14 luku

Israelin palaaminen ja armahdus.

1. Samaria joutuu syystänsä kärsimään, koska se on niskoitellut Jumalaansa vastaan: he kaatuvat miekkaan, heidän pienet lapsensa ruhjotaan, ja heidän raskaat vaimonsa halkaistaan.

16. (H14:1) Samaria pitää autioksi tuleman, sillä hän on Jumalallensa kovakorvainen ollut; heidän pitää miekalla lankeeman, ja heidän nuoret lapsensa paiskattaman rikki, ja heidän raskaat vaimonsa pitää reväistämän rikki.

1. SAmaria pitä autiaxi tuleman: sillä hän on hänen Jumalallens cowacorwainen: heidän pitä miecalla langeman ja heidän nuoret lapsens paiscattaman ricki ja heidän rascat woimons pitä rewäistämän ricki.

16. Ydhen Itetwlen pite tuleman yles Coruesta/ ia henen Caiuons curactuman/ ia henen Lecteins quiuama'. Sen saman pite raateleman caikein calliman Calun Tauaran. (Yhden itätuulen pitää tuleman ylös korwesta/ ja hänen kaiwonsa kurahtuman/ ja hänen lähteensä kuiwaman. Sen saman pitää raateleman kaikkein kalliimman kalun tawaran.)

2. Palaja, Israel, Herran, sinun Jumalasi, tykö, sillä sinä olet kompastunut rikoksiisi.

1. (H14:2) Käänny, Israel, Herran sinun Jumalas tykö; sillä sinä olet langennut sinun pahain tekois tähden.

2. Käännä sinus Israel sinun HErras Jumalas tygö: sillä sinä olet langennut sinun pahain tecois tähden.

1. Samarian pite autiaxi tuleman/ Sille he ouat heiden Jumalans couacoruaiset/ Heiden pite Miecan lepitze langeman/ ia heiden Nooret Lapsens rickipaiskattaman/ ia heiden Wastoinoleuaiset Waimot pite rickireuäistemen. (Samarian pitää autioksi tuleman/ Sillä he owat heidän Jumalansa kowakorwaiset/ Heidän pitää miekan läwitse lankeaman/ ja heidän nuoret lapsensa rikki paiskattaman/ ja heidän wastoinolewaiset waimot pitää rikki rewäistämän.)

3. Ottakaa mukaanne sanoja ja palatkaa Herran tykö ja sanokaa hänelle: Anna anteeksi kaikki rikokset, ota armoihisi, niin me tuomme sinulle uhrimulleiksi huultemme uhrit.

2. (H14:3) Ottakaat teillenne nämät sanat, ja kääntykäät Herran tykö, ja sanokaat hänelle: Anna meille kaikki synnit anteeksi, ja tee meille hyvin, niin me uhraamme sinulle meidän huultemme mullit.

3. Ottacat teillen nämät sanat ja käändäkät teitän HERran tygö ja sanocat hänelle: anna meille caicki synnit andexi ja tee meille hywä nijn me uhramme sinulle meidän huuldem mullit.

2. KIenne sinus Israel sinun HERRAS Jumalas tyge/ Sille sine olet la'genut sinun Pahateghos tedhen. (Käännä sinus Israel sinun HERRASI Jumalasi tykö/ Sillä sinä olet langennut sinun pahantekosi tähden.)

4. Assur ei ole meitä auttava, hevosilla emme tahdo ratsastaa, emmekä enää sano kättemme teoille: 'Meidän jumalamme'; sillä sinussa saa orpo armon.

3. (H14:4) Ei Assur meitä auta, emme myös tahdo enään astua orhitten päälle, emmekä sano enään meidän käsialallemme: Te olette meidän jumalamme; sillä sinun tykönäs löytää orpo armon.

4. Ei Assur meitä auta en me myös tahdo sillen astua orhitten päälle engä sano enämbätä meidän käsialam tygö: te oletta meidän Jumalam waan anna orwoiden armo löytä sinun tykönäs.

3. Ottacat nämet Sanat teillen/ ia käendeket teiten HERRAN tyge/ ia sanocat henelle. Anna meille caiki synnit andeixi/ ia tee meille hyue/ nin me tadhom wffrata meiden Hwlten Mullit. (Ottakaat nämät sanat teillen/ ja kääntäkäät teitän HERRAN tykö/ ja sanokaat hänelle. Anna meille kaikki synnit anteeksi/ ja tee meille hywää/ niin me tahdomme uhrata meidän huulten mullit.)

5. Minä parannan teidän luopumuksenne, omasta halustani minä teitä rakastan; sillä minun vihani on kääntynyt hänestä pois.

4. (H14:5) Niin minä taas olen parantava heidän erhetyksensä, mielelläni minä heitä rakastan; sillä minun vihani on käännetty heistä pois.

5. Nijn minä taas olen parandawa heidän erhetyxens mielelläni minä heitä racastan ja silloin minä olen käändäwä heistä pois minun wihani.

4. Eipe Assurin pidhe meite auttaman/ enge me tadho sillen astua Oricten päle/ eike enembete sanoa meiden Käsialanne tyge/ Te oletta meiden Jumalan. Waan anna nijlle Oruoillen Armo leute sinun tykös. (Eipä Assurin pidä meitä auttaman/ enkä me tehdo silleen astua orien päällä/ eikä enempää sanoa meidän käsialamme tykö/ Te olette meidän jumalan. Waan anna niille orwoille armo löytää sinun tykösi.)

6. Minä olen oleva Israelille kuin kaste, se on kukoistava kuin lilja ja juurtuva syvälle kuin Libanon.

5. (H14:6) Minä tahdon Israelille olla niinkuin kaste, että hän kukoistaa niinkuin kukkanen, ja hänen juurensa leviävät niinkuin Libanon.

6. Minä tahdon Israelille olla nijncuin caste että hän cucoista nijncuin cuckainen ja hänen juurens lewiäwät nijncuin Libanon.

5. Nin minun pite taas parandaman heiden poiskeumisens/ kernasti mine heite racastan/ Nin minun pite Wihani heiste poiskändemen. (Niin minun pitää taas parantaman heidän poiskäymisensä/ kernaasti minä heitä rakastan/ Niin minun pitää wihani heistä poiskääntämän.)

7. Sen vesat leviävät, sen kauneus on oleva kuin öljypuun ja sen tuoksu kuin Libanonin.

6. (H14:7) Hänen oksansa pitää hajooman, että hän itse olis ihanainen niinkuin öljypuu, ja hänen pitää hajuaman niinkuin Libanon.

7. Ja hänen oxans pitä hajoman että hän idze olis iloinen nijncuin öljupuu ja hänen pitä hajaman nijncuin Libanonin.

6. Mine tadhon Israelil olla ninquin iocu Amuncaste/ ette henen pite/ ninquin Rosin/ cucostaman/ ia henen Jwrttens pite läuiemen ninquin Libanon. (Minä tahdon Israelille olla niinkuin joku aamukaste/ että hänen pitää/ niinkuin ruusun/ kukoistaman/ ja hänen juurten pitää lewiämän niinkuin Libanon.)

8. Sen varjossa asuvaiset kasvattavat jälleen viljaa ja kukoistavat kuin viiniköynnös. Sen maine on oleva kuin Libanonin viinin.

7. (H14:8) Ja heidän pitää taas istuman hänen varjonsa alla, ja jyvistä itsensä ravitseman, ja kukoistuman niinkuin viinapuu. Ja hänen muistonsa pitää niinkuin Libanonin viina oleman.

8. Ja heidän pitä taas istuman hänen warjons ala ja jywistä heitäns rawidzeman ja cucoistuman nijncuin wijnapuu. Ja hänen muistons pitä nijncuin Libanonin wijnan oleman.

7. Ja henen Oxians heitens vloswenyttemen/ ette hen itze olis nin lustinen/ quin iocu Oliupw/ ia henen pite haijun andaman ninquin Libanon. (Ja hänen oksiansa heitäns uloswenyttämän/ että hän itse olisi niin lystinen/ kuin joku öljypuu/ ja hänen pitää hajun antaman niinkuin Libanon.)

9. Efraim! Mitä on minulla enää tekemistä epäjumalien kanssa? Minä kuulen häntä, minä katson hänen puoleensa, minä, joka olen kuin viheriöitsevä kypressi: minusta on sinun hedelmäsi.

8. (H14:9) Ephraim (sanokaan): Mitä minun on enää epäjumalain kanssa? Minä tahdon häntä kuulla ja katsoa; minä tahdon olla niinkuin viheriäinen honka; minussa pitää sinun hedelmäs löydettämän.

9. Ephraim pois epäjumalais cansa minä tahdon händä cuulla ja johdatta. Minä tahdon olla nijncuin wiherjäinen honga minusa pitä sinun hedelmäs löyttämän.

8. Ja heiden pite taas istuman heiden Winapuuns warion ala/ Jyuiste heitens rauitzeman/ ia cucostaman ninquin Winapuun. Ja Henen muistons pite ninquin Libanon winan oleman. (Ja heidän pitää taas istuman heidän wiinapuunsa warjon alla/ Jywistä heitänsä rawitseman/ ja kukoistaman niinkuin wiinapuun. Ja hänen muistonsa pitää niinkuin Libanon wiinan oleman.)

10. Kuka on viisas ja ymmärtää nämä? Kuka taitava ja käsittää nämä? Sillä Herran tiet ovat suorat: vanhurskaat niillä vaeltavat, mutta luopiot niillä kompastuvat.

9. (H14:10) Kuka on viisas, että hän näitä ymmärtäis? Ja ymmärtäväinen, joka näitä huomaitsis? Sillä Herran tiet ovat oikiat, ja vanhurskaat vaeltavat niillä, mutta ylitsekäymärit niissä lankeevat.

10. Cuca on wijsas että hän näitä ymmärräis: ja nopsa joca näitä huomaidzis? Sillä HERran tiet owat oikiat ja wanhurscat waeldawat nijllä mutta ylidzekäymärit nijsä langewat.

9. O Ephraim/ Pois Epeiumaloittes cansa/ Mine tadhon henen cwlella ia iodhatta. Mine tadhon olla ninquin wiherieinen Hånga/ Minussa pite sinun Hedelmes leutemen. (Oi Ephraim/ Pois epäjumaloittesi kanssa/ Minä tahdon hänen kuulla ja johdattaa. Minä tahdon olla niinkuin wiheriäinen honka/ Minussa pitää sinun hedelmäsi löytämän.)

10. Cuca on wijsas/ ette hen neite ymmerdheis/ ia nopsa/ ioca neite merkitzis ? Sille ne HERRAN Tiet ouat oikiat/ ia ne Wanhurskat heisse waeldauat/ Mutta ne ylitzekeumerit nijsse samois langeuat. (Kuka on wiisas/ että hän näitä ymmärtäisi/ ja nopsa/ joka näitä merkitsisi? Sillä ne HERRAN tiet owat oikeat/ ja ne wanhurskaaat heissä waeltawat/ Mutta ne ylitsekäymärit niissä sanoissa lankeewat.)