10 luku

Juutalaiset kyllä kiivailivat Jumalan puolesta, mutta eivät alistuneet Jumalan vanhurskauden alle 1 – 3 Tämä saavutetaan ainoastaan uskomalla Kristukseen, joka on lain loppu ja sanassaan aina on meitä lähellä 4 – 13 Usko tulee evankeliumin saarnasta, mutta juutalaiset eivät olleet evankeliumille kuuliaisia, vaan hylkäsivät heille tarjotun armon, niin kuin heistä oli ennustettukin 14 – 21.

1 Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän (Israelin puolesta) edestänsä, että he pelastuisivat.

1 Veljet, toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa *Israelin puolesta,* että he pelastuisivat.

1. Veljet, minun sydämeni halu ja rukous on Jumalan tykö Israelin edestä, että he autuaaksi tulisivat.

1. WEljet minun sydämeni halu ja rucous on Jumalan tygö Israelin edestä että he autuaxi tulisit:

1. RAckat Weliet/ minun Sydhemeni halu/ ia rucous ombi Jumalan tyge Israelin edeste/ ette he tulisit autuaxi. (Rakkaat weljet/ minun sydämeni halu/ ja rukous ompi Jumalan tykö Israelin edestä/ että he tulisit autuaaksi.)

2 Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan;

2 Sillä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei tiedon mukaan.

2. Sillä minä annan heille todistuksen, että heillä on kiivaus Jumalan puoleen, mutta ei taidon jälkeen.

2. Sillä minä annan heille todistuxen ettäi heillä on ahkerus Jumalan puoleen mutta tyhmydes.

2. Sille mine a'nan heille todhistuxen/ ette heille ombi achkerus Jumalan pole'/ Mutta tyhmydhen cansa. (Sillä minä annan heille todistuksen/ että heille ompi ahkeruus Jumalan puoleen/ Mutta tyhmyyden kanssa.)

3 sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.

3 Kun he näet eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, he eivät ole alistuneet Jumalan vanhurskauteen.

3. Sillä ei he ymmärrä Jumalan vanhurskautta, vaan pyytävät omaa vanhurskauttansa vahvistaa, eikä ole Jumalan vanhurskaudelle kuuliaiset:

3. Sillä ei he ymmärrä sitä wanhurscautta joca Jumalan edes kelpa waan pytäwät oma wanhurscauttans wahwista eikä ole sille wanhurscaudelle cuuliaiset cuin Jumalan edes kelpa:

3. Sille ettei he ymmerdhe site Wanhurskautta ioca Jumalan edes kelpa/ waan etziuet oma Wanhurskauttans ylesoijenda/ ia nin ei he ole sen Wanhurskaudhen alamaiset/ ioca Jumalan edes kelpa. (Sillä ettei he ymmärrä sitä wanhurskautta joka Jumalan edessä kelpaa/ waan etsiwät omaa wanhurskauttans ylös ojentaa/ ja niin ei he ole sen wanhurskauden alamaiset/ joka Jumalan edessä kelpaa.)

4 Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.

4 Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle uskovalle*.

4. Sillä Kristus on lain loppu, jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi.

4. Sillä Christus on Lain loppu joca hänen päällens usco se on wanhurscas.

4. Sille ette Christus ombi Lain Loppu/ Joca henen pälens vskopi/ se ombi wanhurskas. (Sillä että Kristus ompi lain loppu/ Joka hänen päällens uskoopi/ se ompi wanhurskas.)

5 Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta, joka laista tulee, että ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä.

5 Mooses kyllä kirjoittaa siitä vanhurskaudesta, joka perustuu lakiin, että "ihminen, joka *ne pitää, on niistä* elävä.”

5. Sillä Moses kirjoittaa siitä vanhurskaudesta, joka laista on, että kuka ihminen ne tekee, hänen pitää niissä elämän.

5. Moses kyllä kirjoitta sijtä wanhurscaudest cuin Laista tule että cuca ihminen sen teke hänen pitä sijnä elämän.

5. Moses kylle kirioita sijte Wanhurskaudhesta ioca Laista tule/ Ette ioca Inhiminen sen teke/ henen pite * sijnä elemen. (Moses kyllä kirjoitta siitä wanhurskaudesta joka laista tulee/ Että joka ihminen sen tekee/ hänen pitää siinä elämän.)

6 Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: "Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?" se on: tuomaan Kristusta alas,

6 Mutta uskon perusteella tuleva vanhurskaus sanoo näin: "Älä sano sydämessäsi: 'Kuka nousee taivaaseen?' nimittäin* tuomaan Kristusta alas,

6. Mutta se vanhurskaus, joka uskosta on, sanoo näin: älä sano sydämessäs: kuka tahtoo astua ylös taivaasen? se on Kristusta tänne tuoda alas.

6. Mutta se wanhurscaus cuin uscosta tule sano näin: älä sano sydämesäs: cuca tahto ylösastua taiwasen?

6. Mutta se Wanhurskaus ioca Uskosta ombi/ sanopi nein/ Ele sano Sydhemeses Cuca tachto * Ylesastu Taiuasen? (Mutta se wanhurskaus joka uskosta ompi/ sanoopi näin/ Älä sano sydämessäsi kuka tahtoo ylös astua taiwaaseen?)

7 tahi: "Kuka astuu alas syvyyteen?" se on: nostamaan Kristusta kuolleista.

7 tai: 'Kuka astuu alas syvyyteen?' nimittäin, nostamaan Kristusta kuolleista.

7. Eli kuka tahtoo astua alas syvyyteen: se on: Kristusta kuolleista jälleen tuoda?

7. ( Se on Christusta tänne alas hakea ) Eli cuca tahto alasastua sywyten? se on Christusta hake cuolleista.

7. (Se on/ Christusta tenne alashakia) Eli cuca tachto alasastu Sywuytehen? (Se on/ Christusta coolleista iellenshakia) (( Se on/ Kristusta tänne alashakea) Eli kuka tahtoo alas astua sywyytehen? (Se on/ Kristusta kuolleista jällens hakea))

8 Mutta mitä se sanoo? "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.

8 Mutta mitä se sanoo? —”Sana on sinua lähellä, suussasi ja sydämessäsi"; se on se uskon, jota me saarnamme.

8. Vaan mitä hän sanoo? Se sana on juuri sinun tykönäs, nimittäin sinun suussas ja sydämessäs. Tämä on se sana uskosta, jota me saarnaamme.

8. Waan mitä se sano? Se sana on juuri sinun tykönäs nimittäin sinun suusas ja sydämesäs. Tämä on se sana uscosta jota me saarnamma.

8. Waan mite Ramattu sanopi? Se sana o'bi sinu' iwri tykenes/ nimiten/ sinu' Suusas ia sinun Sydhemeses. Teme on se Sana vskosta/ ionga me sarnama. (Waan mitä Raamattu sanoopi? Se sana ompi sinun juuri tykönäsi/ nimittäin/ sinun suussasi ja sinun sydämessäsi. Tämä on se sana uskosta/ jonka me saarnaamme.)

9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;

9 Jos sinä näet suullasi tunnustat *Jeesuksen Herraksi* ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin pelastut,

9. Sillä, jos sinä suullas tunnustat Herran Jesuksen ja uskot sydämessäs, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä tulet autuaaksi;

9. SIllä jos sinä suullas Jesuxen tunnustat HERraxi ja uscot sydämesäs että Jumala on hänen cuolluista herättänyt nijn sinä tulet autuaxi:

9. Sille ios sine tunnustat sinun Suullas Iesusen/ Ette HEN on se HERRA/ ia vskot sinun Sydhemeses/ ette Jumala on HENEN Coolluista ylesherettenyt/ nin sine autuaxi tulet. (Sillä jos sinä tunnustat sinun suullasi Jesuksen/ Että hän on se HERRA/ ja uskot sinun sydämessäsi/ että Jumala on hänen kuolleista ylösherättänyt/ niin sinä autuaaksi tulet.)

10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.

10 sillä sydämellä uskoen tullaan vanhurskaaksi ja suulla tunnustaen pelastutaan.

10. Sillä sydämen uskolla me vanhurskaaksi tulemme, ja suun tunnustuksella me autuaaksi tulemme.

10. Sillä sydämen uscolla me wanhurscaxi tulemma ja suun tunnustuxella me autuaxi tulemma.

10. Sille ette Sydhemen vskolla me Wanhurskaxi tulema/ Ja Suun tunnustoxella/ me autuaxi tulema. (Sillä että sydämen uskolla me wanhurskaaksi tulemme/ Ja suun tunnustuksella/ me autuaaksi tulemme.)

11 Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään".

11 Raamattu näet sanoo: "Ei yksikään, joka Häneen uskoo, joudu häpeään."

11. Sillä Raamattu sanoo: jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä häpiään tuleman.

11. Ja Ramattu sano: jocainen cuin usco hänen päällens ei hän tule häpiän.

11. Sille ette Ramattu sanopi/ Ette Jocainen quin henen pälens vskopi/ ei hen häpijen tule. (Sillä että Raamattu sanoopi/ Että jokainen kuin hänen päällensä uskoopi/ ei hän häpeään tule.)

12 Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.

12 Ei siis ole eroa juutalaisen ja kreikkalaisen välillä, sillä sama *kaikkien Herra on,* rikas antaja kaikkia kohtaan, jotka Häntä avuksi huutavat.

12. Ei ole yhtään eroitusta Juudalaisen ja Grekiläisen välillä; sillä yksi on kaikkein Herra, rikas kaikkein kohtaan, jotka häntä rukoilevat.

12. Ei ole yhtän eroitusta Judalaisen ja Grekin wälillä: sillä yxi on caickein HERra ricas caickein cohtan jotca händä rucoilewat.

12. Ei ole ychten eroitusta Judasten ia Grekein welille/ Sille ette yxi HERRA on caikein ylitze/ ricas caikein cochtan iotca hende auxenshwtauat. (Ei ole yhtään eroitusta judasten ja krekein wälillä/ Sillä että yksi HERRA on kaikkein ylitse/ rikas kaikkein kohtaan jotka häntä awuksensa huutawat.)

13 Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".

13 Sillä”jokainen, joka avuksi huutaa Herran nimeä, pelastuu”.

13. Sillä jokainen, joka Herran nimeä avuksensa huutaa, tulee autuaaksi.

13. Ja jocainen cuin HERran Nime auxens huuta hän tule autuaxi.

13. Sille ette Jocainen quin HERRAN Nime auxenshwtapi/ henen pite autuaxi tuleman. (Sillä että jokain kuin HERRAN nimen awuksi huutaapi/ hänen pitää autuaaksi tuleman.)

14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?

14 Mutta kuinka he huutavat avuksi Häntä, johon eivät ole uskoneet? Ja kuinka he uskovat* Häneen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he kuulevat ilman julistajaa?

14. Mutta kuinka he sitä avuksensa huutavat, jonka päälle ei he uskoneet? Ja kuinka he sen uskovat, josta ei he ole kuulleet? Mutta kuinka he kuulevat ilman saarnaajaa?

14. Mutta cuinga he sitä auxens huutawat jonga päälle ei he usconet? Ja cuinga he sen uscowat josta ei he ole cuullet?

14. Mutta quinga he site auxenshwtauat/ ionga päle ei he vskoneet? Ja quinga sis he sen vskouat/ iosta he ei ole cwlleet? (Mutta kuinka he sitä awuksensa huutawat/ jonka päälle ei he uskoneet? Ja kuinka siis he sen uskowat/ josta he ei ole kuulleet?)

15 Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka (julistavat ilosanomaa rauhasta, niitten, jotka ) hyvää sanomaa julistavat!"

15 Ja kuinka *kukaan julistaa, ellei ketään* lähetetä? Niin kuin on kirjoitettu: "Kuinka suloiset ovat niitten jalat, jotka julistavat (ilosanomaa rauhasta, niitten, jotka julistavat) hyvää sanomaa."

15. Ja kuinka he saarnaavat, ellei heitä lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: oi kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka rauhaa julistavat, niiden jotka hyvää julistavat.

15. Mutta cuinga he cuulewat ilman saarnajita? Ja cuinga he saarnawat ellei heitä lähetetä? Nijncuin kirjoitettu on: O cuinga suloiset owat nijden jalat cuin rauha julistawat nijden cuin hywä julistawat.

15. Mutta quinga he cwleuat ilma' Sarnaijata? Ja quinga he sarnauat/ ellei he lehetete? Ninquin kirioitettu on/ O quinga suloiset ouat ninen Jalghat/ iotca Rauha' iulghistauat/ ne quin Hyue iulgistauat. (Mutta kuinka he kuulewat ilman saarnaajata? Ja kuinka he saarnaawat/ ellei he lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on/ Oi kuinka suloiset owat niiden jalat/ jotka rauhan julkistawat/ ne kuin hywää julkistawat.)

16 Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?"

16 Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia ilosanomalle. Sillä Jesaja sanoo: "Herra, kuka uskoo saarnamme?"

16. Mutta ei he ole kaikki evankeliumille kuuliaiset; sillä Jesaias sanoo: Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?

16. Mutta ei he ole caicki Evangeliumille cuuliaiset: sillä Esaias sano:

16. Mutta ei he ole caiki Euangeliumin cwliaiset/ Sille ette Isaias sanopi/ HERRA/ Cuca Uskopi meiden sarnan? (Mutta ei he ole kaikki ewankeliumin kuuliaiset/ Sillä että Esaias sanoopi/ HERRA/ Kuka uskoopi meidän saarnan?)

17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.

17 Usko tulee siis saarnasta,* mutta saarna Jumalan sanan perusteella.

17. Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta.

17. HERra cuca usco meidän saarnam? Nijn tule sijs Usco saarnasta mutta saarna tule Jumalan sanan cautta.

17. Nin tule sis vsko sarnasta/ Mutta sarna Jumalan Sanan cautta. (Niin tulee siis usko saarnasta/ Mutta saarna Jumalan sanan kautta.)

18 Mutta minä kysyn: eivätkö he ole kuulleet? Kyllä ovat: "Heidän äänensä on kulkenut kaikkiin maihin, ja heidän sanansa maan piirin ääriin".

18 Mutta minä kysyn: eivätkö he ole kuulleet? Totta kai. "Heidän äänensä on kulkenut kaikkeen maahan ja heidän sanansa maailman ääriin asti."

18. Mutta minä sanon: eikö he sitä ole kuulleet? Heidän äänensä tosin on lähtenyt kaikkeen maailmaan ja heidän sanansa maailman ääriin.

18. Mutta minä sanon: eikö he sitä ole cuullet? Heidän änens tosin on lähtenyt caicken mailmaan ja heidän sanans mailman ärijn.

18. Mutta mine sanon/ Eikö he site ole cwlleet? Heiden änense tosin ombi wloslechtenyt caikehe' Mailman/ Ja heiden sanansa Mailman ärijn. (Mutta minä sanon/ Eikö he sitä ole kuulleet? Heidän äänensä tosin ompi ulos lähtenyt kaikkeen maailmaan/ Ja heidän sanansa maailman ääriin.)

19 Minä kysyn: eikö Israelilla ole ollut siitä tietoa? Ensiksi jo Mooses sanoo: "Minä herätän teidän kiivautenne kansan kautta, joka ei ole kansa, ymmärtämättömän kansan kautta minä teitä kiihoitan".

19 Mutta minä kysyn: eikö Israel ole tiennyt? Ensiksi Mooses sanoo: "Minä sytytän teidät kiivauteen kansan vuoksi, joka ei ole kansa, vihoitan teidät ymmärtämättömän kansan vuoksi."

19. Vaan minä sanon: eikös Israel tietänyt? Ensimäinen Moses sanoo: minä tahdon teitä yllyttää kateuteen sen kansan kautta, joka ei minun kansani ole, ja tyhmän kansan kautta tahdon minä teitä härsytellä.

19. Waan minä sanon: eiköst Israel ole sitä tietä saanut? Ensimäinen Moses sano: Minä tahdon teitä yllyttä cateuteen sen Canssan cautta joca ei minun Canssan ole ja tyhmän Canssan cautta tahdon minä teitä härsytellä.

19. Waan mine sanon/ Eikö Israel ole site saanut tiete? Se ensimeinen Moses sanopi/ Mine tahdhon teite yllytte Cateutehen sen Canssan cautta ioca ei ole minun Canssan/ ia ydhe' tyhmen canssan cautta mine tahdhon teite Herssytelle. (Waan minä sanon/ Eikö Israel ole sitä saanut tietää? Se ensimäinen Moses sanoopi/ Minä tahdon teitä yllyttää kateutehen sen kansan kautta joka ei ole minun kansan/ ja yhden tyhmän kansan kautta minä tahdon teitä hersytellä.)

20 Ja Esaias on rohkea ja sanoo: "Minut ovat löytäneet ne, jotka eivät minua etsineet; minä olen ilmestynyt niille, jotka eivät minua kysyneet".

20 Ja Jesaja on rohkea ja sanoo: "Minut ovat löytäneet ne, jotka eivät minua etsineet; olen ilmestynyt niille, jotka eivät minua kysyneet."

20. Mutta Jesaias on rohkia ja sanoo: minä olen niiltä löydetty, jotka ei minua etsineet, ja olen niille ilmaantunut, jotka ei minua kysyneet.

20. Ja Esaias kehta myös sano: Minä olen nijldä löytty jotca ei minua edzinet ja olen nijlle ilmandunut jotca ei minua kysynet.

20. Mutta temen ielken mös Esaias iulkepi/ ia sanopi/ Mine olen leutty nijlde iotca ei minua etzineet/ ia olen ilmaunnut nijllen iotca ei minua kysyneet. (Mutta tämän jälkeen myös Esaisas julkeepi/ ja sanoopi/ Minä olen löydetty niiltä jotka ei minua etsineet/ ja olen ilmaantunut niillen jotka ei minua kysyneet.)

21 Mutta Israelista hän sanoo: "Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni tottelematonta ja uppiniskaista kansaa kohden".

21 Mutta Israelista Hän sanoo: "Koko päivän olen ojentanut käsiäni tottelematonta ja uppiniskaista kansaa kohti."

21. Mutta Israelille hän sanoo: koko päivän olen minä käteni ojentanut tottelemattomalle ja vastahakoiselle kansalle.

21. Mutta Israelille hän sano: coco päiwän olen minä käteni ojendanut tottelemattoman ja wastahacoisen Canssan tygö.

21. Mutta Israelin tyge hen sano/ Coco peiuen mine olen wlosoijendanut minun käteni/ sen wskomattoman ia cangian Canssan tyge. (Mutta Israelin tykö hän sanoo/ Koko päiwän minä olen ulos ojentanut minun käteni/ sen uskomattoman ja kankean kansan tykö.)