3 luku

Joona saarnaa Niinivessä. Kansa katuu ja saa armon.

1. Joonalle tuli toistamiseen tämä Herran sana:

1. Niin Herran sana tapahtui toisen kerran Jonalle ja sanoi:

1. NIjn HERran sana tapahdui toisen kerran Jonalle ja sanoi:

1. NIN tapactui HERRAN sana toisenkerdan Jonan tyge/ sanoden. (Niin tapahtui HERRAN sana toisen kerran Jonan tykö/ sanoen.)

2. Nouse ja mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sille se saarna, minkä minä sinulle puhun.

2. Nouse, mene suureen kaupunkiin Niniveen, saarnaamaan siellä sitä saarnaa, jonka minä sinulle sanon.

2. Nouse ja mene sijhen suureen Caupungijn Niniween saarnaman sitä saarna jonga minä sinulle sanon.

2. Nouse yles ia mene sihen swren Caupungin Nineuen/ ia sarna hene' wastans site Sarna/ ionga mine sinulle sanon. (Nouse ylös ja mene siihen suureen kaupunkiin Niniween/ ja saarnaa hänen wastaansa sitä saarnaa/ jonka minä sinulle sanon.)

3. Niin Joona nousi ja meni Niiniveen Herran sanan mukaan. Ja Niinive oli suuri kaupunki Jumalan edessä: kolme päivänmatkaa.

3. Silloin Jona nousi ja meni Niniveen Herran sanan jälkeen. Ja Ninive oli Jumalan suuri kaupunki, kolmen päiväkunnan matka.

3. Silloin Jona nousi ja meni Niniween HERran sanan jälken. Ja Niniwe oli Jumalan Caupungi colme päiwäcunda suuri.

3. Nin Jonas ylesnousi/ ia lexi Nineuehen/ HERRAN sanan ielkin. Mutta Nineue oli yxi Jumalan Caupungi/ colmet peiuekunda swri. (Niin Jonas ylösnousi/ ja läksi Niniwehen/ HERRAN sanan jälkeen. Mutta Niniwe oli yksi Jumalan kaupunki/ kolme päiwäkuntaa suuri.)

4. Ja Joona käveli kaupungissa aluksi yhden päivänmatkan ja saarnasi sanoen: Vielä neljäkymmentä päivää, ja Niinive hävitetään.

4. Ja kuin Jona rupesi siinä käymään yhden päiväkunnan matkan, huusi hän ja sanoi: vielä on neljäkymmentä päivää; niin Niniven pitää hukkuman.

4. Ja cosca Jona rupeis sijnä käymän yhden päiwäcunnan saarnais hän ja sanoi: wielä owat neljäkymmendä päiwä nijn Niniwen pitä huckuman.

4. Ja quin Jona rupeis siselkeumen ydhen peiuekunnan/ sarnasi hen/ ia sanoi/ Wiele ouat neliekymmende peiue/ nin pite Nineuen huckuman. (Ja kuin Jona rupeis sisälle käymään yhden päiwäkunnan/ saarnasi hän/ ja sanoi/ Wielä owat neljäkymmentä päiwää/ niin pitää Niniwen hukkuman.)

5. Niin Niiniven miehet uskoivat Jumalaan, kuuluttivat paaston ja pukeutuivat säkkeihin, niin suuret kuin pienet.

5. Niin Niniven miehet uskoivat Jumalan päälle, ja antoivat saarnata, että paastottaisiin, ja pukivat säkit yllensä sekä pienet että suuret.

5. Nijn Niniwen miehet uscoit Jumalan päälle ja annoit saarnata että paastotaisin ja puit säkit päällens sekä pienet että suuret.

5. Nin ne Nineuitin Miehet vscoit Jumalan päle/ ia annoit sarnata/ Ette paastoman pidheis/ ia Säkit pälens puit/ seke swret ette pienet. (Niin ne Niniwetin miehet uskoit Jumalan päälle/ ja annoit saarnata/ että paastoaman pitäsi/ ja säkit päällensä puit/ sekä suuret että pienet.)

6. Ja kun tieto tästä tuli Niiniven kuninkaalle, nousi hän valtaistuimeltaan, riisui yltään vaippansa, verhoutui säkkiin ja istui tuhkaan.

6. Ja kuin Niniven kuningas sen kuuli, nousi hän istuimeltansa ja riisui kalliit vaatteensa, kääri itsensä säkkiin ja istui tuhkaan.

6. Ja cosca Niniwen Cuningas sen cuuli nousi hän istuimeldans ja rijsui purpura waattens ja käärei idzens säckijn ja istui tuhcan.

6. Ja quin se Nineuen Kuningan eten tuli/ nin hen Stolistans ylesnousi/ ia poisrisui henen Purpurin waattens/ ia kiäri itzens Säckihin/ ia istui tuhckahan. (Ja kuin se Niniven kuninkaan eteen tuli/ niin hän tuolistans ylösnousi/ ja poisriisui hänen purppuran waatteensa/ ja kääri itsensä säkkihin/ ja istui tuhkahan.)

7. Ja hän huudatti Niinivessä: Kuninkaan ja hänen ylimystensä määräys kuuluu: Älkööt ihmiset älköötkä eläimet — raavaat ja lampaat — maistako mitään, käykö laitumella tai vettä juoko.

7. Ja antoi kuuluttaa ja sanoa Ninivessä kuninkaan tahdosta ja hänen sankareinsa käskystä, sanoen: ettei yksikään ihminen taikka eläin, karja eli lampaat pidä mitään maistaman eikä laitumelle ajettaman, ja ei vettäkään juoman;

7. Ja andoi cuulutta ja sano Niniwen Cuningan tahdosta ja Sangarein käskystä ettei yxikän ihminen taicka eläin naudat eli carja pidä mitän maistaman eikä laituimelle ajettaman ja ei wettäkän juoman.

7. Ja annoi vloshwta/ ia sanoa Nineuen lepitze/ Kuningan ia henen Sangarins keskyste/ tellens Inhiminen ia Eleien/ Naudhat ia Cariat/ ei pidhe miteken maistaman/ eike Laitumehen aiettaman/ ia ei wetteken iooman/ (Ja antoi uloshuutaa/ ja sanoa Niniven läwitse/ kuninkaan ja hänen sankarinsa käskystä/ tällens ihminen ja eläin/ naudat ja karjat/ ei pidä mitäkään maistamaan/ eikä laitumehen ajettaman/ ja ei wettäkään juomaan/)

8. Verhoutukoot ihmiset ja eläimet säkkeihin, huutakoot väkevästi Jumalaa ja kääntykööt itsekukin pois pahalta tieltänsä sekä väkivallasta, mikä heidän käsiänsä tahraa.

8. Vaan ihmiset ja eläimet pitää säkkiin puetettaman, ja heidän pitää lujasti Jumalan tykö huutaman. Ja jokainen palatkaan pahasta tiestänsä ja kätensä väkivallasta.

8. Waan ihmiset ja eläimet pitä säckijn puetettaman ja heidän pitä lujasti Jumalata huutaman. Ja jocainen palaitcan pahasta tiestäns ja hänen kättens wäkiwallast.

8. Waan seke Inhimiset ette Eleijemet pite Säckin kiäritteman/ ia luiasti Jumalan tyge hwtaman/ Ja iocainen palatkaan henen pahasta tiestens/ ia henen kädhens wäkiuallast. (Waan sekä ihmiset että eläimet pitää säkkiin käärittämän/ ja lujasti Jumalan tykö huutaman/ ja jokainen palatkaan hänen pahasta tiestänsä/ ja hänen kätensä wäkiwallasta.)

9. Ehkäpä Jumala jälleen katuu ja kääntyy vihansa hehkusta, niin ettemme huku.

9. Kukaties Jumala taitaa kääntyä ja katua, ja lakata hirmuisesta vihastansa, ettemme huku.

9. Cuca tietä Jumala taita käändyä ja catua ja lacka hirmuisest wihastans etten me hucu.

9. Cuca tiete? Jumala mactais käte/ ia catuua/ ia hendens poiskiende henen hirmulisens wihastans/ ettei me huckuisi. (Kuka tietää? Jumala mahtaisi kääntyä/ ja katua/ ja häntänsä poiskääntää hänen hirmullisesta wihastansa/ ettei me hukkuisi.)

10. Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltänsä, niin Jumala katui sitä pahaa, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä.

10. Kuin Jumala näki heidän työnsä, että he palasivat pahasta tiestänsä, katui Jumala sitä pahaa, jota hän oli puhunut heille tehdäksensä, ja ei tehnytkään.

10. Cosca Jumala näki heidän työns että he palaisit pahasta tiestäns catui hän sitä paha jota hän oli puhunut heille tehdäxens ja ei tehnytkän.

10. Mutta quin Jumala näki heiden Töijtens/ ette he palaisit he pahasta tiestens/ nin Jumala catuy sen pahuden ylitze/ ionga hen oli puhunut heille tedhexens/ ia ei tehnytken. (Mutta kuin Jumala näki heidän töitänsä/ että he palaisit he pahasta tiestänsä/ niin Jumala katui sen pahuuden ylitse/ jonka hän oli puhunut heille tehdäksensä/ ja ei tehnytkään.)