4 luku

Apostoli näyttää, että opettajat ovat Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoita ja ainoastaan Herran tuomittavia 1 – 5, nuhtelee korinttolaisia heidän kopeudestaan ja asettaa sen rinnalle oman vaivan – ja pilkanalaisuutensa 6 – 13, kehoittaa heitä ottamaan hänet esikuvakseen ja lupaa pian tulla heidän tykönsä 14 – 21.

1 Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina.

1 Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen palvelijoina ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina.

1. Jokainen pitäköön meitä Kristuksen palvelioina ja Jumalan salaisuutten huoneenhaltioina.

1. JOcainen pitäkön meitä Christuxen palweliana ja Jumalan salaisuden haldiana.

1. SIxi iocainen meite piteken/ ette me olema Christusen Palueliat/ ia haltiat Jumalan salaisudhen ylitze. (Siksi jokainen meitä pitäkään/ että me olemme Kristuksen palwelijat/ ja haltijat Jumalan salaisuuden ylitse.)

2 Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi.

2 *Mutta sitä* huoneenhaltijoilta muuten vaaditaan, että kukin havaitaan uskolliseksi.

2. Mutta ainoastaan se huoneenhaltiain seassa etsitään, että joku uskolliseksi löydettäisiin.

2. Ainoastans se haldioilda edzitän että he löyttäisin uscollisixi.

2. Nyt se waiuoin Haltijoilda etziten/ ette he leuteisijt vskolisexi. (Nyt se waiwoin haltijoilta etsitään/ että he löytäisiin uskolliseksi.)

3 Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni,

3 Minulle merkitsee kuitenkin varsin vähän, että te minua tuomitsette tai jokin inhimillinen tuomioistuin*. En itsekään tuomitse itseäni,

3. Mutta vähän minä sitä tottelen, että minä teiltä tuomitaan eli inhimilliseltä päivältä: ja en minä itsekään tuomitse minuani;

3. Mutta wähän minä sijtä tottelen etä minä teildä duomitan eli inhimiliseldä päiwäldä. En minä idzekän duomidze minuani.

3. Mutta wähe mine sijte tottelen/ ette mine teilde domitaan/ eli Inhimilisest * Peiueste. En mine domitze itzeke' minuani. (Mutta wähän minä sitä tottelen/ että minä teiltä tuomitaan/ eli inhimillisestä päiwästä. En minä tuomitse itsekin minuani.)

4 sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra.

4 sillä *tunnollani ei ole mitään*. En kuitenkaan sen vuoksi ole vanhurskautettu. Mutta tuomitsijani on Herra.

4. Sillä en minä tiedä mitään kanssani; mutta en minä sentähden vanhurskautettu ole, vaan Herra on se, joka minun tuomitsee.

4. En minä tiedä mitän cansani mutta en minä sentähden wanhurscas ole waan HERra on se joca minun duomidze.

4. Em mine tiedhä miten cansani/ Mutta em mine ole senpolesta wanhurskautettu/ Waan HERRA ombi se ioca minua domitze. (En minä tiedä miten kanssani/ Mutta en minä ole sen puolesta wanhurskautettu/ Waan HERRA ompi se joka minua tuomitsee.)

5 Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta.

5 Älkää siis tuomitko mitään ennen aikaa, ennen kuin Herra tulee, joka myös tuo valoon pimeän kätköt ja saattaa ilmi sydänten aivoitukset, ja silloin kullekin tulee kiitos Jumalalta.

5. Sentähden älkäät tuomitko ennen aikaa, siihenasti kuin Herra tulee, joka nekin valkeuteen saattaa, mitkä pimeydessä peitetyt ovat, ja ilmoittaa sydänten aivoitukset: ja silloin kukin saa kunnian Jumalalta.

5. Sentähden älkät duomitco ennen aica sijhenasti cuin HERra tule joca sengin walkeuten saatta cuin pimeydes peitetty on ja julgista sydänden aiwoituxet: silloin cukin saa cunnian Jumalalda.

5. Senteden elkette domitco ennen aica/ Sihenasti quin HERRA tulepi/ ioca mös site walkiuteen saatta/ quin Pimeydhes peitetty on/ ia iulghistapi Sydhemein aiwotuxet/ Silloin itzecukin Cunnian saapi Jumalalda. (Sentähden älkäätte tuomitko ennen aikaa/ Siihenasti kuin HERRA tuleepi/ joka myös sitä walkeuteen saattaa/ kuin pimeydessä peitetty on/ ja julkistaapi sydämen aiwoitukset/ Silloin itsekukin kunnian saapi Jumalalta.)

6 Tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän: "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on", ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan.

6 Mutta tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen teidän tähtenne, jotta meistä *oppisitte olemaan ajattelematta* yli sen, mitä on kirjoitettu — ettette pöyhkeilisi kuka kunkin puolesta toista vastaan.

6. Mutta näitä, rakkaat veljet, olen minä minustani ja Apollosta ulostoimittanut teidän tähtenne, että te meistä oppisitte, ettei kenkään enempää itsestänsä ajattelisi kuin kirjoitettu on, ettei yksikään teistä toistansa vastaan pidä jonkun tähden itsiänsä paisuttaman.

6. MUtta näitä rackat weljet olen minä minustani ja Apollosta tapauxis puhunut teidän tähdenne että te meistä oppisitta ettei kengän enämbä idzestäns pidäis cuin nyt kirjoitettu on ettei yxikän toinen toistans wastan pidä jongun tähden idziäns ylöspaisuttaman.

6. Mutta neite/ rackat weliet/ mine olen minun ia Apollon päle wlostoimittanut/ teiden techten/ Ette te meiste oppisitta/ ettei kengen enemin itzestens pideisi quin nyt kirioitettu on. Senpäle ettei yxiken toinen toistansa wastan/ pidhe ionghun miehen tedhen itzense ylespaisuttaman. (Mutta näitä/ rakkaat weljet/ minä olen minun ja Apollon päälle ulos toimittanut/ teidän tähten/ Että te meistä oppisitte/ ettei kenkään enemmin itsestänsä pitäisi kuin nyt kirjoitettu on. Sen päälle ettei yksikään toinen toistansa wastaan/ pidä jonkun miehen tähden itsensä ylöspaisuttaman.)

7 Sillä kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut? Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat, ikäänkuin se ei olisi saatua?

7 Sillä kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on jota et ole saanut? Mutta jos sinäkin olet saanut, miksi kerskaat ikään kuin et olisi saanut?

7. Sillä kuka sinun eroittaa? Taikka mitä sinulla on, jota et sinä ole saanut? Jos siitä siis saanut olet, mitäs kerskaat niinkuin et sinä saanut olisi?

7. Sillä cuca on sinun corgottanut? Taicka mitä sinulla on jota et sinä ole saanut? Jos sinä sijs saanut olet? Mitäs kerscat nijncuin et sinä ensingän saanut olis?

7. Sille ette cuca ombi sinun edespannut? Taicka mite sinulla ombi iota ei sine ole saanut? Jos sine nyt saanut olet? Mites sis itzees kerskat/ ninquin et sine ensingen saanut olis? (Sillä että kuka ompi sinun edespannut? Taikka mitä sinulla ompi jota ei sinä ole saanut? Jos sinä nyt saanut olet? Mitäs siis itseesi kerskaat/ niinkuin et sinä ensinkään saanut olisi?)

8 Te olette jo ravitut, teistä on tullut jo rikkaita, ilman meitä teistä on tullut kuninkaita! Kunpa teistä olisikin tullut kuninkaita, niin että mekin pääsisimme kuninkaiksi teidän kanssanne!

8 Te olette jo ravitut, olette jo rikastuneet, olette ilman meitä alkaneet hallita. Jospa olisittekin alkaneet hallita, jotta mekin alkaisimme hallita kanssanne!

8. Jo te olette ravitut, jo te olette rikastuneet, ilman meitä te vallitsette: ja oi jospa te tosin vallitsisitte, että mekin teidän kanssanne vallitsisimme!

8. Jo te oletta rawitut: jo te oletta hyötynet: ilman meitä te wallidzetta ja josca Jumala että te wallidzisitta että mekin teidän cansan wallidzisim.

8. Jo te oletta nyt rauitud/ Jo te oletta hötyneet. Ilman meite te wallitzetta/ Ja ioska Jumala ette te wallitzisitta/ Senpäle ette mekin madhaisima teidhen cansan wallita. (Jo te olette nyt rawitut/ Jo te olette hyötyneet. Ilman meitä te wallitsette/ Ja josko Jumala että te wallitsitte/ Sen päälle että mekin mahtaisimme teidän kanssani wallita.)

9 Sillä minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit vihoviimeisiksi, ikäänkuin kuolemaan tuomituiksi; meistä on tullut kaiken maailman katseltava, sekä enkelien että ihmisten,

9 Minusta näet näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit viimeisiksi, ikään kuin kuolemaan tuomituiksi, Sillä meistä on tullut maailmalle näytelmä, sekä enkeleille että ihmisille.

9. Sillä minä luulen, että Jumala on meitä apostoleita viimeisiksi asettanut, niinkuin surmattaviksi; sillä me olemme maailmalle, ja enkeleille, ja ihmisille ihmeeksi tulleet.

9. SIllä minä luulen että Jumala on meitä Apostoleita lähettänyt nijncuin caickein huonombita nijncuin surmattawia: sillä me olemma mailman Engelein ja ihmisten ihmexi tullet.

9. Sille mine lwlen/ Ette Jumala ombi meite Apostolita wlosandanut caikein hoonomaxi/ ninquin ne surmattauat. Sille ette me olema Mailman/ Engelein/ ia Inhimisten Ihmehexi tulluet. (Sillä minä luulen/ Että Jumala ompi meitä apostolia ulos antanut kaikkein huonommaksi/ niinkuin ne surmattawat. Sillä että me olemme maailman/ enkelein/ ja ihmisten ihmeeksi tulleet.)

10 me olemme houkkia Kristuksen tähden, mutta te älykkäitä Kristuksessa, me olemme heikkoja, mutta te väkeviä; te kunnioitettuja, mutta me halveksittuja.

10 Me olemme tyhmiä Kristuksen vuoksi, mutta te viisaita Kristuksessa; me heikkoja, mutta te voimakkaita; te kunnioitettuja, mutta me halveksittuja.

10. Me olemme tomppelit Kristuksen tähden, mutta te toimelliset Kristuksessa: me heikot, mutta te väkevät: te kunnialliset, mutta me katsotut ylön.

10. Me olemma tompelit Christuxen tähden mutta te oletta wijsat Christuxes: me heicot mutta te wäkewät: te cunnialiset mutta me ylöncadzotut.

10. Me olema Tompelit Christusen tedhe'/ Mutta te oletta wijsat Christusesa. Me heicot/ Mutta te wäkeuet. Te cunnialiset/ Mutta me ylencatzotud. (Me olemme tomppelit Kristuksen tähden/ Mutta te olette wiisaat Kristuksessa. Me heikot/ Mutta te wäkewät. Te kunnialliset/ Mutta me ylenkatsotut..)

11 Vielä tänäkin hetkenä me kärsimme sekä nälkää että janoa, olemme alasti, meitä piestään, ja me kuljemme kodittomina,

11 Vielä nytkin olemme sekä nälissämme että janoissamme, olemme alasti ja piestävinä, kuljemme kodittomina,

11. Hamaan tähän hetkeen asti kärsimme me nälkää ja janoa, ja olemme alasti, ja meitä lyödään korvalle ja ei meillä ole vahvaa asuinsiaa:

11. Haman tähän hetken asti kärsimmä me nälkä ja jano ja olemma alasti ja meitä lyödän corwalle ja ei meille ole wahwa asuinsia ja me näemme waiwa työtä tehden omilla käsilläm.

11. Haman tehen hetke' asti me kerssime nelke ia iano/ ia olema alasti/ ia Coruapwstilla lödheme/ ia ei ole meille wissia Coto/ ia waiua näemme töte tehden omilla Käsillem. (Hamaan tähän hetkeen asti me kärsimme nälkää ja janoo/ ja olemme alasti/ ja korwapuustilla löydämme/ ja ei ole meille wissiä kotoa/ ja waiwaa näemme työtä tehden omilla käsillämme.)

12 me näemme vaivaa tehden työtä omin käsin. Meitä herjataan, mutta me siunaamme; meitä vainotaan, mutta me kestämme;

12 ja näemme vaivaa omin käsin työtä tehden. Kun meitä herjataan, me siunaamme; kun meitä vainotaan, me kestämme;

12. Ja me näemme vaivaa, työtä tehden omilla käsillämme. Kuin meitä soimataan, niin me hyvästi lausumme: kuin meitä vainotaan, niin me kärsimme.

12. Cosca meitä soimatan nijn me hywästi lausumma: cosca meitä wainotan nijn me kärsimme.

12. Coska meite pahasti puhuta'/ Nin me hyuesti lausuma. Coska meite wainota'/ nin me kerssime. (Koska meitä pahasti puhutaan/ Niin me hywästi lausumme. Koska meitä wainotaan/ niin me kärsimme.)

13 meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi; meistä on tullut kuin mikäkin maailman tunkio, kaikkien hylkimiä, aina tähän päivään asti.

13 kun meitä häväistään*, me puhuttelemme ystävällisesti. Meistä on tullut ikään kuin maailman kuonaa, kaikkien hylkyjä tähän asti.

13. Kuin meitä pilkataan, niin me rukoilemme: me olemme tulleet niinkuin maailman tunkioksi ja kaikkein saastaisuudeksi tähän päivään asti.

13. Cosca meitä pilcatan nijn me rucoilemma: me olemma nijncuin mailman kirous ja jocaidzen ihmisen hylky tähän päiwän asti.

13. Coska meite pilcata'/ nin me rucolema. Me olema ninquin mailman * kirotus/ ia iocaitze' Inhimisen Marraswffri tehe' peiuen asti. (Koska meitä pilkataan/ niin me rukoilemme. Me olemme niinkuin maailman kirous/ ja jokaisen ihmisen marrasuhri tähän päiwään asti.)

14 En kirjoita tätä häväistäkseni teitä, vaan niinkuin rakkaita lapsiani neuvoen.

14 En kirjoita tätä teitä nolatakseni, vaan neuvon* niin kuin rakkaita lapsiani.

14. En minä näitä kirjoita häväistäkseni teitä, vaan minä neuvon teitä niinkuin rakkaita lapsiani.

14. Embä minä tätä kirjoita häwäistäxeni teitä waan minä neuwon teitä nijncuin minun rackaita lapsiani:

14. Eipe mine täte kirioita ette mine teite häweisen/ Wan mine manan teite ninquin minun rackaita Lapsiani/ (Eipä minä tätä kirjoita että minä teitä häwäisen/ Waan minä manaan teitä niinkuin minun rakkaita lapsiani/)

15 Sillä vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa.

15 Sillä vaikka teillä olisi kymmenen tuhatta kasvattajaa Kristuksessa, ei teillä kuitenkaan ole monta isää, sillä minä teidät synnytin ilosanoman avulla Kristuksessa Jeesuksessa.

15. Sillä ehkä teillä olis kymmenentuhatta opettajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä olen teitä Kristuksessa Jesuksessa siittänyt evankeliumin kautta.

15. Sillä ehkä teillä olis kymmenen tuhatta Mestarita Christuxes nijn ei teillä cuitengan ole monda Isä: sillä minä olen teitä Christuxes Jesuxes synnyttänyt Evangeliumin cautta.

15. Sille echke teille olis epelucuiset Mestarit Christusesa/ nin ei ole teille quitengan monda Ise/ Sille ette mine olen teite Christusesa Iesusesa synnyttenyt Euangelium lepitze. (Sillä ehkä teille olisi epälukuiset mestarit Kristuksessa/ niin ei ole teille kuitenkaan monta isää/ Sillä että minä olen teitä Kristuksessa Jesuksessa synnyttänyt ewankeliumin läwitse.)

16 Kehoitan siis teitä: olkaa minun seuraajiani.

16 Kehoitan siis teitä: olkaa minun seuraajiani.

16. Sentähden neuvon minä teitä, olkaat minun tavoittajani.

16. Sentähden neuwon minä teitä olcat minun tawottajani.

16. Senteden mine manan teite/ Olcatta minun Tauoittaijani. (Sentähden minä manaan teitä/ Olkaatte minun tawoittajani.)

17 Juuri sentähden minä lähetin teille Timoteuksen, joka on minun rakas ja uskollinen poikani Herrassa; hän on muistuttava teitä minun vaelluksestani Kristuksessa Jeesuksessa, sen mukaan kuin minä kaikkialla, joka seurakunnassa, opetan.

17 [Juuri] sen vuoksi lähetin teille Timoteuksen, joka on rakas ja uskollinen poikani Herrassa. Hän muistuttaa teille minun teistäni, jotka ovat Kristuksessa [Jeesuksessa] , sen mukaan kuin kaikkialla joka seurakunnassa opetan.

17. Sentähden lähetin minä teille Timoteuksen, joka on minun rakas ja uskollinen poikani Herrassa, jonka pitää muistuttaman teille minun tieni, jotka ovat Kristuksessa, niinkuin minä joka paikassa kaikissa seurakunnissa opetan.

17. Sentähden lähetin minä Timotheuxen teille minun rackan poicani ja uscollisen HERrasa muistuttaman teille minun tieni jotca owat Christuxes nijncuin minäkin caikisa Seuracunnis opetan.

17. Sen saman syyn tedhen/ mine lehetin Timotheusen teille/ ioca on minun racas Poican/ ia Uskolinen HERRASA/ ette henen pite muistuttaman teille minun Tieni/ iotca ouat Christusesa/ Ninquin mine iocapaicas caikisa Seurakunnisa opetan. (Sen saman syyn tähden/ minä lähetin Timotheusen teille/ joka on minun rakas poikani/ ja uskollinen HERRASSA/ että hänen pitää muistuttamam teille minun tieni/ jotka owat Kristuksessa/ Niinkuin minä jokapaikassa kaikissa seurakunnissa opetan.)

18 Muutamat teistä ovat paisuneet pöyhkeiksi, aivan niinkuin minä en tulisikaan teidän tykönne.

18 Muutamat ovat tulleet pöyhkeiksi ikään kuin en tulisikaan luoksenne.

18. Mutta muutamat ovat teistä paisuneet, niinkuin en minä teidän tykönne tuleva oliskaan.

18. MUtta muutamat owat teistä paisunet nijncuin en minä ensingän teidän tygönne tulewa oliscan.

18. Nin ouat mutomat teiste ylespaisunuet/ quin em mine ensingen teiden tygen tuleua olisi. (Niin owat muutamat teistä ylöspaisuneet/ kuin en minä ensinkään teidän tykön tulewa olisi.)

19 Mutta minä tulen pian teidän tykönne, jos Herra tahtoo, ja silloin minä otan selon, en noiden pöyhkeiden sanoista, vaan voimasta.

19 Mutta tulen pian luoksenne, jos Herra tahtoo, ja otan selvän en noitten pöyhkeitten sanoista, vaan voimasta.

19. Mutta ennen paljoa aikaa tulen minä teidän tykönne, jos Herra tahtoo, ja tahdon tietää, ei paisuneitten sanojen, vaan voimaa.

19. Mutta ennen paljo aica tulen minä teidän tygön ( jos HERra tahto ) ja tahdon tietä ei nijden paisunuitten sanoja mutta woima.

19. Mutta ennen palio aica mine tulen teiden tygen (ios HERRA tachto) Ja tadhon tiete/ ei ninen ylespaisunutten sana/ mutta auwun. (Mutta ennen paljon aikaa minä tulen teidän tykön (jos HERRA tahtoo) Ja tahdon tietä/ ei niiden ylöspaisuneitten sana/ mutta awun.)

20 Sillä Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa.

20 Sillä Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa.

20. Sillä Jumalan valtakunta ei ole puheessa, vaan voimassa.

20. Sillä Jumalan waldacunda ei ole puhesa waan woimasa.

20. Sille ette Jumala' Waldakunda ei seiso puhesa/ waan woimasa. (Sillä että Jumalan waltakunta ei seiso puheessa/ waan woimassa.)

21 Kummanko tahdotte? Tulenko luoksenne vitsa kädessä vaiko rakkaudessa ja sävyisyyden hengessä?

21 Mitä haluatte? Tulenko luoksenne vitsa mukanani vai rakkaudessa ja sävyisyyden hengessä?

21. Kumman te tahdotte: että minä tulen vitsalla teidän tykönne, taikka rakkaudella ja hengen siveydellä?

21. Cumman te tahdotta? Jos minä tulen widzalla teidän tygönne taicka rackaudella ja Hengen siweydellä?

21. Cu'man te tadhotta? Tulengo mine Witzan cansa teiden tygen/ taicka Rackaudhella ia Hengen siweydhella? (Kumman te tahdotte? Tulenko minä witsan kanssa teidän tykön/ taikka rakkaudella ja Hengen siweydellä?)