17 luku

Juudan synti. Väärä ja oikea turva. Profeetan rukous. Sapatin pyhittäminen.

1. Juudan synti on kirjoitettu rautapiirtimellä, timanttikärjellä, kaiverrettu heidän sydämensä tauluun ja teidän alttarienne sarviin,

1. Juudan synti on raudalla ja kovalla timantilla kirjoitettu, ja heidän sydämensä tauluihin kaivettu, ja teidän alttarinne sarviin,

1. JUdan syndi on raudalla ja cowalla Demantilla kirjoitettu ja heidän sydämens tauluijn caewettu ja heidän Altarins sarwijn.

1 The sin of Judah is written with a pen of iron and with the point of a diamond. It is engraved upon the tablet of their heart and upon the horns of your* altars,

1. The sin of Judah is written with a pen of iron, and with the point of a diamond: it is graven upon the table of their heart, and upon the horns of your altars;

1. Die Sünde Juda's ist geschrieben mit eisernen Griffeln, und spitzigen Demanten geschrieben, und auf die Tafel ihres Herzens gegraben und auf die Hörner an ihren Altären,

1. EL pecado de Judá escrito está con cincel de hierro, y con punta de diamente, esculpido en la tabla de su corazón, y en los lados de vuestros altares;

1 Грех Иуды написан железным резцом, алмазным острием начертан на скрижали сердца их и на рогах жертвенников их.

2. ja niin heidän lapsensa muistavat alttarinsa ja asera-karsikkonsa viheriäin puitten vieressä, korkeilla kukkuloilla.

2. Että heidän lapsensa mieleensä johdattaisivat alttarit ja metsistöt viheriäisten puiden tykönä korkeilla vuorilla.

2. Että heidän lapsens mieleens johdataisit ne Altarit ja medzistöt wiherjäisten puiden tykönä corkeilla wuorilla.

2 while their sons remember their altars and their Asherim {pole-images} by the green trees upon the high hills.

2. Whilst their children remember their altars and their groves by the green trees upon the high hills.

2. daß die Kinder gedenken sollen derselben Altäre und Ascherabilder bei den grünen Bäumen, auf den hohen Bergen.

2. Para que sus hijos se acuerden de sus altares, y de sus bosques junto a los árboles verdes, y en los collados altos.

2 Как о сыновьях своих, воспоминают они о жертвенниках своих и дубравах своих у зеленых дерев, на высоких холмах.

3. Oman vuoreni, joka on kedolla, niin myös sinun tavarasi, kaikki sinun aarteesi ja sinun uhrikukkulasi minä annan ryöstettäviksi synnin tähden kaikkia rajojasi myöten.

3. Mutta minä olen antava sinun korkeutes ryöviöksi, sekä vuorilla että kedoilla, sekä riistas, että kaiken sinun tavaras, niiden syntein tähden, jotka kaikissa sinun maas äärissä on tehty.

3. Mutta minä olen andawa sinun corkeuxes ryöwiöxi sekä wuorilla että kedoilla sekä sinun rijstas että caiken sinun tawaras nijden syndein tähden cuin caikisa sinun maas äris on tehty.

3 O my mountain in the field, I will give your substance and all your treasures for a spoil and your high places, because of sin, throughout all your borders.

3. O my mountain in the field, I will give thy substance and all thy treasures to the spoil, and thy high places for sin, throughout all thy borders.

3. Aber ich will deine Höhen, beide, auf den Bergen und Feldern, samt deiner Habe und allen deinen Schätzen zum Raube geben um der Sünde willen, in allen deinen Grenzen begangen.

3. Mi montañes, en el campo son tus riquezas: todos tus tesoros daré a saco, por el pecado de tus altos, en todos tus términos.

3 Гору Мою в поле, имущество твое и все сокровища твои отдам на расхищение, и все высоты твои – за грехи во всех пределах твоих.

4. Sinun on luovuttava perintöosastasi, jonka minä olen sinulle antanut; ja minä saatan sinut vihollistesi orjuuteen maassa, jota sinä et tunne. Sillä te olette sytyttäneet minun vihani tulen; se on palava iankaikkisesti.

4. Ja sinun pitää tuleman ajetuksi pois sinun perinnöstäs, jonka minä sinulle antanut olen; ja minä tahdon sinun tehdä vihollisten orjaksi siinä maassa, jota et sinä tunne; sillä te olette sytyttäneet vihani tulen, joka ijankaikkisesti palava on.

4. Ja sinun pitä tuleman ajetuxi pois sinun perinnöstäs cuin minä sinulle andanut olen ja minä tahdon sinun tehdä wihollistes orjaxi sijnä maasa jota et sinä tunne: sillä te oletta sytyttänet minun wihani tulen joca ijancaickisest palawa on.

4 And you, even of yourself, will discontinue from your heritage that I gave you and I will cause you to serve your enemies in the land which you do not know. For you* have kindled a fire in my anger which will burn everlasting.

4. And thou, even thyself, shalt discontinue from thine heritage that I gave thee; and I will cause thee to serve thine enemies in the land which thou knowest not: for ye have kindled a fire in mine anger, which shall burn for ever.

4. Und du sollst aus deinem Erbe verstoßen werden, das ich dir gegeben habe, und ich will dich zu Knechten deiner Feinde machen in einem Lande, das du nicht kennst; denn ihr habt ein Feuer meines Zorns angezündet, das ewiglich brennen wird.

4. Y habrá remisión en tí de tu heredad, la cual yo te dí; y hacerte he servir a tus enemigos en tierra que no conociste; porque fuego encendistes en mi furor, para siempre arderá.

4 И ты чрез себя лишишься наследия твоего, которое Я дал тебе, и отдамтебя в рабство врагам твоим, в землю, которой ты не знаешь, потому что вы воспламенили огонь гнева Моего; он будет гореть вовеки.

5. Näin sanoo Herra: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta.

5. Näin sanoo Herra: kirottu olkoon se mies, joka luottaa ihmiseen, ja panee lihan itsellensä käsivarreksi, ja jonka sydän luopuu pois Herrasta.

5. NÄitä sano HERra: kirottu olcon se mies joca luotta idzens ihmiseen ja pane lihan idzellens käsiwarrexi ja jonga sydän luopu pois HERrasta:

5. Nein HERRA sanopi. KIrottu ombi se mies/ ioca Inhimisten päle vskalta/ ia pitepi lihan henen Käsiuardhens edest/ ia sydhemellens HERRASTA poiswelte. (Näin HERRA sanoopi. Kirottu ompi se mies/ joka ihmisten päälle uskaltaa/ ja pitääpi lihan hänen käsiwartensa edestä/ ja sydämellänsä HERRASTA pois wälttää.)

5 Jehovah says thus: Cursed is the man who trusts in man and makes flesh his arm and whose heart departs from Jehovah.

5. Thus saith the LORD; Cursed be the man that trusteth in man, and maketh flesh his arm, and whose heart departeth from the LORD.

5. So spricht der HERR: Verflucht ist der Mann, der sich auf Menschen verläßt und hält Fleisch für seinen Arm, und mit seinem Herzen vom HERRN weicht.

5. Así dijo Jehová: Maldito el varón que confía en el hombre, y pone carne por su brazo, y su corazón se aparta de Jehová.

5 Так говорит Господь: проклят человек, который надеется на человека и плоть делает своею опорою, и которого сердце удаляется от Господа.

6. Hän jää alastomaksi arolle eikä näe mitään onnea tulevan; hän asuu poudan polttamissa paikoissa erämaassa, asumattomassa suolamaassa.

6. Hänen pitää tuleman niinkuin kanerva korvessa, ja ei pidä saaman nähdä tulevaista lohdutusta; ja hänen pitää asuman kuivuudessa korvessa, hedelmättömässä ja autiossa erämaassa.

6. Hänen pitä tuleman nijncuin canerwa corwesa ja ei pidä saaman nähdä tulewaista lohdutusta pitä oleman cuiwudes corwesa hedelmättömäs ja autias erämaasa.

6. Henen pite oleman ninquin Caneruan coruesa/ ia ei hen saa nädhe site tuleuaista Lohutosta. Waan henen pite iemen sihen quiuahan coruesa/ hedelmettömes ia autias Maasa. (Hänen pitää oleman niinkuin kanerwan korwessa/ ja ei hän saa nähdä sitä tulewaista lohdutusta. Waan hänen pitää jäämän siihen kuin kuiwahan korwessa/ hedelmättömässä ja autiossa maassa.)

6 For he will be like the heath in the desert and will not see when good comes, but will inhabit the parched places in the wilderness, a salt land and not inhabited.

6. For he shall be like the heath in the desert, and shall not see when good cometh; but shall inhabit the parched places in the wilderness, in a salt land and not inhabited.

6. Der wird sein wie die Heide in der Wüste und wird nicht sehen den zukünftigen Trost, sondern bleiben in der Dürre, in der Wüste, in einem unfruchtbaren Lande, da niemand wohnt.

6. Y será como la retama en el desierto; y no verá cuando viniere el bien: mas morará en las securas en el desierto, en tierra despoblada y deshabitada.

6 Он будет как вереск в пустыне и не увидит, когда придет доброе, и поселится в местах знойных в степи, на земле бесплодной, необитаемой.

7. Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on.

7. Mutta se mies on siunattu, joka luottaa Herraan; ja Herra on hänen turvansa.

7. Mutta se mies on siunattu joca luotta HERraan ja HERra on hänen turwans.

7. Mutta siugnattu on se Mies/ ioca HERRAN päle loottapi/ ia ionga turua HERRA ombi. (Mutta siunattu on se mies/ joka HERRAN päälle luottaapi/ ja jonka turwa HERRA ompi.)

7 Blessed is the man who trusts in Jehovah and whose trust Jehovah is.

7. Blessed is the man that trusteth in the LORD, and whose hope the LORD is.

7. Gesegnet aber ist der Mann, der sich auf den HERRN verläßt und des Zuversicht der HERR ist.

7. Bendito el varón que se fia de Jehová, y que Jehová es su confianza.

7 Благословен человек, который надеется на Господа, и которого упование – Господь.

8. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä.

8. Hän on niinkuin se puu, joka veden reunalle on istutettu ja ojan viereen juurtunut; sillä jos vielä palavuus tulee, niin ei hän kuitenkaan pelkää, vaan sen lehdet pysyvät viheriäisinä, eikä murehdi, kuin kuiva vuosi tulee, mutta kantaa hedelmän ilman lakkaamatta.

8. Hän on nijncuin se puu joca weden reunalle on istutettu ja ojan wiereen juurtunut on: sillä jos wielä palawus tule nijn ei hän cuitengan pelkä waan sen lehdet pysywät wiherjäisnä eikä murehdi cosca cuiwa wuosi tule mutta canda hedelmän ilman lackamat.

8. Hen on ninquin iocu istutettu Puu wedhen tykene/ ia wirdhan wierelle iwritettu. Sille waicka iocu helleh tule/ nin ei hen senuoxi quiuetu/ waan henen Lectens wiherieiszne pysyuet/ ia ei murhedi/ quin iocu quiua woosi tule/ Waan se candapi lackamat Hedhelmen. (Hän on niinkuin joku istutettu puu weden tykönä/ ja wirran wierellä juuritettu. Sillä waikka joku helle tulee/ niin ei hän senwuoksi kuiwettuu/ waan hänen lähteensä wiheriäisenä pysywät/ ja ei murehdi/ kuin joku kuiwa wuosi tulee/ Waan se kantaapi lakkaamat hedelmän.)

8 For he will be as a tree planted by the waters, that spreads out its roots by the river and will not fear when heat comes, but its leaf will be green and will not be worried in the year of drought, nor will cease from yielding fruit.

8. For he shall be as a tree planted by the waters, and that spreadeth out her roots by the river, and shall not see when heat cometh, but her leaf shall be green; and shall not be careful in the year of drought, neither shall cease from yielding fruit.

8. Der ist wie ein Baum, am Wasser gepflanzt und am Bach gewurzelt. Denn obgleich eine Hitze kommt, fürchtet er sich doch nicht, sondern seine Blätter bleiben grün, und sorgt nicht, wenn ein dürres Jahr kommt sondern er bringt ohne Aufhören Früchte.

8. Porque él será como el árbol plantado junto a las aguas, que junto a la corriente echará sus raices; y no verá cuando viniere el calor, y su hoja será verde; y en el año de prohibición no se fatigará, ni dejará de hacer fruto.

8 Ибо он будет как дерево, посаженное при водах и пускающее корни свои у потока; не знает оно, когда приходит зной; лист его зелен, и во время засухи оно не боится и не перестает приносить плод.

9. Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?

9. Sydän on häijy ja pahanilkinen kappale ylitse kaikkein; kuka taitaa sitä tutkia?

9. SYdän on häijy ja pahanelkinen cappale caickein cappalden ylidze cuca taita sitä tutkia.

9. Yxi wiecas ia nuria ase caikein ylitze/ ombi sydhen/ Cuca sen taita vlostutkia? (Yksi wieras ja nurja ase kaikkein ylitse/ ompi sydän/ Kuka sen taitaa ulostutkia?)

9 The heart is deceitful above all things and it is exceedingly corrupt. Who can know it?

9. The heart is deceitful above all things, and desperately wicked: who can know it?

9. Es ist das Herz ein trotzig und verzagtes Ding; wer kann es ergründen?

9. Engañoso es el corazón más que todos las cosas, y perverso: ¿quién le conocerá?

9 Лукаво сердце человеческое более всего и крайне испорчено; ктоузнает его?

10. Minä, Herra, tutkin sydämen, koettelen munaskuut, ja annan jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan, hänen töittensä hedelmän mukaan.

10. Minä Herra tahdon tutkia sydämen ja koetella munaskuut ja annan kullekin hänen töittensä jälkeen ja hänen töittensä hedelmän jälkeen.

10. Minä HErra tahdon tutkia sydämet ja coetella munascuut ja annan cullengin heidän töidens jälken ja hänen töidens hedelmän jälken.

10. Minepe HERRA taidhan sydhemet vlostutkia/ ia ne munaskuut coetella/ ia annan iocaitzen tööns ielkin henen tecoins hedelmen ielkin. (Minäpä HERRA taidan sydämet ulostutkia/ ja ne munaskuut koetella/ ja annan jokaisen työnsä jälkeen hänen tekoinsa hedelmän jälkeen.)

10 I, Jehovah, search the mind. I try the heart, even to give every man according to his ways, according to the fruit of his practices.

10. I the LORD search the heart, I try the reins, even to give every man according to his ways, and according to the fruit of his doings.

10. Ich, der HERR, kann das Herz ergründen und die Nieren prüfen und gebe einem jeglichen nach seinem Tun, nach den Früchten seiner Werke.

10. Yo Jehová que escudriño el corazón, que pruebo los riñones, para dar a cada uno según su camino, según el fruto de sus obras.

10 Я, Господь, проникаю сердце и испытываю внутренности, чтобы воздать каждому по пути его и по плодам дел его.

11. Peltokana, joka hautoo, mitä ei ole muninut, on se, joka hankkii rikkautta vääryydellä; päiviensä puolivälissä hänen täytyy se jättää, ja hänen loppunsa on houkan loppu.

11. Sillä niinkuin lintu hautoo ja ei kuori, niin on myös se, joka väärin kalua kokoo; sillä hänen pitää jättämän sen kesken aikaansa, ja viimeiseltä tyhjäksi tuleman.

11. Sillä nijncuin lindu muni ja ei haudo nijn on myös se joca wäärä calua coco: sillä hänen pitä jättämän cosca hän wähimmän ajattele ja pitä wielä wijmeiseldä nauroxi tuleman.

11. Sille quin iocu Lindu Munians hauto/ ia ei nijte coori/ Nin ikenens ombi se iocu wärie Tauaroita cocopi. Sille quin hen wähimen pelke/ nin henen teuty ne iette/ ia wiele pälisexi hen pilcatan. (Sillä kuin joku lintu muniansa hautoo/ ja ei niitä kuori/ Niin ikänänsä ompi se joka wääriä tawaroita kokoopi. Sillä kuin hän wähimmin pelkää/ niin hänen täytyy ne jättää/ ja wielä päälliseksi hän pilkataan.)

11 As the partridge that sits on eggs which she has not laid, so is he who gets riches and not by right. In the midst of his days they will leave him and at his end he will be a fool.

11. As the partridge sitteth on eggs, and hatcheth them not; so he that getteth riches, and not by right, shall leave them in the midst of his days, and at his end shall be a fool.

11. Denn gleichwie ein Vogel, der sich über Eier setzt und brütet sie nicht aus, also ist der, so unrecht Gut sammelt; denn er muß davon, wenn er's am wenigsten achtet, und muß zuletzt Spott dazu haben.

11. La perdiz que hurta lo que no parió, tal es el que allega riquezas y no con juicio: en medio de sus dias las dejará, y en su postrimería será insipiente.

11 Куропатка садится на яйца, которых не несла; таков приобретающий богатство неправдою: он оставит его на половине дней своих, и глупцом останется при конце своем.

12. Kunnian valtaistuin, korkea ikiajoista, meidän pyhäkkömme paikka!

12. Mutta meidän pyhyytemme sia, (Jumalan) kunnian istuin, on aina lujana pysynyt.

12. Mutta meidän pyhydem sia nimittäin Jumalan cauniuden istuin on aina lujana pysynyt.

12. Mutta meiden Pyhydhen Sia/ nimitten/ se Jumalan Cunnian Stoli/ aina wahwana pysy/ (Mutta meidän pyhyyden sija/ nimittäin/ se Jumalan kunnian tuoli/ aina wahwana pysyy/)

12 A glorious throne, set on high from the beginning, is the place of our sanctuary.

12. A glorious high throne from the beginning is the place of our sanctuary.

12. Aber die Stätte unsers Heiligtums, der Thron göttlicher Ehre, ist allezeit fest geblieben.

12. Solio de gloria, alteza desde el principio es el lugar de nuestro santuario.

12 Престол славы, возвышенный от начала, есть место освящения нашего.

13. Israelin toivo, sinä Herra! Kaikki, jotka sinut hylkäävät, joutuvat häpeään. Jotka minusta luopuvat, ne kirjoitetaan tomuun. Sillä he ovat hyljänneet elävän veden lähteen, Herran.

13. Sinä Herra olet Israelin toivo; kaikki, jotka sinun hylkäävät, pitää häpiään tuleman; ne minusta luopuneet pitää maahan kirjoitettaman; sillä he hylkäävät Herran, joka on elävä vesilähde.

13. Sillä sinä HERra olet Israelin toiwo caicki jotca sinun hyljäwät pitä häpiään tuleman ja ne luopunet pitä maahan kirjoitettaman: sillä he hyljäwät HERran joca on eläwäinen wesilähde.

13. Sille sine HERRA olet Israelin toiuo. Caiki iotca sinua ylenandauat/ pite häpien tuleman/ ia ne poislangetut pite maan päle kirioitetuxi tuleman. Sille he HERRAN ylenannoit/ sen eleuen Wedhen cohumisen. (Sillä sinä HERRA olet Israelin toiwo. Kaikki jotka sinua ylenantawat/ pitää häpeän tuleman/ ja ne poislangetut pitää maan päällä kirjoitetuksi tuleman. Sillä he HERRAN ylenannoit/ sen eläwän weden kuohumisen.)

13 O Jehovah, the hope of Israel, all who forsake you will be put to shame. Those who depart from me will be written in the earth, because they have forsaken Jehovah, the fountain of living waters.

13. O LORD, the hope of Israel, all that forsake thee shall be ashamed, and they that depart from me shall be written in the earth, because they have forsaken the LORD, the fountain of living waters.

13. Denn, Herr, du bist die Hoffnung Israels. Alle, die dich verlassen, müssen zu Schanden werden, und die Abtrünnigen müssen in die Erde geschrieben werden; denn sie verlassen den HERRN, die Quelle des lebendigen Wassers.

13. ¡O esperanza de Israel, Jehová! todos los que te dejan, serán avergonzados; y los que de mí se apartan, serán escritos en el polvo; porque dejaron la vena de aguas vivas, a Jehová.

13 Ты, Господи, надежда Израилева; все, оставляющие Тебя, посрамятся. „Отступающие от Меня будут написаны на прахе, потому что оставили Господа, источник воды живой".

14. Paranna minut, Herra, niin minä parannun, auta minua, niin olen autettu. Sillä sinä olet minun ylistykseni.

14. Paranna minua, Herra, niin minä paranen; auta sinä minua, niin minä olen autettu; sillä sinä olet minun kerskaukseni.

14. Paranna minua HERra nijn minä paranen auta sinä minua nijn minä olen autettu sillä sinä olet minun kerscauxen.

14. Paranna sine minua HERRA/ nin mine paranen/ Auta sine minua/ nin mine olen autettu/ Sille sine olet minun kerskauxen. (Paranna sinä minua HERRA/ niin minä paranen/ Auta sinä minua/ niin minä olen autettu/ Sillä sinä olet minun kerskaukseni.)

14 Heal me, O Jehovah and I will be healed. Save me and I will be saved, for you are my praise.

14. Heal me, O LORD, and I shall be healed; save me, and I shall be saved: for thou art my praise.

14. Heile du mich, HERR, so werde ich heil; hilf du mir, so ist mir geholfen; denn du bist mein Ruhm.

14. Sáname, o! Jehová, y seré sano: sálvame, y seré salvo; porque tú eres mi alabanza.

14 Исцели меня, Господи, и исцелен буду; спаси меня, и спасен буду; ибо Ты хвала моя.

15. Katso, he sanovat minulle: Missä on Herran sana? Toteutukoon se!

15. Katso, he sanovat minulle: kussa siis on Herran sana? annas nyt tulla!

15. Cadzo he sanowat minulle: cusa sijs on HERran sana? annas tulla.

15. Catzos/ he sanouat minulle/ Cussa on sijs HERRAN sana? annaxi sen tulla. (Katsos/ he sanowat minulle/ Kussa on siis HERRAN sana? anna sen tulla.)

15 Behold, they say to me, Where is the word of Jehovah? Let it come now.

15. Behold, they say unto me, Where is the word of the LORD? let it come now.

15. Siehe, sie sprechen zu mir: Wo ist denn des HERRN Wort? Laß es doch kommen!

15. He aquí que ellos me dicen: ¿Dónde está la palabra de Jehová? Ahora venga.

15 Вот, они говорят мне: „где слово Господне? пусть оно придет!"

16. Mutta minä en ole vetäytynyt pois olemasta paimenena, sinua seuraamasta, enkä toivonut turmion päivää; sinä tiedät sen. Mitä minun huuliltani on lähtenyt, se on sinun kasvojesi edessä.

16. Mutta en minä ole paennut sinusta, minun paimeneni, niin en minä ole myös toivottanut heille surkiaa päivää, sen sinä tiedät; mitä minä saarnannut olen, se on oikea sinun edessäs.

16. Mutta en minä ole sentähden paennut sinust minun paimenen nijn en minä ole myös himoinnut ihmisten kehumista sen sinä tiedät mitä minä saarnannut olen se on oikia sinun edesäs.

16. Mutta em mine senuoxi sinulda poispaennut/ minun Paimenen/ enge mine halainut Inhimisten kerskautta. Sinepe tiedhet sen Sanan oikean oleuan sinun edeses/ iota mine sarnanut olen. (Mutta en minä senwuoksi sinulta poispaennut/ minun paimenen/ enkä minä halainnut ihmisten kerskautta. Sinäpä tiedät sen sanan oikean olewan sinun edessäsi/ jota minä saarnannut olen.)

16 As for me, I have not hastened from being a shepherd after you, nor have I desired the woeful day. You know. What came out of my lips was before your face.

16. As for me, I have not hastened from being a pastor to follow thee: neither have I desired the woeful day; thou knowest: that which came out of my lips was right before thee.

16. Aber ich bin nicht von dir geflohen, daß ich nicht dein Hirte wäre; so habe ich den bösen Tag nicht begehrt, das weißt du; was ich gepredigt habe, das ist recht vor dir.

16. Mas yo no me entremetí a ser pastor en pos de tí, ni deseé día de calamidad: tú lo sabes. Lo que de mi boca ha salido, en tu presencia ha sido.

16 Я не спешил быть пастырем у Тебя и не желал бедственного дня, Ты это знаешь; что вышло из уст моих, открыто пред лицем Твоим.

17. Älä tule minulle peljätykseksi, sinä, minun turvani onnettomuuden päivänä.

17. Älä ole minulle hämmästykseksi; sinä olet minun turvani hädässä.

17. Älä sinä ole minulle cauhia minun turwan hädäsä.

17. Ele sine ole minulle hirmudhexi/ ole minun Turuan tuskissa. (Älä sinä ole minulle hirmuudeksi/ ole minun turwani tuskissa.)

17 Do not bear terror to me. You are my refuge in the day of evil.

17. Be not a terror unto me: thou art my hope in the day of evil.

17. Sei du nur nicht schrecklich, meine Zuversicht in der Not!

17. No me seas tú por espanto: esperanza mía eres tú en el día malo.

17 Не будь страшен для меня, Ты – надежда моя в день бедствия.

18. Joutukoot häpeään ne, jotka minua vainoavat, mutta älä anna minun häpeään tulla; peljästykööt he, mutta älä anna minun peljästyä. Tuota heille onnettomuuden päivä ja tuhoa heidät kaksinkertaisella tuholla.

18. Anna heidän häpiään tulla, jotka minua vainoovat, ja älä anna minun häpiään tulla; anna heidän peljästyä, ja älä anna minun peljästyä; anna onnetoin päivä heille tulla, ja lyö rikki heitä kaksinkertaisesti.

18. Anna heidän häpiään tulla jotca minua wainowat ja ei minun: anna heidän peljästyä ja ei minun anna onnetoin päiwä heille tulla ja lyö ricki heitä caxikertaisest.

18. Häueise heite iotca minua wainouat/ ia ei minua/ wapiskat he/ ia em mine. Toota heiden ylitzens sen Onnettomudhen peiue/ ia murenna heite caxikerdhaisest. (Häwäise heitä jotka minua wainoawat/ ja ei minua/ wapiskaat he/ ja en minä. Tuota heidän ylitsensä sen onnettomuuden päiwä/ ja murenna heitä kaksinkertaisesti.)

18 Let them be put to shame who persecute me, but do not let me be put to shame. Let them be dismayed, but do not let me be dismayed. Bring upon them the day of evil and destroy them with double destruction.

18. Let them be confounded that persecute me, but let not me be confounded: let them be dismayed, but let not me be dismayed: bring upon them the day of evil, and destroy them with double destruction.

18. Laß sie zu Schanden werden, die mich verfolgen, und mich nicht; laß sie erschrecken, und mich nicht; laß den Tag des Unglücks über sie kommen und zerschlage sie zwiefach!

18. Avergüéncense los que me persiguen, y no me avergüence yo: asómbrense ellos, y no me asombre yo: trae sobre ellos día malo, y quebrántalos con doblado quebrantamiento.

18 Пусть постыдятся гонители мои, а я не буду постыжен; пусть они вострепещут, а я буду бестрепетен; наведи на них день бедствия и сокруши их сугубым сокрушением.

19. Näin sanoi Herra minulle: Mene ja seiso Kansanportissa, josta Juudan kuninkaat tulevat ja josta he menevät, ja kaikissa Jerusalemin porteissa.

19. Näin sanoi Herra minulle: mene ja seiso kansan portissa, josta Juudan kuninkaat käyvät ulos ja sisälle, ja kaikissa Jerusalemin porteissa.

19. NIjn sano HERra minulle: mene ja seiso Canssan portis josta Judan Cuningat käywät ulos ja sisälle ja caikis Jerusalemin porteis ja sano heille:

19. Nein sano HERRA minulle/ Mene ia seiso sen Canssan Portis/ ionga cautta ne Judan Kuningat vlos ia siselkeuuet/ ia caikissa Porteis Jerusalemis/ ia sano heille. (Näin sanoo HERRA minulle/ Mene ja seiso sen kansan portissa/ jonka kautta ne Judan kuninkaat ulos ja sisälle käywät/ ja kaikissa porteissa Jerusalemissa/ ja sano heille.)

19 Thus Jehovah said to me, Go and stand in the gate of the sons of the people, by which the kings of Judah come in and by which they go out and in all the gates of Jerusalem.

19. Thus said the LORD unto me; Go and stand in the gate of the children of the people, whereby the kings of Judah come in, and by the which they go out, and in all the gates of Jerusalem;

19. So spricht der HERR zu mir: Gehe hin und tritt unter das Tor des Volks, dadurch die Könige Juda's aus und ein gehen, und unter alle Tore zu Jerusalem

19. Así me dijo Jehová: Vé, y pónte a la puerta de los hijos del pueblo, por la cual entran y salen los reyes de Judá; y a todas las puertas de Jerusalem.

19 Так сказал мне Господь: пойди и стань в воротах сынов народа, которыми входят цари Иудейские и которыми они выходят, и во всех воротах Иерусалимских,

20. Ja sano heille: Kuulkaa Herran sana, te Juudan kuninkaat ja koko Juuda ja kaikki Jerusalemin asukkaat, jotka tulette näistä porteista.

20. Ja sano heille: kuulkaat Herran sanaa, te Juudan kuninkaat, ja kaikki Juudan ja Jerusalemin asuvaiset, jotka tästä portista sisälle käytte.

20. Cuulcat HERran sana te Judan Cuningat ja caicki Judan ja Jerusalemin asuwaiset jotca tästä portista käytte.

20. CWlcat HERRAN Sana te Judan Kuningat/ ia coco Juda/ ia caiki Jerusalemin Asuuaiset/ iotca neinein Portein siselkeut/ Nein sanopi HERRA. (Kuulkaat HERRAN sana te Judan kuninkaat/ ja kokoa Juda/ ja kaikki Jerusalemin asuwaiset/ jotka näiden porttein sisälle käywät/ Näin sanoopi HERRA.)

20 And say to them, Hear the word of Jehovah, you* kings of Judah and all Judah and all the inhabitants of Jerusalem, who enter in by these gates.

20. And say unto them, Hear ye the word of the LORD, ye kings of Judah, and all Judah, and all the inhabitants of Jerusalem, that enter in by these gates:

20. und sprich zu ihnen: Höret des HERRN Wort, ihr Könige Juda's und ganz Juda und alle Einwohner zu Jerusalem, so zu diesem Tor eingehen.

20. Y decirles has: Oid palabra de Jehová, reyes de Judá, y todo Judá, y todos los moradores de Jerusalem, que entráis por estas puertas.

20 и говори им: слушайте слово Господне, цари Иудейские, и вся Иудея, и все жители Иерусалима, входящие сими воротами.

21. Näin sanoo Herra: Ottakaa itsestänne tarkka vaari, älkää sapatinpäivänä mitään kantamusta kantako älkääkä mitään tuoko Jerusalemin porteista.

21. Näin sanoo Herra: kavahtakaat teitänne ja älkäät sabbatina mitään kuormaa kantako, älkäät myös viekö Jerusalemin porttein lävitse;

21. Näitä sano HERra: cawattacat teitän ja älkät Sabbathina jotacuta cuorma candaco Jerusalemin porttein läpidze.

21. Cauattacat teiten/ ia elket candaco ycten Corma Sabbathin peiuen/ Portein cautta/ Jerusalemin sisel. (Kawahtakaat teitän/ ja älkäät kantako yhtään kuorma Sabbathin päiwän/ porttein kautta/ Jerusalemin sisälle.)

21 Jehovah says thus: Take heed to yourselves and bear no burden on the Sabbath day, nor bring it in by the gates of Jerusalem.

21. Thus saith the LORD; Take heed to yourselves, and bear no burden on the sabbath day, nor bring it in by the gates of Jerusalem;

21. So spricht der HERR: Hütet euch und tragt keine Last am Sabbattage durch die Tore hinein zu Jerusalem{~}

21. Así dijo Jehová: Guardád por vuestras vidas, y no traigáis carga en el día del sábado, para meter por las puertas de Jerusalem:

21 Так говорит Господь: берегите души свои и не носите нош в день субботний и не вносите их воротами Иерусалимскими,

22. Älkää viekö sapatinpäivänä mitään kantamusta taloistanne älkääkä tehkö mitään työtä, vaan pyhittäkää sapatinpäivä, niinkuin minä käskin teidän isienne tehdä.

22. Ja älkäät viekö yhtään taakkaa sabbatina ulos teidän huoneistanne, ja älkäät tehkö mitään työtä; vaan pyhittäkäät sabbatin päivä, niinkuin minä teidän isillenne käskenyt olen.

22. Ja älkät wiekö yhtän tacka Sabbathina ulos teidän huoneistan ja älkät tehkö työtä waan pyhittäkät Sabbathin päiwä nijncuin minä teidän Isillen käskenyt olen.

22. Ja elket wiekö ycten corma Sabbathina/ teiden Honeistan/ ia elket ycten töte techkö. Waan pyhitteke Sabbathin peiue/ ninquin mine teiden Isillen keskenyt olen. (Ja älkäät wiekö yhtään kuormaa Sabbathina/ teidän huoneistan/ ja älkäät yhtään työtä tehkö. Waan pyhittäkää sabbathin päiwä/ niinkuin minä teidän isillen käskenyt olen.)

22 Neither carry forth a burden out of your* houses on the Sabbath day, nor do you* any work. But sanctify yourselves the Sabbath day, as I commanded your* fathers.

22. Neither carry forth a burden out of your houses on the sabbath day, neither do ye any work, but hallow ye the sabbath day, as I commanded your fathers.

22. und führt keine Last am Sabbattage aus euren Häusern und tut keine Arbeit, sondern heiliget den Sabbattag, wie ich euren Vätern geboten habe.

22. Ni saquéis carga de vuestras casas en el día del sábado, ni hagáis obra alguna: mas santificád el día del sábado, como mandé a vuestros padres:

22 и не выносите нош из домов ваших в день субботний, и не занимайтесь никакою работою, но святите день субботний так, как Я заповедал отцам вашим,

23. Mutta he eivät kuulleet, eivät korvaansa kallistaneet, vaan olivat niskureita, niin etteivät kuulleet eivätkä ottaneet kuritusta varteen.

23. Mutta ei he kuule eikä kallista korviansa, vaan tulevat kankiaksi, ettei heidän pitäisi kuuleman, eikä salliman heitänsä neuvottaa.

23. Mutta ei he cuule eikä callista corwians waan tulewat cangiaxi ettei heidän pidäis cuuleman ja salliman heitäns neuwo.

23. Mutta euet he cwle eike tenne coruians callista/ waan niskurixi tuleuat/ ettei he minua cwle/ eli salli heitens opetetta. (Mutta eiwät he kuule eikä tänne korwiansa kallista/ waan niskuriksi tulewat/ ettei he minua kuule/ eli salli heitänsä opetettaa.)

23 But they listened not, nor inclined their ear, but made their neck stiff, that they might not hear and might not receive instruction.

23. But they obeyed not, neither inclined their ear, but made their neck stiff, that they might not hear, nor receive instruction.

23. Aber sie hören nicht und neigen ihre Ohren nicht, sondern bleiben halsstarrig, daß sie mich ja nicht hören noch sich ziehen lassen.

23. Los cuales no oyeron, ni abajaron su oido; ántes endurecieron su cerviz por no oir, ni recibir corrección.

23 которые впрочем не послушались и не приклонили уха своего, но сделались жестоковыйными, чтобы не слушать и не принимать наставления.

24. Jos kuulette minua, sanoo Herra, niin ettette tuo mitään kantamusta tämän kaupungin porteista sapatinpäivänä, vaan pyhitätte sapatinpäivän, niin ettette silloin tee mitään työtä,

24. Ja pitää tapahtuman, että, jos te uskollisesti kuulette minua, sanoo Herra, niin ettette yhtään kuormaa kanna sabbatin päivänä tämän kaupungin portin lävitse; vaan pyhitätte sabbatin päivän, niin ettette myös työtä tee sinä päivänä;

24. Jos te cuuletta minua sano HERra nijn et te yhtän cuorma canna Sabbathin päiwänä tämän Caupungin portin läpidze waan pyhitätte sen ja et te myös työtä tee sinä päiwänä.

24. Jos te minua cwlisit/ sanopi HERRA/ ettei te ycten corma candaisi Sabbathin peiuene temen Caupungin Portein cautta. Waan site pyhiteisit/ ette te ycten töte tekisi sen peiuen päle. (Jos te minua kuulisit/ sanoopi HERRA/ ettei te yhtään kuormaa kantaisi sabbathin päiwänä)

24 And it will happen, if you* diligently listen to me, says Jehovah, to bring in no burden through the gates of this city on the Sabbath day, but to sanctify the Sabbath day, to do no work in it,

24. And it shall come to pass, if ye diligently hearken unto me, saith the LORD, to bring in no burden through the gates of this city on the sabbath day, but hallow the sabbath day, to do no work therein;

24. So ihr mich hören werdet, spricht der HERR, daß ihr keine Last traget des Sabbattages durch dieser Stadt Tore ein, sondern ihn heiliget, daß ihr keine Arbeit an demselben Tage tut:

24. Porque será, que si oyendo me oyereis, dijo Jehová, que no metáis carga por las puertas de esta ciudad en el día del sábado, mas santificaréis el día del sábado, no haciendo en el ninguna obra:

24 И если вы послушаете Меня в том, говорит Господь, чтобы не носить нош воротами сего города в день субботний и чтобы святить субботу, не занимаясь в этот день никакою работою,

25. niin tulee tämän kaupungin porteista sisälle, ajaen vaunuilla ja hevosilla, kuninkaita ja ruhtinaita, jotka istuvat Daavidin valtaistuimella, tulevat he ja heidän ruhtinaansa, Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat, ja tämä kaupunki on oleva asuttu iankaikkisesti.

25. Niin pitää myös tämän kaupungin portista käymän kuninkaat ja päämiehet ulos ja sisälle, jotka Davidin istuimella istuvat, ratsastavat ja vaeltavat sekä vaunuilla ja hevosilla he, ja heidän pääruhtinaansa, Juudan miehet ja Jerusalemin asuvaiset; ja tässä kaupungissa pitää ijankaikkisesti asuttaman.

25. Nijn pitä myös tämän Caupungin portista käymän Cuningat ja Förstit ulos ja sisälle jotca Dawidin istuimella istuwat radzastawat ja waeldawat sekä waunuilla ja orehilla he ja heidän pääruhtinans ja caicki ne jotca Judas ja Jerusalemis asuwat ja täsä Caupungis pitä ijancaickisest asuttaman.

25. Nin pidheis mös temen Caupungin portein cautta/ vlos ia siselkeumen/ Kuningat ia Pämiehet/ iotca Dauidin Stolin päle istuuat. Ja he aiaisit ia menisit seke hewoisten ette Rattain cansa/ ne ynne heiden Pämiestens ia caikein. Judan ia Jerusalemin asuuaisten cansa. Ja temen Caupungin pite ijancaikisesta asuttaman/ (Niin pitäisi myös tämän kaupungin porttein kautta/ ulos ja sisälle käymän/ Kuninkaat ja päämiehet/ jotka Dawidin tuolin päälle istuwat. Ja he ajaisit ja menisit sekä hewosten että rattain kanssa/ ne ynnä heidän päämiestensä ja kaikkein. Judan ja Jerusalemin asuwaisten kanssa. Ja tämän kaupungin pitää iankaikkisesti asuttaman/)

25 then there will enter in by the gates of this city kings and rulers sitting upon the throne of David, riding in chariots and on horses, they and their rulers, the men of Judah and the inhabitants of Jerusalem. And this city will remain everlasting.

25. Then shall there enter into the gates of this city kings and princes sitting upon the throne of David, riding in chariots and on horses, they, and their princes, the men of Judah, and the inhabitants of Jerusalem: and this city shall remain for ever.

25. so sollen auch durch dieser Stadt Tore aus und ein gehen Könige und Fürsten, die auf dem Stuhl Davids sitzen, und reiten und fahren, auf Wagen und Rossen, sie und ihre Fürsten samt allen, die in Juda und Jerusalem wohnen; und soll diese Stadt ewiglich bewohnt werden;

25. Entrarán por las puertas de esta ciudad los reyes y los príncipes, que se asientan sobre el trono de David, en carros y en caballos, ellos y sus príncipes, los varones de Judá, y los moradores de Jerusalem: y esta ciudad será habitada para siempre.

25 то воротами сего города будут входить цари и князья, сидящие на престоле Давида, ездящие на колесницах и на конях, они икнязья их, Иудеи и жители Иерусалима, и город сей будет обитаем вечно.

26. Ja Juudan kaupungeista ja Jerusalemin ympäriltä, Benjaminin maasta ja Alankomaasta, Vuoristosta ja Etelämaasta tulee niitä, jotka tuovat polttouhreja ja teurasuhreja, ruokauhreja ja suitsutusuhreja, tuovat kiitosuhreja Herran huoneeseen.

26. Ja pitää tuleman Juudan kaupungeista ja niistä, jotka ympäri Jerusalemin ovat, ja Benjaminin maasta, laaksoista ja vuorilta, ja lounaasta päin, ne jotka pitää viemän edes polttouhrit, uhrit, ruokauhrit ja suitsutuksen, niin myös ne, jotka pitää viemän kiitosuhrit Herran huoneesen.

26. Ja pitä tuleman Judan Caupungeist ja nijstä jotca ymbäri Jerusalemin owat ja BenJaminin maasta laxoista ja wuorista ja lounasta päin ne jotca pitä wiemän edes polttouhrit uhrit ruocauhrit ja suidzutuxen HERran huonesen.

26. ia pite tuleman Judan Caupungeista/ ia iotca ymberi Jerusalemin macauat. Ja sijte BenJamin maasta/ Laxoista ia Worista/ ia Lounasta/ iotca pite edestooman Poltwffri/ Wffri/ Rocawffri/ ia Kijtoswffri/ HERRAN Honehesen. (ja pitää tuleman Judan kaupungeista/ ja jotka ympäri Jerusalemin makaawat. Ja siitä BenJamin maasta/ laaksoista ja wuorista/ ja lounaasta/ jotka pitää edestuoman polttouhrin/ uhrin/ ruokauhrin/ ja kiitosuhrin/ HERRAN huoneeseen.)

26 And they will come from the cities of Judah and from the places all around Jerusalem and from the land of Benjamin and from the lowland and from the hill-country and from the South, bringing burnt offerings and sacrifices and meal offerings and frankincense and bringing things of thanksgiving, to the house of Jehovah.

26. And they shall come from the cities of Judah, and from the places about Jerusalem, and from the land of Benjamin, and from the plain, and from the mountains, and from the south, bringing burnt offerings, and sacrifices, and meat offerings, and incense, and bringing sacrifices of praise, unto the house of the LORD.

26. und sollen kommen aus den Städten Juda's, und die um Jerusalem her liegen, und aus dem Lande Benjamin, aus den Gründen und von den Gebirgen und vom Mittag, die da bringen Brandopfer, Schlachtopfer, Speisopfer und Weihrauch zum Hause des HERRN.

26. Y vendrán de las ciudades de Judá, y de los al derredores de Jerusalem, y de tierra de Benjamín, y de los campos, y del monte, y del austro, trayendo holocausto, y sacrificio, y presente, e incienso, y trayendo ofrendas de alabanza a la casa de Jehová.

26 И будут приходить из городов Иудейских, и из окрестностей Иерусалима, и из земли Вениаминовой, и с равнины и с гор и с юга, и приносить всесожжение и жертву, и хлебное приношение, и ливан, и благодарственные жертвы в дом Господень.

27. Mutta jos ette kuule minua ettekä pyhitä sapatinpäivää, vaan kannatte kantamuksia ja kuljette Jerusalemin porteista sapatinpäivänä, niin minä sytytän tuleen sen portit, ja tuli on kuluttava Jerusalemin palatsit, eikä se ole sammuva.

27. Mutta jollette minua kuule, niin että te pyhitätte sabbatin päivän, ja ettette yhtään taakkaa kanna Jerusalemin porteista sabbatin päivänä: niin minä sytytän tulen sen portteihin, joka Jerusalemin huoneet kuluttaman pitää, jota ei pidä sammutettaman.

27. Mutta jollet te minua cuule nijn ettet te pyhitä Sabbathin päiwä ja ette yhtän tacka canna Jerusalemin porteista Sabbathin päiwänä nijn minä sytytän tulen sen portteijn joca Jerusalemin huonet culuttaman pitä jota ei pidä sammutettaman.

27. Mutta ellei te tadho minua cwlla/ ette te Sabbathin peiuen pyhidheisit/ ia ei ycten corma Sabbathin peiuen päle cannaisi portein cautta Jerusalemijn. Nin mine tadhon ylessytytte Tulen henen Porteins/ ionga ne Honet Jerusalemis culuttaman pite/ ia ei vlossammuteta. (Mutta ellei te tahdo minua kuulla/ että te Sabbathin päiwän pyhittäisit/ ja ei yhtään kuormaa Sabbathin päiwän päälle kantaisi porttein kautta Jerusalemiin. Niin minä tahdon ylössytyttää tulen hänen portteinsa/ jonka ne huoneet Jerusalemissa kuluttaman pitää/ ja ei ulossammuteta.)

27 But if you* will not listen to me to sanctify the Sabbath day and not to bear a burden and enter in at the gates of Jerusalem on the Sabbath day, then I will kindle a fire in the gates of it and it will devour the palaces of Jerusalem and it will not be quenched.

27. But if ye will not hearken unto me to hallow the sabbath day, and not to bear a burden, even entering in at the gates of Jerusalem on the sabbath day; then will I kindle a fire in the gates thereof, and it shall devour the palaces of Jerusalem, and it shall not be quenched.

27. Werdet ihr mich aber nicht hören, daß ihr den Sabbattag heiliget und keine Last tragt durch die Tore zu Jerusalem ein am Sabbattage, so will ich ein Feuer unter ihren Toren anzünden, das die Häuser zu Jerusalem verzehren und nicht gelöscht werden soll.

27. Mas si no me oyereis, para santificar el día del sábado, y para no traer carga, ni meterla por las puertas de Jerusalem en día de sábado, yo haré encender fuego en sus puertas, y consumirá los palacios de Jerusalem, y no se apagará.

27 А если не послушаете Меня в том, чтобы святить день субботний и не носить нош, входя в ворота Иерусалима в день субботний, то возжгу огонь в воротах его, и он пожрет чертоги Иерусалима и не погаснет.