30 luku

Daavid voittaa amalekilaiset, jotka olivat ryöstäneet Siglagin.

1. Kun Daavid miehinensä kolmantena päivänä tuli Siklagiin, olivat amalekilaiset tehneet ryöstöretken Etelämaahan ja Siklagiin, ja he olivat vallanneet Siklagin ja polttaneet sen tulella.

1. Kuin David kolmantena päivänä tuli Ziglagiin miehinensä, olivat Amalekilaiset tulleet etelän puolelta Ziglagiin, lyöneet Ziglagin ja polttaneet sen tulella,

1. Cosca Dawid colmandena päiwänä tuli Ziklagijn miehinens olit Amalechiterit tullet etelän puolelda lyönet Ziklagin ja polttanet tulella.

2. Naiset, mitä siellä oli, sekä pienet että suuret, he olivat ottaneet vangiksi, surmaamatta ketään; he olivat vieneet ne pois ja menneet matkoihinsa.

2. Ja olivat vieneet vaimot, jotka siellä olivat, pienimmästä niin suurimpaan; ei he yhtäkään surmanneet, mutta veivät pois ja menivät tiehensä.

2. Ja olit wienet waimot jotca siellä olit pienimmäst nijn suurimbaan ei he yhtäkän surmannet mutta weit pois ja menit tietäns.

3. Kun Daavid miehinensä tuli kaupunkiin, niin katso, se oli tulella poltettu, ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä oli otettu vangiksi.

3. Kuin David tuli miehinensä kaupunkiin, katso, se oli tulella poltettu, ja heidän emäntänsä ja poikansa ja tyttärensä viedyt vangiksi;

3. Cosca Dawid tuli miehinens Caupungijn ja näki sen poltetuxi ja wiedyxi heidän emändäns ja tyttärens pois/

4. Silloin Daavid ja väki, joka oli hänen kanssaan, korottivat äänensä ja itkivät, kunnes eivät enää jaksaneet itkeä.

4. Korotti David ja väki, joka hänen kanssansa oli, äänensä ja itkivät siihenasti, ettei heillä enää voimaa itkeä ollut.

4. Corgotti Dawid ja wäki cuin hänen cansans oli änens ja itki sijhenasti ettei heillä enämbi woima itke ollut.

5. Vangiksi oli otettu myös Daavidin molemmat vaimot, jisreeliläinen Ahinoam ja Abigail, karmelilaisen Naabalin vaimo.

5. Ja Davidin kaksi emäntää olivat myös vankina viedyt pois: Ahinoam Jisreeliläinen ja Abigail Nabalin emäntä Karmelista.

5. Ja Dawidin caxi emändätä olit myös wiedyt pois Ahinoam Jesreeliteri ja Abigail Nabalin emändä Carmelist.

6. Ja Daavid joutui suureen hätään, sillä kansa aikoi kivittää hänet: niin katkeroitunut oli koko kansa, kukin poikiensa ja tyttäriensä tähden. Mutta Daavid rohkaisi mielensä Herrassa, Jumalassansa.

6. Ja David oli suuresti ahdistettu, sillä kansa tahtoi hänen kivittää, että kaiken kansan sielut olivat murheissa poikainsa ja tytärtensä tähden. Mutta David vahvisti itsiänsä Herrassa Jumalassansa.

6. Ja Dawid oli suurest ahdistettu sillä Canssa tahdoit hänen kiwittä ja caiken Canssan sielut olit murheisans poicains ja tytärtens tähden. Mutta Dawid wahwisti idziäns HERrasa hänen Jumalasans.

7. Ja Daavid sanoi pappi Ebjatarille, Ahimelekin pojalle: Tuo minulle kasukka. Niin Ebjatar toi kasukan Daavidille.

7. Ja David sanoi papille AbJatarille Ahimelekin pojalle: tuo minulle päällisvaate. Ja AbJatar toi Davidille päällisvaatteen.

7. Ja sanoi Papille AbJatharille Ahimelechin pojalle: tuo minulle pääliswaate.

8. Ja Daavid kysyi Herralta: Ajanko takaa tuota rosvojoukkoa? Saavutanko minä sen? Hän vastasi hänelle: Aja, sillä sinä saavutat sen ja pelastat pelastettavat.

8. Niin kysyi David Herralta ja sanoi: pitääkö minun ajaman sitä joukkoa takaa? saanenko minä heidät kiinni? Hän sanoi hänelle: aja heitä takaa, ja sinä totisesti saavutat heidät ja otat saaliin.

8. Ja cosca AbJathar oli tuonut Dawidille pääliswaatten Kysyi Dawid HErralle ja sanoi: pitäkö minun ajaman sitä joucko taca pitäkö minun ottaman heidän kijnni? hän sanoi: aja heitä taca ja sinä saawutat heidän ja otat saalin.

9. Niin Daavid lähti, hän ja ne kuusisataa miestä, jotka olivat hänen kanssaan, ja he tulivat Besorin purolle; siihen pysähtyivät ne, jotka olivat jääneet muista jälkeen.

9. Niin meni David matkaan, hän ja kuusisataa miestä, jotka hänen kanssansa olivat, ja tulivat Besorin ojan tykö; ja muut seisahtivat siinä.

9. Nijn meni Dawid matcaan ja cuusi sata miestä cuin hänen cansans olit ja tulit Besorin ojan tygö mutta muutamat rupeisit sijnä seisoman.

10. Mutta Daavid jatkoi takaa-ajoa neljänsadan miehen kanssa; sillä niitä, jotka väsyneinä pysähtyivät eivätkä menneet Besorin puron poikki, oli kaksisataa miestä.

10. Mutta David ja neljäsataa miestä ajoivat takaa; mutta kaksisataa miestä, jotka siihen seisomaan jäivät, suuttuivat menemästä Besorin ojan ylitse.

10. Mutta Dawid ja neljä sata miestä menit sotawäen perän ja caxi sata miestä jotca sijhen seisoman jäit ei wijdzinet mennä Besorin ojan ylidze.

11. Ja he tapasivat kedolla egyptiläisen miehen ja toivat hänet Daavidin luo. He antoivat hänelle leipää syödä ja vettä juoda,

11. Ja he löysivät yhden Egyptin miehen kedolta, sen he veivät Davidin tykö, ja antoivat hänen leipää syödä ja vettä juoda,

11. JA he löysit yhden Egyptin miehen kedolda sen he weit Dawidin tygö ja annoit leipä syödä ja wettä juoda.

12. ja he antoivat vielä hänelle viikunakakun ja kaksi rusinakakkua syödä. Silloin hän virkosi henkiin; sillä hän ei ollut syönyt eikä juonut kolmeen vuorokauteen.

12. Ja antoivat rypäleen fikunia ja kaksi rypälettä rusinoita; ja sittenkuin hän oli syönyt, tuli hänen henkensä virvoitetuksi, sillä ei hän ollut kolmena päivänä eikä kolmena yönä leipää syönyt eikä vettä juonut.

12. Ja annoit rypälen ficunit ja caxi rypälettä rosinoit ja sijttecuin hän oli syönyt tuli hänen hengens wirgotetuxi: sillä ei hän ollut colmena päiwänä eikä colmena yönä leipä syönyt eikä wettä juonut.

13. Ja Daavid kysyi häneltä: Kenen olet miehiä ja mistä tulet? Hän vastasi: Minä olen egyptiläinen nuorukainen, erään amalekilaisen miehen palvelija; mutta minun herrani jätti minut, sillä minä sairastuin kolme päivää sitten.

13. Ja David sanoi hänelle: kenenkä sinä olet ja kustas olet? Egyptin nuorukainen sanoi: minä olen Amalekilaisen palvelia, ja minun herrani on hyljännyt minun; sillä minä tulin sairaaksi jo kolme päivää sitte.

13. Dawid kysyi hänelle: kenengäs olet ja custas olet? hän sanoi: minä olen Egyptin nuorucainen Amalechiterein palwelia ja minun HERran on hyljännyt minun ja sijtte on jo colme päiwä cuin minä sairaxi tulin.

14. Me teimme ryöstöretken kreettien, Juudan ja Kaalebin Etelämaahan ja poltimme Siklagin tulella.

14. Me ryöstimme etelästä päin Kretin ja Juudan, etelästä päin Kalebin, ja poltimme Ziglagin.

14. Me tulim etelästä päin Chrethin ja Judan etelästä päin Calebin ja poltim Ziklagin.

15. Daavid sanoi hänelle: Vietkö minut tuon rosvojoukon luo? Hän vastasi: Vanno minulle Jumalan kautta, ettet surmaa minua etkä luovuta minua herrani käsiin, niin minä vien sinut sen rosvojoukon luo.

15. David sanoi hänelle: vietkös minun sen sotaväen tykö? Hän sanoi: vannos minulle Jumalan kautta, ettes minua tapa etkä anna minua minun herrani käsiin, niin minä vien sinun sen sotaväen tykö.

15. Dawid sanoi hänelle: wietkös minun sen sotawäen tygö? hän sanoi: wannos minulle Jumalan cautta ettet sinä minua tapa eli anna minua minun Herrani käsijn nijn minä wien sinun sen sotawäen tygö.

16. Ja hän vei hänet sinne; ja katso, heitä oli hajallaan maassa kaikkialla syömässä, juomassa ja juhlimassa kaikella sillä suurella saaliilla, jonka olivat ottaneet filistealaisten maasta ja Juudan maasta.

16. Ja hän vei hänen; ja katso, he olivat hajoittaneet heitänsä koko maahan, söivät, joivat ja hyppäsivät ilosta kaiken sen suuren saaliin tähden, jonka he olivat saaneet Philistealaisten ja Juudan maalta.

16. Ja hän wei heidän: ja cadzo he olit hajottanet heitäns coco maahan söit joit ja pidit juhla sen suuren saalin tähden jonga he olit sieldä saanet Philisterein ja Judan maalda.

17. Niin Daavid kaatoi heitä aamuhämärästä iltaan asti; eikä heistä pelastunut kuin neljäsataa nuorta miestä, jotka nousivat kamelien selkään ja pakenivat.

17. Ja David löi heitä aamuhämärästä ruveten ehtooseen asti, liki toiseen päivään; niin ettei heistä yhtäkään päässyt, paitsi neljäsataa nuorukaista, jotka istuivat kamelein päälle ja pakenivat.

17. Ja Dawid löi heitä amusta ruweten ehtosen asti liki toiseen päiwään nijn ettei heistä yhtäkän pääsnyt paidzi neljä sata nuorucaista jotca istuit Camelein päälle ja pakenit.

18. Ja Daavid pelasti kaikki, mitä amalekilaiset olivat ottaneet; myös molemmat vaimonsa Daavid pelasti.

18. Niin David pelasti kaikki mitä Amalekilaiset ottaneet olivat, ja David pelasti myös kaksi emäntäänsä.

18. Nijn Dawid pelasti caicki cuin Amalechiterit ottanet olit ja sai hänen caxi emändätäns jällens.

19. Ei ketään puuttunut, ei pientä eikä suurta, ei kenenkään poikaa eikä kenenkään tytärtä eikä saalista tai muuta, mitä he olivat ottaneet itsellensä; kaiken Daavid toi takaisin.

19. Ja ei puuttunut niistä mitään, pientä eli suurta, pojista ja tyttäristä, eli saaliista kun he heillensä ottaneet olivat: David toi ne kaikki takaperin jälleen.

19. Ja ei puuttunut nijstä mitän piendä eli suurta pojista ja tyttäristä eli muusta saalista cuin he ikänäns ottanet olit Dawid toi ne caicki tacaperin jällens.

20. Daavid otti myös kaikki lampaat ja raavaat, ja niitä ajettiin muun karjan edellä ja huudettiin: Tämä on Daavidin saalis!

20. Ja David otti kaikki lampaat ja härjät ja antoi ajaa ne karjansa edellä, ja he sanoivat: tämä on Davidin saalis.

20. Ja Dawid otti lambat ja härjät ja andoi ne aja hänen carjans edellä ja he sanoit: tämä on Dawidin saalis.

21. Ja kun Daavid tuli niiden kahdensadan miehen luo, jotka olivat väsyneet, jaksamatta seurata Daavidia, ja jotka oli jätetty Besorin purolle, tulivat he Daavidia vastaan ja sitä väkeä, joka oli hänen kanssansa; ja kun Daavid väkineen lähestyi, tervehti hän heitä.

21. Ja kuin David tuli kahdensadan miehen tykö, jotka olivat suuttuneet seuraamasta Davidia ja olivat jääneet Besorin ojan tykö, menivät he Davidia vastaan ja sitä sotaväkeä joka hänen kanssansa oli. Ja David meni sen väen tykö ja tervehti heitä ystävällisesti.

21. Ja cosca Dawid tuli nijden cahden sadan miehen tygö jotca olit wäsyxis ja jälist seuraisit Dawidi ja olit jäänet Besorin ojan tygö menit he Dawidi wastan ja sitä sotawäke cuin hänen cansans oli ja Dawid meni sen wäen tygö ja terwetti heitä ystäwälisest.

22. Mutta kaikenlaiset huonot ja kelvottomat miehet niiden joukosta, jotka olivat kulkeneet Daavidin mukana, rupesivat sanomaan: Koska nämä eivät ole kulkeneet meidän mukanamme, emme me anna heille mitään saaliista, jonka pelastimme, paitsi kunkin vaimon ja lapset; viekööt ne ja menkööt matkoihinsa.

22. Niin vastasivat kaikki ne, jotka pahat ja tylyt miehet olivat niiden seasta, jotka Davidin kanssa olivat matkustaneet, ja sanoivat: ettei he menneet meidän kanssamme, ei pidä heille annettaman siitä saaliista jonka me saaneet olemme; mutta itsekukin ottakaan emäntänsä ja lapsensa ja menkään tiehensä.

22. Nijn wastaisit ne cuin pahat ja tylyt miehet olit nijden seast cuin Dawidin cansa olit matcustanet ja sanoit: ettei he ollet meidän cansam ei pidä heille annettaman sijtä saalist cuin me saanet olemma mutta idzecukin ottacan emändäns ja lapsens ja mengän tietäns.

23. Mutta Daavid sanoi: Älkää tehkö niin, veljeni, sen jälkeen, mitä Herra on meille suonut, kun hän varjeli meidät ja antoi meidän käsiimme rosvojoukon, joka hyökkäsi meidän kimppuumme.

23. Niin sanoi David: ei teidän niin pidä tekemän, minun veljeni, sillä Herra on ne meille antanut, ja on meidät varjellut ja antanut sen sotaväen meidän käsiimme, joka tuli meitä vastaan.

23. Nijn sanoi Dawid: ei teidän nijn pidä tekemän minun weljeni näiden cansa cuin HERra meille andanut on ja on meidän warjellut ja andanut sen sotawäen meidän käsijm jotca olit tullet meitä wastan.

24. Ja kukapa teitä kuulisi tässä asiassa? Sillä taisteluun menevällä ja kuormaston luo jäävällä on oleva yhtäläinen osuus; heidän on jaettava tasan.

24. Kuka teitä pitää kuuleman tässä asiassa? Senkaltainen kuin niiden osa on, jotka olivat sodassa meidän kanssamme, pitää myös oleman heidän osansa jotka kaluin tykönä ovat olleet, ja pitää yhdenkaltainen jako oleman.

24. Cuca teitä pitä cuuleman täsä asias sencaltainen cuin nijden osa on jotca olit sodas meidän cansam pitä myös oleman heidän osans cuin meidän caluim tykönä owat ollet ja pitä yhdencaltainen jaco oleman.

25. Ja sillensä asia jäi silloin ja sen jälkeenkin: hän teki sen säännöksi ja tavaksi Israelissa, aina tähän päivään asti.

25. Tämä on ollut siitä ajasta ja aina sitte sääty ja oikeus Israelissa tähän päivään asti.

25. Tämä on ollut sijtä ajast ja aina sijtte oikeus ja tapa Israelis tähän päiwän asti.

26. Kun Daavid tuli Siklagiin, lähetti hän osan saaliista Juudan vanhimmille, ystävillensä, sanoen: Tässä on teille tervehdyslahja siitä saaliista, joka otettiin Herran vihollisilta —

26. Ja David tuli Ziglagiin ja lähetti saaliista ylimmäisille Juudasta, jotka hänen ystävänsä olivat, ja sanoi: katso, tässä on teille siunaus Herran vihollisten saaliista:

26. Ja cosca Dawid tuli Ziklagijn lähetti hän saalista nijlle ylimmäisille Judast cuin hänen ystäwäns olit ja sanoi: cadzo täsä on teille siunaus HERran wiholisten saalist.

27. lahja niille, jotka olivat Beetelissä, Etelämaan Raamotissa, Jattirissa,

27. Niille jotka olivat Betelissä, niille Ramotissa etelään päin, niille Jatirissa,

27. Nijlle cuin on BethElis nijlle Ramothis etelän päin nijlle Jatheris.

28. Aroerissa, Sifmotissa, Estemoassa,

28. Niille Aroerissa, niille Siphmotissa, niille Estmoassa,

28. Nijlle Aroeris nijlle Siphmothis nijlle Esthmoas.

29. Raakalissa, jerahmeelilaisten kaupungeissa, keeniläisten kaupungeissa,

29. Ja niille kuin on Rakalissa, ja niille Jerakmelilaisten kaupungeista, ja niille Keniläisten kaupungeista,

29. Ja nijlle cuin on Rachalis ja nijlle Jerahmeliterein Caupungist ja nijlle Keniterein Caupungist.

30. Hormassa, Boor-Aasanissa, Atakissa

30. Niille Hormassa, ja niille Korasanissa, ja niille Atakissa,

30. Nijlle Harmast ja nijlle cuin on Chorsanist ja nijlle Athachist.

31. ja Hebronissa, ja samoin lahja kaikille muille paikkakunnille, joissa Daavid miehinensä oli kulkenut.

31. Niille Hebronissa, ja kaikkiin paikkoihin, kussa David oli miehinensä vaeltanut.

31. Nijlle Hebronist ja caikista paicoista cusa Dawid oli miehinens waeldanut.