3 luku

Paavali ei tarvitse suositella itseään korinttolaisille, koska he itse ovat hänen suosituskirjeensä, Jumalan Hengen kirjoittama 1 – 3 Jumala on tehnyt hänet kykeneväksi uuden liiton palvelukseen 4 – 6, jolla on paljoa suurempi kirkkaus kuin vanhan liiton palveluksella 7 – 11 Sen tähden hän on rohkealla mielellä, tietäen, että se epäusko, joka vielä sokaisee juutalaisia, poistuu, kun he kääntyvät Kristuksen tykö 12 – 18.

1 Alammeko taas suositella itseämme? Vai tarvinnemmeko, niinkuin muutamat, suosituskirjeitä teille tai teiltä?

1 Alammeko taas suosittaa itseämme? Vai tarvitsemmeko niin kuin muutamat suosituskirjeitä teille tai (suosituksia) teiltä?

1. Rupeemmeko me siis itsiämme taas kehumaan? eli tarvitsemmeko me, niinkuin muutamat, kiitoskirjaa teidän tykönne, eli kiitoskirjaa teiltä?

1. RUpemmaco me sijs idziämme taas kehuman? Eli tarwidzemmaco me nijncuin muutamat kijtoskirja teidän tygönne eli kijtoskirja teildä?

1. RUpemaco me sis itzenne taas kehuman? Eli taruitzemeco me/ ninquin mutomat/ Kijtoskiria teiden tyghennä/ eli mös Kijtoskiria teildä? (Rupeammeko me siis itseämme taas kehumaan? Eli tarvitsemmeko me/ niinkuin muutamat/ Kiitoskirjaa teidän tykönnä/ eli myös kiitoskirjaa teiltä?)

2 Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat.

2 Te olette meidän kirjeemme, joka on sydämiimme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat.

2. Te olette meidän kirjamme, meidän sydämiimme kirjoitetut, joka kaikilta ihmisiltä tunnetaan ja luetaan.

2. Te oletta meidän kirjam meidän sydämihimme kirjoitetut joca caikilda ihmisildä tutan ja luetan:

2. Te oletta meiden Kirian meiden Sydhemise kirioitetut/ ioca tutan ia Luetan caikilda Inhimisilde/ (Te olette meidän kirjan meidän sydämissä kirjoitetut/ joka tutaan ja luetaan kaikilta ihmisiltä.)

3 Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.

3 On käynyt ilmeiseksi, että te olette Kristuksen kirje, meidän toimittamamme, ei musteella kirjoitettu, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.

3. Ja te olette ilmoitetut, että te Kristuksen lähetyskirja olette, meidän palveluksemme kautta valmistettu, ei pläkillä kirjoitettu, vaan elävän Jumalan hengellä, ei kivisiin tauluihin, vaan lihallisiin sydämen tauluihin.

3. Joille te oletta ilmoitetut että te Christuxen lähetyskirja oletta saarnawiran cautta walmistettu ei Pläkillä kirjoitetut waan eläwän Jumalan Hengellä ei kiwisijn tauluihin waan lihallisijn sydämen tauluihin.

3. ioillen te oletta ilmoitetud/ ette te oletta Christusen Lehetuskiria/ Sarnawirghan cautta walmistettu/ Ja ei Pleckille meille kirioitetud/ Waan eleuen Jumalan Hengelle/ ei Kiuisijn Tauluijn/ waan Lihasijn sydhemen Tauluin. (joillen te olette ilmoitetut/ että te olette Kristuksen lähetyskirja/ Saarnawiran kautta walmistettu/ Ja ei pläkillä meille kirjoitetut/ Waan eläwän Jumalan Hengellä/ ei kiwisiin tauluihin/ waan lihaisiin sydämen tauluihin.)

4 Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan;

4 Tällainen luottamus meillä on Kristuksen ansiosta Jumalaan.

4. Mutta senkaltainen uskallus on meillä Kristuksen kautta Jumalan puoleen.

4. Mutta sencaltainen uscallus on meillä Christuxen cautta Jumalan puoleen:

4. Mutta sencaltainen vskallus meille on Christusen cautta Jumalan polen/ (Mutta senkaltainen uskallus meillä on Kristuksen kautta Jumalan puoleen/)

5 ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta,

5 Ei niin, että olemme itsessämme kykenevät ajattelemaan jotain, ikään kuin oma-aloitteisesti, vaan kykymme on Jumalasta lähtöisin,

5. Ei niin, että me olemme itse meistämme soveliaat jotakin ajattelemaan, niinkuin itse meistämme, vaan jos me olemme johonkuhun soveliaat, niin on se Jumalalta,

5. Ei nijn että me olemma idze meistäm soweliat jotakin ajatteleman nijncuin idze meistäm waan jos me olemma johongun soweliat nijn on se Jumalalda.

5. Ei nin ette me olema soueliahat meiste itzestem iotakin aiattelman ninquin itze meisten/ Wan ios me olema iohongun soueliat/ nin se on Jumalalta/ (Ei niin että me olemme soweliaat meistä itsestämme jotakin ajatteleman niinkuin itse meistän/ Waan jos me olemme johonkin soweliaat/ niin se on Jumalalta/)

6 joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.

6 joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoina, ei kirjaimen vaan Hengen, sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.

6. Joka meitä soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pitämään, ei puustavin, vaan Hengen; sillä puustavi kuolettaa, vaan Henki tekee eläväksi.

6. Joca meitä soweliaxi tehnyt on uden Testamendin wirca pitämän ei bookstawin waan Hengen: sillä bookstawi cuoletta waan Hengi teke eläwäxi.

6. ioca mös meite soueliaxi tehnyt on sen Wden Testamentin wirca pitemehen/ Ei * Bockstauin/ wan Hengen. Sille ette Bockstaui coolettapi/ wan Hengi eleuexi tekepi. (joka myös meitä soweliaaksi tehnyt on sen Uuden Testamentin wirkaa pitelemähän/ Ei bokstawin/ waan Hengen. Sillä että bokstawi kuolettaapi/ waan Henki eläwäksi tekeepi.)

7 Mutta jos jo kuoleman virka, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka kuitenkin oli katoavaista,

7 Mutta jos kuoleman virka, kirjaimin kiviin kaiverrettuna, esiintyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset sietäneet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden vuoksi, joka oli katoavaista,

7. Mutta jos sillä viralla, joka puustavin kautta kuolettaa ja kiviin kuvattu oli, oli senkaltainen kirkkaus, niin ettei Israelin lapset taitaneet katsoa Moseksen kasvoihin, hänen kasvoinsa kirkkauden tähden, joka kuitenkin katoo:

7. Mutta jos sillä wirgalla joca bookstawin cautta cuoletta ja kiwihin cuwattu oli oli sencaltainen kirckaus nijn ettei Israelin lapset tainnet cadzoa Mosexen caswoihin hänen caswoins kirckauden tähden joca cuitengin cato.

7. Mutta ios sille Wirgalla ioca Bockstauin cautta coletapi ia oli Kiuihin cuuattu/ oli sencaltainen Kirckaus/ nin ettei Israelin lapset maltanet catzoa Mosesen casuoin päle/ henen casuoinsa Kircaudhen täden/ ioca quitengi catopi. (Mutta jos sillä wiralla joka bokstawin kautta kuolettaapi ja oli kiwihin kuwattu/ olis sen kaltainen kirkkaus/ niin ettei Israelin lapset malttaneet katsoa Moseksen kaswoin päälle/ hänen kaswoinsa kirkkauden tähden/ joka kuitenkin katoaapi.)

8 kuinka paljoa enemmän onkaan Hengen virka oleva kirkkaudessa!

8 kuinka onkaan Hengen virka vielä enemmän oleva kirkkaudessa!

8. Miksi ei siis paljoa enemmin sillä viralla, joka hengen antaa, pitäisi kirkkaus oleman?

8. Mixei sijs paljo enämmin sillä wirgalla joca Hengen anda pidäis kirckaus oleman?

8. Mixei sis palio enemin sille Wirghalla ioca Hengen andapi/ pidheis Kircaus oleman? (Miksei siis paljon enemmin sillä wiralla joka Hengen antaapi/ pitäis kirkkaus oleman?)

9 Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta.

9 Jos näet kadotustuomion virka oli kirkkautta, paljoa ennemmin vanhurskauden virka tulvailee kirkkaudessa.

9. Sillä, jos viralla, joka kadotuksesta saarnaa, kirkkaus oli, paljoa enemmin sillä viralla, joka vanhurskaudesta saarnaa, on ylönpalttinen kirkkaus;

9. Sillä jos wirgalla joca cadotuxest saarna kirckaus oli paljo enämmin sillä wirgalla joca wanhurscaudest saarna on ylönpaldinen kirckaus.

9. Sille ios sille Wirghalla ioca Cadhotuxen sarnapi/ Kircaus oli/ Palio enemin sille Wrighalla/ ioca Wanhurskaudhen sarnapi/ ylenpaldinen Kircaus ombi. (SIllä jos sillä wiralla joka kadotuksen saarnaapi/ kirkkaus oli/ paljjon enemmin silla wiralla/ joka wanhurskauden saarnaapi/ ylenpalttinen kirkkaus ompi.)

10 Sillä se, millä ennen oli kirkkaus, on tämän rinnalla kirkkautta vailla, tämän ylenpalttisen kirkkauden tähden.

10 Sillä sekään, mikä oli kirkastettu, ei tällä kohtaa ole kirkastettu, tämän ylen suuren kirkkauden vuoksi.

10. Sillä se toinen, joka kirkastettu oli, ei ole ensinkään kirkkaudeksi luettava, sen ylönpalttisen kirkkauden suhteen.

10. Sillä se toinen joca kircastettu oli ei ole ensingän kirckaudexi luettapa sen ylönpaldisen kirckauden suhten.

10. Sille mös se toinen ioca oli kircastettu/ ei ole ensingen kircaudexi Luettapa/ Temen ylenpaldisen Kircaudhen echtoon. (Sillä myös se toinen joka oli kirkastettu/ ei ole ensinkään kirkkaudeksi luettawa/ Tämän ylenpalttisen kirkkauden ehtoon.)

11 Jos sillä, mikä on katoavaista, oli kirkkaus, niin vielä paljoa enemmän on sillä, mikä on pysyväistä, oleva kirkkautta.

11 Jos näet katoavainen esiintyi kirkkaudessa, paljoa ennemmin pysyväinen on kirkkaudessa.

11. Sillä jos sillä oli kirkkaus, joka katoo, paljoa enemmin on sillä kirkkaus, joka pysyy.

11. Sentähden jos sillä oli kirckaus joca cato paljo enämmin on sillä kirckaus joca pysy.

11. Senteden ios sille oli Kircaus ioca catopi/ Palio enemin on sille Kircaus ioca kestäue on. (Sentähden jos sillä oli kirkkaus joka katoaapi/ Paljon enemmin on sillä kirkkaus joka kestäwä on.)

12 Koska meillä siis on tämmöinen toivo, niin me olemme aivan rohkeat

12 Koska meillä siis on tällainen toivo, toimimme hyvin rohkeasti

12. Että meillä siis senkaltainen toivo on, niin me puhumme rohkiasti,

12. Että meillä sencaltainen toiwo on nijn me puhumme rohkiast

12. Ette nyt meille sencaltainen Toiuo on/ nin me prwkama swren Rochkiudhen/ (Että nyt meillä senkaltainen toiwo on/ niin me pruukaamme suuren rohkeuden/)

13 emmekä tee niinkuin Mooses, joka pani peitteen kasvoillensa, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaista.

13 emmekä niin kuin Mooses, joka pani peitteen kasvoilleen, jotteivät Israelin lapset katselisi katoavaisen loppua.

13. Ja emme tee niinkuin Moses, joka kasvoillensa peitteen pani, ettei Israelin lapset taitaneet sen loppua katsoa, joka katoo.

13. Ja en me tee nijncuin Moses joca caswoillens peitten pani ettei Israelin lapset tainnet sen loppua cadzo joca cato

13. ia en me tee ninquin Moses/ ioca Casuoinsa eten * Peitten pani/ ettei Israelin Lapset maltaneet sen lopun päle catzo ioca catopi/ (ja en me tee niinkuin Moses/ joka kaswoinsa eteen peitteen pani/ ettei Israelin lapset malttaneet sen lopun päälle katsoo joka katoopi/)

14 Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa.

14 Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänä päivänä pysyy Vanhaa Testamenttia* luettaessa pois ottamatta sama peite, joka Kristuksessa katoaa.

14. Vaan heidän taitonsa olivat paatuneet. Sillä tähän päivään asti, kuin vanhaa Testamenttia luetaan, pysyy se peite ottamatta pois, joka Kristuksessa lakkaa.

14. Waan heidän taitons oli paadutettu. Sillä haman tähän päiwän asti pysy se peite ottamata cosca wanha Testamentiä luetan joca Christuxes lacka.

14. Waan heiden taitonsa olit soghaistud. Sille ette haman tehen peiuen asti/ pysy se sama Peitto poisottamata ylitze sen wanhan Testamentin/ coska he site lukeuat/ ioca Christusesa poislackapi. (Waan heidän taitonsa olit sokaistut. Sillä että hamaan tähän päiwään asti/ pysyy se sama peitto pois ottamatta ylitse sen Wanhan Testamentin/ koska he sitä lukewat/ joka Kristuksessa pois lakkaapi.)

15 Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä;

15 Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä.

15. Mutta tähän päivään asti, kuin Mosesta luetaan, riippuu se peite heidän sydämensä edessä.

15. Mutta haman tähän päiwän asti cosca Mosest luetan rippu se peite heidän sydämens edesä.

15. Mutta hama' tehen peiuen asti/ coska Moses luetan/ rippupi se Peitto heiden Sydhemens edesse. (Mutta hamaan tähän päiwään asti/ koska Moses luetaan/ riippuupi se peitto heidän sydämensä edessä.)

16 mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.

16 Mutta kun sydän* kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois.

16. Mutta kuin he palajavat Herran puoleen, niin peite otetaan pois.

16. Mutta cosca he palajawat HERran puoleen nijn peite poisotetan:

16. Mutta coska he palaijauat HERRAN pole'/ nin se Peitto poisotetaan/ (Mutta koska he palajawat HERRAN puoleen/ niin se peitto pois otetaan/)

17 Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.

17 Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.

17. Sillä Herra on Henki; mutta kussa Herran Henki on, siinä on vapaus.

17. Sillä HERra on Hengi.

17. Sille ette HERRA on Hengi. (Sillä että HERRA on Henki.)

18 Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

18 Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme *saman kuvan kaltaisiksi* kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin Herran Henki vaikuttaa.

18. Mutta me kaikki avoimilla kasvoilla Herran kirkkautta katselemme, niinkuin peilissä, ja me muutetaan siihen kuvaan kirkkaudesta niin kirkkauteen niinkuin Herran Hengestä.

18. Mutta cusa HERran Hengi on sijnä on wapaus. Mutta me cadzelemma HERran kirckautta nijncuin Speilisä awoimella caswolla ja me muutetan siehen cuwaan kirckaudesta nijn kirckauten nijncuin HERran Hengestä.

18. Mutta cussa se HERRan Hengi on/ sijnä on wapaus. Mutta nyt HERRAN Kircaus osotta henens meisse caikissa/ ninquin Speilisse/ auatulla Casuolla/ ia me kircastetan sijnä samassa Cuuassa/ kircaudhesta nin kircautehen/ ninquin HERRAN HEngeste. (Mutta kussa se HERRAN Henki on/ siinä on wapaus. Mutta nyt HERRAN kirkkaus osoittaa hänens meissä kaikissa/ niinkuin peilissä/ awatulla kaswolla/ ja me kirkastetaan siinä samassa kuwassa/ kirkkaudesta niin kirkkautehen/ niinkuin HERRAN Hengestä.)