6 luku

Kehoitus pyrkimään täydellisyyteen 1 – 3, koska pysähtyminen saattaa viedä semmoiseen luopumukseen, josta ei enää voi parannukseen uudistua 4 – 8 Uskolla ja kärsivällisyydellä meidän on omistaminen Jumalan lujat, valalla vahvistetut lupaukset 9 – 20.

1 Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan,

1 Jättäkäämme sen vuoksi Kristuksen opin alkeet ja jatkakaamme kohti täydellisyyttä laskematta uudestaan perustusta, johon kuuluu mielenmuutos kuolleista töistä ja usko Jumalaan,

1. Sentähden antakaamme Kristuksen opin alun sillänsä olla, ja ruvetkaamme niihin, jotka täydellisyyteen saattavat: ei vasta-uudesta perustusta laskein parannukseen kuolevaisista töistä ja uskoon Jumalan päälle,

1. SEntähden andacam Christillisen elämän algun opin silläns olla ja ruwetcam nijhin jotca täydellisyteen saattawat ei wastudest perustusta laskein parannuxen cuolewaisista töistä uscosa Jumalan päälle/

1. SEnteden andacam sen Christilisen Elemen Alcu Opin tacaperin olla/ ia ruuetcam nihin/ iotca teudhelisudhen saattauat/ ei wastwdhesta perusta laskedhen Parannoxen cooleuaisista Töiste/ Uskosa Jumalan päle/ (Sentähden alkakaamme sen kristillisen elämän alku opin takaperin olla/ ja ruvetkaamme niihin/ jotka täydellisyyteen saattavat/ ei wastuudesta perustaa laskien parannuksen kuolevaisista töistä/ uskossa Jumalan päälle/)

1. Διὸ ἀφέντες τὸν τῆς ἀρχῆς τοῦ Χριστοῦ λόγον ἐπὶ τὴν τελειότητα φερώμεθα, μὴ πάλιν θεμέλιον καταβαλλόμενοι μετανοίας ἀπὸ νεκρῶν ἔργων, καὶ πίστεως ἐπὶ τὸν Θεόν,

1. διο αφεντες τον της αρχης του χριστου λογον επι την τελειοτητα φερωμεθα μη παλιν θεμελιον καταβαλλομενοι μετανοιας απο νεκρων εργων και πιστεως επι θεον 1. dio afentes ton tes arches toυ christoυ logon epi ten teleioteta ferometha me palin themelion kataβallomenoi metanoias apo nekron ergon kai pisteos epi theon

1 Hence, having left the word of the beginning (principles) of Christ, we should carry on(to our) maturity; not putting down again a foundation of repentance from dead works and of faith upon God,

1. Therefore leaving the principles of the doctrine of Christ, let us go on unto perfection; not laying again the foundation of repentance from dead works, and of faith toward God,

1. Darum wollen wir die Lehre vom Anfang christlichen Lebens jetzt lassen und zur Vollkommenheit fahren, nicht abermals Grund legen von Buße der toten Werke, vom Glauben an Gott,

1. POR lo cual dejando ya la pala- bra del comienzo en la institución de Cristo, vayamos adelante a la perfección, no echando otra vez el fundamento del arrepentimiento de las obras muertas, y de la fé a Dios,

1 Посему, оставив начатки учения Христова, поспешим ксовершенству; и не станем снова полагать основание обращению от мертвых дел и вере в Бога,

2 oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta.

2 oppi kasteista ja kätten päälle panemisesta (ja) kuolleitten ylösnousemuksesta ja iäisestä tuomiosta.

2. Kasteen oppiin, kätten päällepanemiseen, kuolleitten ylösnousemiseen ja ijankaikkiseen tuomioon.

2. Casten opista kätten päällepanemisest cuolluitten ylösnousemisest ja ijancaickisesta Duomiosta.

2. Castesta/ Opista/ Ketten päle panemisesta/ Cooluten ylesnousemisesta/ ia sijte ijancaikisesta Domiosta. (Kasteesta/ opista/ kätten päälle panemisesta/ kuolleittein ylösnousemisesta/ ja siitä iankaikkisesta tuomiosta.)

2. βαπτισμῶν διδαχῆς, ἐπιθέσεώς τε χειρῶν, ἀναστάσεώς τε νεκρῶν καὶ κρίματος αἰωνίου.

2. βαπτισμων διδαχης επιθεσεως τε χειρων αναστασεως τε νεκρων και κριματος αιωνιου 2. βaptismon didaches epitheseos te cheiron anastaseos te nekron kai krimatos aionioυ

2 of the teaching of immersions* {Or: O.T. ceremonial washings} and of (the) laying on of hands and of (the) resurrection of the dead and of everlasting judgment.

2. Of the doctrine of baptisms, and of laying on of hands, and of resurrection of the dead, and of eternal judgment.

2. von der Taufe, von der Lehre, vom Händeauflegen, von der Toten Auferstehung und vom ewigen Gericht.

2. De la doctrina de los bautismos, y de la imposición de manos, y de la resurrección de los muertos, y del juicio eterno;

2 учению о крещениях, о возложении рук, о воскресении мертвых и о суде вечном.

3 Ja niin me tahdomme tehdä, jos vain Jumala sallii.

3 Ja näin teemme, jos vain Jumala sallii.

3. Ja sen me tahdomme tehdä, jos Jumala muutoin sallii.

3. Ja sen me tahdomma tehdä jos Jumala muutoin saldi.

3. Ja sen me tadho'ma tehdhä/ ios Jumala mwtoin sen salli. (Ja sen me tahdomme tehdä/ jos Jumala muutoin sen sallii.)

3. καὶ τοῦτο ποιήσομεν, ἐάνπερ ἐπιτρέπῃ ὁ Θεός.

3. και τουτο ποιησομεν εανπερ επιτρεπη ο θεος 3. kai toυto poiesomen eanper epitrepe o theos

3 And we might do this, if indeed* God permits.

3. And this will we do, if God permit.

3. Und das wollen wir tun, so es Gott anders zuläßt.

3. Y esto haremos, a la verdad, si Dios lo permitiere.

3 И это сделаем, если Бог позволит.

4 Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet

4 Sillä mahdotonta on niiden, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet

4. Sillä se on mahdotoin, että ne, jotka kerran valaistus ovat, ja sitä taivaallista lahjaa maistaneet, ja ovat Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet,

4. Sillä ei se ole mahdollinen että ne jotca wihdoin walaistut owat ja taiwallisia lahjoja maistanet ja owat Pyhästä Hengestä osallisexi tullet/

4. Sille ettei se ole mahdholinen/ ette ne iotca widhoin walistetut ouat/ ia maistanuet ouat ne Taiualiset Lahiat/ ia ouat osalisexi tulluet Pyheste Hengeste/ (Sillä ettei se ole mahdollinen/ että ne jotka wihdoin walistetut owat/ ja maistaneet ovat ne taivaalliset lahjat/ ja ovat osalliseksi tulleet Pyhästä Hengestä.)

4. ἀδύνατον γὰρ τοὺς ἅπαξ φωτισθέντας γευσαμένους τε τῆς δωρεᾶς τῆς ἐπουρανίου καὶ μετόχους γενηθέντας Πνεύματος ἁγίου

4. αδυνατον γαρ τους απαξ φωτισθεντας γευσαμενους τε της δωρεας της επουρανιου και μετοχους γενηθεντας πνευματος αγιου 4. adυnaton gar toυs apaks fotisthentas geυsamenoυs te tes doreas tes epoυranioυ kai metochoυs genethentas pneυmatos agioυ

4 For* (it is) impossible, those who were once enlightened and tasted of the heavenly gift and become partakers of (the) Holy Spirit

4. For it is impossible for those who were once enlightened, and have tasted of the heavenly gift, and were made partakers of the Holy Ghost,

4. Denn es ist unmöglich, die, so einmal erleuchtet sind und geschmeckt haben die himmlische Gabe und teilhaftig geworden sind des heiligen Geistes

4. Porque es imposible que los que una vez recibieron la luz, y que gustaron el don celestial, y que fueron hechos partícipes del Espíritu Santo,

4 Ибо невозможно – однажды просвещенных, и вкусивших дара небесного, и соделавшихся причастниками Духа Святаго,

5 ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,

5 ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,

5. Ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa, ja tulevaisen maailman voimaa,

5. Ja maistanet Jumalan hywä sana ja tulewaisen mailman woima/

5. ia maistanuet ouat sen Jumalan hyuen Sanan/ ia sen tuleuaisen Mailman woimat/ (ja maistaneet ovat sen Jumalan hyvän Sanan/ ja sen tulevaisen maailman woimat/)

5. καὶ καλὸν γευσαμένους Θεοῦ ῥῆμα δυνάμεις τε μέλλοντος αἰῶνος,

5. και καλον γευσαμενους θεου ρημα δυναμεις τε μελλοντος αιωνος 5. kai kalon geυsamenoυs theoυ rema dυnameis te mellontos aionos

5 and tasted the good word of God and the powers of the future world

5. And have tasted the good word of God, and the powers of the world to come,

5. und geschmeckt haben das gütige Wort Gottes und die Kräfte der zukünftigen Welt,

5. Y que asimismo gustaron la buena palabra de Dios, y las virtudes del siglo venidero,

5 и вкусивших благого глагола Божия и сил будущего века,

6 ja sitten ovat luopuneet — taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.

6 ja jotka ovat luopuneet, taas uudistaa mielenmuutokseen, koska he itselleen ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja saattavat Hänet häväistäväksi.

6. Jos he lankeevat pois, että he vasta-uudesta parannukseen uudistettaisiin, jotka toistamiseen itsellensä Jumalan Pojan ristiinnaulitsevat ja pilkkana pitävät.

6. Jos he poislangewat ( ja toistamisen idzellens Jumalan Pojan ristinnaulidzewat ja pilckana pitäwät ) että he wastaudest parannuxeen udistettaisin.

6. Jos he poislangeuat (ia wastudhest itze heillens sen Jumalan Poian ristinnaulitzeuat/ ia pilcana piteuet) ette ne pidheis wastalgusta wdhistettaman Paranoxeen. (Jos he pois lankeawat (ja wastuudesta itse heillens sen Jumalan Pojan ristiinnaulitsevat/ ja pilkkana pitäwät) että ne pitäisi wasta alusta uudistettaman parannukseen.)

6. καὶ παραπεσόντας, πάλιν ἀνακαινίζειν εἰς μετάνοιαν, ἀνασταυροῦντας ἑαυτοῖς τὸν υἱὸν τοῦ Θεοῦ καὶ παραδειγματίζοντας.

6. και παραπεσοντας παλιν ανακαινιζειν εις μετανοιαν ανασταυρουντας εαυτοις τον υιον του θεου και παραδειγματιζοντας 6. kai parapesontas palin anakainizein eis metanoian anastaυroυntas eaυtois ton υion toυ theoυ kai paradeigmatizontas

6 and (then) having fallen away, (it is impossible) to renew them again to repentance, (because they are) again crucifying for themselves the Son of God and disgracing (him).

6. If they shall fall away, to renew them again unto repentance; seeing they crucify to themselves the Son of God afresh, and put him to an open shame.

6. wo sie abfallen, wiederum zu erneuern zur Buße, als die sich selbst den Sohn Gottes wiederum kreuzigen und für Spott halten.

6. Y han caido en apostasía, ser renovados de nuevo por arrepentimiento, crucificando otra vez para sí mismos al Hijo de Dios, y exponiéndole a vituperio.

6 и отпадших, опять обновлять покаянием, когда они снова распинают в себе Сына Божия и ругаются Ему .

7 Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta;

7 Sillä maa, joka imee itseensä sen päälle usein tulevan sateen ja tuottaa sadon hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta,

7. Sillä maa, joka sateen sisällensä särpää, joka usein sen päälle tulee, ja kasvaa tarpeellisia ruohoja niille, jotka sitä viljelevät, se saa siunauksen Jumalalta.

7. Sillä maa joca saten sisällens särpä nijn usein cuin hänen päällens sata ja caswa tarpellisia ruohoja nijlle jotca sitä wiljelewät se saa siunauxen Jumalalda.

7. Sille ette Maa ioca Sateen sisellensserpä/ quin wsein hene' pälens tulepi/ ia candapi tarpeliset Roohot nijlle iotca site prucauat/ se saapi siugnauxen Jumalalda. (Sillä että maa joka sateen sisällensä särpää/ kuin usein hänen päällensä tuleepi/ ja kantaapi tarpeelliset ruohot niille sitä prukawat (wiljelevät)/ se saapi siunauksen Jumalalta.)

7. γῆ γὰρ ἡ πιοῦσα τὸν ἐπ’ αὐτῆς πολλάκις ἐρχόμενον ὑετόν καὶ τίκτουσα βοτάνην εὔθετον ἐκείνοις δι’ οὓς καὶ γεωργεῖται, μεταλαμβάνει εὐλογίας ἀπὸ τοῦ Θεοῦ·

7. γη γαρ η πιουσα τον επ αυτης πολλακις ερχομενον υετον και τικτουσα βοτανην ευθετον εκεινοις δι ους και γεωργειται μεταλαμβανει ευλογιας απο του θεου 7. ge gar e pioυsa ton ep aυtes pollakis erchomenon υeton kai tiktoυsa βotanen eυtheton ekeinois di oυs kai georgeitai metalamβanei eυlogias apo toυ theoυ

7 For* the soil, which drank the rainfall, (while) coming upon her often, and is bearing (forth) vegetation fit for those because of whom it is also cultivated, receives blessing from God.

7. For the earth which drinketh in the rain that cometh oft upon it, and bringeth forth herbs meet for them by whom it is dressed, receiveth blessing from God:

7. Denn die Erde, die den Regen trinkt, der oft über sie kommt, und nützliches Kraut trägt denen, die sie bauen, empfängt Segen von Gott.

7. Porque la tierra que embebe la lluvia que muchas veces viene sobre ella, y que engendra yerba oportuna a aquellos por los cuales es labrada, recibe bendición de Dios.

7 Земля, пившая многократно сходящий на нее дождь и произращающая злак, полезный тем, для которых и возделывается,получает благословение от Бога;

8 mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan.

8 mutta joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta ja sen loppuna on polttaminen.

8. Mutta joka orjantappuroita ja ohdakkeita kasvaa, se on kelvotoin ja lähin kirousta, jonka loppu on, että se poltetaan.

8. Mutta joca orjantappuroita ja ohdackeita caswa se on kelwotoin ja lähene kirousta jonga loppu on että se poldetan.

8. Mutta ioca Oriantappuroita ia Ohdhakei candapi/ se ombi keluotoin/ ia kirousta lehimeinen/ ionga loppu on/ ette se poldetan. (Mutta joka orjantappuroita ja ohdakkeita kantaapi/ se ompi kelwotoin/ ja kirousta lähimmäinen/ jonka loppu on/ että se poltetaan.)

8. ἐκφέρουσα δὲ ἀκάνθας καὶ τριβόλους, ἀδόκιμος καὶ κατάρας ἐγγύς, ἧς τὸ τέλος εἰς καῦσιν.

8. εκφερουσα δε ακανθας και τριβολους αδοκιμος και καταρας εγγυς ης το τελος εις καυσιν 8. ekferoυsa de akanthas kai triβoloυs adokimos kai kataras eggυs es to telos eis kaυsin

8 But (while) it is bringing forth thorns and thistles, (it is) unapproved and near to a curse; whose end is *for burning.

8. But that which beareth thorns and briers is rejected, and is nigh unto cursing; whose end is to be burned.

8. Welche aber Dornen und Disteln trägt, die ist untüchtig und dem Fluch nahe, daß man sie zuletzt verbrennt.

8. Mas la que produce espinas y abrojos, es reprobada, y cercana de maldición, y cuyo fin es ser quemada.

8 а производящая терния и волчцы негодна и близка к проклятию, которого конец – сожжение.

9 Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä koituu teille pelastukseksi — vaikka puhummekin näin.

9 Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä mikä on parempaa ja kuuluu pelastukseen, vaikka puhummekin näin.

9. Mutta me toivomme teiltä rakkahimmat, parempaa ja sitä, mikä autuuteen sopii, ehkä me näin puhumme.

9. MUtta me toiwomme teildä rackahimmat parambata ja cuin te autuutta lähembänä olisitta ehkä me näin puhumma.

9. Mutta me vskallam meille'me/ rackahimat/ teilde parambata/ ia quin Autuutta lehe'bene olis/ echke me näin puhuma. (Mutta me uskallamme meillemme/ rakkahimmat/ teiltä parempata/ ja kuin autuutta lähempänä olisi/ ehkä me näin puhumme.)

9. Πεπείσμεθα δὲ περὶ ὑμῶν, ἀγαπητοί, τὰ κρείττονα καὶ ἐχόμενα σωτηρίας, εἰ καὶ οὕτω λαλοῦμεν.

9. πεπεισμεθα δε περι υμων αγαπητοι τα κρειττονα και εχομενα σωτηριας ει και ουτως λαλουμεν 9. pepeismetha de peri υmon agapetoi ta kreittona kai echomena soterias ei kai oυtos laloυmen

9 But, beloved, we have confidence (of) the better things concerning you° and (better things) holding salvation, even if we speak so.

9. But, beloved, we are persuaded better things of you, and things that accompany salvation, though we thus speak.

9. Wir versehen uns aber, ihr Liebsten, eines Besseren zu euch und daß die Seligkeit näher sei, ob wir wohl also reden.

9. Pero de vosotros, oh amados, confiamos mejores cosas, y más cercanas a salud, aunque hablamos así.

9 Впрочем о вас, возлюбленные, мы надеемся, что вы в лучшем состоянии и держитесь спасения, хотя и говорим так.

10 Sillä Jumala ei ole väärämielinen, niin että hän unhottaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeänsä kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vielä palvelette.

10 Sillä Jumala ei ole väärämielinen, niin että Hän unohtaisi tekonne ja rakkaudentyönne,* jota olette osoittaneet Hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vielä palvelette.

10. Sillä ei Jumala ole väärä, että hän unohtais teidän tekonne ja työnne rakkaudessa, jonka te hänen nimellensä osoititte, koska te pyhiä palvelitte ja vielä palvelette.

10. Sillä ei Jumala ole wäärä että hän unhodais teidän tecon ja työn rackaudes jonga te hänen nimellens osotitte cosca te pyhiä palwelitte ja wielä palweletta.

10. Sille ettei Jumala wäre ole/ ette hen vnoctais teidhen teghon ia töön rackaudhesa/ ionga te osotitte henen Nimens coctan/ coska te nijte pyhie paluelitte/ ia wiele palueletta. (Sillä ettei Jumala wäärä ole/ että hän unohtaisi teidän teon ja työn rakkaudessa/ jonka te osoititte hänen nimensä kohtaan/ koska te niitä pyhiä palvelitte/ ja wielä palvelette.)

10. οὐ γὰρ ἄδικος ὁ Θεὸς ἐπιλαθέσθαι τοῦ ἔργου ὑμῶν καὶ τοῦ κόπου τῆς ἀγάπης ἧς ἐνεδείξασθε εἰς τὸ ὄνομα αὐτοῦ, διακονήσαντες τοῖς ἁγίοις καὶ διακονοῦντες.

10. ου γαρ αδικος ο θεος επιλαθεσθαι του εργου υμων και του κοπου της αγαπης ης {VAR1: ενεδειξασθε } {VAR2: ενδειξασθε } εις το ονομα αυτου διακονησαντες τοις αγιοις και διακονουντες 10. oυ gar adikos o theos epilathesthai toυ ergoυ υmon kai toυ kopoυ tes agapes es {VAR1: enedeiksasthe } {VAR2: endeiksasthe } eis to onoma aυtoυ diakonesantes tois agiois kai diakonoυntes

10 For* God is not unrighteous to forget your° work and the labor of the love* which you° showed toward his name, having served the holy-ones and (still) serving (them).

10. For God is not unrighteous to forget your work and labour of love, which ye have shewed toward his name, in that ye have ministered to the saints, and do minister.

10. Denn Gott ist nicht ungerecht, daß er vergesse eures Werks und der Arbeit der Liebe, die ihr erzeigt habt an seinem Namen, da ihr den Heiligen dientet und noch dienet.

10. Porque Dios no es injusto que se olvide de vuestra obra, y del trabajo de amor que habéis mostrado por respeto a su nombre, habiendo ministrado a los santos, y ministrándolos aun.

10 Ибо не неправеден Бог, чтобы забыл дело ваше и труд любви, которую вы оказали во имя Его, послужив и служа святым.

11 Mutta me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti,

11 Mutta haluamme hartaasti, että kukin teistä osoittaa loppuun asti samaa intoa, mitä tulee toivon täyteen varmuuteen,

11. Mutta me halajamme, että jokainen teistä sen ahkeruuden osoittais, pitäin toivon vahvuuden hamaan loppuun asti,

11. Mutta me halajamme että jocainen teistä sen ahkeruden osotais pitäin toiwon wahwuden haman loppun asti.

11. Mutta me halama/ ette iocainen teiste sen saman ahkerudhen osotais/ pitedhen Toiuon wissiydhen haman loppun asti. (Mutta me halaamme/ että jokainen teistä sen saman ahkeruuden osoittaisi/ pitäen toivon wissiyden (warmuuden) hamaan loppuun asti.)

11. ἐπιθυμοῦμεν δὲ ἕκαστον ὑμῶν τὴν αὐτὴν ἐνδείκνυσθαι σπουδὴν πρὸς τὴν πληροφορίαν τῆς ἐλπίδος ἄχρι τέλους,

11. επιθυμουμεν δε εκαστον υμων την αυτην ενδεικνυσθαι σπουδην προς την πληροφοριαν της ελπιδος αχρι τελους 11. epithυmoυmen de ekaston υmon ten aυten endeiknυsthai spoυden pros ten pleroforian tes elpidos achri teloυs

11 But we are desiring each of you° to show the same diligence to the full assurance of hope till (the) end;

11. And we desire that every one of you do shew the same diligence to the full assurance of hope unto the end:

11. Wir begehren aber, daß euer jeglicher denselben Fleiß beweise, die Hoffnung festzuhalten bis ans Ende,

11. Empero deseamos que cada uno de vosotros muestre la misma solicitud hasta el cabo para completa seguridad de su esperanza.

11 Желаем же, чтобы каждый из вас, для совершенной уверенности в надежде, оказывал такую же ревность до конца,

12 ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on.

12 jottei teistä tulisi velttoja, vaan niitten seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden avulla perivät sen, mikä on luvattu.

12. Ettette hitaiksi tulisi, vaan olisitte niiden seuraajat, jotka uskon ja pitkämielisyyden kautta luvatun perimisen saavat.

12. Ettet te hitaxi tulis waan olisitta nijden seurajat jotca uscon ja kärsimisen cautta luwatun perimisen saawat.

12. Ettei te hitaxi tulisi/ waan ninen Tauoittaiaxi/ iotca wskon ia Kersimisen cautta/ sauat sen luuatun perimisen. (Ettei te hitaaksi tulisi/ waan niiden tawoittajaksi/ jotka uskon ja kärsimisen kautta/ saavat sen luvatun perimisen.)

12. ἵνα μὴ νωθροὶ γένησθε, μιμηταὶ δὲ τῶν διὰ πίστεως καὶ μακροθυμίας κληρονομούντων τὰς ἐπαγγελίας.

12. ινα μη νωθροι γενησθε μιμηται δε των δια πιστεως και μακροθυμιας κληρονομουντων τας επαγγελιας 12. ina me nothroi genesthe mimetai de ton dia pisteos kai makrothυmias kleronomoυnton tas epaggelias

12 in order that you° should not become sluggish, but imitators of those who are inheriting the promises through faith and patience.

12. That ye be not slothful, but followers of them who through faith and patience inherit the promises.

12. daß ihr nicht träge werdet, sondern Nachfolger derer, die durch Glauben und Geduld ererben die Verheißungen.

12. Que no os hagáis perezosos, mas imitadores de aquellos que por medio de la fé y de la paciencia están heredando las promesas.

12 дабы вы не обленились, но подражали тем, которые верою и долготерпением наследуют обетования.

13 Sillä kun Jumala oli antanut lupauksen Aabrahamille, vannoi hän itse kauttansa, koska hänellä ei ollut ketään suurempaa, kenen kautta vannoa,

13 Sillä annettuaan Aabrahamille lupauksen Jumala vannoi itsensä kautta, koska Hänellä ei ollut ketään suurempaa, jonka kautta vannoa,

13. Sillä Jumala, joka Abrahamille lupauksen antoi, koska ei hän taitanut yhdenkään suuremman kautta vannoa, niin hän vannoi itse kauttansa,

13. Sillä nijncuin Jumala lupais Abrahamille cosca ei hän woinut yhdengän suuremman cautta wanno nijn hän wannoi idze cauttans ja sanoi:

13. Sille ette quin Jumala lupasi Abrahamille/ coska ei hen woinut ycdhenken Sureman päle wanno/ nin hen wannoi itzens cautta/ ia sanoi/ (Sillä että kuin Jumala lupasi Abrahamille/ koska ei hän woinut yhdenkään suuremman päälle wanno/ niin hän wannoi itsensä kautta /ja sanoi/)

13. Τῷ γὰρ Ἀβραὰμ ἐπαγγειλάμενος ὁ Θεός, ἐπεὶ κατ’ οὐδενὸς εἶχε μείζονος ὀμόσαι, ὤμοσε καθ’ ἑαυτοῦ

13. τω γαρ αβρααμ επαγγειλαμενος ο θεος επει κατ ουδενος ειχεν μειζονος ομοσαι ωμοσεν καθ εαυτου 13. to gar aβraam epaggeilamenos o theos epei kat oυdenos eichen meizonos omosai omosen kath eaυtoυ

13 For* (after) God promised to Abraham, since he was holding no one greater to swear according to, he had sworn according to himself,

13. For when God made promise to Abraham, because he could swear by no greater, he sware by himself,

13. Denn als Gott Abraham verhieß, da er bei keinem Größeren zu schwören hatte, schwur er bei sich selbst

13. Porque cuando Dios hizo la promesa a Abraham, ya que no podía jurar por otro mayor, juró por sí mismo,

13 Бог, давая обетование Аврааму, как не мог никем высшим клясться, клялся Самим Собою,

14 ja sanoi: "Totisesti, siunaamalla minä sinut siunaan, ja enentämällä minä sinut enennän";

14 ja sanoi: "Totisesti, siunaamalla minä sinut siunaan ja enentämällä sinut enennän,”

14. Sanoen: totisesti tahdon minä siunaten siunata sinua ja enentäen enentää sinua.

14. Totisest tahdon minä sinua siunata ja enätä.

14. Totisesta mine tahdon sinua hyuesti siugnata/ ia enäte. (Totisesti minä tahdon sinua hywästi siunata / ja enentää)

14. λέγων· ἦ μὴν εὐλογῶν εὐλογήσω σε καὶ πληθύνων πληθυνῶ σε·

14. λεγων η μην ευλογων ευλογησω σε και πληθυνων πληθυνω σε 14. legon e men eυlogon eυlogeso se kai plethυnon plethυno se

14 saying, Absolutely (in) blessing, I will bless you and (in) multiplying, I will multiply you. {Gen 22:17}

14. Saying, Surely blessing I will bless thee, and multiplying I will multiply thee.

14. und sprach: "Wahrlich, ich will dich segnen und vermehren."

14. Diciendo: Ciertamente te bendeciré bendiciendo; y multiplicando, te multiplicaré.

14 говоря: истинно благословляя благословлю тебя и размножая размножу тебя.

15 ja näin Aabraham, kärsivällisesti odotettuaan, sai, mitä luvattu oli.

15 ja niin Aabraham* kärsivällisesti varrottuaan sai sen, mikä oli luvattu.

15. Ja että hän kärsivällisesti odotti, niin hän sai lupauksen.

15. Ja että hän kärsiwälisest odotti nijn hän sai lupauxen.

15. Ja sillens ette hen kersiuellisesta odhotti/ nin hen sai lupauxen. (Ja sillens että hän kärsiwällisesti odotti/ niin hän sai lupauksen.)

15. καὶ οὕτω μακροθυμήσας ἐπέτυχε τῆς ἐπαγγελίας·

15. και ουτως μακροθυμησας επετυχεν της επαγγελιας 15. kai oυtos makrothυmesas epetυchen tes epaggelias

15 And thus (Abraham), having (had) patience, obtained the promise.

15. And so, after he had patiently endured, he obtained the promise.

15. Und also trug er Geduld und erlangte die Verheißung.

15. Y así habiendo esperado con largura de ánimo, alcanzó la promesa.

15 И так Авраам, долготерпев, получил обещанное.

16 Sillä ihmiset vannovat suurempansa kautta, ja vala on heille asian vahvistus ja tekee lopun kaikista vastaväitteistä.

16 Sillä ihmiset vannovat suuremman kautta ja vala on heille vahvistukseksi, kaiken vastaväitteen loppu.

16. Sillä ihmiset tosin vannovat sen kautta, joka suurempi on kuin he, ja se on kaiken heidän riitansa loppu, jos se valalla vahvistetaan.

16. Ihmiset tosin wannowat sen cautta joca suurembi on cuin he ja se wala caiken rijdan ratcaise jos se walalla wahwistetan.

16. Inhimiset tosin wannouat sen cautta/ ioca on surembi quin he ouat/ ia se Wala caiken Rijdha' ratcaise/ ios se Walan cansa wahuistetan. (Ihmiset tosin wannovat sen kautta /joka on suurempi kuin he owat/ ja se wala kaiken riidan ratkaisee/ jos se walan kanssa wahvistetaan.)

16. ἄνθρωποι μὲν κατὰ τοῦ μείζονος ὀμνύουσι, καὶ πάσης αὐτοῖς ἀντιλογίας πέρας εἰς βεβαίωσιν ὁ ὅρκος·

16. ανθρωποι μεν γαρ κατα του μειζονος ομνυουσιν και πασης αυτοις αντιλογιας περας εις βεβαιωσιν ο ορκος 16. anthropoi men gar kata toυ meizonos omnυoυsin kai pases aυtois antilogias peras eis βeβaiosin o orkos

16 For* indeed, men swear according to the greater and the oath (made) *for confirmation (is) an ending in every dispute of theirs.

16. For men verily swear by the greater: and an oath for confirmation is to them an end of all strife.

16. Die Menschen schwören ja bei einem Größeren, denn sie sind; und der Eid macht ein Ende alles Haders, dabei es fest bleibt unter ihnen.

16. Porque los hombres ciertamente por el mayor que ellos juran; y el juramento, para confirmación, es para ellos el término de toda contención.

16 Люди клянутся высшим, и клятва во удостоверение оканчивает всякий спор их.

17 Sentähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla,

17 Sen vuoksi, että Jumala vielä tehokkaammin tahtoi lupauksen perillisille osoittaa muuttumattoman päätöksensä, Hän vakuutti sen valalla,

17. Jossa Jumala tahtoi lupauksen perillisille neuvonsa vahvuuden yltäkylläisesti osoittaa, vannoi hän valan:

17. Mutta cosca Jumala tahdoi lupauxen perillisille neuwons wahwuden osotta wannoi hän walan/\line Että me cahden lijckumattoman cappalen cautta ( sillä mahdotoin on Jumalan walehdella ) juuri wahwan uscalluxen pidäisimme me jotca sijhen turwamme että me taritun toiwon saisimma/

17. Mutta Jumala coska hen tactoi nijlle lupauxen Perilisille ylenpaldisesta osotta henen Neuuonsa wahwuden/ ombi hen yhden wannotu' Wala' sihe' pälepa'nut/ (Mutta Jumala koska hän tahtoi niille lupauksen perillisille ylenpalttisesti osoittaa hänen neuwonsa wahwuuden/ ompi hän yhden wannotun walan siihen päälle pannut/)

17. ἐν ᾧ περισσότερον βουλόμενος ὁ Θεὸς ἐπιδεῖξαι τοῖς κληρονόμοις τῆς ἐπαγγελίας τὸ ἀμετάθετον τῆς βουλῆς αὐτοῦ, ἐμεσίτευσεν ὅρκῳ,

17. εν ω περισσοτερον βουλομενος ο θεος επιδειξαι τοις κληρονομοις της επαγγελιας το αμεταθετον της βουλης αυτου εμεσιτευσεν ορκω 17. en o perissoteron βoυlomenos o theos epideiksai tois kleronomois tes epaggelias to ametatheton tes βoυles aυtoυ emesiteυsen orko

17 In which God, planning to show even-more to the heirs of the promise the unchangeable (will) of his plan, intermediated (this) with an oath;

17. Wherein God, willing more abundantly to shew unto the heirs of promise the immutability of his counsel, confirmed it by an oath:

17. So hat Gott, da er wollte den Erben der Verheißung überschwenglich beweisen, daß sein Rat nicht wankte, einen Eid dazu getan,

17. En lo cual queriendo Dios mostrar más abundantemente a los herederos de la promesa la inmutabilidad de su consejo, intervino con juramento;

17 Посему и Бог, желая преимущественнее показать наследникам обетования непреложность Своей воли, употребил в посредство клятву,

18 että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta.

18 jotta me kahden muuttumattoman asian nojalla, joissa Jumalan oli mahdotonta valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessä olevasta toivosta.

18. Että me kahden liikkumattoman kappaleen kautta, joissa mahdotoin on Jumalan valehdella, juuri vahvan uskalluksen pitäisimme, me jotka siihen turvaamme, että me taritun toivon saisimme,

18. Jonga me pidämme nijncuin wagan ja wahwan meidän sielum Anckurin joca sisällen ulottu haman nijhingin asti jotca esiripun sisälmäisellä puolella owat/

18. senpäle ette me cahden horiumattomain cappalde' cautta (sille se on mahdotoin/ ette Jumala' pideis walectelema') iwri wahuan vskaloxen pideisimme/ me iotca sihen turuama/ ette me saisimma sen edestaritun Toiuon/ (sen päälle että me kahden horjumattomain kappalten kautta (sillä se on mahdotoin/ että Jumalan pitäisi walehteleman) juuri wahwan uskalluksen pitäisimme/ me jotka siihen turwaamme/ että me saisimme sen edestarjotun toivon/)

18. ἵνα διὰ δύο πραγμάτων ἀμεταθέτων, ἐν οἷς ἀδύνατον ψεύσασθαι Θεόν, ἰσχυρὰν παράκλησιν ἔχωμεν οἱ καταφυγόντες κρατῆσαι τῆς προκειμένης ἐλπίδος·

18. ινα δια δυο πραγματων αμεταθετων εν οις αδυνατον ψευσασθαι θεον ισχυραν παρακλησιν εχωμεν οι καταφυγοντες κρατησαι της προκειμενης ελπιδος 18. ina dia dυo pragmaton ametatheton en ois adυnaton pseυsasthai theon ischυran paraklesin echomen oi katafυgontes kratesai tes prokeimenes elpidos

18 in order that through two unchangeable matters, in which (it is) impossible (for) God to lie, we may have a strong encouragement, having fled for refuge to take-hold of the hope that lays before us.

18. That by two immutable things, in which it was impossible for God to lie, we might have a strong consolation, who have fled for refuge to lay hold upon the hope set before us:

18. auf daß wir durch zwei Stücke, die nicht wanken (denn es ist unmöglich, daß Gott lüge), einen starken Trost hätten, die wir Zuflucht haben und halten an der angebotenen Hoffnung,

18. Para que por dos cosas inmutables, en las cuales era imposible que Dios mintiese, tuviéramos un fortísimo consuelo, los que nos hemos refugiado a trabarnos de la esperanza propuesta;

18 дабы в двух непреложных вещах, в которых невозможно Богу солгать, твердое утешение имели мы, прибегшие взяться запредлежащую надежду,

19 Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti,

19 Se toivo on meille ikään kuin sielun ankkuri, varma ja luja, ja se ulottuu esiripun sisäpuolelle asti,

19. Jonka me pidämme vahvana ja lujana meidän sielumme ankkurina, joka ulottuu sisälle hamaan niihinkin asti, jotka esiripun sisälmäisellä puolella ovat,

19. Johonga se edelläjuoxia on meidän edelläm mennyt Jesus ylimmäisexi Papixi ijancaickisudest Melchisedekin säädyn jälken tehty.

19. Jonga me pide'me ninquin waghan ia wahuan meiden Sielun Ancurin/ ioca mös siselle wlottupi/ hama' nihin asti/ iotca ouat Esiripun siselmeiselle polella/ (Jonka me pidämme niinkun wakaan ja wahwan meidän sielun ankkurin/ joka myös sisälle ulottuupi/ hamaan niihin asti/ jotka owat esiripun sisälmäisellä puolelle/)

19. ἣν ὡς ἄγκυραν ἔχομεν τῆς ψυχῆς ἀσφαλῆ τε καὶ βεβαίαν καὶ εἰσερχομένην εἰς τὸ ἐσώτερον τοῦ καταπετάσματος,

19. ην ως αγκυραν εχομεν της ψυχης ασφαλη τε και βεβαιαν και εισερχομενην εις το εσωτερον του καταπετασματος 19. en os agkυran echomen tes psυches asfale te kai βeβaian kai eiserchomenen eis to esoteron toυ katapetasmatos

19 (This hope) which we have as an anchor of the soul, (is) both secure and steadfast and entering into the inner (side) of the curtain;

19. Which hope we have as an anchor of the soul, both sure and stedfast, and which entereth into that within the veil;

19. welche wir haben als einen sichern und festen Anker unsrer Seele, der auch hineingeht in das Inwendige des Vorhangs,

19. La cual tenemos como áncora del alma, tan segura como firme, y que entra hasta del velo adentro:

19 которая для души есть как бы якорь безопасный и крепкий, и входит во внутреннейшее за завесу,

20 jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.

20 jonne Jeesus edellä juoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan ikiajoiksi*.

20. Johonka edelläjuoksia on meidän edellämme mennyt sisälle, Jesus, Melkisedekin säädyn jälkeen, ylimmäiseksi Papiksi tehty ijankaikkisesti.

20. iohonga se edhelioxia meiden edhellen on siselmennyt/ IesuS/ ydhexi ylimeisexi Papixi ijancaikisesta tecty/ sen Melchisedechin sädhyn ielkin. (johonka se edelläjuoksija meidän edellä on sisälle mennyt/ JesuS/ yhdeksi ylimmäiseksi papiksi iankaikkisesta tehty/ sen Melkisedekin säädyn jälkeen.)

20. ὅπου πρόδρομος ὑπὲρ ἡμῶν εἰσῆλθεν Ἰησοῦς, κατὰ τὴν τάξιν Μελχισεδὲκ ἀρχιερεὺς γενόμενος εἰς τὸν αἰῶνα.

20. οπου προδρομος υπερ ημων εισηλθεν ιησους κατα την ταξιν μελχισεδεκ αρχιερευς γενομενος εις τον αιωνα 20. opoυ prodromos υper emon eiselthen iesoυs kata ten taksin melchisedek archiereυs genomenos eis ton aiona

20 where a forerunner Jesus entered on our behalf, (when) he became a high-priest forever according to the order of Melchizedek.

20. Whither the forerunner is for us entered, even Jesus, made an high priest for ever after the order of Melchisedec.

20. dahin der Vorläufer für uns eingegangen, Jesus, ein Hoherpriester geworden in Ewigkeit nach der Ordnung Melchisedeks.

20. Donde entró por nosotros nuestro precursor Jesús, hecho sumo sacerdote por siempre según el órden de Melquisedec.

20 куда предтечею за нас вошел Иисус, сделавшисьПервосвященником навек по чину Мелхиседека.