7 luku

Ohjeita aviopuolisoille 1 – 7 Naimattomat ja lesket tekevät oikein, kun eivät mene naimisiin, mutta eivät tee syntiä, vaikka menevätkin 8, 9 Apostoli lausuu Herran käskynä, että kristityt aviopuolisot eivät saa toisistaan erota 10, 11, ja omana neuvonaan, että kristitty ei saa hyljätä pakanallista aviopuolisoaan, joka tahtoo aviossaan pysyä 12 – 16 Jokainen pysyköön siinä asemassa, jossa hänelle kutsumus on tullut 17 – 24 Apostoli neuvoo etenkin neitsyitä silloisen ahdingon takia pysymään naimattomina ja antaa aviota koskevia ohjeita 25 – 40.

1 Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä;

1 Mutta mitä siihen tulee, mistä (minulle) kirjoititte, niin hyvä on miehen olla naiseen ryhtymättä.

1. Mutta niistä, joita te minulle kirjoititte, hyvä on miehelle, ettei hän vaimoon ryhdy.

1. MUtta nijhin cuin te minulle kirjoititta wastan minä. Hywä on ihmiselle ettei hän waimoon ryhdy.

1. MUtta nyt nijste quin te minulle kirioititta/ mine Wastan. Hyue se ombi Inhimiselle/ ettei he' waimohon rupeisi/ (Mutta nyt niistä kuin te minulle kirjoititte/ Minä wastaan. Hywä se ompi ihmiselle/ ettei hän waimoon rupeisi/)

2 mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä.

2 Mutta haureuden syntien vuoksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa ja kullakin naisella olkoon oma aviomiehensä.

2. Mutta huoruuden tähden pitäköön kukin oman vaimonsa, ja jokainen pitäköön oman miehensä.

2. Mutta cuitengin huorutta carttain pitäkön cukin oman waimons ja jocainen pitäkön oman miehens.

2. Mutta quitengi Hoorutta carttain/ piteken itzecukin oman Waimonsa/ Ja iocainen oman Miehense piteken. (Mutta kuitenkin huoruutta karttain/ pitäkään itsekukin oman waimonsa/ ja jokainen oman miehensä pitäkään.)

3 Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan.

3 *Osoittakoon mies vaimolleen velvollisuutenaan olevaa auliutta ja samoin myös vaimo miehelleen.

3. Mies antakoon vaimolle velvollisen mielisuosion, niin myös vaimo miehelle.

3. Mies andacan waimolle cohtullisen mielisuosion nijn myös waimo miehellens.

3. Mies andakan Waimonsa sen cochtulisen Mielisudhen/ Samalmoto mös Waimo Miehellens. (Mies antakoon waimonsa sen kohtuullisen mielisyyden/ samalla muotoa myös waimo miehellensä.)

4 Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa.

4 Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan, vaan miehen; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa vallassaan, vaan vaimon.

4. Ei ole vaimolla valtaa omalle ruumiillensa, vaan miehellä: ei myös miehellä ole valtaa ruumiillensa, vaan vaimolla.

4. Ei ole waimolla walda omalle ruumillens waan miehellä. Ei myös miehellä ole walda ruumillens waan waimolla.

4. Ei ole waimolla walta omalle rumillans/ waan Miehen. Samalmoto mös Miehelle ei ole walta rumillens/ waan waimon. (Ei ole waimolla walta omalle ruumiillensa/ waan miehen. Samalla muotoa myös miehellä ei ole walta ruumiillensa/ waan waimon.)

5 Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat (paastoon ja) rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden.

5 Älkää *vetäytykö pois toisistanne* paitsi ehkä sopimuksesta ajaksi, jotta olisitte vapaat (paastoon ja) rukoukseen, ja tulisitte sitten taas yhteen, jottei saatana teitä kiusaisi hillittömyytenne vuoksi.

5. Älkäät toinen toistanne vältkö, jollei se ole molempain suosiosta hetkeksi, että teillä jouto olis paastota ja rukoilla: ja tulkaat jälleen yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän himonne hillimättömyyden puolesta.

5. Älkät toinen toistanne wälttäkö jollei se ole molembain suosiosta hetkexi että teille jouto olis paastota ja rucoilla: Ja tulcat jällens yhten ettei Satan teitä kiusais haureuden puolesta.

5. Elkette toinen toistanne wältekö/ iollei se ole molembaidhen Sosiosta iongun hetken/ ette teille iouto olis pastota ia rucoella/ Ja tulcat taas iellense ychten/ senpäle ettei Satanas teite kiusaisi teiden Haureudhen polesta. (Älkäätte toinen toistanne wälttäkö/ jollei se ole molempien suosiosta jonkun hetken/ että teillä jouto olis paastota ja rukoilla/ Ja tulkaat taas jällens yhteen/ sen päälle ettei satana teitä kiusaisi teidän haureuden puolesta.)

6 Mutta tämän minä sanon myönnytyksenä, en käskynä.

6 Mutta tämän sanon myönnytyksenä, en käskynä.

6. Mutta sen sanon minä teille suomisen ja ei käskyn jälkeen.

6. MUtta sencaltaista sanon minä teille suomisen ja ei käskyn jälken.

6. Mutta sencaltaista mine sanon teille somisen ielken/ ia ei Keskyn ielken. (Mutta sen kaltaista minä sanon teille suomisen jälkeen/ ja ei käskyn jälkeen.)

7 Soisin kaikkien ihmisten olevan niinkuin minäkin; mutta kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen.

7 Sillä toivoisin kaikkien ihmisten olevan niin kuin minäkin, mutta kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä niin, toisella näin.

7. Sillä minä tahtoisin, että kaikki ihmiset niin olisivat kuin minäkin olen; mutta jokaisella on oma lahja Jumalalta, yhdellä niin ja toisella näin.

7. Waan minä tahdoisin että caicki ihmiset nijn olisit cuin minäkin olen. Mutta jocaidzella on erinomainen lahja Jumalalda yhdellä nijn ja toisella näin.

7. Waan mine tadhoisin/ ette Caiki Inhimiset nin olisit quin mine olen. Mutta iocaitzella ombi erinomaine' Lahia Jumalalda/ Ydhelle nin/ ia toisella nein. (Waan minä tahtoisin/ että kaikki ihmiset niin olisit kuin minä olen. Mutta jokaisella ompi erinomainen lahja Jumalalta/ Yhdellä niin/ ja toisella näin.)

8 Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin;

8 Naimattomille ja leskivaimoille taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät niin kuin minäkin.

8. Vaan minä sanon naimattomille ja leskille: se on heille hyvä, jos he ovat niinkuin minäkin.

8. Minä sanon tosin naimattomille ja Leskille: Se on heille hywä jos he owat nijncuin minäkin.

8. Mine sanon tosin nijlle Naimattomille ia Leskille/ Se ombi heille hyue ios he mös ouat ninquin mine/ (Minä sanon tosin niille naimattomille ja leskille/ Se ompi heille hywä jos he myös owat niinkuin minä/)

9 mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa.

9 Jos kuitenkaan eivät hillitse itseään, menkööt naimisiin, sillä parempi on mennä naimisiin kuin palaa.

9. Vaan ellei he voi itsiänsä pidättää, niin naikaan; sillä parempi on naida kuin palaa.

9. Waan ellei he woi heitäns pidättä nijn naican: Sillä parambi on naida cuin pala.

9. Waan ellei he woi heidens pidhette/ nin naikaat/ Sille parambi on naidha quin pala. (Waan ellei he woi heitäns pidättää/ niin naikaat/ Sillä parempi on naida kuin palaa.)

10 Mutta naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään;

10 Mutta naimisissa oleville annan käskyn — en minä, vaan Herra — ettei vaimo saa erota miehestään.

10. Mutta naineelle käsken, en minä, vaan Herra, ettei vaimon pidä miehestänsä eriämän.

10. MUtta naineille käske en minä waan HERra: ettei waimon pidä miehestäns eriämän.

10. Mutta Nainehita keskepi/ em mine/ waan HERRA/ Ettei Waimon pidhe erijemen Miehestens. (Mutta naineita käskee/ en minä/ waan HERRA/ Ettei waimon pidä eriämään miehestänsä.)

11 mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoansa.

11 Mutta jos eroaakin, pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa. Eikä mies saa hylätä vaimoaan.

11. Mutta jos hän eriää, niin olkoon naimatta taikka sopikaan miehensä kanssa, ja älköön mies hyljätkö vaimoansa.

11. Mutta jos hän eriä nijn olcon naimata taicka sopican miehens cansa. Ja älkön mies hyljätkö waimoans.

11. Mutta ios hen erije/ nin olcoon Naimata/ taicka sopicahan Miehense cansa. Ja elken Mies hylietkö Waimonsa. (Mutta jos hän eriää/ niin olkoon naimatta/ taikka sopikoon miehensä kanssa. Ja älkään mies hyljätkö waimonsa.)

12 Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö;

12 Muille taas sanon minä eikä Herra: jos jollakin veljellä on uskomaton vaimo, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, älköön mies* häntä hylätkö.

12. Vaan muille sanon minä ja ei Herra: jos jollakin veljellä on uskotoin vaimo, ja se mielistyy hänen kanssansa asumaan, älköön sitä itsestänsä eroittako.

12. Waan muille sanon minä ja ei HERra: jos jollakin weljellä on uscomatoin waimo ja se mielisty hänen cansans asuman älkön sitä idzestäns eroittaco.

12. Waan nijlle muille/ mine sanon/ ia ei HERRA/ Jos iollaki Welielle ombi vskomatoin Waimo/ ia se sama mielistupi henen cansans asuman/ elken site itzestens eroittako. (Waan niille muille/ minä sanon/ ja ei HERRA/ Jos jollakin weljellä ompi uskomatoin waimo/ ja se sama mielistyypi hänen kanssansa asumaan/ älkään sitä itsestänsä eroittako.)

13 samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä.

13 Samoin älköön vaimo, jolla on uskomaton mies, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hylätkö häntä.

13. Ja jos jollakin vaimolla on uskotoin mies, ja hän tahtoo sen kanssa asua, älköön häntä itsestänsä eroittako.

13. Ja jos jollakin waimolla on uscomatoin mies ja hän tahto sen cansa asua älkön händä idzestäns eroittaco.

13. Ja ios iollaki waimolla ombi Uskomatoin Mies/ ia hen tachto sen cansa asua/ elken hende itzestens eroittako. (Ja jos jollakin waimolla ompi uskomatoin mies/ ja hän tahtoo sen kanssa asua/ älkään häntä itsestänsä eroittako.)

14 Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.

14 Sillä uskomaton mies on pyhitetty vaimonsa vuoksi, ja uskomaton vaimo on pyhitetty miehensä vuoksi. Muutenhan lapsenne ovat saastaisia,* mutta nyt he ovat pyhiä.

14. Sillä uskotoin mies on vaimonsa kautta pyhitetty, ja uskotoin vaimo on pyhitetty miehensä kautta: Muutoin olisivat teidän lapsenne saastaiset, vaan nyt ne ovat pyhitetyt.

14. Sillä uscomatoin mies on waimons cautta pyhitetty ja uscomatoin waimo pyhitetän miehens cautta muutoin olisit teidän lapsenna saastaiset waan nyt owat pyhitetyt.

14. Sille se Uskotoin Mies o'bi waimons cautta * Pyhitetty/ ia se vskomatoin Waimo pyhiteteen Miehens cautta/ Mwtoin olisit teide' Lapsenna saastaiset/ waan nyt he ouat pyhitetyt. (Sillä se uskotoin mies ompi waimonsa kautta pyhitetty/ ja se uskomatoin waimo pyhitetään miehensä kautta/ Muutoin olisit teidän lapsenne saastaiset/ waan nyt he owat pyhitetyt.)

15 Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.

15 Mutta jos uskomaton eroaa, erotkoon. Veli tai sisar ei ole sellaisissa tapauksissa orjallisesti sidottu, vaan Jumala on kutsunut meidät* rauhaan.

15. Mutta jos uskotoin itsensä eroittaa, niin olkoot eroitetut. Eipä veli taikka sisar ole sidottu orjuuteen senmuotoisissa menoissa; mutta rauhassa on Jumala meitä kutsunut.

15. Mutta jos uscomatoin idzens eroitta nijn anna hänen eritä. Eipä weli taicka sisar ole sidottu orjuteen semmuotoisis menois mutta rauhas on Jumala meitä cudzunut:

15. Mutta ios se Uskomatoin itzense eroitta/ nin anna henen eroitta. Eipe ole welij taicka Sisar sidhottu orijauteen semmotoisis menois/ Mutta rauhasa ombi Jumala meite cutzunut. (Mutta jos se uskomatoin itsensä eroittaa/ niin anna hänen eroittaa. Eipä ole weli taikka sisar sidottu orjuuteen semmotoisissa menoissa/ Mutta rauhassa ompi Jumala meitä kutsunut.)

16 Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?

16 Sillä kuinka tiedät, vaimo, oletko pelastava miehesi, tai kuinka tiedät, mies oletko pelastava vaimosi?

16. Sillä kuinkas tiedät, vaimo, jos sinä miehes taidat autuaaksi saattaa? Eli sinä mies, kuinkas tiedät, jos sinä taidat vaimos autuaaksi saattaa?

16. Sillä cuingas tiedät waimo jos sinä miehes taidat autuaxi saatta? Eli sinä mies cuingas tiedät jos sinä taidat waimos autuaxi saatta?

16. Sille quingas tiedhet waimo/ ios sine Miehes taidhat autuaxi saatta? Eli sine Mies quingas tiedhet/ ios sine taidhat waimos autuaxi saatta? (Sillä kuinkas tiedät waimo/ jos sinä miehesi taidat autuaaksi saattaa? Eli sinä mies kuinkas tiedät/ jos sinä taidat waimosi autuaaksi saattaa?)

17 Vaeltakoon vain kukin sen mukaan, kuin Herra on hänelle hänen osansa antanut, ja siinä asemassa, missä hänet Jumala on kutsunut; näin minä säädän kaikissa seurakunnissa.

17 Vaeltakoon vain kukin niin kuin Jumala* on hänelle osan antanut, niin kuin Herra on kunkin kutsunut. Näin käsken kaikissa seurakunnissa. 18 Jos joku on kutsuttu ympärileikattuna, älköön hän *tavoitelko ympärileikkaamattomuutta*.

17. Kuitenkin niinkuin Jumala kullekin on jakanut: jokainen niin vaeltakaan, kuin Herra on hänen kutsunut: ja niin minäkin kaikissa seurakunnissa säädän.

17. Cuitengin nijncuin Jumala cullengin on jacanut: Jocainen nijn waeldacan cuin HERra on hänen cudzunut ja nijn minäkin caikisa Seuracunnisa säädän.

17. Quitengi ninquin Jumala itzecullengi on vlosiacanut. Jocainen nin waeldakan quin HErra on henen cutzunut/ ia nin mine caikissa Seurakunnisa säädhen. (Kuitenkin niinkuin Jumala itsekullenkin on ulos jakanut. Jokainen niin waeltakaan kuin Herra on hänen kutsunut/ ja niin minä kaikissa seurakunnissa säädän.)

18 Jos joku on kutsuttu ympärileikattuna, älköön hän pyrkikö ympärileikkaamattomaksi; jos joku on kutsuttu ympärileikkaamatonna, älköön ympärileikkauttako itseään.

18 Jos joku on kutsuttu ympärileikkaamatonna, älköön hän ympärileikkauttako itseään.

18. Jos joku ympärileikattu on kutsuttu, älkään se esinahkaa pyytäkö: jos joku on esinahasta kutsuttu, älkään se antako itsiänsä ympärileikata.

18. Jos jocu ymbärinsleicattu on cudzuttu älkän se esinahca pyytäkö. Jos jocu on esinahas cudzuttu älkän se andaco idziäns ymbärinsleicata.

18. Jos iocu Ymberileickattu o'bi cutzuttu/ elken se * Esinachka halatko. Jos iocu on Esinahas cutzuttu/ elken se a'dako itze's Ymberileikata. (Jos joku ympärileikattu omp kutsuttu/ älkään se esinahkaa halatko. Jos joku on esinahassa kutsuttu/ älkään se antako itsensä ympärileikata.)

19 Ei ympärileikkaus ole mitään, eikä ympärileikkaamattomuus ole mitään, vaan Jumalan käskyjen pitäminen.

19 Ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus ole mitään, vaan Jumalan käskyjen pitäminen.

19. Ympärileikkaus ei ole mitään, eikä esinahka mitään ole, vaan Jumalan käskyin pitämys.

19. Ymbärinsleickaus ei ole mitän eikä esinahca mitän ole waan Jumalan käskyn pitämys.

19. Ymberileicka9 ei miten ole/ ia Esinachka ei ole miten/ wan Jumala' Keskyde' pitemys. (Ympärileikkaus ei mitään ole/ ja esinahka ei ole mitään/ waan Jumalan käskyjen pitämys.)

20 Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu.

20 Pysyköön kukin siinä asemassa,* missä hänet on kutsuttu.

20. Jokainen pysyköön siinä kutsumisessa, johonka hän kutsuttu on.

20. Jocainen olcon sijnä cudzumises johonga hän cudzuttu on.

20. Jocaine' olcon sijnä Cutzumises/ ioho'ga he' cutzuttu on. (Jokainen olkoon siinä kutsumisessa/ johonka hän kutsuttu on.)

21 Jos olet kutsuttu orjana, älä siitä murehdi; mutta vaikka voisitkin päästä vapaaksi, niin ole ennemmin siinä osassasi.

21 Jos olet kutsuttu orjana*, älköön se sinua surettako, mutta jos voit myös päästä vapaaksi, käytä sitä ennemmin hyväksesi.

21. Jos sinä olet orjaksi kutsuttu, älä sitä murehdi: kuitenkin jos sinä taidat vapaaksi tulla, miin nautitse sitä paremmin.

21. Jos sinä olet orjaxi cudzuttu älä sitä murehdi cuitengin jos sinä taidat wapaxi tulla nijn pyydä sitä parammin.

21. Jos sine olet Oriaxi cutzuttu/ ele site murehdhi/ Quitengi ios sine taidhat wapaxi tulla/ nin nautitze site sen paramin. (Jos sinä olet orjaksi kutsuttu älä sitä murehdi/ Kuitenkin jos sinä taidat wapaaksi tulla/ niin nautitse sitä sen paremmin.)

22 Sillä joka orjana on kutsuttu Herrassa, on Herran vapaa; samoin vapaana kutsuttu on Kristuksen orja.

22 Sillä joka orjana on kutsuttu Herrassa, on Herran vapaa. Samoin (myös) vapaana kutsuttu on Kristuksen orja.

22. Sillä joka orjaksi on Herrassa kutsuttu, se on Herran vapaa: niin myös joka vapaaksi on kutsuttu, hän on Kristuksen orja.

22. Sillä joca orjaxi on HERrasa cudzuttu se on HERran wapa. Nijn myös joca wapaxi on cudzuttu hän on Christuxen palwelia.

22. Sille ette ioca Oriaxi on cutzuttu HERrasa/ se on HErran Wapach. Samalmodolla/ ioca on cutzuttu Wapadexi/ hen on Christusen palueliaxi tullut. (Sillä että joka orjaksi on kutsuttu Herrassa/ se on Herran wapaa. Samalla muodolla/ joka on kutsuttu wapaana/ hän on Kristuksen palwelijaksi tullut.)

23 Te olette kalliisti ostetut; älkää olko ihmisten orjia.

23 Te olette kalliilla hinnalla ostetut; älkää olko ihmisten orjia.

23. Te olette kalliisti ostetut! älkäät ihmisten orjat olko!

23. Te oletta callista ostetut älkät ihmisten orjat olco.

23. Te oletta callihista ostetudh/ elket Inhimisten Oriat olgho. (Te olette kalliisti ostetut/ älkäät ihmisten orjat olko.)

24 Pysyköön kukin, veljet, Jumalan edessä siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu.

24 Veljet, pysyköön kukin Jumalan edessä siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu.

24. Itsekukin, rakkaat veljet, jossa hän kutsuttu on, olkaan siinä Jumalan tykönä.

24. Idzecukin ( rackat weljeni ) josa hän cudzuttu on sijnä hän olcan Jumalan tykönä.

24. Itze cukin (rackat Welieni) iossa hen cutzuttu on/ sijnä hen olcan Jumalan tykenä. (Itse kukin (rakkaat weljeni) jossa hän kutsuttu on/ siinä hän olkaan Jumalan tykönä.)

25 Mutta neitsyistä minulla ei ole Herran käskyä, vaan minä sanon ajatukseni niinkuin se, joka on Herralta saanut sen laupeuden, että hän on luotettava.

25 Mutta neitsyistä minulla ei ole Herran käskyä, vaan annan neuvon niin kuin se, joka on saanut Herralta armon olla luotettava.

25. Mutta neitseistä ei ole minulla Herran käskyä; kuitenkin sanon minä minun neuvoni niinkuin laupiuden saanut Herralta uskollisena ollakseni.

25. MUtta neidzeist ei ole minulla HERran käskyä cuitengin sanon minä minun neuwoni nijncuin laupiuden saanut HERralda uscollisna ollaxeni.

25. Mutta Neitzydhest ei ole minulla HErran Keskyä/ quitengin mine sanon minun neuuoni/ ninquin Laupiudhen saanut HErralda vskolissa ollaxeni. (Mutta neitsyistä ei ole minulla Herran käskyä/ kuitenkin minä sanon minun neuwoni/ niinkuin laupeuden saanut Herralta uskollisissa ollakseni.)

26 Olen siis sitä mieltä, että lähestyvän ahdingon tähden jokaisen on hyvä pysyä entisellään.

26 Katson siis nykyisen ahdingon vuoksi sen* olevan soveliasta, että ihmisen on hyvä olla sellaisenaan.

26. Minä luulen siis sen hyväksi, nykyisen tuskan tähden, että ihmisen on niin hyvä olla.

26. Minä luulen sijs sen hywäxi nykyisen tuscan tähden että ihmisen on nijn hywä olla. Jos sinä olet waimoon sidottu älä pyydä eroitusta.

26. Nin mine sis lwle' sen Hyue' oleua' nykysen Tuska' teden/ ette hyue on Inhimisen nin olla. Jos sine olet waimoho' sidottu/ ele pyde eroitosta. (Niin minä siis luulen sen hywän olewan nykyisen tuskan tähden/ että hywä on ihmisen niin olla. Jos sinä olet waimoon sidottu/ älä pyydä eroitusta.)

27 Jos olet sidottu vaimoon, älä pyydä eroa; jos et ole sidottu vaimoon, älä pyydä itsellesi vaimoa.

27 Jos olet sidottu vaimoon, älä hae eroa. Jos et ole sidottu vaimoon, älä hae vaimoa.

27. Jos sinä olet vaimoon sidottu, älä pyydä eroa; jos sinä olet vaimotoin, niin älä pyydä vaimoa.

27. Mutta jos sinä olet waimotoin nijn älä pyydä waimoa.

27. mutta ios sine olet waimotoin ele pyde waimo. (mutta jos sinä olet waimotoin älä pyydä waimoa.)

28 Mutta jos menetkin naimisiin, et syntiä tee; ja jos neitsyt menee naimisiin, ei hänkään tee syntiä; mutta ne, jotka niin tekevät, joutuvat kärsimään ruumiillista vaivaa, ja siitä minä tahtoisin teidät säästää.

28 Mutta vaikka menisitkin naimisiin, et tee syntiä, ja jos neitsyt menisi naimisiin, ei hän tee syntiä. Sellaisilla tulee kuitenkin olemaan vaivaa ruumiissa, mutta minä säästäisin* teidät siitä.

28. Mutta jos sinä myös olet nainut, et sinä syntiä tehnyt, ja jos neitsy huoli, ei hänkään syntiä tehnyt. Kuitenkin senkaltaiset saavat vaivan ruumiisensa. Mutta minä säästäisin mielelläni teitä.

28. Mutta jos sinä nait et sinä syndiä tee. Ja jos neidzy huole ei hängän syndiä tee. Cuitengin sencaltaiset saawat waiwan ruumiseens. Mutta minä säästäisin mielelläni teitä.

28. Mutta ios sine nait/ et sine syndi tee. Ja ios Neitzyt hoolepi/ nin ei he' syndi tee. Quite'gin sencaltaiset sauat Waiua' rumisansa. Mutta mine kernasti teite armaitzen. (Mutta jos sinä nait/ et sinä syntiä tee. Ja jos neitsyt huoleepi/ niin ei hän syntiä tee. Kuitenkin senkaltaiset saawat waiwan ruumiissansa. Mutta minä kernaasti teitä armaitsen.)

29 Mutta sen minä sanon, veljet: aika on lyhyt; olkoot tästedes nekin, joilla on vaimot, niinkuin ei heillä niitä olisikaan,

29 Sen kuitenkin sanon, *veljet, että aika* on lyhyt, niin että nekin, joilla on vaimot, olkoot tästä lähin niin kuin heillä ei olisi,

29. Mutta sen minä sanon, rakkaat veljet, aika on lyhetty. Mitä enempi? Joilla vaimot ovat, olkaan niinkuin ei heillä olisikaan,

29. Ja sanon teille rackat weljet aica on lyhyt. Mitä enä? joilla waimot on olcan nijncuin ei heillä oliscan.

29. Mutta sen mine sano' teille/ rackat Weliet/ se aica o'bi lyhyd. Edespäin ombi ymmertäpä/ ette ne ioilla Waimot on/ olisit ninquin heille ei olisickan/ (Mutta sen minä sanon teille/ Rakkaat weljet/ se aika ompi lyhyt. Edespäin ompi ymmärtäwä/ etta ne joilla waimot on/ olisit niinkuin heillä ei olisikaan/)

30 ja ne, jotka itkevät, niinkuin eivät itkisi, ja ne, jotka iloitsevat, niinkuin eivät iloitsisi, ja ne, jotka ostavat, niinkuin eivät saisi omanansa pitää,

30 ja ne jotka itkevät niin kuin eivät itkisi, ja ne jotka iloitsevat niin kuin eivät iloitsisi, ja ne, jotka ostavat niin kuin eivät omistaisi,

30. Ja jotka itkevät, niinkuin ei he itkisikään: ja jotka iloitsevat, niinkuin ei iloitsisikaan: ja jotka ostavat, niinkuin ei nautitsisikaan;

30. Ja jotca itkewät nijncuin ei he itkisickän: Ja jotca iloidzewat nijncuin ei iloidziscan Ja jotca ostawat nijncuin ei nautidziscan.

30. Ja ne iotca idkeuet/ ninquin ei idkisicken/ Je ne iotca iloitzeuat/ ninquin ei iloitzisickan/ Ja ne iotca ostauat/ ninquin ei site nautitzisi/ (Ja ne jotka itkewät/ niinkuin ei itkisikään/ Ja ne jotka iloitsewat/ niinkuin ei iloitsisikaan/ ja ne jotka ostawat/ niinkuin ei sitä nautitsisi/)

31 ja ne, jotka tätä maailmaa hyödyksensä käyttävät, niinkuin eivät sitä käyttäisi; sillä tämän maailman muoto on katoamassa.

31 ja ne, jotka tätä maailmaa hyväksi käyttävät niin kuin eivät käyttäisi — sillä tämän maailman muoto katoaa.

31. Ja jotka tätä maailmaa viljelevät, ettei he sitä väärin käyttäisi; sillä tämän maailman meno on menevä.

31. Ja joilla mailmallisia on ettei he nijtä wäärin käyttäis: sillä tämän mailman meno on menewä.

31. Ja ne iotca täte Mailma prwcauat/ ninquin ei prwcaisickan. Sille ette temen mailman meno ombi meneue. (Ja ne jotka tätä maailmaa pruukaawat/ niinkuin ei pruukaisikaan. Sillä että tämän maailman meno ompi menewä.)

32 Soisin, ettei teillä olisi huolia. Naimaton mies huolehtii siitä, mikä on Herran, kuinka olisi Herralle mieliksi;

32 Mutta tahtoisin teidän olevan ilman huolia. Naimaton mies huolehtii siitä, mikä on Herran, kuinka miellyttäisi Herraa.

32. Mutta minä tahtoisin, että te ilman murhetta olisitte: naimatoin tottelee niitä, jotka Herran ovat, kuinka hänen pitää Herralle kelpaaman.

32. Mutta minä tahdoisin että te ilman murheta olisitta: naimatoin tottele nijtä cuin HERran on cuinga hänen pitä HERralle kelpaman.

32. Mutta mine tadhoisin/ ette te ilman Mwreheta olisitta. Joca naimatoin on/ hen tottele nijte quin HERRAN on/ quinga henen pite HErran kelpaman. (Mutta minä tahtoisin/ että te ilman murhetta olisitte. Joka naimatoin on/ hän tottelee niitä kuin HERRAN on/ kuinka hänen pitää Herran kelpaaman.)

33 mutta nainut huolehtii maailmallisista, kuinka olisi vaimolleen mieliksi,

33 Mutta naimisissa oleva huolehtii maallisista, kuinka miellyttäisi vaimoaan.

33. Mutta joka nai, hän suree maailmallisista, kuinka hän emännällensä kelpais.

33. Mutta joca nai hän sure mailmallisist cuinga hän emännällens kelpais.

33. Mutta ioca naipi/ hen sure nijte mailmalisia/ quinga hen Emenense kelpapi. (Mutta joka naipi/ hän suree niitä maailmallisia/ kuinka hän emännänsä kelpaapi)

34 ja hänen harrastuksensa käy kahtaanne. Samoin vaimo, jolla ei enää ole miestä, ja neitsyt huolehtivat siitä, mikä on Herran, että olisivat pyhät sekä ruumiin että hengen puolesta; mutta naimisissa oleva huolehtii maailmallisista, kuinka olisi mieliksi miehellensä.

34 On myös ero vaimon ja neitsyen välillä. Naimaton huolehtii* siitä, mikä on Herran, jotta olisi pyhä sekä ruumiin että hengen puolesta, mutta nainut huolehtii maallisista, kuinka miellyttäisi miestään.

34. Nämät ovat eroitetut, vaimo ja neitsy, joka ei naitu ole, se murehtii niitä, jotka Herran ovat, että hän pyhä olis sekä ruumiilla että hengellä; mutta se, joka naitu on, murehtii maailmallisista, kuinka hänen pitää miehellensä kelpaaman.

34. Nämät caxi olcan eritetyt: waimo ja neidzy: naimatoin murehti nijtä cuin HERran owat että hän pyhä olis sekä ruumilla että hengellä. Mutta joca nai hän murehti mailmallisist cuinga hänen pitä miehellens kelpaman.

34. Eritetud ouat neme caxi/ waimo ia Neitzyt. Se naimatoin murechti nijte iotca HErran on/ ette hen pyhe oleman pite seke Rumilla ette hengelle. Wastoinpein/ Se ioca naipi/ hen murechti nijte mailmalisia quinga henen pite Miehense kelpaman. (Eritetyt owat nämä kaksi/ waimo ja neitsyt. Se naimatoin murehtii niitä jotka Herran on/ että hän pyhä oleman pitää sekä ruumiilla että hengellä. Wastoinpäin/ Se joka naipi/ hän murehtii niitä maailmallisia kuinka hänen pitää miehensä kelpaaman.)

35 Tämän minä sanon teidän omaksi hyödyksenne, en pannakseni kytkyttä kaulaanne, vaan sitä varten, että eläisitte säädyllisesti ja häiriytymättä pysyisitte Herrassa.

35 Mutta tämän sanon omaksi hyödyksenne, en heittääkseni ansaa eteenne, vaan jotta eläisitte säädyllisesti ja häiriytymättä pysyisitte Herrassa.

35. Mutta senkaltaista sanon minä teidän tarpeeksenne: ei, että minä paulan teidän päällenne heittäisin, vaan että te soveliaasti ja hyvin Herrassa riippuisitte, ilman eroittamatta.

35. Mutta sencaltaista sanon minä teidän tarpexene: ei että minä paulan teidän päällenne heittäisin waan että te sijhen cuin cunnialinen olis taiwuisitte ja alati ilman estetä HERra palwelisitte.

35. Mutta sencaltaista mine sano' teiden tarpexenna/ Ei ette mine * paulan teiden pälen heitteisin/ waan ette te site/ quin cunnialinen olis/ tauoitaisitta/ ia alati ilman esteite HErra paluelisitta. (Mutta senkaltaista minä sanon teidän tarpeeksenne/ Ei että minä paulan teidän päällen heittäisin/ waan että te sitä/ kuin kunniallinen olisi/ tawoittaisitte/ ja alati ilman esteitä Herraa palwelisitte.)

36 Mutta jos joku arvelee tekevänsä väärin tytärtänsä kohtaan, joka on täydessä naimaiässä, ja jos kerran sen pitää tapahtua, niin tehköön, niinkuin tahtoo; ei hän syntiä tee: menkööt naimisiin.

36 Jos joku kuitenkin luulee menettelevänsä sopimattomasti neitsyttään kohtaan, kun hän on parhaimmillaan, ja niin pitää tapahtua, tehköön mitä tahtoo. Ei hän syntiä tee. Menkööt naimisiin.

36. Mutta jos joku luulee, ettei se sovi hänen neitseellensä, sittekuin hän jo naitavissa on, eikä saa toisin olla, niin tehkään, mitä hän tahtoo, ei hän syntiä tee; sallikaan hänen huolla.

36. Mutta jos jocu luule ettei se sowi hänen neidzellens sijtte cuin hän jo naitawis on eikä saa toisin olla nijn tehkän mitä hän tahto ei hän syndiä tee sallican hänen huolla.

36. Mutta ios iocu lwle/ ettei se hyuesti soui/ henen Neitzens cansa/ ette hen io on hoolemoisa/ ia ei saa toisin olla/ Nin hen techken mite hen tachto/ ei hen syndi tee/ hen sallican henen hoolemahan. (Mutta jos joku luulee/ ettei se hywästi sowi/ hänen neitseensä kanssa/ että hän jo on huolemoissa/ ja ei saa toisin olle/ Niin hän tehkään mitä hän tahtoo/ ei hän syntiä tee/ hän sallikaan hänen huolemaan.)

37 Joka taas pysyy sydämessään lujana eikä ole minkään pakon alainen, vaan voi noudattaa omaa tahtoansa ja on sydämessään päättänyt pitää tyttärensä naimattomana, se tekee hyvin.

37 Joka pysyy sydämessään lujana eikä ole pakon alainen, vaan vallitsee omaa tahtoaan ja on sydämessään päättänyt pitää neitsyensä, hän tekee hyvin.

37. Mutta joka seisoo vahvana sydämessänsä ja ei ole vaadittu, vaan hänellä on oma ehtonsa ja päättää sen sydämessänsä, että hän tahtoo neitseensä pitää, se tekee hyvin.

37. Mutta joca waatimata sitä aicoi sydämesäns ja hänellä on oma ehtons ja päättä sen sydämesäns ja hän tahto hänen neidzens näin pitä se teke hywin.

37. Mutta se ioca watimata sen kijnittä sydhemesense/ ia henelle ombi walta oman mielens päle/ ia sencaltaista sydhemesens päättä/ ette hen tachtopi henen Neitzens nein pite/ se hyuesti tekepi. (Mutta se joka waatimatta sen kiinnittää sydämeensä/ ja hänellä ompi walta oman mielensä päälle/ ja senkaltaista sydämessänsä päättää/ että hän tahtoopi hänen neitseensä näin pitää/ se hywästi tekeepi.)

38 Siis, joka naittaa tyttärensä, tekee hyvin, ja joka ei naita, tekee paremmin.

38 Joka siis naittaa [neitsyensä], tekee hyvin, ja joka ei naita, tekee paremmin.

38. Sentähden joka naittaa, se tekee hyvin; mutta joka ei naita, hän tekee paremmin.

38. Joca taas naitta hän teke hywin mutta joca ei naita hän teke paremmin.

38. Joca nyt sen naittapi/ se hyuesti tekepi/ Mutta ioca ei hende naitta/ se paramin teke. (Joka nyt sen naittaapi/ se hywästi tekeepi/ Mutta joka ei häntä naita/ se paremmin tekee.)

39 Vaimo on sidottu, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa.

39 *Laki sitoo vaimon* niin kauan aikaa kuin hänen miehensä elää, mutta kun hänen miehensä on kuollut, hän on vapaa menemään naimisiin kenen kanssa tahtoo — ainoastaan Herrassa.

39. Vaimo on sidottu lakiin, niinkauvan kuin hänen miehensä elää; vaan kuin hänen miehensä kuollut on, niin hän on vapaa toiselle huolemaan, kelle hän tahtoo; ainoasti että se Herrassa tapahtuu.

39. Waimo on sidottu Lakijn nijncauwan cuin hänen miehens elä: waan cosca hänen miehens cuollut on nijn hän on wapa toiselle huoleman kelle hän tahto cuitengin että se HERrasa tapahtu.

39. Emende ombi kijnisidhottu Lakihin/ nincauuan quin henen Miehens elepi. Waan coska henen Miehens poisnuckunut ombi/ nin hen on wapah toiselle hooleman/ kelle hen tachto/ quitengin ette se Herrasa tapachtupi. (Emäntä ompi kiinni sidottu lakiin/ niinkauan kuin hänen miehensä elää. Waan koska hänen miehensä pois nukkunut ompi/ niin hän on wapaa toiselle huolemaan/ kelle hän tahtoo/ kuitenkin että se Herrassa tapahtuupi.)

40 Mutta hän on onnellisempi, jos pysyy entisellään; se on minun mielipiteeni, ja minä luulen, että minullakin on Jumalan Henki.

40 Mutta mielestäni hän on onnellisempi jos pysyy näin. Ja luulen että minullakin on Jumalan Henki.

40. Vaan hän on autuaampi, minun luullakseni, jos hän sillänsä pysyy; sillä minä luulen, että minullakin on Jumalan Henki.

40. Waan hän olis autuambi minun luullaxeni jos hän silläns pysyis: sillä minä luulen että minullakin on Jumalan Hengi.

40. Waan autuambi hen on/ ios hen sillense on/ minun Lwlon ielken. Sille mine lwlen ette minulaki ombi Jumalan Hengi. (Waan autuaampi hän on/ jos hän sillensä on/ minun luulon jälkeen. Sillä minä luulen että minullakin ompi Jumalan Henki.)