5 luku

Jeesus opettaa Gennesaretin järven rannalla ja antaa Pietarin seuralaisineen saada suuren kalansaaliin 1 – 11, parantaa pitalisen 12 – 16 ja halvatun miehen 17 – 26, kutsuu Leevin 27 – 32 ja puhuu paastoamisesta 33 – 39. (V. – 11vert. Matt.4:18 – 22 Mark.1:16 – 20.)

1 Kun kansa tunkeutui hänen ympärilleen kuulemaan Jumalan sanaa ja hän seisoi Gennesaretin järven rannalla,

1 Kun kansa tunkeili Hänen ympärillään kuullakseen Jumalan sanaa ja Hän seisoi Gennesaretin järven rannalla,

1. Niin tapahtui, kuin kansa tunki hänen tykönsä, kuulemaan Jumalan sanaa, että hän seisoi Genesaretin meren tykönä.

1. NIjn tapahtui cosca Canssa tungi hänen tygöns cuuleman Jumalan sana että hän seisoi Genezarethin meren tykönä.

1. NIn se tapactui/ coska Canssa tu'gihit henen tygens/ cwleman Jumalan Sana. Ja hen seisoi Genezarethin meren tyken. (Niin se tapahtui/ koska kansa tungit hänen tykönsä/ kuulemaan Jumalan Sanaa. Ja hän seisoi Genesarethin meren tykönä.)

2 niin hän näki järven rannassa kaksi venhettä; mutta kalastajat olivat niistä lähteneet ja huuhtoivat verkkojaan.

2 niin Hän näki kaksi venettä olevan järven rannassa. Mutta kalastajat olivat lähteneet niistä ja huuhtoivat verkkoja.

2. Ja näki kaksi venhettä olevan meren tykönä; mutta kalamiehet olivat niistä lähteneet ja pesivät verkkoja.

2. Ja näki caxi wenhettä olewan meren tykönä joista calamiehet olit lähtenet ja pesit heidän werckojans.

2. Ja näki caxi Wenehte seisoua' Meren tykön/ mutta Calamiehet olit heiste vloskieunet ia pesit heiden Wercoijans. (Ja näki kaksi wenettä seisowan meren tykönä/ mutta kalamiehet olit heistä ulos käyneet ja pesit heidän werkkojansa.)

3 Ja hän astui toiseen niistä, joka oli Simonin, ja pyysi häntä viemään sen vähän matkaa maasta; ja hän istui ja opetti kansaa venheestä.

3 Hän astui *toiseen veneeseen,* joka oli Simonin, ja pyysi tätä viemään sen vähän matkaa maasta; ja Hän istuutui ja opetti kansaa' veneestä.

3. Niin hän meni yhteen venheeseen, joka oli Simonin, ja käski hänen vähän maasta laskea ulos; ja hän istui ja opetti kansaa venheestä.

3. Nijn hän meni yhten wenhesen joca oli Simonin ja käski hänen wähä maasta uloslaske: ja hän istui wenhes ja opetti Canssa.

3. Nin hen yhden Wenhen sisellemeni/ ioca oli Simonin/ ia keski henen wehe maasta vloslaskea. Ja hen istudhen opetti Wenheste Canssa. (Niin hän yhden wenheen sisälle meni/ joka oli Simonin/ ja käski hänen wenhe maasta uloslaskea. Ja hän istuen opetti wenheestä kansaa.)

4 Mutta puhumasta lakattuaan hän sanoi Simonille: "Vie venhe syvälle ja heittäkää verkkonne apajalle".

4 Mutta puhumasta lakattuaan Hän sanoi Simonille. "Vie syvälle ja heittäkää verkkonne apajalle."

4. Mutta kuin hän lakkasi puhumasta, sanoi hän Simonille: vie syvälle, ja heittäkää verkkonne apajalle.

4. Ja cuin hän lackais puhumast sanoi hän Simonille: wie sywälle ja heittäkät werckon apajalle.

4. Ja quin he' lackasi puhumast/ sanoi he' Simonille/ Wie syuelle/ ia wlosheitteke teiden wercko'na apaialle. (Ja kuin hän lakkasi puhumasta/ sanoi hän Simonille/ Wie sywälle/ ja ulos heittäkää teidän werkkonne apajalle.)

5 Niin Simon vastasi ja sanoi hänelle: "Mestari, koko yön me olemme tehneet työtä emmekä ole mitään saaneet; mutta sinun käskystäsi minä heitän verkot".

5 Simon vastasi ja sanoi Hänelle: "Mestari, koko yön olemme tehneet työtä emmekä ole saaneet mitään. Mutta sinun käskystäsi heitän verkon.*”

5. Ja Simon vastaten sanoi hänelle: Mestari! me olemme kaiken yön työtä tehneet ja emme mitään saaneet; mutta sinun käskystäs minä heitän ulos verkon.

5. Ja Simon wastaten sanoi hänelle: Mestari me olemma caiken yön työtä tehnet ja en mitän saanet mutta sinun käskystäs minä cuitengin heitän ulos wercon.

5. Ja Simon wastate' sanoi henelle/ Mestari/ Me olema caiken öen töte tehnyet/ ia ei miteken szanuet/ Mutta sinu' käskylles mine quitengin vlosheiten wercon. (Simon wastaten sanoi hänelle/ Mestari/ Me olemme kaiken yön työtä tehneet/ ja ei mitäkään saaneet/ Mutta sinun käskylläsi minä kuitenkin ulos heitän werkon.)

6 Ja sen tehtyään he saivat kierretyksi suuren joukon kaloja, ja heidän verkkonsa repeilivät.

6 Tämän tehtyään he saivat kierretyksi suuren joukon kaloja, ja heidän verkkonsa repeili*.

6. Ja kuin he sen tekivät, sulkivat he suuren kalain paljouden, ja heidän verkkonsa repesi.

6. Ja cuin he sen teit suljit he suuren calain paljouden ja heidän werckons repeisit.

6. Ja quin he sen teit/ sulghit he swren Calain palioudhen/ Ja heiden wercons repeisit. (Ja kuin he sen teit/ suljit he suuren kalain paljouden/ Ja heidän werkkonsa repesit.)

7 Niin he viittasivat toisessa venheessä oleville tovereilleen, että nämä tulisivat auttamaan heitä; ja he tulivat. Ja he täyttivät molemmat venheet, niin että ne olivat uppoamaisillaan.

7 Niin he viittasivat toisessa veneessä oleville tovereilleen, että nämä tulisivat heitä auttamaan, ja he tulivat. Niin he täyttivät molemmat veneet, niin että ne olivat uppoamaisillaan.

7. Ja he viittasivat kumppaneillensa, jotka olivat toisessa venheessä, tulemaan ja auttamaan heitä. Ja he tulivat ja täyttivät molemmat venheet, niin että he rupesivat vajoomaan.

7. Ja wijttaisit cumpanillens jotca olit toises wenhes tuleman ja auttaman heitäns. Ja he tulit ja täytit molemmat wenhet nijn että he rupeisit wajoman.

7. Ja he wijttasit Cu'panille's iotca olit toises wenhes/ tulema' ia auttaman heite's. Ja he tulit/ ia teutit molemat wenhet/ nijn ette he rupesit waiomaa'. (Ja he wiittasit kumppanillensa jotka olit toisessa wenheessä/ tulemaan ja auttamaan heitänsä. Ja he tulit/ ja täytit molemmat wenheet/ niin että he rupesit wajoaman.)

8 Kun Simon Pietari sen näki, lankesi hän Jeesuksen polvien eteen ja sanoi: "Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen".

8 Tämän nähdessään Simon Pietari heittäytyi Jeesuksen polvien eteen ja sanoi: "Mene pois luotani, Herra, sillä olen syntinen mies."

8. Kuin Simon Pietari sen näki, lankesi hän Jesuksen polvien tykö, sanoen: Herra, mene pois minun tyköäni, sillä minä olen syntinen ihminen.

8. Cosca Simon Petari sen näki langeis hän Jesuxen polwein tygö sanoden: HERra mene pois minun tyköni sillä minä olen syndinen ihminen:

8. Coska Simon Petari sen näki/ langes hen Iesusen poluein tyge sanoden/ HERRA/ poismene minun tykeeni/ Sille mine olen syndinen Inhiminen. (Koska Simon Petari sen näki/ lankesi hän Jesuksen polwien tykö sanoen/ HERRA/ pois mene minun tyköäni/ Sillä minä olen syntinen ihminen.)

9 Sillä kalansaaliin tähden, jonka he olivat saaneet, oli hämmästys vallannut hänet ja kaikki ne, jotka olivat hänen kanssaan,

9 Sillä kalansaaliin vuoksi, jonka he olivat saaneet, oli hämmästys vallannut hänet ja kaikki, jotka olivat hänen kanssaan,

9. Sillä hämmästys oli hänen käsittänyt ja kaikki, jotka hänen kanssaan olivat, kalan saaliin tähden, jonka he saaneet olivat,

9. Sillä hämmästys oli hänen käsittänyt ja caicki jotca hänen cansans olit calan saalin tähden jonga he saanet olit.

9. Sille ette hämmestus oli henen käsittenyt/ Ja caicki iotca henen cansans olit/ Calan Salin ylitzen/ ionga he olit szaneet. (Sillä että hämmästys oli hänen käsittänyt/ Ja kaikki jotka hänen kanssansa olit/ kalan saaliin ylitsen/ jonka he olit saaneet.)

10 ja samoin myös Simonin kalastuskumppanit, Jaakobin ja Johanneksen, Sebedeuksen pojat. Mutta Jeesus sanoi Simonille: "Älä pelkää, tästedes sinä saat saaliiksi ihmisiä".

10 samoin myös Jaakobin ja Johanneksen, Sebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kumppaneja. Mutta Jeesus sanoi Simonille: "Älä pelkää, tästä lähin saat saaliiksi ihmisiä."

10. Niin myös Jakobin ja Johanneksen, Zebedeuksen pojat, jotka olivat Simonin kumppanit. Ja Jesus sanoi Simonille: älä pelkää, tästedes sinä saat ihmisiä.

10. Nijn myös Jacobin ja Johannexen Zebedeuxen pojat jotca olit Simonin cumpanit. Ja Jesus sanoi Simonille: älä pelkä tästedes sinä saat ihmisiä.

10. Samalmoto mös Jacobin ia Johannesen Zebedeusen poigat/ iotca olit Simonin Cumpanit. Ja sanoi IesuS Simonille/ Ele pelke/ testedes sine saad Inhimisi. (Samalla muotoa myös Jakobin ja Johanneksen Zebedeuksen pojat/ jotka olit Simonin kumppanit. Ja sanoi Jesus Simonille/ Älä pelkää/ tästedes sinä saat ihmisiä.)

11 Ja he veivät venheet maihin, jättivät kaikki ja seurasivat häntä.

11 Ja vietyään veneet maihin he jättivät kaiken ja seurasivat Häntä.

11. Ja he vetivät venheet maalle ja antoivat ylön kaikki, ja seurasivat häntä.

11. Ja he wedit wenhens maalle ja ylönannoit caicki ja seuraisit händä.

11. Ja he wedhit wenhens maalle/ ia ylenannoit caiki/ ia seurasit hende. (Ja he wedit wenheensä maalle/ ja ylenannoit kaikki/ ja seurasit häntä.)

12 Ja kun hän oli eräässä kaupungissa, niin katso, siellä oli mies, yltänsä pitalissa. Ja nähdessään Jeesuksen hän lankesi kasvoilleen ja rukoili häntä sanoen: "Herra, jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa".

12 Ja katso, kun Hän oli eräässä kaupungissa, tapahtui, että mies kokonaan pitaalissa, Jeesuksen nähdessään heittäytyi kasvoilleen ja rukoili Häntä sanoen: "Herra, jos tahdot, sinä voit minut puhdistaa."

12. Ja tapahtui, kuin hän oli yhdessä kaupungissa, katso, niin siinä oli mies spitalia täynnä; ja kuin hän näki Jesuksen, lankesi hän kasvoillensa, rukoili häntä, sanoen: Herra, jos sinä tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa.

12. JA tapahtui cosca hän oli yhdes Caupungis Cadzo nijn sijnä oli yxi mies spitalita täynäns cuin hän näki Jesuxen langeis hän caswoillens rucoili händä sanoden: HERra jos sinä tahdot nijn sinä woit minun puhdista.

12. Ja se tapachtui/ coska hen oli yhdes Caupungis/ Ja catzo/ sijnä oli yxi Mies spitalita teunnä. Quin hen näki IesuM langes hen caswoillens/ rucoli hende sanoden/ HERRA/ ios sine tahdot/ Sine woit minun puhdista. (Ja se tapahtui/ koska hän oli yhdessä kaupungissa/ Ja katso/ siinä oli yksi mies spitaalia täynnä. Kuin hän näki Jesuksen lankesi hän kaswoillensa/ rukoili häntä sanoen/ HERRA/ jos sinä tahdot/ Sinä woit minun puhdistaa.)

13 Niin hän ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: "Minä tahdon; puhdistu". Ja kohta pitali lähti hänestä.

13 Niin Hän ojensi kätensä* ja kosketti häntä sanoen: "Minä tahdon, puhdistu." Ja heti pitaali lähti hänestä.

13. Ja hän ojensi kätensä ja rupesi häneen, sanoen: minä tahdon, ole puhdas! Ja kohta spitali läksi hänestä.

13. Ja hän ojensi kätens ja rupeis häneen ja sanoi: minä tahdon ole puhdas. Ja cohta spitali läxi hänestä.

13. Ja hen oijensi kätens ia rupeis henen ia sanoi/ Mine tahdon/ ole puhdas. Ja cochta Spitali lexi henest. (Ja hän ojensi kätensä ja rupesi häneen ja sanoi/ Minä tahdon/ ole puhdas. Ja kohta spitali läksi hänestä.)

14 Ja hän kielsi häntä siitä kenellekään puhumasta ja sanoi: "Mene, näytä itsesi papille, ja uhraa puhdistumisestasi, niinkuin Mooses on säätänyt, todistukseksi heille".

14 Ja Hän kielsi häntä kenellekään puhumasta: "Mene kuitenkin ja näytä itsesi papille ja uhraa puhdistumisestasi niin kuin Mooses on säätänyt, todistukseksi heille.

14. Ja hän kielsi hänen kellenkään sanomasta: vaan mene, (sanoi hän) ja osoita itses papille, ja uhraa sinun puhditukses edestä, niin kuin Moses käski, heille todistukseksi.

14. Ja hän kielsi hänen kellengän sanomast: waan mene sanoi hän ja osota idzes Papille ja uhra sinun puhdistuxes edest nijncuin Moses heille käski todistuxexi.

14. Ja hen kielsi henen/ ettei hen kellengen sanoisi/ waan mene (ma hen) osota itzes Papille/ ia wffra sinun puhdastuxes edhest/ ninquin Moses keski heille todhistoxexi. (Ja hän kielsi hänen/ ettei hän kellenkään sanoisi/ waan mene osoita itsesi papille/ ja uhraa sinun puhdistuksesi edestä/ niinkuin Moses käski heille todistukseksi.)

15 Mutta sanoma hänestä levisi vielä enemmän; ja paljon kansaa kokoontui kuulemaan häntä ja parantuakseen vaivoistansa.

15 Mutta sanoma Hänestä levisi vielä enemmän, ja suuret kansanjoukot kokoontuivat kuuntelemaan ja parantuakseen (Hänen avullaan) vaivoistaan.

15. Niin sanoma levisi enemmin hänestä, ja paljo kansaa kokoontui kuulemaan ja että he parannettaisiin häneltä taudeistansa.

15. Nijn sanoma lewis enämmin hänestä ja paljo Canssa cocondui cuuleman händä ja että he parataisin häneldä heidän taudeistans.

15. Nin sanoma wiele leuisi enemin henest/ Ja palio Canssa cokounsi cwleman/ ia henen cauttans parattaman heiden Taudhistans. (Niin sanoma wielä lewisi enemmin hänestä/ Ja paljon kansaa kokoontui kuulemaan/ ja hänen kauttansa parannettaman heidän taudistansa.)

16 Mutta hän vetäytyi pois ja oleskeli erämaassa ja rukoili.

16 Mutta Hän vetäytyi autioihin paikkoihin ja rukoili.

16. Mutta hän meni korpeen, ja rukoili.

16. Mutta hän meni corpeen ja rucoili.

16. Mutta hen poismeni harhaan corpeen/ ia rucoli. (Mutta hän pois meni harhaan korpeen/ ja rukoili.)

17 Ja eräänä päivänä, kun hän opetti, istui siinä fariseuksia ja lainopettajia, joita oli tullut kaikista Galilean ja Juudean kylistä ja Jerusalemista; ja Herran voima vaikutti, niin että hän paransi sairaat.

17 Eräänä päivänä tapahtui, että Hän opetti ja siinä istui fariseuksia ja lainopettajia, joita oli tullut kaikista Galilean ja Juudean kylistä ja Jerusalemista. Ja Herran voima ilmeni parantaen sairaita*.

17. Ja tapahtui yhtenä päivänä, kuin hän opetti, ja Pharisealaiset myös istuivat ja lainopettajat, jotka tulleet olivat jokaisesta Galilean ja Juudean kylästä ja Jerusalemista: ja Herran voima oli parantamassa heitä;

17. JA tapahtui yhtenä päiwänä cosca hän opetti että siellä istuit myös Phariseuxet ja Lainopettajat jotca tullet olit jocaidzest Caupungist Galileast Judeast ja Jerusalemist. Ja HERran woima oli parandaman heitä.

17. Ja se tapchtui ychten peiuen coska hen opetti/ ia sielle istuit mös Phariseuset/ ia lain opettaijat/ iotca tullet olit iocaitzest Caupungist Galileast ia Judeast ia Jerusalemist. Ja HERRAN Woima lesse oli parandaman heite. (Ja se tapahtui yhtenä päiwän koska hän opetti/ ja siellä istuit myös phariseukset/ ja lain opettajat/ jotka tulleet olit jokaisesta kaupungista Galileasta ja Judeasta ja Jerusalemista. Ja HERRAN woima läsnä oli parantamaan heitä.)

18 Ja katso, muutamat miehet kantoivat vuoteella miestä, joka oli halvattu; ja he koettivat viedä hänet sisään ja asettaa Jeesuksen eteen.

18 Ja katso, miehet kantoivat vuoteella miestä, joka oli halvautunut, ja koettivat viedä hänet sisään ja asettaa *Jeesuksen eteen*.

18. Ja katso, miehet kantoivat vuoteessa ihmisen, joka oli halvattu, ja he pyysivät häntä viedä sisähälle ja panna hänen eteensä.

18. Ja cadzo muutamat miehet cannoit yhden halwatun ihmisen wuotesa ja he pyysit händä wiedä sisälle ja panna hänen eteens.

18. Ja catzo/ mutamat miehet cannoit yhden Inhimisen wooteisa/ ioca oli Haluattu/ Ja he pydhit hende sisellewiedhä pannaxens henen etens. (Ja katso/ muutamat miehet kannoit yhden ihmisen wuoteissa/ joka oli halwattu/ Ja he pyydit häntä sisälle wiedä pannaksen hänen eteensä.)

19 Ja kun he väentungokselta eivät saaneet viedyksi häntä sisään muuta tietä, nousivat he katolle ja laskivat hänet vuoteineen tiilikaton läpi heidän keskellensä Jeesuksen eteen.

19 Kun he eivät keksineet, mitä tietä veisivät hänet sisälle kansanjoukon välitse, he nousivat katolle ja laskivat hänet vuoteineen tiilikaton läpi joukon keskelle Jeesuksen eteen.

19. Ja kuin ei he löytäneet kansan tähden, kusta puolesta he olisivat hänen saaneet sisälle, astuivat he katon päälle ja laskivat hänen lävitse katon vuoteinensa juuri Jeesuksen eteen.

19. Ja cuin ei he löynnet Canssan tähden custa puolesta he olisit hänen parahin sisälle saanet astuit he caton päälle ja laskit hänen läpidze caton wuoteinens juuri Jesuxen eteen.

19. Ja quin eiuet he leunneet Canssan tähden/ custa polesta he olisit henen parahin siselleszaneet/ ylesastuit he Caton päle/ ia Caton lepitze alaslaskit henen Woteinens keskelle Iesusen eten. (Ja kuin eiwät he löynneet kansan tähden/ kusta puolesta he olisit hänen parahin sisälle saaneet/ ylösastuit he katon päälle/ ja katon läwitse alaslaskit hänen wuoteinensa keskelle Jesuksen eteen.)

20 Ja nähdessään heidän uskonsa hän sanoi: "Ihminen, sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut".

20 Nähdessään heidän uskonsa Hän sanoi: "Ihminen, syntisi ovat sinulle anteeksi annetut."

20. Ja kuin hän näki heidän uskonsa, sanoi hän sille: ihminen, sinun syntis anteeksi annetaan sinulle.

20. Ja cuin hän näki heidän uscons sanoi hän sille: ihminen sinun syndis andexi annetan sinulle.

20. Ja quin hen näki heiden vskons sanoi hen sille/ Inhiminen/ sinun syndis annetan sinulle andexi. (Ja kuin hän näki heidän uskonsa sanoi hän sille/ Ihminen/ sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.)

21 Niin kirjanoppineet ja fariseukset rupesivat ajattelemaan ja sanomaan: "Kuka tämä on, joka puhuu Jumalan pilkkaa? Kuka voi antaa syntejä anteeksi, paitsi Jumala yksin?"

21 Niin kirjanoppineet ja fariseukset alkoivat ajatella ja sanoivat: "Kuka tämä on, joka rienaa? Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?"

21. Ja kirjanoppineet ja Pharisealaiset rupesivat ajattelemaan, sanoen: kuka tämä on, joka pilkkasanoja puhuu? kuka voi synnit antaa anteeksi, paitsi ainoastaan Jumala?

21. Ja Kirjanoppenet ja Phariseuxet rupeisit ajatteleman sanoden: cuca tämä Jumalan pilckaja on? cuca woi synnit anda andexi mutta ainoa Jumala.

21. Ja ne Kirianoppenuet ia Phariseuset rupesit aijattelman sanoden/ Cuca ombi teme/ ioca JUMALAN pilcka puhupi? Cuca woipi synnit andexianda/ mutta ainoa JUMALA? (Ja ne kirjanoppineet ja phariseukset rupesit ajattelemaan sanoen/ Kuka ompi tämä/ joka JUMALAN pilkkaa puhuupi? Kuka woipi synnit anteeksi antaa/ mutta ainoa JUMALA?)

22 Mutta kun Jeesus tiesi heidän ajatuksensa, vastasi hän ja sanoi heille: "Mitä te ajattelette sydämessänne?

22 Kun Jeesus tiesi heidän ajatuksensa Hän vastasi ja sanoi heille: "Mitä ajattelette sydämessänne?

22. Mutta kuin Jesus tunsi heidän ajatuksensa, vastasi hän ja sanoi heille: mitä te ajattelette sydämessänne?

22. Cosca Jesus ymmärsi heidän ajatuxens sanoi hän heille: mitä te ajatteletta teidän sydämisän?

22. Coska nyt IesuS tunsi heiden aijatoxens/ wastaten sanoi hen heille/ Mite te aiattelette teiden sydemesen? (Koska nyt Jesus tunsi heidän ajatuksensa/ wastaten sanoi hän heille/ Mitä te ajattelette teidän sydämessän?)

23 Kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut', vai sanoa: 'Nouse ja käy'?

23 Kumpi on helpompaa, sanoako: 'Syntisi ovat sinulle anteeksi annetut' vai sanoa: 'Nouse ja käy'?

23. Kumpi on keveämpi? sanoa: sinun syntis anteeksi annetaan sinulle! taikka sanoa: nouse ja käy!

23. Cumbi on kewembi? sanoa sinun syndis andexi annetan sinulle taicka sanoa nouse ja käy?

23. Cumbi on keuie'bi sanoa/ sinulle synnit andexiannetan/ taicka sanoa/ Ylesnouse ia kiew? (Kumpi on keweämpi sanoa/ sinulle synnit anteeksi annetaan/ taikka sanoa/ Ylös nouse ja käy?)

24 Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi," — hän sanoi halvatulle — "minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."

24 Mutta tietääksenne että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi" — Hän sanoi halvautuneelle — "sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."

24. Vaan että te tietäisitte Ihmisen Pojalla olevan vallan maan päällä synnit anteeksi antaa (sanoi hän halvatulle:) minä sanon sinulle: nouse ja ota vuotees, ja mene kotias!

24. Että te tiedäisitte ihmisen Pojalla olewan wallan maan päällä synnit andexi anda sanoi hän halwatulle: minä sanon sinulle: nouse ja ota wuotes ja mene cotias.

24. Senteden sis ette teiden pite tietemen/ ette Inhimisen Poialla on walda maan päle syndi andexianda/ sanoi hen Haluattulle/ Sinulle mine sanon/ Ylesnouse ia ota Wotes/ ia mene Cotias. (Sentähden siis että teidän pitää tietämän/ että Ihmisen Pojalla on walta maan päällä synti anteeksi antaa/ sanoi hän halwatulle/ Sinulle minä sanon/ Ylös nouse ja ota wuoteesi/ ja mene kotiasi.)

25 Ja kohta hän nousi heidän nähtensä, otti vuoteen, jolla oli maannut, ja lähti kotiinsa ylistäen Jumalaa.

25 Heti hän nousi heidän nähtensä, otti vuoteen, jolla oli maannut, ja lähti kotiinsa ylistäen Jumalaa.

25. Ja hän nousi kohta heidän nähtensä ja korjasi vuotehensa, jossa hän maannut oli, ja meni kotiansa, kunnioittain Jumalaa.

25. Ja hän nousi cohta heidän nähdens ja corjais wuotens josa hän maannut oli ja meni cotians cunnioittain Jumalata.

25. Ja cochta sillens hen ylesnousi heiden edhesens/ ia coriasi wotens/ iossa hen maanut oli/ ia meni Cotians cunnioittain JUMALATA. (Ja kohta sillens hän ylösnousi heidän edessänsä/ ja korjasi wuoteensa/ jossa hän maannut oli/ ja meni kotiansa kunnioittaen JUMALATA.)

26 Ja heidät kaikki valtasi hämmästys, ja he ylistivät Jumalaa; ja pelkoa täynnä he sanoivat: "Me olemme tänään nähneet ihmeellisiä".

26 Hämmästys valtasi kaikki ja he ylistivät Jumalaa. He täyttyivät myös pelolla ja sanoivat: "Olemme tänään nähneet ihmeellisiä."

26. Ja suuri hämmästys tuli kaikkiin ja kunnioittivat Jumalaa, ja he täytettiin pelvolla, sanoen: me näimme tänäpänä kamalia.

26. Ja he hämmästyit caicki ja cunnioidzit Jumalata ja he täytettin caicki pelgolla sanoden: me näimmä tänäpän camaloita.

26. Ja he hämmestuit caiki/ ia cunnioitzit JUMALATA/ Ja he caiki teutettin pelgolla sanoden/ Me neime tenepene camaloit. (Ja he hämmästyit kaikki/ ja kunnioitsit JUMALATA/ Ja he kaikki täytettiin pelolla sanoen/ Me näimme tänäpänä kamaloita.)

27 Ja sen jälkeen hän lähti sieltä ja näki tulliasemalla istumassa publikaanin, jonka nimi oli Leevi, ja sanoi hänelle: "Seuraa minua".

27 Sen jälkeen Hän lähti pois ja näki veronkantajan nimeltä Leevi istumassa tulliasemalla ja sanoi hänelle: "Seuraa minua."

27. Sitte läksi hän ulos ja näki Publikanin nimeltä Levin, istuvan tullihuoneessa, ja sanoi hänelle: seuraa minua!

27. SIjtte läxi hän ja näki Publicanin nimeldä Lewin istuwan Tullihuones ja sanoi hänelle: seura minua.

27. Ja sijtte hen vloslexi/ ia näki weronottaian nimelde Leui istuuan Tulli hones/ ia sanoi henelle/ Seura minua. (Ja sitten hän ulos läksi/ ja näki weronottajan nimeltä Lewi istuwan tullihuoneessa/ ja sanoi hänelle/ Seuraa minua.)

28 Niin tämä jätti kaikki, nousi ja seurasi häntä.

28 Jättäen kaikki tämä nousi ja seurasi Häntä.

28. Ja hän antoi ylön kaikki, nousi ja seurasi häntä.

28. Ja hän ylönandoi caicki nousi ja seurais händä.

28. Ja hen ylenannoi caiki/ ylesnousi ia seurasi hende. (Ja hän ylen antoi kaikki/ ylös nousi ja seurasi häntä.)

29 Ja Leevi valmisti hänelle suuret pidot kodissaan; ja siellä oli suuri joukko publikaaneja ja muita aterioimassa heidän kanssaan.

29 Ja Leevi valmisti Hänelle suuret pidot kotonaan, ja oli suuri joukko veronkantajia ja muita aterioimassa heidän kanssaan.

29. Ja Levi teki hänelle kotonansa suuren pidon, ja paljo Publikaneja ja muita atrioitsivat heidän kanssansa.

29. Ja Lewi teki hänelle cotonans suuren pidon ja paljo Publicaneja ja muita atrioidzit heidän cansans.

29. Ja teki Leui henelle swren weraspidhon cotonans/ ia oli palio Weronottaiaden wäki/ ia muita/ iotca heiden cansans atrioitzit. (Ja teki Lewi hänelle suuren wieraspidon kotonansa/ ja oli paljon weronottajaiden wäkeä/ ja muita/ jotka heidän kanssansa aterioitsit.)

30 Niin fariseukset ja heidän kirjanoppineensa napisivat hänen opetuslapsiansa vastaan ja sanoivat: "Miksi te syötte ja juotte publikaanien ja syntisten kanssa?"

30 Niin *heidän kirjanoppineensa ja fariseukset* nurisivat Hänen opetuslapsilleen sanoen: "Miksi te syötte ja juotte veronkantajain ja syntisten kanssa?"

30. Ja heidän kirjanoppineensa ja Pharisealaiset napisivat hänen opetuslapsiansa, sanoen: miksi te Publikanien ja syntisten kanssa syötte ja juotte?

30. Mutta Kirjanoppenet ja Phariseuxet napisit hänen Opetuslapsians sanoden: Mixi te Publicanein ja synneisten cansa syötte ja juotte?

30. Ja ne Kirianoppenet ia Phariseuset napitzit henen Opetuslastens wastan/ sanoden/ Mixi te weronottaiten ia Synneisten cansa sööte ia iootta? (Ja ne kirjanoppineet ja phariseukset napitsit hänen opetuslastensa wastaan/ sanoen/ Miksi te weronottajaiden ja syntisten kanssa syötte ja juotte?)

31 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.

31 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.

31. Ja Jesus vastaten sanoi heille: ei terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.

31. Ja Jesus wastaten sanoi heille: ei terwet tarwidze Läkäritä waan sairat.

31. Ja IesuS wastaten sanoi heille/ Ei ne Teruehet taruitze Läkerite/ waan ne Sairat. (Ja Jesus wastaten sanoi heille/ Ei ne terweet tarwitse lääkäriä/ waan ne sairaat.)

32 En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen."

32 En ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä mielenmuutokseen."

32. En ole minä tullut vanhurskaita kutsumaan, vaan syntisiä parannukseen.

32. En ole minä tullut wanhurscaita cudzuman waan syndisitä parannuxeen.

32. Em mine ole tullut nijte wanhurskaita cutzuma'/ waan nijte Syndisite Paranoxeen. (En minä ole tullut niitä wanhurskaita kutsumaan/ waan niitä syntisiä parannukseen.)

33 Niin he sanoivat hänelle: "Johanneksen opetuslapset paastoavat usein ja pitävät rukouksia, samoin fariseustenkin, mutta sinun opetuslapsesi syövät ja juovat".

33 Niin he sanoivat Hänelle: "(Miksi) Johanneksen opetuslapset paastoavat usein ja pitävät rukouksia, samoin fariseuksetkin, mutta sinun opetuslapsesi syövät ja *juovat?'"

33. Niin he sanoivat hänelle: miksi Johanneksen opetuslapset usein paastoavat ja rukouksia pitävät, niin myös Pharisealaisten (opetuslapset), mutta sinun syövät ja juovat?

33. NIjn he sanoit hänelle: mixi Johannexen Opetuslapset ja Phariseusten Opetuslapset vsein paastowat ja rucoilewat mutta sinun Opetuslapses syöwät ja juowat?

33. Nin he sanoit henelle/ Mixi Joha'nesen Opetuslapset wsein paastouat ia rucoleuat/ samalmoto mös Phariseuste' opetuslapset Mutta sinu' Opetuslapses söuet ia iouat? (Niin he sanoit hänelle/ Miksi Johanneksen opetuslapset usein paastoawat ja rukoilewat/ samalla muotoa myös phariseusten opetuslapset. Mutta sinun opetuslapsesi syöwät ja juowat?)

34 Jeesus sanoi heille: "Ettehän voi vaatia häävieraita paastoamaan silloin, kun ylkä on heidän kanssaan?

34 Hän sanoi heille: ”Ette kai voi panna häävieraita paastoamaan, kun ylkä on heidän kanssaan?

34. Mutta hän sanoi heille: ette voi hääjoukkoa niinkauvan paastoomaan vaatia, kuin ylkä on heidän kanssansa.

34. Hän sanoi heille: et te woi hääcanssa nijncauwan paastoman waatia cuin ylkä on heidän cansans.

34. Sanoi he' heille/ Ette te woi Hääcanssa paastoman watija nincauuan quin Ylke ombi heiden cansans. (Sanoi hän heille/ Ette te woi hääkansa paastoamaan waatia niinkauan kuin ylkä ompi heidän kanssansa.)

35 Mutta päivät tulevat, jolloin ylkä otetaan heiltä pois, ja silloin, niinä päivinä, he paastoavat."

35 Mutta päivät tulevat, jolloin ylkä otetaan heiltä pois. Silloin, niinä päivinä he paastoavat."

35. Mutta päivät tulevat, että ylkä otetaan heiltä pois, silloin pitää heidän paastooman niinä päivinä.

35. Waan cosca ylkä otetan pois heildä nijnä päiwinä pitä heidän paastoman.

35. Waan ne peiuet tuleuat/ coska Ylke heilde poisotetan/ silloin he paastouat nijne peiuine. (Waan ne päiwät tulewat/ koska ylkä heiltä pois otetaan/ sillon he paastoawat niinä päiwinä.)

36 Ja hän sanoi heille myös vertauksen: "Ei kukaan leikkaa uudesta vaipasta paikkaa ja pane vanhaan vaippaan; muutoin hän rikkoo uuden vaipan, eikä uudesta vaipasta otettu paikka vanhaan sovi.

36 Hän puhui heille myös vertauksen: "Ei kukaan pane uudesta vaatteesta paikkaa vanhaan vaatteeseen: muuten hän leikkaa rikki myös uuden eikä uudesta saatu paikka sovi vanhaan.

36. Mutta hän sanoi myös heille vertauksen: ei paikkaa kenkään uuden veran tilalla vanhaa vaatetta: muutoin myös se uusi repäisee, ja uusi paikka ei sovi vanhaan.

36. Ja hän sanoi myös heille wertauxen: ei paicka kengän vdella weran tilgalla wanha waatetta sillä hän rewäise vden ja vsi paicka ei sowi wanhaan.

36. Nin hen sanoi mös heille wertauxen/ Eikengen wdhen waathen tilca paicka wanha' waatesen/ mutoin hen reueise sen wdhen/ ia se paicka sijte wdhest ei souita itzens sen wa'han möte. (Niin hän sanoi myös heille wertauksen/ Eikenkään uuden waatteen tilkka paikkaa wanhaan waatteeseen/ muutoin hän rewäisee sen uuden/ ja se paikka siita uudesta ei sowita itsensä sen wanhan myötä.)

37 Eikä kukaan laske nuorta viiniä vanhoihin nahkaleileihin; muutoin nuori viini pakahuttaa leilit, ja viini juoksee maahan, ja leilit turmeltuvat.

37 Eikä kukaan laske uutta viiniä vanhoihin nahkaleileihin, muuten uusi viini pakahuttaa leilit ja se vuotaa pois ja leilit turmeltuvat.

37. ja ei pane kenkään nuorta viinaa vanhoihin leileihin: muutoin nuori viina rikkoo leilit, ja se vuotaa ulos, ja leilit turmellaan.

37. Ja ei pane kengän nuorta wijna wanhoin leileihin sillä nuori wijna ricko leilit ja se uloswuota ja leilit turmellan.

37. Ja eikenge' pane Norta wijna wanhoin Leilein/ mutoin se nori wijna ricko Leilit/ ia se vloskatu/ ia Leilit huckuuat. (Ja eikenkään pane nuorta wiinaa wanhoihin leileihin/ muutoin se nuori wiina rikkoo leilit/ ja se ulos kaatuu/ ja leilit hukkuwat.)

38 Vaan nuori viini on laskettava uusiin leileihin (ja molemmat säilyvät).

38 Vaan uusi viini on laskettava uusiin leileihin (ja molemmat säilyvät).

38. Mutta nuorta viinaa pitää pantaman uusiin leileihin: niin ne molemmat tallella ovat.

38. Mutta nuori wijna pitä pandaman vsijn leileihin nijn he molemmat tallella owat.

38. Mutta nori wijna pite pandaman wsijn Leilijn/ nin he molemat ouat tallella. (Mutta nuori wiina pitää pantaman uusiin leiliin/ niin ne molemmat owat tallella.)

39 Eikä kukaan, joka juo vanhaa viiniä, halua nuorta, sillä hän sanoo: 'Vanha on hyvää'."

39 Eikä kukaan vanhaa juotuaan halua (heti) uutta, sillä hän sanoo: 'Vanha on parempaa*'."

39. Ja ei tahdo kenkään, joka juo vanhaa viinaa, kohta nuorta juoda; sillä hän sanoo: vanha on parempi.

39. Ja ei tahdo kengän joca juo wanha wijna cohta nuorta juoda sillä hän sano wanha on parambi.

39. Ja eikengen/ ioca wanha wina ioopi/ cochta tachto site noorta/ sille hen sanopi/ Se wanha ombi parambi. (Ja eikenkään/ joka wanhaa wiinaa juopi/ kohta tahdo sitä nuorta/ sillä hän sanoopi/ Se wanha ompi parempi.)