9 luku

Esra saa kuulla seka- avioliitoista. Hänen surunsa ja rukouksensa.

1. Kun tämä oli suoritettu loppuun, astuivat päämiehet minun tyköni ja sanoivat: Ei kansa, ei Israel eivätkä papit ja leeviläiset ole eristäytyneet maan kansoista ja niiden kauhistavista teoista — ei kanaanilaisista, heettiläisistä, perissiläisistä, jebusilaisista, ammonilaisista, mooabilaisista, egyptiläisistä eikä amorilaisista.

1. Kuin nämät kaikki olivat päätetyt, niin tulivat päämiehet minun tyköni ja sanoivat: Israelin kansa ja papit ja Leviläiset ei ole erinneet maan kansain, Kanaanealaisten, Hetiläisten, Pheresiläisten, Jebusilaisten, Ammonilaisten, Moabilaisten, Egyptiläisten ja Amorilaisten kauhistuksesta.

1. COsca nämät caicki olit päätetyt nijn tulit päämiehet minun tygöni ja sanoit: Israelin Canssa ja Papit ja Lewitat ei ole erinnet maan Canssain Cananerein Hetherein Phereserein Jebuserein Ammoniterein Moabiterein Egyptiläisten ja Amorrerein cauhistuxista.

2. Sillä näiden tyttäriä he ovat ottaneet itsellensä ja pojillensa vaimoiksi, ja niin on pyhä siemen sekaantunut maan kansoihin. Ja päämiesten ja esimiesten käsi on ollut ensimmäisenä tässä uskottomassa menossa.

2. Sillä he ovat ottaneet heidän tyttäriänsä itsellensä ja pojillensa ja ovat sekoittaneet pyhän siemenen maan kansain kanssa; ja heidän päämiehensä ja esivaltansa ovat kaikkein ensimäiset siinä pahassa teossa.

2. Sillä he owat ottanet heidän tyttäritäns heillens ja heidän pojillens ja owat secoittanet sen pyhän siemenen maan Canssain sanca ja heidän päämiehens ja Esiwaldans owat caickein ensimäiset sijnä pahas tegos.

3. Kun minä tämän kuulin, repäisin minä vaatteeni ja viittani, revin pääni hiuksia ja partaani ja istuin tyrmistyneenä.

3. Kuin minä sen kuulin, repäisin minä vaatteeni ja hameeni, ja repelin hiuksiani päästäni ja partaani ja istuin hämmästyksissä.

3. Cosca minä sen cuulin rewäisin minä waatteni ja hameni ja repelin minun hiuxeni minun päästäni ja partani ja istuin hämmästyxis.

4. Ja minun luokseni kokoontuivat kaikki, jotka pelkäsivät sitä, mitä Israelin Jumala oli puhunut pakkosiirtolaisten uskottomuudesta, ja minä jäin istumaan tyrmistyneenä ehtoouhriin asti.

4. Ja kaikki, jotka pelkäsivät Herran Israelin Jumalan sanaa, tulivat kokoon minun tyköni, jälleen tulleiden synnin tähden; ja minä istuin hämmästyksissä hamaan ehtoouhriin asti.

4. Ja caicki jotca pelkäisit HERran Israelin Jumalan sana tulit cocoon minun tygöni jällenstulluitten synnin tähden ja minä istuin hämmästyxis haman ehtouhrin asti.

5. Mutta ehtoouhrin aikana minä nousin nöyryyttämästä itseäni ja polvistuin, repäisin vaatteeni ja viittani ja ojensin käteni Herran, Jumalani, puoleen,

5. Ja ehtoouhrin aikana nousin minä surkeudestani; ja kuin minä repäisin vaatteeni ja hameeni, lankesin minä polvilleni ja hajoitin käteni Herran minun Jumalani tykö,

5. Ja ehtouhrin aican nousin minä surkeudestani rewäisin waatteni ja hameni ja langeisin polwilleni ja hajotin käteni HERran minun Jumalani tygö ja sanoin:

6. ja minä sanoin: Jumalani, minä olen häpeissäni enkä kehtaa kohottaa kasvojani sinun puoleesi, minun Jumalani; sillä meidän rikkomuksemme ovat nousseet päämme ylitse ja meidän syyllisyytemme on kohonnut taivaaseen asti.

6. Ja sanoin: minun Jumalani! minä häpeen ja en kehtaa silmiäni nostaa sinun tykös, minun Jumalani; sillä meidän syntimme ovat enentyneet päämme ylitse ja meidän pahat tekomme ovat kasvaneet hamaan taivaaseen asti.

6. MInun Jumalan minä häpen ja en kehta minun silmiäni nosta sinun tygös minun Jumalan: sillä meidän syndim owat enändynet meidän pääm ylidzen ja meidän pahat tecom owat caswanet hamas taiwasen asti.

7. Isiemme päivistä aina tähän päivään asti on meidän syyllisyytemme ollut suuri; ja rikkomustemme tähden on meidät, meidän kuninkaamme ja pappimme annettu maan kuningasten käsiin miekan, vankeuden, ryöstön ja häpeän alaisiksi, niinkuin tähän päivään saakka on tapahtunut.

7. Hamasta isäimme ajasta niin tähän päivään saakka olemme me olleet suurissa synneissä; ja meidän pahain töidemme tähden olemme me ja meidän kuninkaamme ja pappimme annetut maan kuningasten käsiin, ja miekkaan, ja vankeuteen ja ryöstöksi, ja meidän kasvomme häpiään, niinkuin tänäkin päivänä.

7. Hamast meidän Isäim ajast nijn tähän päiwän saacka olem me ollet suuris synneis ja meidän pahain töidem tähden me ja meidän Cuningam ja Pappim owat annetut maan Cuningasten käsijn ja miecan ja fangeuxen ja ryöstöxi ja meidän caswom häpiän nijncuin tänäkin päiwänä.

8. Mutta nyt on meille hetkiseksi tullut armo Herralta, meidän Jumalaltamme, koska hän on sallinut pelastuneen joukon meistä jäädä jäljelle ja antanut meille jalansijan pyhässä paikassansa, että hän, meidän Jumalamme, valaisisi meidän silmämme ja soisi meidän hiukan hengähtää orjuudessamme.

8. Mutta nyt vähällä ajan rahdulla on meille armo tapahtunut Herralta meidän Jumalaltamme, että vielä on muutamia meistä jäljellä ja päässeitä, että hän antoi vielä vaarnan meille pyhään siaansa, että meidän Jumalamme valistais silmämme ja antais meille vähän virvoituksen orjuudessamme.

8. Mutta nyt on meille wähä armo HERralda tapahtunut meidän Jumalaldam wähällä ajalla että wielä on muutamita meistä jäljellä ja pääsneitä että hän andoi wielä waarnan meille hänen pyhän siaans että meidän Jumalam walistais meidän silmäm ja andais meille wähän elämän meidän orjudesam.

9. Sillä orjia me olemme; mutta orjuudessamme ei meidän Jumalamme ole meitä hyljännyt, vaan on suonut meidän saavuttaa Persian kuningasten suosion ja hengähtää, pystyttääksemme Jumalamme temppelin ja kohottaaksemme sen raunioistaan, ja on antanut meille suojatun paikan Juudassa ja Jerusalemissa.

9. Sillä me olemme orjat; ja orjuudessamme ei hyljännyt meitä meidän Jumalamme; ja hän on kääntänyt laupiuden meidän tykömme Persian kuningasten edessä, että he antoivat meidän elää, ja korottaa meidän Jumalamme huoneen, ja korjata jaonneet paikat, ja antoi meille aidan Juudassa ja Jerusalemissa.

9. Sillä me olem orjat ja meidän orjudesam ei hyljännyt meitä meidän Jumalam ja hän on käändänyt laupiudens meidän tygöm Persian Cuningasten edes että he annoit meidän elä ja corgotta meidän Jumalam huonen ja corja ne jaonnet ja andoi meille aidan Judas ja Jerusalemis.

10. Ja nyt, Jumalamme, mitä me sanomme kaiken tämän jälkeen? Mehän olemme hyljänneet sinun käskysi,

10. Mitä me siis sanomme, meidän Jumalamme, tästälähin? että me olemme hyljänneet sinun käskys,

10. Mitä me sijttekin sanom meidän Jumalan? että me olem hyljännet sinun käskys.

11. jotka sinä olet antanut palvelijaisi, profeettain, kautta, sanoen: 'Maa, jota te menette ottamaan omaksenne, se maa on saastainen maan kansojen saastaisuuden tähden ja niitten kauhistavien tekojen tähden, joilla he saastaisuudessansa ovat täyttäneet sen äärestä ääreen.

11. Joita sinä olet käskenyt palveliais prohetain kautta, sanoen: maa, johon te menette omistamaan sitä, on saastainen maa, maan kansain saastaisuuden tähden, niiden kauhistusten tähden, joilla he ovat sen täyttäneet saastaisuudellansa, sekä siellä että täällä.

11. Joita sinä olet käskenyt sinun palweliais Prophetain cautta: maa johon te menet omistaman on saastainen maa maan Canssain saastaisuden tähden nijden cauhistusten tähden joilla he owat sen täyttänet heidän saastaisudellans sekä siellä että täällä.

12. Älkää siis antako tyttäriänne heidän pojillensa älkääkä ottako heidän tyttäriänsä pojillenne vaimoiksi. Älkää myös koskaan harrastako heidän menestystään ja onneansa, että te vahvistuisitte ja saisitte syödä parasta, mitä maassa on, ja jättäisitte sen perinnöksi lapsillenne ikuisiksi ajoiksi.'

12. Niin ei teidän pidä nyt antaman tyttäriänne heidän pojillensa, ja ei teidän pidä ottaman heidän tyttäriänsä pojillenne; älkäät myös etsikö heidän rauhaansa ja hyväänsä ijankaikkisesti, että vahvistuisitte, ja söisitte maan hyvyyttä, ja saisitte antaa sen teidän lapsillenne ijankaikkiseksi perimiseksi.

12. Nijn ei teidän pidä andaman nyt teidän tyttäritän heidän pojillens ja ei teidän pidä ottaman heidän tyttäritäns teidän pojillen älkät myös edzikö heidän rauhans ja caluans ijancaickisest että te tulisitte wäkewäxi ja söisit maan hywyttä ja saisit sen anda teidän lapsillen ijancaisexi perimisexi.

13. Kaiken sen jälkeen, mikä on meitä kohdannut pahojen tekojemme ja suuren syyllisyytemme tähden — ja kuitenkin sinä, Jumalamme, olet jättänyt huomioon ottamatta meidän rikkomuksiamme ja olet sallinut meistä tämmöisen joukon pelastua —

13. Ja niiden kaikkein jälkeen mitkä meidän päällemme tulleet ovat, pahain tekoimme tähden ja suurten synteimme tähden, niin olet sinä meidän Jumalamme säästänyt meidän pahoja töitämme ja antanut meille vapahduksen, niinkuin nyt on.

13. Ja nijden caickein jälken cuin meidän päällem tullet owat meidän pahain tecoim ja suurten syndeim tähden nijn olet sinä meidän Jumalam säästänyt meidän pahoja töitäm ja andanut wapauden cuin nyt on.

14. kävisimmekö me nyt jälleen rikkomaan sinun käskyjäsi ja lankoutumaan kansojen kanssa, joiden teot ovat kauhistavaiset? Etkö sinä silloin vihastuisi meihin siihen asti, että tekisit meistä lopun, niin ettei ketään jäisi jäljelle eikä kukaan pelastuisi?

14. Pitäiskö meidän taas sinun käskys käymän ylitse ja tekemän lankoutta tämän ilkiän kansan kanssa? Etkös mahda vihastua meidän päällemme, siihenasti että peräti hukutat, ettei ketään jää, eikä ole pääsemystä?

14. Pitäisköst meidän taas sinun käskys käymän ylidze ja tekemän langoutta tämän ilkiän Canssan cansa etkös mahda wihastua meidän päällem sijhenasti että peräti autioxi tullan ettei ketän jää eikä ole pääsemyst.

15. Herra, Israelin Jumala, sinä olet vanhurskas, sillä meistä on jäljellä pelastuneita vain sen verran, kuin tänä päivänä on. Katso, me olemme sinun edessäsi syyllisyydessämme; emmekä me tämän tähden voi sinun edessäsi kestää.

15. Herra Israelin Jumala! sinä olet vanhurskas. Sillä me olemme jääneet vapahdettaa, niinkuin se tänäpänä on. Katso, me olemme sinun edessäs synneissämme; sentähden ei kenkään voi edessäs pysyä.

15. HERra Israelin Jumala sinä olet wanhurscas: sillä me olem jäänet wapadetta nijncuin se tänäpän on. Cadzo me olem sinun edesäs meidän synneisäm sentähden ei kengän woi edesäs pysyä.