wanhurscasten sydämet joita en minä ole surullisexi tehnyt ja oletta wahwistanet jumalattomain kädet nijn ettei he käännä idziäns heidän pahasta menostans että he eläisit.

22. Senteden/ ette te ninen Hurskasten sydhemet coetelet Falskista/ ioita em mine muresen saattanut ole. Ja oletta wahuistanuet ninen iumalattomiten kädhet/ nin ettei he käenne heitens heiden pahasta menostans/ ette he eleisit. (Sentähden/ että te niiden hurskasten sydämet koettelet falskisti/ joita en minä murheeseen saattanut ole. Ja olette wahwistaneet niiden jumalattomien kädet/ niin ettei he käännä heitänsä heidän pahasta menostansa/ että he eläisit..)

23. sentähden ette enää saa petosnäkyjä nähdä ettekä ennustella ennustelujanne, vaan minä pelastan kansani teidän käsistänne; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra.

23. Sentähden ei teidän pidä enään saarnaaman turhaa oppia, eikä ennustusta ennustaman; mutta minä tahdon vapahtaa minun kansani teidän kädestänne, ja teidän pitää ymmärtämän, että minä olen Herra.

23. Sentähden ei teidän pidä enä saarnaman turha oppia taicka ennustaman: mutta minä tahdon wapahta minun Canssan teidän kädestän ja teidän pitä ymmärtämän että minä olen HERra.

23. Senteden ei pidhe teiden turha Opetosta sillen sarnaman eike noituman. Waan mine tadhon wapacta minun Canssani teiden Käsisten/ Ja teiden pite ymmertemen/ ette mine HERRA olen. (Sentähden ei pidä teidän turhaa opetusta silleen saarnaaman eikä noituman. Waan minä tahdon wapahtaa minun kansani teidän käsistän/ Ja teidän pitää ymmärtämän/ että minä HERRA olen.)