11 luku

Jeesus herättää Lasaruksen kuolleista 1 – 44, ja sen tähden ylipapit ja fariseukset, noudattaen Kaifaan neuvoa, päättävät tappaa Jeesuksen 45 – 53, mutta hän väistyy Efraim nimiseen kaupunkiin 54 – 57.

1 Ja eräs mies, Lasarus, Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä, oli sairaana.

1 Eräs mies, Lasarus, Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä, oli sairaana.

1. Niin mies sairasti, nimeltä Latsarus, Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä.

1. NIjn yxi mies sairasti nimeldä Lazarus Bethaniasta Marian ja hänen sisarens Marthan Caupungista.

1. NIn sairasti yxi Mies/ Lazarus nimelde Bethaniasta/ Marian ia henen Sisarens Marthan Caupungista. (Niin sairasti yksi mies/ Lasarus nimeltä Bethaniasta/ Marian ja häne sisarensa Marthan kaupungista.)

2 Ja tämä Maria oli se, joka hajuvoiteella voiteli Herran ja pyyhki hiuksillaan hänen jalkansa; ja Lasarus, joka sairasti, oli hänen veljensä.

2 Mutta Maria oli se, joka voiteli Herran voiteluöljyllä ja pyyhki hiuksillaan Hänen jalkansa. Ja hänen veljensä Lasarus sairasti.

2. Mutta Maria oli se, joka voiteli Herran voiteella ja hänen jalkansa hiuksillansa kuivaksi, jonka veli Latsarus sairasti.

2. Mutta Maria oli Herran woitella woidellut ja jalat hiuxillans cuiwannut jonga weli Lazarus sairasti.

2. Mutta Maria oli se/ ioca oli HERRAN woitella woidhellut/ ia henen Jalcans hiuxillans quiuannut/ Jonga weli Lazarus sairasti. (Mutta Maria oli se/ joka oli HERRAN woiteella woidellut/ ja hänen jalkansa hiuksillansa kuiwannut/ Jonka weli Lazarus sairasti.)

3 Niin sisaret lähettivät Jeesukselle tämän sanan: "Herra, katso, se, joka on sinulle rakas, sairastaa".

3 Niin sisaret lähettivät sanomaan Jeesukselle*: "Herra, katso, hän, joka on sinulle rakas. sairastaa."

3. Niin hänen sisarensa lähettivät hänen tykönsä, ja sanoivat: Herra, katso, se sairastaa, jotas rakastat.

3. Nijn hänen sisarens lähetit hänen tygöns ja sanoit: Herra cadzo se sairasta jotas racastat.

3. Nin lehetit henen Sisarens henen tygens ia sanoit/ HERRA/ Catzo se sairasta iotas racastat. (Niin lähetit hänen sisarensa hänen tykönsä ja sanoit/ HERRA/ Katso se sairastaa jotas rakastat.)

4 Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi: "Ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi".

4 Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi: "Tämä sairaus ei ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, jotta Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi."

4. Kuin Jesus sen kuuli, sanoi hän: ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kunnioittettaisiin.

4. Cosca Jesus sen cuuli sanoi hän: ei tämä tauti ole cuolemaan waan Jumalan cunniaxi että Jumalan Poica sen cautta cunnioitetaisin.

4. Coska Iesus sen cwli sanoi hen/ Teme tauti ei ole colemahan/ waan Jumalan cunniaxi/ ette Jumalan Poica pite sen cautta cunnioitettaman. (Koska Jesus sen kuuli sanoi hän/ Tämä tauti ei ole kuolemahan/ waan Jumalan kunniaksi/ että Jumalan Poika pitää sen kautta kunnioitettaman.)

5 Ja Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta.

5 Ja Jeesus rakasti* Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta.

5. Mutta Jesus rakasti Marttaa, ha hänen sisartansa, ja Latsarusta.

5. Mutta Jesus racasti Martha ja hänen sisartans ja Lazarusta.

5. Mutta Iesus Racasti Martha/ ia henen Sisartans/ ia Lazarusta. (Mutta Jesus rakasti Marthaa/ ja hänen sisartansa/ ja Lazarusta.)

6 Kun hän siis kuuli hänen sairastavan, viipyi hän siinä paikassa, missä hän oli, vielä kaksi päivää;

6 Kun Hän siis kuuli hänen sairastavan Hän viipyi vielä kaksi päivää siinä paikassa, missä oli.

6. Kuin hän siis kuuli hänen sairastavan, niin hän viipyi siinä paikassa kaksi päivää.

6. Cosca hän cuuli hänen sairastawan wijwyi hän sijnä paicas caxi päiwä.

6. Ette hen nyt cwli henen sairastauan/ wiuyi hen samas sijas caxi peiue. (Että hän nyt kuuli hänen sairastawan/ wiipyi hän samassa sijassa kaksi päiwää.)

7 mutta niiden kuluttua hän sanoi opetuslapsilleen: "Menkäämme taas Juudeaan".

7 Niitten kuluttua Hän sitten sanoi opetuslapsille*: "Menkäämme jälleen Juudeaan."

7. Sitte sanoi hän opetuslapsillensa: menkäämme jälleen Juudeaan.

7. Sijtte sanoi hän Opetuslapsillens: mengämme jällens Judeaan. Sanoit hänelle Opetuslapset: äsken edzeit Judalaiset sinua kiwittäxens ja sinä menet taas sinne.

7. Sijtte senielken sanoi hen Opetuslapsille's/ Mengem iellens Judean. Sanoit henelle Opetuslapset/ Rabbi/ esken etzit Juttat sinua kiuitexens/ ia taas sine menet sinne? (Sitten sen jälkeen sanoi hän opetuslapsillensa/ Menkäämme jällens Judeaan. Sanoit hänelle opetuslapset/ Rabbi/ äsken etsit juuttaat sinua kiwittääksensä/ ja taas sinä menet sinne?)

8 Opetuslapset sanoivat hänelle: "Rabbi, äsken juutalaiset yrittivät kivittää sinut, ja taas sinä menet sinne!"

8 Opetuslapset sanoivat Hänelle: "Rabbi, juutalaiset yrittivät juuri kivittää sinut, ja taas sinä menet sinne!"

8. Sanoivat hänelle opetuslapset: Rabbi, äsken etsivät Juudalaiset sinua kivittääksensä, ja sinä menet taas sinne.

8. Wastais Jesus: eikö caxitoistakymmendä ole päiwän hetke?

8. Wastasi Iesus/ Eikö caxitoistakymende ole peiuen hetke? (Wastasi Jesus/ Eikö kaksitoista kymmentä ole päiwän hetkeä?)

9 Jeesus vastasi: "Eikö päivässä ole kaksitoista hetkeä? Joka vaeltaa päivällä, se ei loukkaa itseänsä, sillä hän näkee tämän maailman valon.

9 Jeesus vastasi: "Eikö päivässä ole kaksitoista tuntia? Jos joku vaeltaa päivällä, hän ei loukkaa itseänsä, sillä hän näkee tämän maailman valon.

9. Vastasi Jesus: eikö kaksitoistakymmentä ole päivän hetkeä? Jos joku päivällä vaeltaa, ei hän loukkaa itsiänsä; sillä hän näkee tämän maailman valkeuden.

9. Joca päiwällä waelda ei hän loucka idziäns: sillä hän näke tämän mailman walkeuden.

9. Joca peiuelle waelda/ ei hen loucka/ sille ette hen näkepi temen Mailman Walkiudhen. (Joka päiwällä waeltaa/ ei hän loukkaa/ sillä että hän näkeepi tämän maailman walkeuden.)

10 Mutta joka vaeltaa yöllä, se loukkaa itsensä, sillä ei hänessä ole valoa."

10 Mutta jos joku vaeltaa yöllä, hän loukkaa itsensä, sillä ei hänessä ole valoa."

10. Mutta jos joku yöllä vaeltaa, hän loukkaa itsensä; sillä ei valkeus ole hänessä.

10. Mutta joca yöllä waelda hän loucka idzens: sillä ei walkeus ole hänes.

10. Mutta ioca ölle waelda se louckapi/ sille ettei Walkius ole henes. (Mutta joka yöllä waeltaa se loukkaapi/ sillä ettei walkeus ole hänessä.)

11 Näin hän puhui, ja sitten hän sanoi heille: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta".

11 Tämän Hän puhui ja sanoi sitten heille: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet."

11. Näitä hän puhui, ja sanoi sitte heille: ystävämme Latsarus makaa, mutta minä menen häntä unesta herättämään.

11. Näitä hän puhui ja sanoi sijtte heille: meidän ystäwäm Lazarus maca mutta minä menen händä unest herättämän.

11. Neite hen puhui/ ia sijtte sanoi heille/ Meiden Ysteue Lazarus macapi/ mutta mine menen hende wnest Hereyttemen. (Näitä hän puhui/ ja sitten hän sanoi heille/ Meidän ystäwä Lazarus makaapi/ mutta minä menen häntä unest aherättämään.)

12 Niin opetuslapset sanoivat hänelle: "Herra, jos hän nukkuu, niin hän tulee terveeksi".

12 Niin Hänen opetuslapsensa sanoivat: "Herra, jos hän nukkuu, hän paranee."

12. Niin sanoivat hänen opetuslapsensa: Herra, jos hän makaa, kyllä hän paranee.

12. Nijn sanoit hänen Opetuslapsens: Herra jos hän maca kyllä hän parane.

12. Nin sanoit henen Opetuslapsens/ HERRA/ ios he' maca/ kylle he' parane. (Niin sanoit hänen opetuslapsensa/ HERRA/ jos hän makaa/ kyllä hän paranee.)

13 Mutta Jeesus puhui hänen kuolemastaan; he taas luulivat hänen puhuneen unessa nukkumisesta.

13 Mutta Jeesus puhui hänen kuolemastaan, he taas luulivat Hänen puhuvan unessa nukkumisesta.

13. Mutta Jesus sanoi hänen kuolemastansa; vaan he luulivat hänen sanovan unen makaamisesta.

13. Mutta Jesus sanoi hänen cuolemastans waan he luulit hänen sanowan ruumillisest unest.

13. Mutta Jes9 sanoi hene' colemasta's Waan he lwlit henen sanouan Rumillisest vnest. (Mutta Jesus sanoi hänen kuolemastansa. Waan he luulit hänen sanowan ruumiillisesta unesta.)

14 Silloin Jeesus sanoi heille suoraan: "Lasarus on kuollut,

14 Sen vuoksi Jeesus sanoi heille suoraan: "Lasarus on kuollut,

14. Niin Jesus sanoi heille selkiästi: Latsarus on kuollut.

14. Nijn Jesus sanoi heille selkiäst: Lazarus on cuollut.

14. Nin sanoi Iesus heille selkesti/ Lazarus ombi coollut/ (Niin sanoi Jesus heille selkeästi/ Lazarus ompi kuollut/)

15 ja minä iloitsen teidän tähtenne siitä, etten ollut siellä, jotta te uskoisitte; mutta menkäämme hänen tykönsä".

15 ja minä iloitsen teidän tähtenne siitä, etten ollut siellä, jotta te uskoisitte. Mutta menkäämme hänen luokseen."

15. Ja minä iloitsen teidän tähtenne, etten minä siellä ollut, että te uskoisitte. Mutta menkäämme hänen tykönsä.

15. Ja minä iloidzen teidän tähtenne etten minä siellä ollut että te uscoitte:

15. Ja mine iloitzen teiden tehden/ ettei mine sielle ollut/ ette teiden pideis wskoma'/ waan mengem henen tygens. (Ja minä iloitsen teidän tähden/ ettei minä siellä ollut/ että teidän pitäisi uskomaan/ waan menkäämme hänen tykönsä.)

16 Niin Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, sanoi toisille opetuslapsille: "Menkäämme mekin sinne, kuollaksemme hänen kanssansa".

16 Silloin Tuomas jota kutsuttiin Didymukseksi*, sanoi muille opetuslapsille: "Menkäämme mekin, kuollaksemme Hänen kanssaan."

16. Niin sanoi Toomas, joka kutsutaan kaksoiseksi, muille opetuslapsille: käykäämme myös me, että me kuolisimme hänen kanssansa.

16. Mutta mengämme hänen tygöns. Nijn sanoi Thomas joca cudzutan caxoisexi Opetuslapsille: mengäm me myös cuoleman hänen cansans.

16. Nin sanoi Tomas/ ioca cutzutan Caxoinen Opetuslapsille/ Mengem mös me coleman henen cansans. (Niin sanoi Tuomas/ joka kutsutaan kaksoinen opetuslapsille/ Menkäämme myös me kuolemaan hänen kanssansa.)

17 Niin Jeesus tuli ja sai tietää, että hän jo neljä päivää oli ollut haudassa.

17 Niin Jeesus tuli ja sai tietää hänen jo neljä päivää olleen haudassa.

17. niin Jesus tuli ja löysi hänen jo neljä päivää maanneen haudassa.

17. NIjn Jesus tuli ja löysi hänen jo neljä päiwä maannen haudas.

17. Nin tuli Iesus ia leusi henen io nelie peiue maneexi Haudhas. (Niin tuli Jesus ja löysi hänen jo neljä päiwäää maanneeksi haudassa.)

18 Ja Betania oli lähellä Jerusalemia, noin viidentoista vakomitan päässä.

18 Ja Betania oli lähellä Jerusalemia, noin viidentoista vakomitan päässä.

18. Mutta Betania oli läsnä Jerusalemia, lähes viisitoitakymmentä vakomittaa.

18. Mutta Bethania oli läsnä Jerusalemita lähes wijsitoistakymmendä wacomitta.

18. Mutta Bethania oli leszne Jerusalemita/ lehes wijsitoistakymme'de Wacomitta. (Mutta Bethania oli läsnä Jerusalemia/ lähes wiisitoista kymmentä wakomittaa.)

19 Ja useita juutalaisia oli tullut Martan ja Marian luokse lohduttamaan heitä heidän veljensä kuolemasta.

19 Useita juutalaisia oli tullut Martan ja Marian luo lohduttamaan heitä, heidän veljensä kuoleman vuoksi.

19. Ja monta Juudalaisista oli tullut Martan ja Marian tykö, lohduttamaan heitä heidän veljensä tähden.

19. Ja monda Judalaista oli tullut Martha ja Maria lohduttaman heidän weljens tähden.

19. Ja monda Juttaista olit tulleet Marthan ia Marian tyge/ lohduttaman heite/ heiden Weliestens. (Ja monta juuttaista oli tulleet Marthan ja Marian tykö/ lohduttamaan heitä/ heidän weljestänsä.)

20 Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, meni hän häntä vastaan; mutta Maria istui kotona.

20 Kuullessaan, että Jeesus oli tulossa Martta meni Häntä vastaan. Mutta Maria istui kotona.

20. Kuin Martta kuuli Jesuksen tulevan, juoksi hän häntä vastaa; mutta Maria istui kotona.

20. Cosca Martha cuuli Jesuxen tulewan juoxi hän händä wastan: mutta Maria jäi cotia istuman.

20. Coska Martha nyt cwli Iesusen tuleuan/ ioxi hen wastan hende. Mutta Maria ieij cotia istuman. (Koska Martha nyt kuuli Jesuksen tulewan/ juoksi hän wastaan häntä. Mutta Maria jäi kotia istumaan.)

21 Ja Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut.

21 Niin Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.

21. Niin Martta sanoi Jesukselle: Herra, jos sinä olisit täällä ollut, niin ei minun veljeni olisi kuollut.

21. Nijn Martha sanoi Jesuxelle: Herra jos sinä olisit täällä ollut nijn ei minun weljen olis cuollut.

21. Nin sanoi Martha Iesusel/ HERRA/ ios sine olisit ollut tesse/ ei minun Welien olisi coollut. (Niin sanoi Martha Jesukselle/ HERRA/ jos sinä olisit ollut tässä/ ei minun weljeni olisi kuollut.)

22 Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot."

22 Mutta tiedän nytkin, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä Jumalalta anot."

22. Mutta minä tiedän vielä, että kaikki, mitä sinä anot Jumalalta, ne Jumala sinulle antaa.

22. Mutta minä tiedän wielä että caicki mitä sinä anot Jumalalda ne Jumala sinulle anda.

22. Mutta wiele nyt mine tieden ette caiki mite sine anot Jumalalda/ sen Jumala sinulle andapi. (Mutta wielä nyt minä tiedän että kaikki mitä sinä anot Jumalalta/ sen Jumala sinulle antaapi.)

23 Jeesus sanoi hänelle: "Sinun veljesi on nouseva ylös".

23 Jeesus sanoi hänelle: "Veljesi on nouseva ylös."

23. Jesus sanoi hänelle: sinun veljes on nouseva ylös.

23. Jesus sanoi hänelle: sinun weljes on ylösnousewa.

23. Iesus sanoi henelle/ Sinun Welies pite ylesnouseman. (Jesus sanoi hänelle/ Sinun weljesi pitää ylösnouseman.)

24 Martta sanoi hänelle: "Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä".

24 Martta sanoi Hänelle: "Tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä."

24. Martta sanoi hänelle: minä tiedän hänen nousevan ylösnousemisessa viimeisenä päivänä.

24. Martha sanoi hänelle: minä tiedän hänen nousewan ylösnousemises wijmeisnä päiwä.

24. Martha sanoi henelle/ Mine kylle tiedhen ette hen ylesnouse sijnä ylesnousemises Wimeiszne peiuenä. (Martha sanoi hänelle/ Minä kyllä tiedän että hän ylös nousee siinä ylösnousemisessa wiimeisenä päiwänä.)

25 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.

25 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, hän elää vaikka olisi kuollut.

25. Sanoi Jesus hänelle: minä olen ylösnousemus ja elämä: joka uskoo minun päälleni, hän elää, ehkä hän olis kuollut.

25. Sanoi Jesus hänelle: Minä olen ylösnousemus ja elämä joca usco minun päälleni hän elä ehkä hän olis cuollut.

25. Sanoi Iesus henelle/ Mine olen ylesnousemus/ ia Eleme/ Joca vsko Minun pälen/ henen pite elemen/ ehke hen olis coollut. (Sanoi Jesus hänelle/ Minä olen ylösnousemus/ ja elämä/ Joka uskoo minun päälleni/ hänen pitää elämän/ ehkä hän olisi kuollut.)

26 Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"

26 Eikä yksikään joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"

26. Ja jokainen, joka elää ja uskoo minun päälleni, ei hänen pidä kuoleman ijankaikkisesti: uskotkos sen?

26. Ja joca elä ja usco minun päälleni ei hänen pidä cuoleman ijancaickisest uscotcos sen?

26. Ja iocainen quin elepi/ ia Usko minun päleni/ ei pide coleman ijancaikisesta/ Wskokos sen? (Ja jokainen kuin elääpi/ ja uskoo minun päälleni/ ei pidä kuoleman iankaikkisesti/ Uskotkos sen?)

27 Hän sanoi hänelle: "Uskon, Herra; minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se, joka oli tuleva maailmaan".

27 Hän sanoi Hänelle: "Uskon, Herra. Uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, joka oli maailmaan tuleva."

27. Hän sanoi hänelle: jaa Herra, minä uskon sinun Kristukseksi, Jumalan Pojaksi, joka tuleva oli maailmaan.

27. Hän sanoi hänelle: ja Herra minä uscon sinun Christuxexi Jumalan Pojaxi joca tulewa oli mailmaan.

27. Sanoi hen henelle/ Ja HERRA/ Mine Uskon ette sine olet Christus se Jumalan Poica/ ioca oli tuleua Mailman. (Sanoi hän hänelle/ Ja HERRA/ Minä uskon että sinä olet Kristus se Jumalan Poika/ joka oli tulewa maailmaan.)

28 Ja tämän sanottuaan hän meni ja kutsui salaa sisarensa Marian sanoen: "Opettaja on täällä ja kutsuu sinua".

28 Tämän sanottuaan hän meni ja kutsui salaa sisarensa Marian sanoen: "Opettaja on täällä ja kutsuu sinua."

28. Ja kuin hän näitä sanonut oli, meni hän pois ja kutsui sisarensa Marian salaa, sanoen: Mestari on tullut ja kutsuu sinua.

28. JA cuin hän näitä sanonut oli meni hän pois ja cudzui sisarens Marian sala sanoden: Mestari on tullut ja cudzu sinua.

28. Ja quin hen neite sanonut oli/ meni hen pois/ ia cutzui Sisarens Marian sala sanoden/ Mestari ombi tullut/ ia cutzu sinua. (Ja kuin hän näitä sanonut oli/ meni hän pois/ ja kutsui sisarensa Marian salaa sanoen/ Mestari ompi tullut/ ja kutsuu sinua.)

29 Kun Maria sen kuuli, nousi hän nopeasti ja meni hänen luoksensa.

29 Kun Maria sen kuuli, hän nousi nopeasti ja meni Hänen luokseen.

29. Kuin hän sen kuuli, nousi hän kohta ja tuli hänen tykösä.

29. Cosca hän sen cuuli nousi hän cohta ja tuli hänen tygöns:

29. Quin hen sen cwli/ nousi hen cocta yles/ ia tuli henen tygens/ (Kuin hän sen kuuli/ nousi hän kohta ylös/ ja tuli hänen tykönsä/)

30 Mutta Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siinä paikassa, missä Martta oli hänet kohdannut.

30 Mutta Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siinä paikassa, missä Martta oli Hänet kohdannut.

30. (Sillä ei Jesus ollut vielä kylään tullut, vaan oli siinä paikassa, jossa Martta oli hänen kohdannut.)

30. Sillä ei Jesus ollut wielä kylään tullut waan oli sijnä paicas josa Martha oli hänen cohdannut.

30. Sille ettei Iesus ollut wiele silloin Kylen tullut waan oli samas paicas cussa Martha oli henen cohdhanut. (Sillä ettei Jesus ollut wielä silloin kylään tullut waan oli samassa paikassa kussa Martha oli hänen kohdannut.)

31 Kun nyt juutalaiset, jotka olivat Marian kanssa huoneessa häntä lohduttamassa, näkivät hänen nopeasti nousevan ja lähtevän ulos, seurasivat he häntä, luullen hänen menevän haudalle, itkemään siellä.

31 Kun nyt ne juutalaiset, jotka olivat Marian kanssa huoneessa häntä lohduttamassa, näkivät hänen nopeasti nousevan ja menevän ulos, he seurasivat häntä sanoen: ”Hän menee haudalle itkemään siellä.”

31. Kuin siis Juudalaiset, jotka hänen kanssansa huoneessa olivat lohduttamassa häntä, näkivät Marian nousevan ja menevän ulos, seurasivat he häntä, sanoen: hän menee haudalle itkemään.

31. Cosca Judalaiset jotca hänen cansans huones olit lohduttamas händä näit Marian nopiast nousewan ja ulosmenewän seuraisit he händä sanoden: hän mene haudalle itkemän.

31. Coska nyt Juttat/ iotca henen cansans olit Honessa ia lohdhutit hende/ näit ette Maria nopiast ylesnousi/ ia wlosmeni/ he seurasit hande sanoden/ Hen menepi Haudhan tyge idkemen. (Koska nyt juuttaat/ jotka hänen kanssansa olit huoneessa ja lohdutit häntä/ näit että Maria nopeasti ylös nousi/ ja ulos meni/ he seurasit häntä sanoen/ Hän meneepi haudan tykö itkemään.)

32 Kun siis Maria saapui sinne, missä Jeesus oli, ja näki hänet, lankesi hän hänen jalkojensa eteen ja sanoi hänelle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, ei minun veljeni olisi kuollut".

32 Kun Maria siis saapui sinne, missä Jeesus oli ja näki Hänet, hän heittäytyi Hänen jalkainsa juureen ja sanoi Hänelle: "Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut."

32. Kuin Maria sinne tuli, kussa Jesus oli, ja näki hänen, lankesi hän hänen jalkainsa juureen ja sanoi hänelle: Herra, jos olisit täällä ollut, ei olisi minun veljeni kuollut.

32. Cosca Maria sinne tuli cusa Jesus oli ja näki hänen langeis hän hänen jalcains juureen ja sanoi hänelle: Herra jos sinä olisit täällä ollut ei olis minun weljen cuollut.

32. Coska Maria sinne tuli cussa Iesus oli/ ia näki henen/ ia langesi henen Jalcains iureen/ ia sanoi henelle/ HERRA/ ios olisit sine telle ollut/ ei olisi minun Welien coollut. (Koska Maria sinne tuli kussa Jesus oli/ ja näki hänen/ ja lankesi hänen jalkainsa juureen/ ja sanoi hänelle/ HERRA/ jos olisit sinä täällä ollut/ ei olisi minun weljeni kuollut.)

33 Kun Jeesus näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, joutui hän hengessään syvän liikutuksen valtaan ja vapisi;

33 Nähdessään hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleitten juutalaisten itkevän, Jeesus järkyttyi hengessään ja joutui liikutuksen valtaan.

33. Kuin Jesus näki hänen itkevän ja Juudalaiset, jotka hänen kanssansa tulleet olivat, itkevän, kauhistui hän hengessä ja tuli sangen murheelliseksi,

33. Cosca Jesus näki hänen itkewän ja Judalaiset jotca hänen cansans tullet olit itkewäiset haikiutti hän idzens Hengens ja oli surullinen idzelläns ja sanoi: cuhunga te hänen panitte?

33. Coska sis Iesus näki henen idkeuen/ ia Juttat iotca henen cansans tullet olit/ idkeueiset/ Haikiutti hen He'gese/ ia surgeutti itzens ia sanoi/ Cuhunga te henen panitte? (Koska siis Jesus näki hänen itkewän/ ja juuttaat jotka hänen kanssansa tulleet olit/ itkewäiset/ Haikeutti hän henkensä/ ja surkeutti itsensä ja sanoi/ Kuhunka te hänen panitte?)

34 ja hän sanoi: "Mihin te panitte hänet?" He sanoivat hänelle: "Herra, tule ja katso".

34 Ja Hän sanoi: "Mihin panitte hänet'?" He sanoivat Hänelle: "Herra, tule ja katso."

34. Ja sanoi: kuhunka te hänen panitte? He sanoivat hänelle: Herra, tule ja katso.

34. He sanoit hänelle: Herra tule ja cadzo.

34. He sanoit henelle/ HERRA/ tule ia catzo. (He sanoi hänelle/ HERRA/ tule ja katso.)

35 Ja Jeesus itki.

35 Jeesus itki.

35. Ja Jesus itki.

35. Ja Jesus itki.

35. Ja Iesus idki. (Ja Jesus itki.)

36 Niin juutalaiset sanoivat: "Katso, kuinka rakas hän oli hänelle!"

36 Niin juutalaiset sanoivat: "Katso, kuinka rakas hän oli Hänelle!"

36. Niin sanoivat Juudalaiset: katso, kuinka hän rakasti häntä.

36. Nijn sanoit Judalaiset: cadzo cuinga hän racasti händä.

36. Nin sanoit Juttat/ Catzo/ quinga hen Racasti hende. (Niin sanoit juuttaat/ Katso/ kuinka hän rakasti häntä.)

37 Mutta muutamat heistä sanoivat: "Eikö hän, joka avasi sokean silmät, olisi voinut tehdä sitäkin, ettei tämä olisi kuollut?"

37 Mutta muutamat heistä sanoivat: "Eikö Hän, joka avasi sokean silmät, voinut tehdä sitäkin, ettei tämä olisi kuollut?"

37. Mutta muutamat heistä sanoivat: eikö tämä, joka sokian silmät avasi, tainnut tehdä, ettei tämäkään kuollut olisi?

37. Mutta muutamat heistä sanoit: eikö tämä joca sokian silmät awais tainnut tehdä ettei tämäkän cuollut olis?

37. Mutta mutomat heiste sanoit/ Eikö teme tainut/ ioca sen Sokian Silmet auasi/ tehdä/ ettei temeken coollut olisi? (Mutta muutamat heistä sanoit/ Eikö tämä tainnut/ joka sen sokean silmät awasi/ tehdä/ ettei tämäkään kuollut olisi?)

38 Niin Jeesus joutui taas liikutuksen valtaan ja meni haudalle; ja se oli luola, ja sen suulla oli kivi.

38 Niin Jeesus jälleen sisimmässään järkyttyneenä meni haudalle. Se oli luola, ja sen suulla oli kivi.

38. Niin Jesus kauhistui taas itsessänsä, ja tuli haudan tykö. Mutta siinä oli kuoppa, ja kivi sen päälle pantu.

38. Nijn Jesus haikiutti taas idzens ja tuli haudan tygö josa oli cuoppa ja kiwi sen päälle pandu.

38. Iesus sis taas haikiutti itzesens/ ia tuli Haudhan tyge. Nin se oli yxi Cropi/ ia kiui sen päle pandu. (Jesus siis taas haikiutti itsessänsä/ ja tuli haudan tykö. Niin se oli yksi kropi (kuoppa)/ ja kiwi sen päälle pantu.)

39 Jeesus sanoi: "Ottakaa kivi pois". Martta, kuolleen sisar, sanoi hänelle: "Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa neljättä päivää".

39 Jeesus sanoi: "Ottakaa kivi pois." Martta, kuolleen sisar, sanoi Hänelle: "Herra, hän haisee jo, sillä hän on neljättä päivää kuolleena."

39. Jesus sanoi: ottakaat kivi pois. Sanoi hänelle Martta, sen sisar, joka kuollut oli: Herra, jo hän haisee, sillä hän on neljä päivää kuolleena ollut.

39. Jesus sanoi: ottacat kiwi pois. Sanoi Martha hänelle sen sisar joca cuollut oli: Herra jo hän haise: sillä hän on neljä päiwä cuolluna ollut.

39. Sanoi Iesus/ Ottaca kiui pois. Sanoi henelle Martha/ sen Sisar quin coollut oli/ HERRA/ io hen haisepi/ Sille ette hen ombi nelie peiue coolut. (Sanoi Jesus/ Ottakaa kiwi pois. Sanoi hänelle Martha/ sen sisar kuin kuollut oli/ HERRA/ jo hän haiseepi/ Sillä että hän ompi neljä päiwää kuollut.)

40 Jeesus sanoi hänelle: "Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?"

40 Jeesus sanoi hänelle: "Enkö sanonut sinulle, että jos uskoisit, näkisit Jumalan kirkkauden?"

40. Jesus sanoi hänelle: enkö minä sinulle sanonut: jos sinä uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kunnian.

40. Jesus sanoi hänelle: engö minä sinulle sanonut: jos sinä uscoisit nijn sinä näkisit Jumalan cunnian.

40. Sanoi Iesus henelle/ Engö mine sanonut sinulle/ Ette ios sine vskoisit/ nin sine näkisit Jumalan cunnian? (Sanoi Jesus hänelle/ Enkö minä sanonut sinulle/ Että jos sinä uskoisit/ niin sinä näkisit Jumalan kunnian?)

41 Niin he ottivat kiven pois (siitä mihin kuollut oli pantu). Ja Jeesus loi silmänsä ylös ja sanoi: "Isä, minä kiitän sinua, että olet minua kuullut.

41 Niin he ottivat pois kiven (siitä mihin kuollut oli pantu). Ja Jeesus loi silmänsä ylös ja sanoi: "Isä, kiitän sinua, että olet minua kuullut.

41. Ja he ottivat kiven pois sialtansa, johon kuollut pantu oli. Niin Jesus nosti silmänsä ylös ja sanoi: Isä, minä kiitän sinua, ettäs minua kuulit.

41. Ja he otit kiwen pois sialdans johon cuollut pandu oli.

41. Nin he poisotit kiuen sijaldans cussa se coolut oli pandu. Ja Iesus ylesnosti Silmens ia sanoi/ Ise/ mine kijten sinua/ ettes minun cwlit/ (Niin he pois otit kiwen sijastansa kussa se kuollut oli pantu. Ja Jesus ylösnostit silmänsä ja sanoi/ Isä/ minä kiitän sinua/ että minun kuulit/)

42 Minä kyllä tiesin, että sinä minua aina kuulet; mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä tämän sanon, että he uskoisivat sinun lähettäneen minut."

42 Tiesin, että minua aina kuulet, mutta kansan vuoksi, joka seisoo ympärillä sanoin tämän, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut."

42. Mutta minä tiedän myös, ettäs aina minua kuulet; vaan kansan tähden, joka tässä ympäri seisoo, sanon minä, että he uskoisivat sinun minun lähettäneeksi.

42. Ja Jesus nosti silmäns ylös ja sanoi: Isä minä kijtän sinua ettäs minua cuulit: Ja tiedän myös ettäs aina minua cuulet waan Canssan tähden joca täsä ymbäri seiso sanon minä että he uscoisit sinun minua lähettänexi.

42. Mine mös tieden/ ettes aina minun cwlet/ Waan Canssan tehden/ quin tesse ymberille seiso sano' mine tetä/ ette he vskoisit Sinun minua lehetteneexi. (Minä myös tiedän/ ettäs aina minun kuulet/ Waan kansan tähden/ kuin tässä ympärillä seisoo sanon minä tätä/ että he uskoisit Sinun minua lähettäneeksi.)

43 Ja sen sanottuansa hän huusi suurella äänellä: "Lasarus, tule ulos!"

43 Sen sanottuaan Hän huusi kovalla äänellä: "Lasarus, tule ulos!"

43. Ja kuin hän nämät sanonut oli, huusi hän suurella äänellä: Latsarus, tule ulos.

43. Ja cuin hän tämän puhunut oli huusi hän corkialla änellä: Lazare tule ulos.

43. Ja quin hen neite sanonut oli/ hwsi hen corkealla änelle/ Lazare tule vlos. (Ja kuin hän näitä sanonut oli/ huusi hän korkealla äänellä/ Lazarus tule ulos.)

44 Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: "Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä".

44 Kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: "Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä."

44. Ja se kuollut tuli ulos sidottuna käsistä ja jaloista kääriliinalla, ja hänen kasvonsa olivat sidotut ympäri hikiliinalla. Jesus sanoi heille: päästäkäät häntä ja antakaat hänen mennä.

44. Ja se cuollut tuli ulos sidottuna käsist ja jalgoist käärilijnalla ja hänen caswons oli peitetty hikilijnalla.

44. Ja se Coollut wlostuli/ sidhottuna käsist ia Jalgoist Kärilinalla. Ja henen Caswons oli peitetty Hikilinalla. (Ja se kuollut ulos tuli/ sidottuna käsistä ja jaloista käärinliinalla. Ja hänen kaswonsa oli peitetty hikiliinalla.)

45 Niin useat juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luokse ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.

45 Niin monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat Häneen.

45. Niin monta Juudalaista, jotka olivat Marian tykö tulleet, ja näkivät mitä Jesus teki, uskoivat hänen päällensä.

45. Jesus sanoi heille: päästäkät händä ja sallicat hänen mennä. Nijn monda Judalaist jotca olit Marian tygö tullet ja näit Jesuxen työt uscoit hänen päällens.

45. Iesus sanoi heille/ Pästeke hende/ ia sallicat menemen. Mo'da sis Juttaist/ iotca olit Marian tyge tulleet/ ia näit ne quin Iesus teki/ vskoit henen pälens. (Jesus sanoi heille/ Päästäkää häntä/ ja sallikaat menemään. Monta siis juuttaist/ jotka olit Marian tykö tulleet/ ja näit kuin Jesus teki/ uskoit hänen päällensä.)

46 Mutta muutamat heistä menivät fariseusten luo ja puhuivat heille, mitä Jeesus oli tehnyt.

46 Mutta muutamat heistä menivät fariseusten luo ja kertoivat heille, mitä Jeesus oli tehnyt.

46. Mutta muutamat heistä menivät Pharisealaisten tykö ja ilmoittivat heille, mitä Jesus oli tehnyt.

46. Mutta muutamat heistä menit Phariseusten tygö ja ilmoitit heille mitä Jesus oli tehnyt.

46. Mutta monicadhat heiste menit Phariseusten tyge/ ia sanoit heille mite Iesus oli tehnyt. (Mutta monikahdat heistä menit phariseusten tykö/ ja sanoit heille mitä Jesus oli tehnyt.)

47 Niin ylipapit ja fariseukset kokosivat neuvoston ja sanoivat: "Mitä me teemme, sillä tuo mies tekee paljon tunnustekoja?

47 ylipapit ja fariseukset kokosivat neuvoston ja sanoivat: "Mitä teemme? Sillä tämä mies tekee paljon tunnustekoja.

47. Niin ylimmäiset papit ja Pharisealaiset kokosivat neuvon, ja sanoivat: mitä me teemme? sillä tämä ihminen tekee monta ihmiettä.

47. NIjn ylimmäiset Papit ja Phariseuxet cocoisit Neuwon ja sanoit: mitä me teemmä? sillä tämä ihminen teke monda ihmettä.

47. Nin cokosit ne ylimeiset Papit ia Phariseuset ydhen Neuuon ia sanoit/ Mite me teem? Sille Teme Inhiminen teke monda Mercki/ (Niin kokosit ne ylimmäiset papit ja phariseukset yhden neuwon ja sanoit/ Mitä me teemme? Sillä tämä ihminen tekee monta merkkiä/)

48 Jos annamme hänen näin olla, niin kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan."

48 Jos annamme Hänen näin olla, kaikki uskovat Häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan."

48. Jos me sallimme hänen niin olla, niin kaikki uskovat hänen päällensä, ja Roomalaiset tulevat ja ottavat pois sekä meidän maamme että kansamme.

48. Jos me sallimma hänen nijn olla nijn caicki uscowat hänen päällens ja Romalaiset tulewat ja ottawat pois sekä meidän maamme että Canssam.

48. ios me nin sallima henen/ nin caiki vskouat henen pälens. Ja ne Romarit tuleuat/ ia poisottauat seke meiden Maan ette Canssan. (jos me niin sallimme hänen/ niin kaikki uskowat hänen päällensä. Ja ne romarit tulewat/ ja pois ottawat sekä meidän maan että kansan.)

49 Mutta eräs heistä, Kaifas, joka sinä vuonna oli ylimmäinen pappi, sanoi heille: "Te ette tiedä mitään

49 Mutta eräs heistä, Kaifas, joka oli sinä vuonna ylimpänä pappina, sanoi heille: "Te ette tiedä mitään,

49. Mutta yksi heistä, Kaiphas nimeltä, joka oli sinä vuonna ylimmäinne pappi, sanoi heille: ette mitään tiedä:

49. Mutta yxi heistä Caiphas nimeldä joca oli sinä wuonna ylimmäinen Pappi sanoi heille:

49. Mutta yxi heiste Caiphas nimelde/ ette hen oli sen Woden Ylimeine' Pappi sanoi heille/ (Mutta yksi heistä Kaiphas nimeltä/ että hän oli sen wuoden ylimmäinen pappi sanoi heille/)

50 ettekä ajattele, että teille on parempi, että yksi ihminen kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu".

50 ettekä ajattele, että meille* on hyväksi, että yksi ihminen kuolee kansan puolesta eikä koko kansa huku."

50. Ette myös ajattele, että se on meille tarpeellinen, että yksi ihminen kuolee kansan tähden, ettei kaikki kansa hukkuisi.

50. Et te mitän tiedä etkä taida ajatella se on meille parambi että yxi ihminen cuole Canssan tähden cuin caicki Canssa huckuis.

50. Ette te miten tiedhä/ eikä mös aiattele/ Ette se ombi meille parambi/ iotta yxi Inhiminen coole Canssan tedhen/ quin Caiki Canssa huckuisi. (Ette te mitään tiedä/ eikä myös ajattele/ Että se ompi meille parempi/ jotta yksi ihminen kuolee kansan tähden/ kuin kaikki kansa hukkuisi.)

51 Mutta sitä hän ei sanonut itsestään, vaan koska hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, hän ennusti, että Jeesus oli kuoleva kansan edestä,

51 Mutta tätä hän ei sanonut omatahtoisesti*, vaan kun hän oli sinä vuonna ylimpänä pappina, hän ennusti, että Jeesus oli kuoleva kansan puolesta,

51. Mutta ei hän sitä itsestänsä sanonut; vaan että hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, niin hän ennusti, että Jesuksen piti kuoleman kansan tähden,

51. Mutta ei hän sitä idzestäns sanonut waan että hän oli sinä wuonna ylimmäinen Pappi nijn hän ennusti:

51. Mutta ei hen site itzestens sanonut/ waan ette hen oli sen Wodhen Ylimeine' Pappi/ hen noitui. (Mutta ei hän sitä itsestänsä sanonut/ waan että hän oli sen wuoden ylimmäinen pappi/ hän noitui.)

52 eikä ainoastaan tämän kansan edestä, vaan myös kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset.

52 eikä ainoastaan kansan puolesta, vaan myös kootakseen yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset.

52. Ja ei ainoastaan kansan tähden, mutta että hänen piti ne Jumalan lapset, jotka hajoitetut olivat, yhteen kokooman.

52. Sillä Jesus piti cuoleman Canssan tähden ei ainoastans Canssan tähden mutta että hänen piti ne Jumalan lapset yhten cocoman jotca hajotetut olit.

52. Sille ette Iesus piti coleman Canssan tedhen/ ia ei waiwoin Canssan tedhen/ mutta ette henen piti ne Jumalan Lapset yhten cokoaman/ iotca haijotetut olit. (Sillä että Jesus piti kuoleman kansan tähden/ ja ei waiwoin kansan tähden/ mutta että hänen piti ne Jumalan lapset yhteen kokoaman/ jotka hajoitetut olit.)

53 Siitä päivästä lähtien oli heillä siis tehtynä päätös tappaa hänet.

53 Niin he siitä päivästä lähtien neuvottelivat (keskenään) tappaakseen Hänet.

53. Mutta siitä päivästä pitivät he yhteen neuvoa, kuolettaaksensa häntä.

53. Mutta sijtä päiwäst pidit he neuwo cuolettaxens händä.

53. Mutta sijte peiuest asti he pidit neuuo keskene's quinga heide' piti hene' colettama'. (Mutta siitä päiwästä asti he pidit neuwoa keskenänsä kuinka heidän piti hänen kuolettaman.)

54 Sentähden Jeesus ei enää vaeltanut julkisesti juutalaisten keskellä, vaan lähti sieltä lähellä erämaata olevaan paikkaan, Efraim nimiseen kaupunkiin; ja siellä hän oleskeli opetuslapsineen.

54 Jeesus ei sen vuoksi vaeltanut enää julkisesti juutalaisten keskellä, vaan meni sieltä autiomaan lähellä olevalle paikkakunnalle, Efraim nimiseen kaupunkiin, ja oleskeli siellä opetuslapsineen.

54. Ei siis Jesus vaeltanut enää Juudalaisten seassa julkisesti, vaan meni sieltä yhteen maan paikkaan lähes korpea, siihen kaupunkiin, joka kutsutaan Epharaim, ja oleskeli siellä opetuslastensa kanssa.

54. EI sijs Jesus waeldanut enä Judalaisten seas julkiset waan meni sieldä yhten maan paickan lähes corpe Ephremin Caupungijn ja oleskeli siellä Opetuslastens cansa.

54. Ei sis Iesus enämbi Vaeldanut iulkisesta Judaste' seas/ waan lexi sielde ychten Man culman/ lehes Corpe/ ychten Caupungijn ioca cutzutan Ephrem/ ia oleskeli sielle Opetuslaste's ca'sa. (Ei siis Jesus enempi waeltanut julkisesti judasten seassa/ waan läksi sieltä yhteen maan kulmaan/ lähde korpea/ yhteen kaupunkiin joka kutsutaa Ephrem/ ja oleskeli siellä opetuslastensa kanssa.)

55 Mutta juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja monet menivät maaseudulta ylös Jerusalemiin ennen pääsiäisjuhlaa, puhdistamaan itsensä.

55 Mutta juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja monet menivät ennen pääsiäistä maaseudulta ylös Jerusalemiin puhdistamaan itsensä.

55. Mutta Juudalaisten pääsiäinen lähestyi, ja monta siitä maakunnasta meni pääsiäisen edellä Jerusalemiin puhdistamaan itsiänsä.

55. Mutta silloin lähestyi Judalaisten Pääsiäinen. Ja monda sieldäkin meni Pääsiäisen edellä Jerusalemijn puhdistaman idziäns.

55. Mutta silloin lehestui Judaste' Päsieinen. Ja monda ylesmenit Jerusalemijn/ sijte Maanculmast Päsieisen edhelle/ heitens puhdistaman. (Mutta silloin lähestyi judasten Pääsiäinen. Ja monta ylös menit Jerusalemiin/ siitä maankulmasta Pääsiäisen edellä/ heitäns puhdistaman.)

56 Ja he etsivät Jeesusta ja sanoivat toisilleen seisoessaan pyhäkössä: "Mitä arvelette? Eikö hän tullekaan juhlille?"

56 Niin he etsivät Jeesusta ja puhuivat keskenään pyhäkössä seisoessaan: "Mitä arvelette? Että Hän ei tulekaan juhlille?"

56. Niin he etsivät Jesusta ja puhuivat keskenänsä, seisoen templissä: mitä te luulette, ettei hän ole juhlalle tullut?

56. Nijn he edzeit Jesusta ja puhuit keskenäns seisoin Templis: mitä te luuletta ettei hän ole juhlalle tullut?

56. Nin he etzit Iesusta/ ia puhelit keskenens seisoin Templis/ Mite te lwletta/ ettei hen ole tullut Juhlalle? (Niin he etsit Jesusta/ ja puhelit keskenänsä seisoin templissä/ Mitä te luulette/ ettei hän ole tullut juhlalle?)

57 Mutta ylipapit ja fariseukset olivat antaneet käskyjä, että jos joku tietäisi, missä hän oli, hänen oli annettava se ilmi, jotta he ottaisivat hänet kiinni.

57 Mutta (sekä) ylipapit että* fariseukset olivat antaneet käskyn, että jos joku tietäisi, missä Hän oli, hänen pitäisi antaa se ilmi, jotta he ottaisivat Hänet kiinni.

57. Ja ylimmäiset papit ja Pharisealaiset olivat käskyn antaneet, että jos joku tietäis, kussa hän olis, niin hänen piti sen ilmoittaman, että he ottaisivat hänen kiinni.

57. Ja ylimmäiset Papit ja Phariseuxet olit käskyn andanet että jos jocu tietäis cusa hän olis nijn hänen piti sen ilmoittaman että he saisit hänen otta kijnni.

57. Nin olit ne Ylimeiset Papit ia Phariseuset keskyn andanut/ ette ios iocu tieteis cussa hen olis/ henen piti sen ilmoittaman/ ette he saisit henen kijniotta. (Niin olit ne ylimmäiset papit ja phariseukset käskyn antaneet/ että jos joku tietäisi kussa hän olisi/ hänen piti sen ilmoittaman/ että he saisit hänen kiinni ottaa.)